Uskontoperäiset idioottimaisuudet

[MrKAT]

Voi jumalauta! Minkälainen fundamentalistinen hörhöpuolue PS:stä on tulossa?

PS-poliitikko Samuli Voutila twiittaa että

Onneksi Suomi ei ole sekulaari valtio vaan meillä on kaksi(2) valtionkirkkoa.
Jumalanpalvelus ei ole "palvontameno" vaan osa kristillistä kulttuuriamme, perinteitä ja on tärkeää että lapset opivat tämän tavan myös...
- https://pbs.twimg.com/media/EJAzTIgXkAES78z.jpg

Samuli Voutila on merkonomi, Kuopion kaupunginvaltuutettu, joka oli 2017-18 PS-nuorten pj.

[Karikko]

Eiköhän se käytännöllinen perustele itsensä nimenomaan käytännön toimivuudellaan. Ajattele, miten kehäpäätelmäistä tämäkin. Mutta - määritelmät ovat kehäpäätelmiä. Punainen on punainen vain, koska punainen on määritelty punaiseksi.

Kielelliset päätelmät kulkevat kyllä tuota rataa, se mitä nähdään ja koetaan on "totuus"  ehkä.

Nykyään tiedetään, ettei se ole koko "totuus" aallonpituudet voidaan jo mitata ja muodostaa asiasta tieteellisempi näkemys, vaikka siihenkin käytetään "luonnollista kieltä" tai sitä varten kehitettyä (matematiikka) >vertauskuvia silti nekin.

Ja punaisen kokemus pysyy varmaankin edelleen (punaisena)

No ei niissä aallonpituuksissa lue, että tämä on punainen. Päinvastoin punainen määritellään tietyiksi aallonpituuksiksi, jotka siis ovat punaisia, koska niille on annettu nimi punainen. Ei ole sininen tai vihreä, vaan punainen, koska ihan toinen aallonpituus on määritelty siniseksi ja kolmas vihreäksi. Tuon edellisen viestini väitteessä ei tarvita mitään tarkennusta siitä, että punainen on valon aallonpituus, koska siinäkin punainen pitää sopia tarkoittamaan juuri sitä aallonpituutta, jonka punaiseksi nimeämme. Ihan riippumatta siitä, miten ymmärrämme tuon punaiseksi määrittelemämme syntyvän.

PS. Punaisen kokemuksen samankaltaisuutta toisen ihmisen punaisen kokemuksen kanssa emme oikein pysty tarkistamaan, notta onko se sama vai eri. Vaikka se näkyisi ja aistittaisiin aivan eri tavalla, hänkin kutsuu sitä punaiseksi, koska se on hänelle tuon kokemuksellisen havainnon nimeksi annettu. Sama sana ei kuitenkaan todista kokemuksen samanlaisuutta.

Taidat höpistä omiasi, puhe ei ollut tuosta mitä nyt sepität.

Punaisen tai jonkun muun näköaistimuksen nimeäminen ei poista kokemusta.
Elämys on rakenteellinen ominaisuus joka liittyy siihen, että olet ihminen kuten muutkin ihmiset, luulisin.
Ihmisyydestä tiedetään nykyisin suurella todennäköisyydellä melko paljon ja voidaan hyvin päätellä ihmisten olevan perusrakenteiltaan aika lailla samanlaisia, vaikka "värisokeitakin löytyy" joukosta. Silti heidänkin aistimuksensa noudattavat ihmisen rakennekaavoja ja ovat hyvin samanlaisia vaikka värikokemusten vivahteet hieman eroaisivat toisistaan.

Aaltopituudet taas voidaan ymmärtää mitatuiksi suureiksi ja ne ovat siinä mielessä "totuus" omassa suhteellisessa mittaluokassaan.

Tuo kirjoitettu on siis kielellistä sanomaa,, elä viitsi jatkuvasti vääristellä.

[Kopek]

Mistä voidaan tietää, onko jokin asia uskontoperäinen, koska se on voinut tulla uskontoon käytännön elämän realiteettien kautta. Esimerkki tällaisista asioista voisi olla vaikka naisten alistettu asema. Se on "otettu" mukaan uskontoon, koska se on sopinut tilanteeseen ja ajan henkeen. Naisia alistavassa kulttuurissa uskonto, joka vaatisi täyttä sukupuolten välistä tasa-arvoa, saisi huonosti kannatusta miehiltä, ja pelkästään naisten uskontonakaan se ei toimisi, koska miehet eivät sitä hyväksyisi.

[MrKAT]

^Kuten myös huivi(pakko) tai joulu(juhla) joka alunperin pakanallinen juhla.

[Toope]

Voi jumalauta! Minkälainen fundamentalistinen hörhöpuolue PS:stä on tulossa?

PS-poliitikko Samuli Voutila twiittaa että

Onneksi Suomi ei ole sekulaari valtio vaan meillä on kaksi(2) valtionkirkkoa.
Jumalanpalvelus ei ole "palvontameno" vaan osa kristillistä kulttuuriamme, perinteitä ja on tärkeää että lapset opivat tämän tavan myös...
- https://pbs.twimg.com/media/EJAzTIgXkAES78z.jpg

Samuli Voutila on merkonomi, Kuopion kaupunginvaltuutettu, joka oli 2017-18 PS-nuorten pj.

Eikös meillä ole kaksi valtionkirkkoa?

[Norma Bates]

Mistä voidaan tietää, onko jokin asia uskontoperäinen, koska se on voinut tulla uskontoon käytännön elämän realiteettien kautta. Esimerkki tällaisista asioista voisi olla vaikka naisten alistettu asema. Se on "otettu" mukaan uskontoon, koska se on sopinut tilanteeseen ja ajan henkeen. Naisia alistavassa kulttuurissa uskonto, joka vaatisi täyttä sukupuolten välistä tasa-arvoa, saisi huonosti kannatusta miehiltä, ja pelkästään naisten uskontonakaan se ei toimisi, koska miehet eivät sitä hyväksyisi.

No voi hellandyydeli. Se mikä minua uskonnoissa erityisesti vituttaa on se että niiden puolesta ollaan niin kärkkäästi selittelemässä ja ymmärtämässä. Kukaan ei koskaan hoksaa sitä yksinkertaista seikkaa että mikäli kyseessä on AITO JUMALAN SANA tai edes AITO SANA JUMALASTA, sen pitää olla pätevä ja toimia KAIKKINA AIKOINA KAIKKIALLA (rivi huutomerkkejä).

Jos meillä on nyt esmes lesbopari joka tekee lapsensa muumimukimenetelmällä, niin mitä hittoa heillä on mitään tekoa sen paremmin VT:n kuin Koraaninkaan kanssa. Siksi uskonnot jotka perustuvat kirjoihin ovat silkkaa sontaa, sillä kirjat ovat paskapuhetta väärällään.

(Ei sinun vikasi, minulla nyt vaan on ikävät fibraatiot ja uskonto on siellä listan kärjellä inhokeissa.)

[Toope]

Lepakkoparien ei tulisi tehdä lapsia noin.
Jos teet tietoisesti lapsia ilman toista vanhempaa, olet huono vanhempi.
Isä ja äiti!

[a4]

Joskus kauan sitten on joku ratkaisu saanut uskonnollisen hyväksynnän "approved". Kun maailma kehittyy niin on ratkaistava, tehdäänkö asiat niin kuin aina ennenkin vai sovitetaanko raamatullinen asetuskokoelma nykypäivään.

Voisiko ratkaisuun vaikuttaa se, nähdäänkö maailman kehitys uskonnollisen tiedon avulla hyvänä vai huonona kehityksenä?
Miten muuten itse ratkaiset ongelmatilanteissa, mitä tiedon lajia käytät ja millä perusteluilla?

Vaikka uskonnollisessa viitekehyksessä joku asia nähtäisiinkin ongelmana, ratkaisu on - Jumala hoitaa.

Itse ratkaisen pahimmat ongelmat joihin en keksi ratkaisua  - aika hoitaa.

Jumala hoitaa-ratkaisu kuulostaa loogiselta uskonnollisessa viitekehyksessä, eikö totta?

Jos menetät kävelykykysi, turvaudutko ihmeparantajiin, lääketieteeseen tai annatko ajan hoitaa?

[a4]

Joskus kauan sitten on joku ratkaisu saanut uskonnollisen hyväksynnän "approved". Kun maailma kehittyy niin on ratkaistava, tehdäänkö asiat niin kuin aina ennenkin vai sovitetaanko raamatullinen asetuskokoelma nykypäivään.

Voisiko ratkaisuun vaikuttaa se, nähdäänkö maailman kehitys uskonnollisen tiedon avulla hyvänä vai huonona kehityksenä?
Miten muuten itse ratkaiset ongelmatilanteissa, mitä tiedon lajia käytät ja millä perusteluilla?

KOkeilen, tutkin, yritän perustella, tunnustelen ja teen havaintoja. Ollenkaan aina en päätä paremmuutta, vaan jätän avoimeksi. Totean mahdolliseksi nähdä todellisuuden monessa valossa. Kummallista kyllä, maailma ei hajoa kappaleiksi, vaikka en päädy "oikeaan ratkaisuun", vaan jään monien vaihtoehtojen keskelle. Ihmettely on paljon kiinnostavampi positio kuin tietäminen.

Otan tähän vähän käytännönläheisyyttä mukaan:
Millä tiedon lajilla tai ihmettelyllä lähestyisit ensisijaisesti ilmastonmuutosta? 

[ROOSTER]

Joskus kauan sitten on joku ratkaisu saanut uskonnollisen hyväksynnän "approved". Kun maailma kehittyy niin on ratkaistava, tehdäänkö asiat niin kuin aina ennenkin vai sovitetaanko raamatullinen asetuskokoelma nykypäivään.

Voisiko ratkaisuun vaikuttaa se, nähdäänkö maailman kehitys uskonnollisen tiedon avulla hyvänä vai huonona kehityksenä?
Miten muuten itse ratkaiset ongelmatilanteissa, mitä tiedon lajia käytät ja millä perusteluilla?

Vaikka uskonnollisessa viitekehyksessä joku asia nähtäisiinkin ongelmana, ratkaisu on - Jumala hoitaa.

Itse ratkaisen pahimmat ongelmat joihin en keksi ratkaisua  - aika hoitaa.

Jumala hoitaa-ratkaisu kuulostaa loogiselta uskonnollisessa viitekehyksessä, eikö totta?

Jos menetät kävelykykysi, turvaudutko ihmeparantajiin, lääketieteeseen tai annatko ajan hoitaa?

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

[Norma Bates]

Lepakkoparien ei tulisi tehdä lapsia noin.
Jos teet tietoisesti lapsia ilman toista vanhempaa, olet huono vanhempi.
Isä ja äiti!

Valitse mieleinen pari:

Äiti normaali ihminen, isä käyttää kaikkia päihteitä ja raiskaa lapsensa jokaisen kehonaukon.

Vai

Kaksi normaalia äitiä.

Normaali = rakastaa lasta ja osaa elää ihmisiksi.

[safiiri]

Eiköhän se käytännöllinen perustele itsensä nimenomaan käytännön toimivuudellaan. Ajattele, miten kehäpäätelmäistä tämäkin. Mutta - määritelmät ovat kehäpäätelmiä. Punainen on punainen vain, koska punainen on määritelty punaiseksi.

Kielelliset päätelmät kulkevat kyllä tuota rataa, se mitä nähdään ja koetaan on "totuus"  ehkä.

Nykyään tiedetään, ettei se ole koko "totuus" aallonpituudet voidaan jo mitata ja muodostaa asiasta tieteellisempi näkemys, vaikka siihenkin käytetään "luonnollista kieltä" tai sitä varten kehitettyä (matematiikka) >vertauskuvia silti nekin.

Ja punaisen kokemus pysyy varmaankin edelleen (punaisena)

No ei niissä aallonpituuksissa lue, että tämä on punainen. Päinvastoin punainen määritellään tietyiksi aallonpituuksiksi, jotka siis ovat punaisia, koska niille on annettu nimi punainen. Ei ole sininen tai vihreä, vaan punainen, koska ihan toinen aallonpituus on määritelty siniseksi ja kolmas vihreäksi. Tuon edellisen viestini väitteessä ei tarvita mitään tarkennusta siitä, että punainen on valon aallonpituus, koska siinäkin punainen pitää sopia tarkoittamaan juuri sitä aallonpituutta, jonka punaiseksi nimeämme. Ihan riippumatta siitä, miten ymmärrämme tuon punaiseksi määrittelemämme syntyvän.

PS. Punaisen kokemuksen samankaltaisuutta toisen ihmisen punaisen kokemuksen kanssa emme oikein pysty tarkistamaan, notta onko se sama vai eri. Vaikka se näkyisi ja aistittaisiin aivan eri tavalla, hänkin kutsuu sitä punaiseksi, koska se on hänelle tuon kokemuksellisen havainnon nimeksi annettu. Sama sana ei kuitenkaan todista kokemuksen samanlaisuutta.

Taidat höpistä omiasi, puhe ei ollut tuosta mitä nyt sepität.

Juu niinpä tietysti. Sinähän se tosiaankin tiedät tietenkin minua itseäni paremmin, mistä mahdoin puhua, kun kirjoitin punaisesta väristä. Mitänekä ihmeessä tosiaan se ihminen, joka kirjoittaa voisikaan itse tietää, mikä on kirjoituksen aihe...

Jos ajantajusi on tuttuun tapaan taas kääntänyt tapahtumien aikajärjestyksen pyllylleen, voit kyllä ihan itse tarkistaa, miten homma menikään ja kuka oikeastaan ensimmäisenä kirjoitti tässä yhteydessä punaisesta. Sinä voit tietenkin kirjoitella myös punaisesta väristä ja aisteista ja kokemuksesta, mutta - mun viesti koski sitä, miksi ja missä mielessä minun kirjoitukseni otti punaisen värin esimerkiksi jostakin. Tämä ei muutu muuksi sillä, että sinulle syntyy ihan toisenlaisia assosiaatioita punaisesta. Yritä nyt edes huviksesi ajoittain erottaa toisistaan omat ja muiden ajatukset - ja kirjoitukset.

[Kopek]

(Ei sinun vikasi, minulla nyt vaan on ikävät fibraatiot ja uskonto on siellä listan kärjellä inhokeissa.)

Historian valossa näyttää siltä, että ihmiset tarvitsevat jonkin arkielämää suuremman, johon uskoa. Erilaisille henkimaailman selityksille on olemassa tilaus aivan luonnostaan. Jos tällaista ihmisluonteesta kumpuavaa kaipuuta ei olisi, jo esihistoriallisina aikoina olisi erilaisille shamaaneille ja poppamiehille sanottu, että älkää höpöttäkö, eikä heitä olisi lähdetty seuraamaan, eikä seuraamisesta olisi kehittynyt kultteja ja uskontoja. Näin kuitenkin tapahtui.

Maalliset vallanpitäjät huomasivat pysyvänsä hyötymään ihmisten uskonnonkaipuusta. He liittoutuivat uskonnollisten auktoriteettien kanssa ja nämä kaksi yhdessä muodostivat valtion. Toinen käytti väkivaltaa ja toinen henkistä väkivaltaa kansalaisten alistamiseksi vallanpitäjille kuuliaiseksi.

Arkeologisissa kaivauksissa löytyneille tuhansia vuosia vanhoille kaupungeille on yhteistä se, että niistä löytyy kaksi merkkirakennusta: maallisen valtiaan palatsi ja hengellisen valtiaan temppeli. Näistä rakennuksista kansaa on hallittu.

Nykyisessä uskontojenjälkeisessä yhteiskunnassa on pitänyt keksiä uusia piilojumalia ja piilouskontoja, jotta vanha kaava edelleen toimisi. Uuden uskonnon temppelit ovat tämän näköisiä:

http://www.vallarinpuusepanliike.fi/site/assets/files/1300/pp2.jpg

Olisi kiinnostava tietää, mitä asioita NB inhoaa kristinuskossa, jos unohdetaan Paavalin "nainen vaietkoon seurakunnassa" -tyyppiset kirjoitukset ja tarkastellaan pelkästään uskonnon perushahmon Jeesuksen puheita sellaisina kuin ne Raamattuun on kirjattu. Näiden puheiden päälle on lisätty myöhemmin aika paljon erilaista kuorrutusta, jota eri uskontokunnat ja lahkot tulkitsevat omalla tavallaan. Itse perussanoman osalta kristilliset kirkkokunnat ovat yllättävän lähellä toisiaan. Tämän huomaa, jos käy esimerkiksi katolisen kirkon tilaisuudessa ja vertaa sitä siihen, mitä on kuullut vastaavassa luterilaisen kirkon tapahtumassa.

Voihan sen toisaalta katsoa hyväksikin ominaisuudeksi, että uskonnon voi itse kukin tulkita mieleisellään tavalla. Jos jokin dogmi ei miellytä, tulkitaan se sellaiseksi, että se miellyttää. Naispappeus ja suhtautuminen homoseksuaalisuuteen ovat tämän tyyppisiä asioita. Tiukan linjan edustajat eivät hyväksy naispappeja eivätkä homoja. Liberaalin linjan kannattajat puolestaan eivät näe asiassa teologista ongelmaa.

Blogikirjoittaja Ruukinmatruuna (jonka viimeaikaisia tekstejä en ole lukenut) kirjoitti aikoinaan, että uskontoihin sisältyvällä ajatuksella elämän aikana tehtyjen ratkaisujen kuolemanjälkeisistä seurauksista on suuri merkitys, koska ne hillitsevät ihmisiä tekemästä pahoja tekoja. Täysin ateistisessa yhteiskunnassa ei hänen mukaansa uskota kuolemanjälkeisiin seurauksiin, joten helvetti luodaan jo tänne maan päälle. Katsotaan, että ainoastaan äärimmäisen brutaalin maanpäällisen rangaistuksen uhka tehoaa, kun "viimeistä tuomiota" ja kuolemanjälkeistä rangaistusta ei ole. Ehkä nämä joidenkin mielestä ovat olemassa, mutta ateistinen valtio ei voi tällaista tunnustaa ideologiansa takia.

Herää tietysti kysymys, miksi Yhdysvalloissa, joka on joillakin mittareilla arvioituna kristillispohjainen valtio, on käytössä äärimmäisen julma "silmä silmästä" rangaistusajattelu. Onko taustalla orjuuden perintö vai monikulttuurisuus vai mikä? Ehkä tämä on kokonaan oma kysymyksensä.

Vaikka ihminen olisi 99,9 -prosenttinen ateisti, jäljelle jäävä 0,1 prosentin epäilys riittää jo hillitsemään hänen tekojaan silloin, kun kyse on jostakin vakavasta ja peruuttamattomasta teosta ja ailahdellaan teen / en tee -vaihtoehtojen välillä. Mielen pohjalta hiipii ajatus, että entä jos sittenkin.

Äärimmäisen ankara rangaistus, joka on ikuinen ja peruuttamaton, ja jota ei voi paeta edes kuolemalla, on kieltämättä ajatuksena aika pelottava, vaikka uskominen siihen olisi ainoastaan samaa luokkaa kuin uskominen siihen, että saa Eurojackpotissa päävoiton. Erittäin epätodennäköistä, mutta...

[Karikko]

Eiköhän se käytännöllinen perustele itsensä nimenomaan käytännön toimivuudellaan. Ajattele, miten kehäpäätelmäistä tämäkin. Mutta - määritelmät ovat kehäpäätelmiä. Punainen on punainen vain, koska punainen on määritelty punaiseksi.

Kielelliset päätelmät kulkevat kyllä tuota rataa, se mitä nähdään ja koetaan on "totuus"  ehkä.

Nykyään tiedetään, ettei se ole koko "totuus" aallonpituudet voidaan jo mitata ja muodostaa asiasta tieteellisempi näkemys, vaikka siihenkin käytetään "luonnollista kieltä" tai sitä varten kehitettyä (matematiikka) >vertauskuvia silti nekin.

Ja punaisen kokemus pysyy varmaankin edelleen (punaisena)

No ei niissä aallonpituuksissa lue, että tämä on punainen. Päinvastoin punainen määritellään tietyiksi aallonpituuksiksi, jotka siis ovat punaisia, koska niille on annettu nimi punainen. Ei ole sininen tai vihreä, vaan punainen, koska ihan toinen aallonpituus on määritelty siniseksi ja kolmas vihreäksi. Tuon edellisen viestini väitteessä ei tarvita mitään tarkennusta siitä, että punainen on valon aallonpituus, koska siinäkin punainen pitää sopia tarkoittamaan juuri sitä aallonpituutta, jonka punaiseksi nimeämme. Ihan riippumatta siitä, miten ymmärrämme tuon punaiseksi määrittelemämme syntyvän.

PS. Punaisen kokemuksen samankaltaisuutta toisen ihmisen punaisen kokemuksen kanssa emme oikein pysty tarkistamaan, notta onko se sama vai eri. Vaikka se näkyisi ja aistittaisiin aivan eri tavalla, hänkin kutsuu sitä punaiseksi, koska se on hänelle tuon kokemuksellisen havainnon nimeksi annettu. Sama sana ei kuitenkaan todista kokemuksen samanlaisuutta.

Taidat höpistä omiasi, puhe ei ollut tuosta mitä nyt sepität.

Juu niinpä tietysti. Sinähän se tosiaankin tiedät tietenkin minua itseäni paremmin, mistä mahdoin puhua, kun kirjoitin punaisesta väristä. Mitänekä ihmeessä tosiaan se ihminen, joka kirjoittaa voisikaan itse tietää, mikä on kirjoituksen aihe...

Jos ajantajusi on tuttuun tapaan taas kääntänyt tapahtumien aikajärjestyksen pyllylleen, voit kyllä ihan itse tarkistaa, miten homma menikään ja kuka oikeastaan ensimmäisenä kirjoitti tässä yhteydessä punaisesta. Sinä voit tietenkin kirjoitella myös punaisesta väristä ja aisteista ja kokemuksesta, mutta - mun viesti koski sitä, miksi ja missä mielessä minun kirjoitukseni otti punaisen värin esimerkiksi jostakin. Tämä ei muutu muuksi sillä, että sinulle syntyy ihan toisenlaisia assosiaatioita punaisesta. Yritä nyt edes huviksesi ajoittain erottaa toisistaan omat ja muiden ajatukset - ja kirjoitukset.

No älä suotta pillastu. Katsos, elleivät ihmiset keskimäärin kokisi maailmaa samalla tavalla ja samoin "askelin" niin tuskin tätä ihmisten rakentamaa teknologista maailmaa olisi saatu aikaan. Taidekin olisi turhaa ja taiteilijat kuvittelisivat kukin omiaan. Luonnossa eivät muurahaisetkaan osaisi kekojaan rakennella, ellei niiden ominaisuudet olisi yhteneväisiä.

Voit siis huoletta luottaa siihen, että ihmiskuntakin luonnostaan on hyvin yhteneväistä ja kyvykästä omaksumaan hienouksia ja kokemaan maailmaa aistiensa antamilla ominaisuuksilla, pienistä  mielipide-eroistaan huolimatta.

Väitteesi ettei voi tietää miten joku toinen kokee ei siinä mielessä ole reaalinen, vaikka kenenkään kokemuksia ei vähättelisikään.  Biologiset ja fyysiset erikoistumiset tunnetaan keskimääräisen hyvin, silloin, kun on ihmisestä kysymys. Yksityiskohtaisia erojakin on olemassa, mutta ne täydentävät kokonaisuutta.

[Karikko]

Vaikka ihminen olisi 99,9 -prosenttinen ateisti, jäljelle jäävä 0,1 prosentin epäilys riittää jo hillitsemään hänen tekojaan silloin, kun kyse on jostakin vakavasta ja peruuttamattomasta teosta ja ailahdellaan teen / en tee -vaihtoehtojen välillä. Mielen pohjalta hiipii ajatus, että entä jos sittenkin.

Äärimmäisen ankara rangaistus, joka on ikuinen ja peruuttamaton, ja jota ei voi paeta edes kuolemalla, on kieltämättä ajatuksena aika pelottava, vaikka uskominen siihen olisi ainoastaan samaa luokkaa kuin uskominen siihen, että saa Eurojackpotissa päävoiton. Erittäin epätodennäköistä, mutta...

Ateismilla voidaan tarkoittaa ilmeisesti erilaisia asioita.

"Omaa ateismiani" voin kuvailla vain epäuskoksi aatteita kohtaan ja , jos jumalaa kuvataan maailmaa pyörittäväksi olennoksi, >pelkäksi törkeäksi valheeksi.

"Jumaluus tai luonto" on sitten kokonaan toinen asia, ne ovat olemassa uskomattakin ja niistä (luonnosta) voidaan tehdä erilaisia johtopäätöksiä, vaikka mittaamattomaltahan kaikkeus vaikuttaa.

Uskontojen jumalat voi kyllä huoletta hylätä ja typerät pelastustarinat syntien anteeksisaamisineen.

Ihmisessä ei ole mitään pelastettavaa ja se sielu joka oletamme olevamme ei kaipaa mitään taivaallista asuinsijaa pilvien päällä jeesuksen kaverina.

Mikä sitäpaitsi on mieli, ellei se ole jotakin mieltä,, onko sitä silloin ollenkaan?