Uskontoperäiset idioottimaisuudet

[a4]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

[ROOSTER]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Riippuu paikasta, tilanteesta ja hädän suuruusluokasta.

Tarjoamasi vaihtoehdot eivät ole kattavia eivätkä relevantteja asian kannalta.

Oliko vielä kyseessä tilanne jossa olen menettänyt liikuntakykyni?

[a4]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Riippuu paikasta, tilanteesta ja hädän suuruusluokasta.

Tarjoamasi vaihtoehdot eivät ole kattavia eivätkä relevantteja asian kannalta.

Herää kysymyksiä:
- Mihin tietoon perustuen katsot että riippuu paikasta, tilanteesta ja hädän suuruusluokasta?
- Mihin tietoon perustuen tarjoamani vaihtoehdot eivät ole kattavia eivätkä relevantteja asian kannalta?

[safiiri]

Olen ja teen toki, mutta kyse ei ole mistään "näin sitten tästedes ikuisesti" -valinnasta. Sehän se just on se juju, että pitää yrittää löytää se tiedon laji, joka kulloinkin on sopivin ja tarjoaa sellaista ymmärrystä ja näkökulmaa, jota tilanteessa tarvitaan. On myös jälkikäteen ihan fiksua hiukan miettiä, olisko valinta toimiva. Onhan tuota kokemusta tietenkin myös erilaisesta tiedosta elämän varrella kertynyt siten, ettei ole mitenkään tavattoman suuri ylläri, mikä tiedon laji johonkin tilanteeseen luultavimmin sopii ja toimii käytännössä. Mutta kun liikutaan jossain tuntemattomissa maastoissa, uuden äärellä tai on tarve kyseenalaistaa, voi saada laajempaa näkemystä myös pohtimalla sitä, millaisen tiedon varassa asiassa suunnistaa ja olisiko sille vaihtoehtoja.

Työssäni käytän usein sekä tieteen tietoa että ihan muunlaista tietoa suloisessa sekamelskassa ja molempia hyödyntäen siten, että saan kaikki hyödyt ja useita näkökulmia. Mm. lasten kanssa toimiessa ei ollenkaan aina ole tehokkainta kuvata jotakin tieteellisestä näkökulmasta, vaan mielikuvituksellisten maailmojen, leikin (jota taide monasti oikeastaan on)  ja tarinoiden käyttäminen on huomattavasti toimivampaa. Silti lapset ovat hyvin vastaanottavaisia myös silkan tieteelliselle tiedolle, joten sitäkin voi ajoittain käyttää ja tarjota pureskeltavaksi. Toisaalta aikuisillekin joskus mielikuvituksen ja mielikuvien käyttö on tehokkaampaa kuin tieteellinen - vaikka fysiologisesti tarkka - kuvaus tavoitteesta. Ihmistä voi yrittää lähestyä holistisesti, jolloin otetaan kaikki ihmisyyden puolet mukaan, ei pelkkää kognitiota. Lopulta tämä kiteytyy siinä, millaiseen ihmiskäsitykseen oikein ajattelunsa perustaa. Vai jopa näkee monenlaiset ihmiskäsitykset mahdollisina samanaikaisesti.

Sopivin..tarvitaan..toimiva..sopii..toimii..tarve..hyödyntäen..hyödyt..tehokkainta..toimivampaa..käyttää..
Poimin sanojasi jotka viittaisivat tiedon lajin valintasi perustuvan tarvittavalle toimivuudelle, hyödynnettävälle käytettävyydelle.
Herää kysymys, mistä maailmankuvasta eli ihmiskäsityksestä kulloinenkin tarvittava toimivuus tai saatava hyöty johdetaan eli tulee määritellyksi?
Tieteellisessä maailmankuvassa, sen sisäisesti rakentuvassa monitieteisessä holismissa, tarvittava toimivuus johdetaan tieteiden jatkuvasti koostamasta maailmankuvasta ja ihmiskäsityksestä.
Millaiseen ihmiskäsitykseen sinä perustat kulloisetkin tiedon lajin valintasi toimivuudet?
Entä millä perusteella edes voisit vaihdella tiedonlajivalintojesi pohjalla olevia perustavia ihmiskäsityksiäsi, jolloin ne eivät enää olisi valintojesi perusta vaan nekin olisi valittu jonkin muun perusteella, minkä?
Oletko ihan varma ettei tiedon lajien "suloinen sekamelska" ole vain "kirsikankanpoimintaa"?
https://en.wikipedia.org/wiki/Cherry_picking
Entä miten samanaikaisilla ihmiskäsityksillä voidaan tehdä toisiaan poissulkevia valintoja tiedon lajeista, eikö pikemminkin päädytä samanaikaisiin tiedon lajeihin ja miten samanaikainen eri tiedon lajien käyttäminen toteutuisi käytännössä?

Viimeksi, kun suoritin kurssia, jossa käytiin läpi mm. erilaisia ihmiskäsityksiä, saatoin todeta, että eipä niistä pysty valitsemaan vain yhtä, vaan ne kuvaavat ennemminkin ihmisen olemuksen eri tasoja. Holistinen ihmiskäsitys nyt ainakin on varsin tärkeässä osassa ajattelussani. Mutta toisaalta sen alle joidenkin ajattelun mukaan asettuvat niin kulturalistinen, essentialistinen, eksistentialistinen kuin naturalistinenkin ihmiskäsitys. Näillä kaikilla on oma erityinen antinsa, eikä niistä(kään) oikein voi valita vain yhtä. Empiiristen tieteiden tuottama ihmiskuva on vain osittainen, koska se on sidoksissa kyseisen tieteen diskurssiin ja paradigmaan. Ihmiskuva on atomistinen ja aina keskeneräinen eli vain toistaiseksi voimassa oleva. Jos nyt jotain vieroksun tai en koe itselleni kovin toimiviksi, niin monistisia ja dualistisia ihmiskäsityksiä. Monopluralistiset ihmiskäsitykset ehkä koen itse todellisuuskäsitystäni vastaavimmiksi.

[ROOSTER]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Riippuu paikasta, tilanteesta ja hädän suuruusluokasta.

Tarjoamasi vaihtoehdot eivät ole kattavia eivätkä relevantteja asian kannalta.

Herää kysymyksiä:
- Mihin tietoon perustuen katsot että riippuu paikasta, tilanteesta ja hädän suuruusluokasta?
- Mihin tietoon perustuen tarjoamani vaihtoehdot eivät ole kattavia eivätkä relevantteja asian kannalta?

Paikka on tärkeä, sillä jos ei ole asianomaiseen toimitukseen sopivaa tilaa lähistöllä, on käytettävä luovuutta ja esim. kukkapurkkia. Tilanteesta sikäli, että jos on esimerkiksi lähdössä lennolle, luennolle tai opastetulle museokierrokselle pitää olla suolet tyhjänä, ettei tarvitse jättää kesken. Hädän suuruusluokka on merkitsevä sillä mahdolliset epämukavuusongelmat eskaloituvat nopeastikin, esim. ripulointitautitilanteessa.

Nämä tiedot perustuvat laajaan omakohtaiseen kokemusaineistoon sekä tietoon siitä, että virtsarakko ja peräsuoli aivan varmasti tyhjenevät, halusi tai ei, (jollei keho mene poikkeustilaan kuten virtsaumpi tai kökkökakka). Varmasti löytyy myös tieteellistä aineistoa siitä miten erilainen nautittu ravinto käyttäytyy ihmiskehossa ja mikä on keskimääräinen poistumisaika ja nopeus luonnollisille aineille, kuten virtsa ja kakka.

Omat kokemukset, kusta ja paskaa jo viikon vanhasta asti, sekä tietämys ihmiskehosta ja sen toiminnoista, auttavat tässä asiassa. Ihan aina ei silti onnistu, pyrin kuitenkin välttämään liikkumista julkisilla paikoilla satsit housuissa, oli uskonto tai tiede siitä mitä mieltä tahansa.

[Norma Bates]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Tästä jotenkin tulee mieleen tilanne jossa ihminen on kuolemaisillaan, ja sitten hänen sänkynsä vierelle tulee joku kova tiedefani toitottamaan että kohta lopetat hengittämisesi ja sitten kehosi alkaa mädäntymään, että heippa vaan ja hyvästi. Silloin on mielestäni kyse tiedeperäisestä idioottimaisuudesta jos henkeään heittävälle tullaan juttelemaan mahdollisimman ahdistavia asioita.

[Norma Bates]

Ihmismieli on todella lahjakas kääntämään kaiken edukseen jos tuntee hinkua tehdä aivan mitä huvittaa muista piittaamatta. Uskon että se keskeisin syy miksi ei tee pahaa toiselle elävälle olennolle on se että kykenee samaistumaan ko. olentoon. Jos toinen on ei-minä ja ei-ihminen, silloin hänen tuntemuksilllaan ei ole mitään väliä, tai jopa uskotaan ettei mitään tunteita edes ole. Siinä mielessä ne jotka kykenevät samaistumaan jo eläintenkin kipuun ovat "henkisesti hyvinmuodostuneita" yksilöitä.

Selitykseen jää yksi kohta, joka kaipaa täsmennystä. Nimittäin se, mitä on paha, ja milloin se on oikeutettua ja milloin ei.

Jos sakottajalla on laillinen oikeus sakottaa ja vartijalla on laillinen oikeus ampua, eivät nämä ihmiset koe tekevänsä pahaa, kun he sakottavat ja ampuvat. Uhrien kärsimyksillä ei ole väliä, koska uhrit ovat ansainneet kärsimyksensä. Vaikka tekijät kykenisivätkin samaistumaan uhrien kärsimyksiin, he sakottavat ja ampuvat silti. Siitähän heille maksetaan. Ongelma asiasta tulee silloin, jos uhrina onkin oma läheinen kuten lapsi tai äiti tai isä tai vaimo tai hyvä kaveri. Silloin samaistumisella alkaakin olla väliä.

Sukuni omaisuus vietiin aikoinaan konkurssissa, jonka taustalla oli suunniteltu kosto- ja valtausoperaatio. Näihin tapahtumiin liittyen minut perheineni ajettiin kuutamolle kodistani, jonka isoisäni isoisä oli rakennuttanut, ja jos kuusi sukupolvea sukuamme ehti asua. En pystynyt ottamaan mukaani edes henkilökohtaista omaisuuttani ja kodin irtaimistoa aivan pientä määrää lukuun ottamatta, jotka yön tunteina ehdimme kantaa jonnekin. Jouduimme lähtemään kuin evakot sodan jaloista.

Minulla oli harvinainen tilaisuus kuunnella talonvaltaajien ja yritysvaltaajien keskustelua ja nauhoittaa se. Olin asentanut salaa mikrofonin huoneeseen, jossa keskustelut käytiin. Nauhoja kertyi kymmeniä kasetillisia.

Nauhoitetuista keskusteluista ilmi tullut kuva tapahtumista oli paljon raaempi ja pahempi kuin olimme osanneet kuvitella tai odottaa. Valtaajat poksauttivat samppanjapullon olohuoneemme kattoon ja nauroivat räkänaurua sille, että meidät oli tuhottu. Minua pilkattiin keskusteluissa ja minulle naurettiin. Olin näiden ihmisten silmissä täysin epäihminen, mielisairas hullu, jonka mahdollisilla kärsimyksillä, hah, hah, haa, ei ollut mitään merkitystä. Ongelmana tuntui olevan lähinnä se, miten koko sukumme onnistuttaisiin kokonaan häätämään lähialueelta, ettemme olisi kiusallinen muisto entisestä.

Nauhoituksista paljastui, että mies, jota pidän alkuperäisenä "pääpaholaisena" tuhomme järjestämisessä, suunnitteli savustavansa minut kunnan sosiaaliosaston osastosihteerin virasta kunnanjohtajan avulla, joka oli täydellisesti näiden valtaajien hyppysissä. Tämän tyyppisten juttujen kuuleminen oli yksi syy sille, miksi hain uuden työpaikan toisesta kunnasta. Ilmapiiri alkoi olla niin ahdistava, että en kestänyt sitä. Kunnanjohtaja jopa piti minulle puhuttelun näihin asioihin liittyen eräällä Helsingin reissulla. Olihan kyse olevinaan työpaikkojen säilymisestä paikkakunnalla - niin kuin minä olisin niitä uhannut.

Samaistumisella minun mahdollisiin kärsimyksiini ei ollut mitään merkitystä. Kuunneltuani edellä mainittuja keskusteluja tuntikausia nauhoilta tulin siihen johtopäätökseen, että ainakin osa noista ihmisistä oli täydellisiä psykopaatteja, erityisesti se, joka lopulta sai kotimme pysyvästi haltuunsa (en pysty käyttämään sanaa "omistukseensa"). Firman työntekijöitä nuo ihmiset käsittelivät puheissaan kuin olisivat puhuneet lihakarjasta. 

Virallinen tulkinta on tietenkin se, että kyseiset ihmiset olivat lakia noudattavia kunniallisia kansalaisia ja minä pelkkä kohtaloni ansainnut valittaja-luuseri. Heikot sortuu elon tiellä, psykopaatit sen kuin porskuttaa.

Ehkä jatkan (vaikka tämä ei ketään kiinnostakaan) aiheesta spekulatiivisella pohdinnalla siitä, miten joku toinen erilaisessa elämäntilanteessa elävä mutta samanalaiset kokemukset läpi käyneenä ja koko loppuelämän jatkuvat henkiset kärsimykset kokevana, voisi ehkä toimia silloin, kun aikaisemmassa kirjoituksessani mainittuja "esteitä" ei olisi enää olemassa. Mikä estäisi häntä etsimästä "hyvitystä" kärsimyksilleen raudalla ja ruudilla, jos ei se viimeinen moraalis-uskonnollinen porttikaan olisi käytössä?

Israelin ja arabien välisessä kiistassa kodeistaan ajettujen arabien kokemaa vihaan ei ole edes pyritty sammuttamaan, vaan sitä on lietsottu entistä suuremmaksi pitämällä ihmisiä pakolaisleireillä, jotta heidän kärsimyksensä eivät unohtuisi, ja jotta vihan hiillos pysyisi kuumana syttyäkseen tarvittavalla hetkellä täyteen liekkiin valtapelissä tiettyjen ryhmien eduksi.

Uskon minäkin tämän kertomuksen, koska sikäli johdonmukaisesti vuosien varrella olet asiaa väläytellyt kohdasta jos toisestakin. Tähän nyt on vaikea sanoa tekoviisaana että olisit herranjumala julkistanut ne nauhoitukset. En voi tietää, ulkopuolisena, mikä olisi ollut hyvä ja oikein. (Ja sivumennen sanoen kun itse raportoin paskuuksista mitä oli tullut työllistyksessä vastaan, minulle vain huudettiin ja iskettiin lopulta luuri korvaan.)

Se että samaistuu toiseen olentoon ja sen kärsimyksiin ei mielestäni tarkoita sitä että näppärästi käyttää tunnetietämystään hyväkseen ja pyrkii satuttamaan toista sen vuoksi että tietää mikä häntä taatusti sattuu. Eihän tuole ole samaistumista siinä mielessä kuin itse sen ajattelin, eli että kokee toisen olevan toinen minä. Tätä on hemmetin vaikea selittää että mitä ajan takaa. Mutta aivan kuten on aina ollut itselleen minä, niin jos yhtäkkiä tulee se tunne toisesta ihmisestä että tuokin on minuus, niin hänet hyväksyy. Jos itse ihastun mieheen, siinä olennaisena tekijänä on juuri ajatus että tuokin on minä-ihminen kuten minä olen. Toinen minä. Ei sama minä kuin minä olen, mutta kuitenkin minä, hän-minä. Samalla viivalla itseni kanssa. Ei jotain harmaata massaa. Ei jotain täysin käsittämätöntä ja läpeensä vierasta. Ei pelottavaa. Jos pidän toista ihmistä minuutena, en koe häntä uhkana.

Jos toinen ei ole minä, vaan joku mikä lie, tai korkeintaan hän ja rumasti sanottuna "se", niin sittenhän hänelle "saa" tehdä mitä vaan. Näin ainakin jotkut kokevat. Vapaata riistaa, koska on toinen.

[Norma Bates]

Yksi rasittavimmista ellei oikeastaan rasittavin uskontoperäinen idioottimaisuus on se että "pitää" loukkaantua kaiken aikaa kaikkialla kaikesta mahdollisesta. Uskonnon pitäisi tuoda ihmiselle lohtua ja iloa elämään(?) eikä aiheuttaa sitä että hän on kokoajan vihainen, suorastaan murhanhimoinen.

Ulkomaalainen FB-kaverini tykkää tästä kuvasta ja oli että ihqu, aivan takuulla on kuitenkin olemassa myös ihmisiä jotka repivät p...nsä tämmöisen "rienaavan" asetelman vuoksi:

[mikainen]

Yksi rasittavimmista ellei oikeastaan rasittavin uskontoperäinen idioottimaisuus on se että "pitää" loukkaantua kaiken aikaa kaikkialla kaikesta mahdollisesta. Uskonnon pitäisi tuoda ihmiselle lohtua ja iloa elämään(?) eikä aiheuttaa sitä että hän on kokoajan vihainen, suorastaan murhanhimoinen.

Ulkomaalainen FB-kaverini tykkää tästä kuvasta ja oli että ihqu, aivan takuulla on kuitenkin olemassa myös ihmisiä jotka repivät p...nsä tämmöisen "rienaavan" asetelman vuoksi:

Aika lailla samaa mieltä. Ja jos ei muuten huomata loukkaantua niin eiköhän joku masinoi yleisen loukkaantumisen. Kolme päivää jo mennyt eikä Muhammedin kuva iltalehden pilapiirroksessa ole ketään hetkauttanut. Joko suomalaisia muslimeja asia ei kiinnosta sen vertaa tai sitten eivät lue iltistä.

[Hippi]

Tästä jotenkin tulee mieleen tilanne jossa ihminen on kuolemaisillaan, ja sitten hänen sänkynsä vierelle tulee joku kova tiedefani toitottamaan että kohta lopetat hengittämisesi ja sitten kehosi alkaa mädäntymään, että heippa vaan ja hyvästi. Silloin on mielestäni kyse tiedeperäisestä idioottimaisuudesta jos henkeään heittävälle tullaan juttelemaan mahdollisimman ahdistavia asioita.

Mistäpä tiedät onko hän ilkeä inhorealisti vaiko tempatiakyvytön autisti.

[Karikko]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Tästä jotenkin tulee mieleen tilanne jossa ihminen on kuolemaisillaan, ja sitten hänen sänkynsä vierelle tulee joku kova tiedefani toitottamaan että kohta lopetat hengittämisesi ja sitten kehosi alkaa mädäntymään, että heippa vaan ja hyvästi. Silloin on mielestäni kyse tiedeperäisestä idioottimaisuudesta jos henkeään heittävälle tullaan juttelemaan mahdollisimman ahdistavia asioita.

Todennäköisemmin siihen vuoteen viereen pakkautuu yleisemmin joku ikuisuudesta saarnaava, tai muu jumalinen persoona, jolla on testamenttikaavio mukanaan, että kuoleva voi lahjoittaa maalisen omaisuutensa eniten tarvitseville, eli sille hengiyhteisölle jota julkijumalinen myötäeläjä edustaa. Taikka sitten sille surunpilaajalle itselleen.

[Toope]

Yksi rasittavimmista ellei oikeastaan rasittavin uskontoperäinen idioottimaisuus on se että "pitää" loukkaantua kaiken aikaa kaikkialla kaikesta mahdollisesta...

Sanon, että on enemmänkin vihervasemmiston ongelma, ei ainoastaan. Mutta juuri vihervasemmistolaisilla esiintyy sitä ajattelutapaa, että: "Jos et pidä jostakin mielipiteestä tai näkemyksestä, sinulla on muka oikeus vaatia sen näkemyksen kieltämistä"

Millä perusteella, ja oikeudella?

Sananvapaus ei ole olemassa siksi, että hyväksyttyjä näkemyksiä pitäisi suojella. Sananvapaus on olemassa siksi, että kriittisiä näkemyksiä saa esittää. Monet eivät ymmärrä, miksi meillä on sananvapaus. Se ajatus juuri perustuu siihen, että saa esittää mielipiteitä, joista kukaan ei pidä.

Loukkaantuminen on aika trendi-ilmiö. Wannabe-vähemmistöt haluavat loukkaantua ja samalla kieltää itseään koskevaa kritiikkiä, ihan kuin olisivat sen yläpuolella. Husu nyt osoittaa sen, että somaleissa on paljon kritisoitavaa, koska ei ole ainutkertainen tapaus.

[Norma Bates]

Tästä jotenkin tulee mieleen tilanne jossa ihminen on kuolemaisillaan, ja sitten hänen sänkynsä vierelle tulee joku kova tiedefani toitottamaan että kohta lopetat hengittämisesi ja sitten kehosi alkaa mädäntymään, että heippa vaan ja hyvästi. Silloin on mielestäni kyse tiedeperäisestä idioottimaisuudesta jos henkeään heittävälle tullaan juttelemaan mahdollisimman ahdistavia asioita.

Mistäpä tiedät onko hän ilkeä inhorealisti vaiko tempatiakyvytön autisti.

Sitä ei voi ikinä tietää; ilkeät ihmiset ovat erittäin näppäriä käyttämään käsikassaranaan omaa ideologiaansa. Onnistuisikohan se jos ideologioissa ei olisi jo luontaisesti tarjolla kahvoja joihin tarttua...?

[Norma Bates]

Jos niin käy, niin varmaan käytän kaikkia noit(i)a.

Otan selkeämmän esimerkin.
Jos sinulla on kova vessahätä, mitä teet? Mitä tiedon lajia käytät ratkaistaksesi käsillä olevan ongelman?
Yritätkö rukoilla, maalata taulun, kysyä ennustajalta, heittää noppaa eri toimintatapojen ratkaisemiseksi tai jotain muuta keinoa vai jopa kaikkia näitä keinoja tasapuolisesti yksi kerrallaan ?
Miksi? Millä perusteilla?

Tästä jotenkin tulee mieleen tilanne jossa ihminen on kuolemaisillaan, ja sitten hänen sänkynsä vierelle tulee joku kova tiedefani toitottamaan että kohta lopetat hengittämisesi ja sitten kehosi alkaa mädäntymään, että heippa vaan ja hyvästi. Silloin on mielestäni kyse tiedeperäisestä idioottimaisuudesta jos henkeään heittävälle tullaan juttelemaan mahdollisimman ahdistavia asioita.

Todennäköisemmin siihen vuoteen viereen pakkautuu yleisemmin joku ikuisuudesta saarnaava, tai muu jumalinen persoona, jolla on testamenttikaavio mukanaan, että kuoleva voi lahjoittaa maalisen omaisuutensa eniten tarvitseville, eli sille hengiyhteisölle jota julkijumalinen myötäeläjä edustaa. Taikka sitten sille surunpilaajalle itselleen.

Kaikki möröt ja kummitukset ynnä muut haaskalinnut pitäisikin siitä sängyn ääreltä häätää ja jättää sukulaiset jäljelle. Toki näissäkin on joskus tyyppejä jotka pyrkivät vain sadistisesti rääkkäämään poislähtijää.

[Norma Bates]

Yksi rasittavimmista ellei oikeastaan rasittavin uskontoperäinen idioottimaisuus on se että "pitää" loukkaantua kaiken aikaa kaikkialla kaikesta mahdollisesta...

Sanon, että on enemmänkin vihervasemmiston ongelma, ei ainoastaan. Mutta juuri vihervasemmistolaisilla esiintyy sitä ajattelutapaa, että: "Jos et pidä jostakin mielipiteestä tai näkemyksestä, sinulla on muka oikeus vaatia sen näkemyksen kieltämistä"

Millä perusteella, ja oikeudella?

Sananvapaus ei ole olemassa siksi, että hyväksyttyjä näkemyksiä pitäisi suojella. Sananvapaus on olemassa siksi, että kriittisiä näkemyksiä saa esittää. Monet eivät ymmärrä, miksi meillä on sananvapaus. Se ajatus juuri perustuu siihen, että saa esittää mielipiteitä, joista kukaan ei pidä.

Loukkaantuminen on aika trendi-ilmiö. Wannabe-vähemmistöt haluavat loukkaantua ja samalla kieltää itseään koskevaa kritiikkiä, ihan kuin olisivat sen yläpuolella. Husu nyt osoittaa sen, että somaleissa on paljon kritisoitavaa, koska ei ole ainutkertainen tapaus.

Onhan tuota loukkaantumista ollut iät ajat. Eikös 1960-luvulla uskovaiset loukkaantuneet jostain kirjasta?

Aina se taho joka on kammennut itsensä kovaäänisimpään asemaan on kärkkäintä loukkaantumaan. Kaikkien pitäisi olla valmiita lellimään, paapomaan ja mielistelemään sitä joka on sattunut päätymään kukkulalle kuninkaaksi ämyriin huutelemaan. Eli mikään ei riitä johtaja-apinoille, kaikkien alempien apinoiden pitää käydä vielä sen persekin nuolemassa.

Jokaiseen poliittiseen tai uskonnolliseen aatteeseen kannattaa alkaa suhtautumaan kriittisesti jos siitä alkaa tulla vallalla oleva "ainoa oikea oppi".