Uskontoperäiset idioottimaisuudet

[Karikko]

Usko on turvallisuudenhakemista. Usein yhteisöllisyyttä.
Paha pitää noita ajatuksia negatiivisina, vai mitä?

Ovat asioita, joita nykykulttuuri ei tarjoa.

Itselleen valehteleminen on suurin synti minkä ihminen voi tehdä, uskossaan:

Sehän tarkoittaa ettei luota luojaansa, kun uskoo omia ajatuksiaan ja pitää niitä totena.

Ajatuksen kohde on ajattelijassa.  Ajatus on siis mielen heijaste (sisällön) ja ihminen uskoo siihen mihin on oppinut uskomaan> ajatuksiin.

Todellisuus ei ole uskon asia, se on olemassa uskoi tai ei.

[mikainen]

Rokotevastaisuus, joka leviää uskonnollisissa idioottimaisissa piireissä Suomessa.

Mediassa jo piispa herätti varoittelemaan tuosta hullutuksesta. https://yle.fi/uutiset/3-11697284

Jonkun keksimä termi kulkutautimyönteinen on parempi nimitys näille.

[Toope]

Usko on turvallisuudenhakemista. Usein yhteisöllisyyttä.
Paha pitää noita ajatuksia negatiivisina, vai mitä?

Ovat asioita, joita nykykulttuuri ei tarjoa.

Itselleen valehteleminen on suurin synti minkä ihminen voi tehdä, uskossaan:

Sehän tarkoittaa ettei luota luojaansa, kun uskoo omia ajatuksiaan ja pitää niitä totena.

Ajatuksen kohde on ajattelijassa.  Ajatus on siis mielen heijaste (sisällön) ja ihminen uskoo siihen mihin on oppinut uskomaan> ajatuksiin.

Todellisuus ei ole uskon asia, se on olemassa uskoi tai ei.

Usko ei välttämättä kiellä todellisuutta, ei tiedettäkään.
Usko voi elää noiden rinnalla.
Sanon noin, vaikken ole uskovainen (sinänsä).

[ROOSTER]

Breaking News - Maria ei olekaan ainoa!

Ihmisen neitseellinen sikiäminen: 10 "tosielämän" esimerkkiä

Tämä on myös huomionarvoista:

Yksi jokaisesta 125:stä synnyttäneestä amerikkalaisnaisesta väittää tulleensa raskaaksi neitseellisesti. Mieti tuota lausetta hetken. 0,8 prosenttia naisista sanoo olevansa neitsyt, vaikka onkin ollut raskaana.

[Karikko]

^
Suomessa sentään eräs nainen tultuaan raskaaksi, kertoi lääkärille, ettei ole ollut ketään miestä metriä lähempänä,, johon lääkäri totesi-: sen miehen haluaisin nähdä..

[a4]

Tänään tuli taas pohdiskeltua pienessä päässäni niitä näitä. Tässä ketjussa näitä.
Haluamatta loukata muita tai tapattaa itseäni ja tiedostamalla jo vuosikymmeniä päivittäin todentuneet mahdollisuuteni olla väärässä ja oikaisun tarpeessa.

Eikö ole ihan sama vaikka uskoisi kristinuskon sijasta islamiin tai lentävään spagettihirviöön?
Jos ne kerran eivät vaadi perusteluja vaan pelkkä usko riittää? Voiko niitä edes perustella järkevästi?
Eikö vapaaehtoinen tai pakotettu tapauskovainenkin sorru itsensä tai toisten toimesta uskottomana uskomiseen eli järjettömään käytökseen?
Yhteisöllisesti onnistunut yksilön kasvattaminen uskoon tarkoittaisi sekin vain onnistunutta yksilön ohjaamista järjettömyyteen?
Olisiko järkevään käyttäytymiseen kasvattaminen yhteisöllisestikin järkevämpää?
Ei kai ihmisen järkevän käytöksen tavoitetta ja vaadetta voi kumota sillä että se ei ole jumalallisen virheetöntä tai siinä on inhimillisiä tunteita mukana?
Jumaliako tässä pitäisi olla vai tuntevia sekopäitä?

Veikkaan että vastaus näiden kysymysten ajankohtaisuuteen löytyy siitä että ihmisillä ei ole aikaa kunnolla pohtia näitä ja luotetaan itselle sopivimpiin valmiisiin vastauksiin.
Tai se että kysyn vääriä ja vieläpä epäasiallisen provosoivia kysymyksiä, joihin saan helposti yhtä hyviä vastauksia kuin kysymykseni ovat.
Kumpi vaihtoehdoista kuulostaa koomisemmalta?
Ei nyt kuitenkaan itketä vielä?

[Karikko]

Olettaisin, että usko ja uskoja on pohjimmiltaan sama asia- ihminen on sitä mitä hän uskoo.

Ei pidä ymmärtää väärin tuota asiaa,- ihminen ei muutu sammakoksi vaikka uskoisi sellainen olevansa ja odottelisi pusua.

Tarkoitan sitä minuutta joka ihminen mielessään on ja jota hän vahvistaa, ne roolit koostuvat uskomuksista.

Esimerkkinä unennäkijä- uskoo useimmiten uniinsa, mutta herättyään tajuaa etteivät ne totta olleetkaan.

Unennäkijäkin on sama kuin unensa siinä mielessä.  Kokija ja kokemus sama asia, ei erillinen.

[Karikko]

Olettaisin, että usko ja uskoja on pohjimmiltaan sama asia- ihminen on sitä mitä hän uskoo.

Ei pidä ymmärtää väärin tuota asiaa,- ihminen ei muutu sammakoksi vaikka uskoisi sellainen olevansa ja odottelisi pusua.

Tarkoitan sitä minuutta joka ihminen mielessään on ja jota hän vahvistaa, ne roolit koostuvat uskomuksista.

Esimerkkinä unennäkijä- uskoo useimmiten uniinsa, mutta herättyään tajuaa etteivät ne totta olleetkaan.

Unennäkijäkin on sama kuin unensa siinä mielessä.  Kokija ja kokemus sama asia, ei erillinen.

Nukkuessa viestejä (aivoprosessit) saa vain omasta päästä, eli unennäössä niiden näkijä on teatteri kulissit näyttelijät ja katsoja.

Siinä kaikki ja sen voi yleistää myös valvetilaan sama asia on silloinkin,,, lisättynä ulkopuolisen maailman myötävaikutukseen- minuus on tämä maailma.. Sisäinen ja ulkopuolinen kuuluu samaan kokonaisuuteen erillinen katsoja on iluusio, josta ei pääse eroon, lieneekö syytäkään päästä..

[Toope]

Usko ei ole vain illuusiota. Se on toivoa ja hyvän rakentamista.
En ole itse järin uskovainen, agnostinen (no joo), mutta ymmärrän tuon ajattelutavan. Usko on rakentava elementti yhteiskunnassa, yhteisöä ylläpitävä tekijä.
Itse pidän kristillistä uskontoa ja sen arvomaailmaa erittäin tärkeänä tekijänä siinä, miten länsimainen yhteiskunta muodostui. Toimiva yhteiskunta kun tarvitsee yhteistä uskontoa ja sen luomaa arvomaailmaa. Eurooppalaisessa kristillisyydessä tämä ajattelun ja uskon yhteissopivuus on toiminut varsin hyvin, toisin kuin eräissä kilpailevissa uskon- ja kulttuurinmalleissa.

Juutalaisten ja eritoten kristillisten malli on toiminut hyvin. Siksi pelkään sitä, että tuota näkemystä ei enää kyetä arvostamaan. Se rappioutuu ja jää taka-alalle...
Näin ei tarvitsisi, eikä pitäisi tapahtua.

Kulttuurinäkemykset, mitä saamme kristillisyyden tilalle, eivät ole yhteisöä ylläpitäviä samoin tavoin. Uusnäkemykset rikkovat ja hajoittavat yhteiskuntaa.

[Karikko]

Usko ei ole vain illuusiota.

Mielentilana usko on pelkästään illuusiota. Mihin uskot ellet siihen mielesi luomaan illuusioon.

Käytännössä sitä voi toki soveltaa ja sen avulla toteuttaa asioita, mutta pelkkä usko ei tee mitään.
Silloin puhutaankin jo tiedollisista asioista joiden "yhteensopivuus" uskomuksiin on tutkittu.

Voithan koettaa saatko uskomalla hakattua naulan seinään, vai otatko vasaran käteen ja käytät siihen energiaasi.

[Toope]

Uskonto silti on ollut/on osa yhteiskuntaa. Minusta pääosin rakentavana tekijänä. Enemmän luonut, kuin tuhonnut.
Uskonto on ollut välttämätön osa sivistyksen rakentamista, kristillisyys on ollut tukijalka länsimaiselle kristillisille sivistykselle. Uskonto oli jo Kreikan antiikissakin tekijä, joka ylläpiti yhtenäisyyttä ja loi kulttuuria.

Uskonto voi olla illuusiota, mutta pitää ymmärtää sen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen, kuten myös henkinen vaikutus.
En minäkään oikein uskonnollinen kristitty ole, olen kyllä kulttuurikristitty.

[a4]

Kivikautinen käsikirves on ollut välttämätön osa sivistyksen rakentamista, mutta nykyään museotavaraa.

[safiiri]

Kivikautinen käsikirves on ollut välttämätön osa sivistyksen rakentamista, mutta nykyään museotavaraa.

Kulttuuripuunhakkaaja pitää sitä vanhaa kirvestä liiterin seinällä koristeena, mutta puut hän halkoo konevoimalla. Kivikirveet on tietenkin museoitu lasivitriineihin.

[Toope]

Kivikautinen käsikirves on ollut välttämätön osa sivistyksen rakentamista, mutta nykyään museotavaraa.

Mutta osa historian jatkumoa. Tärkeä osa sitä...

[safiiri]

Kivikautinen käsikirves on ollut välttämätön osa sivistyksen rakentamista, mutta nykyään museotavaraa.

Mutta osa historian jatkumoa. Tärkeä osa sitä...

Mutta saat kyllä aika lihakset itelles kasvatella, jos aiot sillä hakaten lämmittää talosi. Laajemmassa mittakaavassa lienee jokseenkin selvää, että kaikenlaisia luopumisia on koko yhteiskunnalla edessä, mikäli kivikirvestoimintaan halutaan palata ja luopua myöhemmistä parannuksista niin halkojen tekemisessä kuin lämmityksessäkin. Silti ja tästä huolimatta jatkuvasti ehdotat, että ihan vain nostalgian ja "konservatismin" nimissä voisimme palata kivikirveiden käyttöön. Toki silleen kivasti, että juuri sinun ei tarvitsisi kirvestä heiluttaa, vaan sen tekisivät puolestasi ne "muut".