Uskontoperäiset idioottimaisuudet

[Norma Bates]

Olen somesta lukenut ihmisten ikävistä kokemuksista koskien Suomen kipuklinikoita. Porissa on moista puljua pyörittää kuulema sellainen lääkäri joka käskee siirtää kivun rusinaan ja heittää rusinan pois, tahi puhaltaa koirapilliin. Tampereella kipupolilla on lääkäri joka oli mennyt radiossa lörpöttelemään parantuneensa itse kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Kun Suomen Kuvalehti teki asiasta artikkelin, lääkäri teki kantelun. Asia ratkaistiin SK:n hyväksi:

Lehti julkaisi jutun, jossa viitattiin aiemmin toisessa mediassa julkaistuun haastatteluun. Siinä kantelija kertoi parantuneensa kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Haastattelun sisällöstä kertominen ei loukannut kantelijan yksityisyyden suojaa.

Kantelu 20.8.2019

Kantelu kohdistuu Suomen Kuvalehden printtilehdessään 9.8.2019 julkaisemaan juttuun "Kipupoliklinikoille kritiikkiä".

Kantelija on juttuun haastateltu kipupoliklinikan vastuulääkäri. Jutussa kerrottiin, että kantelija oli kertonut aiemmin toiselle medialle antamassaan radiohaastattelussa parantuneensa itse kroonisesta kivusta rukouksen avulla. Kantelun mukaan lehti ei olisi saanut tuoda jutussa esiin kantelijan uskonnollista vakaumusta, koska kyseessä on kantelijan mielestä yksityiselämään kuuluva erityisen arkaluonteinen seikka. Kantelun mukaan asialla ei ollut poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

Kantelija kertoo, ettei ollut sopinut toimittajan kanssa henkilöhaastattelusta, ja siksi kantelijalle tuli yllätyksenä, että toimittaja alkoi selvittää henkilöön liittyviä asioita. Kantelija pyysi toimittajaa ja lehden päätoimittajaa olemaan ottamatta kantelijan uskonnollista vakaumusta esiin jutussa. Kantelun mukaan kantelija ei olisi suostunut koko haastatteluun, jos olisi tiennyt, että artikkelissa otetaan esiin henkilöön liittyviä asioita.

https://www.jsn.fi/sisalto/7145-al-19/?year=2019&search=Suomen+Kuvalehti

Lääkäri väittää ettei hänen vakamuksensa vaikuta millään tavalla hänen työhönsä. Mielestäni sellainen lääkäri joka radiossa lörpöttelee rukouksella parantumisesta ei kuitenkaan kuulu minkään sortin johtotehtäviin julkisessa terveydenhuollossa. Lukemani perusteella kyseessä on ylilääkäri johon alkaa olemaan omatkin porukat kokolailla kypsyneet, tosin erään somesta kuulemani kommentin mukaan hänellä on "opetuslapsia kypsymässä".

Kaikki järkijättöisethän aina saavat faneja, se on havaittu Turkankin kohdalla.

Kai sitä muitakin uria olisi fanaattiselle uskovaiselle kuin sairaaladuuni. Jaa, mutta kaikkialla ei ehkä pääsisi toteuttamaan sadistisia taipumuksiaan. (Lukemani perusteella kipupolilla otetaan aina toimivat kipulääkkeet pois, ja jatkossa potilas ei saa niitä mistään muualtakaan kun kukaan ei uskalla uhmata sairaalan ylilääkäriä ja kirjoittaa lääkkeitä jotka tämä on kieltänyt.)

[Aave]

Saman käynyt itse läpi vaikka pienimuotoisempana kun kotona oli ihan "tavalliset" vanhemmat, mutta viitisen vuotta kirjoja, luentoja ja keskusteluja samanmielisten kanssa ahmineena kuvittelin tietäväni jotain mitä ne tavalliset ihmiset eivät. Olihan se jännittävää ja toi tarkoitusta elämälle.

Ei siis hukkaan mennyttä aikaa sikäli, jos kuplan puhjettua on kuitenkin oppinut itsestään ja toisaalta siitä, miten huuhaa toimii. Artikkelissa oli mielenkiintoisena huomiona sekin, että miehillä vaikuttaisi olevan enemmän riskitaipumuksia kaikenlaisten salaliittojen ja "yhteiskunnallis-mekanistisen" huuhaan suuntaan, naisilla puolestaan taipumusta esoteriaan, intuitioon, parantaviin kristalleihin ja "orgaanisen" huuhaan suuntaan. Voitaisiinko esittää hypoteesi, että sukupuolten väliset erot näkyvät myös siinä, millainen huuhaa koetaan mieluisena ja omimpana.

Ikävä juttuhan se on, jos on kasvanut huuhaahan vihkiytyneiden vanhempien kasvattamana. Artikkelin kirjoittaneella on kuitenkin olleet rakastavat, yleistasolla turvalliset ja sallivat vanhemmat, eikä tapaus ole näiltä osin sieltä pahimmasta päästä.

Eipä sillä, ei tieteen yleisessä tilassa ole siinäkään mitään suurta hurraamista. Se on alistettu jo hyvin pitkälle puhtaasti kaupallisen hyödyn tavoitteluun, ja toisaalta samaan aikaan tehdään myös runsaasti huonoa tiedettä. Täysin kelvotonkin tutkimus saattaa mennä vertaisarvioiduissa julkaisuissa heittämällä läpi ja pahinta sitten on, kun niitä ryhdytään käyttämään tukevina lähdemateriaaleina muissa tutkimuksissa. Vanhoja, tieteellisestä konsensuksestakin nauttineita tutkimuksia on sittemmin osoitettu jos ei nyt täysin huuhaaksi, niin vähintään huonoksi tieteeksi. Mutta pahimmillaan tähän on mennyt ja menee vuosikymmeniä.

Vaikka tietysti itsekin pidän tieteen metodeja parhaina mahdollisina tiedon tuottamisen metodeina, niin kyllä tieteeseenkin voi hurahtaa, ja idealisoida sen ikään kuin "tiedeuskovaisuudeksi". Tiede on ennen kaikkea työkalu ja renki, ei kategorisesti isäntä. Ylenpalttinen rationalismi voi johtaa sekin astumaan tavalla jos toisella paskaan. Esimerkiksi ihmissuhteet ja ihmisten välinen vuorovaikutus eivät nojaa vain logiikkaan ja rationaalisuuteen, ja ihminen on tämän tästä epälooginen, irrationaalinen ja menee asioihin tunteet edellä.

Eräänlaisena esimerkkinä rationaalisen kliinisestä, mutta samalla (Tahattoman) tunnekylmästä vanhemmuudesta voisin ottaa vanhan kaverin vanhemmat, kouluajoilta. Hänen vanhempansa olivat ammateiltaan kirurgeja. Kun kaveri eräänkin kerran sai kotipihallaan ruhjehaavan kämmeneensä ja meni näyttämään sitä itkien isälleen, niin isä vain huikkasi äidille: "Pirkko, tulehan katsomaan, kun meidän Pekalla on mielenkiintoinen haava"! Äiti saapuu paikalle, ja vanhemmat ryhtyivät tarkastelemaan haavaa, sen luonnetta ja ominaisuuksia.

Ei lohduttamista, ei syliin ottamista, ei missään nimessä haavaan puhaltamista. Kun näistä asioista myöhemmin on juteltu, niin eivät hänen vanhempansakaan sinänsä pahantahtoisia tai tahallaan tunnekylmiä olleet. Mutta tälläkin tavalla kasvattaen ongelmia voi seurata. Eli kumpi nyt sitten on pahempi - se että vanhemmat uskovat astrologiaan ja homeopatiaan mutta ovat rakastavia ja muuten hyviä vanhempia vai se, että tieteellinen ja rationaalinen suhtautuminen on kaikki kaikessa, mutta kodin ilmapiiri ja tunne-elämä ovat jotain hypotermiapotilaan leposykkeen tasolla... 

[Norma Bates]

^ Tein jo vuosia sitten ns. sisältäpäin sen havainnon että rajatietomiehiä kiinnostaa kaikki "tekninen" tai historiankirjat uusiksi kirjoittavat teoriat. Ufot ja antiikin astronautit, kadonneet kulttuurit erityyppisine maailmanloppuineen yms. on aina ollut enempi miesten juttu. Ja minun juttuni. Ainoa mikä ei sieltä "miesten" kentältä ole napannut, on juurikin nuo salaliittoteoriat. Jostain syystä en ole niille päässyt lämpenemään.

Naiset puolestaan kiinnostuvat kaikesta sosiaalisesta missä pääsee hoivaamaan muita tai itseään. Kristallit, regressioterapiat, astrologia, energiahoito ja niin päin pois. On noissakin ollut minullekin viehätyksensä, mutta ensimmäinen intohimoni oli kyllä kadonneet kulttuurit, ja tulee varmaan olemaan hautaan asti. Ei tarvitse olla ollut edes mitään kristalleja hyödyntäviä yksisarviskulttuureita joissa delfiinit polskivat ihmisten kanssa sulassa sovussa, sekin riittää että saisi tietää aiemminkin päästyn samalle teknisen tietämyksen tasolle (tai edemmäksikin) kuin nykyään. En osaa selittää miksi tämä niin mieltäni kiehtoo, mutta näin se nyt vaan on ollut lapsesta asti.

Idioottimaista olisi kuitenkin siitä uskonto tehdä. Tunnen inhoa kaikenmaailmaan skientologioita ja avaruusukkopelastushöpöhoureita kohtaan. Ei meitä kukaan tule "pelastamaan", emmekä semmoista edes ansaitse.

[Aave]

^ Tein jo vuosia sitten ns. sisältäpäin sen havainnon että rajatietomiehiä kiinnostaa kaikki "tekninen" tai historiankirjat uusiksi kirjoittavat teoriat. Ufot ja antiikin astronautit, kadonneet kulttuurit erityyppisine maailmanloppuineen yms. on aina ollut enempi miesten juttu. Ja minun juttuni. Ainoa mikä ei sieltä "miesten" kentältä ole napannut, on juurikin nuo salaliittoteoriat. Jostain syystä en ole niille päässyt lämpenemään.

Naiset puolestaan kiinnostuvat kaikesta sosiaalisesta missä pääsee hoivaamaan muita tai itseään. Kristallit, regressioterapiat, astrologia, energiahoito ja niin päin pois. On noissakin ollut minullekin viehätyksensä, mutta ensimmäinen intohimoni oli kyllä kadonneet kulttuurit, ja tulee varmaan olemaan hautaan asti. Ei tarvitse olla ollut edes mitään kristalleja hyödyntäviä yksisarviskulttuureita joissa delfiinit polskivat ihmisten kanssa sulassa sovussa, sekin riittää että saisi tietää aiemminkin päästyn samalle teknisen tietämyksen tasolle (tai edemmäksikin) kuin nykyään. En osaa selittää miksi tämä niin mieltäni kiehtoo, mutta näin se nyt vaan on ollut lapsesta asti.

Idioottimaista olisi kuitenkin siitä uskonto tehdä. Tunnen inhoa kaikenmaailmaan skientologioita ja avaruusukkopelastushöpöhoureita kohtaan. Ei meitä kukaan tule "pelastamaan", emmekä semmoista edes ansaitse.

Näihin suuntiin kokonaisuuden voisi kuvitella jakautuvan. Artikkelissa tuotiin kyllä esiin sekin, että huuhaa on suosittua myös korkeasti koulutettujen naisten keskuudessa, mikä ei sekään varsinaisesti yllätä. Korkeatasoinen koulutus ei suinkaan tarkoita, että olisi samalla huuhaalle immuuni.

Itse tunnen erään miehen, joka sopii näihin "orgaanisiksi" luokittelemiini kuvauksiin kuin kirjaesimerkkinä. Hän ei usko salaliittoteorioihin tai muihin yhteiskunnallis-mekanistiseen tai edes ufoihin, vaan ehkä naisille tyypillisemmin astrologiaan, ja homeopatiaan. Älykäs ihminen kyllä muuten, mutta tässä kohtaa hänen hihhuilunsa ja omistautumisensa on vaivaannuttavaa.

Tavallaan keskimääräistä älykkäämmän saattaa olla paradoksaalisesti hankalampi luopua rakkaasta huuhaastaan. Älykäs ihminen pystyy omaksumaan, jatkojalostamaan ja rakentamaan jotain uskomuksellista perusideaa yhä laajemmaksi, yksityiskohtaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Samalla siihen, ja asian ympärillä tapahtuvaan yleiseen pohtimiseen tulee käytetyksi runsaasti aikaa ja vaivaa. Se on psyykkistä, älyllistä ja emotionaalista investointia ideaan niin, että samalla siihen tulee koko ajan sitoutuneemmaksi. On hankala luopua asioista, joihin on tullut investoineeksi niin paljon.

Mielestäni hyvänä esimerkkinä tästä on kristillisteologinen oppi pyhästä kolminaisuudesta: siinä on päädytty konseptiin, jossa ovat yhtä Isä, poika ja Pyhä henki. Se on ollut varmasti uskontoon hurahtaneille, aikansa korkeakoulutetulle papistolle ja munkeille älyllisesti kiehtova ja jännittävä konsepti - mutta minkäs teet, kun komea kolminaisuushäkkyrä on kuitenkin savijaloille rakennettu. Uskonnot ovat tässä mielessä lähinnä organisoitua taikauskoa, jota myös oppi pyhästä kolminaisuudesta palvelee. 

[kertsi]

^
Hyvä, että laajensit kristinuskoon, sillä ihan samantasoista huuhaatahömppää on kolminaisuusoppiin, ihmeisiin ja jumaliin uskominen kuin astrologiaan, ja homeopatiaan hurahtaminenkin.

Älykkäätkin ihmiset voivat tosiaan hurahtaa, kuten eräs kristitty hyvä ystäväni, joka sattumoisin on opiskellut kaksi vaativaa yliopistotutkintoa. Toista tutkintoa pääsi opiskelemaan kahden viikon tehokkaalla opiskelulla virkavapaalla, vaikka seula oli tiukkaakin tiukempi (olikohan se 5 prosenttia hakijoista?), ja vaikka lukiosta valmistuneet lapsukaiset pänttäsivät vähintään puoli vuotta tuhansia euroja maksavilla pääsykoekursseilla.

[Norma Bates]

Uskovaisten kanssa olen havainnut että älykäs ihminen voi uskoa ihan mihin tahansa, koska hän uskoo että hän on niin älykäs että ei voi uskoa väärin.

[Toope]

On kyllä aika mielenkiintoista, että kokee tietävänsä enemmän kuin muut, kun lukee ja uskoo siihen, mitä on joku toinen kirjoittanut ja ennen kaikkea, johon uskoo koko (?) lähipiiri. Mutta juuri tämä "muita hurskaampi"-asenne kai onkin, mikä uskovaisissa usein ärsyttää.

No, toisaalta jokaisella vähänkään lukeneella ja tiedostamaan ryhtyvällä nuorella lienee totuus hallussaan, jotkut toipuvat aikaa myöten, toisille jää päälle...

Mutta edellisten sukupolvien arvot/rakenteet voivat olla lopulta ihan järkeviä. Se, että nuori kyseenalaistaa ja kritisoi vanhaa, on normaalia kehitystä. Joskus tuosta nuoresta tulee itsekin usein konservatiivi, joka ihmettelee sitä, miksi oikein vastusti isiensä oppeja, kun ovat oikeasti varsin fiksuja...!

Älä kuvittele Xantippa, etteivätkö kaikki tähänastiset sukupolvet olisi aina miettineet samaa. Vanhempien ja isovanhempien arvot tuntuvat tunkkaisilta, mutta meidän sukupolvellamme on "fiksumpia" ajatuksia. Jo muinaiset roomalaiset ja kreikkalaiset tajusivat asian, että nuoret ovat liberaalimpia/uudistusmielisempiä/radikaalimpia kuin vanhempansa. Mutta eivät viisaampia/kokeneempia.

[Toope]

Uskovaisten kanssa olen havainnut että älykäs ihminen voi uskoa ihan mihin tahansa, koska hän uskoo että hän on niin älykäs että ei voi uskoa väärin.

Minusta ajatus pätee myös moniin ideologiauskovaisiin.
Kyllähän Ruotsissa ja Saksassa moni haluaa edelleen avoimia rajoja kehitysmaihin, vaikka näkevät politiikkansa tulokset? = Sokeaa uskoa omaan näkemykseen. Kieltäminen on pahempaa, koska tarkoittaisi oman näkemyksen uudelleenarviointia.

[Aave]

Uskovaisten kanssa olen havainnut että älykäs ihminen voi uskoa ihan mihin tahansa, koska hän uskoo että hän on niin älykäs että ei voi uskoa väärin.

Ehkä tällä kuitenkin on enemmän tekemistä muiden persoonallisten taipumusten, fundamentalismin ja dogmaattisuuden kanssa, kuin älyn. Älykäs ihminen pystyy sepittelemään, sanallistamaan ja samalla vakuuttamaan itsensä tehokkaammin - koskien myös idioottimaisia ideoita. Joissain ihmisissä vain on enemmän hurahtamispotentiaalia kuin toisissa, eikä se välttämättä liity suoraan älykkyyteen. En tiedä tarkemmin, mutta voisi kuvitella että näitä ilmiöitä tutkiessa voitaisiin mennä henkilöhistoriassa niinkin kauas, kuin synnynnäiseen temperamenttiin.

Uskonnolliseen dogmaattisuuteen ja fundamentalismiin liittyy sellainen paradoksi, että niissä puitteissa elävä kokee aidosti olevansa vapaa. Tiukka moraalikoodisto ja arkiseen aherrukseen liittyvät uskonnolliset rutiinit tuovat selkeyttä elämään. Esimerkiksi rukoilu useita kertoja päivässä on itsessään rauhoittava ja elämää jäsentävä rutiini. Se on oma henkilökohtainen hetkensä jolloin ollaan irti arjesta, ja puhutaan suoraan korkeammalle voimalle. Kun kaikki on pohjimmiltaan Jumalan kämmenellä, niin elämä on helpompaa. Sitä voisi luulla, että moraaliltaan jyrkkä ja uskonnontäyteinen elämä olisi itsessään todella ahdistavaa, mutta uskossaan vahvalle kokemus on juuri päin vastoin. Arki ilman uskonnon tuomia kokemuksia, rutiineja ja sääntöjä vasta ahdistavaa olisikin, eikä elämä olisi elämisen arvoista!

Itse en usko ihmisen uskonnollisuuden katoavan mihinkään - vaikka perinteiset uskonnot menettäisivät otettaan massoista, niin ihmisluonne hakeutuu joka tapauksessa jonkin muun huuhaan äärelle, tai kanavoi niitä tunteitaan vaikkapa johonkin poliittiseen puolueeseen - tai vaikka joihinkin kaupallisiin brändeihin, jolloin palvotaankin materiaa jonkin tavaramerkin muodossa. Perinteisistä uskonnoista Islam leviää maailmalla tälläkin hetkellä kovimpaan tahtiin, eikä siinä pitkällä tähtäimellä länsimainen sekularismi juuri paina. Länsimaissa kristinusko on menettänyt otettaan, mutta tilalla on läjäpäin kaikkea muuta, mihin voi uskonnollisia tuntemuksiaan (Taikauskoa) kanavoida. Kaikenlaista käärmeöljyä on tarjolla enemmän, kuin ikinä aiemmin.

[kertsi]

^
Viisasta pohdintaa.

Itse menisin niin pitkälle, että voisin jopa nimittää ihmisen taipumusta maagiseen ajatteluun ja uskontoihin ja taikauskoon hurahtamiseen jonkinasteisesti ihmisen genomiin koodattuna lajityypillisenä käyttäytymistaipumuksena. Aivan täysin ei kyseinen koodaus toimi, sillä aivan kaikki eivät hurahda uskoon tai taikauskoon. Eli kyse on todennäköisyyksistä, ei mistään on/off ta 0%/100% -ominaisuudesta.

Sitä en tiedä, esiintyykö kaikilla ihmisillä maagista ajattelua (syy-seuraussuhteiden näkemistä siellä, missä niitä ei ole), vai voisiko olla ihmisiä, joilla ei lainkaan sellaista ilmenisi. Haluaisin kuvitella, että itselläni ei esiintyisi, mutta koetilanne sen kuvitelman varmaankin todistaisi vääräksi. Saattaisi tehdä tiukkaa syödä kakan näköistä mutta oikeista kakkuaineista tehtyä leivosta, juoda boolia joka on sekotettu kärpäslätkällä (vaikkei sitä olisi koskaan käytetty), käyttää murhaajan villapaitaa tai Hitlerin takkia, tai syödä steriloituja torakoita. Vaikka järki kuinka inisisi maagisen ajattelun hölmöydestä.

Ehkä intuitiivista ja maagista ajattelua ei voi täysin erottaa toisistaan, ja ainakin (nopeaa) intuitiivista ajattelua ja heuristiikkojen käyttöä esiintyy kaikilla ihmisillä, (hitaan) analyyttisen ajattelun lisäksi. Tässä kiinnistava väitöskirja kognitiivisen uskontotieteen ja medikaalietnografian alalta, jota en kännykällä jaksa lukea läpi, mutta otan kuitenkin talteen (en tiedä, miten tuo PDF-tiedosto linkataan kännykällä) :

Etsiä, hoivata, leikkiä.
Maagisen ajattelun rikastuminen;
intuitiivinen ajattelu ja emootiot
parantamiseen liittyvässä etnografisessa
aineistossa
Outi Pohjanheimo

Jani Kaaron artikkeli maagisesta ajattelusta, jota Suomessa on ansiokkaasti tutkinut ainakin Marjaana Lindeman:

(HS) Tutkimus: Syyllisyyden tunne on tarttuvaa:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002672895.html?share=1ec5538a40418394f680309bf2ec410f

[Melodious Oaf]

Maagista ajattelua esiintyy varmaan kaikilla ainakin hetkittäin. Toi voi osittain liittyä siihen, kuinka huonoa termiä käyttäen "insinöörihenkinen" kokee olevansa. Joku voi enemmän tai vähemmän tietoisesti tukahduttaa sitä maagista ajattelua tosi tehokkaastikin, ja siinä on mahdollisuus semmoseen, että ihminen vaikka mieltää itsensä analyyttiseksi ongelmanratkaisijaksi aikuisikään tai johonkin aika pitkälle, kunnes sitten tulee vaikka jonkin kriisin myötä joku herääminen tai "kääntymys" johonkin vaikka mindfulness- tai joogatouhuihin tai yleensä vaan pehmeämpään maailmankuvaan ja siihen, että salliikin itselleen myös tietoisesti tällaista "pörröilyä".

Tai sitten tommonen pehmeneminen voi käydä iän myötä vähitellen ilman mitään kääntymystä tai isoa ahaa-hetkeä.

Ja sitten voi olla niinkin, että on kotoa oppinut ties mitä aika häröäkin hommaa ja itsessä ikään kuin se analyyttisen, säntillisen ajattelun puoli on tukahdutettu tai sille vaan syötetty valmista pajunköyttä. Siitä voi sitten olla pitkä tie sellaisen miettimiseen, mikä on minkäkin verran totta jne. Tässä on tärkeä ja hyvä teksti, jossa kirjoittaja todella ansiokkaasti kuvaa kokemuksiaan: Yle: Kasvoin huuhaan keskellä, matkani sieltä pois on ollut hidas, nöyryyttävä ja kivulias

En usko, että maaginen ajattelu sinänsä on kovinkaan turmiollista ihmiselle. Mutta toisaalta ihmisten kuvitelmat oman rationaalisuuden tms. ehdottomasta jykevyydestä tai että jokin temperamentissa, perimässä tms. takaa sen, että ei voi hurahtaa, ovat yhtä lailla varmaan liioiteltuja.

Jos kuvittelen että vaikka saisin älytöntä rakkauspommitusta joltain mielestäni hemmetin viehättäviltä QAnon-naisilta ja siinä ois semmonen vire että oi kun heräisit, niin olis niin ihana oikein kunnolla tutustua niin se on jossain mielessä vakavoittava ajatus että mihin loppujen lopulta riittää joku henkinen selkäranka ja milloin se voi vaan pettää.

Semmonen kulma siis tähän että ihmisen mieli tosiaan on ihan hirmu voimakas ja pystyy todella hämmentäviinkin suorituksiin suuntaan jos toiseenkin. Jos on tarpeeks vahva paine siihen tai just tietynlainen tilanne ja olosuhteet, niin jotenkin ajattelen että se on mielelle kuitenkin ihan mahdollinen operaatio vaan kilahtaa silleen että todellisuus ja koko se, mitä voi itse vaan keksiä ja mikä on se relevantti perusta, voidaankin vaan vetää uusiksi.

Mutta eihän toi toisaalta poissulje taustatekijöinä psykologiaa eikä genetiikkaa. Epäilen kuitenkin sosiaalisten tekijöiden olevan tässä määräävämpiä.

[safiiri]

^Ei kuvaamasi "pehmeneminen" millään tapaa johda uususkonnolllisuuteen tai maagisiin voimiin uskomiseen. Luot perusteettoman dikotomian - jonka taidat itsekin myöntää, kun kutsut tuota "insinöörihenkisyyttä" huonoksi kuvaukseksi. Joogaaa voi harjoittaa myös täysin uskomatta sen taustalla oleviin henkimaailman ajattelutapoihin. Ihan vain liikuntamuotona. Veikkaisin että suurin osa joogaharrastajista nimenomaan on sellaisia. Ei tämä nyt ihan silleen mene, että ellet ole putkiaivoinsinööri, niin uskot varmastikin Tarot-kortteihin ja homeopatiaan.

[Xantippa]

^Ei kuvaamasi "pehmeneminen" millään tapaa johda uususkonnolllisuuteen tai maagisiin voimiin uskomiseen. Luot perusteettoman dikotomian - jonka taidat itsekin myöntää, kun kutsut tuota "insinöörihenkisyyttä" huonoksi kuvaukseksi. Joogaaa voi harjoittaa myös täysin uskomatta sen taustalla oleviin henkimaailman ajattelutapoihin. Ihan vain liikuntamuotona. Veikkaisin että suurin osa joogaharrastajista nimenomaan on sellaisia. Ei tämä nyt ihan silleen mene, että ellet ole putkiaivoinsinööri, niin uskot varmastikin Tarot-kortteihin ja homeopatiaan.

Ei minusta kyllä MO tuonne päin väittänytkään. Kyse lienee siitä, että VOI johtaa myös uskonnollisuuteen, uus- tai vanhaan.

Itse tunnen joitakin tyyppejä, jotka vanhetessaan ovat liudenneet jonkin sortin agnostikkomaailmasta uskovaisuuteen. Sitä voidaan sitten arvuutella, ovat olleet "oikeita" agnostikkoja ollenkaan, mutta oman määritelmänsä mukaan kyllä. Mutta jostain syystä vanhemmiten, arvojaan pohdittuaan, kokemuksiaan koettuaan, tms. ovat kokeneet uskon enemmän olevaksi. Olettaisin, että tässä on jotain sellaista, mitä MO kuvailee.

Toisaaltahan väite menee, että askeleen verran kuolemasta jokainen rukoilee jotain. En osaa sanoa, kun en ole kokenut.

T: Xante

[Melodious Oaf]

^ ^ Ei ollut safiirilta nyt ihan tasokkain lukusuoritus tällä kertaa.  En väitä että siinä viestissä mitään ihan hirveän mullistavan älykästä olis, mutta muutamia keskenään eri tason asioita kuitenkin lomittain silleen, että ne on mahdollista ymmärtääkin ihan sukkana, mutta sitten sellainen kädestä pitäen lähiluettaminen ja käytettyjen käsitteiden, niiden viittaussuhteiden ja eriytyvien ja risteävien teemojen avaaminen seikkaperäisesti ois aivan naurettavaa   Ekassa kappaleessa toimis paremmin tulkinnan avaimina "X:n tietoinen tukahduttaminen sosiaalisen roolin, minäkuvan tai identiteetin takia" kuin joku safiirin oma kehitelmä joogan ja insinöörityypin ja uskonnollisuuden suhteesta, josta sit tullaan kertomaan erehtyneelle, miten asia on. Kun en mä sellasesta ole tossa yhtään mitään sanonut. Ei meditointi tai jooga tietenkään vaadi uskomaan mihinkään, mutta ne jää kuitenkin esimerkiks perinteisen lääketieteen ulkopuolelle ja nivoutuu sitä kautta taas tohon Ylen tekstiin.

Ja siis mua väsyttää kirjoittaminen ja koko viestin selittäminen, koska se että sitä joutuu tekemään kertoo vaan siitä, että on alkanut olla jo puheen alla olevan viestin kohdalla tosi sameaa paskaa oma ulosanti.

[safiiri]

^ ^ Ei ollut safiirilta nyt ihan tasokkain lukusuoritus tällä kertaa.  En väitä että siinä viestissä mitään ihan hirveän mullistavan älykästä olis, mutta muutamia keskenään eri tason asioita kuitenkin lomittain silleen, että ne on mahdollista ymmärtääkin ihan sukkana, mutta sitten sellainen kädestä pitäen lähiluettaminen ja käytettyjen käsitteiden, niiden viittaussuhteiden ja eriytyvien ja risteävien teemojen avaaminen seikkaperäisesti ois aivan naurettavaa   Ekassa kappaleessa toimis paremmin tulkinnan avaimina "X:n tietoinen tukahduttaminen sosiaalisen roolin, minäkuvan tai identiteetin takia" kuin joku safiirin oma kehitelmä joogan ja insinöörityypin ja uskonnollisuuden suhteesta, josta sit tullaan kertomaan erehtyneelle, miten asia on. Kun en mä sellasesta ole tossa yhtään mitään sanonut. Ei meditointi tai jooga tietenkään vaadi uskomaan mihinkään, mutta ne jää kuitenkin esimerkiks perinteisen lääketieteen ulkopuolelle ja nivoutuu sitä kautta taas tohon Ylen tekstiin.

Ja siis mua väsyttää kirjoittaminen ja koko viestin selittäminen, koska se että sitä joutuu tekemään kertoo vaan siitä, että on alkanut olla jo puheen alla olevan viestin kohdalla tosi sameaa paskaa oma ulosanti.

Kyllä mä sen sun viestin ajatuksen ymmärsin. Mutta kun ei jooga ole lääketieteen ulkopuolella olevaa yhtään sen enempää kuin vaikkapa lenkkeily. Nimittäin silloin, kun sille ei anneta niitä maagisia ja uskonnolllisia "kykyjä", vaan vain ymmärretään se praktiikkana, jolla on täysin tieteellisestikin tunnistettuja ja tunnustettuja kehollisen harjoittelun vaikutuksia sekä fyysiseen että psyykkiseen hyvinvointiin. Itse asiassa sieltä "insinööriajattelusta" löytyy myös mahdollisuus "hurahtamiseen". Se vain on erilaista eli kieltää todellisuudesta kaiken, mikä ei ole mitattavaa, tilastoitua ja antureilla havaittavaa. Ei ole todellisuudessa elämistä sekään, että nämä ns. pehmeät ilmiöt kieltää ja "uskoo" vain betoniseinän kaltaiseen konkretiaan. Toisaalta usein samalla myös uskoen siihen, että kaiken voi fiksata sellaisin keinoin ja ohittaen täysin sen "pehmeän", joka on yhtä todellisesti olemassaolevaa kuin pulssi tai munuaisten toiminta. Tämäkin hurahdus on vaarallinen ja sanoisin, että se myös on mm. terveydenhoidossa tuottanut aika kalliin laskun. Erityisesti inhimillisesti, mutta myös ihan taloudellisesti, jos vain viitsitään sitä mitata. Muistutanpahan vain, että on itse asiassa tieteellinen selitys sille, millä tavalla se "puhaltaminen" oikeasti auttaa kipuun. Fysiologisesti, ei vain psykologisesti.

PS. Selvennyksenä vielä - en ole joogan harrastaja. En käytä vaihtoehtohoitoja - paitsi tarvittaessa kyllä käyn kiropraktikolla.