Jukebox

[Hayabusa]

^
Kaikki eivät voi olla Willie Nelsoneita. Tuo Tim McGraw on kai ihan kohtuu iso stara Amerikan valtavilla kantrimarkkinoilla. Siellä noita laulavia hattumiehiä ja -naisia on enemmän kuin meillä narisevaäänisiä enni-jenni-senni-yms. valittajia.

Vappupäivänä vuonna 1951 ensi parkaisunsa päästi Suomen virallinen maalaispoika Mikko Alatalo.

[Hippi]

Pakko laittaa tänne, vaikka on Areenan tavaraa. Katsottavissa 30.5.2024 asti

Nuori rytmi
Vesa Enne, Lasse Liemola ja kumppanit nuoren rytmin ja ikimuistoisten laulujen pauloissa Yleisradion video- ja filmiarkistoista.

Eikö tuon niminen elokuvakin ole ollut? Mutta tuossa on vartin mittainen kooste jostain 60-luvun alusta ainakin se kohta, jonka satuin vilkaisemaan, kun muuten vain kuuntelin muuta puuhatessani.

Kyllä vaikuttaa niin kotikutoiselta ja puolivillaiselta, että jonkinlainen myötähäpeän tunne oli päällimmäisenä. Siinä on porukalla tehty nuorille hurjaa rokkia ja yhdessä kohtaa kamera leikkaa suorastaan lähiotoksen, jossa on laulajan letkeä lantio vatkaamassa. Veikkaan, että otoksesta on puhuttu aikanaan.

Samaan aikaan muualla on tehty musiikkitaltiointeja, joita pystyy vieläkin katsomaan nauramatta.

[Hippi]

Engelbert Humperdinck taisi olla Tompan kovin kilpailija aikanaan? Tuosta albumin kannesta kun katsoo niitä biisejä, niin varmaan suurin osa on tuttuja ainakin, jos enemmän elämässään on radiota kuunnellut. No, tietysti ne voi olla tuttuja myös suomennosten kautta, sillä muiden muassa Fredihän tuossa tulee ihan hakematta mieleen. Tässä kyllä näkee hyvin, miten nimi vaikuttaa. Engelbert Humperdinck jää kyllä helposti mieleen ja uudelleen nimen kuullessaan helposti tunnistaa, mutta kukapa tunnistaisi nimen Arnold George Dorsey. Tämä on kyllä niin helppoa kuunneltava, oikeaa sunnuntaipäivän musiikkia. Minut se ainakin saa hyvälle tuulelle

Engelbert syntyi Madrasissa ja se voisi muuten selittää aika eksoottisen ulkonäön, mutta kun isä oli Walesista ja äiti saksalainen, niin selitys ei ihan toimi. Mutta onko tuossa Walesin Tiikerin näköä sitten? Myöhemmiltä vuosilta ei oikein tyrkylle tule videoita, vaan noita vanhoja isoja hittejä tyrkytetään. Tämäkin löytyi vasta täsmähaulla. Olisi ehkä voinut jäädä hakemattakin, sillä ei tullut menestystä viisuissa, vaan jäi toiseksi viimeiseksi.

Toisena Lesley Gore, jolta meillä tuskin on soitettu juuri muuta kuin "it's my party". Tästä nyt ei ole oikein mitään sanottavaa, kun ei ole tuota yhtä biisiä enempää kosketuspintaa tähän artistiin. Tuossa nyt koko albumi, jos sieltä jotain muuta kivaa löytyisi. Ainakin pari tuttua biisiä näyttäisi olevan, mutta taaskin sama kysymys, kenen laulamana ne on tuttuja. Tuo bilebiisi on kyllä ihan kivaa aikana rallatusta.

[Hayabusa]

Engelbert Humperdinck taisi olla Tompan kovin kilpailija aikanaan? Tuosta albumin kannesta kun katsoo niitä biisejä, niin varmaan suurin osa on tuttuja ainakin, jos enemmän elämässään on radiota kuunnellut. No, tietysti ne voi olla tuttuja myös suomennosten kautta, sillä muiden muassa Fredihän tuossa tulee ihan hakematta mieleen. Tässä kyllä näkee hyvin, miten nimi vaikuttaa. Engelbert Humperdinck jää kyllä helposti mieleen ja uudelleen nimen kuullessaan helposti tunnistaa, mutta kukapa tunnistaisi nimen Arnold George Dorsey. Tämä on kyllä niin helppoa kuunneltava, oikeaa sunnuntaipäivän musiikkia. Minut se ainakin saa hyvälle tuulelle

Nimi tosiaan erottuu. Mutta sen lausuminen levykaupassa on saattanut tuottaa hankaluuksia ja siksi esimerkiksi Tom Jones peitonnut "Engel-Albert Humping Dickin" mennen tullen. 

[Hippi]

Tämä on ollut ilmeisen suosittu päivä saada musikaalisia lapsia, sillä nyt tuli jo liikaakin. Ensimmäisenä UK:N Päivi Paunu, Mary Hopkin. Mary on jälleen yksi niistä, joilta ensimmäisenä tulee mieleen se "ainoa hitti", joskin biisilistaa lukemalla löytyi toinenkin, jota meilläkin on soitettu radiossa ja lisäksi on joitain muiden tutuksi tekemiä biisejä. Tässä on taas ääni, jota sietäisi näiden nykyvaikertajien kuunnella ja ottaa opiksi. Laitoin tuohon nyt pitkäsoiton, niin voi kuunnella jotain muutakin kuin tuon yhden puhkisoitetun. Alussa on lyhyt haastattelu, jossa todella ujolta kuulostava tyttönen pienellä äänellään vastailee kysymyksiin eikä kyllä uskosi, että niin hieno ääni laulaen saadaan samasta suusta. Jotain höpinää näyttää olevan pitkin matkaa aina välillä.

Nyt pitää ihmetellä, mitä on laitettu Walesin juomaveteen, kun sieltä on tullut useita upeita laulajia.

Sitten ihan jotain muuta eli James Brown. Tuonkin kokoelmalevyn ensimmäisen biisin voisi laittaa herätysbiisiksi, niin lähtisi päivä käyntiin todella hyvin. James on tosiaan tainnut olla jonkinlainen sexmachine, sillä wiki ilmoittaa lapsiluvukseen 9-13.
Onhan tämän nyt herran jestas aika kuumottavaa musiikkia.

Poikkeuksellisesti vielä kolmas, Pete Seeger, eli tehdään paluu vähän rauhallisemman musiikin pariin. Pete lienee siinä poikkeuksellinen, että suurimman maineensa hän saavutti vasta kypsemmällä iällä, joskin Wawersin kanssa tuli jonkinmoista mainetta jo nuorempana. Pete on ollut raittiusmies ja poliittisesti aktiivinen ja sen myötä ilmeisesti juuri 60-luku oli hyvää aikaa nousta esiin. Laitoin tuohon nyt soittolistan vähän erilaista Pete, sillä tuossa ei nyt näyttänyt olevan niitä muutamaan ilmeisintä valintaa.