Monien vuosien jälkeen tuli katsottua Lost uudelleen.
Katselukokemus, tai paremminkin ehkä jälkimaku oli aika erilainen kuin ensimmäisen kerran jälkeen. Sarjan alku ja ensimmäiset kaudethan ovat hienosti rakennettua draamaa,joka perustuu tunnelman ja mysteerin luomiseen ja mielenkiintoisten henkilöhahmojen esittelyyn. Kausien edetessä laatu heikkenee, ja koko sarja muuttuu enemmänkin action-painotteiseksi räiskinnäksi, aivan kuin koko tekijäkaarti olisi vaihtunut. Tai tuo oli ainakin kokemus ensimmäisellä katselukerralla, jolloin myös sarjan päätösjakso jätti pettymyksen maun suuhun - myseeri ei kunnolla koskaan ratkennut ja tuntui, kuin tekijät eivät itsekään tietäisi, mistä on kyse.
Tällä toisella katselukerralla, tiiviissä aikataulussa katsottuna, koko sarja näyttäytyi paljon ehyempänä ja hallitumpana. Punaisia lankoja vedetttiin kuin vedettiinkin yhteen, ja päätösjaksokin oli oikeastaan täydellinen. Se jätti sopivasti asioita auki, mutta antoi silti vihjeitä siitä, mistä kaikessa ehkä oli kyse. Sarja pyöri mielessä pitkään. Fiilis sarjan päätytyttyä oli, että kyseessä oli psykologinen ja filosofinen, elämän peruskysymyksiä taitavasti käsittelävä tekele, jonka henkilöhahmoja jäi ikävä! Pieni laadun heikkenemä sarjassa kuitenkin loppupuolella oli.
