En useinkaan lue Lasse Lehtisen kolumneja, mutta tällä kertaa hän kirjoittaa kiinnostavasti Michael Mooren uudesta elokuvata Planet of the Humans.
ELOKUVA on käynnistänyt uskonsodan kansainvälisen vihreän liikkeen sisällä. Puhdasoppisten ensi reaktio oli vaatia filmiä kiellettäväksi oikeuden päätöksellä. Niin ei sentään tehty, jopa Yhdysvaltojen Pen-klubi tuomitsi sensurointiyritykset.
Moore ei kyseenalaista ilmastonmuutosta tai ekosysteemin ongelmia, päinvastoin. Pentti Linkolan hengessä hän ennustaa planeettamme tuhoa ja turmiota. Mutta Moore löytää vihreästä politiikasta kiusallisen kestämättömiä laskelmia ja yleisöä harhauttavia puolitotuuksia.
Noista syistä olen jankuttanut usein
scaling back -strategioiden puolesta, eli kokonaisten planetaaristen sektorien jättämisestä luonnonvaraiseen tilaan, ja ihmispopulaation tavoitemaksimista, johon luotaisiin polkuriippuvainen malli (polkuriippuvainen siitä syystä, etten tarkoita väkivaltaista väestön tai sen elinolomahdollisuuksien hävittämistä). Esimerkiksi Suomen osalta se saattaisi tarkoittaa miljoonan asukkaan maksimiväestöä.
Kyllä minä hyvin ymmärrän, että liikkuvia osia teoreettisen maksimipopulaation laskemisen kannalta on paljon. En vain ymmärrä, miksi kaikki liikkuvat osat lasketaan järjestään alakanttiin viestissäsi kuvatulla tavalla, vaikka mainitut ongelmat uusiutuviin menetelmiin siirtymisessä pitäisi ymmärtää vajavaisellakin tiedolla. Miksi esimerkiksi minulla ei ole vaikeuksia ymmärtää asiaa, vaikka en ole insinööritieteitä lukenut? Mikä osa ongelmasta ihmisille pitäisi oikeastaan selittää, jotta ongelman kokonaisluonne tulisi ymmärretyksi?
Vastalauseeseen väestökontrollin vaikeudesta (ja kauheudesta) olen etukäteen todennut ja totean jälleen, ettei kukaan väittänyt toimivaa ympäristöpolitiikkaa helpoksi toteuttaa. Amoren viesti yllä luettelee muutamia seikkoja, miksi se on vaikeaa. Yhdeksän miljardin ihmisen prosessitekniikan uusimiseksi tarvittaisiin kaksitoistamiljardia prosessi-insinööriä -edellyttäen, ettei matkan varrella synny uusia ongelmia nykyisten lisäksi.
Saapa nähdä milloin joku yksinkertaisempi lajitovereistani avaa uudelleen keskustelun väestökadon kauheudesta jälkiteollisissa maissa. Jos sanasta absurdi voidaan ylipäänsä käyttää superlatiivia, se keskustelu oli absurdein koskaan näkemäni. Koronavirus ei näy Gordionin solmua avaavan.