Helsinki aikoo aidata metsäalueita maastopyöräilyltä – pyöräilijät ovat sahanneet puita ja kaivaneet maata luonnonsuojelualueilla
Helsingin luontoalueiden on havaittu kuluvan huomattavasti aiempaa nopeammin.
Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa ja Uudenmaan ely-keskuksessa uskotaan, että maaston kuluminen liittyy luontoalueiden kasvavaan käyttöön, mutta myös maastopyöräilyn kasvuun.
Siitä, että luonto kuluisi juuri maastopyöräilyn vuoksi, on kuitenkin niukasti tutkimusaineistoa, joten huolelle maastopyöräilyn erityisen kuluttavasta vaikutuksesta ei ole löytynyt tieteellisiä perusteita. 
MAASTOPYÖRÄILYN aiheuttamasta luonnon kulumisesta tulee runsaasti valituksia, kertoo ympäristösuunnittelija Hanna Seitapuro Helsingin ympäristökeskuksesta. Valituksia tulee myös siitä, että maastopyöräilyn koetaan aiheuttavan ajoittain myös vaaratilanteita kävelijöiden ja pyöräilijöiden yhteisillä poluilla.
Valituksia tulee Seitapuron mukaan tasaisesti joka paikasta Helsinkiä, mutta erityisen kuluneeksi maasto on havaittu Kallahdenharjun luonnonsuojelualueella, Hallainvuorella ja Veräjämäessä, Seitapuro kertoo.
”Usein sanotaan, että maastopyöräily ei kuluta maastoa sen enempää kuin kävelykään, mutta on alueita joilla pyöräilyn jäljet ovat selvästi näkyvissä.”
”Meillä on havaittu esimerkiksi alun perin hyvin huomaamattomia, kapeita metsäpolkuja, jotka ovat pyöräilyn myötä alkaneet nopeasti levenemään. Ja nimenomaan asukkaat ovat tehneet meille tästä ilmoituksia.”
Uusia polkuja kehittyy kaikkein helpoiten helppokulkuiseen maastoon, kuten jäkäläiselle kalliolle, Seitapuro kuvailee. Ne yleensä myös palautuvat jatkuvasta käytöstä kaikkein heikoimmin.
MAASTOPYÖRÄILIJÄT toki arvostavat luontoa siinä missä muutkin ulkoilijat. 
Siitä huolimatta reittien kehittäminen voi joskus johtaa ylilyönteihin.
”On sahattu moottorisahalla puunrunkoja sopivien reittien tieltä, katkottu oksia ja kaivettu maata ja rakennettu hyppyreitä. Tämä ei tietenkään ole sallittua”, sanoo Seitapuro.
Helsingissä harkitaankin nyt erilaisia toimia, jotta maastopyöräily saataisiin keskitettyä tietyille reiteille.
Maastopyöräilylle ollaan varaamassa omia virallisia reittejä Keskuspuistossa ja luonnonsuojelualueilla.
Luonnonsuojelualueilla tämä tarkoittaa samalla, että maastopyöräily ja myös muu kulkeminen on kiellettyä muissa osissa kasvillisuuden ja eläinten suojelemisen vuoksi.
KALLAHDENHARJUN luonnonsuojelualueella Vuosaaressa ja Viikin Pornaistenniemessä otetaan vielä tätäkin järeämpiä keinoja käyttöön. Alueille pystytetään seuraavaksi aitoja, joiden toivotaan pitävän kulkijat jo olemassa olevilla reiteillä.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006524715.html
"MAASTOPYÖRÄILIJÄT toki arvostavat luontoa siinä missä muutkin ulkoilijat."
En käsitä, mitä luontoa arvostavaa siinä on, että tarvitaan joku vempain, jotta voidaan muka "nauttia luonnosta". Milloin se on mankeli, milloin vesiskootteri. Ei siinä polkupyörän selässä rimpuillessa huomaa muurahaisten polkuja, linnun laulua, lehtien havinaa, heinien keinuntaa...Mitä nämä välineurheilijat tietävät luonnosta?
Toinen asia on kännykät. Rannoille kävellessään ihmiset pälpättävät koko ajan. Eivät he huomaa ympäristöä v-n vertaa.
Ja kaupungin politiikka koskien luonnonsuojelualueita on jo ennen maastopyöräilyn suosion nousua ollut aivan selkärangatonta. Luonnonsuojelualueilta on aluskasvillisuus kadonnut jo vuosia sitten. Luonnonsuojelualueet tarvitsisivat välivuosia, jolloin niille ei pääse, nämä kaikkein tallatuimmat varsinkin. Alueilla ei ole valvontaa, joten lähes joka kerta kun olen jossain näistä käynyt, siellä on porukoita nuotioineen, jätepisteet tursuavat ja muuta masentavaa. Peli on menetetty jo ajat sitten.
Aihe: Ympäristön tila, ympäristöpolitiikka (Luettu 2416 kertaa)