Kysyn edelleen, mikä on seuraava tilanne, jossa sen vuoksi, että ihmiset eivät osaa/pysty/halua tehdä oikeita päätöksiä, pitää hallinnon ryhtyä toimiin? Kevätjäät, sinne hukkuu ihmisiä. Karhut, sudet - aina joku lähtee torpasta ulos ja on kuulemma menty mökille, vaikka näitä on maastossa nähty.
Xantippahan kirjoittaa kuin minä - melkein.
Kansalaisten riesaksi on säädetty tuhansia yksityiskohtaisia määräyksiä ja säädetään edelleen. Ei saa tehdä sitä, ei saa tehdä tätä. Ei saa tehdä kohta mitään. Kansalaiset rämpivät sääntöviidakossa, jossa väijyy myös leijona...hihamerkkinen viranomainen eli poliisi. Kansalainen taiteilee kuin veitsen terällä rangaistusten uhatessa joka suunnasta.
Nyt kun noiden kansalaisia velvoittavien ja rankaisevien sääntöjen joukkoon aiotaan lisätä tilapäisesti uusi sääntö, joka kieltää ylittämästä rajaa, tästä säännöstä ollaan kovasti huolissaan. Puututaahan sillä kansalaisten perusoikeuksiin. Unohdetaan, että aivan samalla tavallahan ne muutkin säännöt rajoittavat kansalaisten perusoikeuksia.
Voimassa oleva lainsäädäntö oikeuttaa jo nyt poliisin rajoittamaan kansalaisten liikkumista, milloin se katsoo sen perustelluksi. Mahdollisuuksia on loputtomasti kuten mielenosoitukset, tapahtumat, valtiovierailut, poliisin "operaatiot", liikennejärjestelyt, onnettomuudet, anarkistien pidätykset itsenäisyyspäivänä, vesiliikenteen valvonta, maantieliikenteen valvonta, rajavalvonta ja niin edelleen. Jos Uusimaa eristettäisiin muusta Suomesta, kulkukielto olisi vain yksi pakkopykälä lisää, mihin ihmisten on alistuttava.
Tietoisena, että Uusimaa aiotaan eristää, ajelin tänään periferiasta Helsinkiin, kun ei tiedä, milloin se on mahdollista seuraavan kerran. Minulla on muutamia asioita tehtävänä täällä.
Olen siis nyt "yöhykkeellä", josta muutaman päivän kuluttua tulee Suomen DDR eli suljettu ihmisvankila. Ulkopuolelta katsottuna siitä tulee "kielletty vyöhyke". Aion livahtaa täältä pois ennen kun Helsingin muurin rakentaminen alkaa.
Sattuneesta perhesyystä minulla on ollut tilaisuus jutella entisen DDR:läisen kanssa ja kysyä, miltä tuntui asua muuurien takana, josta ei päässyt koskaan länteen - ei Pariisiin, ei Lontooseen, ei New Yorkiin eikä edes Länsi-Berliiniin. Hän vastasi, ettei tuollaista osannut kaivata, kun sitä ei ollut koskaan saanutkaan. Oli tsestään selvää, ettei länteen pääse, joten sitä piti normaalina olotilana eikä osannut edes toivoa siihen muutosta. No, jotkut osasivat ja pakenivat, mutta suuri enemmistö tyytyi olotilaansa.
Matkustamaan tottuneena länsimaiden asukkaana minun on vaikea ymmärtää, miten itäsaksalaiset ylipäätään voivat hyväksyä sen, että he joutuivat elämään vankeina muurien ja miinakenttien ja piikkilankojen takana. Vastaus on tietenkin poliittinen aivopesu. Kansalaisten mieli muokattiin sellaiseksi, etteivät he tajunneet todellista tilaansa.
Turkistarhan eläintenkin sanotaan palaavan häkkeihinsä, jos ne vapautetaan. Ne kiertelevät vähän aikaa tietämättä mitä tehdä ja menevät sen jälkeen takaisin, joka on turvallinen, ja jossa ne ovat koko ikänsä asuneet.
Ihmisetkin voidaan kouluttaa häkkieläimiksi.
Onhan se ollut aika hurjaa, kun berliiniläiset - ne idässä asuvat - eivät ole koskaan päässeet oman kaupunkinsa länsiosaan. Muurin takaa he ovat voineet katsella, kun ruotsalaiset ja ranskalaiset ja englantilaiset ja espanjalaiset jne. jne. turistit parveilevat länsiosan kaduilla ja toreilla, joihin paikkoihin heillä ei ollut mitään pääsyä. Se on ollut niin lähellä ja niin äärimmäisen kaukana.
Vaikka raja eli Berliinin muuri on erottanut kaupungin puoliskot toisistaan Itä- ja Länsi-Berliiniksi, muuri ei ole kulkenut joka paikassa idän ja lännen välissä vaan polveillut siellä ja täällä.
https://c8.alamy.com/comp/CPNBPX/cartography-city-map-east-berlin-detail-berlin-mitte-east-germany-CPNBPX.jpghttps://pbs.twimg.com/media/DaG8GaAUQAA9QoR.jpg