Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Kärsimyskulttuurit, kärsimys kulttuureissa

Aloittaja Norma Bates, lokakuu 06, 2021, 10:36:01

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Joillekin Amerikan alkuperäiskulttuureille oli tyypillistä että fyysistä kipua piti vähätellä, ja se oli urheasti kestettävä vaikka äänettömästi. En nyt osaa mitään heimoja luetella joiden parissa niin oli, vai oliko kenties kaikilla heimoilla. Sitähän tarttuu kaikenlaista mieleen kun lukee kirjoja ja tiedejulkaisuita. Aurinkotanssin (o-kee-pa) tietävät varmaan kaikki. Soturi ripustetaan tiipiin katosta roikkumaan rintalihat lävistettynä, olikohan tämä nyt sitten kotkankynsi, vaiko avan koukku, joita käytettiin. Siinä hän sitten roikkuu niin kauan että kudos antaa periksi ja tyyppi putoaa maahan. Siellä roikkuessaan voi nähdä kaikenlaisia näkyjä.

En tiedä onko ihan jokaisella kansalla ollut tapoja joilla nuoret tai nuoret aikuiset osoittavat kelvollisuuttaan viittaamalla kivulle kintaalla. Jos mennään nykypäivään ja Suomeen, kestävyyskokeena toiminee vaikkapa 130-asteinen sauna. Tai jäiseen järveen ryntääminen.

Saahan sitä itseään kiusata, kunhan touhu on vapaaehtoista. Mutta se mikä minua mietityttää on se että minkä vuoksi kärsimystä joskus pidetään itsestäänselvänä sillä tavalla että jos on olemassa kärsimystä aiheuttava ihminen ja hänen ulottuvilleen päätyvä uhri, saattaa käydä niin että jotenkin sitä tekijää pidetään "hyvänä tyyppinä" ja uhrin mukamas luonnollinen osa oli päätyä uhriksi.

Näin lapsena Zorbas-elokuvan. Siinä joku mies rakastaa palavasti nuorta leskinaista, mutta nainen ei perusta tyypistä. Sitten nainen tykkääkin jostakusta toisesta ja menee tämän kanssa sänkyyn. Tämän johdosta naiseen palavasti rakastunut mies menee ja tappaa naisen. Minulle jäi sellainen mielikuva että kaikki hyväksyivät teon. Eli oletusarvona oli että sen lesken olisi pitänyt yhtyä vastoin omaa tahtoaan tuon mielipuolisesti rakastavan miehen kanssa? Mutta kun kysymys oli kreikkalaisesta kulttuurista, niin huoran leimanhan hän olisi siitä kuitenkin saanut.

Minulle jäi tuosta tarinasta varmaan ikuinen trauma, kun olen sitä ennenkin netissä käsitellyt (tulematta hullua hurskaammaksi). Ymmärrän epätoivoisen rakkauden, mutta en ymmärrä miksi sen vuoksi saisi tehdä "rakkautensa" kohteelle pahaa. Lainausmerkit siksi että mitä rakkautta se sitten enää edes onkaan. Ja kaikkein vähiten ymmärrän lauman idioottimaisen uskon siihen että intohimorikos on ihan ok.

Tämmöisistä tapahtumista viritellään virsiä ja rämpytetään luuttua. Toisille aiheutettu kärsimys tavallaan siunataan ja siitä pusataan taidetta. Eikö mitenkään toisin voi toimia?

kertsi

#1
Ranskassa oli ainakin aiemmin ns. intohimorikos laissa. Taisi tarkoittaa, että intohiman vallassa ja äkkipikaistuksessa tehty eli esim. mustasukkaisuuden puuskassa tehty henkirikos tuomittiin lievemmin kuin muuten, eikä siis murhana vaan tappona tms.. Lieköhän taustalla se, että ihminen voi rakastuessaan olla vähän hullu tai ainakin kummallinen?

Taitaa olla tuo intohimorikos jäänne patriarkaalisesta ajasta Ranskassa (kah, kun miehen omistusoikeitta on loukattu) jo poistunut lainsäädännöstä jo kauan sitten, mutta Latinalaisessa Amerikassa poistui vasta viime vuosina. Vahvasti epäilen, että intohimorikosta ei koskaan sovellettu naisten tekemiin murhiin ja tappoihin. (Korjattu typoja.)
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

kertsi

#2
Zorbas: Ei mennyt ihan noin, vaan:
ilmeisesti joku nuori mies oli palavasti rakastunut nuoreen leskeen, mutta tämä ei perustanut nuoresta miehestä. Sen sijaan leski pelehti kerran toisen nuoren miehen kanssa, minkä tämä ensimmäinen nuori mies sai tietää, ja sen seurauksena tappoi itsensä. Kyläläiset laskivat nuoren miehen kuoleman lesken syyksi ja alkoivat kivittää naista nuoren miehen hautajaisten jälkeen (jonne eivät päästäneet naista). Zorbas tuli hätiin, mutta kun hän käänsi selkänsä, nuoren miehen isä viilsi leskeltä kurkun auki.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zorba_the_Greek_(film)#Plot
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 06, 2021, 20:00:05
Zorbas: Ei mennyt ihan noin, vaan:
ilmeisesti joku nuori mies oli palavasti rakastunut nuoreen leskeen, mutta tämä ei perustanut nuoresta miehestä. Sen sijaan tämä pelehti kerran toisen nuoren miehen kanssa, minkä tämä ensimmäinen nuori mies sai tietää, ja sen seurauksena tappoi itsensä. Kyläläiset laskivat nuoren miehen kuoleman lesken syyksi ja alkoivat kivittää naista nuoren miehen hautajaisten jälkeen (jonne eivät päästäneet naista). Zorbas tuli hätiin, mutta kun hän käänsi selkänsä, nuoren miehen isä viilsi leskeltä kurkun auki.
https://en.wikipedia.org/wiki/Zorba_the_Greek_(film)#Plot

Kiitos korjauksesta.

***

Nyt en yhtään muista että missä, oliko tällä foorumilla (tuskin), vai muualla, mutta joku sanoi että rakkaudesta tappoi, kun äiti tappoi lapsensa ja itsensä taloudellisen ahdingon vuoksi. Minusta tuo oli aivan käsittämätön väite. Rakastava vanhempi huolehtisi että lapset saavat hyvän elämän, vaikka katsoisi aiheelliseksi deletoida itsensä tältä pallolta paarustamasta. 1990-luvulla puolestaan oli muodikasta puhua jostakin "laajennetusta itsemurhasta" kun isä lahtasi koko perheensä itsensä mukana. En ole kyennyt käsittämään miten joku voi enää aikuisella iällä kuvitella että hänen perheensä jäsenet jotenkin elimellisesti liittyvät häneen niin että se on mukamas itsemurha kun teurastaa kaikki lähettyviltään oman nirrinlähdetyksensä ohessa.

Mutta tässä ketjussa tosiaan haluan korostaa sitä että kun kysymys on kumminkin ihmisten omista valinnoista, eikä mistään "taivaasta tippuvasta kohtalosta", niin on erinomaisen ärsyttävää että ihmisten tekoihin kuitenkin suhtaudutaan kuin niiden olisi pakko olla juuri sellaisia kuin ne ovat. Tällaiset tapaukset joissa ihminen ei muka mahtanut omalle itselleen mitään raivostuttavat, koska kaipaisin jo nähdä jotain etevämpää ja jalompaa tältä lajilta.

Mutta kaippa pitäisi vaan olla välittämättä ja todeta että se la vii.