Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Populismin ruumiinavaus

Aloittaja Hiha, elokuu 14, 2023, 14:51:28

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Aave

#15
Lainaus käyttäjältä: Hiha - elokuu 18, 2023, 14:01:12
Pitkään jatkunut kunnallisen itsehallinnon kuolettaminen on nakertanut demokratiaa. Päätöksenteon ja hallinnon järjestäminen on sikäli pirullinen sotku, että tarkoituksenmukaisia tasoja eri asioiden hoitamiseen on paljon erilaisia, siitä asiasta riippuen. Urheilukentän varustuksesta ja hoidosta riittäisi sopimaan lähellä asuvat jotka sitä käyttävät. Ilmapuolustus on taas koko maan yhteinen asia. Toisaalta eri hallinnon tasoja ei kannattaisi olla liikaa, koska jokainen niistä alkaa laitostua ja kerätä ympärilleen suojakseen byrokratiaa ja rupeaa vakuuttamaan omaa tärkeyttään, sen sijaan että olisi tärkeä hoitamalla hyvin tehtävänsä.
Jo jostain 1980-luvun taitteesta on tiedetty, että kuntien uusjakoa ja keskittämisiä tarttis tehdä. Vaan mikään yksittäinen puolue ei ole uskaltanut jo silloin ryhtyä siihen proaktiivisesti ja oma-aloitteisesti, eikä kollektiivisestikaan. Kaikki ovat pelänneet että menettävät äänestäjät, ja asiaa on venytetty ja vanutettu näinkin pitkään, seuraavan sukupolven poliitikot päättäkööt sitten joskus... Demokratia ei ole aina kaikessa välttämättä paras toimintamalli. Keskustalle aluehallintomalli on ollut jo kauan märkä uni, mutta muilta puolueilta ei löytynyt riittävää tukea tehdä lehmänkauppaa - kunnes sote, ja Kokoomuksen märkä uni - kaikenlaisten terveyspalveluiden yksityistäminen, ja julkisen terveydenhuollon henkihieveriin ajaminen. Se sopi mainiosti agendalistalle yhdessä uudistettavan hallintomallin kanssa, ja edut kävivät ainakin paperilla yksiin. Win-Win!

Keskittämisiä on pakko tehdä, mutta myös maamme populaation levittäytyminen oli vielä 1980-luvulla aivan toisella tasolla, kuin nyt. Tuolloin koko maa oli vielä haja-asutettuna, nykyisinhän jo yli 80% väestöstä on muuttanut maantieteellisesti varsin pienelle alueelle, Etelä-Suomeen. Muualla Suomessa jäljellä ovat ns. kasvukeskukset - paikalliset pääkaupungit, joiden tykö ja lähistölle jäljellä olevat maalaiset paakkuntuvat.
Tämäkään ei ole ollut mikään orgaaninen prosessi vaan päin vastoin, se on poliittisesti suunniteltu ja ohjattu. Poistetaan vain pikkupaikkakunnilta kaikki julkiset palvelut, niin erityisesti työikäisten ja perheellisten on pakko muuttaa pois. Tehokkaimpana keppinä on toiminut systemaattisesti se, että paikalliset lähikoulut lakkautetaan. Se on samalla aina kuolinisku pienille paikkakunnille. Aiemminhan oli (Muistaakseni Kekkosen määräyksellä), että kylä- ja pienkoulut tuli asemoida siten, että keskimäärin peruskoululaisilla olisi korkeintaan viisi kilometriä matkaa kouluun.

Populismia oli sivuuttaa ja lykätä tärkeitä ja koko maata koskevia päätöksiä aivan liian pitkään, kunnes oltiin siinä pisteessä, että ne olisi pitänyt tehdä jo toissapäivänä. Sitten kun toimeen vihdoin ryhdyttiin, meni siinäkin yli 10 vuotta sählätessä, eikä lopputulosta tiedä tosiaankaan vielä kukaan.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Taloudelliset näkökohdat eivät tee asioita helpommiksi. Kun osattaisiin oikeastaan itse päättää mitä tarvitaan, mutta yhteishankinta naapurien kanssa tulisi niin paljon edullisemmaksi. Mitä jos soviteltaisiin ostoslistat yhteen? Siinäkin on oma hommansa. Lisäksi pitää koko ajan valvoa, että touhu on yhteistyötä tekevien osalta tasapuolista.
Tässä ovat olleet kirouksena myös hankintalait ja erityisesti se, että julkishallinnon hankinnoissa tulisi kaikki hankinnat kategorisesti kilpailuttaa, ja valita sitten se kaikkein halvin tarjous. Sillä tavalla saadaan sutta ja sekundaa, ja kunnanvaltuusto joutuu säännöllisesti kusetetuksi.

Otetaan vaikka jokin tien päällystämisprojekti. Kilpailutettaessa kaikki tarjouskilpailuun mukaan otetut tietävät etukäteen, että halvimmalla tekevä voittaa kilpailutuksen. Niinpä kaikki tekevät mahdollisimman halpoja tarjouksia. Kaikkein röyhkeimmin toimii todennäköisesti juuri se, joka toimitti halvimman tarjouksen. Sen jälkeen homma eteneekin näin:

Tietä ryhdytään rouhimaan, ja päällystämään. Vaan katso, siinä joudutaankin käyttämään toisentyyppistä soraa, kuin kilpailutuksessa oli alun perin ilmoitettu, ja mihin myös tarjouksen kustannuslaskelma perustui. Kun paikallisen soramontun omistajan Peran montusta olikin juuri se alkuperäinen soralaatu jo tyhjä, ja jäljellä enää sitä kalliimpaa soraa. Ei tule yllätyksenä, että  Sora-Pera saattaa olla myös jonkin valtuuston jäsenen veli tai serkku. Pienillä paikkakunnilla on pienet piirit ja resurssit, eikä näitä projekteja voi kovin kaukaa kilpailuttaa. Samaa kusetuslogiikkaa (Alkuperäisen tarjouksen ilmoitetut materiaalit ja kustannuslaskelmat) voi soveltaa kaikkeen muuhunkin matskuun, mitä esimerkkitien päällystämisen yhteydessä tehdään: joudutaankin käyttämään kalliimpia viemäriputkia, kalliimpia hiekkalaatuja ja voi ettien että, katumaalitkin ovat sopivasti kallistuneet sitten sopimuksen tekemisen!

Suuremmista paikkakunnista erinomaista myönteistä esimerkkiä on näyttänyt viime vuosina Tampere, joka on saanut jo useita suuria rakennusprojekteja valmiiksi etuajassa, ja vieläpä alle alkuperäisen budjetin. Tiedän käyttämänsä kilpailutus- ja hankintamallin, ja eiköhän sitä siirrytä käyttämään jatkossa kaikkialla muuallakin.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Kirsikkana vyyhden päällä ovat tehtävät, jotka kuuluvat kunnille, mutta jotka on niin säädelty valtion toimesta, että niiden itsenäinen toteutus ei ole etu vaan rasite. Vaikkapa koulutus. Sen yhdenvertaisuudesta halutaan huolehtia, jolloin valtio voisi oikeastaan itse hoitaa koko roskan. Ainoastaan yksityiskoulut ovat tarpeeksi näppäriä pystyäkseen tarjoamaan samalla rahalla enemmän. Kunnat eivät ole, eikä niitä monesti opetustoimi edes kiinnosta. Se on vain välttämätön paha, joka on pakko hoitaa. Kun peruskoulut kuuluvat kunnille, niillä pitäisi oikeastaan olla oikeus päättää että täällä ei fysiikan ja kemian tapaisia hömpötyksiä opeteta vaan latinaa ja kalevalaista runonlaulantaa. Jolle ei kelpaa, on hyvä ja muuttaa naapurikuntaan. Aito asioista päättämisen oikeus saisi kuntalaiset hyvin nopeasti kiinnostumaan opetuksen sisällöstä ja sen järjestämisestä.
Kuten Jyrki Käteinen aikoinaan julisti, suuri on tässäkin (Hänen mielestään) kaunista. Kouluthan on keskitetty nyt niin suuriksi yksiköiksi, että siihen liittyvistä ongelmista saa lukea tämän tästä.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Samalla kun hallinnon lisätasoja on haluttu välttää (lue: ei maakuntia), suomalaisia on siunattu virastoilla (avi) ja keskuksilla (ely) ja alueilla (hyvinvointialue – heh heh, kuka näitä keksii?) ja lienee niitä joku muukin apuhimmeli. Käsittämättömien lyhenteiden (DVV, Rise) ja idioottimaisten nimien (Destia, Fimea) loputon sekamelska vieraannuttaa ja passivoi kansalaisia. Ihannetapauksessa ihmiset pääsisivät suoraan vaikuttamaan silloin kun se on järkevää ja muussa tapauksessa tietäisivät mihin tarkoitukseen mitkäkin edustajat on valittu ja mitä näiden on ajatus aikaansaada.
Olen samaa mieltä, mutta tässähän on myös monta näkökohtaa. Kuten se, että mikäli jonkin julkisomisteisen instituution tai liikelaitoksen nimi muutetaan kuten edellä mainitsit, niin taustalla on samalla aina ajatus myös siitä, että se uusi uljaasti nimetty liikelaitos voidaankin sitten joskus jatkossa myydä sijoittajille. Mukaan lukien erilaiset kansainväliset sijoittajat, mitä silmällä pitäen nimikin muutetaan. Kotimaisuutta tai kansalaisten tuntoja tässä ei niinkään huomioida, vaan sitten myytäessä vannotaan ja vakuutellaan, että palvelut ja palvelutaso pysyvät samanlaisina kuin ennenkin - ellei niitä ole jo etukäteen heikennetty (Kts. Posti tai VR)... Se saa vielä Työn Mitalin joka keksii, miten saataisiin kirjastotkin myytyä yksityisille/sijoittajille!
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Riikka Purra on siinä ihan oikeassa, että koko systeemin purkaminen ja uuden rakentaminen olisi järkevintä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista. Mutta sekään ei auttaisi, koska samalla ei kuitenkaan yritettäisi muodostaa yhteistä näkemystä siitä mikä on pohjimmiltaan kansalaisten ja valtion sekä pienempien hallintoyksiköiden välinen suhde. Resursseja ei koskaan ole kaikkeen. Mikä osuus voidaan milläkin tasolla päättää käyttää? Ja miten taataan, että tarpeet ja ratkaisut sekä niiden rahoitus pysyvät samassa paketissa?
Jos ja kun seuraat näitä vallan ja resurssien keskittämistoimia (Jolloin ne karkaavat entistäkin kauemmaksi tavan kansalaisten päätösvallasta) niin huomaat nopeasti, että keskittäminen tarkoittaa samalla aina myös määrän ja laadun karsimista. Sotesotkuissakin on jo kadonnut runsaasti sairaalapaikkoja samalla, kun aluesairaaloita perustetaan, ja laajennetaan. Päivälehtien palstoilla kyllä saatetaan uutisoida että hurraa, uuteen aluesairaalaan tulee samalla 100 uutta vuodepaikkaa, mutta jätetäänkin mainitsematta, että lähialueiden terveyskeskukset lakkauttaessa niitä onkin oikeastaan kadonnut 200.

Poliittisella hallintotasolla voidaan aina vedota siihen, että valtion tarjoamat resurssit eivät riittäneetkään. Mutta kaikki tämmöinen edellyttäisi sitä maljapuheissa kovasti mainostettua avoimuutta ja läpinäkyvyyttä - rahoitukset ja budjetoinnit tulisi olla kaikille kansalaisille helposti saatavilla ja nähtävillä, eivätkä joidenkin alivalikoiden alivalikoiden linkkien takana, mahdollisimman hajallaan ja taitavasti piilotettuina.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Aave - elokuu 21, 2023, 20:17:46
Olen samaa mieltä, mutta tässähän on myös monta näkökohtaa.

Tuo on hyvä lause. Kirjoituksessasi oli paljon asioita ja monelta kantilta. Säästän itseäni lainausviidakolta ja otsikoin kunkin kappaleeni avainfraasilla.

Muuttotappiokunnat. Koko järjestelmä rakennettiin tosiaan kauan sitten ihan toisessa tilanteessa. Suomen väkiluku oli noussut suhteellisen nopeaa tahtia, eikä kukaan silloin ajatellut että joidenkin alueiden asutus tulee suorastaan romahtamaan. Maatalouspitäjien väkiluku saattoi 100 vuotta sitten olla moninkertainen verrattuna siihen mitä nyt. Mutta aikaa miettiä mitä tehdä kaupungistuvalle Suomelle jäi kymmeniä vuosia. Pelastettiin mieluummin kuoret kuin paikallisen päättämisen ydin. Pakkoliitokset olivat vähittäistä syrjäseutujen alistamista. Uuden isomman kunnan keskus yleensä säästi lakkauttamalla pikkuhiljaa liitosalueilta kaikki palvelut mitä vain pystyi. Kiitokseksi he saivat pitää raihnaisimman ja aloitekyvyttömimmän porukan. Reippaammat muuttivat vähintään johonkin lähikaupunkiin. Kehitys on jatkunut nykyaikaan tuhoamalla entisiä kuntakeskuksia eli isojakin kirkonkyliä. Pienemmät kaupungit liukuvat myös kaltevalla pinnalla.

Kuntien hankintaosaaminen. Suomalainen lahjomattomuus näkyy pienemmissä kunnissa jopa koulukyytien hankinnassa. Kilpailutuksen voittaneella taksiyrittäjällä saattaa olla läheisiä sukulaissiteitä kunnan avainhenkilöihin. Mutta osin on kyse ihan aidosta osaamisen puutteesta. Muutamia kymmeniä vuosia sitten monet kunnat rakensivat hädissään teollisuushalleja monipuolistaakseen elinkeinorakennettaan. Saatiinhan sinne yrittäjiäkin. Siksi 1–2 vuodeksi mitä yrittäjältä kesti käyttää – tai siirtää parempaan talteen – sen aikaiselta Keralta (Kehitysaluerahasto) saadut starttirahat. Se oli yhtä terveellä pohjalla olevaa liiketoimintaa kuin kaivosteollisuus nyt.

Keskittäminen. Mielestäni huomiosi palvelujen määrästä ja laadusta niitä keskitettäessä on oikea. Asiakkaalle keskittäminen näkyy yksinomaan siten, että palveluiden luokse on pitempi matka ja niitä saa jonottaa entistä kauemmin.

Yksityistäminen. Tämä aihealue koskee valtiota yhtä lailla kuin kuntia. Kokoomus on kunnostautunut osakkeenomistajien edunvalvonnassa – näiden rotuun, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta. Luultavasti he olisivat halunneet kirjastojen lainat maksullisiksi siksi, että siten lainaustoiminta siirtyisi taloudellisten lainalaisuuksien piiriin ja oikeutta pitää yleistä kirjastoa voisi vähintään vuokrata niin kuin torimyyntipaikkoja. Tietysti muissakin puolueissa on riittänyt henkilöitä, jotka ovat halunneet vaikuttaa isoilta pojilta (tai tytöiltä) ja haaskanneet huostaansa uskottua yhteismaata lahjoittamalla sen sijoitusyhtiöille helyjä vastaan. Sellainen omahyväinen itserakas piittaamattomuus ruokkii kansalaisten populistisia tuntoja. Jos voisin asiasta päättää, kansallistaisin ilomielin Digitan ja Carunan, vaikka menettely toisikin lähinnä mieleen Latinalaisen Amerikan vasemmistopresidentit.

a4

Leikkeleitä modernin eurooppalaisen laitaoikeistopopulismin ruumiinavauksesta, bon appétit:

Riikka Purra kuuluu nyt Euroopassa laitaoikeiston uuteen eliittiin – tutkijat kertovat, miksi "miesten puolueita" johtavat naiset

"Vihaisten miesten protesti."

Ne ovatkin olleet miesten puolueita. Niin äänestäjät, poliittiset teemat kuin puolueväki ovat olleet korostuneen miehisiä.

Viime vuosina kuitenkin yhä useampi nainen on raivannut tiensä radikaalioikeiston johtoon.

Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Suomessa, Italiassa ja Ranskassa laitaoikeistoa johtaa nyt nainen.

Näiden naisten johtamien puolueiden välillä on suuriakin poliittisia eroja, esimerkiksi talouskysymyksissä ja suhtautumisessa Venäjään.

Puolueita yhdistävät kuitenkin maahanmuuttovastaisuus, konservatiivisten perhearvojen puolustaminen ja feminismiin vastustaminen.

Monia laitaoikeiston naisjohtajia yhdistää kiinnostava piirre. He eivät itse elä perinteisten sukupuoliroolien ja perhearvojen mukaista elämää.

– Vaikka he ovat naisia, he edustavat maskuliinisia piirteitä. He ovat vahvoja. He taistelevat. He käyttävät väkivaltaista kieltä ja rasistisia ilmauksia. He ovat siis samanlaisia kuin taistelevat miesjohtajat, Hermanin sanoo.

Laitaoikeistopuolueet ovat tutkimusten mukaan nostaneet naisia näkyville paikoille nimenomaan houkutellakseen lisää naisäänestäjiä.

– Esimerkiksi naisjohtajia voidaan ajatella olevan vaikeampi syyttää seksismistä, vaikka heidän politiikkansa olisi naisten oikeuksien tai sukupuolten tasa-arvon vastaista, Kantola sanoo.

Tyypillisesti laitaoikeisto on korostanut suojelevansa naisten oikeuksia ulkoapäin tulevilta uhilta. Sellaisiksi määritellään etenkin maahanmuuttaja- ja muslimimiehet. Lisäksi puolueet ovat vaatineet kovempia rangaistuksia seksuaalirikoksista.

Muilta osin naisten oikeudet ovat jääneet puolueissa vähäiselle huomiolle.

Ruotsissa ruotsidemokraattien tasa-arvopoliittisena puhehenkilönä toiminut Ebba Hermansson erosi Ruotsin valtiopäiviltä vuonna 2021. Hän kertoi syyksi sen, etteivät ruotsidemokraatit ottaneet muiden kuin ulkomaalaisten miesten tekemää seksuaalista häirintää vakavasti.

Silti laitaoikeiston naisjohtajat voivat nostaa esiin sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä joko tahtomattaan tai tarkoituksellisesti, Kantola arvioi.

Kantolan mukaan tasa-arvon kannalta ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin populististen oikeistopuolueiden tekemä politiikka. Sitä naisjohtajat eivät ole muuttaneet.

https://yle.fi/a/74-20045507

Aave

Hiha,

Hienoa, että tiedät näistä(kin) asioista! Palaan aiheeseen vielä paremmalla ajalla, nyt on ollut kiireistä.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

MrKAT

Populismi on yksityiskohtia, niihin "takertumista".

Tässä Mauri Peltokankaan ja PS:n/Purran bensahinta-alas-populismiin isketään vastapopulistisesti (ilkeästi nimitellen) takaisin:



(PS lupaus toteutunee ensi vuonna: 5 c alas, mutta nyt miltei yhdessä yössä noussut 20 c.
Onneksi just tällä viikolla tankkasin ½ tyhjän tankin täyteen kun hinnat oli vielä alle 2 €, huhhuh tuuriani) .
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Aave

#20
Lainaus käyttäjältä: Hiha - elokuu 22, 2023, 15:53:29
Muuttotappiokunnat. Koko järjestelmä rakennettiin tosiaan kauan sitten ihan toisessa tilanteessa. Suomen väkiluku oli noussut suhteellisen nopeaa tahtia, eikä kukaan silloin ajatellut että joidenkin alueiden asutus tulee suorastaan romahtamaan. Maatalouspitäjien väkiluku saattoi 100 vuotta sitten olla moninkertainen verrattuna siihen mitä nyt. Mutta aikaa miettiä mitä tehdä kaupungistuvalle Suomelle jäi kymmeniä vuosia. Pelastettiin mieluummin kuoret kuin paikallisen päättämisen ydin. Pakkoliitokset olivat vähittäistä syrjäseutujen alistamista. Uuden isomman kunnan keskus yleensä säästi lakkauttamalla pikkuhiljaa liitosalueilta kaikki palvelut mitä vain pystyi. Kiitokseksi he saivat pitää raihnaisimman ja aloitekyvyttömimmän porukan. Reippaammat muuttivat vähintään johonkin lähikaupunkiin. Kehitys on jatkunut nykyaikaan tuhoamalla entisiä kuntakeskuksia eli isojakin kirkonkyliä. Pienemmät kaupungit liukuvat myös kaltevalla pinnalla.
Suomen valtiota perustettaessa pidettiin tärkeänä, että myös idän rajaseudut saatiin asutettua siten, että ihmiset myös juurtuisivat siellä paikoilleen. Kansallinen projekti oli sikäli helpohkoa toteuttaa, että tuolloin Suomi oli agraarivaltio, ja maatalouden ohella pääelinkeinoina metsäteollisuus, ja sen kylkeen tekeytynyt metalliteollisuus. Vielä paljon myöhemminkin Kekkonen pönkitti eri keinoin tapoja jolla koko maa pysyisi mahdollisimman tasaisesti asutettuna, ja määräili yksinvaltiaan elkein erilaisia tutkimus- ja kehitysinstituutioita pitkin Suomea, vaikka omat neuvonantajatkin sitä vastustivat. Samoin hän nimesi useita silloisia kauppaloita kaupungeiksi, ja niille allokoitiin kehitysvaroja. Perusideana kuitenkin oli, että eri valtioninstituutioiden ei pitäisi olla keskitettyinä vain pääkaupunkiseudulle, tai vain suurimpiin eteläisiin kaupunkeihin. Siten esimerkiksi Oulu sai VTT:n tutkimuslaitoksen, joka sitten katkerien toimesta ajettiin pikaisesti alas sen jälkeen, kun Urkki kuoli. Siinä välissä Ouluun oli kuitenkin onneksi ehtinyt kehittyä jo muutakin tutkimusinfraa VTT:n ympärille, minkä ansiosta saatiin lopulta Nokian kännykät markkinoille.

Koko hyvinvointivaltion idea perustui sille toiveajattelulle, että aikaa myöten kansakunta lisääntyisi, ja täyttäisi maan. Näin ei käynytkään, ja nyt sitten ollaan tässä tilanteessa. Keskittäminen on väistämättömyys, joka kuitenkin auttaa myös talouskasvua. Maan demografia on kuitenkin surkealla tolalla, eikä kustannushuippua olla vielä edes saavutettu. Suomesta löytyy edelleen myös useita pikkukuntia ja kyliä, joita asuttavat käytännössä eläkeläiset. He eivät tuota mitään, mutta kunnan on silti turvattava heille palvelut, alkaen teiden kunnossapito. Siellä saattaa asua jossain 20 kilometrin päässä keskellä korpea joku sinnikäs mummo, ja hänellekin on tie talvisin aurattava, oli miten oli. Ja entisiä pien- ja paikalliskoulujakin löytyy asemoituina siten, että niillä on välimatkaa 200 metriä, ja välissä kulkee kunnanraja...
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Kuntien hankintaosaaminen. Suomalainen lahjomattomuus näkyy pienemmissä kunnissa jopa koulukyytien hankinnassa. Kilpailutuksen voittaneella taksiyrittäjällä saattaa olla läheisiä sukulaissiteitä kunnan avainhenkilöihin. Mutta osin on kyse ihan aidosta osaamisen puutteesta. Muutamia kymmeniä vuosia sitten monet kunnat rakensivat hädissään teollisuushalleja monipuolistaakseen elinkeinorakennettaan. Saatiinhan sinne yrittäjiäkin. Siksi 1–2 vuodeksi mitä yrittäjältä kesti käyttää – tai siirtää parempaan talteen – sen aikaiselta Keralta (Kehitysaluerahasto) saadut starttirahat. Se oli yhtä terveellä pohjalla olevaa liiketoimintaa kuin kaivosteollisuus nyt.
Totta tuokin, ja pienillä paikkakunnilla kaikki tuntevat joka tapauksessa toisensa. Oli hauskaa, kun muuan proffakaverini teki kollegansa kanssa tutkimusta suomalaisesta korruptiosta. Homma eteni siten, että kun saapuivat ensimmäiseen pikkukuntaan tekemään haastattelua aiheesta, niin seuraavissa paikoissa heitä sitten jo odotettiinkin kieli keskellä suuta. Puhelinlangat olivat laulaneet naapuripitäjiin välittömästi, kun ensimmäisestä paikasta lähtivät!
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Keskittäminen. Mielestäni huomiosi palvelujen määrästä ja laadusta niitä keskitettäessä on oikea. Asiakkaalle keskittäminen näkyy yksinomaan siten, että palveluiden luokse on pitempi matka ja niitä saa jonottaa entistä kauemmin.
Tämäkin tilanne tulee vielä ensin pahenemaan, ennen kuin se ryhtyy paranemaan. Viime kädessä ja pitemmällä aikavälillä kuolleisuus hoitaa terveyspalvelut adekvaatille tasolle. :)
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Yksityistäminen. Tämä aihealue koskee valtiota yhtä lailla kuin kuntia. Kokoomus on kunnostautunut osakkeenomistajien edunvalvonnassa – näiden rotuun, uskontoon tai kansallisuuteen katsomatta. Luultavasti he olisivat halunneet kirjastojen lainat maksullisiksi siksi, että siten lainaustoiminta siirtyisi taloudellisten lainalaisuuksien piiriin ja oikeutta pitää yleistä kirjastoa voisi vähintään vuokrata niin kuin torimyyntipaikkoja. Tietysti muissakin puolueissa on riittänyt henkilöitä, jotka ovat halunneet vaikuttaa isoilta pojilta (tai tytöiltä) ja haaskanneet huostaansa uskottua yhteismaata lahjoittamalla sen sijoitusyhtiöille helyjä vastaan. Sellainen omahyväinen itserakas piittaamattomuus ruokkii kansalaisten populistisia tuntoja. Jos voisin asiasta päättää, kansallistaisin ilomielin Digitan ja Carunan, vaikka menettely toisikin lähinnä mieleen Latinalaisen Amerikan vasemmistopresidentit.
Julkinen ja yksityinen sektori ovat jo niin toisiinsakietoutuneet, että mielessään voi kuvitella vertauskuvana dna:n rakenteen. Mukaan mahtuu vielä kolmas sektori, esim. erilaiset voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. Hallinnoinnissa kuvio realisoituu sitenkin, että nykyisin pelkkä julkisoikeuden opiskeleminen ei riitä, vaan useimmat sitä opiskelevat hakevat jossain vaiheessa lakitieteelliseen. Julkisen liiketoiminnan pilkkominen osiin, myynti, ketjuttaminen ja monen eri toimijan johtaminen vastuukysymyksineen on melkoista säätämistä, ja kaiken tulee tietenkin tapahtua lakien puitteissa. Johtamisopeissakin tämä näkyy niin, että julkisjohtamisessa saa oman erityisalansa ohella myös kaupalliset johtamisopit. Sinne suuntaan toimintoja vedetään ideologisista syistä joka tavalla. Voisin kirjoittaa aiheesta todella paljon, mutta tyydyn tässä lyhyesti toteamaan vain, että uuden julkisjohtamisen opin ideologiasta (Se on pohjimmiltaan taylorismia) ei olla varsinaisesti siirrytty 1990-luvun laman jälkeen mihinkään, vaan sen ympärille on lisätty ja kerrytetty muitakin oppeja. Vaikka ns. Post-NPM (New Public Management) pitää sisällään näitä sittemmin kehitettyjä toimintamalleja, niin ne ovat pikemminkin aiemman tukitoimintaa, eivätkä siten varsinaisesti aidosti uudistavia reformeja. Kuuminta lienee tällä hetkellä ns. Digital Era Governance, DEG. Suomessa se näkyy niinkin, että jatkossa kaikki julkispalvelut mitkä vain jotenkin verkkoon pystytään siirtämään, sinne myös siirretään. Verotietojen täyttäminen ja uuden verokortin tilaaminen verkossa olivat vain ensiaskel.

Pöhinää kyllä riittää, mutta samaan aikaan meillä on myös maassa enemmän kuin riittävästi vanhuksia, jotka eivät osaa käyttää moderneja kännyköitä, saati tietokonetta. Välillä touhua seuratessa tulee väkisinkin mieleen, että ilmeisesti se nyt sitten on vain sitä pahempi näille vanhuksille, ja se siitä.

Yksityistäminen on silläkin tavalla kätevää, että sen ansiosta voidaankin vedota yrityksen liikesalaisuuteen, kun aiemmin tietojen tuli olla julkisia.

Valtion tasolla hankinta- ja osaamispula näkyy ehkä räikeimmin juuri tieto- ja viestintäteknologiassa. Irvaillen: vielä kun saataisiin Apotti terveyspalvelujärjestelmäksi koko maahan!

ICT-hankinnoissa tyypillinen kusetus lirisee niin, että kun jotain kehitteille tarvittavaa uutta järjestelmää ryhdytään ensin kilpailuttamaan, niin firmat (Yleensä suuria, hyvin tunnettuja yrityksiä) tekevät tarjouksensa parhaimpien koodariensa nimillä ja kasvoilla. Annetaan ymmärtää, että juuri nämä erittäin päteviksi yleisesti tiedetyt henkilöt sitten ryhtyisivät tuumasta toimeen, ja projekti olisi hyvissä käsissä.

Vaan todellisuudessa uutta softaa ryhtyvätkin koodaamaan jotkin juniorikoodaajat ja hilpeimmillään harjoittelijat, ja ne nimekkäät koodarit sitten saattavat joskus välillä vähän tarkistaa työn etenemistä, minkä omilta töiltään ehtivät ja jaksavat. Aikataulut paukkuvat, budjetit paukkuvat, firma takoo rahaa, mutta mitään kelvollista ei saada vastineeksi. Valtionhankinnoissa tässä toiminnassa on kunnostautunut muuan tunnettu yritys, jolta valtio urhoollisesti edelleen ostaa uusia tuotteita, vaikka on saanut paskaa tassuun jo monet kerrat. ICT-hankintoihin ja tietotekniikkaan palaa muutenkin jumalattomasti rahaa.

Julkiset menot ja valtionvelka ovat loistavia keppihevosia ja ehtymätön populismin lähde niin hallitukselle, kuin oppositiolle. Se elettiin todeksi taas viime vaalien aikaan. Yhtäältä hallitus voi perustella lähes mitä hyvänsä leikkauksia valtion velkaantumisasteella, ja toisaalta oppositiosta voidaan aina huutaa lisävelan ottamisista. Ovatko suomalaiset poliitikot keksineet vahingossa ikiliikkujan?!

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että muodostuipa nykyinen hallitus mistä puolueista hyvänsä, niin velkaa olisi jouduttu joka tapauksessa ottamaan sen mitä nykyhallitus jo kertoi ottavansa; jokin toinen hallitus olisi voinut ottaa vieläkin enemmän. Sosiaali- ja terveyspalvelut+sotesotku haukkaa tälläkin halllituskaudella sellaisen summan, että hirvittää. Samaan aikaan pykätään uutta aluehallintomallia, ja myös siinä palaa rahaa niin, että velkahenkselit venyvät. Hallitus on täysin oikeassa siinä, että yhdellä hallituskaudella ei saada mitenkään räävittyä sellaisia säästöjä, että velkaantumisen kovin kärki taittuisi yhden hallituskauden aikana. Nyt kun vielä vaikuttaa jo vahvasti siltäkin, että laman pukkaa.

"Byrokratiatalkoita" on vietetty kovaan ääneen myös 1980-luvulla, ei ole uutta sekään.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hiha

Monia erinomaisia kohtia tekstissäsi. Poimin muutaman. Niitä yhdistää ehkä se, että ne ovat omiaan ruokkimaan kyynisyyttä, mikä on yksi polttoaine populismille.

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 02, 2023, 19:23:33
Vielä paljon myöhemminkin Kekkonen pönkitti eri keinoin tapoja jolla koko maa pysyisi mahdollisimman tasaisesti asutettuna, ja määräili yksinvaltiaan elkein erilaisia tutkimus- ja kehitysinstituutioita pitkin Suomea, vaikka omat neuvonantajatkin sitä vastustivat. Samoin hän nimesi useita silloisia kauppaloita kaupungeiksi, ja niille allokoitiin kehitysvaroja. Perusideana kuitenkin oli, että eri valtioninstituutioiden ei pitäisi olla keskitettyinä vain pääkaupunkiseudulle, tai vain suurimpiin eteläisiin kaupunkeihin.

Idea ei ollut yksin suomalainen. Esimerkiksi Brasilia rakensi uuden pääkaupungin keskelle ei niin mitään. Kekkosen toteutustapa oli melko optimistinen, jonkinlaista "alueiden tasa-arvoa". Sinänsä on totta, että kaiken ei ole pakko olla Helsingissä, ja että riittävän iso kasauma erilaista toimintaa alkaa pärjätä omillaan. Suomessa vain taidettiin venyttää aivan liikaa. Voimavarojen syöttäminen pariiin valittuun kohteeseen olisi voinut synnyttää pysyvämpiä tuloksia. Mutta se olisi tietysti ollut ristiriidassa Kekkosen ja muiden toimijoiden yleisen suosion keruun kanssa.

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 02, 2023, 19:23:33
Voisin kirjoittaa aiheesta todella paljon, mutta tyydyn tässä lyhyesti toteamaan vain, että uuden julkisjohtamisen opin ideologiasta (Se on pohjimmiltaan taylorismia) ei olla varsinaisesti siirrytty 1990-luvun laman jälkeen mihinkään, vaan sen ympärille on lisätty ja kerrytetty muitakin oppeja. Vaikka ns. Post-NPM (New Public Management) pitää sisällään näitä sittemmin kehitettyjä toimintamalleja, niin ne ovat pikemminkin aiemman tukitoimintaa, eivätkä siten varsinaisesti aidosti uudistavia reformeja.

Hupaisesti konsultit pystyvät myymään julkiselle sektorille kaikki eri tarkoituksiin kehitetyt johtamis- ja toimintamallit. Eilen oli prosessijohtaminen, tänään ketterä, huomenna mahdollistava. Eilen oli matriisiorganisaatio, tänään matalarajainen, huomenna itseoppiva.

Jatkuva muutos vieraannuttaa parhaat työntekijät. Se ei silleen haittaa, koska aina löytyy idiootteja, jotka ovat aidosti vakuuttuneita että seitsemäs työnteon järjestämisen malli on viimeinkin viisasten kivi. He jaksavat jakaa onnensa asiantilasta, ja johtajat ovat tyytyväisiä siitä, miten heillä on fiksujakin ja eteenpäinkatsovia alaisia.

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 02, 2023, 19:23:33
Aikataulut paukkuvat, budjetit paukkuvat, firma takoo rahaa, mutta mitään kelvollista ei saada vastineeksi. Valtionhankinnoissa tässä toiminnassa on kunnostautunut muuan tunnettu yritys, jolta valtio urhoollisesti edelleen ostaa uusia tuotteita, vaikka on saanut paskaa tassuun jo monet kerrat. ICT-hankintoihin ja tietotekniikkaan palaa muutenkin jumalattomasti rahaa.

Mitä isompi kohde, sitä turvallisempaa julkiselle sektorille on toimia oikeaoppisesti ja työntää mm. itse kerätty ymmärrys aiheesta piiloon ja kilpailuttaa kaikki hankkeen rajojen kartoitusta ja suunnittelua myöten. Uusi versio aihelmasta "kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään". Kun tekee kaiken by markkinatalouden book, kukaan ei voi syyttää ainakaan harhaoppisuudesta.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 02, 2023, 19:23:33
Julkiset menot ja valtionvelka ovat loistavia keppihevosia ja ehtymätön populismin lähde niin hallitukselle, kuin oppositiolle. Se elettiin todeksi taas viime vaalien aikaan. Yhtäältä hallitus voi perustella lähes mitä hyvänsä leikkauksia valtion velkaantumisasteella, ja toisaalta oppositiosta voidaan aina huutaa lisävelan ottamisista. Ovatko suomalaiset poliitikot keksineet vahingossa ikiliikkujan?!

Julkinen kukkaro on populismin piiloydin. Kansalle puhumista ei harjoiteta rakkaudesta lajiin, vaan sillä on tavoite. Yhteisistä rahoista päättäminen on suurin yksittäinen lähde, jolla voi hankkia ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa.

Valtiontalous ei ole aivan ikiliikkuja. Nykyisessä järjestelmässä, jossa valuutan arvo on uskonkappale, systeemi on mahdollista rikkoa pitkäaikaisella holtittomalla hyvän vastikkeettomalla jakamisella. Muutama valtio siellä täällä aina osoittaa sen. Mutta julkistalous kyllä kestää paljon enemmän rasitusta ja jopa väärinkäytöksiä kuin kokoomus antaa ymmärtää. Kun pidetään tietynlainen pokka ja jonkinlaiset veteen piirretyt venyvät rajat, kikkailua ja tempauksia voi harrastaa lähes loputtomasti, koska imago ei yhtäkkisesti säry. Japani ja Italia todistavat tämän.

Toisaalta budjettitasapaino ei näytä olevan porvareillakaan päällimmäinen huoli. Samalla kun leikataan, veropohjan annetaan rapistua. Kun laskelmat osoittavat, että takaisin kestävällä uralla – huom. ei siis maalissa – ollaan korkeintaan kahden vaalikauden päästä, ja kun toisaalta voidaan turvallisesti ennustaa, että seuraava suuri globaali kriisi tulee joskus vuosien 2030–2040 välillä, tuntuu oudolta miten takki auki sitä päin huristellaan.

Tiedän, kokonaisveroastetta ei haluta nostaa. Koska vaalilupaus. Koska taloutta ei saa kuristaa kuluttajien ostovoimaa leikkaamalla. Vähän irvokkaaksi selityksen tekee se, että kaikille puolueille tuntuu olevan oleellisinta, että heidän äänestäjiensä ostovoimaa ei leikata. Se missä asennossa kaasuhana muuten on, onkin sitten sivuseikka. Yleisesti talouspoliittisia teorioita lainaillaan kuin raamatunlauseita. Täysin irti taustasta. Vasemmiston vakiovaatimus on, että laman aikana ei saa leikata koska se kurjistaa lisää. Se saattaa olla terve ajatus. Toteuttaminen on vain etukäteen tehty mahdottomaksi sillä, että edeltävinä parempina aikoina ei ole harjoitettu suhdannepolitiikkaa vaan syötetty tasaisena virtana kolikoita hedelmäpeliin. Ja kuten tämän hallituksen kohdalla nähdään, talous ei tervehdy sen kummemmin oikeiston voimin. Keskiluokka saa vain pitää yhden makkarasiivun enemmän leipänsä päällä ja alaluokka syödä omansa ilman.

Aave

#23
Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 03, 2023, 22:57:18
Suomessa vain taidettiin venyttää aivan liikaa. Voimavarojen syöttäminen pariiin valittuun kohteeseen olisi voinut synnyttää pysyvämpiä tuloksia. Mutta se olisi tietysti ollut ristiriidassa Kekkosen ja muiden toimijoiden yleisen suosion keruun kanssa.
En tiedä varmuudella mutta valistunut arvaus on, että näiden hajauttamistenkin tausta-ajatuksena oli se, että väkiluku tulee kasvamaan pitkin valtakuntaa suht. tasaisesti, ja toisaalta näitä valikoituja kohteita myös tuettiin taloudellisesti keskivertoa enemmän. Jälkikäteen tarkasteltuna kuvio ei mennyt varsinaisesti pieleen - monet tuolloin kauppaloista kaupungeiksi nostetuista paikkakunnista ovat tälläkin hetkellä alueidensa kasvukeskuksia. Käsittääkseni Kekkonen teki näitä päätöksiä pitkälle omin päin ja runttasi päätöksensä läpi silloinkin, vaikka muut eivät tukeneet. Oulun saama VTT:n tutkimuskeskus on tästä sikäli hyvä esimerkki, että se tosiaan lakkautettiin erittäin nopeasti Kekkosen kuoltua.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Hupaisesti konsultit pystyvät myymään julkiselle sektorille kaikki eri tarkoituksiin kehitetyt johtamis- ja toimintamallit. Eilen oli prosessijohtaminen, tänään ketterä, huomenna mahdollistava. Eilen oli matriisiorganisaatio, tänään matalarajainen, huomenna itseoppiva.
Tuoreena esimerkkinä tapaus Mikkelistä, pääkirjoitus Länsi-Savo -lehdessä: Mikä on konsultin vastuu, kun se taluttaa asiakkaan heikoille jäille?

"Jo viime joulukuussa tullut käräjäoikeuden päätös herätti kysymyksiä Rambollin roolista. Uusin raportti vain vahvistaa hämmentynyttä oloa: näyttää kuin Ramboll olisi taluttanut kaupungin päättäjiä kuin pässejä narussa.

Ramboll toimi työmaalla suunnittelijana, valvojana ja johtajana. Kun päätöstä urakoiden purusta tehtiin, ainoat lainopilliset arviot tulivat Rambollilta".


"Nälkäkuureilla kituvat kaupungit ja kunnat ovat höylänneet viranhaltijaorganisaatioitaan aina vain ohuemmiksi. Yksi seuraus tästä on erilaisten ostopalveluiden lisääntynyt käyttö. Kun rakennetaan putsareita, ostetaan osaamista rambolleilta. Kun selvitellään rambollien jälkiä, osaamista hankintaan kmpg:iltä".

Muuten olen sitä mieltä, että kaikki matriisiorganisaatiot ovat perseestä.

Yleisellä tasolla julkiselle sektorillekin on pyritty ja pyritään parhaillaankin juurruttamaan yrittäjämäistä ajattelua ja toimintamalleja, mikäli ei ole lähtökohtaisesti välttämättä huono asia. Se tie kuitenkin johtaa helposti thatcherismiin, ja aivan tien päässä möllötteleekin ns. yövartijavaltion malli.

Tavoitteena on tehokkuus ja vaikuttavuus (Viime mainittua voidaan verrata bisnespuolella tuottavuuteen). Tehokkuus yleisenä tavoitteena on sikäli kompattava ominaisuus, että sen hyödyistä on hankala väittää vastaan. Jokaisen järkevän ihmisen voi olettaa haluavan, että olipa haluttu prosessi mikä hyvänsä, sen toivoisi toimivan mahdollisimman tehokkaasti, mukaan lukien kustannustehokkaasti.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Jatkuva muutos vieraannuttaa parhaat työntekijät. Se ei silleen haittaa, koska aina löytyy idiootteja, jotka ovat aidosti vakuuttuneita että seitsemäs työnteon järjestämisen malli on viimeinkin viisasten kivi. He jaksavat jakaa onnensa asiantilasta, ja johtajat ovat tyytyväisiä siitä, miten heillä on fiksujakin ja eteenpäinkatsovia alaisia.
Erittäin hyvin sanottu. Tätä kyllä tapahtuu paljon myös yksityisellä sektorilla erityisesti, kun puhutaan suomalaisittain suurista tai keskisuurista yrityksistä. Vaan kun henkilöstössä pidetään yllä jatkuvaa tuottavuuskriisiä ja sovelletaan miten kuten muutosjohtamista (Sen ei edes pitäisi olla mikään jatkuva prosessi, vaan sitä tulisi soveltaa vain kelkan kääntämisen ajaksi haluttuun suuntaan), niin väki uupuu viimeistään parissa vuodessa, ja sairauslomakierteet ovat alkaneet jo paljon aiemmin.

Myös johtajat ovat sopuleita ja seuraavat tarkkaan, mitä muut saman alan johtajat tekevät, ja puhuvat. Siten kytätään myös uusimpia tuotoksia johtamisalan kirjallisuuden saralta, vaikka sinne mahtuu myös paljon huttua. Etäjohtaminen ja kansainvälisten projektiryhmien vetäminen on edelleen pop, vaikka pandemia ei enää toimistoja tyhjinä pidäkään.

Johtamisen keskiporras ottaa kuitenkin kriiseissä eniten osumaa, ja toisaalta keskijohtoa tutkittaessa on tehty sellainenkin löydös, että omaa paikkaansa auringossa himotessaan henkilöstö ajetaan minimiin tai sen alle, ja saadaan aikaan paljon turhaa stressiä, joka ei lopulta hyödyttänyt ketään tai mitään. Kaikenlainen metriikka tulee jatkossa vain entistä vahvemmin mukaan johtamisprosesseihin. Mikäli jotain asiaa tai ilmiötä vain suinkin voidaan jollain tapaa järkevästi mitata (Tuottaa siitä mitattavaa dataa), niin kyllä se johtajien henkilökohtaisiin johtamiskortteihin päätyy.

Kyynistymisen ohella eristäytyminen ja tunteidensa sivuuttaminen ovat tyypillisiä johtajan oireita kompleksisessa maailmassa.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Mitä isompi kohde, sitä turvallisempaa julkiselle sektorille on toimia oikeaoppisesti ja työntää mm. itse kerätty ymmärrys aiheesta piiloon ja kilpailuttaa kaikki hankkeen rajojen kartoitusta ja suunnittelua myöten. Uusi versio aihelmasta "kun ei tee mitään, ei tee virheitäkään". Kun tekee kaiken by markkinatalouden book, kukaan ei voi syyttää ainakaan harhaoppisuudesta.
Tässä on sellainenkin seikka, että jatkuvasti ja kasvavasti eläkkeelle jää väkeä, jolla on suuret määrät ns. hiljaista tietoa omasta alastaan, ja työpaikkansa toiminnoista. Heidän tilalleen ei välttämättä palkatakaan enää ketään - organisaatiorakenteiden keventämistä, heh heh. Toisaalta joku uusi tilalle palkattu on sitten joku untuvikko, jolla ei mitään hiljaista tietoa vielä olekaan. Eläkkeelle jääneellä oli ehtinyt karttua sitä vuosikymmenien edestä, ja tuhansia työtunteja.

Paras tietämäni tapaus tältä saralta meni niin, että kun ryhdyttiin kartoittamaan tosissaan tilannetta sitä silmällä pitäen, että pitäisi saada väkeä vähenemään entisestään niin lopputulemana kävikin, että sitä piti palkatakin lisää.

Toisaalta julkisen sektorin ei myöskään ole järkevää enää omata itse kaikkea mahdollista tietotaitoa mutta rajanveto on tässä varsin hankalaa, ja jossain määrin myös tapauskohtaista. Mikäli julkinen sektori kuitenkin on jonkin hankkeen tai toiminnon tilaaja ja tekee sitä ostopalveluna yksityiseltä, niin julkisen sektorin edustajat ovat sitten kuitenkin aina viime kädessä vastuussa, jos homma meneekin perseelleen. Yksityisellä sektorilla tämä tiedetään varsin hyvin, mistä on jo ollut esimerkkejä aiemmissa kirjoituksissa.

Kun mainitsin aiemmin myös deliberaatiosta, niin siitä on parhaillaan aluilla myös valtakunnallinen kokeilu: Eduskunta: 30 000 suomalaista saa yllätyskutsun, 600 valitaan (Uusi Suomi):

"Åbo Akademi ja Tampereen yliopisto yhdessä Sitran, eduskunnan ja Stanfordin yliopiston kanssa järjestävät kansalaisparlamentin, joka kootaan keskustelemaan polttoaine- ja huumausainepolitiikkaa koskevia kansalaisaloitteita".

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tämä kokeilu sujuu, ja mihin johtopäätöksiin satunnaisotannalla valitut kansalaiset asiakysymyksissä kollektiivisesti päätyvät. Populismin torjunnassa tämmöinen on parhaasta päästä hankkeita ja luotan siihen, että projekti toteutetaan siten, kuin oikeaoppisesti kuuluukin.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hayabusa

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Kun mainitsin aiemmin myös deliberaatiosta, niin siitä on parhaillaan aluilla myös valtakunnallinen kokeilu: Eduskunta: 30 000 suomalaista saa yllätyskutsun, 600 valitaan (Uusi Suomi):

"Åbo Akademi ja Tampereen yliopisto yhdessä Sitran, eduskunnan ja Stanfordin yliopiston kanssa järjestävät kansalaisparlamentin, joka kootaan keskustelemaan polttoaine- ja huumausainepolitiikkaa koskevia kansalaisaloitteita".

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tämä kokeilu sujuu, ja mihin johtopäätöksiin satunnaisotannalla valitut kansalaiset asiakysymyksissä kollektiivisesti päätyvät. Populismin torjunnassa tämmöinen on parhaasta päästä hankkeita ja luotan siihen, että projekti toteutetaan siten, kuin oikeaoppisesti kuuluukin.

Voisin kyllä osallistua johonkin tuollaiseen. Tosin epäilen, että vaikka olisin kutsuttu niin en olisi valittu.  :(
An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 06, 2023, 16:34:59
Voisin kyllä osallistua johonkin tuollaiseen. Tosin epäilen, että vaikka olisin kutsuttu niin en olisi valittu.  :(
Arvelen, että kyllä näitä tulee olemaan eri muodoissaan vielä lisää, aluehallinto- ja kaupunkitasolla. Jos tulee valituksi niin kannattaa mennä, vaikka itse käsiteltävä asia ei välttämättä lähtökohtaisesti niin kiinnostaisikaan. Se saattaa yllättävästi hankkiutua kiinnostamaan, kun siitä ryhtyy saamaan tasapuolista ja tutkittua tietoa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Muuten olen sitä mieltä, että kaikki matriisiorganisaatiot ovat perseestä.

Näinhän se on. Jopa niiden synnyttäminen on tuskallista, kun ne ovat sekä pitkittäin että poikittain.

Organisaation muodostus muuttuu sitä hankalammaksi, mitä ohuemmaksi henkilömäärä on höylätty. Jos ihmiset keskittyvät tekemään asioita mitä varten heidät on palkattu, se on "siiloutumista". Jos he taas puuhastelevat mitä milloinkin, "visio kaipaa kirkastamista".

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Myös johtajat ovat sopuleita ja seuraavat tarkkaan, mitä muut saman alan johtajat tekevät, ja puhuvat. Siten kytätään myös uusimpia tuotoksia johtamisalan kirjallisuuden saralta, vaikka sinne mahtuu myös paljon huttua.

Uusimmalla amerikkalaisella johtamiskirjallisuudella päteminen on kieltämättä huvittava ilmiö. Jonkun pitäisi muistuttaa luku-urakoitsijalle: Gramma käytäntöä vastaa tonnia teoriaa.

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Kaikenlainen metriikka tulee jatkossa vain entistä vahvemmin mukaan johtamisprosesseihin. Mikäli jotain asiaa tai ilmiötä vain suinkin voidaan jollain tapaa järkevästi mitata (Tuottaa siitä mitattavaa dataa), niin kyllä se johtajien henkilökohtaisiin johtamiskortteihin päätyy.

Tasapainotetut tuloskortit aiheuttivat aikanaan sen, että mittari löytyi vaikka kiven silmästä. Tosin, joskus niiden laatiminen lienee hauskaakin. Eräässä paikassa osa johtajien tulospalkkausta oli henkilöstön tyytyväisyys, jota mitattiin johtamiseen tyytyväisten prosenttiosuudella. Johtajat pistivät saman mittarin osaksi myös henkilöstön (paljon pienemmän) tulospalkkauksen mittaristoa.

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Tässä on sellainenkin seikka, että jatkuvasti ja kasvavasti eläkkeelle jää väkeä, jolla on suuret määrät ns. hiljaista tietoa omasta alastaan, ja työpaikkansa toiminnoista. Heidän tilalleen ei välttämättä palkatakaan enää ketään - organisaatiorakenteiden keventämistä, heh heh. Toisaalta joku uusi tilalle palkattu on sitten joku untuvikko, jolla ei mitään hiljaista tietoa vielä olekaan. Eläkkeelle jääneellä oli ehtinyt karttua sitä vuosikymmenien edestä, ja tuhansia työtunteja.

Tehtävien vaihto on hankala rasti, koska siihen ei ole yleensä laskettu menevän tuntiakaan. Tiedän aikojen takaa tapauksen, jossa tuommoinen hiljaisen tiedon mestari muistutti pomolleen, että hän jää vuoden päästä eläkkeelle. Korvaamattomalla asiantuntemuksella ei tee paljonkaan työuran jälkeen, joten kaveri olisi ihan vilpittömästi mielellään kouluttanut ennen lähtöään "oppipojan" tehtäviinsä. Pomolla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta ylempää ei irronnut lupaa päällekkäisiin tehtäväkuviin.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: Aave - syyskuu 06, 2023, 16:17:47
Kun mainitsin aiemmin myös deliberaatiosta, niin siitä on parhaillaan aluilla myös valtakunnallinen kokeilu: Eduskunta: 30 000 suomalaista saa yllätyskutsun, 600 valitaan (Uusi Suomi):

"Åbo Akademi ja Tampereen yliopisto yhdessä Sitran, eduskunnan ja Stanfordin yliopiston kanssa järjestävät kansalaisparlamentin, joka kootaan keskustelemaan polttoaine- ja huumausainepolitiikkaa koskevia kansalaisaloitteita".

Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tämä kokeilu sujuu, ja mihin johtopäätöksiin satunnaisotannalla valitut kansalaiset asiakysymyksissä kollektiivisesti päätyvät. Populismin torjunnassa tämmöinen on parhaasta päästä hankkeita ja luotan siihen, että projekti toteutetaan siten, kuin oikeaoppisesti kuuluukin.

Järjestäjien perusteella ennustan, että kokeilu suoritetaan kuten pitääkin. Siitä saadaan aivan varmasti mielenkiintoisia ja lupaavia tuloksia. Opit kootaan ja raportoidaan mallikelpoisesti.

Se mitä pelkään on metataso. Kokeilua tullaan kiittelemään. Sitä tullaan pitämään antoisana. Ihan mitä tahansa sanotaan, kunhan ei tarvitse aloittaa pysyvän mallin rakentamista, jossa kansalaiset osallistuvat tuolla tavoin. Jos sellaiselle työlle pannaan oikeasti painoa, se on joltain pois.

Huomaan populistien levittämän kyynisyyden järjestelmää kohtaan tarttuneen. Mutta kun se pirun poliittinen järjestelmä itse levittää samaa virusta. Olisivat rakentavampia, eivätkä niin lapsellisia. Eduskunnassakin yritetään pitää viiltävän julistavia puheenvuoroja. Kun katsoo vieressä istuvia saman puolueen edustajia, kasvoilta näkee että he seuraisivat esitystä ennemmin kotoaan. Tiedä vaikka telkusta tulisi toiselta kanavalta vanha suomalainen elokuva vuodelta 1947.

Pistän toivoni sopivan kokoisiin kaupunkeihin. Sellaisiin joilla on resurssit järjestää asiallisesti uusia mahdollisuuksia kuntalaisten osallistua. Helsinki ja muut isoimmat eivät kyllä semmoiseen lähde. Niillä on liian tunnollinen johto. Kun heidät on kerran valittu sotkemaan yhteiset asiat, niin he kyllä sotkevat. Perkele, tartte auttaa siinä hommassa kenenkään.

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 07, 2023, 17:10:53
Organisaation muodostus muuttuu sitä hankalammaksi, mitä ohuemmaksi henkilömäärä on höylätty. Jos ihmiset keskittyvät tekemään asioita mitä varten heidät on palkattu, se on "siiloutumista". Jos he taas puuhastelevat mitä milloinkin, "visio kaipaa kirkastamista".
Totta turiset; kuten ehkä tiesitkin, siiloutumisesta on kirjoittanut muuan suomalainen tutkija ko. ilmiön merkkiteoksen. Se onnistuu olemaan samaan aikaan sekä erittäin mielenkiintoinen, äärimmäisen puiseva ja kaavioissaan niin yksityiskohtainen, että mikäli Frederick W. Taylor vielä eläisi, hän saisi sitä lukiessa erektion. Minä olin saada aneyrysman.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Uusimmalla amerikkalaisella johtamiskirjallisuudella päteminen on kieltämättä huvittava ilmiö. Jonkun pitäisi muistuttaa luku-urakoitsijalle: Gramma käytäntöä vastaa tonnia teoriaa.
Oi, sekin kerta kun ryhdyin suorittamaan kansainvälisen myynnin ja markkinoinnin kurssia. Yliopistolle oli palkattu juuri uusi proffa suoraan Teksasista, ja hän osoittautui niin kovaksi kokonaispaketiksi amerikanisaation saralta, että kansainvälisyyden kanssa kurssilla oli tekemistä vain nimeksi. Osallistuin kahteen luentoon joiden aikana kävi selväksi, että mikäli oppilaat eivät opettele hymyilemään mahdollisimman leveää amerikkalaisen automyyjän hymyä ja opettele muutenkin kaikkia näitä amerikkalaisia myynnin ja markkinoinnin elkeitä, niin arvosana tulee olemaan heikko.

Onneksi sama kurssi löytyi myös erään toisen luennoitsijan pitämänä, ja se sentään oli aidosti kansainvälistä. Siis johtamisen näkökulmasta. Joku raja minullakin on, ja tässä tapauksessa se oli sosiopaattis-amerikkalaisen palveluhymyn opiskelu. Osaan kyllä edustaa ilmankin, tattista vaan.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Tasapainotetut tuloskortit aiheuttivat aikanaan sen, että mittari löytyi vaikka kiven silmästä. Tosin, joskus niiden laatiminen lienee hauskaakin. Eräässä paikassa osa johtajien tulospalkkausta oli henkilöstön tyytyväisyys, jota mitattiin johtamiseen tyytyväisten prosenttiosuudella. Johtajat pistivät saman mittarin osaksi myös henkilöstön (paljon pienemmän) tulospalkkauksen mittaristoa.
Ne on laadittu joka tapauksessa siten, että jokin osa-alue jää keskiverroksi/heikoksi väkisin. Jäljelle jää valita, mikä niistä mättää omista toimista riippumatta - tai niiden seurauksena, kun saa muut osa-alueet näyttämään hyvältä. Sehän ei ole bugi, vaan ominaisuus.
Lainaus käyttäjältä: Hiha
Tehtävien vaihto on hankala rasti, koska siihen ei ole yleensä laskettu menevän tuntiakaan. Tiedän aikojen takaa tapauksen, jossa tuommoinen hiljaisen tiedon mestari muistutti pomolleen, että hän jää vuoden päästä eläkkeelle. Korvaamattomalla asiantuntemuksella ei tee paljonkaan työuran jälkeen, joten kaveri olisi ihan vilpittömästi mielellään kouluttanut ennen lähtöään "oppipojan" tehtäviinsä. Pomolla ei olisi ollut mitään sitä vastaan, mutta ylempää ei irronnut lupaa päällekkäisiin tehtäväkuviin.
Melko tyypillinen kuvio semminkin, kun uudessa uljaassa maailmassa valtion suomat budjetit ovat tietoisesti ja tahallaan alimitoitettuja. Sote ja "hyvinvointialueet" tästä pätevänä tuoreena esimerkkinä, mutta eeppisin tietämäni tapaus oli se henkilö, joka aikoinaan laati suomalaisen autoverosysteemin. Verojen muodostamisperusteet ja niitä koskevat kaaviot oli laadittu niin monimutkaisesti, että niistä ei käytännössä saanut kukaan muu täysin tolkusti selvää, kuin laatija itse. Lisäksi hän oli virastossaan ei-pidetty henkilö ja kaikki (Myös esihenkilönsä) olisi halunnut päästä hänestä eroon, mutta: 1. Systeemi toimi verotuksellisesta näkökulmasta niin hyvin, että ei paremmasta väliä. 2. Koska hän oli ainoa joka sen läpikotaisesti tunsi ja ymmärsi, hän oli onnistunut tekemään itsestään korvaamattoman. Niinpä se mulkku sai retostella kovalla palkalla muille harmaita hiuksia aiheuttamassa hamaan eläkeikäänsä asti. 3. Hänen jäätyään eläkkeelle systeemin kanssa oltiin lirissä hyvä tovi, ja homma piti miettiä lopulta uusiksi. Samasta tapauksesta kirjoitettiin joskus kauan sitten Hesarin kuukausiliitteessäkin.

Perehdyttäminen on korulauseista huolimatta erittäin hektistä herkkua, työskentelipä missä suuressa organisaatiossa hyvänsä. Se menee useimmiten niin, että pitää tutoroida ja perehdyttää samalla, kun tekee varsinaiset omatkin työnsä eikä niin, että asialle jäisi aikaa erikseen. Samaan aikaan tulee kuitenkin olla kärsivällinen ja vaikuttaa sille, kuin ei olisi mikään kiire mihinkään.

Lähti rönsyilyksi, nyt ollaan jo kaukana populismista.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Lainaus käyttäjältä: Hiha - syyskuu 07, 2023, 17:22:14
Järjestäjien perusteella ennustan, että kokeilu suoritetaan kuten pitääkin. Siitä saadaan aivan varmasti mielenkiintoisia ja lupaavia tuloksia. Opit kootaan ja raportoidaan mallikelpoisesti.

Se mitä pelkään on metataso. Kokeilua tullaan kiittelemään. Sitä tullaan pitämään antoisana. Ihan mitä tahansa sanotaan, kunhan ei tarvitse aloittaa pysyvän mallin rakentamista, jossa kansalaiset osallistuvat tuolla tavoin. Jos sellaiselle työlle pannaan oikeasti painoa, se on joltain pois.

Huomaan populistien levittämän kyynisyyden järjestelmää kohtaan tarttuneen. Mutta kun se pirun poliittinen järjestelmä itse levittää samaa virusta. Olisivat rakentavampia, eivätkä niin lapsellisia. Eduskunnassakin yritetään pitää viiltävän julistavia puheenvuoroja. Kun katsoo vieressä istuvia saman puolueen edustajia, kasvoilta näkee että he seuraisivat esitystä ennemmin kotoaan. Tiedä vaikka telkusta tulisi toiselta kanavalta vanha suomalainen elokuva vuodelta 1947.

Pistän toivoni sopivan kokoisiin kaupunkeihin. Sellaisiin joilla on resurssit järjestää asiallisesti uusia mahdollisuuksia kuntalaisten osallistua. Helsinki ja muut isoimmat eivät kyllä semmoiseen lähde. Niillä on liian tunnollinen johto. Kun heidät on kerran valittu sotkemaan yhteiset asiat, niin he kyllä sotkevat. Perkele, tartte auttaa siinä hommassa kenenkään.
Olen toistaiseksi siinä käsityksessä, että näitä olisi pyhä tarkoitus toteuttaa jatkossa paljon enemmänkin ja ympäri valtakuntaa, mutta nähtäväksi jää. Veikkaan, että enemmän tullaan lopulta käyttämään osallistuvaa budjetointia, missä jonkin paikkakunnan asukit voivat päättää ja äänestää jonkin tietyn yhteissumman käyttämisestä. Hienoa olisi, mikäli deliberaatiota ryhdytään toteuttamaan, mutta kysehän on samalla aina rahasta. Kun monet kunnat ovat jo valmiiksi kengännauhabudjeteilla (Siihen pisteeseen, että joutuvat rikkomaan lakia), niin vanhoihin menetelmiin pitäytyessä voi aina vedota siihen, että kun ei meillä ole tämmöiseen rahaa.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy