Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Mistä kannattaisi tai voisi olla ylpeä?

Aloittaja ROOSTER, huhtikuu 13, 2020, 19:32:28

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

ROOSTER

Niiltä jotka ovat kotoisin Pohjanmaalta - tämä ei ole pelkästään maakunnallinen kysely.

Olen tässä ihmetellyt, jo Raamatussakin rangaistavaksi määrättyä ominaisuutta, ylpeyttä. Sitä esiintyy sekä yksilö-, maakunta-, valtio- että maanosatasolla. Yleensä ylpeydenaihe osoittautuu aikojen saatossa täysin perusteettomaksi ja arvostusta saavat ihan toiset asiat.

Esimerkkinä käytän farkkuhousujani. Kun sain ne, olin niistä mahdottoman ylpeä ja innostunut. Sitten vuosien saatossa ne  haalistuivat liikaakin ja kävivät punteistä lyhyiksi. Onneksi sain ylpeilylleni jatkoaikaa viriteltyä kun levennetyt lahkeet tulivat muotiin. Sitten kankkuni kasvoivat suuriksi ja pallit vaativat lisätilaa ja farkut oli pakko hylätä. Muutaman vuoden päästä niistä ei saanut enää retrospektiivisesti irti mitään ylpeilyn aihetta, se oli kadonnut.

Nykyään ihmettelen, miksi italialaiset ja espanjalaiset ovat niin ylpeitä ja koppavia. Onko heillä siihen jotain aihetta, muuta kuin auringonpaiste ja näemmä loputtomasti paskastamista kestävä Välimeri.
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Amore

#1
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 13, 2020, 19:32:28
Nykyään ihmettelen, miksi italialaiset ja espanjalaiset ovat niin ylpeitä ja koppavia. Onko heillä siihen jotain aihetta, muuta kuin auringonpaiste ja näemmä loputtomasti paskastamista kestävä Välimeri.

Ylpeys on minulle aina ollut vaikea käsite ymmärtää, vaikea tunne tuntea. Omat vähäiset saavutukset eivät ole koskaan tuntuneet oikein miltään. Yhdellä työpaikallani järjestettiin psykologinen itsearviointi (tämä oli ennen lamaa ja ennen digiaikaa). Arvioinnin tulokset käsiteltiin psykologin kanssa keskustellen. Mieleeni on painunut lähtemättömästi, kuinka järkytin sydänjuuria myöten tuota naista toteamalla, etten tuntenut saavutuksistani mitään; aika yhdentekeviä. Psykologin ilme valahti ja hän meni kalpeaksi ja hämmentyneeksi. Ilmeisesti hänen mieleensäkään ei ollut tullut omalla kohdallaan tällainen mahdollisuus lainkaan. Hän kehottikin minua arvostamaan työni tuloksia, tutkintoarvosanoja ja sen sellaista. Tuumin itsekseni, etten taida pystyä siihen. Vaikka arvostankin yliopiston parhaita puolia sinänsä sekä tiedettä, niin omana kokemuksena yliopisto ei minulle näyttäytynyt erityisen arvostettavana laitoksena. Tästä syystä en pysty esim. tutkinnostani erityistä ylpeyttä tuntemaan. Mutta tuon naisen kommentti jäi hiertämään mieltäni epäonnistumisen ja epänormaaliuden tunteena. En osaa, en pysty, tuntemaan ylpeyttä. En siis myöskään pysty kirimään yhteiskunnallisessa kilpailussa eteenpäin saavuttaakseni suurempia tavoitteita. Koska en ymmärrä ylpeyttä, en suuntaudu kohti ylpeyden saavuttamista.

Jonkinlaista ylpeyttä tunnen kyllä suomalaisuudesta ja pohjoismaalaisuudesta. On hienoa kuulua pieneen, sitkeään ja vaatimattomaan kansaan, joka ei juuri paukuttele henkseleitään eikä pidä meteliä itsestään. Meillä on hieno saunakulttuuri ja jalat maassa. Mutta tämäkin ylpeys on fifti-sixti, sillä häpeän sitä, kuinka kovakouraisesti kohtelemme metsiämme ja maaperäämme. Kaikessa vaatimattomuudessamme olemme järkyttävän ahneita helpolle ulkomaalaiselle rahalle. Ja nielemme yleisen mielipiteen totuudeksi yhtä helposti kuin mikä kansa tahansa. Olemme aika lepsu osa globaalia ihmislaumaa. Itämeri on maailman saastunein meri. Voimme syyttää siitä Venäjää, Puolaa, Baltian maita, mutta on meillä rikka omassakin silmässä.
All you need is Love

Karikko

^

Tuossa on jo ylpeydenaiheeseen syytä, kun on saanut jonkun psykologiaa harjoittavan järkyttymään.

Heidän tehtävänään on ihmisten itsetunnon kohottaminen- (ei siis parantaminen, vaan henken nostatus) parantaa sitä ei ehkä sinänsä tarvitsekaan kunhan osaa tai alkaa tiedostaa mistä asiassa on kysymys.

Itsetunto on toki hyvä olemassa, mutta ei siitäkään sen kummemmin tarvitse rintaansa röyhistellä ja vakuuttaa itselleen ylpeyden tarpeesta.

Toki me kaikki jossain määrin tunnetaan jonkinlaist ylpeyden tunnetta, tai tyytyväisyyden mielialaa  joissakin asioissa, mutta mitäs niistä.

Norma Bates

Olen tavannut tuntea ylpeyttä siitä etten ole alkoholisti, kuten isäni. Minusta tuntuu että meillä kummallakin on ollut heikko vastoinkäymisten sietokyky, mutta vain hän hukutti murheensa viinaan. Minun on monta kertaa tehnyt mieli hukuttaa itseni, mutta täällä sitä vaan ollaan.

En tykkää mistään keinotekoisesta ja teennäisestä, ja mielestäni kemikaalein aiheutettu ilo olisi väärennettyä iloa. Toisaalta olisin koska tahansa valmis kiskomaan ayahuascaa tai psilosybiinisieniä jos siitä ei seuraisi mitään ikävää. Sen verran tyhjänä elämän kuitenkin koen että addiktio mielenkiintoiseen sisältöön on olemassa. En halua hilpeyttä, haluan villejä visioita.

Kopek

Tällaista periaatetta minulle opetettiin kotona.

https://www.paivanlehti.fi/paivan-sitaatti-ylpeys-kay-lankeemuksen-edella/

Ylpeyttä pidettiin negatiivisena asiana, suorastaan syntinä, vaikka tätä sanaa ei käytettykään. Ylpeä tarkoitti suurin piirtein samaa kuin inhottava, vastenmielinen... kaikkea mahdollista huonoa ja pahaa.

Mistä siis kannattaisi olla ylpeä? Ei mistään.

Jos joskus ylpeyden synti hiipii salakavalasti mieleen ja alkaa kuvitella olevansa muita parempi jossakin asiassa, ylpeyden linnake yleensä romahtaa ennemmin tai myöhemmin, kun huomaa, ettei olekaan muita parempi. Harhakäsitys on syntynyt omasta tyhmyydestä ja hidasjärkisyydestä eli käytännössä siitä, että ei ole ollenkaan tajunnut asiaa.

On (keksitty esimerkki) lukenut kirjan nopeammin kuin kukaan muu ja pitänyt hetken aikaa itseään muita nopeampana lukijana - kunnes on huomannut lukeneensa väärän kirjan. Tai on hiihtänyt kymmenen kilometrin lenkin nopeammin kuin muut ja hetken tällä suorituksella ylpeiltyään huomannutkin hiihtäneensä vain viiden kilometrin lenkin.

Kun jokin asia tuntuu liian hyvältä ollakseen totta, se ei todennäköisesti ole totta. Eli kun luulet olevasi muita parempi, älä usko sitä. Et kuitenkaan ole vaan kaikkein huonoin.

Kerran eräät kaverini järjestivät minulle oppitunnin tässä asiassa. He työntelivät takapihallaan kuulaa ja pyysivät minuakin kokeilemaan. Tiesin, että olen huono kaikessa ja varmaan kuulan työnnössäkin, joten kieltäydyin. He saivat kuitenkin houkuteltua minut katsomaan omaa kuulantyöntelyään.

Seurasin sivusta, kun pojat kilpailivat. Työnnöt eivät näyttäneet kovin pitkiltä, joten kun pojat uudestaan kysyivät, enkö minäkin kokeilisi, suostuin siihen. Ja ihme ja kumma, menin heti kisan kärkeen. Ajattelin, että kuulantyöntö näyttääkin olevan minun lajini. Minähän olen hyvä siinä. Enpä ole tiennytkään salassa pysynyttä lahjakkuuttani.

No, lukija varmaan arvaa, miten tässä lopulta kävi.

Kilpailua jatkettiin jonkin aikaa minun ollessa edelleen kärjessä. Sain jopa työntöni hieman parantumaan. Voiton iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun yksi pojista yhtäkkiä viskasi kuulan tuplasti pidemmälle kuin mikä oli ollut minun ennätykseni. Mitä ihmettä.. ehdin ajatella, kunnes tajusin, että pojat olivat pitäneet minua pilkkanaan. Heidän kaikkien taso oli tuplasti perempi kuin minun. Koko kuulantyöntö ja siinä "kilpaileminen" oli ollut alusta alkaen pelkkää minun kustannuksellani järjestettyä pilaa. Putosin voittajasta supersurkeaksi luuseriksi yhdessä sekunnissa.

Huumorintajuni ei oikein riittänyt nauramaan omalla kustannuksellani. Poistuin paikalta ja taisin suuttuakin noille pojille. Harmitti, että olin antanut vetää itseäni nenästä noin julkeasti. Olisihan minun pitänyt arvata. Tuo oli toisaaltä hyvä opetus. Nyt tiedän, että aina kun luulen menestyväni kilpailussa, jotain on pielessä. Ei siis kannata osallistua kilpailuihin.

Kilpailu = järjestetty tapahtuma, jossa julkisesti osoitetaan, että sinusta ei ole mihinkään

Hippi

Minä en pitkänkään miettimisen jälkeen osaa sanoa, mistä olisin ylpeä. Sanana tuo tosiaan on hiukan negatiivinen, kuten Kopek mainitsi. Mutta en osaa sanoa tunnenko sen samalla tavalla negatiiviseksi kuin Kopek. Minusta se on kylmä sana ja rinnastuu kopeaan tai pöyhkeään käytökseen.

Iloitsen monistakin asioista ja olen monista asioista onnellinen ja pidän suuressa arvossa joitain asioita.

Olen onnellinen siitä, että lapseni ovat pysyneet kaidalla tiellä ja kasvaneet yhteiskuntamme tuottaviksi jäseniksi. Olen iloinen siitä, että onnistuin lopettamaan tupakoinnin tasan 16 vuotta sitten, tänään on siis merkkipäivä :)

Onhan noita isoja ja pieniä asioita. En vaan muista koskaan käyttäneeni sanaparia "olen ylpeä .... ".
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Toope

Lapsistamme ja yhteiskunnastamme voisimme olla ylpeitä?

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Kopek - huhtikuu 14, 2020, 17:56:12

Kilpailu = järjestetty tapahtuma, jossa julkisesti osoitetaan, että sinusta ei ole mihinkään

En nyt ala kehumaan, ettet ylpisty, mutta tuo kirjoitus oli kyllä osoitus jostain kyvystä.

Ehkäpä jokainen omaa joitain kykyjä, joita ei itse osaa arvostaa.

Yleensä kaiketi ylpeät ihmiset kehottavat jo ennestään nöyriä ihmisiä "olemaan nöyriä".

Nöyrät tuskin tekevät samaa ylpeille ihmisille.

ROOSTER

Mitä psykologi kertoo ylpeyden aiheista?

Lainaus käyttäjältä: https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/olen-ylpea-itsestani-psykologi-kertoo-3-keinoa-joiden-avulla-opit-olemaan-tyytyvaisempi-itseesi?shared%3D420003-75dfa626-500Pienissä tavoitteissa on viisauden alku

Mikä tahansa asia voi olla ylpeyden aihe. Ylpeyttä voi tuntea vaikkapa ensimmäisen leuanvedon onnistumisesta salilla, kodin imuroinnista, tietokilpailun voitosta, juoksulenkistä tai työprojektin loppuun saattamisesta.

Pienten tavoitteiden asettamisessa asuukin viisauden alku.

Oikeastaan, sana ylpeys taitaa kalskahtaa liian koppavalta suomalaiselle. Pitää sanoa: Olen todella iloinen/onnellinen siitä että....
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Hippi

^
No niin, tuotahan minä jo sanoinkin :)

Paljon katson niitä erilaisia laulukilpailuja (X-Factor, Idols jne) telkkarista. Niiden USA- versioissa tulee jopa kiusaantunut olo, kun kisaan osallistujat avautuvat siitä, miten he kyynelsilmin toivovat pärjäävänsä, että vanhemmat voisivat olla heistä ylpeitä. Pitääkö sillä puolen maapalloa tuolla tavalla hankkia vanhempien ... arvostus? Vieläkin vierastan sanaa ylpeys niin, etten tuohon sitä osaa laittaa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 16, 2020, 19:24:43
Mitä psykologi kertoo ylpeyden aiheista?

Lainaus käyttäjältä: https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/olen-ylpea-itsestani-psykologi-kertoo-3-keinoa-joiden-avulla-opit-olemaan-tyytyvaisempi-itseesi?shared%3D420003-75dfa626-500Pienissä tavoitteissa on viisauden alku

Mikä tahansa asia voi olla ylpeyden aihe. Ylpeyttä voi tuntea vaikkapa ensimmäisen leuanvedon onnistumisesta salilla, kodin imuroinnista, tietokilpailun voitosta, juoksulenkistä tai työprojektin loppuun saattamisesta.

Pienten tavoitteiden asettamisessa asuukin viisauden alku.

Oikeastaan, sana ylpeys taitaa kalskahtaa liian koppavalta suomalaiselle. Pitää sanoa: Olen todella iloinen/onnellinen siitä että....

Mutta iloinen ja onnellinenhan on eri asia. Kyllä minä olen ylpeä itsestäni juurikin, kun saan joskus imuroitua, vaikka ei totisesti huvittaisi, jaksaisi, ollenkaan viitsisi. Ei sitä voi tunnetta voi korvata sanoilla iloinen tai onnellinen.

Kenties onkin kyse siitä, onko tunne ns. sisäsyntyinen = olen itse itsekseni ylpeä itsestäni, kun voitin jotain itsessäni (laiskuus tms), vaiko siitä onko se ulospäin suuntautunut = olen tehnyt jotain, mikä esittäytyy muille jonkinlaisena (menestyksenä tms).

Jälkimmäistähän suomalaisuus kovasti vieroksuu ja sen vuoksi kieltää ensimmäisenkin. Siihen kai psykologi viittaa, että ei kannattaisi, sillä se kyllä sitten syö iloisuutta ja onnellisuutta. Kun ei edes itselleen saisi sanoa, että hyvin tehty!

T: Xante

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Hippi - huhtikuu 16, 2020, 19:49:53
^
No niin, tuotahan minä jo sanoinkin :)


Niin sanoit. Siitä on syytä olla ylpeä.  ;D
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 16, 2020, 20:02:50
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 16, 2020, 19:24:43
Mitä psykologi kertoo ylpeyden aiheista?

Lainaus käyttäjältä: https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/olen-ylpea-itsestani-psykologi-kertoo-3-keinoa-joiden-avulla-opit-olemaan-tyytyvaisempi-itseesi?shared%3D420003-75dfa626-500Pienissä tavoitteissa on viisauden alku

Mikä tahansa asia voi olla ylpeyden aihe. Ylpeyttä voi tuntea vaikkapa ensimmäisen leuanvedon onnistumisesta salilla, kodin imuroinnista, tietokilpailun voitosta, juoksulenkistä tai työprojektin loppuun saattamisesta.

Pienten tavoitteiden asettamisessa asuukin viisauden alku.

Oikeastaan, sana ylpeys taitaa kalskahtaa liian koppavalta suomalaiselle. Pitää sanoa: Olen todella iloinen/onnellinen siitä että....

Mutta iloinen ja onnellinenhan on eri asia. Kyllä minä olen ylpeä itsestäni juurikin, kun saan joskus imuroitua, vaikka ei totisesti huvittaisi, jaksaisi, ollenkaan viitsisi. Ei sitä voi tunnetta voi korvata sanoilla iloinen tai onnellinen.

Kenties onkin kyse siitä, onko tunne ns. sisäsyntyinen = olen itse itsekseni ylpeä itsestäni, kun voitin jotain itsessäni (laiskuus tms), vaiko siitä onko se ulospäin suuntautunut = olen tehnyt jotain, mikä esittäytyy muille jonkinlaisena (menestyksenä tms).

Jälkimmäistähän suomalaisuus kovasti vieroksuu ja sen vuoksi kieltää ensimmäisenkin. Siihen kai psykologi viittaa, että ei kannattaisi, sillä se kyllä sitten syö iloisuutta ja onnellisuutta. Kun ei edes itselleen saisi sanoa, että hyvin tehty!

T: Xante

Juu. Iloinen, onnellinen tyytyväinen tai ylpeä jostakin. Ne ovat sukua toisilleen, mutteivät ihan sama asia.

Muistan jutun kun poika vei todistuksensa vanhemmilleen ja sanoi olevansa ylpeä saavutuksestaan.

-Mutta sinähän jäit luokallesi!

-Juujuu, mutta minulla oli parhaat paperit luokallejääneistä.

Siksi se varmaan nauratti, kun oli niin kaukana todellisesta maailmasta.  :D
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

MrKAT

Kun vierailimme Pyhäsalmen kaivoksella (ja pääsimme yhteen Euroopan syvimmistä kuiluista n. 1,3 km syvälle, korvat sano uuuh pox..) niin työntekijöistä loisti suuri ylpeys kaivoksestaan ja erityisesti kohentuneesta turvallisuudesta. Haastattelin tästä yhdeltä syytä tuohon ja hämmästyin. Turvallisuus oli parantunut koska kaivos oli siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. (Jälkeenpäin muistan maakuntalehdessä aiemmin ehkä olleenkin kaivosonnettomuus- pikku-uutisia tiheähkösti ko. kaivoksesta, nykyään ei juuri koskaan. Oma vaikutelmani).
   Tähän nähden on iso kontrasti (liki täysin) suomalainen "kaivosylpeys" Terrafame/Talvivaara: myrkytyksiä, kuolemia ja valuvia saasteita, oikeudenkäyntejä,... no joo oltiinhan siitä aluksi ylpeitä ja iloisia kun lupaukset oli niin suuria.
Missä perussuomalainen törttöilemässä, siellä Jokisipilä puolustelemassa.
                    - Vanha turkulainen sananlasku (by Antti Gronow)

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 16, 2020, 22:19:01
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - huhtikuu 16, 2020, 20:02:50
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - huhtikuu 16, 2020, 19:24:43
Mitä psykologi kertoo ylpeyden aiheista?

Lainaus käyttäjältä: https://anna.fi/hyvinvointi/itsetuntemus/olen-ylpea-itsestani-psykologi-kertoo-3-keinoa-joiden-avulla-opit-olemaan-tyytyvaisempi-itseesi?shared%3D420003-75dfa626-500Pienissä tavoitteissa on viisauden alku

Mikä tahansa asia voi olla ylpeyden aihe. Ylpeyttä voi tuntea vaikkapa ensimmäisen leuanvedon onnistumisesta salilla, kodin imuroinnista, tietokilpailun voitosta, juoksulenkistä tai työprojektin loppuun saattamisesta.

Pienten tavoitteiden asettamisessa asuukin viisauden alku.

Oikeastaan, sana ylpeys taitaa kalskahtaa liian koppavalta suomalaiselle. Pitää sanoa: Olen todella iloinen/onnellinen siitä että....

Mutta iloinen ja onnellinenhan on eri asia. Kyllä minä olen ylpeä itsestäni juurikin, kun saan joskus imuroitua, vaikka ei totisesti huvittaisi, jaksaisi, ollenkaan viitsisi. Ei sitä voi tunnetta voi korvata sanoilla iloinen tai onnellinen.

Kenties onkin kyse siitä, onko tunne ns. sisäsyntyinen = olen itse itsekseni ylpeä itsestäni, kun voitin jotain itsessäni (laiskuus tms), vaiko siitä onko se ulospäin suuntautunut = olen tehnyt jotain, mikä esittäytyy muille jonkinlaisena (menestyksenä tms).

Jälkimmäistähän suomalaisuus kovasti vieroksuu ja sen vuoksi kieltää ensimmäisenkin. Siihen kai psykologi viittaa, että ei kannattaisi, sillä se kyllä sitten syö iloisuutta ja onnellisuutta. Kun ei edes itselleen saisi sanoa, että hyvin tehty!

T: Xante

Juu. Iloinen, onnellinen tyytyväinen tai ylpeä jostakin. Ne ovat sukua toisilleen, mutteivät ihan sama asia.

Muistan jutun kun poika vei todistuksensa vanhemmilleen ja sanoi olevansa ylpeä saavutuksestaan.

-Mutta sinähän jäit luokallesi!

-Juujuu, mutta minulla oli parhaat paperit luokallejääneistä.

Siksi se varmaan nauratti, kun oli niin kaukana todellisesta maailmasta.  :D

Rehentely ja huomionhakeminen on sallittua ja sitä saa tehdä kukin tavallaan.

On hyvä myös muistaa kysymyksessä olevan selviytymisestä omissa mahdollisuuksissaan.

Kuten johannes surkian tapauksessa, jossa surkeudesta tehtiin uusi tapa selittää ja vitsien avulla nostaa omaa itsetuntoaan.

Julkea rehentely tietenkin on hyvin ärsyttävä ominaisuus, vaikka sitä kuulemma harrastaa eräs  presitenttikin toisella puolella valtamerta.