Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Paljonko laittaa painoa muiden ihmisten mielipiteille?

Aloittaja Norma Bates, tammikuu 12, 2019, 17:45:05

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Norma Bates

Oma taustanihan on se että ensialkuun ei asuinpaikkakunnallani edes ollut lainkaan ikäisiäni tyttöjä ja pari ekaa luokkaa olin ainoa laatuani. Sitten perheeni muutti ja neljän vuoden ajan minulla oli yksi ystävä, joka ekana 3. luokan koulupäivänä oli esitellyt itsensä ja ehdotellut ystävyyttä (aloimme kävellä koulumatkat yhdessä - kaiketi se tavanomaisin tapa päätyä yhteen kun ollaan lapsia?) Yläasteiässä aloin kääntymään sisäänpäin ja masentumaan. Ystäväni otti hajurakoa, eikä ollut enää kanssani tekemisissä välitunneilla. Näin sitten päädyinkin vapaaksi riistaksi poikajoukoille. Tämä on tullut moneen kertaan käytyä läpi...

Ja tuosta elämän alun kokemussarjastahan on sitten poikinut se tuntemus että minua ei hyväksytä. Yläasteella ainoa henkireikä oli kutakuinkin kaikki ns. henkinen, eli kilahdin teosofiaan, jumalastronautteihin (Ancient Astronaut), Atlantikseen ja sen sellaiseen. Intohimo tämän sortin asioihin tuskin koskaan täysin katoaa, mutta tämä kaikki on tietenkin vain alleviivannut sitä tuntemusta että en ole kuten muut, enkä tule muiden ihmisten ehdotonta hyväksymistä saamaan. (Enhän saanut sitä edes vanhemmiltani, mitä en nyt tässä jaksa läpi länkyttää.) Asiaa ei ole mitenkään auttanut myöskään sen oivaltaminen että todennäköisesti olen Asperger-piirteinen. (Sitä ajatusta olen yrittänyt käyttää "anteeksipyyntönä" erilaisuudestani, eli saada edes jonkinlaista hyväksynnän murenaa ihmisten taholta kun on jotain mihin vedota mikäli heitä suututtaa etten kykene heidän odotuksiaan täyttämään.)

Tänään kun jälleen kerran, kuten niin monta kertaa tässä lähes 9 v sisällä, muutama nainen alkoi jakelemaan käskyjä ja määräyksiä siitä millainen pitäisi olla että olisi oikeus ja lupa toivoa omalle kohdalleen rakkautta, alkoi mieleeni kuitenkin hiipimään eräs asia. Nimittäin, jos koen että minua ei hyväksytä ja olen väistämättä erilainen, niin minkä ihmeen takia minä edes kuuntelen muiden ihmisten jäkätyksiä ja vaatimuksia? Kun selvää on että en muille kelpaa, niin se on siinä. Mitä sitä sen enempää vatkaamaan ja vaivaamaan. Miksi minun mukamas pitää tuntea loputonta syyllisyyttä ja olla korvat luimussa kun milloin kukakin, ja yleensä nainen, minulle karttakeppiä tauluun paukuttaen jakelee sitä ohjeistusta että miten pitää ihmisenä ja varsinkin naisena olla? Olkoot ITSE juuri semmoisia kuin minulle saarnaavat. Todennäköisimmin eivät edes ole. Ties mitä marisevia primadonnia saattavat olla, tai jotain justiinoita, omissa ympyröissään.

Ihmisten mielipiteet ovat vain heidän omiaan. Mutta surullista on että usein ne eivät edes ole heidän omiaan. On tullut luettua jotain akkainlehtiä joissa on taas joku toimittaja itselleen palkkaa repinyt hourailemalla jotain diippiä shittiä ihmissuhteista ja lukijakuntaan se menee kuin häkä. Kuka helvetti pystyy olemaan täydellinen ennen kuin pykää parisuhteen? Kuten toisaalla mainitsin, kukaan ei vaadi moista täydellisyyttä siltä joka haluaa lapsen! Ja tämähän on ihan väärinpäin. Kumppanin kanssahan voisi mennä vähän keskeneräisempänäkin yhteen ja harjoitella sitä toisen ihmisen kanssa olemista, ja sitten olisi kypsempi ja viisaampi ja voisi sen lapsenkin laittaa.

Tuntuu että joko pitää olla 100 % täydellinen potentiaalista kumppania varten (vaativat naiset) tai sitten pitäisi olla ikionnessaan täysin ilman kumppania (vaativat naiset). Vaateita vaateita vaateita. Voisko lopettaa...

Sellaista olen tänään miettinyt että kuinkahan valtavasti sitä mahtaisikaan säästyä aikaa ja energiaa jos piutpaut nakkaisi muiden ihmisten ja varsinkin oman sukupuolensa edustajien vaatimuksille, edellytyksille ja kaikenlaisille höhlille mielipiteille?

Kopek

Norma Bates esitti vaikean kysymyksen, johon ei taida olla yksinkertaista vastausta.

Ehkä muiden mielipiteet ja niiden esittäjät pitää pisteyttää ja toimia niiden mukaisesti silloin, kun ehdotus on ylittänyt tietyn pisterajan. Jonkun juopon ehdotus, että tee näin, ansaitsee vähemmän pisteitä kuin kymmenen selvin päin olevan yhteinen mielipide. Mutta ei tämäkään idea toimi, koska kymmenen kyseenalaista mielipiteen esittäjää voi olla kertynyt minne vain. Hommafoorumilta esimerkiksi voi käydä lukemassa mielipiteitä, jotka ovat saaneet kannatusta "omien joukossa", mutta joiden yleinen painoarvo on silti vähäinen. Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Norma Bates

Todellakin. Jos kymmenen ihmistä peräperää sanoo että hyppää jorpakkoon, niin ei silti niin kannata tehdä vaikka kuvittelisikin että sillä on painoarvoa että moni sanoo samaa.

-:)lauri

#3
Omalla kohdallani se, paljonko annan jonkun toisen mielipiteitten vaikuttaa itseeni (ts. yritän muuttaa esim. käytöstäni sen perusteella) riippuu siitä, paljonko oletan henkilöllä olevan pätevyyttä antaa kyseessä olevaa palautetta.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Jaska


Jos nyt lähden ihan otsikkoon asetetusta kysymyksestä. Niin paljon painoa, että tiedän ihmisen olevan jotain mieltä, on annettava ihmisille, jotka ovat elämässä tärkeässä asemassa, läheisimmilleni sekä määräävässä asemassa oleville kuten esimiehille. Läheisimmilleni ihan mielellään.

Entä sitten etäisemmille, vaikka keskustelufoorumilla ja sanomalehdessä esitetyille näkemyksille.  Kiinnostavat varsinkin sellaiset, joita itsekin on pohtinut ja voi löytää parantavaa ja täydentävää näkökulmaa. Periaatteessa voisi löytää omiaan paremmat aatteet vaihdettaviksi, mutta ei ole kovin odotettavissa. Niin paljon olisi ajatusrakennelmaa vaihdettava. Mieluummin vain vanhaa tukevaa ja täydentävää lisää ja vain niukasti kuluneiden vaihtoa uusiin. Tai saattaa oivaltaa merkitykselliseksi asian, jolle ei ole antanut huomiota.

Paljon merkitsee myös miten asiat esitetään. On sellaisia - kuten ketjun avaaja ja ensimmäinen vastaaja - jotka maalailevat värikkäästi ja korostavat yksityiskohtia. Kun on itse vireänä, niin on hauska katsoa ja koittaa ymmärtää elämää, vaikka ei odota elämänkuvansa perusrakenteita tukevansa tai rakentavansa. Pikemmin löytää kuvakulmia kuin kantoja.

Jotkut ovat pukeutuneet sotisopaan taistellakseen joukko-osastonsa puolesta ja näkevät vihollisina ne, jotka eivät ole samanlaisessa univormussa. Heidän sanomaansa ei voi luottaa ja heiltä korkeintaan voi saada vihjeen jonkin asian itse selvittämiseen. Ovat niin urautuneita, että heidät ja hedelmättömyytensä tunnistaa nopeasti. Eivät ansaitse suurempaa ajankäyttöä. Joskus ei voi välttää kiusausta näyttäa heitä peilistä. Rakentavaa otetta on vaikea löytää, vaikka juuri se olisi arvokas.

Hyvä mielipide ei ole hyvä, ellei se ole myös hyvin esitetty. Ajatuksen tulee olla selkeä ja tuoda oleellinen esille jäämättä nykertelemään detaljien kanssa enempää kuin uskottavuuden kaipaamassa määrin.




safiiri

Ihmisten mielipiteille pitää laittaa paljon painoa asioissa, jotka koskettavat näitä ihmisiä itseään.

ROOSTER

Aika paha.

Minä aloitan aina kuuntelemalla toisten sanomisia. Se, miten paljon mielipiteet vaikuttavat minuun, riippuu perusteluista.

Kun esiin tulee ensimmäinen virheilmoitus päästäni suhteessa mielipiteeseen, alkaa kiinnostus heiketä. Viimeistään kolmannen todellisuuteen perustumattoman mielipiteen perustelun kohdalla korvani lukittuvat ja alan ajatella jotain muuta.

Toisaalta, muistan selkeästi muutamia lauseita ja tilanteita, jotka ovat käynnistäneet minussa sisäisen mielipiteen muutoksen. Siksi uskon, että radikaalitkin muutokset ovat mahdollisia, jos mielipiteet niiden takana perustellaan järkevästi.

Eppu Normaali sanoitti joskus: Uskoin älyn voittoon...
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Karikko

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 27, 2019, 09:58:37


Eppu Normaali sanoitti joskus: Uskoin älyn voittoon...


Menneessä aikamuodossa tuo uskominen on luonnollista. Akuutissa tilanteessa painoarvo voi olla tai olla olematta.


Politiikon  ja siis ihmisen sanoilla ei ole paljonkaan muuta painoarvoa, kun heidän sanomansa uskottavuus, jos sellaista on. Yleensä on kysymys vaikuttamisesta, mutta tietenkin yleisessä vuorovaikutuksessa ihan tavallisista asioista. Silloin se painoarvo on tilanteen mukainen.


Pienet lapset kertovat asioistaan silmät suurena, sillä he itseasiassa kertovat tunnetilastaan kokemuksistaan ja haluavat tuoda sitä esille.

Brutto

Yritän ensin selvittää, onko mielipide varastettu jostakin vai onko se ihan ikioma. Jos se perustuu esittäjänsä itsensä havaintoihin ja niitä seuranneeseen päättelyprosessiin - vaikkapa kehnompaankin sellaiseen - on se ainakin minulle arvokkaampi kuin joltakin toiselta täysin pureksimatta napattu mielipide.

Oikeastaan mielipiteillä itsessään ei ole paljoakaan arvoa. Sillä on arvoa, miten mielipide syntyy.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Hippi

Markkinoinnissa luultavasti oletetaan, että ystävien ja tuttavien mielipiteet vaikuttavat kovastikin ihmisten elämään ja etenkin kulutustottumuksiin. Noissa markkinointitutkimuksissa kysellään ja pyydetään arvoimaan numeroasteikolla miten paljon väittämät pitävät paikkaansa:
- hankkimalla tämän tuotteen saan arvostusta ystäväpiirissäni
- hankkimalla tämän tuotteen tunnen että ystäväni ovat minulle kateellisia (ajatus tuo, mutta sanat ehkä ei ihan oikein)
- hankin tämän tuotteen, kun ysävällänikin on

Tuollaiseen kateuden synnyttämiseen ja massaidiotismiin vetoaa myös monet mainoslauseet. Roinaa myydään ihmisille, jotta nämä uskoisivat kuuluvansa parhaimmistoon ystävä- ja tuttavapiirissään.

En juurikaan pistä painoa ihmisten mielipiteille, jotka koskevat omaa elämääni. Teen juuri niin kuin itse haluan. Tietty on jonkinlainen itsekontrolli myös siinä, että en omalla elämälläni vaikuta huonontavasti muiden elämään.

Jos nyt jossain asiassa olen epävarma, saatan kysyä mielipidettä asiaa paremmin tuntevalta ja tuolloin myös noudatan saamaani neuvoa.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

-:)lauri

Sama juttu kuin Hipillä. Tälleen kehuskelen, että teen just niin kuten ite tahdon, mutta heti jos joku kaveri sanoo ihan mitä tahansa, teen prikulleen niin kuin hän tahtoo.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Hippi

Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - helmikuu 27, 2019, 15:10:40
Sama juttu kuin Hipillä. Tälleen kehuskelen, että teen just niin kuten ite tahdon, mutta heti jos joku kaveri sanoo ihan mitä tahansa, teen prikulleen niin kuin hän tahtoo.

Mielestäni en noin sanonut enkä noin tarkoittanut viestiäni ymmärrettäväksi.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Topi

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - tammikuu 12, 2019, 17:45:05
Tuntuu että joko pitää olla 100 % täydellinen potentiaalista kumppania varten (vaativat naiset) tai sitten pitäisi olla ikionnessaan täysin ilman kumppania (vaativat naiset). Vaateita vaateita vaateita. Voisko lopettaa...

Sellaista olen tänään miettinyt että kuinkahan valtavasti sitä mahtaisikaan säästyä aikaa ja energiaa jos piutpaut nakkaisi muiden ihmisten ja varsinkin oman sukupuolensa edustajien vaatimuksille, edellytyksille ja kaikenlaisille höhlille mielipiteille?

Mulle tulee tästä mieleen, että periaatteessa muiden ihmisten tarpeet kannattaa ottaa tosissaan, ei kritiikkinä itseä kohtaan vaan ihan vain tiedonantoina tai joskus jopa haasteina. Mutta ihan samalla tavalla omatkin syvimmät tarpeet kannattaa ottaa tosissaan ja sopivan tilaisuuden tullen myös kertoa niistä muille. Ideaalitapauksessa ei niin, että lähtisi arvostelemaan toisen käytöstä tai jotenkin luonnehtimaan sitä, vaan silleen että minusta tuntuu X, koska haluan Y ja tarvitsen Z. Se nyt on tietty aika vaikeaa päästä siihen, että tajuaa mitä haluaa tai tarvitsee, mutta nämä tämmöiset on toisille joskus hyödyllistä tietoa.

Sitten taas noi mielipiteet ja neuvot ja "vaatimukset" on asia erikseen. En mä oikein tiedä, mitä ne yrittää siinä oikeastaan tehdä tai sanoa ja miksi :D Mutta jotenkin mulla tulee tästä mieleen se, että kun sulle olis tärkeää se, että sut hyväksyttäisiin, niin yleensä ihmisille on jotenkin tärkeää status tai se, että niiden nähdään ihmisenä edustavan hyviä ja arvostettavia asioita. Se on samalla tavalla sitä sellaista hyväksynnän ja arvostuksen kaipuuta, ja ehkä noi "ole tällainen" -neuvot kuitenkin jotenkin linkittyy siihen, että nekin ihmiset, ja jollain tasolla kaikki, välittää siitä mitä niistä ajatellaan. Haluaa jotenkin projisoida itsestään hyvää ja arvostettavaa kuvaa. Sitten se rupea tuntumaan ikävältä, jos kokee, että se vain polkee sinua entisestään.

Jos ton statuksen suhteen nyt ottaa kaksi sellaista ääripään asennetta, niin yksi olisi se, että jos joku sanoo susta jotain halventavaa tai arvostelee tai ihan mitä hyvänsä, haastat kaksintaisteluun ja mieluummin kuolet kuin annat minkään negatiivisen käsityksen levitä itsestäsi. Toinen ääripää on joku sellainen joidenkin filosofienkin levittämä ajatus että toiset ihmiset on noin keskimäärin aika typeriä, eikä niiden mielipiteistä ja ulosannista kannata noin lähtökohtaisesti välittää juuri ollenkaan. Ne nyt puhuu mitä sylki suuhun tuo, eikä siihen kannata lähteä edes reagoimaan.

Ehkä mulla oli tossa pääpointtina ennemminkin toi, että usein sellainen missä sun käytöstä tai sinua arvostellaan on ikään kuin sellaista "tarpeiden ilmaisemista" tavalla joka nyt ei ole ihan ideaalisen sydämmellistä tai tunnekypsää. Jos joku jossain netissä sanoo, että tekisit nyt näin tai olisit nyt näin tai miksi ihmeessä toimit noin, siinä puhutaan ikään kuin te olisitte jossain suhteessa, jossa kumpikin yrittää huomioida toisen tarpeita. Mutta yleensähän te ette ole, vaan sellainen asetelma tunkee siihen keskusteluun että puhutaan epäsuoraan hypotettisesti että jos oltaisiin niin tämä olisi hyvä tai tuo olisi huono.

Silleen periaatteessa ehkä ajattelen tätä niin, että jos jollakin ei ole mitään intressiä, aikomusta tai kykyä huomioida sinun tarpeitasi, ei silloin kannata vääntää itseään solmuun huomioidakseen heitä. Kohteliaisuudesta se kannattaa joskus silti, jos se ei maksa hirveästi vaivaa.

Topi

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 27, 2019, 14:17:38
Tuollaiseen kateuden synnyttämiseen ja massaidiotismiin vetoaa myös monet mainoslauseet. Roinaa myydään ihmisille, jotta nämä uskoisivat kuuluvansa parhaimmistoon ystävä- ja tuttavapiirissään.

Kateudesta ja kapitalismista oli Alain de Bottonilla jossakin puheessa ihan kiinnostavia ajatuksia. Jos nyt muistinvaraisesti tiivistän, niin se sanoi, että meritokratia on monin tavoin hyvä asia ja siitä ovat monet hyötyneet. Siinä ajatus on se, että kaikki ovat yhdenvertaisia ja kaikilla pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet menestyä kykyjensä mukaan. Meritokratiasta ja yhdenvertaisuudesta kuitenkin seuraa, että hyväosaiset tyypillisesti pitävät menestystään omana ansionaan ja oman ponnistelunsa tuloksena, jolloin on vaikea välttyä vastavuoroisesti ajattelemasta että huonompiosaiset ovat luusereita ja saavat hekin ansionsa mukaan, eivät vain osaa tai eivät halua yrittää.

Kapitalismista se sanoi, että meille myydään tosi tehokkaasti mielikuvia ja tarpeita ja sellaista, jota halutaan että me ostetaan, mutta se ei ole oikein virittynyt tarjoamaan meille sellaista, mitä oikeasti tarvitsemme. Sinänsä se, että joku haluaa hienon villapaidan tai Ferrarin ei välttämättä liity siihen että se on kiinnostunut hienoista villapaidoista tai italialaisesta insinööriosaamisesta vaan siihen, että sitä kohdellaan hienokseltaan paremmin ja se saa suotuisampaa huomiota, jos se saapuu paikalle Ferrarilla tai jos sillä on tosi nätti villapaita. Me ollaan jotenkin yhdessä päätetty että nämä on hienoja ja arvostettavia asioita, ja se ei sinänsä ole kauhean ihmeellistä että ihminen haluaa että sitä ihaillaan, arvostetaan tai kohdellaan hyvin.

Eräällä lailla snobius liittyy tähän myös, jos snobius on sitä, että pyrkii joidenkin pienten yksityiskohtien avulla tekemään kokonaisvaltaisen arvion toisesta ihmisenä. Keität kahvia "väärin" tai juot viskiä "väärin", ergo et luultavasti ymmärrä mistään mitään ja olet onneton tyyppi.

Toope

En suuresti välitä toisten ihmisten mielipiteistä, uskallan ajatella ihan toisinkin...
Miellyttämättä muita.