Keskustelua kiltteydestä

[Norma Bates]

Kiltti ihminen on tavallaan feikki, epäaito ainakin silloin, jos kiltteyteen liittyy jonkinlainen pakkopositiivisuus. Kukaan ei ole oikeasti semmoinen, niin epäitsekäs ja iloinen.

Sisareni on äärimmäisen kiltti, mutta myös varsin pessimistinen, mikä tuo kiltteyteen realismia.

Kamalinta mihin kiltteys johtaa, on se kun ihminen ei enää suojele itseään millään tavalla, tai säälittelee sitä joka teki hänelle pahaa, tai kääntää vihan itseään vastaan, jos uhkaa tulla tilanne että meinaisi tuntea vihaa pahantekijää kohtaan.

Minä en ole tainnut olla koskaan 100 % kiltti, siitä on autistiset piirteet pitäneet huolen. Meinaan jos tulee jotain mitä minun aistini eivät sulata, paha ääni tai haju, niin kyllä alan siihen reagoimaan, enkä kykene vain puremaan hammasta ja sietämään. Isäni rääkkäsi minua kerran kun olin lapsi, ja väänteli radiota eestaas niin että se välillä oli kovaa ja välillä hiljaa, ja naureskeli sadistisesti kun minua ärsytti. Lopulta paiskasin jonkun patjan pitkin asuntoa, ja tietysti se osui posliiniseen karitsaan joka oli äitini koriste-esine, ja siltä meni jalka poikki. Ei minulle siitä kyllä mitään sanottu, kaiketi äiti tajusi että isähän se siinä se kusipää oli.

Ja tämä tyypiltä joka oli autistisempi kuin minä, että ei todellakaan autisti ole toisen autistin kaveri, vaan jopa päinvastoin, kun tietää mistä toinen ärtyy.

Jos joku on minua kohtaan paskamainen, se raivostuttaa kyllä pitkälti juurikin sen takia kun ei haluaisi olla vihainen kellekään, ja joku sitten järkkää niin että ei muuta mahda. Siksi näennäisesti kiltin ihmisen raivo voikin olla melkomoinen sitten kun hänellä kunnolla napsahtaa.

[Socrates]

Tässä on nyt vähän mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tottakai minullakin on sovinnaisia mielipiteitä, mutta olen hiljaa niistä, koska sellaisen mielipiteen julkituominen saati tuputtaminen, jonka takana on jo jotain 85-99% ihmisistä on paitsi typerää myös haitallista.

Kiltteydellä ei ole sinänsä mitään suoraa linkkiä sovinnaisuuteen, mutta koska kiltti ihminen karttaa konflikteja, hän riitatilanteissa yleensä asettuu sovinnaisen enemmistön puolelle saadakseen konfliktin loppumaan.

Arvostan sujuvaa arkea ja kohtuullinen kiltteys edistää sitä. Äärimmäinen kiltteys voi johtaa psykofyysisiin ongelmiin, jos se on aitoa. Usein se on myös epäaitoa/epärealistista, jolloin kulissien romahtaminen aiheuttaa pettymystä muissa.

En ole mikään barrikadeilla riehuva anarkisti. Kävin äsken hammaslääkärissä, mutta en järjestänyt siellä mitään kalabaliikkia, vaikka Xantippa vaatii sitä minulta.

Minullakin on konteksteja, joissa toivon ihmisten toimivan sovinnaisesti, jotta joku tulos tai tavoite saadaan sujuvasti tehtyä. Sitten on konteksteja, joissa koen ihmisten välisen sovinnaisen sosiaalisen pelin turhaksi ja vastenmieliseksi. Vaikkapa some on esimerkki siitä, koska sen ei tarvitse tuottaa mitään konkreettista tulosta ja täällä on lähes rajattomasti tilaa selvitellä erimielisyyksiä.

[TSS]

Socru, olen aina ajatellut, että meissä on paljon samaa, vaikka minä olen kiltti ja sinä et erityisemmin ole koskaan pitänyt minusta, ja sinä taas olet epäsovinnainen rähinän ystävä ja minä olen aina pitänyt sinusta. Olemme kuin elokuvan arkkiviholliset, samasta puusta veistetty, mutta toisesta tuli "hyvis" ja toisesta "pahis". Täten minun on helppo ymmärtää sinun pahisteluasi, mutta veikkaan että sinä myös ymmärrät minun hyvistelyäni. Tai olemme kuin sama kolikko, ja olemme toistemme kääntöpuolia. Kolikon kääntöpuoli on meille ymmärrettävä ja tuttu.

Siinä vähän perjantaikevennystä.

[TSS]

Kiltteydellä ei ole sinänsä mitään suoraa linkkiä sovinnaisuuteen, mutta koska kiltti ihminen karttaa konflikteja, hän riitatilanteissa yleensä asettuu sovinnaisen enemmistön puolelle saadakseen konfliktin loppumaan.

Itse koen, että sovinnollisuus (jota pitäisi luontaisena "kiltteytenä") luonteenpiirteenä johtaa siihen, että pyrkii sovittelemaan konflikteja. Eli sovinnollinen ihminen ei nimenomaan asetu enemmistön puolelle, vaan pyrkii tuomaan esiin näkökulmia, jotka johtavat eri osapuolten yhteisymmärrykseen.

Tietyssä muodossaan se voi olla vaikka juuri epäsovinnaisuuden puolesta puhumista.

[Xantippa]

Tässä on nyt vähän mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tottakai minullakin on sovinnaisia mielipiteitä, mutta olen hiljaa niistä, koska sellaisen mielipiteen julkituominen saati tuputtaminen, jonka takana on jo jotain 85-99% ihmisistä on paitsi typerää myös haitallista.

Kiltteydellä ei ole sinänsä mitään suoraa linkkiä sovinnaisuuteen, mutta koska kiltti ihminen karttaa konflikteja, hän riitatilanteissa yleensä asettuu sovinnaisen enemmistön puolelle saadakseen konfliktin loppumaan.

Arvostan sujuvaa arkea ja kohtuullinen kiltteys edistää sitä. Äärimmäinen kiltteys voi johtaa psykofyysisiin ongelmiin, jos se on aitoa. Usein se on myös epäaitoa/epärealistista, jolloin kulissien romahtaminen aiheuttaa pettymystä muissa.

En ole mikään barrikadeilla riehuva anarkisti. Kävin äsken hammaslääkärissä, mutta en järjestänyt siellä mitään kalabaliikkia, vaikka Xantippa vaatii sitä minulta.

Minullakin on konteksteja, joissa toivon ihmisten toimivan sovinnaisesti, jotta joku tulos tai tavoite saadaan sujuvasti tehtyä. Sitten on konteksteja, joissa koen ihmisten välisen sovinnaisen sosiaalisen pelin turhaksi ja vastenmieliseksi. Vaikkapa some on esimerkki siitä, koska sen ei tarvitse tuottaa mitään konkreettista tulosta ja täällä on lähes rajattomasti tilaa selvitellä erimielisyyksiä.

Eli näin taas vesitettiin uho siitä, että kiltteys olisi pakkopositiivisuutta, feikkiä ja aitouden puutetta. Se, mikä on mälsää, on tapasi heitellä raflaavia heittoja, koskien muita, mutta kun niihin puututaan, alatkin vetää oitis - kiltisti ja sovinnaisesti - sanojasi kiireen kaupalla takaisin ja vesittää puuroasi.

Sinun kiltteytesi ja sovinnaisuutesi kun on sitä parempaa kiltteyttä ja sovinnaisuutta, toisten ärsyttävää milloin-mitäkin.

Yksi kaverini sanoi kerran pistämättömästi:"inhoan tekopyhyyttä, mutta vielä enemmän inhoan tekopahuutta" tarkoittaen juuri sitä, että oma uho ja toisten mollaaminen on reipasta, mutta tosihetken tullen luimistellaan ihan samalla tavalla kuin hekin, joita juuri äsken pilkattiin.

T: Xante

[Socrates]

Sinun kiltteytesi ja sovinnaisuutesi kun on sitä parempaa kiltteyttä ja sovinnaisuutta, toisten ärsyttävää milloin-mitäkin.
T: Xante

En ole vesittänyt mitään. Olen edelleen sitä mieltä, että automaattisesti sovinnaisen mielipiteen omaksuminen on typerä primitiivireaktio ja aika pelkurimaista. Haitalliseksi se muuttuu, kun sitä levitetään edelleen.

Sovinnainen eli yleinen mielipide on toki usein alunperin ihan fiksu, joten sen automaattinen vastustaminenkaan ei ole älyllistä, mutta sitä pitää vastustaa viimeistään siinä vaiheessa kun ihmisiä aletaan pakottaa sen taakse.

En ole väittänyt olevani mikään mestari uhmaamaan sovinnaisuutta, mutta olen edistynyt siinä. Sinä tunnut vaativan jotain ihmeellistä, mitä et osaa täsmentää. Olisiko minun pitänyt lyödä pesukoneen korjaajaa tai esitellä persreikääni Stockmannilla?

[Socrates]

Kiltteydellä ei ole sinänsä mitään suoraa linkkiä sovinnaisuuteen, mutta koska kiltti ihminen karttaa konflikteja, hän riitatilanteissa yleensä asettuu sovinnaisen enemmistön puolelle saadakseen konfliktin loppumaan.

Itse koen, että sovinnollisuus (jota pitäisi luontaisena "kiltteytenä") luonteenpiirteenä johtaa siihen, että pyrkii sovittelemaan konflikteja. Eli sovinnollinen ihminen ei nimenomaan asetu enemmistön puolelle, vaan pyrkii tuomaan esiin näkökulmia, jotka johtavat eri osapuolten yhteisymmärrykseen.

Tietyssä muodossaan se voi olla vaikka juuri epäsovinnaisuuden puolesta puhumista.

Tuo on tavallaan ja usein totta. Ongelmalliseksi sen tekee se, että sovitteleminen ei riitä tasapainottamaan tilannetta, missä sovinnaiset ihmiset jyräävät joukkovoimalla epösovinnaisen, vaan tarvittaisiin rohkeampaa kannanottoa.

[Melodious Oaf]

Siinä mielessä Brutto ja Socrates on molemmat aivan äärikilttejä miehiä että jaksavat vuodesta toiseen katsella Xantippan tökeröä toilailua ja ainakin kaiken sellaisen keskustelun saboimista jossa tajuaa selkeästi vähemmän kuin muut mutta haluaa silti osallistua

Mun mielestä esimerkiksi Socrateksen ajatukset taannoisessa perseilyn filosofia -aiheessa oli jollain tapaa "skarppeja" ja "freesejä" — paljon pehmeäpäisempikin voi joskus olla.

Jos Xantippalta kysytään, kai kaikkien pitäis olla sellaisia seniilejä kusihuuhkajia, joiden mielestä se miten hän ajattelee asiasta kuin asiasta on just skarppia ja freesiä ja ilahduttavalla tavalla "sopivaa". 

[-:)lauri]

Siinä mielessä Brutto ja Socrates on molemmat aivan äärikilttejä miehiä että jaksavat vuodesta toiseen katsella Xantippan tökeröä toilailua ja ainakin kaiken sellaisen keskustelun saboimista jossa tajuaa selkeästi vähemmän kuin muut mutta haluaa silti osallistua

Mun mielestä esimerkiksi Socrateksen ajatukset taannoisessa perseilyn filosofia -aiheessa oli jollain tapaa "skarppeja" ja "freesejä" — paljon pehmeäpäisempikin voi joskus olla.

Jos Xantippalta kysytään, kai kaikkien pitäis olla sellaisia seniilejä kusihuuhkajia, joiden mielestä se miten hän ajattelee asiasta kuin asiasta on just skarppia ja freesiä ja ilahduttavalla tavalla "sopivaa".

En tiennytkään olevani seniili kusihuuhkaja

[Karikko]

Kiltteydellä ei ole sinänsä mitään suoraa linkkiä sovinnaisuuteen, mutta koska kiltti ihminen karttaa konflikteja, hän riitatilanteissa yleensä asettuu sovinnaisen enemmistön puolelle saadakseen konfliktin loppumaan.

Itse koen, että sovinnollisuus (jota pitäisi luontaisena "kiltteytenä") luonteenpiirteenä johtaa siihen, että pyrkii sovittelemaan konflikteja. Eli sovinnollinen ihminen ei nimenomaan asetu enemmistön puolelle, vaan pyrkii tuomaan esiin näkökulmia, jotka johtavat eri osapuolten yhteisymmärrykseen.

Tietyssä muodossaan se voi olla vaikka juuri epäsovinnaisuuden puolesta puhumista.

Rauhantekijän asema on vaikein, jos kaksi tappelee, eivät he kuuntele sovittelijaa. Kun tappelu on hieman rauhoittunut voi sovitella, mutta ei kiistan aikana.

Tappelijoiden erottaminen toisistaan voi olla myös hankalaa jos sellaiseen ryhtyy kannattaa katsoa, että on itse molempia vahvempi. Muuten voi saada molemmat kimppuunsa.

[Melodious Oaf]

Mietin sanana "tekopahuutta" ja tuli yksi tuttava yhtäkkiä mieleen.

Hän on aika herkkä ja elämän suht kovaa murjoma.

En ajattele että hän olisi paha tai edes tekopaha oikeasti, mutta hänen kanssaan mulla on sellaisia kokemuksia, että hänellä on ideoita milloin mistäkin. On oivaltanut miten joku toimii, ja ne ideat on melko usein semmosia puolihätäisen ohuita.
   Haluais olla aika cool ja kovapintainen, ja tavallaan onkin sitä, mutta on auttamatta myös herkkä ja kaipaa yhteyttä muihin. Usein häneltä tulee juttuja siitä, miten yhteiskunta ja ihmiset on perseestä ja miten ei hätkähdä mitään. Mustaa huumoria ja tosi outoja juttuja, joista osalle en vain ole virittynyt sopiville taajuuksille.
   Silloin kun hän on todella rento ja vapautuu, tilanne on aivan toinen, ja toi ns. "tekopahuus" on vähän sellaista kovaa pintaa vain. Tällaisesta käsin hänellä myös ajattelu on rennompaa ja empaattisempaa. Pehmeämpää niin, että skarppius on siellä taustalla, mutta ei tarvitse paeta vain siihen.

Voin ehkä jollain tasolla samaistua siihen, että Xantippa kokis Socrateksen ideoiden olevan tollasia... rasittavan hätäisiä, ohuita ja muuta.

Koen että ne on ilmaistu usein sillä tavalla, että siinä on joku ajatus ja pointti, mutta sen taakse kätkeytyy paljon muutakin.

Sama pätee tohon mun tuttavaankin periaatteessa, mutta siinä on silti eroa. Sanoisin että mun tuttava on usein  enemmän kiinni siinä omassa ajatusrakennelmassaan ja joustaa siitä ensialkuun aika heikosti, mutta hänkin on kyllä tosi kiinnostunut niistä jutuista oikeasti ja halukas käymään keskustelua.
     Siinä on sellainen ero että kun mun tuttava ajattelee ja on rennosti, hän ei edes luo tällaisia rakennelmia, ja toisaalta...  siinä usein tapahtuu sellainen että häntä varsinaisesti kiinnostaa joku juttu siellä taustalla ja hän saattaa aika herkästi siirtyä johonkin toiseen näkökulmaan kesken kaiken.
     Tarkoitan että Socrates ei toimi ihan noin.

En siis koe että Socrateksen jutut olis sinällään ohuita, vaan että ne on tapa lähestyä teemoja joihin henkilöhistorian ja omien hahmotusten kautta rakentuva suhde on vivahteikkaampi, mutta vain ei oikein... ole "hyvä" käsitellä asiaa ihan niin suoraan. Vaan sitä kierrellään ja katsellaan ja lähestytään hitaasti, ja siinä toi tyyli palvelee semmosta perkaamista ja tiettyä tapaa tutkailla.

Itse en puhuis mun tuttavanikaan kohdalla "tekopahuudesta" vaan siis... osittain kyse on aktivaatiotasosta ja tilasta jossa hän on, kuten jo kuvailin.
       Tohon ei auta se, että vittuiltaisiin hänelle jostain tekopahuudesta tai herkkyydestä sen taustalla. Tai silleen vois tehdä ehkä mieluummin nuorena ja läppätasolla. Tommonen olis hyvä tulla todella oikeaan paikkaan ettei se vain pahenna, ylläpidä ja ruoki koko asetelmaa.
       Joku paikka tietysti on sellaisille ravisteleville kommenteille ja yllättäville heitoille, mutta jos ne on aina samoja heittoja eikä niissä ole samalla mukana pientä arvostavaakin suhtautumista, mitä hyötyä niistä silloin olisi?

Toisaalta näen koko jutun taustalla sellaisen, mitä vois kuvata vertaamalla Nirvanan jäsenistä rumpali Dave Grohlia ja laulaja Kurt Cobainia.
    En yritä mitään syvätason analyysia, vaan mulla on kevyenä ajatuksena, että Foo Fightersin myöhemmin perustanut Grohl on aika valoisa luonne ja hänen perusvibansa on aika sellainen... elämästä nauttiva, elämää rakastava ja rento. Se ei tarkoita etteikö olis synkkiä juttuja ja vaikeuksia, mut puhutaan jostain... elämänasenteesta lähinnä.
   Sitten oli toisaalta Kurt Cobain. Käsittääkseni monessa mielessä helvetin mukavakin kaveri oikeasti, mutta... jotain raskasta hänessä silti oli, jotain sellaista Ghrolin perusviballe aika vastakkaista. Miten sitä sanois... ehkä että usein palaa negatiiviseen, siihen missä mielessä vihaa itseään tai maailma tai ihmiset on perseestä.

Tollasen jutun nään siinä mun tuttavassa osittain. Se ei ole kenenkään kohdalla joko/tai, ja toi nyt on muutenkin ilmeisen typerä kyökkipsykologinen läppä.
     Tarkoitan ehkä, että joku osa mun tuttavan perusvibasta on vähän sellainen Cobain-henkinen, ja minä olen ehkä janalla häneen verrattuna jonkin verran enemmän Ghrolin suunnassa.

On totta, että jossain mielessä sellainen synkkyys, mystisyys ja pieni tuhoisuus voi olla cool tai vetoavaa, kun taas iloisuus ja avoimuus (vertaan mielessäni Cobainia ja Ghrolia eli puhun vain heistä) voi olla "pliisumpaa" tai "kiltimpää" tai "nössömpää" tai jotain.

Tollaset on kuitenkin vain ihmisten mielikuvia päältä katsoen, eikä niillä ole mitään tekemistä ihmisten todellisten kokemusten tai sisäisten kokemusten kanssa. Se että Cobain oli kliseellä sanoen "piinatumpi sielu" ei tarkoita etteikö hän olisi ollut myös kiltti tai mukava, tai että hän olisi ollut piinattu vain koska oli "tehopaha" tai jotain muuta tällaista.

Kelaan takaisin aiheeseen:

Jossain määrin tollanen Cobain-henkisyys tai ihmisten erot temperamentissa ja persoonassa on ihan hyvä juttu. Joku voi olla mua enemmän cool mutta toisaalta itsetietoisempi, ja molemmissa on vahvuutensa ja sudenkuoppansa.

Tollasta elämänasennetta tai jonkun ihmisen "perusviban" tiettyjä taajuksia ei saa muutettua sillä että niistä toistuvasti aukoo päätään aina kun tää ihminen kertoo jostakin käsityksistään tai ajatuksistaan.

Omassa elämässä voi jonkun verran valita, kuinka paljon ja kuinka lähelle haluaa vaikka jotakin "tuhoisuutta".

Tässä yhteydessä ja Socrateksen kohdalla on tyhmää ja täysin yliampuvaa puhua "tuhoisuudesta", mutta käytännön elämässä, jos sitä ajattelee tolleen Cobain-esimerkin kautta, on ilmeistä että totta kai siinä voi mennä asiat aivan myllerrykseksi ja vituilleen.

Yleisesti ottaen jos joku on sun mielestä "vibaltaan ikävä", siihen ei voi kauheasti motkottamalla vaikuttaa vaikka niin kuinka helvetisti tekis mieli tehdä.

Mun tuttavan kohdalla esimerkiks ajattelen että se ei ole mun ongelmani, millainen hän on, ja mun tehtäväni on vain olla minä.
    Omasta vinkkelistäni toivoisin hänelle pientä liukumaa suuntaan Ghrol, mutta... en mä tiedä olisiko se hänestä hyvä juttu. Koen että joka tapauksessa meitä palvelee paremmin se, että kohdellaan toisiamme silleen perusarvostavasti, ja voin vaikka jossain hetkessä sanoa hänelle rehellisesti että hänessä on jotain luontaisesti coolimpaa kuin minussa, sen sijaan että luennoisin tai läksyttäisin.

Mutta ainahan tommoseen ei vaan pysty 

[Melodious Oaf]

En tiennytkään olevani seniili kusihuuhkaja

Sehän on toisaalta mahtavaa  Samassa liukumäessä tässä kuitenkin kaikki ollaan.

[Norma Bates]

En todellakaan aina pidä kaikesta mitä Socrates sanoo, mutta mielestäni hän näki hyvin tarkasti ainakin minun osaltani, kun sanoi että TSS ja Norma pelkäävät etteivät heistä pidetä. Tämähän on siis minun elämässäni aivan totta. Olen niin vakuuttunut siitä että minusta ei pidetä, että netissä saatan käyttää hyvinkin töksähtävää kieltä, koska kun ei minusta kerta pidetä, niin mitäpä sitä turhia sitten loiventamaan... Mutta kärkevyys ja töksäyttely tietty voi johtaa juurikin siihen ettei pidetä. Toisaalta jos teema on itselleni tärkeä, kuten nyt vaikkapa naisten rääkkääminen pahoinvointivaltioissa (en tiedä miksi se teema koskettaa vuodesta toiseen, ja herättää turhautunutta, voimatonta raivoa), niin sitten en kyllä todellakaan paljon piittaa että repiikö joku perseensä kun minä yritän ajaa emansipoitumisen asiaa.

Livenä olen sitten taas toisaalta juurikin hyvin kiltti. En niin ylikiltti että luopuisin omista oikeuksistani, tai että asettaisin aina muut etusijalle. (Itseasiassa kun eilen kerrankin pidättäydyin säntäämästä bussiin niin ensitilassa kuin suinkin mahdollista, se sitten meni sellaiseksi touhuskeluksi että edelläni olleet ihmiset eivät meinanneet saada astuttua sinne hemmetin autoon ollenkaan! Juuri tuota hidastelua ja empimistä en oikein sulata, ja se on yksi syy minkä takia saatan "etuilla", kun en jaksa niitä perkuleen etanoita. Olkoot vihonviimeisinä sitten, jos eivät kerta saa astuttua autoon...) Mutta jos joku kysyy neuvoa, tekisi melkein mieli seistä päällään että pystyisin neuvomaan. Harmittaa jos en pysty. Ja sekös se vasta riepookin, jos jälkikäteen alan pelkäämään että mitäs jos neuvoin väärin...! 

Tämä loputon "meniköhän nyt varmasti oikein" on kyllä suuri haittaa sportissakin. Vaikka olisin tehnyt just presis, niin siltikin mietityttää.

[Xantippa]

Sinä tunnut vaativan jotain ihmeellistä, mitä et osaa täsmentää. Olisiko minun pitänyt lyödä pesukoneen korjaajaa tai esitellä persreikääni Stockmannilla?

Nämä vaatimukset ovat edelleen omassa päässäsi. Sinulla on oikeus kertoa, että sinua ärsyttää puoli seiskan juontajat ja Susanna Laine erityisesti, koska mielestäsi kiltit ihmiset ovat milloin mitäkin. Minulla on oikeus kertoa, että minua ärsyttää tapasi mollata muita ihmisiä asioissa, joissa itse et ole heitä kummempi.

Kumpikaan näistä mielipiteistä ei ole mitään vaatimuksia, koska kummallakaan meistä ei ole valtuuksia sellaisia esittää. Lisäksi minua ei kiinnosta esittää sinulle mitään vaatimuksia, ainoastaan kertoa mielipiteeni. Se, että se sinusta kilttinä/miellyttämishaluisena/laita oma määre ihmisenä tuntuu vaatimukselta, on oman pääsi sisäinen ongelma.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Muistan pitkältä ajalta sellaista, että Norman kohdalla olen ehkä...  ärsyyntynyt aika herkästi ja helposti kirvonnut sellaiseen vähän luennoivaan tai tympeäsävyiseen vastaamiseen.

Kai toi joskus voi olla edelleen noin, ja en voi sanoa että pitäisin kaikesta mitä Norma sanoo. Mutta olen hyvilläni siitä, että tossa on ehkä kuitenkin ajan myötä tapahtunut jotain pientä "pehmenemistä".

Toi nyt on vaan mun mielikuva tietysti, enkä tiedä mistä se johtuu vaikka noin oliskin.

Arvelisin että samat jännitteet persoonien ja mielipiteiden osalta on edelleen. Yhtenä tekijänä saattais olla, että kun on tullut tosi mukavia kokemuksia vuoropuhelusta siellä täällä, se pehmentää tai jotenkin helpottaa noiden erojenkin hyväksymistä.