Keskustelua kiltteydestä

[Xantippa]

...sen sijaan että luennoisin tai läksyttäisin.

Mutta ainahan tommoseen ei vaan pysty 

Ei näytä pystyvän

Jos Socrates jaksaa toistuvasti käydä kertomassa, miten milloinkin kukakin on ärsyttävä paskiainen, koska on sitä ja tätä, minä jaksan siitä hänelle vittuilla.

As simple as that, eikä siinä taida sinun saarnasi asioita parantaa. Ehkä sinä voisit ottaa tähän sellaisen kivan kevyen kannan, että annat meidän sanailla. Voisit myös kasvattaa uskoasi ihmisiin ajattelemalla, että Socru on iso poika ja kestää kyllä tämän vertaisen foorumikurmotuksen.

T: Xante

[Norma Bates]

Muistan pitkältä ajalta sellaista, että Norman kohdalla olen ehkä...  ärsyyntynyt aika herkästi ja helposti kirvonnut sellaiseen vähän luennoivaan tai tympeäsävyiseen vastaamiseen.

Kai toi joskus voi olla edelleen noin, ja en voi sanoa että pitäisin kaikesta mitä Norma sanoo. Mutta olen hyvilläni siitä, että tossa on ehkä kuitenkin ajan myötä tapahtunut jotain pientä "pehmenemistä".

Toi nyt on vaan mun mielikuva tietysti, enkä tiedä mistä se johtuu vaikka noin oliskin.

Arvelisin että samat jännitteet persoonien ja mielipiteiden osalta on edelleen. Yhtenä tekijänä saattais olla, että kun on tullut tosi mukavia kokemuksia vuoropuhelusta siellä täällä, se pehmentää tai jotenkin helpottaa noiden erojenkin hyväksymistä.

Ehkäpä sinulla oli silloin eri nimimerkki, en muista tympeäsävyisyyksiä MO:n osalta. Tosin täytyy sanoa että ihan kaikkea en aina lue, jos ei nyt erityisen tarkasti pistä silmään että käsittelet minua.

Enivei, kyllähän ihmisten kanssa on helpompi olla jos tulee tunne että on todellista, avointa vuoropuhelua. Eikä niin että toinen sen kuin vain panee julistaen, mikä oli itselleni erinomaisen tyypillinen kirjoitustyyli kun nettiurani aloin.

[Melodious Oaf]

Kumpikaan näistä mielipiteistä ei ole mitään vaatimuksia, koska kummallakaan meistä ei ole valtuuksia sellaisia esittää.

En silti ymmärrä, mihin pyrit teilaamalla Socrateksen esityksiä ja ajatuksia täysin samalla kaavalla sekä nyt kiltteydestä että aiemmin perseilystä puhuttaessa.

Esität mielipiteenä että hän on "tekopaha" ja että se on sun mielestä huonompi kuin kiltteys tai oikea pahuus -- siis tälleen mutkat suoriksi oikoen.

Mun näkökulmasta käytät tollasta skeemaa toisen teilaamiseen ja pilkkaamiseen, mutta on tosi vaikea palastella kokoon, mikä siinä on varsinainen anti suhteessa siihen, mitä muut ovat esittäneet.

Socrates yrittää jäsentää sanomaasi suhteessa siihen mitä on esittänyt ja kysyy sinulta, tarkoitatko todella, että hänen pitäisi olla sitten kunnolla paha ja että silloin lopettaisit hänelle irvailun tai suhtautuisit arvostavammin.

Tähän vastaat että toi on vaan Socrateksen päässä ja että sä esität vaan sun mielipiteitä. Mikä mulle on... toisaalta koomista tasolla Toope ja samalla hämmentävää.

Edelliseen viestiini viitaten yksi mun mielestä suopea tulkinta olis, että käyttämällä jotain raflaavan yliampuvaa tapaa jäsentää ja kuvata toisen sanomaa ja heittämällä se tällaisena hänelle takaisin voisi ehkä säikäyttää toista tai ravistella ja pyrkisit johonkin tällaiseen.

Viimeksi kun mulla oli "onnistunut kokemus" miedosti ravistelevan kommentin heittämisestä, sanoin yhdelle kaverille jolla oli tapana öisin tekstailla ihmisille kaikkea kummallista että toi ja toi osa sun viimeöisessä tekstissä on aivan loistavaa synesteettista kuvausta.

Sitten sanoin että täräytän nyt suoraan tiskiin ja kysyin että miksi se ei lopettais ihmisille yöllä tekstailua ja sen sijaan kirjoittais novellia, jotain tarinaa, runoja tai vaikka biisien tekstejä.

Silloinkin mua vähän pelotti että se loukkaantuu tai että menin liian pitkälle, mutta itse asiassa se otti ton vastaan tosi hyvin ja jäi sitä miettimään.

En tiedä tietysti yhtään, mihin Xantippa pyrkii, mutta sillä mua kiinnostaiskin kuulla häneltä:

Mihin itse sanoisit että pyrit sillä miten vastaat Socratekselle?
Mikä olis siitä sun kannalta paras mahdollinen tulos?
Onko sun mielestä keinot tavoitteisiin nähden hyvät, ja "toimiiko" se sun mielestä nyt hyvin?

[Melodious Oaf]

Jos Socrates jaksaa toistuvasti käydä kertomassa, miten milloinkin kukakin on ärsyttävä paskiainen, koska on sitä ja tätä, minä jaksan siitä hänelle vittuilla.

As simple as that

Toi on kyllä aivan saakelin omituista 

Eli teet tahallaan Socratekselle niin, että sabotoit sen esittämiä asiajuttuja, vaikka ne olis esim mun tai TSS:n mielestä oikeasti kiinnostavia, koska se sun mielestä "puhuu rumasti".

Käsittelin yllä pitkässä viestissä sun käyttämää käsitettä "tekopahuus" ja samalla lähestyin Socrateksen käsityksiä kiltteydestä niin, että valitsin erilaisen näkökulman:

Mun mielestä on tylsää, jos me ei sen takia voida käydä mistään asioista kunnollista keskustelua, että sulla sellaisen yliajava motivaatio on vittuilla, jos joku käyttäytyy sun mielestä huonosti.

Voidaan tietysti niinkin tehdä, että taustalla kulkee keskustelu, jossa käsitellään tota sun projektia, ja jos joku muu ehtii ja osaa, voidaan jossain välissä ehkä puhua noista asioistakin.

Se että kirjoittelen mua kiinnostavista aiheista nykyisin enemmän pikakirjauksia päiväkirjaketjuun johtuu sun käytöksestä enemmän kuin Socrateksen — mutta se on toisaalta ihan hyväkin, että pidät meitä ja palstaa ruodussa ja että puklailen omia juttujani sinne keskustelujen sijaan.

[TSS]

En todellakaan aina pidä kaikesta mitä Socrates sanoo, mutta mielestäni hän näki hyvin tarkasti ainakin minun osaltani, kun sanoi että TSS ja Norma pelkäävät etteivät heistä pidetä.

Minä en muista tällaista keskustelua, tai sitten en ole sattunut näkemään sitä. Mutta onhan tuossa varmasti perää. Kun en ole ekstrovertti, mutta kuitenkin sosiaalinen ja ihmisrakas ihminen, on erityisesti nuorempana tullut helposti sellaisia ajatuksia, ettei kelpaa sellaisena kuin on, tai että on vääränlainen, kun 70% ihmisistä on erilaisia kuin itse. Ja välillä tuntuu, että näen asioita eri tavalla kuin suuri yleisö.

Mutta pelko siitä, ettei pidetä, on helpottanut vanhemmiten. Olen tajunnut, että ilman niitä puolia, joista en itsessäni ole pitänyt, minulla ei olisi vahvuuksianikaan. En kaipaa hyväksyntää itselleni enää samalla tavalla kuin aiemmin, koska hyväksyn itse itseni ja jopa pidän itsestäni. Se on johtanut myös siihen, että voin hyvillä mielin esim. jättää työpaikan pippalot väliin, enkä mieti, mitä muut siitä ajattelevat. Ja usein koen puhuvani asioista suoremmin, kuin monet, esimerkiksi työpaikallani. En pystyisi tekemään sitä, jos välittäisin vain miellyttämisestä.

[TSS]

Oiskohan meistä tullut Norman kanssa hyvät kaverit irl: kaksi kilttiä, vääränlaista totuudentorvea, jotka eivät alistu naissakkien peleihin 

[Xantippa]

Mun mielestä on tylsää, jos me ei sen takia voida käydä mistään asioista kunnollista keskustelua, että sulla sellaisen yliajava motivaatio on vittuilla, jos joku käyttäytyy sun mielestä huonosti.

Tai nyt tulee radikaalia ja epäsovinnaista: te vaan keskustelette ihan kunnollisesti ja jätätte minut kasvattamatta. Hetkinen, niinhän ne keskustelut aina eteneekin, ennen kuin sinä ratsastat paikalle.

Mulla on motivaatio välillä vittuilla Socrulle, kyllä. Senhän luulisi vain piristävän perseilijän päivää. Epäilen, että sinä päivänä, kun minäkin alan hymistellä, että voi Socru kun sanoit raikkaasti, häneltä lähtee viimeinenkin usko someen ja foorumeihin.

Hänhän sanoo olevansa täällä rähisemässä. Miksi et sitä hänelle suo, vaan haluat minutkin kivaan "oi kun ihquu"-kerhoon?

T: Xante

[Brutto]

Olen aina pitänyt Normasta koska hän on kiltti.

[Norma Bates]

Oiskohan meistä tullut Norman kanssa hyvät kaverit irl: kaksi kilttiä, vääränlaista totuudentorvea, jotka eivät alistu naissakkien peleihin 

Heh. Minusta tuntuu että jokainen nainen jonka kanssa olen tullut hyvin juttuun, on ollut vähän epätyypillinen nainen. Joku vähän syrjään jäänyt, tai sitten semmoinen reipas tyyppi joka menee eikä meinaa, siis melkeinpä itseni vastakohta, kun minä meinaan hyvinkin paljon, mutta menen paljon vähemmän.

[Melodious Oaf]

Metailuosuus

Tai nyt tulee radikaalia ja epäsovinnaista: te vaan keskustelette ihan kunnollisesti ja jätätte minut kasvattamatta. Hetkinen, niinhän ne keskustelut aina eteneekin, ennen kuin sinä ratsastat paikalle.

Mulle on kai jotenkin luontaista ottaa sun viestejä huomioon, mutta yritän opetella siitä pois.

Edellä kommentoin ajatusta "tekopahuudesta" omien kokemuksieni valossa, mutta sun vastaus ei antanut juuri viitettä että sua olis kiinnostanut tän sun omankaan ajatuksen käsittely sinällään. Mutta olishan se ollut vaivalloisempaa vastata siihen kuin kommentoida mun ja Socrateksen käytöksen puutteita, ja hyvä sekin on.

Koin omalta kohdalta hienoiseksi onnistumiseksi sen, kun esittelit aika rähinätyyliin omia kantojasi mun käytännössä kahteen sanaan. Laajempi konteksti oli aika pitkä ja se, että olin Toopelle sanonut tietyllä tavalla asioita liittyen biologiseen ja juridiseen sukupuoleen.

Periaatteessa sua koskis toi sun oma ehdotus siinä, että voisit olla tulematta väliin kommentoimaan.

Vastasin sulle ensin jotain mutta jätin sikseen, ja tällaista aion kultivoida itsessäni myös jatkossa. Tollasta että sulle voi jättää viimeisen sanan ja olla jatkamatta keskustelua sen enempää.

Monesti mua myös palvelee päiväkirjaketju tosi hyvin. En aina kaipaa debattia vaan kiinnostaa joku aspekti jossakin jutussa muuten vaan omana intressinä tai hetkellisesti.

Nyt olen miettinyt "tekopahuutta" ja saanut siitä ihan mielenkiintoista näkökulmaa, ja kiitos siitä. Aiemmin olen kelannut auki jotain omia käsityksiä biologisesta sukupuolesta ja jättänyt ne muhimaan.

Kun jätän ton jutun tekopahuudesta samalla tavalla muhimaan, sekin on oikein hyvä, eikä se varmaan paranis sillä että siitä jotain jauhettais.

Mutta mulle on vaikeaa palata tommosiin pitemmän ajan jälkeen, ja tavallaan koen että "vain muhimaan" jättäessä oikeampi paikka olis jo lähtökohtaisesti ollut päiväkirjaketju. 

Mulla on vissiin ton taustalla myös joku käsitys foorumikeskustelusta aika nopeatempoisena toimintana.

Mulla on motivaatio välillä vittuilla Socrulle, kyllä. Senhän luulisi vain piristävän perseilijän päivää. Epäilen, että sinä päivänä, kun minäkin alan hymistellä, että voi Socru kun sanoit raikkaasti, häneltä lähtee viimeinenkin usko someen ja foorumeihin.

Hänhän sanoo olevansa täällä rähisemässä. Miksi et sitä hänelle suo, vaan haluat minutkin kivaan "oi kun ihquu"-kerhoon?

Kyllä mulle rehellisesti sanoen on palstan monet kuviot aikamoisia mysteereitä

Oli ilahduttavaa nähdä, miten Hayabusa ja Brutto etunenässä kirjoittivat sinusta arvostavasti, kun olin sun kanssa jostain syystä päättänyt lähteä oikein kunnolla vääntämään, olisiko ollut joskus loppukesästä.

Brutto esimerkiksi kommentoi lyhyesti näin:

Xanten rooli keskustelun ylläpitäjänä on aina ollut merkittävä ja sen merkitys vain korostui Safiirin poistuttua.

Tollasessa mielessä en tajua paljoakaan siitä, mitä tietyt vanhan liiton kovasanaiset jäärät tai muutoin pitkän linjan foorumilaiset täältä saavat ja hakevat Enkä varmaan sitäkään, mitä te Socrateksen kanssa touhuatte ja miksi.



Jos hivuttaudutaan lähemmäksi ketjun aihetta, niin toi oli Brutolta kaunista ja jaloa aika vähillä sanoilla.

Kun Brutto sanoi Normaa kiltiksi, en usko hänen tarkoittaneen että Norma on sovitteleva tai erityisen kaunissanainen tai ns. hyväkäytöksinen, vaan...  omalta kokemuspohjalta arvioiden voisin nähdä sen liittyvän siihen, että Normassa on a) tietynlaista reiluutta ja b) pahantahtoisuuden puutetta sitten kuitenkin, välillä kovista, vihaisistakin purkauksista ja luonnehdinnoista huolimatta.

Mun silmään TSS vaikuttaa usein perinteisemmällä tavalla kiltiltä siinä, että hän on melko huomaavainen ja sovitteleva ainakin kirjoitusten ja niiden sävyn puolesta.

En tiedä, sanoisiko kovin moni Bruttoa tai Normaa aivan ensimmäisenä kiltiksi.

Persoonallisuuden osana sovinnollisuus kai usein liitetään kiltteyteen. Siihen liittyy mm. ystävällinen käytös, huomaavaisuus ja empaattisuus.

Kun sana liitetään tolla tavalla johonkin persoonallisuuspsykologian teoriaan, se alkaa samalla tarkoittaa ja kuvata täsmällisempää juttua kuin arkikielen sana kiltteys sinänsä.

Arkikielen sanojen luonteeseen kuuluu, että niillä on monia eri merkitysvivahteita, ja sillä tasolla puhuessa ei oikein voi sanoa, että joku on väärässä kokiessaan kiltteyden ärsyttävänä tai negatiivisena asiana.

Jollekin vaikka muija voi olla tietyssä elämänvaiheessa täysin neutraali tai jopa positiivinen sana, kun taas joku toinen voi kokea sen hyvin negatiivisena ja liittää siihen aivan erilaisia mielikuvia ja piirteitä.

Tollasia asioita ei oikein voi ratkoa niin, että katsotaan kielitoimiston sanakirjasta, mitä sanat tarkoittaa tai kytketään ne esimerkiksi persoonallisuuspsykologiaan ja muutetaan puolititeteellisiksi mutta samalla alaltaan kapeammiksi erityistermeiksi.

Vaikka jollekin muija olis sanana negatiivinen tai kiltteys toiselle, todennäköisesti asiat mitkä ihmiset käytännössä kokee hyvinä ja joita ne arvostaa ei silti ole niin vastakkaisia kuin pelkästään sanoja koskevia mielikuvia katsomalla vois päätyä luulemaan.

Jos katsotaan kokreettisia tekoja, vaikka sitä että Brutto kirjoitti yllä lainatun viestin, aika harva varmaan olisi sitä mieltä että se oli aivan perseestä käytöksenä.

Jos halutaan vahvistaa sanan kiltti oikeutusta nimenomaan positiivisena, voitaisiin helpommin taipua katsomaan siltä kannalta, että kaikki hyvä nimenomaan on kilttiä.

Mutta yhtä hyvin voitais sanoa että toi edellämainittu oli rehtiä tai reilua tai... kai sitä vois negatiivisillakin sanoilla luonnehtia jos sen niin kokee.

Voisin kuvitella että osa siitä, minkä Socrates näkee kilteydessä huonossa valossa, liittyis siihen, missä mielessä "ystävällinen käytös" ja "empaattisuus" ei aina ole sama kuin se, että toimii hyvin, reilusti tai oikein. Tai vaikka se että osoittaa selkärankaa vaikeassa paikassa.

Hypoteettisena heittona voitais kuvitella, että jollain on tosi korkea "kiltteys" ja että se tarkoittaa ystävällistä pehmeää käytöstä, huomaavaisuutta ja empaattista herkkyyttä. Nehän on tosi hyviä asioita yleisesti ottaen.

Tämmönen ihminen voi myös kuormittua enemmän siitä, että pyrkii toimimaan oikein ja stressailee siitä paljon. Tai jollekin tossa suhteessa rennommin ottavalle se voi tarkoittaa kuormittumista siitä, että se havainnoi ympäristöään ja muita tosi tarkasti, pyrkii sopeutumaan siihen ja ehkä kuitenkin hakee ensimmäisenä puutteita itsestään ja omasta toiminnastaan.

Niin hyviä asioita kuin tollaset onkin, kuormittuminen voi johtaa siihen, että jää tekemättä hyvää koska ei huomaa mahdollisuuksia siihen tai ei ole siihen jossakin tilanteessa niin paljon rahkeita.

Tossa mielessä se että on kiltti vaikka ihan oikeasti ja syvästi ei sekään ole ainoata hyvää.

Semanttinen näkökulma

Ilmiötä voi hahmotella myös sanan kiltti vastakohtien kautta.

Lapsista puhuttaessa se on usein "tuhma", ja samoin silloin kun kiltteydellä tarkoitaan hyvin siveellistä tai sovinnaista.

Toisenlaisella skaalalla "kiltin" vastakohta voisi olla "mulkku" merkityksessä "hankala, vastenmielinen, vittumainen tyyppi".

Jos panotetaan kiltteydessä sitä, että joku on reilu tai rehti, silloin sen vastakohta voisi olla jonkinlainen lierous.     
     Se voisi olla suoraan valehtelemista tai epärehellisyyttä, sitä että puheet ja teot eivät täsmää, on yhtäällä yhtä ja toisaalla toista tai jotenkin... vaihtelee tarpeen mukaan ja yrittää vain näyttää hyvältä.
     Tai sitten se voisi olla sitä, että ei ole kanttia.

Tämmöstä hahmottelua vois viedä vaikka kuinka pitkälle, mutta mun mielestä kiltin vastakohdista voi hakea ilmeisellä tavalla positiivista siinä, että on sopivalla tavalla "tuhma", ja toisaalta siitä, että on "kanttia" tarvittaessa.

Joku vois tietysti sanoa että kaikki ihmiset on lieroja ja lierous just on kiinnostavaa, tai että lierouden kieltäminen on tekopyhää kaunistelua.

Mutta tollaset nyanssijutut ei mun mielestä poista sitä, että me karkeasti ottaen pohjimmiltaan pidetään hyvinä ja huonoina aika samanlaisia asioita.

Tollasta ei oikein voi hedelmällisesti ratkaista niin, että Socrates puhuu paskaa ja tietysti kiltteys on hyvä asia, mutta myöskään vastaus ei tietenkään ole se, että haettais jotain täysin peilikuvamaailmaa jossa kaikki asiat on päinvastoin, huono hyvää ja ruma kaunista.



Osittain metaa

Omassa pienessä päässäni kuvittelen, että Socrateksella ois tavallaan yhtenä "metodina" lähestyä tommosia omiin hahmotuksiin ja arvoihin liittyviä laajoja ja kutkuttavia teemoja hieman etäännytetysti ja toisaalta kärkevästi niin, että tarkastelu avataan määrittelemällä kiltteyttä huonona asiana tai vaikka perseilyä hyvänä asiana.

Olen ollut näkevinäni että ton tyyppinen ei ehkä Xantippalle olis niin mieluisaa tai palkitsevaa. mutta päättelen tonkin lähinnä siitä, että hän on tuntunut suhtautuvan näihin projekteina ja keskusteluina melko väheksyvästi.

Jotain sympatiaa irtoaa sille, jos joku (vaikka Xantippa) ajattelis, että joo joo, kaikkihan tietää kaiken ton mitä tossa äsken sanoit eikä tässä oo mitään puhuttavaa.

Se on siis... tavallaan ihan totta, ja tietyssä mielessä tollanen asioiden availu onkin aika ihme touhua.

Ei se ehkä johda mihinkään lopulta, mutta se saattaa avata hetkellisesti tilaa nähdä tai kuvitella asioita toisin tai jostain eri vinkkelistä.

Milloin tahansa voi palata siihen, missä mielessä kaikki asiat on täysin selkeitä. Kiltteys on täysin selkeä vaikka tietynlaisena hyvänä asiana tai "tekopahuus" on täysin selkeä jonain toisena tosi huonona juttuna.

Mun oma osittain negatiivisesti latautunut sana tollaselle on "aikuistelu" eli se, että teeskennellään vaan että tiedetään mitä tehdään ja mikä on mitäkin.

Sitä tarvitaan jotta saadaan hoidettua asioita jouhevasti ja jotta kaikki aika ei mene lapsenomaiseen ihmettelyyn tai johonkin muuhun kummalliseen.

Silti mun arvomaailmassa "leikkivä ote" ja "utelias ihmettely" ja tämmöset tavallaan lapsenomaiset jutut on aika korkealla ja tärkeitä.

Se ei kuitenkaan tarkoita että en arvoistais aikuistelua tai että sekään olis pelkästään negatiivinen termi — kun ei asiat mee ainakaan mun elämässä niin.

Saatan ajatella sitä "liian vähänä aikuisteluna" tai "huonona aikuisteluna", kun jossain WhatsApp-ryhmässä sovitaan jostakin ja ihmiset lähettää sinne älyttömästi jotain meiningillä että väsyttää tai vasen jalka on vähän kipeä, oon nyt täällä, pitäis käydä kaupassa tai en tiedä yhtään mitä teen 

Nimenomaan saatan arvostaa sitä että joku on tosi selkeä ja tekee asiat toisille helpoiksi, tai joskus sitäkin että teeskentelee edes että tietää mitä tekee 

Tästä aukeaa sopivasti lopetukseksi

vielä yksi näkökulma kiltteyteen.

Eri ihmisille eri asiat on kuormittavia tai vaikeita. Mutta myös eri asiat helppoja tai selkeitä.

Huomaavaista ja empaattista ei tässä suhteessa ole pelkästään se, että toimii sen mukaan, mikä on yleisesti katsottuna "hyvää käytöstä" tai "helppoa ja selkeää" tai mikä on sitä itselle, vaan myös se, että hakee sellaisia tapoja toimia, että asiat onnistuvat, ja ymmärtää että se vaatii duunia ja joustavuutta myös itseltä.

Tossa mielessä pintatasolla hyväkäytöksinen tai huomaavainen ihminen ei ole sitä välttämättä tai kaikille. Käytännön toiminta voi silti ns. "hankalassa paikassa" olla myös sitä, että vaaditaan tai toivotaan toisilta itselle otollisia olosuhteita ja käytöstä.
     En pidä tota kovin pahana asiana vaan aika ymmärrettävänä ja inhimillisenä.

Tossa tulee kuitenkin esiin jo aiemmin mainitun ihmisen yleisen lierouden kohtaaminen myös omassa itsessä.

[TSS]

Oiskohan meistä tullut Norman kanssa hyvät kaverit irl: kaksi kilttiä, vääränlaista totuudentorvea, jotka eivät alistu naissakkien peleihin 

Heh. Minusta tuntuu että jokainen nainen jonka kanssa olen tullut hyvin juttuun, on ollut vähän epätyypillinen nainen. Joku vähän syrjään jäänyt, tai sitten semmoinen reipas tyyppi joka menee eikä meinaa, siis melkeinpä itseni vastakohta, kun minä meinaan hyvinkin paljon, mutta menen paljon vähemmän.

Olen kokenut itseni epätyypilliseksi. Toisaalta kuitenkin riittävän sopeutumiskykyiseksi roikkuakseni mukana. Omia ystävyyssuhteitani leimaa se, että kaikki "parhaat kaverini" ovat olleet melko erilaisia kuin minä (paras kaveri peruskoulussa, seuraava lukiossa, opiskeluissa jne.). En tykkää kovin paljon käyttää käsitteitä introvertti ja ekstrovertti, koska ne typistää ihmisyyden mitättömäksi, yhteen piirteeseen, mutta käytän nyt niitä paremman puutteessa. Jos itse olen intro, niin parhaat kaverini ovat olleet ekstroja. Ystävystyn aina ekstrojen kanssa. Kai me jotenki palvelemme toisiamme, mutta toisaalta se jättää myös jonkun onton kohdan.

Ihan paras, oikeasti läheisin ystäväni on serkkuni, jonka kanssa olemme hyvin samanlaisia. Ystävyys hänen kanssaan on emotionaalisesti kaikkein tyydyttävintä. Aikuisuudessa on hyvin vaikeaa enää ystävystyä. Kuin ihmeen kaupalla olen kuitenkin ystävystynyt työkaverini kanssa, mutta ilman monen vuoden rinta rinnan työntekemistä ei tuotakaan ystävystymistä olisi tullut, ja tietysti mukana oli onnea, että meillä oli riittävästi yhteistä.

En hirveän hyvin jaksa ylläpitää ystävyyksiä/kaveruuksia, joista puuttuu syvyys.

[TSS]

Hyvä analyysi ^^ taas MO:lta. En osaa oikein tarttua mihinkään kohtaan, josta olisin jotenkin erimieltä. Mietin itsekin, että kiltteys tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, mutta en jaksanut käydä tylsänä penäämään tai muodostamaan määritelmää sille. Yleensä keskustelu tussahtaa siihen, kun joku alkaa penäämään määritelmiä. Ja sitten määritelmä ehkä saadaan luotua, mutta siihen se keskustelu sitten jää. Mutta hyvähän sekin on, jos saatiin määriteltyä edes se asia, mistä yritettiin keskustella 

Yksi käsite, mikä kiltteyskeskusteluun voisi kuulua, on altruismi. Liittyykö se kiltteyteen? Siitä voisi aukaista myös sen keskustelun, että onko sitä olemassakaan. Mutta altruismin olemassaolosta keskustelu menee helposti sanaleikiksi, jossa perinteiset sanat menettävät merkityksensä. On helpompaa, kun esimerkiksi sanat itsekkyys ja epäitsekkyys tarkoittavat jotain.

[-:)lauri]

Yksi käsite, mikä kiltteyskeskusteluun voisi kuulua, on altruismi. Liittyykö se kiltteyteen? Siitä voisi aukaista myös sen keskustelun, että onko sitä olemassakaan. Mutta altruismin olemassaolosta keskustelu menee helposti sanaleikiksi, jossa perinteiset sanat menettävät merkityksensä. On helpompaa, kun esimerkiksi sanat itsekkyys ja epäitsekkyys tarkoittavat jotain.

Nähdäkseni kiltteys ilman altruismia olisi oksymoroni, ellei sitten puhuta kiltteydestä vain itseään kohtaan.

[Melodious Oaf]

Nähdäkseni kiltteys ilman altruismia olisi oksymoroni, ellei sitten puhuta kiltteydestä vain itseään kohtaan.

Etiikassa ja moraalifilosofiassa muistaakseni altruismi on egoismin vastakohta. Puhutaan hyvän, onnellisuuden, hyvinvoinnin ynnä muun tuottamisesta, ja voidaan tarkastella hyvää "itselle" versus "hyvää toisille" tarkoittaen muita ihmisiä, eläimiä ja niin edelleen,

Periaatteessa kiltteyttä voi tarkastella miettimättä erityisesti akselia egoismi-altruismi. Mutta totta kai se siihenkin liittyy.

Vaihtoehtoinen nimenomaan käytökseen ja psykologiaan liittyvä termi olisi prososiaalisuus -- ja esim. prososiaalinen käyttäytyminen tai prososiaalinen toiminta.

Nopeasti googlettaessa päädyin jollekin eläinsivulle jossa todetaan:

Prososiaalinen käyttäytyminen on toimintaa, jonka lopputulos hyödyttää muita ja tuottaa iloa tekijälleen. Käyttäytymistä esiintyy niin ihmisillä kuin muunlajisillakin eläimillä, mutta eläimillä sitä on tutkittu vain vähän.

ja

Prososiaalinen käyttäytyminen ilmenee suhteessa toisiin
eläintieto.fi: Prososiaalinen käyttäytyminen eläimillä on hyvä merkki


En tiedä valottaako kilteyttä kauheasti sen miettiminen, onko jokin lopulta täysin pyyteetöntä vai ei, mutta aika ilmeiseltä vaikuttais että myös kiltteys toiminnan tasolla aika usein ilmenee suhteessa toisiin ja on ihan olennaisesti sosiaalisuuteen liittyvää.

Artikelissa eroteltiin prososiaalisuutta empatiasta niin, että empatialla tarkoitetaan kykyä asettua toisen nahkoihin, mutta prososiaalinen käyttäytymiseen liittyy aina toiminta.

Tekstin mukaan eläimillä prososiaalisen käytöksen vähyys saattaa kertoa stressitilasta,  epävakaasta ryhmästä tai huonoista olosuhteista. Lehmät nuolee toisiaan vähemmän jos pelkokäyttäytyminen lisääntyy, eristetään laumasta tai ryhmästä poistuu tai siihen tulee liikaa jäseniä.
   Jos se jää vähäiseksi vaikka olosuhteet ovat hyvät, se saattaa kertoa pitkittyneestä stressitilasta.

Prososiaalinen käytös voi olla monenlaista, myös sitä että tehdään asioita yhtäaikaa, laidunnetaan yhdessä tms.

Toisaalta prososiaalisen käyttäytymisen runsas säännöllinen esiintyminen usein kielii hyvinvoinnista ja positiivisista tunnetiloista eläinten välisissä suhteissa.

Pohjana oli tällainen artikkeli:
Rault, Jean-Loup 2019. Be kind to others: Prosocial behaviours and their implications for animal welfare. Applied Animal Behaviour Science 210: 113-123.

Ei liity niin suoraan ehkä kiltteyteen, mutta ehkä tollanen vois antaa siihen ihan mielenkiintoisia tulokulmia silti.

[-:)lauri]

^
Joo. Ajattelinkin, että altruismi ei ole välttämättä ainut tai edes paras tarkastelukulma. Prososiaalisuus varman vielä parempi näkökulma antamiesi kuvailujen perusteella.

Minä en kuitenkaan keksi, mitä kiltteys voisi olla, ellei se olisi tavalla taikka toisella jonkun kuviteltua tai todellista hyvinvointia edistävää tai ylläpitävää toimintaa.