Keskustelua kiltteydestä

[Norma Bates]

Voi kun olisikin Jessica Bielin näköinen. Mutta minkäs teet, perisuomalainen pallinaama. Tai tietty se otsis vähän antaa persoonallisuutta.

[Xantippa]

Tosiaan en tiedä Laineesta mitään muuta kuin sen, mitä puoli seiskassa havannoin. Olen toivottoman huono seuraamaan julkkiksia.

Mutta tarkoitukseni oli kyllä vilpitön, puoli seiskassa hän vaikutti avoimelta ja kuuntelevaiselta ja sai haastatelluille rennon ja turvallisen olon. Nämä piirteet siis sen lisäksi, että ihan nätti hän on, olivat mielessä.

Ikävää, jos Socrukin niin mielensä pahoitti.

T: Xante

[Socrates]

Minä olen tavallaan kiitollisuudenvelassa eräälle puoli seiskan juontajalle, joten en ole sinänsä mikään puoli seiskan vihaaja.

Jokuhan voi avata tänne vaikka oman ketjun puoli seiskasta, on se niin ihmeellinen ohjelma.

[Xantippa]

Minä olen tavallaan kiitollisuudenvelassa eräälle puoli seiskan juontajalle, joten en ole sinänsä mikään puoli seiskan vihaaja.

Jokuhan voi avata tänne vaikka oman ketjun puoli seiskasta, on se niin ihmeellinen ohjelma.

Eiköhän se homma sinulle sopivasti käy, kun kaivoit Laineen ja puoli seiskan esiin useamman päivän jälkeen, vaikka aihe oli jo akselilla TSS-Xantippa käsitelty ja aivan muihin asioihin siirrytty.

T: Xante

[kertsi]

Niin, se linkki on tässä.
https://areena.yle.fi/1-50508474

Päivittäisitkö kiltti oman viestisi niin, että linkki olisi kunnollinen, siis tämä:
Naisen kosto -podcastin Pirjo Heikkilä ja Suvi Tuuli Kataja: Naisihanne sivuuttaa naisen aggression - hoivaan ei viha kuulu (Yle Areena podcast)

(Tai vielä parempi olisi, jos aloituskirjoittaja tai ylläpito lisäisi kyseisen linkin tämän ketjun ensimmäiseen viestiin. Mutta hyvä, kun Amore laitoit linkin jo ketjun toiseen viestiin.)

[Karikko]

^
Joo. Ajattelinkin, että altruismi ei ole välttämättä ainut tai edes paras tarkastelukulma. Prososiaalisuus varman vielä parempi näkökulma antamiesi kuvailujen perusteella.

Minä en kuitenkaan keksi, mitä kiltteys voisi olla, ellei se olisi tavalla taikka toisella jonkun kuviteltua tai todellista hyvinvointia edistävää tai ylläpitävää toimintaa.

Itse esitin keskustelun alussa, että kiltteys olisi (suurelta) osaltaan persoonallisuutta (temperamenttia), osaltaan oppittua käytöstä ja osaltaan tietoista, yksilön optimaaliseksi kokemaa toimintamallia. Minä käsittelisin kiltteyttä ehkä tästä näkökulmasta, koska tuo altruismin mukaan tuleminen teki kiltteydestä heti hurjan paljon kinkkisemmän asian, minkä MO yllä hyvin kuvasi. Ei ole yksiselitteistä, mikä on kilttiä käytöstä, eikä ole yksiselitteistä, mitä käytöstä voisi sanoa altruistiseksi.

Mitä kiltteys yleensä on- mitä sillä tarkoitetaan> tottelevaisuutta, suhtautumista toisiin myötäelämistä- kohteliaisuutta  ja jotain muuta senkaltaista.

Mutta tuohon tottelevaisuuteen onko totteleva ihminen kiltti? Vai onko kyse alistumisesta?

Tottelevaisuutta, mitä ihmettä nyt taas? Yksi taannoinen kiltteyskohtaukseni meni niin että kuulin bussissa takanani miehen kyselevän toiselta missä on pitseria se-ja-se. Toinen ei tiennyt, mutta kehotti katsomaan Google Mapsista. Tienoon tuntevana epäilin että pitserian etsijä saattaisi jäädä väärällä pysäkillä autosta, kun lähempänäkin pitseriaa oleva pysäkki oli olemmassa. Joten tiedotin siitä missä kannattaa jäädä.

Ketä kohtaan muka oli  tottelevainen? No, ehkä omaatuntoani. Tai sitä osaa itsestäni joka on perso jakamaan informaatiota kelle tahansa.

Jos ikinä päädyn tuonpuoleiseen, varmaan sieltäkin haluaisin toitottaa infoa. Jotain kunnollista, eikä mitään typeriä fiiliksiä. Tunteita nyt riittää 13 tusinaan itsekullakin.

Pitäisikö tuo ymmärtää niin, ettei tottelevaisuus ole kiltteyttä, vai siten ettei kiltit ihmiset tottele.

Kysyi siis alistumisesta, onko se perusasia kiltteydessä. Vastahankaiset ihmiset eivät vaikuta kilteiltä, saati kivoilta.

[Socrates]

Minä olen tavallaan kiitollisuudenvelassa eräälle puoli seiskan juontajalle, joten en ole sinänsä mikään puoli seiskan vihaaja.

Jokuhan voi avata tänne vaikka oman ketjun puoli seiskasta, on se niin ihmeellinen ohjelma.

Eiköhän se homma sinulle sopivasti käy, kun kaivoit Laineen ja puoli seiskan esiin useamman päivän jälkeen, vaikka aihe oli jo akselilla TSS-Xantippa käsitelty ja aivan muihin asioihin siirrytty.

T: Xante

Voin ihan tässä murskata sinun viimeisetkin haaveesi pahuudestani: olen jutellut puoli seiskan juontajan kanssa vauvojen ihanuudesta. Älä luo mielikuvaa siitä, ettet ala voida pahoin.

[Xantippa]

Minä olen tavallaan kiitollisuudenvelassa eräälle puoli seiskan juontajalle, joten en ole sinänsä mikään puoli seiskan vihaaja.

Jokuhan voi avata tänne vaikka oman ketjun puoli seiskasta, on se niin ihmeellinen ohjelma.

Eiköhän se homma sinulle sopivasti käy, kun kaivoit Laineen ja puoli seiskan esiin useamman päivän jälkeen, vaikka aihe oli jo akselilla TSS-Xantippa käsitelty ja aivan muihin asioihin siirrytty.

T: Xante

Voin ihan tässä murskata sinun viimeisetkin haaveesi pahuudestani: olen jutellut puoli seiskan juontajan kanssa vauvojen ihanuudesta. Älä luo mielikuvaa siitä, ettet ala voida pahoin.

Minullahan onkin ollut käsitys sinusta vain tekopahana ja sehän näitä toistuvia konflikteja onkin aiheuttanut. Joten tuon uskominen - päinvastoin kuin siis monet muut uhosi - on kyllä minulle helppoa ja tukee kuvaa, jonka olen sinusta saanut!

T: Xante

[Norma Bates]

^
Joo. Ajattelinkin, että altruismi ei ole välttämättä ainut tai edes paras tarkastelukulma. Prososiaalisuus varman vielä parempi näkökulma antamiesi kuvailujen perusteella.

Minä en kuitenkaan keksi, mitä kiltteys voisi olla, ellei se olisi tavalla taikka toisella jonkun kuviteltua tai todellista hyvinvointia edistävää tai ylläpitävää toimintaa.

Itse esitin keskustelun alussa, että kiltteys olisi (suurelta) osaltaan persoonallisuutta (temperamenttia), osaltaan oppittua käytöstä ja osaltaan tietoista, yksilön optimaaliseksi kokemaa toimintamallia. Minä käsittelisin kiltteyttä ehkä tästä näkökulmasta, koska tuo altruismin mukaan tuleminen teki kiltteydestä heti hurjan paljon kinkkisemmän asian, minkä MO yllä hyvin kuvasi. Ei ole yksiselitteistä, mikä on kilttiä käytöstä, eikä ole yksiselitteistä, mitä käytöstä voisi sanoa altruistiseksi.

Mitä kiltteys yleensä on- mitä sillä tarkoitetaan> tottelevaisuutta, suhtautumista toisiin myötäelämistä- kohteliaisuutta  ja jotain muuta senkaltaista.

Mutta tuohon tottelevaisuuteen onko totteleva ihminen kiltti? Vai onko kyse alistumisesta?

Tottelevaisuutta, mitä ihmettä nyt taas? Yksi taannoinen kiltteyskohtaukseni meni niin että kuulin bussissa takanani miehen kyselevän toiselta missä on pitseria se-ja-se. Toinen ei tiennyt, mutta kehotti katsomaan Google Mapsista. Tienoon tuntevana epäilin että pitserian etsijä saattaisi jäädä väärällä pysäkillä autosta, kun lähempänäkin pitseriaa oleva pysäkki oli olemmassa. Joten tiedotin siitä missä kannattaa jäädä.

Ketä kohtaan muka oli  tottelevainen? No, ehkä omaatuntoani. Tai sitä osaa itsestäni joka on perso jakamaan informaatiota kelle tahansa.

Jos ikinä päädyn tuonpuoleiseen, varmaan sieltäkin haluaisin toitottaa infoa. Jotain kunnollista, eikä mitään typeriä fiiliksiä. Tunteita nyt riittää 13 tusinaan itsekullakin.

Pitäisikö tuo ymmärtää niin, ettei tottelevaisuus ole kiltteyttä, vai siten ettei kiltit ihmiset tottele.

Kysyi siis alistumisesta, onko se perusasia kiltteydessä. Vastahankaiset ihmiset eivät vaikuta kilteiltä, saati kivoilta.

Tottelevaisuus ei ole kiltteyttä.

Tottelevainen hyötyy tottelemisesta, eli hän on laskelmoinut että se kannattaa. Tai hänet on siihen pakotettu, esim. väkivallan uhalla. Taikka kyseessä on joku kinkyjuttu, ja hän saa nautintoa siitä että tottelee valtiastaan.

Ei minusta alistuminen ole kiltteyttä, vaan periksiantamista kun ei kykene vastaankaan laittamaan. Voisi jopa ajatella että kiltteys on valinta. Voisi periaatteessa tehdä toisinkin tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta valitsee tehdä jotain minkä kautta saa toiselle myönteisen kokemuksen.

[Norma Bates]

olen jutellut puoli seiskan juontajan kanssa vauvojen ihanuudesta

Edes minä en kyllä lankeaisi ihan noin alas... 

[Karikko]

^
Joo. Ajattelinkin, että altruismi ei ole välttämättä ainut tai edes paras tarkastelukulma. Prososiaalisuus varman vielä parempi näkökulma antamiesi kuvailujen perusteella.

Minä en kuitenkaan keksi, mitä kiltteys voisi olla, ellei se olisi tavalla taikka toisella jonkun kuviteltua tai todellista hyvinvointia edistävää tai ylläpitävää toimintaa.

Itse esitin keskustelun alussa, että kiltteys olisi (suurelta) osaltaan persoonallisuutta (temperamenttia), osaltaan oppittua käytöstä ja osaltaan tietoista, yksilön optimaaliseksi kokemaa toimintamallia. Minä käsittelisin kiltteyttä ehkä tästä näkökulmasta, koska tuo altruismin mukaan tuleminen teki kiltteydestä heti hurjan paljon kinkkisemmän asian, minkä MO yllä hyvin kuvasi. Ei ole yksiselitteistä, mikä on kilttiä käytöstä, eikä ole yksiselitteistä, mitä käytöstä voisi sanoa altruistiseksi.

Mitä kiltteys yleensä on- mitä sillä tarkoitetaan> tottelevaisuutta, suhtautumista toisiin myötäelämistä- kohteliaisuutta  ja jotain muuta senkaltaista.

Mutta tuohon tottelevaisuuteen onko totteleva ihminen kiltti? Vai onko kyse alistumisesta?

Tottelevaisuutta, mitä ihmettä nyt taas? Yksi taannoinen kiltteyskohtaukseni meni niin että kuulin bussissa takanani miehen kyselevän toiselta missä on pitseria se-ja-se. Toinen ei tiennyt, mutta kehotti katsomaan Google Mapsista. Tienoon tuntevana epäilin että pitserian etsijä saattaisi jäädä väärällä pysäkillä autosta, kun lähempänäkin pitseriaa oleva pysäkki oli olemmassa. Joten tiedotin siitä missä kannattaa jäädä.

Ketä kohtaan muka oli  tottelevainen? No, ehkä omaatuntoani. Tai sitä osaa itsestäni joka on perso jakamaan informaatiota kelle tahansa.

Jos ikinä päädyn tuonpuoleiseen, varmaan sieltäkin haluaisin toitottaa infoa. Jotain kunnollista, eikä mitään typeriä fiiliksiä. Tunteita nyt riittää 13 tusinaan itsekullakin.

Pitäisikö tuo ymmärtää niin, ettei tottelevaisuus ole kiltteyttä, vai siten ettei kiltit ihmiset tottele.

Kysyi siis alistumisesta, onko se perusasia kiltteydessä. Vastahankaiset ihmiset eivät vaikuta kilteiltä, saati kivoilta.

Tottelevaisuus ei ole kiltteyttä.

Tottelevainen hyötyy tottelemisesta, eli hän on laskelmoinut että se kannattaa. Tai hänet on siihen pakotettu, esim. väkivallan uhalla. Taikka kyseessä on joku kinkyjuttu, ja hän saa nautintoa siitä että tottelee valtiastaan.

Ei minusta alistuminen ole kiltteyttä, vaan periksiantamista kun ei kykene vastaankaan laittamaan. Voisi jopa ajatella että kiltteys on valinta. Voisi periaatteessa tehdä toisinkin tai olla tekemättä yhtään mitään, mutta valitsee tehdä jotain minkä kautta saa toiselle myönteisen kokemuksen.

Kiltit lapset tottelevat, ilkeät pistävät hanttiin- Kiltteys on siis alistumista toisten tekemään moodiin. Tai siten kiltteys on vain keino jolla pyritään suosioon, eli kieroja, nuo kiltit ihmiset.

Entä avuliaisuus, onko sekin kiero keino, oman mielihyvän tuottamiseen.

[Brutto]

Tottelevaisuus ei ole kiltteyttä.

Jos tottelevaisuus olisi kiltteyttä, SS-miehet olisivat maailman kilteimpiä ihmisiä.

[Karikko]

Tottelevaisuus ei ole kiltteyttä.

Jos tottelevaisuus olisi kiltteyttä, SS-miehet olisivat maailman kilteimpiä ihmisiä.

Aivan minullakin oli tuo natsikortti mielessä, mutta jätin sen sanomatta.

Liian kiltti ei kannata olla, mutta maailma, (muut ihmiset) pakottaa usein kiltin ihmisen tottelemaan itseään ja väittävät erimieltä olevia ilkeiksi.

[Norma Bates]

Kiltit lapset tottelevat, ilkeät pistävät hanttiin- Kiltteys on siis alistumista toisten tekemään moodiin. Tai siten kiltteys on vain keino jolla pyritään suosioon, eli kieroja, nuo kiltit ihmiset.

Entä avuliaisuus, onko sekin kiero keino, oman mielihyvän tuottamiseen.

Voi Jeesus. Enhän minäkään tottele sinua, eli suostu uskomaan että asiat ovat niin kuin sinä sanot. Silti olen kiltti (kysy vaikka Brutolta).  Pirun vaikeaahan se kiltteyden määrittely toki on. Äitini ei ikinä kehunut minua missään asiassa - paitsi kiltteydessä. Olin kuulemma ollut helppo lapsi, koska olin kiltti. Sisarukseni sensijaan olikin vaikeampi tapaus. Omasta mielestäni en lapsena totellut äitiäni kiltteyttäni, vaan varmistaakseni ylipäätään eloonjääntini. Tietenkään lapsi ei järkeile tuolla tavalla, mutta jälkikäteen järkeilen aikuisena näin, että ei siinä perheessä ollut varaa keikuttaa venettä.

Jos nyt aikuisena teen jollain tavalla joka miellyttää jotain ihmistä, niin se on valinnan tulos. Nythän voisin olla vaikka millainen riihipiru ja pirttihirmu. Ei minua kukaan pakota olemaan nimenomaan kiltti. Enimmän aikaa olen tietysti neutraali. Mutta voin minä olla tuhmakin. Haalin itselleni kaiken ilmaisen sälän mikä mistään suinkaan irti lähtee, kunhan ei nyt ihan varastamisen puolelle mene. Voisihan joku muu tarvita sitä roinaa enemmän kuin minä. (Taannoin oli pettymys kun yhdet messut olivat niin vaisu juttu ettei sieltä irronnut oikein yhtikäs mitään matkaan.) Sitten joutuu pitämään välillä semmoisia katselmuksia että mistä kaikesta pitää hankkiutua eroon, ettei mene ihan hamstraamiseksi, kun haluan pystyä liikkumaan kämpässäni vapaasti keskilattialla. En tiedä onko tämä jemmaaminen vastalause lapsuuteen jossa kaikesta oli puute ja kurjuus, mitä äiti vielä korosti hävittämällä kaiken minkä suinkin käsiinsä sai. Ihmettelen varmaan loppuelämäni sitä nihilismiä että mikä perkele siinä oli taustalla. Ettei saanut omistaa oikein mitään, kun oli köyhä. Eikö silloin nimenomaan pidäkin pyrkiä omistamaan kaikki minkä pystyy?

Ja ikävä kyllä sillä tavalla en ole yhtään kiltti, että olisin antelias. En tasan taatusti anna taalan taalaa yhtään kellekään, jos ei nyt oteta lukuun UnWomenin jäsenmaksua. Voin kirjoitella joku triljoona nettiadressia eläin- ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta aina kun sieltä tulee joku kerjuukirje että heitä 27 dollaria (miksiköhän aina juuri tuo summa), niin ei tipu. Roinaa voin kyllä jaella ihmiselle, mutta ei se mitään anteliaisuutta ole, vaan tarvista päästä eroon. 

Mutta joo, avuliaisuus voi tuottaa mielihyvää. Minusta parasta on kun tulee 50/50 eli win-win. Kumpikin hyötyy.

[Karikko]

Kiltit lapset tottelevat, ilkeät pistävät hanttiin- Kiltteys on siis alistumista toisten tekemään moodiin. Tai siten kiltteys on vain keino jolla pyritään suosioon, eli kieroja, nuo kiltit ihmiset.

Entä avuliaisuus, onko sekin kiero keino, oman mielihyvän tuottamiseen.

Voi Jeesus. Enhän minäkään tottele sinua, eli suostu uskomaan että asiat ovat niin kuin sinä sanot. Silti olen kiltti (kysy vaikka Brutolta).  Pirun vaikeaahan se kiltteyden määrittely toki on. Äitini ei ikinä kehunut minua missään asiassa - paitsi kiltteydessä. Olin kuulemma ollut helppo lapsi, koska olin kiltti. Sisarukseni sensijaan olikin vaikeampi tapaus. Omasta mielestäni en lapsena totellut äitiäni kiltteyttäni, vaan varmistaakseni ylipäätään eloonjääntini. Tietenkään lapsi ei järkeile tuolla tavalla, mutta jälkikäteen järkeilen aikuisena näin, että ei siinä perheessä ollut varaa keikuttaa venettä.

Jos nyt aikuisena teen jollain tavalla joka miellyttää jotain ihmistä, niin se on valinnan tulos. Nythän voisin olla vaikka millainen riihipiru ja pirttihirmu. Ei minua kukaan pakota olemaan nimenomaan kiltti. Enimmän aikaa olen tietysti neutraali. Mutta voin minä olla tuhmakin. Haalin itselleni kaiken ilmaisen sälän mikä mistään suinkaan irti lähtee, kunhan ei nyt ihan varastamisen puolelle mene. Voisihan joku muu tarvita sitä roinaa enemmän kuin minä. (Taannoin oli pettymys kun yhdet messut olivat niin vaisu juttu ettei sieltä irronnut oikein yhtikäs mitään matkaan.) Sitten joutuu pitämään välillä semmoisia katselmuksia että mistä kaikesta pitää hankkiutua eroon, ettei mene ihan hamstraamiseksi, kun haluan pystyä liikkumaan kämpässäni vapaasti keskilattialla. En tiedä onko tämä jemmaaminen vastalause lapsuuteen jossa kaikesta oli puute ja kurjuus, mitä äiti vielä korosti hävittämällä kaiken minkä suinkin käsiinsä sai. Ihmettelen varmaan loppuelämäni sitä nihilismiä että mikä perkele siinä oli taustalla. Ettei saanut omistaa oikein mitään, kun oli köyhä. Eikö silloin nimenomaan pidäkin pyrkiä omistamaan kaikki minkä pystyy?

Ja ikävä kyllä sillä tavalla en ole yhtään kiltti, että olisin antelias. En tasan taatusti anna taalan taalaa yhtään kellekään, jos ei nyt oteta lukuun UnWomenin jäsenmaksua. Voin kirjoitella joku triljoona nettiadressia eläin- ja ihmisoikeuksien puolesta, mutta aina kun sieltä tulee joku kerjuukirje että heitä 27 dollaria (miksiköhän aina juuri tuo summa), niin ei tipu. Roinaa voin kyllä jaella ihmiselle, mutta ei se mitään anteliaisuutta ole, vaan tarvista päästä eroon. 

Mutta joo, avuliaisuus voi tuottaa mielihyvää. Minusta parasta on kun tulee 50/50 eli win-win. Kumpikin hyötyy.

Joo noinhan se paljolti menee.. itse tässä vain hieman kärjistän ja "vaikeutan" käsitteellistä asiaa. Se kuuluun tähän hieman filosofiseen mielialaani, ei helpolla pidä päästäkään.

Yksikään filosofi ei kyllä ole ratkaissut ainoataan ihmisyyteen liittyvää asiaa.