Keskustelua kiltteydestä

[Socrates]

^ En, mutta oli tarkoitus

[Socrates]

Mä olen ulottanut laturaivoamisen laajemmalle.

Sen lisäksi että raivosin voitelukopilla, olen riidellyt latukoneen ajajan ja hiihtoseuran puheenjohtajan kanssa sekä uhkaillut hiihtäjien fb ryhmän modea.

Mä en ole mukapaha vaan sikapaha.

[a4]

Mun mielestä on tylsää, jos me ei sen takia voida käydä mistään asioista kunnollista keskustelua, että sulla sellaisen yliajava motivaatio on vittuilla, jos joku käyttäytyy sun mielestä huonosti.

Tai nyt tulee radikaalia ja epäsovinnaista: te vaan keskustelette ihan kunnollisesti ja jätätte minut kasvattamatta. Hetkinen, niinhän ne keskustelut aina eteneekin, ennen kuin sinä ratsastat paikalle.

Mulla on motivaatio välillä vittuilla Socrulle, kyllä. Senhän luulisi vain piristävän perseilijän päivää. Epäilen, että sinä päivänä, kun minäkin alan hymistellä, että voi Socru kun sanoit raikkaasti, häneltä lähtee viimeinenkin usko someen ja foorumeihin.

Hänhän sanoo olevansa täällä rähisemässä. Miksi et sitä hänelle suo, vaan haluat minutkin kivaan "oi kun ihquu"-kerhoon?

T: Xante

Rähisemiseen mukaan lähteminen tekee itsestäkin rähisijän.

Kuten Venäjän sotarikoksiin mukaan lähteminen tekisi Ukrainastakin sotarikollisen.

[a4]

Tämä loputon "meniköhän nyt varmasti oikein" on kyllä suuri haittaa sportissakin. Vaikka olisin tehnyt just presis, niin siltikin mietityttää.

Suuri vahvuus ajattelussa!

[Xantippa]

Mä olen ulottanut laturaivoamisen laajemmalle.

Sen lisäksi että raivosin voitelukopilla, olen riidellyt latukoneen ajajan ja hiihtoseuran puheenjohtajan kanssa sekä uhkaillut hiihtäjien fb ryhmän modea.

Mä en ole mukapaha vaan sikapaha.

Valitettavasti asia ei ole näin yksioikoinen. Jos em. porukat, joille olet räyhännyt, naureskelevat sinulle ja keksivät lempinimiä ja huvittavat itseään sillä, että aah, tuolta tulee se raivoklenkka, niin et ikävä kyllä ole sikapaha, vaan naurettava. Räyhääminen siis itsellään ei takaa pahuutta, edes.

Lisäksi kraiveleihin käyminen toki säikäyttää, mutta saa myös tekemään diagnooseja, joten todennäköisesti lähdit tilanteesta vain pimpomin maineella.

Jos oikeasti olisit sikapaha, tekisit jotain vähemmän suoraviivaista, mutta tehokkaampaa.

T: Xante

[Socrates]

^ Just päinvastoin, mun räyhäämisiin on suhtauduttu yleensä hyvin vakavasti, kukaan ei ole keksinyt lempinimiä tai nähnyt mitään hauskaa niissä.

Räyhäämisen kuten muunkin perseilyn juju on siinä, että se pitää tehdä yllättävässä kontekstissa yllättävästä syystä. Sen takia ei kannata räyhätä liikenteessä tai räkälässä, vaan leppoisissa harrastuksissa tai hautausmaalla.

Yllättävä räyhääminen saa ihmiset hölmistymään ja lamaantumaan ja niitä voi seurata vähän kuin piilokameraan joutunutta.

Milloin lähdetään yhdessä hiihtämään, Kultsu?

[Norma Bates]

Tämä loputon "meniköhän nyt varmasti oikein" on kyllä suuri haittaa sportissakin. Vaikka olisin tehnyt just presis, niin siltikin mietityttää.

Suuri vahvuus ajattelussa!

Ei sellaisessa lajissa jossa et toimi yksin. Jos tekee jotain yksin, vaikkapa maalaa taulun, voi olla perfektionisti ja hioa tuotosta vaikka loputtomiin. Mutta jos teet parin kanssa jotain ja alat siinä jälkikäteen arpomaan menikö nyt oikein, niin jos meni, se tekee parillekin epävarman olon kun hän ei tiedä mihin luottaa. Jollei hän satu olemaan itse jo pro.

[Norma Bates]

Olen sairaalassa nähnyt sivusta kun yhtä naispotilasta palvellaan muita nopeammin, kun hänellä on rähisevä ukko mukana. Varmaan ihan kiva sille naiselle (paitsi että ei ole, koska tiedän että rähisevä ukko on saatanan rasittava kumppanina) kun hoidetaan nopeammin, mutta helvetin väärin muille potilaille jotka joutuvat odottamaan pidempään tämän takia. Tuollaiset rähjäpetterit pitäisi heittää ulos koko klinikalta. Ei siitä pidä etuoikeuksia ojentaa, että alkaa keuhkoamaan.

Tilanne jossa moinen on jostain syystä oikeutetun oloista on sitten eri. Mutta ei tuossa mitään erityistä ollut, jätkää ei ilmeisesti vaan huvittanut odottaa varsinaisen potilaan seuralaisena.

Kun olin mukana äitini syöpähoidoissa, siinä olisi moneenkin kertaan voinut laittaa rähinäksi, kun kaikki tuntui aina menevän päin persettä. Eräänkin kerran odotettiin jotain luvattua taksia varmaan pari tuntia, ja ilmeisesti se koko taksintilaus oli kokonaan pudonnut listalta pois. Niissä taksiasioissa oli aina jotain ihmeellistä mitä minä en ymmärtänyt. (Ja itsehän lähdin aina bussilla kotiini, kun äiti oli saatu taksiin.) Syöhoidot oli ängetty johonkin perkeleen pieneen kopperoon jossa omaiset eivät mahtuneet istumaan oikein yhtään missään, ja aina piti väistellä kun hoitaja kävi jollain kaapilla kamaa hakemassa. Kaikenlaista valtavan isoa tilaa kyllä tuntui riittävän ympäriinsä, aulaa sun muuta. Sanottiin kyllä että se syöpähoito oli vain väliaikaisesti siellä kopperossa, mutta miksi oli alunperinkään ollenkaan.

Joskus tuntuu että sairaalaan en lähde kuin kuolleen ruumiini ylitse, koska ne ovat erinomaisen ankeita paikkoja. Ääniherkälle varsinkin, kun kaikkialta kuuluu jotain ääntä kokoajan. Ja kun sekään ei riitä, laitetaan aina telkka päälle ja sieltä tulee AINA jotain saatanan ikivanhaa suomalaista leffaa jossa porukka huutaa kuin törötorvet. Tämä sama on poikkeuksetta jokaikinen kerta paikallisessa TK:ssa kun siellä joudun käymään. Näissä parantamis(?)paikoissa kuuluu olla kiltti ettei tohtori heittäydy vittumaiseksi, ja se vie kyllä meikäläiseltä hermot.

Viime kesänä tympiinnyin tosiaankin nuorehkoon mieslääkäriin joka väenvängällä tuputti kierukkaa, kyllä siinä teki mieli sanoa että hyvä sun on tuputtaa kun olet mies, ja työnnä se saatanan kierukka vaikka sanonko minne. Sitten omalääkäriksi pamahtaa vieläkin nuorempi mies. Mutta tämä ei onneksi tuputtanut mitään. Pahoin vaan pelkään etten osaa pitää häntä erityisen auktoriteettina, koska on nuori. Plus minulla on ollut niin paljon naispuolisia lääkäreitä, että miespuolinen tuntuu jo ihan kummalliselta, jotenkin "väärältäkin". Varsinkin jos on naisen kehoon liittyvistä asioista kyse, tulee mieleen että helvettiäkö tämä jätkä mulle jotain selittää, mistä hän mitään tietää omasta takaa?

En nyt kumminkaan noin sano, ja yritän olla ystävällinen tai edes asiallinen kuten aina. Viime vuosina olen hivenen ottanut semmoista vakavampaa linjaa, että täytyykö aina olla muka kuin Hangon keksi, kun riittää että on korrekti yms. Eli en välttämättä aina enää jaksa hymyillä.

[Socrates]

Esimerkiksi hyvin sovinnollinen ihminen voi ratkoa riitoja ja olla ystävällisen diplomaattinen, koska se on hänen biologiassaan ja konfliktiton ympäristö tukee hänen hyvinvointiaan, eikä se silloin olisi mikään epäitsekäs valinta.

Tässä on yksi sopuilun ongelma, pelkkä pyrkimys välttää konflikteja ei ole moraalisesti mitenkään kehuttavaa toimintaa.

Sopuilija on hyödyllinen toimija esimerkiksi kahdenvälisissä kiisoissa, joissa kummallakaan ei ole selkeää valta-asemaa toiseen nähden tai kiistelijöiden välillä ei ole jotain sairasta kuviota.

Mutta sopuilijalta loppuu paukut, jos hänen pitäisi asettua puolustamaan enemmistön jyräämäksi jäänyttä tai muuten puuttua selkeään vääryyteen. Silloin sopuilija näyttäytyy vapaamatkustajalta, joka ei uskalla uhrata omaa asemaansa vaan pyrkii keräämään kaikkien pisteet.

En vastusta kaikkia sopuilijoita. Esimerkiksi Rintamäkeläiset tv-sarjassa oli sympaattinen sopuilija.

[Xantippa]

^ Just päinvastoin, mun räyhäämisiin on suhtauduttu yleensä hyvin vakavasti, kukaan ei ole keksinyt lempinimiä tai nähnyt mitään hauskaa niissä.

Räyhäämisen kuten muunkin perseilyn juju on siinä, että se pitää tehdä yllättävässä kontekstissa yllättävästä syystä. Sen takia ei kannata räyhätä liikenteessä tai räkälässä, vaan leppoisissa harrastuksissa tai hautausmaalla.

Yllättävä räyhääminen saa ihmiset hölmistymään ja lamaantumaan ja niitä voi seurata vähän kuin piilokameraan joutunutta.

Milloin lähdetään yhdessä hiihtämään, Kultsu?

Oho, mennyt ohi, mutta sinähän et sitä tiedä, mitä selkäsi takana puhutaan tai naureskellaan. Jos rähähtely yleensä tapahtuu juurikin täysin yllättäen ja leppoisassa tilanteessa, kyllä siinä pöpin maineen saa. Ja takanapäin naureskellaan, että papparaisen vaihdevuodet näkyy.

Kas minä olen tainnut olla useammin porukoissa, jossa räyhääjästä puhutaan kuin räyhääjän völkissä.

T: Xante

[Xantippa]

Tässä on yksi sopuilun ongelma, pelkkä pyrkimys välttää konflikteja ei ole moraalisesti mitenkään kehuttavaa toimintaa.

Sopuilija on hyödyllinen toimija esimerkiksi kahdenvälisissä kiisoissa, joissa kummallakaan ei ole selkeää valta-asemaa toiseen nähden tai kiistelijöiden välillä ei ole jotain sairasta kuviota.

Mutta sopuilijalta loppuu paukut, jos hänen pitäisi asettua puolustamaan enemmistön jyräämäksi jäänyttä tai muuten puuttua selkeään vääryyteen. Silloin sopuilija näyttäytyy vapaamatkustajalta, joka ei uskalla uhrata omaa asemaansa vaan pyrkii keräämään kaikkien pisteet.

En vastusta kaikkia sopuilijoita. Esimerkiksi Rintamäkeläiset tv-sarjassa oli sympaattinen sopuilija.

Kyllähän se enemmänkin siten on, että yksi räyhääjä pilaa koko keskustelun ja polttaa mahdollisuudet minkäänlaiseen sopuun. Lisäksi ihmiset kääntyvät tilanteesta pois kokonaan, sillä harva haluaa tulla liitetyksi räyhääjään millään tavalla.

Räyhääjä näyttäytyy räyhääjänä silloinkin, kun on aivan oikealla asialla. Asia vain jää räyhäämisen alle, eikä siihen haluta puuttua sen enempää.

Eli ei, räyhäämisen ja perseilyn edut eivät edelleenkään aukene minulle!

T: Xante

[Norma Bates]

Aiemmasta talonmiehestä taloyhtiössämme sanottiin että ihan ok mies, paitsi silloin kun on moonikset tulossa. Hänen oli eräänkin kerran pitänyt laittaa pyykkitelineeseen uudet narut, ja oli kuulemman parin narun jälkeen saanut tarpeekseen ja häipynyt.

Nykyistä talonmiestä on nimitelty Pikkaraiseksi hänen selkänsä takana. Vaikuttaa kuitenkin jotenkin lupsakoituneen akkaa vaihdettuaan.

[Socrates]

Mainitsemani räyhääminen kiinteistönvälittäjälle ja sitä seurannut paskan kirjoittaminen hänen yrityksensä fb selnälle näyttää tehonneen. Parin muun henkilön piti vaivata minua eräässä asiassa, mutta melko varmasti välittäjä on varoittanut heitä että se vanha äijä on mielipuolinen räyhääjä ja vainoaja ja ne ei ole uskaltaneet ottaa yhteyttä ja asia hoitui muuta kautta.

Räyhääjä ei voita aina, mutta sitä makeammalta tuntuu silloin kun voittaa.

[Melodious Oaf]

Esimerkiksi hyvin sovinnollinen ihminen voi ratkoa riitoja ja olla ystävällisen diplomaattinen, koska se on hänen biologiassaan ja konfliktiton ympäristö tukee hänen hyvinvointiaan, eikä se silloin olisi mikään epäitsekäs valinta.

Tässä on yksi sopuilun ongelma, pelkkä pyrkimys välttää konflikteja ei ole moraalisesti mitenkään kehuttavaa toimintaa.

Sopuilija on hyödyllinen toimija esimerkiksi kahdenvälisissä kiisoissa, joissa kummallakaan ei ole selkeää valta-asemaa toiseen nähden tai kiistelijöiden välillä ei ole jotain sairasta kuviota.

Mutta sopuilijalta loppuu paukut, jos hänen pitäisi asettua puolustamaan enemmistön jyräämäksi jäänyttä tai muuten puuttua selkeään vääryyteen. Silloin sopuilija näyttäytyy vapaamatkustajalta, joka ei uskalla uhrata omaa asemaansa vaan pyrkii keräämään kaikkien pisteet.

Tämä TSS:n ja Socrateksen yhdessä muotoilema juttu on minusta kiinnostava.

Kärjistäen yksi keskeinen motivaatio sovittelevuudelle voi olla, että ihminen erityisesti tarvitsee konfliktitonta ympäristöä, kuormittuu konflikteista ja niin pois päin.

Paukut tehdä duunia saattavat kuitenkin edellämainituistakin syistä ehtyä, jos hommaa ei saada suhteellisen nopeasti siloteltua kuntoon ja epämieluisa ilmapiiri tai tilanne ympäristössä jatkuu.
     Edellämainitut syyt: Kokee sen raskaana yms.

Periaatteessa tämmönen "sopuilija" vois myös projisoida omaa epämukavuutta ikävästä tilanteesta muihin ja luoda sellaista ilmapiiriä, että nyt on jotain mitä ei voida sietää.

Jos katsoo, mitä Socrates itse tekee, niin... joskus näkyy sellainen konfliktin nostaminen esiin positiivisena asiana, osittain vakavissaan ja osittain myös niin että katsotaan sitä humoristisesti.

Tähän verrattuna näkisin että mainittu myyttinen "sopuilija" suhtautuu aina konfliktiin vakavana asiana sekä toisaalta negatiivisena ja ei-toivottavana sellaisena. 

Oisko toi sitten enemmän ydintä sopuilussa Socrateksen tarkoittamana kuin varsinaisesti se että joku on "kiltti" tai "hyväkäytöksinen"?

Vai sittenkin enemmän jotain siihen liittyvää, mitä Socrates sanoo jonkun puolustamisesta?

Vai siis... mitä?

[Xantippa]

Mainitsemani räyhääminen kiinteistönvälittäjälle ja sitä seurannut paskan kirjoittaminen hänen yrityksensä fb selnälle näyttää tehonneen. Parin muun henkilön piti vaivata minua eräässä asiassa, mutta melko varmasti välittäjä on varoittanut heitä että se vanha äijä on mielipuolinen räyhääjä ja vainoaja ja ne ei ole uskaltaneet ottaa yhteyttä ja asia hoitui muuta kautta.

Räyhääjä ei voita aina, mutta sitä makeammalta tuntuu silloin kun voittaa.

Aikamoinen pyrrhoksen voittohan se tuo on, että asiat räyhääjän kanssa jätetään mieluummin hoitamatta kuin hoidetaan. Voi tulla pahastikin persnettoa, kun räyhääjä suljetaan pois asioiden hoidosta.

Lisäksi on turha väittää tietenkin, että räyhääjä tuolla tavalla, katkomalla neuvotteluyhteydet, koska muut ovat täysin kyllästyneitä ja krpiintyneitä, ajaisi jonkun yhteisön tai kenenkään asiaa.

T: Xante