Halvan hinnan metsästys

[Kopek]

Mietin, minkä otsikon keksisin. Kokeilin muutamaa kuten "pakkomielteenä hinta" ja "kyse on vain hinnasta" ja mitä kaikkea kokeilin, kunnes tyydyin tuollaiseen tavanomaisuuteen.

Tiedän, että en ole ainoa jolla on tarve saada ostettua jotain halvalla, vaikka se tulisi kalliiksi. Taustalla täytyy olla joitakin psykologiasia seikkoja, joita myös markkinoijat käyttävät hyväkseen. Ostamisessa ei ole oleellista, miten kalliiksi jokin tulee, vaan mitä se maksaa.

Jos työkalun saa euron halvemmalta naapurikunnan kaupasta, se käydään ostamassa sieltä, vaikka matkat sinne maksaisivat viisi euroa. Syy on se, että liian kalliin hinnan tai ylihinnan maksaminen on monille sietämätöntä. Niinpä ollaan valmiit maksamaan siitä, että saadaan jotain vähän halvemmalla, vaikka sivukulut mitätöivät edullisuuden ja kääntävät ostoksen tappiolliseksi. Ostosturismissakin taitaa olla osittain tästä kyse. Matkoja ei lasketa. Ja halvan bensan perässähän tunnetusti ajetaan vaikka minne asti.

Minulla tuo halvan hinnan metsästys ja pyrkimys välttää "ylihintaa" on jo lähes sairaalloisuutta. Jos jossakin myydään tuotetta välillä normaalihinnalla ja välillä alennuksella, ja satun huonoa tuuriani ostamaan tuotteen silloin, kun sen hinta ei ole alennettu, epäonnistunut ostos jää vaivaamaan mieltäni. Kun sama tuote tulee uudestaan alennusmyyntiin, menen ostamaan sitä lisää, vaikka en enää tarvitsisikaan, koska tällä tavalla saan kaikkien ostosten keskihinnan alenemaan, eikä kärsimäni tappio tunnu enää niin suurelta. Eihän tällaisessa tietenkään ole mitään järkeä.

Jos onnistuu saamaan jonkin tuotteen alennusmyynnistä huomattavan edullisesti, ostoksesta on iloa pitkään. Ostin 1970-luvun lopulla Jyväskylästä eräästä "halpahallista" peltisessä kotelossa olevan räikkäsarjan, joka on vieläkin olemassa. Olen vuosien varrella lukemattomia kertoja kokeunut "jälkityytyväisyyttä" ostoksestani, jossa hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Katson siis tehneeni hyvät kaupat. En muista tarkkaa vuotta, milloin tuon ostoksen tein, mutta siitä on joka tapauksessa älyttömän kauan.

Itse asiassa rahanarvolaskurilla laskettuna maksoin työkalusarjasta aika paljon, jos oikein hinnan muistan, mutta ne olivat yleisesti kalliimpia tuohon aikaan.

[ROOSTER]

Meillä kuluttajilla on usein päissämme ns. hintareferenssejä joilla arvotamme ostoksen kannattavuutta. Esimerkiksi bensan hinnan hintareferenssi saattaa olla 1,50 euroa/litra. Tuota halvemmat hinnat ovat edullisia ja suuremmat kalliita. Maitopurkissa vastaava referenssihinta voi olla 1,00 eur.

Joskus voi joutua kiertämään runsaastikin, että saa referenssihintatuotteen sopivaan hintaan. Etsiessä ostoksen kannattavuus häviää. Joskus on kysessä ns. erämaan hinta. Kun ollaan umpimetsässä ja tankki lähes tyhjänä, ostetaan pakosti vaikka 1,80e/litra polttonestettä. Tämä vastoinkäyminen voi tosin paistua mielensopukoihin vuosikausiksi vaivaamaan.

Mitään logiikkaa ei näissä hintareferensseissä ole, saatetaan maksaa autosta 80.000euroa mutta bensanhinnasta ollaan tarkkoja. Tärkeintä ei siis ole käytetty rahamäärä jhnkin, vaan psykologia. Ihmisten taskujen tyhjentäminen on suurelta osin juuri henkisen puolen toimintaa.

[Norma Bates]

10 v olen liikkunut vain bussilla ja siinähän on tietysti kiinteä taksa sillä tavalla että kun esim. 30 vrk bussikortin ostat, niin ne rahat meni joka tapauksessa kävit jossain tai et. Näin ollen kaikki kaupat joihin bussilla yllän ovat periaatteessa paikkoja jotka voisin ravata läpi jos etsin jotain tiettyä tarviketta ja haluan halvimman mahdollisen. Joskus jaksan juosta, joskus en. Yksi tuttuni on siitä "hauska" että jos kerron ostaneeni jotain hinnalla se-ja-se hän kyllä keksii ilmoittaa että jossain tietyssä kaupassa olisi ollut halvemmalla, taikka oli tarjous joka juuri meni tms. Kerran älähdinkin että onko sun pakko AINA kertoa se halvempi hinta, kun minua sitten nyppii. Hän sanoi että olisin minä sen saanut selville itsekin. En välttämättä, koska sen jälkeen kun olen jotain hankkinut, välttelen parhaani mukaan näkemästä mahdollisia halvempia hintoja vastaavan vimpaimen suhteen.

Vituttavimpia ostoksia viime vuosilta taitaa olla nykyinen eli järjestyksessä 2. älypuhelimeni. Ostin juuri sen tietyn paremman kameran takia, mutta ei se nyt mikään mahtavan upea kamera taida olla, ja halvempiakin puhelimia olisi ollut tarjolla. Heti alkuunsa se piti käyttää huollossakin kun latinki ei riittänyt edes yhtä päivää. Saatuani puhelimen huollosta takakansi repsotti, ja jouduin itse liimaamaan sen kiinni. Seuraavaksi onnistuin itse rikkomaan sen pulkan jossa on SIM-kortti ja muistikortti, kun en ymmärtänyt miten sitä käytetään. Piti osaa uusi tilalle. Ja maksan tätä rakkinetta joku 3 v yhteensä.

Kun ostan, jos elää saa, 3. puhelimeni, niin sitten kyllä jumankauta metsästän halvimman mahdollisen. 

[Lognessa]

Joskus on on pitänyt olla kultaa, jota vastaan sai painaa rahaa, nyt sitä voidaan painaa tarpeen mukaan lisää  tai tehdä virtuaalista bitconia. Ymmärrettävää, koska tuottavuushan on kasvanut, eli pitäähän sen rahan määräänkin kasvaa.

Kun ostan jotain ja tuon sen kotiin, sen rahallinen arvo on nolla, mutta tunnearvo saattaa kohota taivaalliseksi. Rahallinen arvo sille tulee vasta, jos joku sen haluaa ostaa ja millä hinnalla.

Suuret setelit saattavat viuhua, mutta olen äärettömän tarkka pienistä senteistä. Esim. tilanteessa, jossa ostan jonkun -30% tuotteen ja kassa ei huomaa lyödä sitä vähennyksenä. Olen aika huoleton, joten näitä kassan virheitä huomaan vahingossa jos huomaan. Mutta kun huomaan, saatan jopa 25 senttiä käydä hakemassa seuraavalla kerralla kaupasta. Ei ole kyse niistä 25 sentistä vaan tässä kohtaa periaatteesta.

[MrKAT]

Sainkohan minä rokotuksen h.h.m:ään jo muinoin kun isä osti ison lastillisen banaaneja "koska sai tarjouksesta halvalla" ja hiukan vielä painosti perhettä syömään urakalla ettei ne ehdi mennä pilalle? Mahani ei kestä (enää) palastakaan, vääntää.

[Hippi]

Lapsesta asti olen ollut, kaiketi isän perintönä, jonkinlainen roopeankka. En kuitenkaan yhtä pihi kuin isäni oli, sillä se meni ainakin äidin mielestä niin noloksi, ettei hän suostunut isän kanssa yhdessä kauppaan menemään.

Tarkkaan katson, mihin rahani pistän ja käytän tarjouksia hyväkseni silloin, kun ne kohdalle sattuvat ja kun juuri silloin olen tuotetta tarvitsemassa. En siis lähde ostamaan jotain tuotetta vain siksi, että se juuri nyt on halvalla ja sitä joskus saattaisin tarvita. Hyvin säilyviä elintarvikkeita voin kyllä ostaa kohtuudella varastoon tarjouksen perusteella, jos ostaminen piakkoin olisi tulossa eteen muutenkin. Mutta esimerkiksi kausi-alennusmyynnit jäävät minulta väliin kokonaan, jos tarjolla ei ole sellaista, jota juuri silloin tarvitsen. Toinen syy on sitten ne ruuhkat, mitkä kaupoilla on alennusmyyntien aikoihin, että en jaksa sitä hälinää. Myös erilaiset "hullut päivät" jäävät minulta käymättä sen hälinän vuoksi.

Olen sis valmis uhraamaan rahaa siihin, ettei tarvitse mennä ruuhkaan ostoksia tekemään.

Viime vuosituhannella minulla oli yksi työkaveri, joka oli varsinainen tarjoushaukka. Hän käytti joka päivä hyvän hetken työaikaa siihen, että luki Hesarista kaikkien Hgin keskustan kauppoojen ruokatarjoukset läpi ja laati listan kaupoista, joissa oli käytävä ostoksia tekemässä. Hän tosiaan saattoi tehdä niin, että yhdestä kaupasta, yleensä Valintatalosta, joka siihen aikaan oli halpa, osti kaiken muun, mutta sitten muihin kappoihin säntäsi ostoksineen ostamaan ne tarjouksessa olevat. Tarjouksen ei tarvinnut olla montaakaan penniä, kun hänen mielestään se kannatti käyttää hyväkseen. Ihmettelin kyllä sitä vaivaa, jonka hän jaksoi nähdä työpäivän päätteeksi muutaman markan tähden, sillä ei heillä rahapulaa ollut. Hän perusteli tätä sillä, että ei halua maksaa yhtään enempää kuin on pakko. Tällä kaverille annoimme myös erilaiset tarjouskupongit ja ostosmerkit, jotka tuohon aikaan olivat suosiossa.


Varmaan säästäisin pitkän pennin, jos viitsisin seurata noiden muutaman kohtuullisen matkan päässä olevan kaupan tarjoushintoja ja tekisin, kuten tuo kaverini. Vaikka pyörällä tai jalkaisin kiertäminen nuo kaupat läpi ei tuotteille toisikaan lisähintaa, niin onhan se vaivalloista kuljetellla edellisestä kaupasta tehtyjä ostoksia mukanaan seuraavaaan kauppaan. Mukavuudellakin on hintansa.

Kun jotain tarvitsen, ostan sen sillä hinnalla, millä sen parhaiten saan. Autottoman on tehtävät joskus kompromisseja ja maksettava myös kuljetuksesta, joten pelkän tuotteen hinta ei aina ratkaise. Luultavasti olen kuitenkin säästänyt paljon enemmän olemalla ostamatta tarpeetonta.

[Norma Bates]

Luultavasti työläintä mitä olen tehnyt päästäkseni halvemmalla on ollut kissanpaskalaareissa käyttämäni puupelletin hakeminen öpauttia lihasvoimin. Aikoinaanhan säkit painoivat 20 kg. Hain niitä talvella pulkalla eräästä rautakaupasta, ja matkaan sisältyi ylä- ja alamäki. Koska pulkka ei jostain syystä luistanut lunta pitkin, kiskoin sen lopulta puuportaita ylös. Alamäessä puolestaan kyllästyneenä potkaisin pulkan menemään, jolloin se tietysti singahti päin puuta, säkki auki ja pellettejä tursuaa. Olin lisäksi ostanut ruokaa ja jokun rahkapurkki hajosi ja siinä oli sitten rahkaa ja pellettiä iloisesti sekaisin.

Rautakauppa lopetti. En muista enää oli ennen vai jälkeen lopetuksen kun hommasin vitosen nokkakärryt joilla ihmiset tapaavat kyörätä kaljalasteja. Jossain vaiheessa se pellettisäkkikin pieneni ja paino on nykyään 16 kg. Tätä viritystä kyöräsin bussiin, ja aivan kamalahan se oli nostella. Ja kotona vielä portaat ylös.

Kaventuneen säkin huomasin sopivan vanhaan rinkkaani, joten aloin hakemaan milloin mistäkin loitompana olevasta rautakaupasta yhden säkin aina tarpeen tullen. Mutta bussissa rinkan kanssa liikkuminen on kokolailla ahterista.

Loppujen lopuksi kyllästyin täysin ja nykyään tilaan pari säkkiä kerralla, kuljetusmaksu on joku kympin vai oliko jo 13 e viimeksi, en muista. Tilaisin useamman, mutta sitten kuljetusmaksu olisi 50 tai 70 e, en muista sitäkään, mutta siinä on semmoinen idioottimainen painon mukaan menevä porras jossa pompataan älyttömyyksiin, kun yhdestä isosta kaupasta tilaa.

[Kopek]

Minun heikkouksiani ovat monen muun asian ohella "poistotarjoukset" eli 50% ja sitä enemmän alennetut hinnat. Eilen sain sentään taisteltua tätä heikkouttani - vai pitääkö sanoa asennevammaani - vastaan enkä ostanut 15 euron purseroa, jonka alkuperäinen hinta oli 69.90 euroa, jos nyt sentin tarkkuudella muistan. Pusero oli niin kauhea, että en olisi huolinut sitä ilmaiseksikaan. Usein kuitenkin keksin jotain kuviteltua käyttöä myös tuollaiselle ei-haluttavalle tuotteelle. Ajattelen käyttäväni sitä esimerkiksi hommavaatteena eli erilaisissa remonttihommissa. jossa ulkonäöllä ei ole väliä.

Silloin, kun hinta on aivan järjettömän halpa, keksin mitä mielikuvituksellisimpia perusteita ostaa tuote. Pari viikkoa sitten erään Tokmannin tarjouslaatikossa oli euron maksavia vaatteita. Sieltä lähti mukaani tarpeetonta vaaterojua muutamalla eurolla. Oli kangasvöitä ja shortsit (joita en koskaan kehtaa käyttää) ja farkut (jotka eivät mahdu päälle) ja T-paita (jota tuskin käytän).

Ja kaiken tuon ostamisen jälkeen tulin tietysti katumapäälle - kaduin sitä, että en ostanut enemmän!

Minussakin on siis hamstraajan vikaa, mistä kaaosamainen asuntommekin kertoo. Niin kuin alkoholisti, joka kieltää ongelmansa, en kuitenkaan myönnä olevani perheen pahin tässä asiassa. Minulla tämä kyseenalainen piirre liittyy ennen kaikkea halpoihin hintoihin. Normaalihintaista tarpeetonta ei juuri osta. Tai en tiedosta ostavani.

[Norma Bates]

Minulle Akilleen kantapää on roina joka ei maksa mitään. Messuilta tulee kyörättyä kyniä läjä, esitteitä pino ja kaikki irtosälä mikä vaan irti lähtee. Esitteet yleensä pölyttyvät jossain kasana vuoden ennen kuin käy ne läpi. Joitakin vimpaimia tulee jälkikäteen ihmeteltyä että mikähän se tuokin on. Luottokortin kokoinen suurennuslasi (muovi) olisi kyllä kätevä jos pitäisin sitä aina mukana. Nythän on kohta pakko. Kaikissa tilanteissa en voi enää räplätä kaukolasejani käsin niin että näkisin lähelle (joka lasien yli tai lasit kokonaan poistaen).

Kun kirjastoihin tuli kirjojen kierrätyshyllyt, aloin tietysti roudaamaan vähänkin mielenkiintoisia tietokirjoja kotiini. Nykyään pyrin olemaan äärimmäisen ronkeli tässä. Tilaa ei ole loputtomiin.

[kertsi]

Itse olen tällä hetkellä iloinen, että on tullut roudattua kotiin lukemista (kirjaston yms.) ilmaishyllyistä, kun kirjastoihin ei nyt ole menemistä. En oikein saa unta ilman jotain (kevyehköä) lukemista. Ja vino pino lukemattomia ostokirjojakin pölyttyy hyllyssä, joten lukemista riittäisi varmaan ainakin vuodeksi tällä tahdilla (puolisen tuntia väsyneenä juuri ennen unen saantia).

[kertsi]

Silloin, kun hinta on aivan järjettömän halpa, keksin mitä mielikuvituksellisimpia perusteita ostaa tuote. Pari viikkoa sitten erään Tokmannin tarjouslaatikossa oli euron maksavia vaatteita. Sieltä lähti mukaani tarpeetonta vaaterojua muutamalla eurolla. Oli kangasvöitä ja shortsit (joita en koskaan kehtaa käyttää) ja farkut (jotka eivät mahdu päälle) ja T-paita (jota tuskin käytän).

Juu, nuo poistolaarit ovat kyllä semmoisia, joihin helposti haksahtaa. Onneksi menen vain harvoin vaatekauppaan. Tokmannissa en ole tainnut eläissäni olla, en edes tiedä, missä sellainen lähin mahtaisi olla.

[kertsi]

Itse ostin kerran ihan älyttömiä juttuja K-Raudan alennusmyynnistä. Esimerkiksi hiomakone, jota en ole kertaakaan käyttänyt. (Oli tarkoitus hioa kynnyslaudat. Siinä mitään konetta olisi kyllä tarvinnut, phah. Ja remontin yhteydessä ne kynnyslaudat sitten kuitenkin uusittiin kokonaan.) Ynnä muuta ihan turhaa. Mutta kun halavalla sai. Harmi, etten noiden sijaan ostanut kunnon iskuporakonetta/poravasaraa, sillä sille olisi joskus (harvoin) käyttöäkin. Vanha iskuporakoneeni oli lainassa juopolla sukulaisellani, eikä siitä enää ole mihinkään.

[Amore]

Minä en ole koskaan ollut tarjousten perään, mutta minimalistina säästän olemalla ostamatta. Jopa silloin kun näen jotain houkuttelevaa, esim. hyvännäköisen vaatteen, mietin millä tavoin se ei sovi minulle ja yhdisty muiden vaatteitteni kanssa. Pyrin siis kampittamaan ostohalut alkuunsa. Usein käyttämäni taktiikka on jättää "himotuote" ostamatta sillä ajatuksella, että voin palata kauppaan myöhemmin ja ostaa sen sitten, jos tuotetta vielä on jäljellä. Yleensä ei ole, joten ongelma on ratkennut. Ani harvoin ostamattomat ostokset jäävät harmittamaan.

Kirpputorille en nykyisin vie vaatteita juuri lainkaan, sillä käytän kaikki aivan loppuun kotivaatteina tai mökkivaatteina. Kun vaate hajoaa, saan siitä vielä kertakäyttöriepuja siivoukseen. Olen jollain hassulla tavalla suorastaan kiintynyt rikkinäisiin vaatteisiin kotikäytössä. Tällä hetkellä minulla on kotikäytössä neuletakki, joka on puhki kyynärpäästä. Tai oli, sillä olin niin pöhkö, että neuloin kyynärpäähän paikan. Se olikin hauskaa, sillä neuloin paikan poimimalla neuletakista silmät puikolle ja sitten vain improvisoin, miten suuri ja millainen paikan pitäisi olla. Langan väri oli tietysti eri kuin neuletakin. Neuloessani ajattelin Kaffe Fassettin muotineuleita. Jokin aika sitten Yle kirjoitti tikkuröijystä eli kalastajaneuleesta, joista pidettiin niin, että niitä saatettiin paikkailla "paikka paikan päälle". Oma neuletakkini on kaupasta ostettu, mutta tuo paikkailuidea olisi hauska toteuttaa joskus.

https://yle.fi/uutiset/3-11301835

http://www.kaffefassett.com/gallery/ready-to-wear/

[kertsi]

^
Itsellänikin on tapana pitää kotivaatteina joitakin ihan puhkikulutettuja vaatteita. Vanhoista vaatteista tulee pehmeitä pitkässä käytössä. Eräs puuvillainen neulepusero oli erityisen rakas. Sen väri sopi minulle loistavasti ja piristi aina mielialaa, samaten malli oli imarteleva. Kului lopulta mm. kainaloista ihan puhki, mutta silti käytin sitä myös taidekursseilla, niin ei tarvinnut varoa vaatteitaan värien öljy- tms. värien kanssa häärätessään. Lopulta vaate kului lopulta kyllä aivan riekaleiksi, ja piti heittää pois.

[Hayabusa]

Itse olen tällä hetkellä iloinen, että on tullut roudattua kotiin lukemista (kirjaston yms.) ilmaishyllyistä, kun kirjastoihin ei nyt ole menemistä. En oikein saa unta ilman jotain (kevyehköä) lukemista. Ja vino pino lukemattomia ostokirjojakin pölyttyy hyllyssä, joten lukemista riittäisi varmaan ainakin vuodeksi tällä tahdilla (puolisen tuntia väsyneenä juuri ennen unen saantia).

Lukemattomia lukemattomia kirjoja löytyy täältäkin. Viime aikoina olen kyllä onnistunut parantamaan tapojani ja tuoreet hankinnat olen onnistunut lukemaan aika lailla heti. Rästit ovat muinaisilta ajoilta. Ainakin osan niistä voisi heittää pois / viedä johonkin kierrätykseen.