Osaamisen ja töiden sukupuolittaminen

[Lognessa]

Aikoinaan eksän ei tarvinnut muuta tehdä kuin hankkiutua eroon lusikallisesta saneerauslaastia. Kuaka tahansa muu olisi heittänyt laastin metsään tai laittanut sen roskapussiin, mutta eksä viisaana naisena päätti huuhdella laastijämät vessanpytystä alas.

En ollut vahtimassa, joten laasti tietysti jämähti sinne pytyn  nieluun jättäen ikuisen jäljen, jota kuka tahansa voisi epäillä paskajäänteeksi.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka heittävät wc-pönttöön kaikkea mahdollista. Miksei laastia voinut panna roskikseen? Itse en ole koskaan heittänyt pönttöön muuta kuin vessapaperia ja joskus siivouksessa käytetyn veden. Ihan kummallinen ajatus, että vessa on joku moolokin kita, jonne voi heittää mitä vain, joka sitten taianomaisesti katoaa elämästä.

Eikö ne mene samaan jäteputkistoon, vaikka siivousveden kaataisi lavuaarista?
Hatunnosto niille koville tyypeille, jotka siellä viemärissä työskentelevät. Itse en pystyisi.

Bruttolle, Svedbergin pöntöt ovat ruotsalaisia, tarkoitettu pienille jätöksille.

Missään tapauksessa laastia ei saa kaataa wc-pönttöön. Tiedän remontteja, joissa putkisto on onnistuttu sillä keinoin tukkimaan ja taloyhtiöön on aiheutunut vesivahinko.

En missään tapauksessa, vaikka sementtihän on vesiliukoista.

Ymmärsin Amoren viestin niin, että joskus heittää pönttöön siivousvedet ja tosisinaan taas muualle, enkä keksinyt mikä se muu ekologisempi paikka olisi, joka kyllä kiinnostaisi.

Hipin vinkki huuhdella samalla pesuvedellä pönttö on peukun arvoinen ekoteko.

[Brutto]

Aikoinaan eksän ei tarvinnut muuta tehdä kuin hankkiutua eroon lusikallisesta saneerauslaastia. Kuaka tahansa muu olisi heittänyt laastin metsään tai laittanut sen roskapussiin, mutta eksä viisaana naisena päätti huuhdella laastijämät vessanpytystä alas.

En ollut vahtimassa, joten laasti tietysti jämähti sinne pytyn  nieluun jättäen ikuisen jäljen, jota kuka tahansa voisi epäillä paskajäänteeksi.

Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka heittävät wc-pönttöön kaikkea mahdollista. Miksei laastia voinut panna roskikseen? Itse en ole koskaan heittänyt pönttöön muuta kuin vessapaperia ja joskus siivouksessa käytetyn veden. Ihan kummallinen ajatus, että vessa on joku moolokin kita, jonne voi heittää mitä vain, joka sitten taianomaisesti katoaa elämästä.

Eikö ne mene samaan jäteputkistoon, vaikka siivousveden kaataisi lavuaarista?
Hatunnosto niille koville tyypeille, jotka siellä viemärissä työskentelevät. Itse en pystyisi.

Bruttolle, Svedbergin pöntöt ovat ruotsalaisia, tarkoitettu pienille jätöksille.

Missään tapauksessa laastia ei saa kaataa wc-pönttöön. Tiedän remontteja, joissa putkisto on onnistuttu sillä keinoin tukkimaan ja taloyhtiöön on aiheutunut vesivahinko.

En missään tapauksessa, vaikka sementtihän on vesiliukoista.

Ei ole. Sementti kovettuu reagoimalla kemiallisesti veden kanssa. Sementti siis kovettuu myös veden alla.

[Brutto]

Minä jäin miettimään, miten ihmeessä eksän riesaksi on jäänyt lusikallinen saneerauslaastia.

T: Xante

Tämä on oikeastaan vielä hullumpi juttu. Eksä oli saanut jostakin päähänsä, että kiuaskivet haisevat omituiselta. Kukaan muu ei havainnut kivien haisevan yhtään miltään. Mutta eksä päätti kuitenkin salaa vaihtaa kivet uusiin sillä välin kun itse olin matkoilla.

Homma olisi kai onnistunutkin, mutta eksäpä pakkasi vanhat kivet Lidlin muovikassiin ja kantoi ne sillä ulos (ei kuitenkaan yrittänyt huuhtoa niitä vessanpöntöstä, ainakaan tietääkseni...). Muovikassin pohja tietenkin ratkesi kivien painosta. Kivet putosivat terassin klinkkerilaatoitukselle jolloin pari klinkkerilaattaa halkesi. Salatakseen mokansa hän piikkasi haljenneet laatat irti, haki varastosta samanlaiset ylijäämälaatat ja liimasi ne sanerauslaastilla paikoilleen. Laastia tuli sekoitettua ilmeisen sopiva määrä, koska sitä jäi vain tilkka yli, mutta sekin vähä todistusaineisto sähläyksestä piti yrittää hävittää sähläämällä vielä lisää.

Aika raju tarina. Olisi todella kamalaa, ellei kotonaan saisi kiuskiviä vaihtaa kuin salaa ja jos sitten kävisi virhearvio/vahinko muovikassin kanssa, sitä pitäisi peitellä ja salailla lisää.

Olin hieman aikaisemmin asettanut eksän täydelliseen remontointikieltoon. Siksi salailu. Syynä oli eksän yritys vaihtaa ihan itse kylpyhuoneen laattasaumojen silikonit. Niissä oli homesuojaus hieman pettänyt ja eksä kaapi vanhat silikonit pois. Yllätyksekseen hän löysi silikonien alta valtavasti lisää hometta, jonka hän kaapi huolellisesti pois. Saavuin hätiin liian myöhään vain nähdäkseni, että laatoituksen vihreä vesieriste oli kaavittu irti yhden sauman osalta.

Ainakin jollain lailla mies romahdutti naisen itseluottamuksen. Ei käsittääkseni ole mikään epätavallinen tarina se.

Kun itseluottamusta on paljon ja osaamista vähän, on yhdistelmä vaarallinen. Tämä pätee rakentamiseen, remontointiin, autoiluun ja kaikkialle muuallekin. Tällöin pitää joko lisätä osaamista tai romahduttaa itseluottamus. Jos kumpikaan noista ei onnistu, pitää henkilöä estää tekemästä asioita joita ei osaa.

[Xantippa]

Toivottavasti kuitenkaan et onnistunut ainakaan ihan täysin eksän itseluottamusta romahduttamaan. Nimittäin yleensä kun läheiset ahkeroivat tällä saralla yhdessä asiassa, he tulevat onnistumaan myös toisissa.

En tiedä, olisiko minun pitänyt julistaa nyksä keittötyökieltoihin niiden "onnistumisien" vuoksi, joita hänelle tällä saralla ensimmäisinä yhdessä asumisen vuosinani kyllä. Meni monet kalliit (meille siihen aikaan todella kalliit) aineet pilalle, pari otosta erityisesti jäänyt mieleen. Nyt olen kuitenkin erityisen tyytyväinen, että en sitä tehnyt, sillä hän on huomattavasti parempi kokki kuin minä. Ja siitä on kyllä monenlaista hyötyä minullekin.

Sitäkin toivon, että sinulla sitten oli edes sen verran reiluutta, että et nalkuttanut, että sinunko on pakko kaikki kodin kunnostustyöt tehdä. Opettaa ja tehdä yhdessä nähtävästi et halunnut (muistaaksesin tosin sullahan oli muitakin kiireitä), mutta nähtävästi palaverin jaksoit aina pitää kasvattavasssa hengessä, kun toinen tosissaan yritti, mutta ei vaan osannut.

T: Xante

[kertsi]

Ainakin jollain lailla mies romahdutti naisen itseluottamuksen. Ei käsittääkseni ole mikään epätavallinen tarina se.

Kun itseluottamusta on paljon ja osaamista vähän, on yhdistelmä vaarallinen. Tämä pätee rakentamiseen, remontointiin, autoiluun ja kaikkialle muuallekin. Tällöin pitää joko lisätä osaamista tai romahduttaa itseluottamus. Jos kumpikaan noista ei onnistu, pitää henkilöä estää tekemästä asioita joita ei osaa.

Sukulaisnaiseni olisi tehnyt viisaasti, jos ei olisi ensiajelulle kortin saatuaan ottanut nimenomaan aviomiestään mukaan, horjuttamaan kuskin itseluottamusta (vaikka tahattomastikaan). Tarina ei kerro kuinka täsmälleen ottaen tämä tapahtui, mutta miehen tuntien, hän lienee erittäin pihinä miehenä kiljunut hysteerisenä pelätessään auton puolesta (jonka oletettavasti näki yksityisomaisuutenaan eikä perheen omaisuutena, vaikka yhteisesti sen olivat maksaneet), ja hermostuttanut vaimonsa. Hermostunut kuski ei kai koskaan ole hyvä kuski.

Itselläni kävi parempi mäihä. Minulla ei ollut autoa tai miestä, kun sain ajokortin. Ensimmäisellä tai toisella ajelulla naapurini ja ystäväni heitti minulle autonsa avaimet, että ota tuosta ja lähde itseksesi ajelulle. Luotti minuun niin paljon. Ensimmäisellä tai toisella ajelulla (en muista kummin päin ajelut menivät) tämä ystävä oli kyydissä ja eräs toinenkin naapuri. Liikaa yleisöä kylläkin. Eräässä kohdassa ystäväni neuvoi väärin ("aja vaan"), kun tulimme tielle, jolla olikin toisilla etuajo-oikeus. Tuli vähällä piti -tilanne, josta selvittiin onneksi. Kukaan ei huutanut, mutta itse kyllä järkytyin, ja ajoin heti kotia sen tilanteen jälkeen. Joka tapauksessa sen muistan, että itseluottamus ei tosiaankaan ollut huipussaan ensiajeluilla eikä varmaan ensimmäisen puolen vuoden, vuoden aikana. Jos ensiajelulla olisi ollut pelkääjän paikalla joku jäkättäjä ja päällepäsmäri, olisi sillä voinut olla tuhoisat vaikutukset. Eli se apukuski olisi heikentänyt tieturvallisuutta.

Jokainen kuski tuolla maantiellä tai kadulla on joskus itse ollut aloittelija, eikä kukaan ole seppä syntyessään.

[Xantippa]

Lisäksi Brutto varmaan omisti talon 100 % kun hänellä oli valta asetella kokonaiskieltoja yhden hemmetin sauman vuoksi.

T: Xante

[kertsi]

Ainakin jollain lailla mies romahdutti naisen itseluottamuksen. Ei käsittääkseni ole mikään epätavallinen tarina se.

Kun itseluottamusta on paljon ja osaamista vähän, on yhdistelmä vaarallinen. Tämä pätee rakentamiseen, remontointiin, autoiluun ja kaikkialle muuallekin. Tällöin pitää joko lisätä osaamista tai romahduttaa itseluottamus. Jos kumpikaan noista ei onnistu, pitää henkilöä estää tekemästä asioita joita ei osaa.

Eräs ystäväni on ammattikoulun opettaja, sähkölinjalla. Hän käsittääkseni tähdentää turvallisuutta joka välissä, mutta tarkoituksellista ja täydellistä oppilaan itseluottamuksen romahduttamista ei hänen keinovalikoimiinsa jostain syystä kuulu. Muutama taannoinen kommenttisi on joskus antanut ymmärtää, että itse taidat olla (ammattikoulun?) opettaja tai ainakin olet ollut joskus aiemmin. Kuuluiko oppilaiden itsetunnon ja itseluottamuksen romahduttaminen sinun keinovalikoimiisi? Miten onnistuit omasta mielestäsi ammatissasi? Vai koskeeko tuo vain naisystäviesi itseluottamuksen romahduttamista?

[Amore]

Ymmärsin Amoren viestin niin, että joskus heittää pönttöön siivousvedet ja tosisinaan taas muualle, enkä keksinyt mikä se muu ekologisempi paikka olisi, joka kyllä kiinnostaisi.

Ymmärsit väärin. Tuo joskus viittaa vain siihen, että vesisiivousta (lähinnä lattian pesu) tehdään harvemmin. Yleensä riittää kostealla pyyhkiminen, jolloin puhdistan harjalla mahdolliset irtoroskat pönttöön, mutta huuhtelen liinan juoksuttamalla hanavettä. Mutta kun nyt ajattelen tarkemmin, niin minulla on kyllä toinenkin paikka, jonne kaadan joskus talousvesiä, nimittäin kasvukauden jälkeen isoon kukkaruukkuun parvekkeella. Ruukussa ollut kasvi on siis silloin jo lakastunut ja multa kuivunut. Multapaakku imaisee pienemmät nestemäärät valuttamatta niitä paakun läpi lattialle. Esim. porkkanoista pesussa irronneen hiekan lurautan ruukkuun. Pesuainevesiä tai muita kemikaaleja en kaada ruukkuun. Biojätenesteille multapaakku on hyvä, koska vien paakun biojätteeseen sitten kun jaksan siihen ryhtyä. Paakku painaa sen verran, että yleensä pilkon sen vähintään kahteen osaan.

Siivousveden kaataminen pesualtaaseen ei ole sama asia kuin sen kaataminen pönttöön. Pesualtaasta vesi kulkee lattiakaivon kautta, joka on altis tukkeutumiselle erityisesti hiusten takia. Pönttöjäte ei kulje lattiakaivon kautta, vaan menee suoraan talon putkistoon. Lisäksi pesuallas on paljon korkeammalla kuin pönttö, joten sangon nostaminen altaan yläpuolelle olisi todella epämukavaa. Enkä yhtään pidä ajatuksesta kaataa altaaseen mitään lattiavesiä, joissa voi olla hiekkaa ja hiuksia.

[Xantippa]

Aika harva sitä mitään osaa ilman, että on jotain oppia, vinkkiä tai neuvoa saanut. Ihmemiehet, jotka syntyvät meisseli hampaiden välissä ovat tietysti eri juttu.

Itse arvostin suuresti sitä, että mies rohkeasti alkoi yritellä kokkaushommia - oli se sittenkin parempi vaihtoehto kuin se, että olisi marissut jääkaapin ovella, että eikö ole mitään syötävää.

Hän on ihan kohtuunäppärä, mutta on niitä korjaushommiakin pieleen mennyt, kuten itsellänikin. Ja on tullut minunkin mokattua ruuanlaitossakin, ei siinä mitään.

Ei ole vielä kummallekaan tullut mieleen antaa mitään kieltoja sen perusteella, että jotain tulee mokattua. Jos oltaisiin niin toisaalta tehty, olisi kyllä kämppä aika surkeassa kunnossa, kun ei meillä ollut alkuvuosina varaa ammattilaisia joka hommaan ostaa. Nykyään on taito karttunut sen verran, että ei tarvitse.

T: Xante

[Brutto]

Kuuluiko oppilaiden itsetunnon ja itseluottamuksen romahduttaminen sinun keinovalikoimiisi?

En ole opettanut ammattikoulussa, mutta muualla kyllä. Kuten jo aikaisemmin sanoin, itseluottamuksen romahduttaminen kuuluu keinovalikoimaan silloin, kun ylikorostunut itseluottamus on esteenä oppimiselle ja neuvojen kuuntelemiselle. Itseluottamuksen romahduttamisella voidaan säästää jopa ihmishenkiä. Ja puhun nyt sellaisesta ammatillisesta itseluottamuksesta, jolle ei ole todellisuudessa katetta. Tilanne on verrattavissa känniläiseen, joka kuvittelee turvallisesti pystyvänsä ajamaan jarruttomalla autollaan kahtasataa Mannerheimintiellä.

[Xantippa]

Niin, kun kyvyt ei riitä rationalisointiin, jolla saa toisen ymmärtämään opettavan asian ja/tai auktoriteetti ei riitä siihen, että toinen ymmärtäisi opettajan arvon opetettavan asian suhteen, nopein tie on tietysti romahduttaa itsetunto.

Yleensä tällä metodilla on vaan ihan tutkitusti ja tunnetusti aikamoisia haitallisia vaikutuksia, jotka suorastaan pyyhkivät hyödyn koko opetuksen yrityksestä.

Lisäksi omaan puolisoon suhtautuminen samalla tavalla kuin oppilaisiinsa saattaa hyvinkin johtaa ainakin minun mielestä suorastaan väistämättömiin tilanteisiin.

T: Xante

[kertsi]

Warning: Never learn driving from your husband.
USA:ssa asuva intialaisdaami varoittaa kanssasisariaan ottamasta ajo-opetusta aviomiehiltään.

Saattaa siinä vähän rahaa säästää, tai sitten saattaa aikaansaada perheriidan tai jopa pilata avioliittonsa.

Veikkaisin, että sillä on suuri merkitys, tuleeko kritiikki opettajalta vaiko omalta aviomieheltä.

Sitä en tiedä, liittyisikö tämä jotenkin valtataisteluihin perheissä.

Mutta siitä olen melkoisen varma, että missään vakavasti otettavassa opetusmetodologiassa ei ole tarkoitus romahduttaa oppilaan itseluottamusta. Päinvastoin. Tarkoitushan on saada oppilas oppimaan, ja vieläpä niin, että tämä pystyy toimimaan itsenäisesti, ilman opettajan valvovaa silmää. Silloin nähdäkseni itseluottamuksen romahduttamisesta on vain ja ainoastaan haittaa. Poikkeuksen ehkä tekevät sellaiset sadistiset ja kelvottomat opettajat, joilla ei ole tarkoituskaan opettaa yhtään mitään, vaan vain pönkittää omaa itsetuntoaan painamalla oppilaita alas. Sellaisten opettajien opetus ei ole tuloksellista - sen oppilaan kannalta. Oppilaalle huutaminen tai heidän lyömisensäkään ei edistä oppilaiden oppimista, jotain syystä.

[Kopek]

Mietiskelin edellä esitettyjä näkemyksiä, kun ajelin hetki sitten paikkakunnalle B. Kirjoittaisin ehkä pidemmänkin mielipiteen aiheesta, jos ehtisin. Kunnan määräämä "deadline" kuitenkin lähestyy, joten on pakko tehdä sitä, mitä varten tänne "B-paikkakunnalle" tulin eli purkaa rakennusta ja siivoilla.

Lyhyenä välikommenttina heitän tähän toteamuksen, että kyllä "apukuskin" taholta tulevaa morkkaamista ja arvostelua ja rähjäämistä joutuu kuuntelemaan sukupuolesta riippumatta eikä silti ehkä ole mahdollisuutta lopettaa kokonaan ajamista tuollaisesta suivaantuneena. Maaseudullahan se tarkoittaisi jonkun toisen ihmisen määräämistä kuljettajakseen, mistä kärsisi niin kuljettaja kuin kuljetettavakin, kun liikkumiseen menisi kahden ihmisen aika. Tällöin jäisi monia muita asioita tekemättä.

Minulla on sellainen tuntuma (vaikka tämä ehkä itsekehulta vaikuttaakin), että saisin opetettua ns. toivottoman tapauksenkin ajamaan autoa aina ajokortin saamiseen asti. Tästä "koulutuksesta" nimenomaan kirjoittaisin sen pitkän jutun, jos olisi aikaa.

Lyhyesti sanottuna perusidea olisi autopelon ja ajopelon poistamisessa eli ihmisen muokkaamisessa niin, että hän on "yhtä" auton kanssa eli kokee auton tavallaan fyysisten toimintojensa jatkeeksi. Näinhän kilpa-ajajatkin ilmeisesti kokevat. Auto on osa heitä.   

Esimmäisen vaiheen harjoittelu tapahtuisi suljetulla isolla alueella, jossa harjoittelija saisi aivan vapaasti tehdä autolle mitä haluaa. Auto olisi vanha arvoton romu, joten siitä ei tarvitsisi olla huolissaan. Tähän vaiheeseen harjoittelua käytettäisiin vaikka tuhansia tunteja aikaa, jos ei vähempi riittäisi. Kuljettaja perehdytettäisiin auton "sielunelämään", niin että hän ei pelkästään konemaisesti tekisi niin kuin on neuvottu vaan ymmärtäisi jotekin syvemmällä tasolla mistä on kyse, eli mitä auton sisuksissa milloinkin tapahtuu ja miten kuljettajan on oltava osa näitä tapahtumia eli toimittava yhteispelissä auton kanssa.

Vasta kun kuljettaja olisi "yhtä" auton kanssa siirryttäisin vähitellen liikenteeseen ja kaikkeen mitä siellä vaaditaan.

Seuraavassa "jaksossa" ehkä laajennan aihetta ja kirjoitan autonkäyttövirheestä tai ainakin yhdestä sellaisesta.

Korostan, että en pyri esiintymään asiantuntijana, koska en missään tapauksessa sellainen ole.

[Brutto]

Niin, kun kyvyt ei riitä rationalisointiin, jolla saa toisen ymmärtämään opettavan asian ja/tai auktoriteetti ei riitä siihen, että toinen ymmärtäisi opettajan arvon opetettavan asian suhteen, nopein tie on tietysti romahduttaa itsetunto.

Mitä eroa mielestäsi on ihmisen "itsetunnolla" ja "ammatillisella itseluottamuksella"? Eikö mitään?

[Xantippa]

Niin, kun kyvyt ei riitä rationalisointiin, jolla saa toisen ymmärtämään opettavan asian ja/tai auktoriteetti ei riitä siihen, että toinen ymmärtäisi opettajan arvon opetettavan asian suhteen, nopein tie on tietysti romahduttaa itsetunto.

Mitä eroa mielestäsi on ihmisen "itsetunnolla" ja "ammatillisella itseluottamuksella"? Eikö mitään?

Aika vähän niillä käytännössä on eroa. Tuskin ihminen, jolla on huono itsetunto, kokee ammatillista itseluottamusta. Kyllä käytännössä työpaikoilla tavataan useinkin ihmisiä, joiden itsetunto-ongelmat vaikeuttavat työntekoa, kun eivät luota itseensä lainkaan.

Mutta minä nyt kommentoin asiaa puolisoiden välisenä, enkä niinkään työpaikkojen tai koulutuksen kantilta. Tosin jos sinusta niissä ei ole mitään eroa, niin sittenhän niistä sinä voit puhua samaan syssyyn sotkien...

T: Xante