Putinin leirin on hieman pakko keksimällä keksiä ulkoisia ja väkivalloin selätettäviä uhkakuvia, jotta kansa ei keskittyisi liikaa autoritäärisiltä ihmisiltä (Putinilta) uupuviin taitoihin ratkoa ihmisten normaalissa arkielämässään kohtaamia ongelmia. Tulevissa presidentinvaaleissa lavastettu murskavoitto voi olla vaikea hyväksyttää kansalla, jos kannatuslukemat sukeltelevat yhtä syvällä kuin nyt. Muiden maailman äärioikeistolaisten johtajien kohtaloiden tavoin koronakriisi ei ilmeisesti ole juurikaan lisännyt Putininkaan kannatusta kansan keskuudessa.
Jos taas kansa yhteisesti kokee Venäjän olevan ulkosten väkivalloin voitettavien vihollisten saartama, kerääntyy kansa johtajan taakse, joka ei turhia hötkyile käyttää uhan kuolettamiseksi väkivaltaa. Uskottelemalla kansalle, että tällaisia potentiaalisia väkivaltaan herkästi sortuvia vihollisia löytyy aivan naapureista Ukrainan tavoin, tarpeen niin vaatiessa sodan aloittaminen voi tuntua kansan mielestä sekä moraaliselta velvollisuudelta että antaa syyn asettua jämäkän johtajan tueksi. Vaaran kohdatessa ihmiset nimittäin preferoivat yleensä enemmän ennustettavuutta kuin tuntematonta vaikka ennustettavuus lupaisikin vain lisää ongelmia. Eli kunhan kansaa on liiaksi peloteltu uskottavilla viholliskuvilla, se ei uskalla kääntää kyvyttömälle johtajalleen selkäänsä.
