Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Edellyttääkö poliittisen ideologian omaksuminen uskonnollista mieltä?

Aloittaja -:)lauri, kesäkuu 02, 2020, 13:18:30

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Toope

En kiellä enkä väheksy muiden ryhmien saavutuksia, tai ainakaan halua/kykyä saavutuksiin. Itse vain korostan sitä, että historia on mitä on. Ei sitä pidä väheksyä, eikä muuttaa. Jos jotkut ryhmät ovat historiassamme olleet menestyksekkäitä, ei se estä nykyään muita saavuttamasta samaa tasoa.

Älkää siis hyökätkö noita valkoisia vanhoja miehiä kohtaan, jotka tiedettämme/taidettamme ovat suuresti luoneet. Luokaa vapaasti itse samaa. Kukaan ei estä toisia ryhmiä luomasta kulttuuria. Kulttuuri vaan ei synny kaatamalla vanhoja patsaita, vaan oppimalla historiasta ja kehittämällä tulevaisuutta vanhalta pohjalta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 14, 2020, 23:01:30
En kiellä enkä väheksy muiden ryhmien saavutuksia, tai ainakaan halua/kykyä saavutuksiin. Itse vain korostan sitä, että historia on mitä on. Ei sitä pidä väheksyä, eikä muuttaa. Jos jotkut ryhmät ovat historiassamme olleet menestyksekkäitä, ei se estä nykyään muita saavuttamasta samaa tasoa.

Älkää siis hyökätkö noita valkoisia vanhoja miehiä kohtaan, jotka tiedettämme/taidettamme ovat suuresti luoneet. Luokaa vapaasti itse samaa. Kukaan ei estä toisia ryhmiä luomasta kulttuuria. Kulttuuri vaan ei synny kaatamalla vanhoja patsaita, vaan oppimalla historiasta ja kehittämällä tulevaisuutta vanhalta pohjalta.

Mutta juuri historiassa on nimenomaisesti estetty vaikkapa naisia tekemästä ja toimimasta. Tämän faktan jatkuva unohtaminen ja ohittaminen on historian vääristelyä. Patsaita halutaan kaataa siksi, että nämä "sankarit" ovat tehneet asioita, joissa ei ole mitään ihailtavaa, vaan päinvastoin. Miksi pitäisi kunnoituksella ja ihailulla muistaa vaikkapa "sankareita", jotka nousivat kapinaan, kun eivät olisi halunneet luopua pitämästä toisia ihmisiä orjina? Lopulta vielä saavutukset sodassakin jäivät vaatimattomiksi ja hävisivät toiselle osapuolelle. Mikä näissä miehissä on hienoa? Mitä heistä meidän tulisi ihaillen muistaa? Vetoat suuriin kultturisaavutuksiin ja muistat meitä Mozartista ja Beethovenista. Olikos jossain hankkeena heidän patsaidensa kaataminen? Musiikkinsa esittämisen kieltäminen? No ei...

Jo muinaisessa Egyptissä tuhottiin patsaita. Asia ei siis ole mikään varsinainen uusi ilmiö, vaan ennemminkin varsin perinteinen malli. Yleensä olet perinteisten menojen kannattaja.

Toope

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2020, 07:26:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 23:38:38
Olen konservatiivi. Siksi näen vallankumousten aina olevan merkki yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vähittäinen muutos on parempi kuin äkkinäinen muutos.

Haluaisitko siis estää naisia tekemästä keksintöjä ja säveltämästä musiikkia? Ihan vain konservatismin nimissä ja siksi, että naisten toiminnan estämisellä on vuosisataiset perinteet? Riittää, että naiset pääsevät sihteereiksi ja sairaanhoitajiksi - ennen avioitumistaan, jonka jälkeen voisivat keskittyä vaipanvaihtoon ja imuroimiseen?
Miksi konservatiivi haluaisi estää naisia tai muita toimimasta? Et lainkaan ymmärrä konservatismin ideaa.
Konservatiivisessa poliittisessa ajatuksessa on kaksi perusideaa:
1) Evolution, not revolution: Tuo tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan tulee vähitellen, pienin askelin, muuttua ja kehittyä, jotta yhteiskunta ei taantuisi vallankumouksiin tai muunkaltaisiin epänormaaleihin tilanteisiin. Hallittu muutos on aina parempi, vaikka hitaana, kuin äkkinäinen muutos. Suuret muutokset kertovat aina aiemman yhteiskuntamallin epäonnistumisesta.
2) If it's not broken, don't fix it (Jos jokin asia ei ole rikki, älä korjaa). Tuo tarkoittaa sitä, että vanhassa yhteiskunnassa on arvoja ja tekijöitä, jotka toimivat (avioliitto, kristillinen perinne...), ei ole itsearvoisesti järkevää muuttaa käsityksiä. Muutos ei automaattisesti ole positiivista, se voi olla negatiivistakin (vrt. monikulttuurin ihannointi, vaikka kansallisvaltio on toimiva malli). Järkevä yhteiskunta toki aina muuttuu aikojen muuttuessa, mutta osaa myös säilyttää vanhasta yhteiskunnasta hyvät asiat ja hylätä huonot piirteet. Konservatismi käsittää asian juuri siten, että rakennetaan vanhan päälle, eikä kumota vanhoja ajatuksia. Konservatiivinen näkemys katsoo tulevaisuuteen, mutta myös menneisyyteen, siitä oppien ja omaksuen.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 16, 2020, 23:39:43
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2020, 07:26:27
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 23:38:38
Olen konservatiivi. Siksi näen vallankumousten aina olevan merkki yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vähittäinen muutos on parempi kuin äkkinäinen muutos.

Haluaisitko siis estää naisia tekemästä keksintöjä ja säveltämästä musiikkia? Ihan vain konservatismin nimissä ja siksi, että naisten toiminnan estämisellä on vuosisataiset perinteet? Riittää, että naiset pääsevät sihteereiksi ja sairaanhoitajiksi - ennen avioitumistaan, jonka jälkeen voisivat keskittyä vaipanvaihtoon ja imuroimiseen?
Miksi konservatiivi haluaisi estää naisia tai muita toimimasta? Et lainkaan ymmärrä konservatismin ideaa.
Konservatiivisessa poliittisessa ajatuksessa on kaksi perusideaa:
1) Evolution, not revolution: Tuo tarkoittaa sitä, että yhteiskunnan tulee vähitellen, pienin askelin, muuttua ja kehittyä, jotta yhteiskunta ei taantuisi vallankumouksiin tai muunkaltaisiin epänormaaleihin tilanteisiin. Hallittu muutos on aina parempi, vaikka hitaana, kuin äkkinäinen muutos. Suuret muutokset kertovat aina aiemman yhteiskuntamallin epäonnistumisesta.
2) If it's not broken, don't fix it (Jos jokin asia ei ole rikki, älä korjaa). Tuo tarkoittaa sitä, että vanhassa yhteiskunnassa on arvoja ja tekijöitä, jotka toimivat (avioliitto, kristillinen perinne...), ei ole itsearvoisesti järkevää muuttaa käsityksiä. Muutos ei automaattisesti ole positiivista, se voi olla negatiivistakin (vrt. monikulttuurin ihannointi, vaikka kansallisvaltio on toimiva malli). Järkevä yhteiskunta toki aina muuttuu aikojen muuttuessa, mutta osaa myös säilyttää vanhasta yhteiskunnasta hyvät asiat ja hylätä huonot piirteet. Konservatismi käsittää asian juuri siten, että rakennetaan vanhan päälle, eikä kumota vanhoja ajatuksia. Konservatiivinen näkemys katsoo tulevaisuuteen, mutta myös menneisyyteen, siitä oppien ja omaksuen.

Siksi, koska konservatiivi haluaa pysyä vanhassa. naisten suhteen se tarkoittaa, että he eivät sävellä, vaan musisoivat vain harrastuksekseen kodin piirissä osana hyvän vaimon kasvatusta. Naisten ilmeisesti sopii toimia yhteiskunnassa vain miesten ehdoilla ja sellaisena hurraavana yleisönä, joka ihailee miesten saavutuksia ja Hienoja Ajatuksia. Niin ja keittää kahvia. Se on se naisen paikka, jota konservatismi yrittää myydä. Tosin se on myös SE paikka, jota konservatismi tarjoaa kaltaisillesi vähän vähemmän piireihin kuuluville miehillekin. Pääset hurraamaan. Jos oikein hyvin onnistut jonain päivänä saat johtajan nimmarin. Mutta sinut pidetään rauhallisena sillä, että edessäsi heilutellaan periaatteellista mahdollisuutta itsekin kivuta hierarkian tikkailla vähän ylemmäs. Pahaksi onneksesi et voi valittaa kipuamisellesi asetetuista esteistä, koska se on kauheaa vaarallista intersektionalismia. Parempi keskittyä pitämään ne perhanan naiset ja mutiaiset ainakin pari puolaa alempana.  Ei se ole tärkeää, että itsellä menisi hyvin. Tärkeää on, että jollain toisella menee vielä huonommin.

ROOSTER

Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 03, 2020, 20:56:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 25, 2020, 11:56:47
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 23:38:38
Olen konservatiivi. Siksi näen vallankumousten aina olevan merkki yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vähittäinen muutos on parempi kuin äkkinäinen muutos.

Kyllä äkkinäinen muutos on parempi kuin vähittäinen jos päämäärä on selvillä.

Esimerkiksi Ruotsissa fundeerattiin pitkään pitäisikö siirtyä oikeanpuoleiseen liikenteeseen vähittäin, vai äkkinäisesti. Päätös oli siirtyä kerralla.
Tyhmä esimerkki. Yhteiskunnan tulee aina kehittyä, mutta parhaiten se kehittyy säilyttäen hyvää vanhasta ja oppimalla uutta. Äkkinäiset muutokset yhteiskunnassa ovat aina ongelma, kertoen yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vallankumoushan on aina se taudin ilmeneminen. Hyvä yhteiskunta kykenee välttämään ongelmien kärjistymisen hallitulla kehityksellä.

Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia. Kakkua ei voi sekä syödä, että säästää.

Armeijassakin sanottiin, että vanhaa asentoa on turha yrittää korjailla, parempi on tehdä kokonaan uusi.

Suomen verotus on esimerkki siitä, millainen monimutkuliainen, käsittämätön ja epäoikeudenmukainen järjestelmä ja sääntö- sekä poikkeussääntö- ja poikkeussääntösääntöviidakko syntyy, kun vanhan päälle aina "rakennetaan" lisää. Varmasti tulisi parempi jos laitettaisiin kokonaan uusiksi. Mutta kun...
Yleinen mielipide on aina väärässä.

a4: Minulla on sellainen kokemus että kaikki vähänkin älykkäät laitteet jumiutuvat itsekseen, ennemmin tai myöhemmin ja jotkut useammin.
Omakin pää.

Gerardo: "Viidakko on äiti, eikä äitiä voi myydä tai ostaa. Äitiä voi vain suojella.  HS

Norma Bates

Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - kesäkuu 02, 2020, 13:18:30
Miten on? Miten poliittinen ideologia mielestänne eroaa uskonnollisesta vakaumuksesta, jos katsomme semantiikan taakse?

Eivätkös molemmat vastaa aikalailla samoihin kysymyksiin ihmisen maailmankuvassa? Molemmat ihailevat, tavoittelevat tai asettavat toivottavaksi tilan, joka on usein saavuttamaton, koska isossa laumassa ihmiset eivät nyt vain ajattele asioista riittävän samalla tavalla. Eivätkä edes puristisimmatkaan ajatusrakennelman toteuttajat ole yleensä riittävän johdonmukaisia, jotta tavoite ja toiminta eivät olisi keskenään heilläkin ristiriidassa ja näin vesittämättä tarkoitusta.

Riippuen myös hurahtaneisuuden asteesta ideologiaan tai uskontoon suhtaudutaan joskus mustasukkaisella "rakkauden palolla", jota suojellaan vihollisilta kuten eri mieltä olevilta ajatuksilta, mistä ne ongelmat nähdäkseni yleensä alkavat.

Taitaakin olla sillä tavalla että olen sanoutunut irti uskonnoista koska uskonnollisen ideologian kannattaminen edellyttää poliittista mieltä.  :o Elämäni varrella olen tympiintynyt aina vain enemmän siitä toisarvoisesta hutusta joka uskontoihin lähtee ympärille kietoutumaan heti kun uskojia on enemmän kuin yksi. Sosiaalinen kanssakäyminen uskonnon puitteissa on silkkaa politiikkaa. Kenet valitaan äänitorveksi? Kenen näkemys on oikein (kannatetuin)? Paljonko rahaa törsätään yhteisiin tiloihin ja kuinka prameaksi ne laitetaan? Ja niin edelleen.