Kognitiivisten valmiuksiemme syntymekanismeista

[Melodious Oaf]

Mun mielestä se sun vastaus oli tosi hyvä myös.

Mun kritiikki ei oikeastaan kohdistunut etupäässä siihen. Mutta mulla nää tämmöset jutut tuppaa menemään muutenkin niin että olen tosi innostunut jostakin (siis milloin mistäkin mikä sillä hetkellä puhuttelee ja on vähän niin kuin uutta), ja siinä on se huono puoli että tulee esittäneeksi asioita helposti turhan latautuneesti tai puolustaa jotain kantaa turhankin hanakasti, vaikka ne samat asiat vois myös sanoa vähän pehmeämmin sekä suhteuttaa paremmin muuhun — jos se ei olis tollasta että asia on itsellekin melko uutta.

Eli siinä on mulla aitoa kiinnostusta ja jonkin verran perehtyneisyyttä ja sit jotain "omia teoriahäkkyröitä" mutta samalla myös impulssikontrollin puutteita asioissa jotka tuntuu tärkeitä tai kiinnostaa jne.

[TSS]

Mun mielestä se sun vastaus oli tosi hyvä myös.

Mun kritiikki ei oikeastaan kohdistunut etupäässä siihen. Mutta mulla nää tämmöset jutut tuppaa menemään muutenkin niin että olen tosi innostunut jostakin (siis milloin mistäkin mikä sillä hetkellä puhuttelee ja on vähän niin kuin uutta), ja siinä on se huono puoli että tulee esittäneeksi asioita helposti turhan latautuneesti tai puolustaa jotain kantaa turhankin hanakasti, vaikka ne samat asiat vois myös sanoa vähän pehmeämmin sekä suhteuttaa paremmin muuhun — jos se ei olis tollasta että asia on itsellekin melko uutta.

Eli siinä on mulla aitoa kiinnostusta ja jonkin verran perehtyneisyyttä ja sit jotain "omia teoriahäkkyröitä" mutta samalla myös impulssikontrollin puutteita asioissa jotka tuntuu tärkeitä tai kiinnostaa jne.

No kyllä se sun teksti oli paljon parempi ja tiedostin sen heti, ja oikeastaan ihmettelinkin, että miten voit omasta päästä hahmottaa asioita noin hyvin (koska teksti vaikutti juurikin sellaistelta omalta pohdinnalta, vaikka olihan siinä varmasti tietoakin mukana). Oma vastaukseni oli tylsä luettelo jostain kirjan kappaleista. Tuo Laurin aloitusviesti piti sisällään niin monia yksityiskohtaisia juttuja, joihin olisi voinut tarttua, mutta en kuitenkaan osannut sitä tehdä, vaan yritin kai jotain kokonaisuutta hahmottaa puolivillaisesti, ja osaltaan tietenkin reagoin noihin pohdintoihn kognition käsitteestä, koska olin sitä vastikään itsekin pohtinut.. Mutta joo, ehkä tästä vielä jossain vaiheessa saa jostain reunasta kiinni, ja josko olisi sitten vaikka jotain järkevääkin sanottavaa.. On itsellekin paljon hauskempaa innostua, kuin tulla kertomaan joku lista 

[-:)lauri]

Määrittele kognitiivinen valmius. Jos mahdollista jätä valmius-sana pois otsikosta ja ensimmäisestä lauseesta, ja käytä sen sijaan jotain täsmällisempää sanaa.

Valmius on nimittäin erittäin monimerkityksinen sana (esim. kyky, halu, suostuvaisuus, mahdollisuus):
https://kielikello.fi/monimerkityksinen-valmius/

Mitä englanninkielistä sanaa käyttäisit käännettäessä kognitiivinen valmius?

Onko valmius tässä yhteydessä esim. potentiaali (mahdollisuus, genotyyppi), vaiko aktualisoitunut kyky tai taito (kyky, fenotyyppi?)? Näillähän on iso ero, mutta valmius-sana voi viitata molempiin.

Eli mistä tässä olisi niinko tarkoitus keskustella, kun tällainen toive esitetään aloitustekstissä:

Haluaisin tämän ketjun käsittelevän kognitiivisia valmiuksia laajemmin tai siis tarkemmin sanottuna sitä, millaisten biologisten ja tai ympäristön sanelemien mekanismien seurausta ne valmiudet, ajattelutavat ja ehkä jopa ajastusten sisältö itse kullakin on.

Ajattelutavat ja ajatusten sisältö, miten ne liittyvät näihin "valmiuksiin", mitä ne lienevätkään?

Erittäin hyvä kysymys. En ole ihan varma. Ymmärrän ehkä kognitiiviset valmiudet tavallaan fenotyypiksi. Ehkäpä otsikko tai ketjun teema vaisi näin ollen olla jotai sen suuntaista kuten: Biologisten ja Ympäristöllisten Mekanismien Vaikutus Kognitiivisiin Kykyihimme eli jotain tuonkaltaista tarkoitin noilla kognitiivisilla valmiuksilla.

Haluatko vielä tarkentaa, sisällytätkö kognitiivisiin kykyihimme siis myös tunteet, jos ne kerran sisältyvät kognitioon, ks. ed. kommenttini ja TSS:n kommentti edellä? Vai olisiko tuo "kognitiviinen" tuossa ketjun teemassa kuitenkin jonkinlainen synonyymi älykkyydelle, esim.:
Biologisten ja ympäristöllisten mekanismien vaikutus älyllisiin kykyihimme?
(Missä siinäkin lienee kosolti pohdittavaa.)

Jos ne eivät mene kognitiosta niin ainakin se menevät minusta kognitiivisista valmiuksista, joten kyllä.

[kertsi]

Kukaan ei ole väittänyt, että kaikki olisi kognitiota, paitsi MO väsätessään olkiukkoa, jota mäiskiä. Aiemmin linkkaamani wikilinkki kuvaa kognition ja emootioiden suhdetta näin:

Kognition ja emootioiden suhteesta ja niiden eroavaisuuksista on olemassa monia mielipiteitä. Yksi mahdollisuus on ymmärtää emootiot osana kognitiota, eri asioiden tai mahdollisuuksien arvotuksina. (Tämä kuvaustapa jättää huomiotta emootioiden kokemiseen liittyvän subjektiivisen kokemussisällön). Jos kognitio halutaan käsitteenä erottaa emootioista, on syytä muistaa että ainakin ihmismielessä kognition ja emootioiden on todettu olevan tiiviissä keskinäisessä vastavuoroisessa vuorovaikutussuhteessa. Kognitio ja emootio ovat erottamattomassa yhteistyössä ja muodostavat ihmisen psyyken.
ja:
https://en.wikipedia.org/wiki/Cognition

Traditionally, emotion was not thought of as a cognitive process, but now much research is being undertaken to examine the cognitive psychology of emotion; research is also focused on one's awareness of one's own strategies and methods of cognition, which is called metacognition. The concept of cognition has gone through several revisions through the development of disciplines within psychology.

(Eli joskus 1950-1970-luvulla psykologia oli erilaista kuin 2000-luvulla.)

Eräällä luennolla taisi luennoitsija mainita, että tunteiden mallintaminen on kognitiotieteessä sen verran hankalaa, että ne jätetään mallintamatta (mutta muistikuvani saattaa pettää, kun siitä on niin kauan aikaa). Mutta simulaatiomallit ovat simulaatiomalleja. Ydinvoimalan simulaatiomalli ei tuota sähköä.

Olen istunut kognitiivisen psykologian, kognitiotieteen ja neurotieteen/neuropsykologian (kai se oli kognitiivinen etuliittellä) luennoilla (kauan sitten), ja niistä kaikista tieteenaloilta on jäänyt mieleen tuo, että emootioita ja ajatuksia ei oikein voi erottaa toisistaan, niin tiiviisti ne liittyvät toisiinsa, ja niin paljon ne vaikuttavat toisiinsa.

Kognitiotieteessä puhutaan myös ns. embodied cognitionista, kehollisesta kognitiosta. Ja vuorovaikutuksesta.

Pahoitteluni, jos tämä vie keskustelua väärään suuntaan, Lauri.

[TSS]

^ Ainakin aivojen tasolla emootioilla ja korkeimmilla kognitiivisilla toiminnoilla on kohtaamispaikka aivokuorella, joka on kehittynyt ihmisille viimeisimpänä osana aivoja, todennäköisesti siksi, että ihmisen toimintaympäristöt ovat muuttuneet vaikeammin hallittaviksi. Aivojen vanhemmilla osilla, eli liskoaivojen päälle kehittyneellä limbisellä järjestelmällä on kuitenkin monia järjestelmiä, jotka vastaa evolutiivisesti tärkeistä tunteista. Kaikkia näitä tunteita aivokuori ei "ehdi" käsittelemään, vaan esimerkiksi säikähdämme ennen kuin aivokuoremme tulkitsee, ettei vaaraa olekaan. Mutta osa tunteistamme saa "käsittelyn" aivokuorella, jota voisi mielestäni pitää kognitiivisena toimintona, jonka ajattelisin olevan esimerkiksi tunteiden säätelyä. Eli ajattelisin, että osa tunteista ei sinänsä saa "kognitiivista käsittelyä", mutta osa emootiosta on kognitiivisen kontrollin piirissä. Eli on tunnejaärjestelmiä, jotka liittyvät kognitiivisiin prosesseihin, ja on tunnejärjestelmiä, jotka eivät liity.

Mutta palatakseni ketjun aloitukseen, voisiko asiaa kysyä niinkin, että tarkastellaan kognitiivisten vaikeuksiemme syntymekanismeja? Siinä olisi vähän tarkempi rajaus..  Kaiken kaikkiaan ajattelen, että ihmisen elämässä on melko paljon kausaatiota, joka tosin voi saada milloin tahansa uuden suunnan, koska vaikuttavia tekijöitä on niin paljon, mutta kaiken kaikkiaan moni asia ihmisyydessä on tietyllä tapaa ennustettavissa, mutta samaan aikaan hyvinkin ennustamatonta. Mutta ei tästä nyt tarvitse vapaan tahdon ketjua tehdä 

[-:)lauri]

Minun olisi pitänyt puhua kognition sijaan kaiketi käyttäytymisbiologiasta, sillä minua kiinnostaa koko syy- ja seurausketju.

Ilmeisestikään kognitiivisista valmiuksista puhuminen ei viittaa tuohon koko syy- ja seurausketjuun kognition takana vaan ehkäpä se tarkoittaa vain aivotoimintoja, kun koko syy- ja seurausketju on kuljettu loppuun. Missä valossa avausviestini sisältö meni varmasti ohi maalinsa melkoisella marginaalilla.

Toisaalta jos nyt oikein ymmärsin, että kognitio ei tarkoita mitä tahansa aivotoimintoja, kun syy- ja seurausketju ulosmitataan, voi koko syy- ja seurausketjun perkaaminen minun viestieni osalta käydä aika raskaaksi sikäli, jos kognitiiviset valmiuteni käyttää asioista niiden oikeita nimiä ovat tätä luokkaa.

Eli niin kauan kuin vielä uskotte minuun, että ojentamisestani on jotain hyötyä, kiitollisena yritän ottaa oppia vastaan.

Sen verran vaikea käsite kognitio kyllä on, etten vielä tällä puheella osaa paikantaa kognitiivisia valmiuksia käyttäytymisestä, puhumattakaan että löytäisin niiden taustalle oikeat syy- ja seurausketjut.

Mutta noita kysymyksiä voisi hyvinkin lähteä ketjussa selvittämään ja millaisia noiden syy- ja seurausketjujen tulee olla, jotta saada aikaiseksi valtava määrä erilaisia kognitioita tai niiden osia, mitä sillä/niillä sitten tarkoitetaankin.

[Melodious Oaf]

Mutta noita kysymyksiä voisi hyvinkin lähteä ketjussa selvittämään ja millaisia noiden syy- ja seurausketjujen tulee olla, jotta saada aikaiseksi valtava määrä erilaisia kognitioita tai niiden osia, mitä sillä/niillä sitten tarkoitetaankin.

EF:t on tosi olennaisia elämänkulun ja ihmissuhteiden ja hyvinvoinnin kannalta.

Niitä ei kuitenkaan mun mielestä opita tai kehitetä ensisijaisesti tai keskeisimmin miettimällä, vaan olennaisia on uudenlaiset kokemukset ja ihmisiltä tulevat mallit ystävyys- ja lähisuhteissa tai ihan vaikka jossain harrastus- ja kaveriporukoissa.

Todella todella tökeröä esittää tällaisia arvioita, mutta mä nyt sanon silti, että mun mielestä sulla on paljon kognitiivista joustavuutta ja se näyttäytyy mulle eräänlaisena vahvuusalueena.

Siinä että kuuntelisit enemmän omia intuitioita ja emootioita ja tällaista mikä ei varsinaisesti ole kognitiota saattais olla jotain pientä kehittämisen sarkaa.

Toi ei ole nyt täysin aiheeseen liittyvää eikä mitenkään kovin "kognitiivista" eikä tieteellistä. Mut tälleen kasuaalisti mulle tulee vaan mieleen että mitä jos tota koittais oikeesti lähestyä tollasta kautta, mikä se itselle sopiva tai puhutteleva kieli nyt tollaselle sitten oliskin

[-:)lauri]

Mutta osa tunteistamme saa "käsittelyn" aivokuorella, jota voisi mielestäni pitää kognitiivisena toimintona, jonka ajattelisin olevan esimerkiksi tunteiden säätelyä. Eli ajattelisin, että osa tunteista ei sinänsä saa "kognitiivista käsittelyä", mutta osa emootiosta on kognitiivisen kontrollin piirissä. Eli on tunnejaärjestelmiä, jotka liittyvät kognitiivisiin prosesseihin, ja on tunnejärjestelmiä, jotka eivät liity.

Sapolsky ja ChatGPT selvittävät tätä niin, että hajuaistia lukuun ottamatta mantelitumake arvioi onko ärsyke vaarallinen vai ei siten, että mitä vaarallisempi se on, sitä enemmän se käskyttää stressihormoneita (glukokortikoideja) valmistettavan, jotka puolestaan inhiboivat muistista vastaavan hippokampuksen toimintaa sitä enemmän mitä enemmän glukokortikoideja tarjolla, jotta se ei tallentaisi muistiin, mitä tahansa tietoa, vaan välittömän selviytymisen kannalta vain olennaisiman tiedon, samalla kun mantelitumkakesta tieto ärsykkeestä ohjautuu etuotsalohkoon.

ChatGPT sanoo, että tätä hippokampuksen inhibointia kutsuttaisiin alan tieteessä jonkinlaiseksi ZOOM-efektiksi, jossa nopean päätöksen teon kannalta epäolennainen tieto poistetaan, jotta voisi keskittyä vain olennaiseen.

Muistaakseni voimakkailla testosteroniannoksilla on hieman samanlainen vaikutus eli että vähemmän ajattelua enemmän tekemistä. Mutta en tiedä inhiboiko myös testosteroni hippokampuksen toimintaa. Tai että saako se noita glukokortikoideja erittymään jonkun mekanismin kautta, jotka lopulta pääsevät inhiboimaan hippokampuksen toimintaa.

Mantelitumakkeesta Sapolsky toteaa suurin piirtein niin, että se säätelee tunteita. Mukavia ja ikäviä. Ja ohjaa ymmärtääkseni eri aivojen toimintoja ärsykkeen laadun ja voimakkuuden edellyttämällä tavalla.

Etuotsalohkolla on kuulemma suorat hermoyhteydet hippokampukseen, joita se käyttää esimerkiksi analyyttisen ajattelun apuna. Mikä puollestaan on edellytys, että voi oppia jotain uutta.

Voisi siten olettaa, että vaikka ei varmasti pelkästään siitä syystä, niin jos elää liian stressaavassa ympäristössä, kovinkaan sivistyneitä tai ainakaan monipuolisia vaihtoehtoja ei mieleen juolahda analyyttisesti ongelmia ratkoessaan.

Puhuessaan mantelitumakkeesta, hippokampuksesta ja etuotsalohkosta Sapolsky lähestyy niitä muistaakseni jotenkin siihen sävyyn, että vaikka käyttäytymiseen osallistuu muutkin aivojen alueet, keskeisimmät rakenteet aivoissa käyttäytymisen osalta ovat nuo. Ainakaan muita rakenteita hän ei juuri nosta tikun nokkaan. Tosin olen lukenut kummastakin kirjasta vasta alun. Behave on joku 1000 sivua ja olen lukenut vakaa 300 sivua ja Determined on sekin useampisata sivua ja olen siitäkin vasta vajaa pari sataa sivua lukenut.

Mutta palatakseni ketjun aloitukseen, voisiko asiaa kysyä niinkin, että tarkastellaan kognitiivisten vaikeuksiemme syntymekanismeja?

Sopii oikein hyvin.

[-:)lauri]

Mutta noita kysymyksiä voisi hyvinkin lähteä ketjussa selvittämään ja millaisia noiden syy- ja seurausketjujen tulee olla, jotta saada aikaiseksi valtava määrä erilaisia kognitioita tai niiden osia, mitä sillä/niillä sitten tarkoitetaankin.

EF:t on tosi olennaisia elämänkulun ja ihmissuhteiden ja hyvinvoinnin kannalta.

Niitä ei kuitenkaan mun mielestä opita tai kehitetä ensisijaisesti tai keskeisimmin miettimällä, vaan olennaisia on uudenlaiset kokemukset ja ihmisiltä tulevat mallit ystävyys- ja lähisuhteissa tai ihan vaikka jossain harrastus- ja kaveriporukoissa.

Todella todella tökeröä esittää tällaisia arvioita, mutta mä nyt sanon silti, että mun mielestä sulla on paljon kognitiivista joustavuutta ja se näyttäytyy mulle eräänlaisena vahvuusalueena.

Siinä että kuuntelisit enemmän omia intuitioita ja emootioita ja tällaista mikä ei varsinaisesti ole kognitiota saattais olla jotain pientä kehittämisen sarkaa.

Toi ei ole nyt täysin aiheeseen liittyvää eikä mitenkään kovin "kognitiivista" eikä tieteellistä. Mut tälleen kasuaalisti mulle tulee vaan mieleen että mitä jos tota koittais oikeesti lähestyä tollasta kautta, mikä se itselle sopiva tai puhutteleva kieli nyt tollaselle sitten oliskin

Video herätti monia kysymyksiä ja teorioita, joita pohdimme ChatGPT:n kanssa. Videolla käsiteltiin somatisaatiota; lääketieteellistä ilmiötä, jossa keho reagoi mielen sisältöihin neuroendokriinisin mekanismein. Ilmiö tunnistettiin jo 1800-luvulla, mutta vasta 1980-luvulla DSM-III määritteli sen selkeästi omaksi diagnoosikseen. Diagnoosin saaneet kohtaavat usein stigman "kuvitteellisesti sairaista".

Neuroendokriinisista mekanismeista vastaavat ainakin mantelitumake, prefrontaalinen aivokuori, hippokampus, aivolisäke ja hypotalamus. Näihin mekanismeihin kuuluvat hermostolliset ja hormonaaliset toiminnot, kuten HPA-akselin aktivointi, sympaattisen hermoston aktivointi, endorfiinien vapautuminen, immuunijärjestelmän modulaatio, aineenvaihdunnan muutokset ja gastrointestinaalisen järjestelmän reaktiot. Pitkäaikainen altistus näille reaktioille voi yhdessä epäterveellisten elintapojen kanssa johtaa sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen ja muihin sairauksiin.

Somatisaation diagnosointi vaatii laajaa poissulkevaa tutkimusta muiden fyysisten ja psykiatristen sairauksien varalta, mikä voi olla pitkä ja monimutkainen prosessi. Ja vaikka mekanismit tunnetaan, syy-seuraussuhteet voivat olla monimutkaisia, eikä psyykkistä syytä aina löydy. Diagnoosin saaminen vaatii usein monialaista asiantuntemusta ja yksilöllisesti räätälöityjä testejä, kuten psykoterapiaa.

Neurotieteissä somatisaation kaltaisia ilmiöitä käsitellään hermoston ja kehon vuorovaikutuksen kontekstissa, mikä osoittaa, että lääketieteellinen näkemys somatisaatiosta on integroitunut laajemmin neurotieteisiin.

[Melodious Oaf]

Niin, noi kuitenkaan ei ole mitään sinänsä "järkeviä asioita", eikä niihin pääse paremmin käsiksi sillä että miettii tieteitä tai sitä mikä on rationaalista ja miksi.

Ehkä enemmän sitä kautta että menee vähän niin kuin lapsimoodiin ja tutkailee ja on vaan ja lakkaa esittämästä aikuista tai järkevää.

Videon ihan lopussa kuvattu on tavallaan meditaatiota tai kehon skannausta, ja se on juttu jota voi ihan tekemällä ja miettimättä toteuttaa.

On mulla sellainen ajatus että toi tie kokonaisuudessaan vois vapauttaa jotain myös kognitiossa, mut lopulta se ei tule sitä kautta että siinä optimoitais mitään vaan sitä kautta että tehtäis sillä kognitiolla tiettyjä juttuja vähemmän ja käytettäis niihin monipuolisemmin muitakin välineitä

[-:)lauri]

Niin, noi kuitenkaan ei ole mitään sinänsä "järkeviä asioita", eikä niihin pääse paremmin käsiksi sillä että miettii tieteitä tai sitä mikä on rationaalista ja miksi.

Ehkä enemmän sitä kautta että menee vähän niin kuin lapsimoodiin ja tutkailee ja on vaan ja lakkaa esittämästä aikuista tai järkevää.

Videon ihan lopussa kuvattu on tavallaan meditaatiota tai kehon skannausta, ja se on juttu jota voi ihan tekemällä ja miettimättä toteuttaa.

On mulla sellainen ajatus että toi tie kokonaisuudessaan vois vapauttaa jotain myös kognitiossa, mut lopulta se ei tule sitä kautta että siinä optimoitais mitään vaan sitä kautta että tehtäis sillä kognitiolla tiettyjä juttuja vähemmän ja käytettäis niihin monipuolisemmin muitakin välineitä

No siis ei kai tarvitse edes somatisaatio-diagnoosia vaan riittänee varmasti melkein, mikä tahansa psykologinen diagnoosi ja parantuminen ei ole enää ainakaan pelkästään "järjen" asia. Tai vaikka esimerkiksi psykoterapia perustuu ihan järkeviin asioihin, ja psykoterapeutin kanssa käydyt keskustelut operoivat kognitiivisella tasolla tai hoidossa käytetyt tekemiset opitaan kognitiivisellakin tasolla, psykologisten ilmiöiden neurologia perustuu kaiketi monimutkaiseen yhdistelmään neuroendokrinologisia prosesseja, synaptista plastisuutta, hermoston habituaatiota ja aikuisten aivojen neurogeneesiä. Tai ainakin näillä näkisin olevan keskeinen vaikutus vanhan unohtamiseen ja uuden oppimiseen, ja joita on mahdoton hallita kognitiivisilla toiminnoilla suoraan vaikka kuinka haluaisi.

Eli ajatukseni on, että kun mieli alkaa löytää itsensä toisteisesti tervehdyttävistä olosuhteista, olivat nuo olosuhteet sitten järjellä ymmärrettävissä tai ei, saattaa se allokoida osan niistäkin aivojen hermosolujen toimintakunnon ylläpitoon varatuista resursseista, jotka aiemmin olivat yksin mieltä painaneiden hermoratojen käytössä, jolloin mieltä painaneiden hermoratojen voimakkuus resurssien vähetessä pikkuhiljaa heikkenee.

Oikeastaan ei välttämättä tarvitse pohtia tätä lääketieteen viitekehyksessä lainkaan. Ovat nämä asiat mielestäni nimittäin yleistettävissä aivojen normaaliinkin toimintaan. Eli siihen miten ihmisen keho ja hermosto kehittyvät ja ajan saatossa muuttuvat. Onnistui sitä rationalisoimaan jälkiviisaana oman elämänsä ja valintansa siinä, vaikka kuinka hienosti tahansa, elämä ei ole ihmisen psyykeen tasolla täysin järjellä hallittavissa oleva asia.

Siis vaikka mekanismi, miten psyyke päätyy minkäkin laiseen tilaan, olisikin ihan kognitiivisesti selitettävissä ja ymmärrettävissä, ensikäden todistajaa kyseinen ymmärryskyky ei välttämättä auttaisi yhtään tai riittävästi jos tavoitteena on uusi psykologinen tila. Toki ymmärrys, miten aivoihin psyyken tiloja saadaan aikaan, auttaa ehkä etsiytymisessä oikeanlaisiin olosuhteisiin, joissa muutokset kohti tavoitetta ovat todennäköisimpiä. Vaikuttaisi mielestäni kuitenkin ihan perustellulta lähteä siitä, että osa muutoksista ei ole "järjellä" hallittavista. Samoin siitä, että osa muutoksista voivat olla mahdollisia vain, kun kognitiiviset aivotoiminnot tyystin hiljennetään järkeviltä ajatuksilta, kuten esimerkiksi meditaatiossa, mindfulnessissa, traumaterapiassa, taiteellisessa toiminnassa, luovassa Ilmaisussa ja hypnoterapiassa. Näissä prosessit voivat auttaa ihmisiä käsittämään ja integroimaan kokemuksiaan tavalla, joka ei ole mahdollista pelkästään kognitiivisen ajattelun kautta.


Nämäkin pohdinnoistani ChatGPT:n kanssa.