Yhteiskuntaluokka

[Socrates]

Vauvafoorumilla oli hiljattain ketju aiheesta miten on kokenut esimerkiksi puolisonsa suvun erilaisen yhteiskuntaluokan. Siellä oli hulvattomia kuvauksia varsinkin duunarisukujen perseilyistä, mitkä järkyttivät yläluokkaisia hienohelmoja kyläillessä.

[Hayabusa]

Mihin yhteiskuntaluokkaan vauvafoorumi kuuluu? Entä kantapaikka?

[Hayabusa]

Kommentti yhteen Kopekin ehkään. Nykymaailmassa kaikkea selitellään lapsuuden traumoilla. Ihminen on kokonaisuus ja minkä tahansa yksittäisen asian nostaminen selittäväksi tekijäksi on huuhaata. Vaikutusta kaikella on. Mutta jo se, mihin suuntaan on hyvin epävarmaa. Juopon vanhemman lapsesta saattaa tulla juoppo tai raivoraitis. Samoin varattomuus saattaa kannustaa ponnistelemaan rikkauksiin tai lamaannuttaa sossuelätiksi. Ihminen on erittäin joustava, monipuolinen ja monimutkainen olio, joten elämänkaaren ennustaminen jostakin lapsuudessa koetusta on astrologiatason puuhaa.

[Hippi]

Oikeastaan puhetapani on ainoa, josta olen aikanaan saanut palautetta ensimmäiseltä puolisoltani, kun hän tokaisi "voisit hankkiutua eroon tuollaisesta duunarislangista". Tuolloin en ehkä itsekään tajunnut, miten syvän haavan se teki, kun sen vieläkin muistan äänenpainoja myöten.

Kyllähän puhetapa on osa ihmisen identiteettiä halusipa tämä sitä tai ei. Omani muotoutui kaveripiirissä kai enimmäkseen, sillä perheelläni ei ollut kovin laajaa ihmissuhdeverkostoa ympärillään. Sukulaisten vaikutuskin oli lähinnä sunnuntain kahvikestit isäni vanhemman siskon kanssa, joka oli oikeastaan ainoa  sukulainen, jonka kanssa pidettiin yhteyttä tiiviisti. Huomasin kyllä eron tätini kodin ja oman kotini välillä, toisessa oli hienot tyylihuonekalut ja toisessa mukavat.

Omassa ajattelussani, vaikka puhun itsestäni useinkin duunariperheen lapsena, en sitä kerro nöyristellen. Kyllähän rahan puute vaikutti siihen, etten mennyt opiskelemaan. Enemmän siihen kuitenkin vaikutti se, että isäni oli kuollut reilu vuotta ennen yo-kirjoituksiani ja äitini oli joutunut huonon terveytensä vuoksi jäämään pois töistä jo paljon aikaisemmin. Kyllähän terveet töissä käyvät vanhemmat olisivat pystyneet lapsensa kouluttamaan, vaikka olisivat duunareita olleetkin. Eli tuossa nyt enemmän vaikutti muut asiat ja hyvä niin. Itse asiassa minulla ei ollut oikeastaan mitään haluja opiskeluun. Olin jo vähällä jättää lukion kesken, mutta pari päivää ennen äkkikuolemaansa isä sai minut lupaamaan, että palaan kouluun koulun alkaessa taas syksyllä.

Oikeastaan rahan puutteen ansiosta sain toteuttaa pyrkimykseni unelma-ammattiin ja kuljin vain eri reittiä kuin muut, eli aloitin vähän vaatimattomammista hommista ja kokemuksen myötä etenin siihen, mikä minusta lopulta tuli.

Olen edelleen se mikä olen aina ollut. Harmikseni en ole oppinut käyttämään rahaa, vaan elän edelleen kuin köyhän duunariperheen lapsi. En ole oppinut unelmoimaan mistään sellaisesta, mihin ennen ei ollut varaa, mutta nyt olisi.

Joskus olen leikitellyt ajatuksella, jotta millainenhan olisi elämäni, jos kolkytluvun lama ei olisi kaatanut isänpuolen isoisäni bisneksiä ja jos isäni olisi ollut joku muu kuin se perheen mustalammas, josta tuli tuurijuoppo jo nuorena. Kyllähän isäni sisaruslaumasta useampikin on menestynyt elämässään isääni paremmin, mutta se kai ei ole vaatinut suuriakaan ponnistuksia

[Socrates]

Mihin yhteiskuntaluokkaan vauvafoorumi kuuluu? Entä kantapaikka?

Vauvafoorumi sijoittuu jonnekin ala- ja keskiluokan välimaastoon. Ehkä lähemmäs alaluokkaa, koska ainakin aiemmin siellä oli paljon juttuja perspanoista.

Kantis on nousukkaiden mesta. Juntteja, jotka esittävät keskiluokkaista kaupunkilaista epätoivon vimmalla.

Norma on harvoja aitoja ihmisiä täällä.

[Hiha]

Hupaisasti yhteiskuntaluokkien olemassaoloa puolustetaan kahdesta ääripäästä. Aloitetaan yläluokasta. Siitä suunnasta näkyy tietysti ensin oma luokka. Kriteerit yläluokkaiselle asemalle: pitää olla paljon omaisuutta, pitää olla kaksiosainen titteli kuten kartanonomistaja tai teollisuuspatruuna tai vuorineuvos tai taidemesenaatti, pitää olla kulttuuria, pitää puhua suomea kuin vierasta kieltä, pitää käyttää siivouspalveluita yms.

Loppuja luokkia osataan kategorisoida heikommin. Huomataan kyllä, että älykäs, sivistynyt, kirjallisesti lahjakas, paljon lukenut, jolla on terveelliset ja järkevät elintavat, eroaa jotenkin tallirengistä. Totta kai eroaa, ennen sellaisesta ryhmästä löytyivät pehtoorit ja kotiopettajattaret. Nyt kun joutuu käyttämään ostopalveluita, taju sisäpalvelijoista ja ulkopalvelijoista ja niiden alaryhmistä on heikentynyt.

Toisesta suunnasta havaitaan ensin alimmat yhteiskuntaluokat: duunarit ja epätyypillisesti tai ei ollenkaan työssä käyvät. Nämä ryhmät eivät ole alisteiset, vaikka duunari paremmassa asemassa onkin. Ne ovat rinnakkaiset, koska niiden välillä käy jatkuva liike. Sieltä käsin näkyy lähinnä kuuluisa keskiluokka, koska yläluokkaisia sukulaisia harvemmin on.

Mikä on keskiluokka? Tietyssä raa'assa mielessä sellaista ei ole. Keskiluokka joutuu tekemään työtä elääkseen, joten se on vain vähän paremmissa ammateissa vähän paremmalla palkalla (yleensä) oleva osa työväenluokkaa. Lisäksi ammattitaitoinen duunari voi tehdä toisinaan paljon kovempaa tiliä. Sosiologit ovat epätoivoisesti koettaneet keksiä määritelmiä. Yhden sellaisen mukaan keskiluokka pyrkii matkimaan yläluokkaa. (Siis jos prinsessa Victoria käy laskettelemassa, ja sinä käyt laskettelemassa, kuulut keskiluokkaan.) Toisessa yritelmässä keskiluokkaisella on parempi maku kuin mitä on rahaa. Hän näkee miksi Sulho Sipilä olisi tyylikäs hankinta, mutta hyvä jos edes Alice Kaira. Näin böbit kriteerit kavaltavat, miksi toisten mielestä keskiluokkainen ihminen kokee itsensä duunariksi, ja miksi hyvinkin epävarmasti toimeentuleva kokee olevansa ei-työväenluokkainen. Paremmat ihmiset eli he, joiden ei tarvitse käydä töissä tai Kelassa elääkseen, ovat keksineet koko luokkahömpötyksen. Ja sehän toimii. Ihmisellä on halu tuntea itsensä jotenkin erityiseksi. Jos ympärillä asuvat vaikuttavat sinusta työläisiltä etkä heistä erityisemmin tykkää, sinä olet tietysti sitten keskiluokkaa. Jos toiset taas ovat selvästi keskiluokkaa, mokomat hienostelevat paskiaiset, niin sinähän olet toki duunari.

[Socrates]

Alaluokkaisuuteen kuuluu keskeisesti se, että mielipiteitä ei perustella kunnon väittelystä puhumattakaan. Se on alaluokkaisuuden nurja puoli, mutta toki on hyviäkin. Esimerkiksi ei nipoteta niin paljon.

Yläluokan näkisin aika hajanaisena porukkana arvoiltaan ja tavoiltaan, koska siellä ollaan hyvin erilaisten kehityskulkujen kautta.

Keskiluokka on valtava massa taviksia ja sillä on tylsä maine. Keskiluokkaisuuteen liitetään mielikuvia laumasieluisuudesta ja materialistisuudesta.

[MrKAT]

Heräsin aamulla aikaisin ja luin keittiön pöydän ääressä jutun yhteiskuntaluokista. Muistelin, että juttu olisi ollut Hesarissa, mutta en löytänyt sitä. Artikkelissa joku ulkomaalainen, olisiko ollut ranskalainen, kertoi huomanneensa, että kyllä Suomessakin yhteiskuntaluokkia on, vaikka Suomea mainostetaan luokattomana yhteiskuntana. Tämä henkilö määritteli erilaiset pienipalkkaiset suorittavan työn tekijät alempaan luokkaan kuuluviksi erotuksena varakkaammista ihmisistä, joita nämä alemman luokan ihmiset palvelevat.

Tämä?:
Louis kertoi, että kun hän saapui Suomeen keskiyöllä, hän päätyi syömään pikaruokapaikkaan koska muita paikkoja ei enää ollut auki.
Siellä oli ihmisiä, jotka paistoivat ranskalaisia kovassa rasvankäryssä. Louis kertoi että se tuntui hänestä tutulta, koska hänen pikkusiskonsa tekee samaa työkseen. Aterian jälkeen Louis meni hotelliin, jonka hänen kustantamonsa oli hänelle varannut.

"Siellä asun niin, että muut ihmiset vaihtavat lakanani ja pesevät vessani. Nämä ovat yhteiskuntaluokkia."
https://yle.fi/a/74-20032335
( Édouard Louis : Ei enää Eddy on omaelämäkerrallinen kirjansa).
Eräs muukin mittaustapa mainittiin myös: Toiset "ylempisäätyiset" pääsee lääkäriin samana päivänä kun toiset "alempisäätyiset" joutuu odottamaan 6 viikkoa lääkäriin pääsyä. Ylempisäätyiset saa jopa koiransa samana päivänä lääkäriin koska on ollut kyky hankkia sairausvakuutus koirillensa.

[Hippi]

^
Rahako yksinomaan määrittää yhteiskuntaluokan, johon ihminen kuuluu?

Usein on jotain juttuja vanhoista lähes erakoituneista ihmisistä, joilla paljastuu ollaan melkoinen miljoonaomaisuus, jota vaan ei tullut käyttäneeksi, kun oli hyvä elämä siellä omissa oloissaan. No, tuo tietty on ääritapaus, jota ei kai voi luokitella, koska lähestulkoon elää yhteiskunnan ulkopuolella ilman sen suurempia kontakteja. Vaan on noissakin joitain, jotka ovat istuneet siellä esson baarissa ukkoporukan kanssa ikään kuin kuuluen samaan porukkaan.

Voi olla, että en nyt oikein osaa hahmottaa näitä luokkajuttuja.

Tv. oman vessan pesijä.

[Hiha]

Sellainen miljonäärierakko on kuule aristokraattinen originelli. Ainakin jos joskus semmoisen perii 

[Hiha]

Alaluokkaisuuteen kuuluu keskeisesti se, että mielipiteitä ei perustella kunnon väittelystä puhumattakaan. Se on alaluokkaisuuden nurja puoli, mutta toki on hyviäkin. Esimerkiksi ei nipoteta niin paljon.

Yläluokan näkisin aika hajanaisena porukkana arvoiltaan ja tavoiltaan, koska siellä ollaan hyvin erilaisten kehityskulkujen kautta.

Keskiluokka on valtava massa taviksia ja sillä on tylsä maine. Keskiluokkaisuuteen liitetään mielikuvia laumasieluisuudesta ja materialistisuudesta.

No ei sitten ihme kun keskiluokkaa pidetään niin massiivisena. Laumasieluisuus. Materialistisuus. Onko niitä muunkinlaisia ihmisiä? Nuo on kyllä ihmistä yleisesti määritteleviä juttuja. Tulevat varmaan suoraan biologiasta, muiden mukana roikkuminen ja "herkkupalojen" napsiminen silloin kun niitä harvoin kohdalle sattuu.

Toi alaluokka on kiintoisa. Tajuan kattauksen, sanotaan asia, elikkä mielipide, niin kuin se on, hittojako sitä koristelemaan. Määrittelynä se on vähän ongelmallinen. En tiedä ketään, joka aina viitsii perustella – keneltä tahansa tulee väliin "se on jämpti niin" ja "mummos on". Koukkaako ihminen silloin alaluokkaan? Tuskin. Mutta entä toisinpäin? Tuhoaako yksikin perustelu pysyvästi alaluokkaisuuden? Tekee ihmisestä keskiluokkaisen? Esimerkiksi sellaiset mietityt mielipiteet kuin "viina on hyvää kun siitä tulee känniin" tai "vedän röökii koska mua huvittaa"? Nehän ovat ihan päteviä argumentteja.

[MrKAT]

Toi alaluokka on kiintoisa. Tajuan kattauksen, sanotaan asia, elikkä mielipide, niin kuin se on, hittojako sitä koristelemaan. Määrittelynä se on vähän ongelmallinen. En tiedä ketään, joka aina viitsii perustella – keneltä tahansa tulee väliin "se on jämpti niin" ja "mummos on". Koukkaako ihminen silloin alaluokkaan? Tuskin. Mutta entä toisinpäin? Tuhoaako yksikin perustelu pysyvästi alaluokkaisuuden? Tekee ihmisestä keskiluokkaisen? Esimerkiksi sellaiset mietityt mielipiteet kuin "viina on hyvää kun siitä tulee känniin" tai "vedän röökii koska mua huvittaa"? Nehän ovat ihan päteviä argumentteja.

Sanavarasto. Alaluokka poimii eri hyllystä kuin yläluokka:
Y:"Tämä hallitus toimii kuin Prokusteen vuode jota johtaa Buridanin aasi ..."(pitempi sosiologis-yhteiskunnallinen analyysi psykohistorioitsija Juha Siltalan tapaan).
A:"Vitun herrat saatana!".

[Hiha]

Toi alaluokka on kiintoisa. Tajuan kattauksen, sanotaan asia, elikkä mielipide, niin kuin se on, hittojako sitä koristelemaan. Määrittelynä se on vähän ongelmallinen. En tiedä ketään, joka aina viitsii perustella – keneltä tahansa tulee väliin "se on jämpti niin" ja "mummos on". Koukkaako ihminen silloin alaluokkaan? Tuskin. Mutta entä toisinpäin? Tuhoaako yksikin perustelu pysyvästi alaluokkaisuuden? Tekee ihmisestä keskiluokkaisen? Esimerkiksi sellaiset mietityt mielipiteet kuin "viina on hyvää kun siitä tulee känniin" tai "vedän röökii koska mua huvittaa"? Nehän ovat ihan päteviä argumentteja.

Sanavarasto. Alaluokka poimii eri hyllystä kuin yläluokka:
Y:"Tämä hallitus toimii kuin Prokusteen vuode jota johtaa Buridanin aasi ..."(pitempi sosiologis-yhteiskunnallinen analyysi psykohistorioitsija Juha Siltalan tapaan).
A:"Vitun herrat saatana!".

Tuo on aika hyvä. Alaluokka ei osaa vaikeita sanoja eikä siksi niitä koskaan käytä.

Sivistymätön keskiluokka koettaa välttää alaluokan ilmauksia, siinä täysin onnistumatta. Sivistynyt keskiluokka puhuu onnistuneesti muovikieltä. Boheemi keskiluokka käyttää sanoja perkeleestä Perikleeseen, sen mukaan mistä löytyy ilmaisuvoimaa.

Yläluokka kuten Teemu Selänne voi puhua mitä sylki suuhun tuo, koska sillä on niin hirmusti rahaa.

[Socrates]

Alaluokkaisuuteen kuuluu keskeisesti se, että mielipiteitä ei perustella kunnon väittelystä puhumattakaan. Se on alaluokkaisuuden nurja puoli, mutta toki on hyviäkin. Esimerkiksi ei nipoteta niin paljon.

Yläluokan näkisin aika hajanaisena porukkana arvoiltaan ja tavoiltaan, koska siellä ollaan hyvin erilaisten kehityskulkujen kautta.

Keskiluokka on valtava massa taviksia ja sillä on tylsä maine. Keskiluokkaisuuteen liitetään mielikuvia laumasieluisuudesta ja materialistisuudesta.

No ei sitten ihme kun keskiluokkaa pidetään niin massiivisena. Laumasieluisuus. Materialistisuus. Onko niitä muunkinlaisia ihmisiä? Nuo on kyllä ihmistä yleisesti määritteleviä juttuja. Tulevat varmaan suoraan biologiasta, muiden mukana roikkuminen ja "herkkupalojen" napsiminen silloin kun niitä harvoin kohdalle sattuu.

Toi alaluokka on kiintoisa. Tajuan kattauksen, sanotaan asia, elikkä mielipide, niin kuin se on, hittojako sitä koristelemaan. Määrittelynä se on vähän ongelmallinen. En tiedä ketään, joka aina viitsii perustella – keneltä tahansa tulee väliin "se on jämpti niin" ja "mummos on". Koukkaako ihminen silloin alaluokkaan? Tuskin. Mutta entä toisinpäin? Tuhoaako yksikin perustelu pysyvästi alaluokkaisuuden? Tekee ihmisestä keskiluokkaisen? Esimerkiksi sellaiset mietityt mielipiteet kuin "viina on hyvää kun siitä tulee känniin" tai "vedän röökii koska mua huvittaa"? Nehän ovat ihan päteviä argumentteja.

Onhan noikin argumentteja, mutta alaluokkaisen kanssa niistä ei päästä enää eteenpäin.

Toki on olemassa filosofisia puliukkoja ja toisaalta paljonkin keski-ja yläluokkaisia, jotka eivät jaksa vatvoa syntyjä syviä, mutta alaluokalle on tyypillisempää kokea keskustelun jatkaminen tuosta turhana.

Alaluokkainen kokee, että hänen mielipidettään yritetään muuttaa ja pitää sitä epämiellyttävänä, kun yläluokkalaiselle saattaa olla mielenkiintoista pohtia asioitten taustoja. Alaluokkalaisella saattaa toki olla elämänkokemuksen tuomia fiksuja mielipiteitä, mutta hän ei halua asettaa niitä keskustelun ja mahdollisen kritiikin kohteeksi.

Edellisestä seuraa helposti se, ettei asioita nähdä suhteellisena, vaan vain hyvä/paha -rautalankamallilla. Samoin asioiden verrannollisuus ei ole kovin kiinnostavaa: ulkona on kylmä, mutta mitä järkeä on pohtia onko tilastollisesti normaalia kylmempää.

Keskiluokkaa en tosiaan osannut määritellä edes välttävästi. Vaikeaa nämä muutkin on. Kuten Kopek totesi, jossain se alaluokan ketju katkeaa ja suvusta putkahtaa yläluokkalainen ja päinvastoin. Vaikea on sanoa, muuttuuko alaluokkalainen helpommin tavoiltaan yläluokkalaiseksi kuin päinvastoin tapahtuessa.