Gurut

[safiiri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

[ROOSTER]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

[-:)lauri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

[ROOSTER]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

[safiiri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Tai - tarkastelujakso on liian pitkä, joten guruksi luultu osoittautuu Sittenkin pelkäksi suutariksi.

[ROOSTER]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Tai - tarkastelujakso on liian pitkä, joten guruksi luultu osoittautuu Sittenkin pelkäksi suutariksi.

Tai puusepäksi.

Guruilla on tosiaan melko suuri hävikkiprosentti ajan kuluessa. Kyseessä ei niinkään ole gurujen epäonnistuminen, vaan ongelmana on, että gurustatusta tyrkytetään liian helpolla (esim. Maria Nordin). Ei ainakaan ole löytynyt montaakaan hyväksyttyä suomalaista gurua, joiden etsintä oli alkuperäinen ketjun aihe.

[safiiri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Tai - tarkastelujakso on liian pitkä, joten guruksi luultu osoittautuu Sittenkin pelkäksi suutariksi.

Tai puusepäksi.

Guruilla on tosiaan melko suuri hävikkiprosentti ajan kuluessa. Kyseessä ei niinkään ole gurujen epäonnistuminen, vaan ongelmana on, että gurustatusta tyrkytetään liian helpolla (esim. Maria Nordin). Ei ainakaan ole löytynyt montaakaan hyväksyttyä suomalaista gurua, joiden etsintä oli alkuperäinen ketjun aihe.

Noh - mun kantahan tässä tais olla, ettei guruja olekaan. Tai etten ainakaan itse sellaiseksi ketään ole kelpuuttamassa toistaiseksi.

[ROOSTER]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Tai - tarkastelujakso on liian pitkä, joten guruksi luultu osoittautuu Sittenkin pelkäksi suutariksi.

Tai puusepäksi.

Guruilla on tosiaan melko suuri hävikkiprosentti ajan kuluessa. Kyseessä ei niinkään ole gurujen epäonnistuminen, vaan ongelmana on, että gurustatusta tyrkytetään liian helpolla (esim. Maria Nordin). Ei ainakaan ole löytynyt montaakaan hyväksyttyä suomalaista gurua, joiden etsintä oli alkuperäinen ketjun aihe.

Noh - mun kantahan tässä tais olla, ettei guruja olekaan. Tai etten ainakaan itse sellaiseksi ketään ole kelpuuttamassa toistaiseksi.

Etkö tosiaan ole koskaan törmännyt ihmiseen tai hänen ajatuksiinsa, joka olisi ollut mielestäsi hyvin oikeassa jossain, kokenut suurta vastustusta, ja tuntenut halua puolustaa häntä tai hänen ajatuksiaan?

[safiiri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Tai - tarkastelujakso on liian pitkä, joten guruksi luultu osoittautuu Sittenkin pelkäksi suutariksi.

Tai puusepäksi.

Guruilla on tosiaan melko suuri hävikkiprosentti ajan kuluessa. Kyseessä ei niinkään ole gurujen epäonnistuminen, vaan ongelmana on, että gurustatusta tyrkytetään liian helpolla (esim. Maria Nordin). Ei ainakaan ole löytynyt montaakaan hyväksyttyä suomalaista gurua, joiden etsintä oli alkuperäinen ketjun aihe.

Noh - mun kantahan tässä tais olla, ettei guruja olekaan. Tai etten ainakaan itse sellaiseksi ketään ole kelpuuttamassa toistaiseksi.

Etkö tosiaan ole koskaan törmännyt ihmiseen tai hänen ajatuksiinsa, joka olisi ollut mielestäsi hyvin oikeassa jossain, kokenut suurta vastustusta, ja tuntenut halua puolustaa häntä tai hänen ajatuksiaan?

Ei tuo vielä tee hänestä gurua. edes sun omien kriteeriesi mukaan, jotka tarkensit edellyttämään ainakin jonkinmoista fanittavien seuraajien joukkoa.

Ei, en ole toistaiseksi +50 vuoden aikana törmännyt ihmiseen, joka nousisi mielessäni jonkinlaiseksi guruksi. En osaa koskaan edes nimetä vanhoja opettajia, jotka nostaisin jotenkin erityiseen asemaan ja vaikuttaviksi hahmoiksi itselleni, en esikuvia tms. Usein kyllä näitä kysytään, mutta en koskaan osaa vastata. 

[-:)lauri]

..., mutta kyllä mä edelleen sanoisin Nordinin olevan kaksikosta se kaistapäisempi, eli selkeästi Gurumpi.

Ei guruna oleminen vaadi kaistapäisyyttä. Eikä kaistapäisyys tee gurua.

Se on käytännössä ainut edellytys. Kaikki muu on sitten pelkkää rekvisiittaa. Muussa tapauksessä ei lähestyttäisi guruutta vaan asiantuntijuutta.

Meneehän noissa vaatimukset päällekkäin. Gurulla on ehkä innokkaammat kannattajat.

Tosin jonkun kapean alueen asiantuntijat tuntuvat joskus kaistapäiltä, ainakin asiaa ymmärtämättömän mielestä.

Yleensä se meneekin juuri niin, että mitä kapeampi asiantuntijuus, sitä suuremmasta gurusta kyse, kunhan innokkuus oppien levittämisessä kasvaa samassa suhteessa tietojen vähetessä. Toki sen verran tulen vastaan, että yleensä ollakseen guru pitää olla innokasta kannattajakuntaa aivan kuten huomioit. Mutta myös asiantuntijoilla voi olla innokasta kannattajakuntaa, joten se ei vielä yksistään merkitse. Toki kannattajien katteeton innokkuusaste on hyvä guruindikaattori, mutta edellyttää mielestäni vielä osoitusta palvonnankohteen kaistapäisyydestä.

Aika pitkälti noin. Se, että kannattajat ovat osin kaistapäitä, ei kerro vielä että itse gurun tarvitsisi olla.

Kaistapäätä pidetään jokseenkin samaa tarkoittavana kuin "olla päästään sekaisin", vaikka kaistapäisyys olisikin vain suurempaa herkkyyttä huomata jotkin asiat.

Näyttää siltä, että guruuteen tarvitaan kaikkea muuta paitsi tietoa jostakin. Seuraaja-fanit ja hulluus ja fanaattisuus omassa uskossa ovat paljon tärkeämpiä. Jos ajatusten paikkansapitävyyttä ei ole vielä pystytty todistamaan, niin aina voi vedota siihen, että huomenna se sitten tapahtuu ja muiden silmät aukeavat. Guru, joka osoittautui oikeasti tietäväksi ei olekaan enää oikeastaan guru, vaan ihan vain se, joka keksi tai kehitti asian x, ajatuksen y, kuvasi ilmiön z. Guru, jolla ei ole seuraajia mutta joka tietää totuuden, on nero. Ei guru.

No juu. Kun guru on oikeassa pikku asioissa, hän on onnekas. Kun kyse on suurista asioista joissa guru osoittautuu olevan oikeassa, yleisestä vastustuksesta huolimatta, hän menettää gurun statuksen ja taantuu asiantuntijaksi jota haastatellaan ties mistä asiasta.

Maailmanhistoria ei tada tuntea gurua, jonka teesit olisivat suurissa asioissa osoittautuneet oikeiksi.

Tarkasteluaikajakso voi olla liian lyhyt. Tuhat vuotta ei aina edes riitä tarkastelujaksoksi. Sata vuotta on normaali aikavaade esim. suuren keksinnön läpilyönnille.

Olen samaa mieltä, mutta mahdollisesti eri syistä. Suurten lukujen lain avulla (eli kunhan aikaa kuluu riittävästi) päästään lähimmäksi sitä tilannetta, että joku historian kaistapää arvaa oikein jossain suuressa asiassa, kunhan sopivasti unohdetaan samalla, että löytyy yleensä kaistapäitä enemmän ei-kaistapäitä, jotka ovat arvanneet ihan samoin tai vähintään yhtä suurissa asioissa oikein ja vieläpä täysin yhtä heikolla tietämyksellään asiasta.

Toisin sanoen se, että joku ihminen arvaa oikein, kykenemättä perustelemaan arvauksensä pätevyyttä oikein, ei tee kyseisestä arvauksesta yhtään sen parempaa arvausta vaikka sen tekisi maallikon sijaan Heikkilä.

Ja aivan samoin kuin oikea arvaus ei muuta maallikkoa guruksi, ei oikea arvaus muuta Heikkilää guruksi. Guruus tulee muista tekijöistä. Ehkäpä ensisijaisesti populistisesta sekopäisyydestä; siitä, että väitteet ainakin näennäisesti (jonkun mielestä) pitävät paikkansa, rakentaen retorisin keinoin "helpompi" vaihtoehto todellisuudelle, jossa hyvä ja paha saavat ansionsa mukaan ja jonka todelisuudessa epäonnistuneet kokevat näin henkiseksi turvasatamakseen.

[-:)lauri]

^ja mitä tulee "Heikkilän ruokavalioon" laihdutuskeinona, niin tutkimusten mukaan kaikki ohjeiden mukaan noudatetut painonpudotusruokavaliot laihduttavat. Eli suurin ero ruokavalioiden paremmuuden välillä vaikuttaakin olevan, että vain Heikkilän dietin noudattajat eivät pysty pitämään asiaa omana tietonaan.

Tietysti jokaisella on omat makumieltymyksensä ja sen perusteella Heikkilän ruokavalio voi olla jollekin siksi paras vaihtoehto, mutta aivan samoin joku hiilihydraattipainotteinen ruokavalio voi olla maukkaampi vaihtoehto jollekin toiselle.

[Toope]

Olen aina kuvitellut, että paras laihdutuskeino on tarkkailla kalorimäärää.
Kunhan syö riittävän monipuolisesti, muttei mitään liikaa.
Niin, ja käyttää niitä portaita, ei hissiä.

[safiiri]

Olen aina kuvitellut, että paras laihdutuskeino on tarkkailla kalorimäärää.
Kunhan syö riittävän monipuolisesti, muttei mitään liikaa.
Niin, ja käyttää niitä portaita, ei hissiä.

Tyypillisesti ne pahimmin lihavuudesta kärsivät on samoja, joilla on saldona eniten laihdutettuja kiloja.

[Karikko]

Etkö tosiaan ole koskaan törmännyt ihmiseen tai hänen ajatuksiinsa, joka olisi ollut mielestäsi hyvin oikeassa jossain, kokenut suurta vastustusta, ja tuntenut halua puolustaa häntä tai hänen ajatuksiaan?

Tuo on oleellinen kysymys. Gurun julistuksia ihaillaan ja fanitetaan silloin, kun ne ovat omien mielenkiinnon ja tavoitteiden mukaisia.

Tosin guruksi julistautumisen, tai julistetuksi tulemisen taustalla on usein jo pitkä puurtaminen tunnetuksi tulemisen vuoksi.
Soinikin ehti kauan tarjoilla meloneiden ja päärynöiden päähän samaa hattua, ennenkuin aika ja tilanteet tulivat hänen sanomalleen otolliseksi

[Juuli]

Minun äitini oli guru. Aina oikeassa.Tiesi tulevat ainakin mukuloiden kohdalla.
Kun saunakamarissa asustava Wäinö-merenkulkija, nyt heinäkasakkana apuna,  uskotteli pikku-Juulille että Juuli oli itseasiassa Selekian kuninkaan tytär, siis rinsessa. Oli lapsena ryöstetty hovista.
Tästä johtuen katsoi Juuli joka kulki niska kekassa  , nenä pystyssä pihamaalla katsoi ettei hänen tarvitse mitään eikä ketään totella. Ei rinsessan tarvi. Äitiguru palautti rinsessan melko kovin ottein takaisin maanpinnalle. Ei tuntunut palautus rinsessasta ollenkaan mukavalta.
Samoin opetti Wäinö mukuloille kaikki mahdolliset laulunrenkutukset. Bravuuri oli Suutarin tyttäret. Tokaksi tuli Isontalon Antti ja Rannajärvi. Näidenkin hoilaamisen vaikka perusteellisen hyvin olivat oppineet mukulat, äitiguru kielsi. Torui Wäinönkin.
Että semmoinen Guru oli mukuloilla ihan aikuisikään saakka. 

rinsessajuuli