Taide

[kertsi]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

[safiiri]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

No niin liukkaaksi en taidetta minä - eikä wikiartikkelikaan - esittänyt, että taiteeksi oltais todettu mikä tahansa tunteita herättävä teko tai tilanne.

[kertsi]

Ei taidetta ole mikä tahansa tunnereaktion herättäminen, vaan tietoinen halu se taiteella tehdä.

Eikö tuossa (boldaukseni) ole kehäpäätelmä? Tyyliin taide on taidetta, tai jotain, mitä taiteen avulla tehdään.

Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?

Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, mutta sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.

[safiiri]

Ei taidetta ole mikä tahansa tunnereaktion herättäminen, vaan tietoinen halu se taiteella tehdä.

Eikö tuossa (boldaukseni) ole kehäpäätelmä? Tyyliin taide on taidetta, tai jotain, mitä taiteen avulla tehdään.

Taidetta on tosiaan alunperin esittämäni määrittelyn mukaan kaikki, minkä joku - tekijä tai kokija - taiteeksi ajattelee. Se on määritelmä, joka on kestänyt aikaa ja joka joidenkin mielestä on ainoa pätevä taiteen määritelmä. Se vaikuttaa ehkä päällisin puolin kehäpäätelmältä, mutta pohjalla on ajatus, että taiteessa ei tosiaankaan ole mitään määrämittoja tai ulkoisia tunnusmerkkejä, koska se taide on tuo kokemus. Kokemuksen kokija on itse asiassa ainoa, joka voi todeta kokemuksen olemassaolon ja kuvailla sen luonteen. Sitä ei voi kukaan toinen tehdä tuon kokemuksen kokijan puolesta. KOkemuksemme ovat aina omiamme, eikä ole mahdollista kokea "väärin". Siis siten, että joku toinen voisi kyseenalaistaa väittämämme kokemuksen. Jopa harhanäky on aina aidosti kokijan kokema kokemus. Vaikka se olisi ollut pelkkä harhanäky.

Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?

Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.

Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.

Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.

[kertsi]

Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?

Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.

Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.

Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.

Tuo oma kommenttini ei liittynyt siihen, mieltääkö taiteilija tuossa tekevänsä taidetta, vaan siihen edelliseen kysymykseen, eli vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä.

[safiiri]

Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?

Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.

Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.

Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.

Tuo oma kommenttini ei liittynyt siihen, mieltääkö taiteilija tuossa tekevänsä taidetta, vaan siihen edelliseen kysymykseen, eli vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä.

Nyt taidamme ymmärtää tämän tietoisen hyvin eri tavalla. Minulle se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että taiteilija tuossa flow-tilassa ja antaessaan maalauksen maalat itsensä mieltää kyseessä olevan taiteen tekemisen kokemus. Eikä sen tarvitse senkään tarkoittaaa, etteikö hän olisi Siinä vain jonkinlainen "välikappale", joNka käden kautta maalaus itsensä maalaa. Kyse on vain siitä, että hänelle tuo maalaus mieltyy taiteena ja maalauksen tekemisen tilanne taiteen tekemisenä. Sen sijaan, että se hänelle olisi vaikkapa puuron keittämistä. (Joka sekin on mahdollista kokea ja mieltää taiteena.) Taiteeksi maalauksen itsensä maalaamisen tilanteen voi mielestäni taiteilija todeta myös hyvin jälkikäteen. Niinhän sen tekee taiteen katsojakin, eikä häntä tarvita itse maalamisen tilanteeseen paikalle. KUn / jos tämä flow-tilan kokenut taiteilijamme kuitenkin jossain vaiheessa itselleen tapahtuman tai tuotoksen taiteena mieltää, on esittämäni ehto taiteelle täyttynyt. Mulle kelpaa vaikka vuosikymmeniä myöhemminkin tapahtuva toteaminen. Sekin tekee maalauksen taiteeksi - minusta. Koska sillä taiteeksi toteamisen hetkellä tämä toteaja mitä ilmeisimmin KOKEE maalauksen taiteeksi. Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?

[kertsi]

Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?

Raha? Vrt. toritaide, itkevät lapset. Siinä myyjä (joka välttämättä ei ole taiteilija tai "taiteilija" itse) määrittelee tekeleen taiteeksi.

[safiiri]

Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?

Raha? Vrt. toritaide, itkevät lapset. Siinä myyjä (joka välttämättä ei ole taiteilija tai "taiteilija" itse) määrittelee tekeleen taiteeksi.

Jos toritaiteen taiteeksi kokee, niin keneltä se on poissa? Maksaa kannattaa vain sellaisesta taiteesta, joka itselle on taiteen arvoista. Siis jos taidetta taiteen vuoksi ostaa. Se on sitten täysin toinen juttu, jos taideostoksen tekee sijoitusmielessä. Siinä onkin syytä miettiä ihan muita juttuja kuin taiteen määritelmiä. Se ei velvoita MINUA mihinkään, että sinä sanot torin kukkataulua taiteeksi. Minulla on silti vapaus olla sitä kohtaan tuntematta ihmeempiä taidekokemuksia. Todellakin - vasta rahallisella arvolla spekulointi tuo tarpeen julistaa jokin taulu arvottomaksi ja riistää siltä taiteen nimike. Kyse on ulkotaiteellisista arvoista ja siitä, että taiteelle annetaan sellaisia merkityksiä (hinta), joilla ei ole mitään tekemistä taiteellisen arvon kanssa.

[Toope]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...

Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.

[Lognessa]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...

Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.

Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.

[Toope]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...

Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.

Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.

Taide varmasti on yhteisöllistä, kuten kulttuuri yleensäkin. En minä tässä tuomitse, en vain kaikesta pidä. Tykätkööt toiset modernista, minun ei tarvitse.
Kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta.

[Kopek]

Aamuyön tunteina tietokoneen ääressä istuessa selasin netistä kaikenlaista, mitä sattui tulemaan vastaan. Jonkin sattuman kautta ajauduin katselemaan taideteoksia. Tämän kirjoitukseni aluksi esitän aiheeseen liittyvän arvauksen, miltä vuosikymmeneltä tämä kuva on.

Kaikki varmaan tunnistavatkin teoksen osana yleissivistystä, mikä minulta puuttuu. (Tai jos eivät tunnista, käyttävät käänteistä kuvanhakua).

Kun aihealue saatiin rajatuksi, niin jatkan vielä.

Joissakin hienostuneissa medioissa sensuroidaan tietyt kohdat taideteoksista, jotka katsotaan liian "paljastaviksi". Jos artikkelissa on kuva taidenäyttelyn avajaisista, ja jossakin kuvan taustalla on alastonta ihmistä esittävä klassinen maalaus, siitä saatetaan peittää mustalla suorakulmiolla tai pikselöinnillä tietyt kohdat. Tällainen tuntuu vähän liiankin puritaaniselta, mutta tähän suuntaan kai maailma on menossa. Pornoteollisuuden luvatussa maassa Yhdysvalloissa varsinkin ollaan aivan hurjana tässä asiassa. Siellä ilmeisesti jokainen ihminen ajatellaan ensisijaisesti vaatteiden peittämäksi pornotähdeksi.

Tämä pohdiskeluni on seurausta useista nettisivuista ja taideartikkelista, mitä sattumalta eksyin lukemaan ja katselemaan, kun aihe lähti viemään mennessään. Nettihän on luonteeltaan sellainen, että yksi satunnainen askel tuo esille uusia askelia, ja niitä pitkin lähtee helposti kävelemään.

Kysymys pornografian ja taiteen suhteesta tuli mieleeni, kun luin joitakin artikkeleja. Voidaanko tarkkaa rajaa edes vetää näiden kahden ilmiön välille. Onko alastontaiteessa aina mukana ripaus pornoa, vaikka taideteokset esitettäisiinkin hienoissa gallerioissa puhtaasti vain taiteena. Eivätkö homoseksuaalin valokuvaajan Robert Mapplethorpen teokset ole aika "pornografisia", vaikka ne onkin esitetty taiteellisesti. Sekö tekee kuvista ei-pornoa, että ne on painettu hienolle paperille ja ne roikkuvat arvostetun gallerian seinällä?

Jotenkin noita eri artikkeleja lukiessa tuli mieleen jopa ajatus, että alastonmaalauksia tehneet taiteilijat ovat olleet piilopornograafikkoja, vaikka sanaa ei ehkä ole edes tunnettu heidän aikanaan. Eräässä lehdessä paljastettiin, että kuuluisan ranskalaisen maalarin Paul Gauguinin maalaukset Tahitilta olivat tavallaan huijausta. Taiteilija maalasi puolialastomia ja alastomia naisia ja antoi ymmärtää, että kuvat kertoivat tahitilaisten vapaasta elämäntavasta. Hän matkusti Tahitille maalaamaan 1800-luvun loppuvuosina. Hänen pettymyksekseen Tahitilta ei löytynytkään puolialastomia naisia alastomista puhumattakaan, joten hänen oli lavastettava tilanteet tauluihinsa.

Oliko kuviteltu tahitilainen luonnollisuus vain tekosyy Gauguinille saada maalata pornokuvia? Esitin kysymyksen tahallisen kärjistävästi. En oikeasti näe asiaa tällä tavalla.

Ja entä sitten kuuluisa brittiläinen maalari Lucian Freud - kuuluisan psykoterapeutin lapsenlapsi - joka maalasi provokatiivisia alastonkuvia jopa omasta tyttärestään. Tällainen kuuluisa maalaus löytyy hakusanoilla "Portrait of Rose". Vaikka olisin millainen taiteilija tahansa, en käyttäisi omaa lastani tuollaisen kuvan mallina. No, en olekaan Freud enkä myöskään taiteilija. Freudin työt ovat kauttaaltaan sellaisia, että herää helposti ajatus, mitä ajatuksia hänellä on ollut mielessään. Muistetaanpa vaikka Tom of Finlandin kommentti siitä, mistä hän tiesi, että kuvasta on tulossa hyvä.

Jo ammoisina aikoina maalattiin ja veistettiin alastomia hahmoja. Olivatko ne oman aikansa pornografiaa? Tilasiko joku ruhtinas tai ylimys alastoman naispatsaan kotiinsa epäilyttävässä tarkoituksessa? Ja kenelle alastomat miespatsaat menivät?

Mistä me 2000-luvun ihmiset voisimme tietää, miten taiteilijoiden ja taiteen kuluttajien mielissä on liikkunut joskus satoja tai tuhansia vuosia sitten. Joissakin 1600-1700 lukujen teoksissa esitetään epäilyttävän paljon alastomia pikkulapsia uskonnollisten aiheiden ympärillä. Olivatko taiteilijat pedofiillejä? Olivatko taulut aikansa lapsipornoa?

Tässä on mielenkiintoinen kuva, joka ei sisällä alastomuutta.

https://www.artsy.net/article/artsy-editorial-obsessed-painting-distressed-lindsay-lohan

P.S. Oikoluku kertoo, että teen (olen huomannut tämä ennenkin) järjestelmällisen kirjoitusvirheen sanassa "taiteilija". L-kirjainta edeltävä "i" jää pois, vaikka luulen kirjoittaneeni sen. Tarkoitukseni on kirjoittaa "taiteilija" ja luulen kirjoittaneeni "taiteilija", mutta oikoluku osoittaakin minun kirjoittaneen "taitelija". Jos tällaisia virheitä löytyy teksteistäni, ja varmaan niitä löytyy, haluan huomauttaa, että tiedän, miten sana kirjoitetaan.

[safiiri]

Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.

Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...

Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.

Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.

Alva Noë (taidefilosofi) kirjoittaa siitä, etä ihminen ei itse asiassa pysty havaitsemaan itselleen tuntemattomia asioita. Siksi uudenlainen taide on vaikeaa, sillä ensin pitää opetella havaitsemaan se. Onkin tavallaan hassua ajatella, että olisi mahdollista esittää jokin arvostelma asiasta, jota ei edes pysty havaitsemaan. Mitä silloin oikeastaan arvioi?

[Toope]

... Jo ammoisina aikoina maalattiin ja veistettiin alastomia hahmoja. Olivatko ne oman aikansa pornografiaa? Tilasiko joku ruhtinas tai ylimys alastoman naispatsaan kotiinsa epäilyttävässä tarkoituksessa? Ja kenelle alastomat miespatsaat menivät?...

Mutta ovathan ihmisvartalo/kasvot kai aina olleet eräitä keskeisimpiä taiteenkohteita? Kyllä minullekin naisten katseleminen on elämännautintoja.

[a4]

Tämä nyt oli vain wikiartikkeli, mutta silti se kyllä näyttää lähinnä vahvistavan minun väitteitäni taiteesta ja sotivan sinun väitteitäsi vastaan. (Se ei sodi mielestäni millään tapaa niitä taiteen kuvauksia vastaan, joihin olen sitten taidefilosofisessa kirjallisuudessa tutustunut.) Oliskos sulla mitään lähdettä, joka tukisi omaa taidekäsitystäsi? Sillä - sehän jää jokseenkin subjektiiviseksi, mikäli se on vain sinun itsellesi omaksumasi käsitys, jonka kautta vain sinä itse tarkastelet ja koet taidetta. Toki siis subjektiivisuudessaan mahdollinen ja pätevä (sinulle), mutta subjektiivinen ja siten pätevä vain sillä ehdolla, että päteväksi taidekäsitykseksi hyväksytään kaikki kaikkien subjektiiviset taidekäsitykset. Jos vaadit taidekäsitykseltä objektiivisuutta, lienee selvää, että sun täytyy löytää varteenotettava määrä taidekäsityksesi allekirjoittavia ja myös tietenkin niitä (tieteellisesti päteviä) lähteitä, joissa se taiteen kuvauksena esitetään.

En näe tuossa wikiartikkelissa mitään ongelmaa, jos se vastaa tieteellistä määritelmää taiteesta.
Oman taidekäsitykseni pyrin löytämään mututuntuman, yksittäisten väitteiden, uskontojen, wikiartikkeleiden tai yleisten uskomusten ja luulojen sijasta tieteen taidekäsityksestä.
Eikö taidetta voisi mielestäsi tieteellisesti eli mahdollisimman objektiivisesti määritellä subjektiiviseksi?