Tieteen tekemisen politisoituminen

[Toope]

Yliopistojärjestelmän ongelmanahan on juuri se julkisen sektorin tauti. Mikä tahansa julkisen sektorin organisaatio pyrkii paisumaan, kasvattamaan itseään.
Syödään rahaa entistä enemmän, koska aina keksitään tutkimustarpeita lisää. Paisutetaan laitoksia, kun tarvitaan assareita ja lisää tutkijoita.
Been there, seen that!

[Laika]

Yhteiskunnan ymmärtäminen on suurinpiirtein mahdotonta ilman historiallista ymmärrystä.

Tietysti milloin yhteiskunnallinen ja historiallinen ymmärrys on nollassa (tai omaksuttujen harhakäsitysten osalta jopa negatiivinen), ei maailmasta puutu katsojan mielestä mitään sen enempää kuin keltaisen sävyille sokea väittäisi maailmasta puuttuvan keltaisia värejä. Selitys ja havainto eivät tarkoita samaa asiaa.

Minustakin luonnontieteellis-matemaattiset oppiaineet vaatisivat lisää panostuksia. Tosin luonnontieteellis-matemaattiset oppiaineet eivät ole vastakohtaisessa suhteessa ns. humanistisiin aloihin, niin että yhden heikkous johtaisi toisen vahvuuteen. Sellaista väittävä ei ylipäätään tajua mitään akatemian ja oppineisuuden yhteiskunnallisesta funktiosta, jonka vuoksi se itsessään todistaa, ettei tällaista henkilöä pidä päästää äänestämään akatemian toimintatavoista ja rahoituksesta.

Onhan se absurdia, kuinka Toope haluaisi siirtää enemmän rahaa luonnontieteellis-matemaattisille oppiaineille. Minusta hänen kannattaisi siirtyä iltalukioon korjaamaan ensin ne aukot tietämyksestään, joiden paikkaamiseen ei vaadita ylemmän oppiaineen suorituksia lainkaan. Esimerkiksi homo- ja heteroseksuaalisuuden -jotka ovat korkeintaankin käyttäytymistieteellisiä, eivät luonnontieteellisiä termejä- sekoittaminen biologisiin lisääntymismekanismeihin kertoo biologian kehnosta tuntemuksesta tavalla, jonka korjaaminen ei edellytä aineen syventäviä opintoja. Lukiotason opintojen omaksuminen kelpaa mainiosti paikkaamaan tällaiset aukot ymmärryksestä. Annan sen verran liikkumavaraa, etten puhu siitä arkiymmärryksenä. Toisinaan kun oppinut ihminen unohtaa, miten hänen taustansa ja vuosien työskentelynsä jo huomaamatta nostaa arkisen ymmärryksen kriteereitä muille, lähtien aina lukiotason ja sitä alemman tason vaatimuksista.

Vastaavasti yhteiskunnallisten mielipiteiden laukominen vailla kelvollista historiantuntemusta ei osoita niinkään tarvetta yhteiskuntatieteellisille lisäopinnoille kuin perustan laskemista kertaamalla lukion maailmanhistoria, ja työskentelemällä siitä eteenpäin. Jos mitään, niin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen ohuus johtuu historiallisten näkökohtien vähäisestä käyttämisestä aihealueen tuntemisessa -yliopistohakijoilta ei edes edellytetä historian tuntemusta, eikä siitä varsinaisesti saa lisäpisteitä haettaessa yhteiskuntatieteelliseen koulutusohjelmaan. Sikäli kuin Toope tosiaan on valmistunut suomalaisesta ylemmän asteen koulujärjestelmästä, hän kyllä todistaa pätevästi järjestelmän vakavia epäonnistumisia, joskaan ei tavalla, jolla uskoo sen tekevänsä. Hän on siis väärässä vääristä syistä, mutta tekee sen johtuen oikeasta syystä.

[Kopek]

En tiedä, onko politiikasta irrallaan oleva tiede edes mahdollista.

Tiede ja politiikka ovat aina olleet monella tavalla kytkeytyneinä toisiinsa. Poliittiset päätökset ohjaavat tieteen harjoittamista. Valtio rahoittaa tutkimustoimintaa ja säätää sitä koskevat lait.

Totalitaristisissa yhteiskunnissa on opetettu tietyn ideologian mukaista tiedettä. Kun Viro liittyi Neuvostoliiton jäseneksi, Tarton yliopistossa järjestettiin suuri siivous, jossa porvarillista tieteellistä kirjallisuutta poistettiin. Sen tilalle tuli marxilaisen tieteenkäsityksen mukaisia teoksia.

Joku sen tyyppinen tieteenala kuin matematiikka on vähiten poliittista, koska numerot eivät kysy ideologiaa. Mutta heti kun mennään lähemmäksi ihmistä, politiikan vaikutus alkaa tuntua. Biologiassa ja lääketieteessä ja psykologiassa ja muissa tämän tyyppisissä aiheissa on jo taustalla ideologiaa ja poliittista valintoja. Natsi-Saksan kallonmittaukset ja julmat ihmiskokeet ovat ääriesimerkkejä, mutta lievemmässä muodossa poliittiset näkemykset ohjaavat myös nykyaikaista tieteentekoa. Tieteen tulokset eivät esimerkiksi saa olla "rasistisia".

Historian tutkimuksessa on mukana politiikkaa vaihtelevassa määrin. Neuvostoliittolainen historiannäkemys (jota yritettiin ujuttaa Suomeenkin Pirkkalan monisteen muodossa) oli erilaista kuin suomalainen historiantutkimus.

Uskon, vaikka tämän jotkut ehkä kiistävätkin, että historiantutkijan ideologinen näkemys vaikuttaa hänen tutkimustuloksiinsa. Vasemmistolainen näkee asiat eri valossa kuin oikeistolainen, vaikka kummallakin olisi käytössään sama lähdemateriaali. Jokin tietty ilmiö voi olla yhdelle tutkijalle poliittisen järjestön harjoittamaa terroria, kun taas toinen tutkija kenties näkee tapahtumat yksittäisten ihmisten tekoina, joilla ei ole ollut poliittisen liikkeen hyväksyntää. Jonkun tutkijan mielestä poliittinen järjestö syyllistyi väkivaltaan ja murhiin, kun taas toinen tutkija avaa tapahtumat ja toteaa ne yksittäisten ihmisten teoiksi, jotka eivät olleet liikkeen linjan mukaisia.

Taustalla lienee se, että tutkija samaistuu oman aatteensa mukaisiin toimijoihin ja pyrkii tulkitsemaan heidän tekonsa positiivisessa valossa tai ainakin ymmärrettävässä valossa. Vastapuolen teot eivät ansaitse samanlaista ymmärrystä ja hyväksyntää.

[Toope]

En tiedä, onko politiikasta irrallaan oleva tiede edes mahdollista.

Tiede ja politiikka ovat aina olleet monella tavalla kytkeytyneinä toisiinsa. Poliittiset päätökset ohjaavat tieteen harjoittamista. Valtio rahoittaa tutkimustoimintaa ja säätää sitä koskevat lait.

Pääpiirteittäin ehkä noin. Tieteen ja politiikan irrallaanpitäminen on ehkä ihanne, mutta aina politiikka vaikuttaa. Ehkä joskus positiivisestikin, mutta tällä hetkellä tiedemaailman vasemmistolaistuminen on selkeä ongelma tuodessaan yhteiskunnallisia ajatuksia aivan liikaa jopa luonnontieteisiin, mutta eritoten humanistisiin ja yht.k.tieteisiin. Poliittiset näkemykset vaikuttavat, mutta yliopiston periaatteena on pysyä irrallaan niistä näkemyksistä, nykyisin tiede on selkeästi vasemmistopolitisoitunut, koska vasemmiston ajatus ei kunnioita riippumatonta tiedettä. Heille tiede usein on keino muokata yhteiskuntaa. Tuo on sitä väärää ajattelumallia.