Tiedeuutiset

[Karikko]

Vaikeaahan se on, järjestykseen  asettaminen. Jos koko ajan valittaa jostakin, voiko silti olla onnellinen?

Entä voiko äärimmäisen kiltti olla onneton?

Onnellisuus on tunnetila ja siten tilapäinen. Äärimmäisen kiltti ihminen on eräänlaisessa tunnetilassa jolloin hän voi hyvinkin olla onnellinen, mutta se riippuu muista yhteyksistä.

Jos häneltä vaaditaan liikaa osallistumista muiden huoliin, hän voi kyllä olla myös äärimmäisen onneton.

Onnellisuus ei kuitenkaan ole mikään varsinainen määre jota sinänsä kannattaisi tavoitella. Onnellisuus on pikemminkin seuraus jostakin toteutuneista tavoitteista ja muista elämän yhteyksistä. Turvattu elämä, taloudellinen riittävä toimeentulo, terveys ja luonteva suhtautuminen elämäänsä, sekä tietysti seurallisuus muiden ihmisten kanssa (ihmis-suhteet)  auttavat  myös.  Oman tarkoituksensa ymmärtäminen ja mielenkiinnon säilyttäminen elämään yleensä, sen eri ilmiöihin.

Monet kyllä tyytyvät korulauseisiin ja haluavat "ismejä" elämänsä ohjenuraksi.

Onnellisuus ei ole ohimenevä tunnetila, vaan se voi hyvinkin olla varsin pysyväisluontoinen mielentila, johon vain ajoittain tulee pieniä tunnetilan vaihteluita, jotka kuitenkaan eivät muuta tuota pohjalla olevaa onnelllisuutta. On ennemminkin siis niin, että ihmisellä on taipuvus pysyä tietyllä onnellisuuden tasolla, mutta jotkut suuret elämän tapahtumat saattavat myös muuttaa tuota perustasoa. Erään tutkimuksen mukaan 50 % onnellisuudesta olisi geneettistä.

Jatkuva hymy huulilla on hiipivän hölmöyden merkki. Autuaita ovat onnelliset, sillä he eivät tiedä mitä tekevät, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Onnellisuus ja jatkuva hymy huulilla eivät taida olla ihan sama asia.

Alleviivasin tuon, niin tiedät paremmin kommentoidessasi, mitä kommentoit.

[Karikko]

Filosofi Demokritos arvioi onnellisen olevan hän, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.[2]

Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Wikipedia

Mutta mitäpä Aristoteles tai Platon mistään mitään ymmärtäisivät...

"Kuolleet ovat onnellisia" heillä ei ole murheita ja elämän  mukanaan tuomia ongelmia.

Eläessään ovat saattaneet puhella typeriä juttuja, omasta näkökulmastaan,- filosofit tuskin itse ovat koskaan onnellisia- muuten kuin tilapäisinä mielenkutinoina.
Mielialat eivät ole pysyviä, ne riippuvat paljolti olosuhteista, jos on jatkuvasti onnellinen-, niin silloin täytyy olla jossakin määrin melko typerä-otus.

[mikainen]

Onnellisuus ei ole ohimenevä tunnetila, vaan se voi hyvinkin olla varsin pysyväisluontoinen mielentila, johon vain ajoittain tulee pieniä tunnetilan vaihteluita, jotka kuitenkaan eivät muuta tuota pohjalla olevaa onnelllisuutta. On ennemminkin siis niin, että ihmisellä on taipuvus pysyä tietyllä onnellisuuden tasolla, mutta jotkut suuret elämän tapahtumat saattavat myös muuttaa tuota perustasoa. Erään tutkimuksen mukaan 50 % onnellisuudesta olisi geneettistä.

Jatkuva hymy huulilla on hiipivän hölmöyden merkki. Autuaita ovat onnelliset, sillä he eivät tiedä mitä tekevät, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Onnellisuus ja jatkuva hymy huulilla eivät taida olla ihan sama asia.

Alleviivasin tuon, niin tiedät paremmin kommentoidessasi, mitä kommentoit.

Ja minä hölmö kun luulin, että kommentoit käsillä olevaa asiaa etkä heitä jotain mitenkään asiaan liittymätöntä kommenttia.

[Karikko]

Onnellisuus ei ole ohimenevä tunnetila, vaan se voi hyvinkin olla varsin pysyväisluontoinen mielentila, johon vain ajoittain tulee pieniä tunnetilan vaihteluita, jotka kuitenkaan eivät muuta tuota pohjalla olevaa onnelllisuutta. On ennemminkin siis niin, että ihmisellä on taipuvus pysyä tietyllä onnellisuuden tasolla, mutta jotkut suuret elämän tapahtumat saattavat myös muuttaa tuota perustasoa. Erään tutkimuksen mukaan 50 % onnellisuudesta olisi geneettistä.

Jatkuva hymy huulilla on hiipivän hölmöyden merkki. Autuaita ovat onnelliset, sillä he eivät tiedä mitä tekevät, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Onnellisuus ja jatkuva hymy huulilla eivät taida olla ihan sama asia.

Alleviivasin tuon, niin tiedät paremmin kommentoidessasi, mitä kommentoit.

Ja minä hölmö kun luulin, että kommentoit käsillä olevaa asiaa etkä heitä jotain mitenkään asiaan liittymätöntä kommenttia.

Olihan se selvästi kirjoitettu, mitä kohtaa et tajunnut.?

[mikainen]

Onnellisuus ei ole ohimenevä tunnetila, vaan se voi hyvinkin olla varsin pysyväisluontoinen mielentila, johon vain ajoittain tulee pieniä tunnetilan vaihteluita, jotka kuitenkaan eivät muuta tuota pohjalla olevaa onnelllisuutta. On ennemminkin siis niin, että ihmisellä on taipuvus pysyä tietyllä onnellisuuden tasolla, mutta jotkut suuret elämän tapahtumat saattavat myös muuttaa tuota perustasoa. Erään tutkimuksen mukaan 50 % onnellisuudesta olisi geneettistä.

Jatkuva hymy huulilla on hiipivän hölmöyden merkki. Autuaita ovat onnelliset, sillä he eivät tiedä mitä tekevät, eivätkä ymmärrä tekojensa seurauksia.

Onnellisuus ja jatkuva hymy huulilla eivät taida olla ihan sama asia.

Alleviivasin tuon, niin tiedät paremmin kommentoidessasi, mitä kommentoit.

Ja minä hölmö kun luulin, että kommentoit käsillä olevaa asiaa etkä heitä jotain mitenkään asiaan liittymätöntä kommenttia.

Olihan se selvästi kirjoitettu, mitä kohtaa et tajunnut.?

Olihan tuo minun äskeinenkin kommentti selvästi kirjoitettu vaikkei ilmeisesti ymmärretty. Tämä tästä.

[safiiri]

Filosofi Demokritos arvioi onnellisen olevan hän, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on.

Platon määritteli onnellisuuden hyvän saavuttamiseksi pysyvästi. Onnellisuus on Platonilla tavallaan rakkauden jatke. Rakkaus on kaipuuta hyvään, joka puuttuu. Rakkauden kohdetta ei voi tämän määritelmän mukaan saavuttaa, mutta onnellisuus on lopulta muoto johon rakkaus voi johtaa.[2]

Aristoteles oli sitä mieltä, että onnellisuus on elämän päämäärä, ja niin kauan kuin yksilö pyrkii hyvyyteen, hyvät teot seuraavat itsestään tästä kamppailusta, tehden yksilöstä hyveellisen ja siten onnellisen.

Wikipedia

Mutta mitäpä Aristoteles tai Platon mistään mitään ymmärtäisivät...

"Kuolleet ovat onnellisia" heillä ei ole murheita ja elämän  mukanaan tuomia ongelmia.

Eläessään ovat saattaneet puhella typeriä juttuja, omasta näkökulmastaan,- filosofit tuskin itse ovat koskaan onnellisia- muuten kuin tilapäisinä mielenkutinoina.
Mielialat eivät ole pysyviä, ne riippuvat paljolti olosuhteista, jos on jatkuvasti onnellinen-, niin silloin täytyy olla jossakin määrin melko typerä-otus.

Minusta tulisi onneton, jos elämässä ei olisi ainuttakaan ongelmaa. Minusta on typerää ajatella, että onnellisuus on tuollaista "nyt ei tarvii ajatella mitään, ei vaivautua millään tapaa" -onnellisuutta. Onnellisuus ei myöskään - eikä Aristoteleestakaan - ole mikään alati vaihteleva mieliala, vaan ennemminkin yleisemmin vallitseva mielentila.

On myös aika kummallinen ajatus, että sinä voisit valistaa Aristotelesta tai Platonia siitä, etteivät he oikeastaan ole onnellisia, koska teidät heitä itseään paremmin, kuinka asia todellisuudessa on. Että he tuntevat nyt ihan väärin onnellisuutta pyrkiessään hyvyyteen.

Kuolleilla on tylsää. Eivät he voi olla onnellisia.

[Karikko]

On myös aika kummallinen ajatus, että sinä voisit valistaa Aristotelesta tai Platonia siitä, etteivät he oikeastaan ole onnellisia, koska teidät heitä itseään paremmin, kuinka asia todellisuudessa on. Että he tuntevat nyt ihan väärin onnellisuutta pyrkiessään hyvyyteen.

Kuolleilla on tylsää. Eivät he voi olla onnellisia.

Aristoteles ilmeisesti on halunnut opettaa ihmisille jotain etiikkaa, moraalia, jne,.

Jos onnellisuus löytyisi pyrkimällä silloin ilmeisesti lähtökohtaisesti oltaisiin onnettomia.

Asia on kuitenkin päinvastainen,- lapset ovat luonnostaan vastaanottavaisia ja suhtautuvat avoimen luottavaisesti elämään. Siis lähinnä "onnellisen tyytyväisiä"  Elämän kolhut ikävine kokemuksineen sitten vasta saavat aikaan huolia ja murheita.

[Juha]

"Kuolleet ovat onnellisia" heillä ei ole murheita ja elämän  mukanaan tuomia ongelmia.

Eläessään ovat saattaneet puhella typeriä juttuja, omasta näkökulmastaan,- filosofit tuskin itse ovat koskaan onnellisia- muuten kuin tilapäisinä mielenkutinoina.
Mielialat eivät ole pysyviä, ne riippuvat paljolti olosuhteista, jos on jatkuvasti onnellinen-, niin silloin täytyy olla jossakin määrin melko typerä-otus.

Pakko siteerata itseäni: Suuret teoreetikot ja teorioista elävät ovat lähes täydellisesti epäonnistuneet elämässään. (la 08.09.2007, 02:52:12)

En tiedä, miksi noin päättelin. Kyseessä taitaa olla kokonaisvaltainen päätelmä, ja oikea sellainen, jos merkityksellisyys painaa. Ihminen hakaa hyvää, ja rakkaus on se voima, joka vie kohden hyvää.

Jos hyvää ei oikein koskaan saavuta, vaan sitä lähinnä kuvailee, tmvaa, niin voi se olla jotain, mutta ainoa ei mitään. Tästä tällainen:

Työ tutkimuksen parissa

Sitä voi lähestyä, mutustella, kuvailla. Sen äärellä pistäytyä, jutella ja hupailla.

Mutta saavutus, sitä kaipaa. Täydellisyys, sen puute tässä vaivaa.

Noin kertoi tiedemies, ei saanut saalista. Sen se kuitenkin ties, tuli ulos kaapista:

Halki, poikki, pinoon, Palikat laitoin: suoraan, tahi vinoon.

Tässä tulos, ei niin mitään. Romut vain ulos, uutta sisään!

(su 22.09.2013, 19:43:45)

Käytännössä ihminen tarvitsee paljon erilaista evästystä, ja tekemistä. Ilman päämäärää, ja liikettä ne ovat turhia. Tähän "on olemassa poikkeuksia", tosin ei kattava-aikaisesti ottaen.

Olen Safiirin, ja hänen siteroimansa linjoilla. Jos saavutus tekee tyhjäksi, voi kysyä, mitä on saavutettu. Mitä on odotettu tapahtuvaksi? Tapahtuiko se?

[a4]

Persoonasi ja elämäsi on fiktiota, tai yhtä totta kuin rikkinäisen puhelun faktat.

Rikkinäinen puhelin eli kiinalainen kuiskailu
Näitä valeita, muistamisessa muuttuvia muistoja ja valemuistoja luot itse, evoluution tuottaman positiivisen ajattelun armosta, toisten ihmisten, yhteisön ja kulttuurin lisäksi. 
Ja pidät niitä ajan myötä yhä todempina.

Suussa sulava valemuisto

https://www.cracked.com/pictofacts-41-24-famous-photos-you-wont-believe-were-fake/

Prisma: Muisti - totta vai tarua?
Ohjelmassa pureudutaan laaja-alaisesti muistin toimintaan. Onko muisti absoluuttisen luotettava vai tuottaako se mielleyhtymiä asioista, joita ei ole oikeasti tapahtunut? Kysymys on tärkeä, sillä esimerkiksi oikeuslaitos ja käsitys minuudesta nojautuvat pitkälti siihen, mitä ja miten ihminen muistaa näkemänsä.

Eli ajatuksesi ja tietosi maailmasta on fiktiota. Tämä ei ole ristiriidassa filosofisen tieto-opin tai tieteen kanssa.
Sillä toimin fiktio on nimeltään faktaa. Ei totuutta.

Tästä muistui mieleeni vappuna tapaamani munkki. Sanon häntä muistoissani vappumunkiksi, tarkemmin kysyttäessä hän oli omien sanojensa mukaan Hare Krishna munkki. Sanoin olevani ateisti. Hän kertoi myös edustavansa tieteellistä maailmankuvaa, ei uskontoa. Kysyttäessä hän myönsi hindulaisuuden liittyvän kuvaan ja omaavansa jumalan.
Toki Buddhalaisuuskin voidan tulkita uskonnollisen ajan filosofiaksi, kuten tiedekin on ollut kristillisenäkin aikana tiedettä.
Totesin silti tieteen olevan ateistista, ilman uskonvaraista jumalaa.
Mutta tämä voi olla valemuistoni tai on vähintäänkin joka muistamiskerralla muuttuvaa muistikuvaani ala rikkinäinen puhelin ja tulkintaani aiemman muistini varassa. Pohjaton suo.
100% varmuuden tunne ei auta tässä, tai muistoissa, koska se on tunnepohjaista ja koska faktat eivät ole 100% varmoja kuten uskomuspohjaiset totuudet voivat olla.

[Juha]

En ota kantaa totuus-kysymyksiin. Parempi ymmärtää maailmaa, ja jotain muuta, kuin tahmata ikuisuuskysymyksissä.

Suomalaisten sanotaan olevan epäempaattisempia, ja tukeutuvan enemmän rakenteisiin, ja järjestykseen. Ovat säntillisiä, pysyvät sopimuksissa, jne, enemmän kuin muut kansat.

Miksi noin?

Oma teoriani on, että tietyllä tapaa pysyväisyyttä ylläpitävän osuus on merkityksellisempi. Hankaluus voi olla se, että materiaalinen puoli hoidetaan, muttei osata olla inhimillisiä.

Käytännön tasolla, aivan kuin inhimillisyys olisi kokenut rappiota. Se ei tunnu sopivalta.

[Karikko]

Käytännössä ihminen tarvitsee paljon erilaista evästystä, ja tekemistä. Ilman päämäärää, ja liikettä ne ovat turhia. Tähän "on olemassa poikkeuksia", tosin ei kattava-aikaisesti ottaen.

Olen Safiirin, ja hänen siteroimansa linjoilla. Jos saavutus tekee tyhjäksi, voi kysyä, mitä on saavutettu. Mitä on odotettu tapahtuvaksi? Tapahtuiko se?

Maailma on täynnänsä mielen evästyksiä ja niiden keskinäistä kiistelyä,- eikä mikään ole tullut valmiiksi- mikä se yleensäkään voisi olla, minkä pitäisi tulla valmiiksi?


Pyrkimyksien tyhjäksi tekeminen tarkoittanee, että ei pyritä enää,- eli ollaan siten valmiita, kuten on oltu syntymästä alkaen-ihmisinä.

Elämä on tarkoitus, tie ja totuus. Sisältöä elämälleen voi toki etsiä, mutta se ei muutu totuudeksi> eikö se ole vain tyydytyksen etsimistä.

[Juha]

Maailma on täynnänsä mielen evästyksiä ja niiden keskinäistä kiistelyä,- eikä mikään ole tullut valmiiksi- mikä se yleensäkään voisi olla, minkä pitäisi tulla valmiiksi?

Tämä, tai siis tätä voidaan lähestyä, ja pakko, kun "kohtupalvelu" ei enää toimi:

Pyrkimyksien tyhjäksi tekeminen tarkoittanee, että ei pyritä enää,- eli ollaan siten valmiita, kuten on oltu syntymästä alkaen-ihmisinä.

Tietyt suoritteet tietyssä tilanteessa, toimivat, ja saavat aikaan sen, mitä odotetaan. Niissä ei välttämättä ole hiomista. Enemmän katse kohdistuu siihen, miten jo osattu tulee osaksi sitä, mikä palvelee paremmin.

Iän karttuessa, on toivottavasti kaikenlaista pikkuosaamista kertynyt plakkariin, ja hyvällä toteuttamiskyvyllä. Tämä työkalusetti ei ole turha, tai tarpeeton.

Elämänpiiri laajenee, ja selkeästi osatut menevät rutiinilla. Avautuu uusia työ-kenttiä. Vanhassa piehtaroinnin sijaan, voi tavoittaa parempaa toisilla tavoilla (K: uusinkin lisävarustein).

Se on menoa kohden hyvää. Onnistuminen ei jää kokemuksetta, eikä epäonnistuminenkaan, tosin jälkimmäisen iso kertymä, puuduttaa ihmisen sisäisen tutkan, jossain tilanteessa. Silloin kompassi ei näytä mitään, tai näyttää vähän sitä sun tätä.

[Juha]

Käytännön tasolla, aivan kuin inhimillisyys olisi kokenut rappiota. Se ei tunnu sopivalta.

Tässä tulee muuten Socrun perusfilosofian tausta, tietääkseni.

Valheellinen positiivisuus, tekohymy, ja muu positiivinen harhauttaminen lakkaa jossain vaiheessa puremasta. Ennen päätelmiä, tarkastaa mielellään taustat, ja ellei voi, tietää, ettei arviointia voi tehdä, vaan luottamuksen varassa mentävä, ja tästä todennäköisyyksiä jo tietää, menneen perusteella.

Positiivista asennetta voi pitää yllä, ja se voi näkyä, (osin) terveellä tavalla. Keinoja on. Jonkin verran näissä voi olla osa ihmisen tietoisuuskykyihin liittyvän puolen amputointia. Syitä tähän on paljon.

Joskus tai usein, hyväuskoisuus ei ole varsinaisesti luottamusta kautta arviointi-tasojen, vaan selkeämpi, saavuttava tila toteutuu, tuloksellisuuden puolesta, joten hyväuskoisuus palvelee, eikä muodosta kantaa todellisuuden kaikkiin puoliin. On hyvä uskoa vaikka posketonta. Tästä on tietääkseni paljon tutkimusta.

[-:)lauri]

HIV-virus vaikuttaaa olevan on tehty nyt lääkityksellä "vaarattomaksi" [1]. Tutkimuksessa huomattiin, että lääkettä saaneet HIV-positiiviset eivät kyenneet tartuttamaan hiv-virustaan. Vaikka joitain hankalia, kalliita ja vaarallisia hoitokeinoja olisi jo olemassa, joilla jotkut onnekkaat voitaisiin parantaa HIV-virustartunnastaan, vielä ei tiedetä yleiseen käyttöön käytännöllistä keinoa parantaa HIV-positiivisia. Rokotteenkin on arveltu olevan mahdollinen vasta joskus 2030-luvulla. Mutta hyvä uutinen ehdottomasti tämäkin on.

[Toope]

- filosofit tuskin itse ovat koskaan onnellisia- muuten kuin tilapäisinä mielenkutinoina.
Mielialat eivät ole pysyviä, ne riippuvat paljolti olosuhteista, jos on jatkuvasti onnellinen-, niin silloin täytyy olla jossakin määrin melko typerä-otus.

Harvalla filosofilla on hyviä vastauksia tarjottavanaan, hyviä kysymyksiä on ihan rutosti.