Tiedeuutiset

[Juha]

^  => ^^^^ Tuohon toksoplasmoosiin, joka saa isäntäorganisminsa haluamaan tulla kissaeläimen syömäksi, liittyen. Pienenpienillä ihmislapsilla (vauvoilla) taitaa olla joskus sellaista, että "mukava" ja "ikävä ja liian jännä" menevät sekaisin? Ei saa aikuinen selvää, kumpaa on. Niin tuli vaan mieleen, että ehkä ne ovat jollain primitiivisellä tavalla aika "lähekkäin"? Jota seikkaa sitten loiseläin jotenkin käyttää hyväkseen. Minun kahden pennin arvoiseni.

Muotoilu se on tämäkin, systeemistä. Jos vaikka näin haluaisi täsmentää, s-sanalla. Ovat lähellä, ja jos tuota seurailee riittävän pitkälle, ei eroa löydy. Näin tulisi mieleen arvella.

Lapsista voi huomata helpommin, etteivät tiedä joskus, itkeäkkö, vaiko nauraa. Ovat siten lähempänä niitä kytkentöjä, joista asiat lähtevät. Miten alas lähikytkennöissä voi mennä, ja miten nämä alasmenot ilmenevät, tai mitä nisitä on löydetty?

Menee extremen puolelle. Lapsille tämä tosin on arkipäivää. Aikuisillekin voi olla arkea, tosin tuskin kaikkien alueiden osalta. Osa voi olla niin kauttaaltaan luutuneita, ettei ole sektoria, jossa tämä puoli lähtisi jotenkin tavoittumaan. Vaihtelua siis on.

[Vaaraton Norsu]

^  => ^^^^ Tuohon toksoplasmoosiin, joka saa isäntäorganisminsa haluamaan tulla kissaeläimen syömäksi, liittyen. Pienenpienillä ihmislapsilla (vauvoilla) taitaa olla joskus sellaista, että "mukava" ja "ikävä ja liian jännä" menevät sekaisin? Ei saa aikuinen selvää, kumpaa on. Niin tuli vaan mieleen, että ehkä ne ovat jollain primitiivisellä tavalla aika "lähekkäin"? Jota seikkaa sitten loiseläin jotenkin käyttää hyväkseen. Minun kahden pennin arvoiseni.

Muotoilu se on tämäkin, systeemistä. Jos vaikka näin haluaisi täsmentää, s-sanalla.

Tuommoisen "systeemin" olemassaolon olennainen edellytys lienee, että tuollaisen parasiitin (Toksoplasmoosi) sukupolvia mahtuu todella monia jopa hiiren sukupolveen. Parasiitin evoluutio tekee valtavasti kokeita ennen kuin hiiren "vastatoimien" evoluutio pääsee edes alkuun.

Sama kai viruksissakin. Koronavirus mutaatoituu ja mutaatoituu epidemian jatkuessa.

[Juha]

Nopeammin kasvavat elämänpallot jyrää, eri tavoilla, tosin niihin jää reikiä, eli vähän toisenlaista haavoittuvuutta matkassa. Niistä voi uida sisään kaikenlaista. Toisaalta asian voi nähdä niinkin, että kun pieneliöt seurailevat omia reviirejään, jotka microtasoisempia, niin ihminen on niillekin ilmaantunut, joukkoinensa, ja joukkorakennelmineen.

Nämä ovat kaksipuolisia juttuja, jos obektiivisuutta päätyisi seurailemaan. Aikanaan noistakin "myyristä" (toksoplasma gondii), tulee osa isompaa pakettia, jollain tapaa, vuorovaikutuksen seurauksena.

Ihminen joutuu joskus menemään omissa kuluissaan matalemmille tasoille. Unet ovat tätä suuntaa. Nämä ovat tärkeitä, elämän kannalta. Ei vain ne isot palikat, jotka oikeastaan ovat pohjansa ansiosta olemassa.

Elämä rakennelmana on aika tylysti kerrottua. Eri asia on, millä logiikalla sen tarvitsee ajatella vievän tämän kaiken arvoa. Arvoa voikin lähteä täsmentämään, vaikka tästä, tai ainakin voi ajatella, mihin suoranaisesti ei arvoa sinällään voi liittää, siinä kun kokemustasoa yhtään ajattelee mukaan.

Mekanisituus voi yllättäen viedä oikeille jäljille siinä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Omat väärinkäsitykset voivat joutua koetukselle, ja tietämättämyys väärinkäsitysten olemassaolosta. Juttu vaatisi vähän ajattelua enempi, koska vaikea hahmottaa hetimiten.

[Juha]

Tuommoisen "systeemin" olemassaolon olennainen edellytys lienee, että tuollaisen parasiitin (Toksoplasmoosi) sukupolvia mahtuu todella monia jopa hiiren sukupolveen. Parasiitin evoluutio tekee valtavasti kokeita ennen kuin hiiren "vastatoimien" evoluutio pääsee edes alkuun.

Systeemi-sanan käyttäminen, ja tällaisen vastakkaisuuden maininta, tai korostus, voi saada aikaan fiiliksen, että jotain on päättelyssä ristiriitaista. (Noin et kertonut)

Vastakkaiseksi jollekin ei tee vielä erillisyys, miten ilmeneekin. Erillisyys on ihmisyyteen enemmän kuuluvaa. Se taas tuo mahdollisuutta parempaan yhtenäisyyteen, jolloin erillisyys ei ole se systeemisempää arvoa kuvaten asia, myöskään korkeammalla tasolla.

Ihminen tietysti tekee erillisyyttä helposti "itseensä" (=se loinen), koska tajunnallinen toimintataso ei ole ihan missä tahansa synkassa, tuon maailman kanssa. Se ei tarkoita sitä, etteikö vastavuoroisempaa synkkaa olisi (pellin alla), ja etteikö ne kuskitason toimet menisi sillä pohjalla, jota ei oikein osaa ajatella itseen kuuluvaksi, useimmissa tilanteissa.

Objektiivinen tutkiminen ei myöskään ole sitä suoraa synkkaa, pieneliöitten kanssa, mutta voi saada ajattelemaan tämän tason kuljettajan jotenkin toisin siitä maailmasta, johon ei millään pääse mukaan, menettämättä jotain sitä, mitä pidetään aika painavana, meikätavan olemassaolossa.

[Vaaraton Norsu]

^  & ^^ Äh Juha, en ymmärtänyt kauhean paljoa siitä, mitä sanoit. Tämä on vain vapaata assosiointia kirjoittamasi tiimoilta.

Aikanaan noistakin "myyristä" (toksoplasma gondii), tulee osa isompaa pakettia, jollain tapaa, vuorovaikutuksen seurauksena.

No kun tästä tulee mieleeni tällainen vanha "tiedeuutinen" (vuodelta 2005; lainauksia alla), jonka luin vissiin eilen, kun viruksia ym. pohdin. Oikeastaan mietin jo eilen, olisiko tästä jotain kirjoitettavaa. (Huomasin vastauksesi tässä ketjussa vasta tänään.)  Tässä on siis kysymys siitä, mistä on kyse siinä, että luonnossa asiat näyttävät siltä ikään kuin ne olisivat osasia isoista pakeiteista.

Luonnon tasapaino on nykyajan ihmiselle tuttu käsite, ja se kielii tulkinnasta, jonka mukaan luonto on harmoninen kokonaisuus. Käsitteen suosio pohjaa luonnossa näkyvään ilmeiseen yhteispeliin. Kasvit sitovat auringonvalon energiaa, ottavat ilmasta hiilidioksidia, maasta vettä ja ravinteita, ja muodostavat ne orgaaniset yhdisteet, joihin elämä maapallolla perustuu. Kasvinsyöjäeläimet syövät kasveja, pedot toisia eläimiä ja lopulta hajottajaeliöt, kuten sienet ja bakteerit, palauttavat ravinteet kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Järjestelmä näyttää tarkoituksenmukaiselta: kullakin eliöllä on paikkansa ja tehtävänsä kokonaisuudessa. Ja toimiakseen kokonaisuus tarvitsee osasensa.

Mutta onko tuo näkemys oikea tapa mieltää yhteispeli ja sen säännöstö?

No, kirjoituksen mukaan ei ole oikea tapa, vaan oikea tapa onkin ikään kuin "fysiikkakeskeisempi" (tai niin minä asian ymmärsin)...

Yleinen luonnon tasapainon vaikutelma ei siis synny, koska abstrakti luonto tai jokin ravintoketjun osa siihen pyrkisi, vaan koska kaikelle käyttökelpoiselle materiaalille yleensä myös löytyy käyttäjä.

No, mutta siis luonnossa kirjoittajan (Biologian emeritusprofessori ainakin nykyjään) ketoman perusteella on kuitenkin ihmeellistä "täydentävyyttä" ylt'ympäriinsä. Jutussa on esimerkkejä "systeemeistä" joissa "osat" täydentävät toisiaan hienosti, ja muodostavat kokonaisuuksia jotka ovat melkein mielikuvitusta ihmeellisempiä.

Hyönteisten syönnös saa kasvit erittämään haihtuvia yhdisteitä. Kasvinsyöjähyönteisten pedot ja loiset puolestaan käyttävät näitä haihtuvia kemiallisia signaaleja saalistuksensa apuna. Kasvien erittämät haihtuvien yhdisteiden pilvet ovat usein erilaisia riippuen vaurion tehneestä tuholaisesta. Loiset pystyvät erottamaan kasvin tuottamista haihtuvista yhdisteistä, onko kasvia vaurioittanut loiselle sopiva isäntähyönteinen vaiko joku loisen kannalta käyttökelvoton laji.

Parikymmentä vuotta sitten esiteltiin tutkimuksia, joiden mukaan kasvit näyttivät nostavan omaa puolustustasoaan jos naapurikasvit tuottivat tuholaisten indusoimia haihtuvia yhdisteitä. Mediassa käytettiin termiä "puhuvat puut". Kaksi amerikkalaista ekologia sai rahoituksen asian selvittämiseen, mutteivät kyenneet toistamaan alkuperäisiä tuloksiaan. Toinen tutkija jopa sai potkut yliopistostaan.

Viime vuosina on kuitenkin selvinnyt, että he olivat oikeassa. Kasvin todella kommunikoivat, ja nykyään tunnetaan jo joukko kasvin puolustusta sääteleviä geenejä, jotka aktivoituvat naapurikasvista tulevien haihtuvien yhdisteiden perusteella.

Kasvien kyky ainakin jonkintasoiseen tuholaisten vastustuskykyyn on sääntö ja oikeastaan itsestäänselvyys. Jos kasvilaji ei pysty torjumaan kasvinsyöjiä, eikä toipumaan syönnöksistä, se todennäköisesti häviää sukupuuttoon - tai on jo hävinnyt. Ne kasvityypit säilyvät, joiden perinnöllisiin ohjeisiin kuuluu vastustuskyvyn ylläpitäminen tai kehittäminen tarvittaessa.

[ROOSTER]

Tiedetutkimus onnistuu joskus hämmästyttävissä määrin.

MUINAISEN simpukan koko elämä ja sen kasvukäyrät näkyivät sen kivettyneessä kuoressa.

Kasvukäyrissä erottuu jopa simpukan elämän yksi kasvupäivä ja sen pituus. Tutkijat päättelivät siitä päivän pituudeksi muinoin 23,5 tuntia.

Simpukka kasvoi tiheässä­ riuttamaisessa muodostelmassa vähän kuin osterit nyt. Ne elivät merivedessä, joka oli useita asteita nykyistä lämpimämpi.

Tietoa simpukan elinoloista saatiin poraamalla laserilla simpukan pintaan pieniä reikiä. Ne olivat läpimitaltaan vain millimetrin sadasosan kokoisia. Laser ja eri analyysit antoivat tarkempaa tietoa simpukan kasvusta kuin mikroskooppi.

NÄYTTEISSÄ oli hivenaineita, jotka kertoivat meriveden lämmöstä ja kemiasta sekä siitä, kuinka kuori muodostui eri vuodenaikoina. Tutkijat saivat samalla esiin myös päivittäin etenevää tietoa simpukan kasvurenkaista, niiden leveydestä sekä vaihteluista vuodenajan mukaan.

"Voimme tosiaan katsoa simpukan yhtä ainoaa päivää, jonka se eli 70 miljoonaa vuotta sitten. Se on hämmästyttävää", sanoo Niels de Winter tutkimustiedotteessaan.

[Karikko]

Sama kai viruksissakin. Koronavirus mutaatoituu ja mutaatoituu epidemian jatkuessa.

Mitenkähän se tieto mutatointuneelta virukselta leviää muille viruksille.

Yhteen sopeutuneeseen virusmutaatioon siirtyneet geenit vaativat myös sen mutaation leviämistä toisille viruksille "hei ollaan keksitty keino päästä soluun-hip)

Aika hidas menetelmä jos se olisi syntynyt vain yhdessä ihmissolussa jossain ja alkanut siitä leviämään- ja varmaan vaatisi myös sopivat leviämisympäristöt.

[ROOSTER]

Enää pikku askel tarvitaan kunnes saadaan toimiva ajatustenlukija.

Aivojen hermosolujen lähettämistä signaaleista on pystytty lukemaan, mitä henkilö juuri sanoi.

Tähän tutkijat laativat algoritmin, joka ensiksi poimi aaltoja aivoista, kun henkilö luki lauseita. Sitten ohjelma muunsi aallot numerosarjoiksi ja numerot edelleen lauseiksi.

Laskentaohjelmat saivat harjoittelun jälkeen tulokseksi samat lauseet, jotka koehenkilö oli juuri lukenut ääneen. "Ajatustenluku" onnistui siis hyvin. Kokeessa tekoäly tulkitsi vain kolme prosenttia lauseista väärin.

AivoSÄHKÖtoiminnan tutkiminen on vasta alkutaipaleella. Jatkossa voidaan aivojen tieto ottaa talteen ja tarvittaessa uudelleenohjelmoida pään ajatustoiminta. Veikkaan, että msiihen menee alle 50 vuotta.

[-:)lauri]

Erinomainen esimerkki, kuinka poskettomia johtopäätöksiä olisi helppo vetää, jos tutkimuksen selitysalueen marginaaleista ei olisi mitään katkua.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/0d5f4fd6-8cc0-4419-b2ec-625ed01fa3ab

Tässä tapauksessa useimmat maallikotkin kyllä huomaavat, että selitysalueen marginaalit ovat huomattavasti suppeammat kuin, mitä johtopäätösten paikkansapitäminen edellyttäisi.

Tilanne ei kuitenkaan ole aina yhtä selkeä meidän maallikkojen kannalta. Useimmissa tutkimuksissa marginaaleja on vaikea paikallistaa, kun ei ole alalta lainkaan harrastuneisuutta. Kaikissa tutkimustuloksissa marginaalit kuitenkin on. Siksi yksittäisten tutkimustulosten hehkuttamisen sijaan olisi hyvä suhtautua yksittäisiin tutkimustuloksiin asiaankuuluvalla varauksella.

[-:)lauri]

^tuossa artikkelisssa lopuksi kerrotaan, että tutkijoiden tarkoitus oli tällä tutkimuksella peräänkuuluttaa sitä, että otsikoiden tai abstraktin sijaan tutustuttaisiin koko tutkimukseen.

Sanoisin että kaunis ajatus, mutta käytännössä se edellytää kykyä pärjätä yliopistossa. Suurin osa muista ihmisistä kun tajuaa vain otsikot ja kaikki muu asiaan liittyvä korkeintaan sekoittaa kuin auttaisi päättelemään otsikon päikkansapitävyydestä mitään. Jos ihmiset kykenisivät tekemään rationaalisia päätelmiä muustakin materiaalista kuin vain otsikoista, Trumpilla tuskin olisi Jenkeissä 50% kannatusta.

[-:)lauri]

Jostain juuri luin, että ranskalainen tutkija olisi tutkinut voimakkaita laserpulsseja ja ilmeisesti saanut rahoituksen tutkijaryhmälleen seuraavalle 15 vuodelle tutkiakseen voimakkaita lyhytkestoisia laserpulsseja ja ilmeisesti kehittääkseen sille käytännön sovelluksia. Yksi näistä sovelluksista olisi ilmeisesti kohdistaa laserpulssi ydinjätteeseen. Kun säteilevästä atomista ammutaan laserpulssilla neutroni tai muutama pois, atomin puoliintumisaika muuttuu miljoonista vuosista 30 minuuttiin. Artikkelin mukaan tarvittava energia laserpulssille saataisiin näillä näkymin kaiketi jonkinlaisesta kemiallisesta reaktiosta. Tällä hetkellä tutkija on vakuutunut, että ydinjätteen neutralosoimiselle olisi 15 vuodessa kehiteltävissä teollinen tuotanto.

Olettaen, että teknologia osoittautuu tähän tarkoitukseen sopivaksi, artikkelista ei kyllä selvinnyt, paljonko energiaa tarvitaan, jotta esimerkiksi tuhat tonnia ydinjätettä neutralisoidaan ja että missä ajassa tämä jätteen vaarattomaksi tekeminen onnistuu. Ehkäpä saamme vastauksen näihin kysymyksiin seuraavan 15 vuoden kuluessa (en tosin tiedä olisiko jossain muussa lähteessä jo estimaatteja esittämiini kysymyksiin).

[Toope]

Erinomainen esimerkki, kuinka poskettomia johtopäätöksiä olisi helppo vetää, jos tutkimuksen selitysalueen marginaaleista ei olisi mitään katkua.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/0d5f4fd6-8cc0-4419-b2ec-625ed01fa3ab

Tässä tapauksessa useimmat maallikotkin kyllä huomaavat, että selitysalueen marginaalit ovat huomattavasti suppeammat kuin, mitä johtopäätösten paikkansapitäminen edellyttäisi.

Tilanne ei kuitenkaan ole aina yhtä selkeä meidän maallikkojen kannalta. Useimmissa tutkimuksissa marginaaleja on vaikea paikallistaa, kun ei ole alalta lainkaan harrastuneisuutta. Kaikissa tutkimustuloksissa marginaalit kuitenkin on. Siksi yksittäisten tutkimustulosten hehkuttamisen sijaan olisi hyvä suhtautua yksittäisiin tutkimustuloksiin asiaankuuluvalla varauksella.

Yliopistoissa esitetään paljon roskaa, koska yliopistoja on liikakansoittu ja sinne on yhteiskunnan rahoilla luotu pseudotieteitä.

[a4]

Erinomainen esimerkki, kuinka poskettomia johtopäätöksiä olisi helppo vetää, jos tutkimuksen selitysalueen marginaaleista ei olisi mitään katkua.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/0d5f4fd6-8cc0-4419-b2ec-625ed01fa3ab

Tässä tapauksessa useimmat maallikotkin kyllä huomaavat, että selitysalueen marginaalit ovat huomattavasti suppeammat kuin, mitä johtopäätösten paikkansapitäminen edellyttäisi.

Tilanne ei kuitenkaan ole aina yhtä selkeä meidän maallikkojen kannalta. Useimmissa tutkimuksissa marginaaleja on vaikea paikallistaa, kun ei ole alalta lainkaan harrastuneisuutta. Kaikissa tutkimustuloksissa marginaalit kuitenkin on. Siksi yksittäisten tutkimustulosten hehkuttamisen sijaan olisi hyvä suhtautua yksittäisiin tutkimustuloksiin asiaankuuluvalla varauksella.

Heh. Veikkaan että tuosta tulee samanlainen klassikko kuin jäätelön syönnistä hukkumiskuolemien lisääjänä.
Helposti muistettavina ja kerrottavina esimerkkeinä kyseisistä sudenkuopista.

[Karikko]

Enää pikku askel tarvitaan kunnes saadaan toimiva ajatustenlukija.

Aivojen hermosolujen lähettämistä signaaleista on pystytty lukemaan, mitä henkilö juuri sanoi.

Tähän tutkijat laativat algoritmin, joka ensiksi poimi aaltoja aivoista, kun henkilö luki lauseita. Sitten ohjelma muunsi aallot numerosarjoiksi ja numerot edelleen lauseiksi.

Laskentaohjelmat saivat harjoittelun jälkeen tulokseksi samat lauseet, jotka koehenkilö oli juuri lukenut ääneen. "Ajatustenluku" onnistui siis hyvin. Kokeessa tekoäly tulkitsi vain kolme prosenttia lauseista väärin.

AivoSÄHKÖtoiminnan tutkiminen on vasta alkutaipaleella. Jatkossa voidaan aivojen tieto ottaa talteen ja tarvittaessa uudelleenohjelmoida pään ajatustoiminta. Veikkaan, että msiihen menee alle 50 vuotta.

Oikeastaan tutkimuksessa todettiin vain se missä aivoalueissa aktiivisuus havaittiin. ( tuo asian toistettavuus, on melko yleistä ihmisen ajattelussa muutenkin, mutta muokkautuvat aivot eivät säilytä sitä tietoa muuttumattomana:)
Yksilökohtaiset sisällöt ovat sitten paljon vaikeampia todeta. Toisella henkilöllä voi olla ihan erilainen sisältö samoilla aivoalueilla.

Mutta tiedetäänhän jo nykyisinkin melko hyvin mitä ja miten ihmiset ajattelevat.- Mielen muokkausta tehdään monilla tavoilla ja tasoilla- ihminen on melko helppo saada uskomaan ja haluamaan kaikenlaisia asioita- mitä muutkin haluavat.

Ajatustenlukuun ei taideta pystyä tulevaisuudessakaan.  Eikä niissä oikeastaan mitään luettavaa olekaan, nehän syntyvät ja katoavat tilanteiden mukaan.

[mikainen]

Enää pikku askel tarvitaan kunnes saadaan toimiva ajatustenlukija.

Aivojen hermosolujen lähettämistä signaaleista on pystytty lukemaan, mitä henkilö juuri sanoi.

Tähän tutkijat laativat algoritmin, joka ensiksi poimi aaltoja aivoista, kun henkilö luki lauseita. Sitten ohjelma muunsi aallot numerosarjoiksi ja numerot edelleen lauseiksi.

Laskentaohjelmat saivat harjoittelun jälkeen tulokseksi samat lauseet, jotka koehenkilö oli juuri lukenut ääneen. "Ajatustenluku" onnistui siis hyvin. Kokeessa tekoäly tulkitsi vain kolme prosenttia lauseista väärin.

AivoSÄHKÖtoiminnan tutkiminen on vasta alkutaipaleella. Jatkossa voidaan aivojen tieto ottaa talteen ja tarvittaessa uudelleenohjelmoida pään ajatustoiminta. Veikkaan, että msiihen menee alle 50 vuotta.

Oikeastaan tutkimuksessa todettiin vain se missä aivoalueissa aktiivisuus havaittiin. ( tuo asian toistettavuus, on melko yleistä ihmisen ajattelussa muutenkin, mutta muokkautuvat aivot eivät säilytä sitä tietoa muuttumattomana:)
Yksilökohtaiset sisällöt ovat sitten paljon vaikeampia todeta. Toisella henkilöllä voi olla ihan erilainen sisältö samoilla aivoalueilla.

Mutta tiedetäänhän jo nykyisinkin melko hyvin mitä ja miten ihmiset ajattelevat.- Mielen muokkausta tehdään monilla tavoilla ja tasoilla- ihminen on melko helppo saada uskomaan ja haluamaan kaikenlaisia asioita- mitä muutkin haluavat.

Ajatustenlukuun ei taideta pystyä tulevaisuudessakaan.  Eikä niissä oikeastaan mitään luettavaa olekaan, nehän syntyvät ja katoavat tilanteiden mukaan.

Vähän sama on puheen kanssa. Mitä sitä turhaan kuuntelemaan mitä toinen sanoo kun ne sanat syntyvät ja katoavat tilanteiden mukaan.

Yksilöiden ajatuksia jos yritetään lukea aivosähkökäyriä mittailemalla pitäisi varmaan ensin kalibroida yksilön kohdalta missä aivoalueissa tapahtuu mitäkin. Aivovamman tms. saaneillahan joku muu aivoalue voi ottaa tehtäviä tehdäkseen mitä vammautunut tai poistettu aivoalue on tehnyt.