Tiedeuutiset

[Karikko]

Fysiikka on sitä, mitä on osoitettu. Muu on teoriaa.
Toki kyseisellä tieteenalalla eletään suuresti teoretisoinnin alueella.

Aivan.

Kaikenmoisia planeettakuntia on olemassa äärettömän paljon. Siitä seuraa, että jossain on paikka, missä on Toopen täydellinen kaksoisolento.

Mietitäänpä sitä hetki.

Mietin hetken, no joo, rajattomassa maailmankaikkeudessa, voisi toopejakin olla rajaton määrä-

Tuollainen teoria ei onneksi, tai onnettomuudeksi kuitenkaan ole "Validi" tapa ajatella, kun aika ja paikka ei kestä tarkkailua, vaan katoaa jatkuvasti samalla tyylillä, kuin kivi putoaa- se putoaminen on kuvausta hetkestä ja tapahtumien jatkuvuudesta. Maakin putoaa jatkuvasti kohden aurinkoa ja sen kanssa kohden linnunradan keskusta- sen ympäri pyöriessään.

Mitään pysyvää ei ole olemassa- jumalaa "lukuun-ottamatta, siis tämän olemisen perusteita, voimia ja kenttiä, mutta kukapa haluaisi olla olematon- nyt?

[Toope]

Toopeja on vain yksi, mutta ajattelevia ja kyseenalaistajia on paljon, kuten rationaalista länsimaalaista tiedettä tukeviakin.
Luultavasti muilla planeetoillakin!.

[Karikko]

No sitten ei liene huolta- Alkeis-  "Hiukkaset" ovat perusteeltaan kentän häiriötiloja ja ne ovat olemassa siirtymähetkensä ajan..

Mutta miten pieni voi olla jotain joka on jo olemassa, ainakin pienen hetken, jota ei taida kovin helpolla laskutoimituksella saada ilmaistua..TE

Edellä mainittujen seikkojen lisäksi hiukkasfyysikoita kiinnostaa Tcc⁺:ssä se, että se on energialtaan lähes tasoissa hajoamistuotteidensa kanssa. Tcc⁺ hajoaa kvarkkipareiksi cū ja cđ eli mesoneiksi.

Jos hiukkasen energia olisi vain marginaalisesti alempi, se olisi niin sanottu sidottu tila eli paikallinen energiaminimi. Ero on hyvin pieni: vajaat 300 keV eli alle 0,01 prosenttia.

Rajan alittaminen ei tekisi Tcc⁺:sta kokonaisuudessaan stabiilia, mutta se estäisi äärimmäisen nopean hajoamisen vahvan ydinvoiman kautta. Hajoamismekanismeina jäisivät jäljelle heikko ydinvoima (väljästi puhuen beetahajoamisen kaltaista) sekä mahdollisesti myös kvanttimekaaninen tunneloituminen (väljästi puhuen alfahajoamisen kaltaista).

Tuning lisää, että Tcc⁺:n olemassaolo ja ominaisuudet viittaavat myös siihen, että eräs toinen tetrakvarkki, Tbb, voisi olla olemassa. Lisäksi se saattaa olla stabiili vahvan ydinvoiman suhteen. Jos näin todella on, Tbb:n elinikä olisi arviolta miljoona kertaa Tcc⁺:tä pidempi eli femtosekunnin luokkaa.

"Se tarkoittaa, että se lentäisi detektorimme sisällä suurin piirtein sentin matkan", Tuning toteaa.

Väitteessä lentomatkasta Tuning vaikuttaa ottaneen huomioon ajan hidastumisen valon nopeutta lähestyvien hiukkasten koordinaatistossa. Jos ajan hidastumista ei huomioitaisi, hiukkanen voisi lentää femtosekunnissa vain 0,3 mikrometriä.

[Karikko]

Fuusiossa uusia "tuulia" tai entisiä. Varmaan sitä saadaan odotella vielä hamaan tulevaisuuteen, että auringon voimat on "valjastettu maanpäälliseen käyttöön -ihmisvoimin, tai keinoin.
Tuota alleviivattua osuutta, en kyllä ihan heti usko, tuskin tuollaista osaa kukaan laskea-

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008200111.html

ENERGIANTUOTANNON graalin maljana pidetyn fuusioenergian tutkimuksesta on saatu lupaava koetulos, kertovat yhdysvaltalaistutkijat.

Kaliforniassa tehdyssä koejärjestelyssä valtavalla määrällä lasereita onnistuttiin luomaan äärimmäisen lyhyeksi sekunnin murto-osaksi fuusioreaktio, joka tuotti valtavat määrät energiaa samaan tapaan kuin tähdet.

New York Timesin mukaan sata sekunnin biljoonasosaa kestäneessä reaktiossa tuotettiin energiamäärä, joka vastaa jotakuinkin kymmenesosaa energiasta, joka maapallolle sataa auringonpaisteena joka hetki.

[ROOSTER]

^
Juu. Tuntuu mahdottomalta noin tarkka ajanotto, kun olympialaisissa ei saada edes kymmenesosa sekuntia kohdilleen varmasti. Miten sitten voitaisiin saada sata sekunnin biljoonasosaa?

Maksumuurin takaa:

Sekuntikelloista löytyi järkyttävä virhe: sadasosat aivan mitä sattuu – New Scientist: Ei tiedetä koskeeko olympialaisia, kisojen virallinen kellovalmistaja ei kommentoinut

Siis 0,1 sekuntia versus  0,000 000 000 1 sekuntia. Jos sata biljoonaosa sekkaa olisi millimetri, niin 0,1 sekuntia on 1000 kilometriä - jos oikein laskin. Näissä menee sekaisin.

[Karikko]

^
Juu. Tuntuu mahdottomalta noin tarkka ajanotto, kun olympialaisissa ei saada edes kymmenesosa sekuntia kohdilleen varmasti. Miten sitten voitaisiin saada sata sekunnin biljoonasosaa?

Maksumuurin takaa:

Sekuntikelloista löytyi järkyttävä virhe: sadasosat aivan mitä sattuu – New Scientist: Ei tiedetä koskeeko olympialaisia, kisojen virallinen kellovalmistaja ei kommentoinut

Siis 0,1 sekuntia versus  0,000 000 000 1 sekuntia. Jos sata biljoonaosa sekkaa olisi millimetri, niin 0,1 sekuntia on 1000 kilometriä - jos oikein laskin. Näissä menee sekaisin.

Myös se energiamäärä mitä mapallonpahanen saa auringosta tuossa ajassa voi olla hieman hankala laskea..

[MrKAT]

IS/Science-lehti : Aineenvaihdunta ei hidastukaan keski-iässä.
Joten keski-iän mahakummusta voi syyttää vain omaa ruokamässäilyään ja liikkumattomuuttaan.
https://www.is.fi/terveys/art-2000008206159.html

[Hippi]

^
Yksi selitys hyvinkin voi olla, että tuossa vaiheessa monilla perhekoko pienenee lasten lähtiessä kotoa. Menee hyvä tovi, ennen kuin oppii ostamaan ja valmistamaan vähemmän ruokaa kuin nuorison ollessa kotona. Samalla elämänrytmi hiukan hidastuu, vaikka töissä käyminen edelleen jatkuu, mutta vapaa-ajalla ei olekaan enää niin paljon tekemistä kuin ennen. Tuo voisi selittää ainakin osan hiipivästä painonlisäyksestä.

[Karikko]

IS/Science-lehti : Aineenvaihdunta ei hidastukaan keski-iässä.
Joten keski-iän mahakummusta voi syyttää vain omaa ruokamässäilyään ja liikkumattomuuttaan.
https://www.is.fi/terveys/art-2000008206159.html

Eikös tuossa ole vuorovaikutusta, eli liikkumisen vähentyessä vähenee energian kulutus, mutta "tankaaminen säilyy ennallaan.

Jonkinlaista tarmokkuuden vähenemistä tapahtunee useimmilla, eikä hormonitasotkaan säily nuoruusvuosien mitassa.

[Karikko]

Aivot eivät ilmeisesti tarvitse kehoa pyrkiäkseen toimimaan näkevästi- kantasolujen tavoite on katsella ympäristöään, mutta energiansaannin ehtyessä ei se taida onnistua.

Jotain koodia lienee noiden kantasolujen autonomiassa (  ihmisen kantasoluista on kysymys).

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/hakellyttava-laboratoriokoe-ihmisaivojen-palasiin-kehittyi-alkeelliset-silmat-jotka-nakevat-valoa/8496ce5f-bd85-4a08-bab8-5a97967446c2

[Toope]

IS/Science-lehti : Aineenvaihdunta ei hidastukaan keski-iässä.
Joten keski-iän mahakummusta voi syyttää vain omaa ruokamässäilyään ja liikkumattomuuttaan.
https://www.is.fi/terveys/art-2000008206159.html

En usko tuohon. Ihminen on terveimmillään 18-40-ikäisenä, sitten elimistö jo rapautuu. Ihminen voi toki säilyttää toimivuutensa, aivojen kohdalla varmasti pitkäänkin, mutta kyllä ihminen alkaa rappeutua keski-iässä, aivotkin!

Tarkoitan keskimääräisyyksiä, toki.

[ROOSTER]

Mustekalat heittävät joskus lietettä tai simpukan kuoria tarkoituksella toisten mustekalojen päälle, kirjoittaa New Scientist. Useimmiten heittäjä on naaras ja kohde on naarasta häiritsevä uros.

Sen siitä saa kun rakastuu ja yrittää olla hellä. Lietettä niskaan.

Onko jollain palstan ihmismiehellä vastaavia kokemuksia? Vaikka aika harva varmaan on yrittänyt mustekalaa sillai.

[Karikko]

Akkujen suhteen etsitään uusia ratkaisuja, mutta toistaiseksi näyttää vaikealta parantaa energiatiheyden suhdetta litium-akkuihin verratessa.

Tehokkuuden ja painon suhde on aika oleellinen ja "turvallisuus" on myös tärkeä säilyttää.

"Pienien pommien" rakentaminen suljettuun järjestelmään on suhteellisen helppoa, mutta sen voiman purkautumisen ja toistamisen kanssa voi olla hankaluuksia..

Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet klooriakun, jonka kapasiteetti on peräti kuusinkertainen nykyisiin litium-ioniakkuihin verrattuna, kirjoittaa New Atlas.

Uuden Nature-tiedelehdessä esitellyn alkalimetalli-klooriakun kemiallinen toimintaperiaate keksittiin jo 1970-luvulla. Siinä missä tavanomaisessa litium-ioniakussa elektronit liikkuvat akussa edes takaisin akun latautuessa ja purkautuessa, klooriakun purkautuessa siinä käytetty natrium- tai litiumkloridi muuttuu klooriksi.

Kloori on kuitenkin liian reaktiivista, jotta sen voisi tehokkaasti muuttaa takaisin kloridiksi. Kloorin epävakauden takia uudelleenladattavien klooriakkujen valmistus onkin ollut äärimmäisen haasteellista.

Stanfordin tutkijat näyttävät kuitenkin löytäneen pulmaan ratkaisun, jonka avulla akkua voidaan ladata uudelleen. He käyttivät prototyyppiakkunsa elektrodimateriaalina huokoista hiiltä, joka varastoi huokosiinsa epävakaita kloorimolekyylejä akun latautuessa. Akun purkautuessa elektrodiin varastoitunut kloori muuntuu jälleen lähtöaine natriumkloridiksi eli tavalliseksi pöytäsuolaksi.

Lataussykli voidaan toistaa jopa 200 kertaa ja tutkijoiden mukaan menetelmässä on vielä parantamisen varaa. Vertailun vuoksi hyvin hoidettu litium-ioniakku kestää 500–1000 latauskertaa.

Prototyypissä käytetyn elektrodimateriaalin energiatiheys oli testeissä 1200 mAh/g, mikä on noin kuusinkertainen nykyisten litium-ioniakkujen vastaavaan arvoon verrattuna.

Mikäli kokeiden pohjalta valmistetaan tulevaisuudessa älypuhelinakkuja, voisivat ne kestää jopa viikon yhdellä latauksella. Tutkijatiimin mukaan keksintöä käytetään todennäköisemmin laitteissa, joita ei tarvitse ladata tiheään tahtiin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kuulokojeet ja kaukosäätimet sekä satelliitit ja etäluettavat anturit, joissa voidaan käyttää apuna aurinkokennoja

[Karikko]

Akkujen suhteen etsitään uusia ratkaisuja, mutta toistaiseksi näyttää vaikealta parantaa energiatiheyden suhdetta litium-akkuihin verratessa.

Tehokkuuden ja painon suhde on aika oleellinen ja "turvallisuus" on myös tärkeä säilyttää.

"Pienien pommien" rakentaminen suljettuun järjestelmään on suhteellisen helppoa, mutta sen voiman purkautumisen ja toistamisen kanssa voi olla hankaluuksia..

Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet klooriakun, jonka kapasiteetti on peräti kuusinkertainen nykyisiin litium-ioniakkuihin verrattuna, kirjoittaa New Atlas.

Uuden Nature-tiedelehdessä esitellyn alkalimetalli-klooriakun kemiallinen toimintaperiaate keksittiin jo 1970-luvulla. Siinä missä tavanomaisessa litium-ioniakussa elektronit liikkuvat akussa edes takaisin akun latautuessa ja purkautuessa, klooriakun purkautuessa siinä käytetty natrium- tai litiumkloridi muuttuu klooriksi.

Kloori on kuitenkin liian reaktiivista, jotta sen voisi tehokkaasti muuttaa takaisin kloridiksi. Kloorin epävakauden takia uudelleenladattavien klooriakkujen valmistus onkin ollut äärimmäisen haasteellista.

Stanfordin tutkijat näyttävät kuitenkin löytäneen pulmaan ratkaisun, jonka avulla akkua voidaan ladata uudelleen. He käyttivät prototyyppiakkunsa elektrodimateriaalina huokoista hiiltä, joka varastoi huokosiinsa epävakaita kloorimolekyylejä akun latautuessa. Akun purkautuessa elektrodiin varastoitunut kloori muuntuu jälleen lähtöaine natriumkloridiksi eli tavalliseksi pöytäsuolaksi.

Lataussykli voidaan toistaa jopa 200 kertaa ja tutkijoiden mukaan menetelmässä on vielä parantamisen varaa. Vertailun vuoksi hyvin hoidettu litium-ioniakku kestää 500–1000 latauskertaa.

Prototyypissä käytetyn elektrodimateriaalin energiatiheys oli testeissä 1200 mAh/g, mikä on noin kuusinkertainen nykyisten litium-ioniakkujen vastaavaan arvoon verrattuna.

Mikäli kokeiden pohjalta valmistetaan tulevaisuudessa älypuhelinakkuja, voisivat ne kestää jopa viikon yhdellä latauksella. Tutkijatiimin mukaan keksintöä käytetään todennäköisemmin laitteissa, joita ei tarvitse ladata tiheään tahtiin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kuulokojeet ja kaukosäätimet sekä satelliitit ja etäluettavat anturit, joissa voidaan käyttää apuna aurinkokennoja

Niin tässä on kysymys siis suola-akuista- natriumin tai litiumin suoloista..
Ellei joku huomannut..

[ROOSTER]

Akkujen suhteen etsitään uusia ratkaisuja, mutta toistaiseksi näyttää vaikealta parantaa energiatiheyden suhdetta litium-akkuihin verratessa.

Tehokkuuden ja painon suhde on aika oleellinen ja "turvallisuus" on myös tärkeä säilyttää.

"Pienien pommien" rakentaminen suljettuun järjestelmään on suhteellisen helppoa, mutta sen voiman purkautumisen ja toistamisen kanssa voi olla hankaluuksia..

Stanfordin yliopiston tutkijat ovat kehittäneet klooriakun, jonka kapasiteetti on peräti kuusinkertainen nykyisiin litium-ioniakkuihin verrattuna, kirjoittaa New Atlas.

Uuden Nature-tiedelehdessä esitellyn alkalimetalli-klooriakun kemiallinen toimintaperiaate keksittiin jo 1970-luvulla. Siinä missä tavanomaisessa litium-ioniakussa elektronit liikkuvat akussa edes takaisin akun latautuessa ja purkautuessa, klooriakun purkautuessa siinä käytetty natrium- tai litiumkloridi muuttuu klooriksi.

Kloori on kuitenkin liian reaktiivista, jotta sen voisi tehokkaasti muuttaa takaisin kloridiksi. Kloorin epävakauden takia uudelleenladattavien klooriakkujen valmistus onkin ollut äärimmäisen haasteellista.

Stanfordin tutkijat näyttävät kuitenkin löytäneen pulmaan ratkaisun, jonka avulla akkua voidaan ladata uudelleen. He käyttivät prototyyppiakkunsa elektrodimateriaalina huokoista hiiltä, joka varastoi huokosiinsa epävakaita kloorimolekyylejä akun latautuessa. Akun purkautuessa elektrodiin varastoitunut kloori muuntuu jälleen lähtöaine natriumkloridiksi eli tavalliseksi pöytäsuolaksi.

Lataussykli voidaan toistaa jopa 200 kertaa ja tutkijoiden mukaan menetelmässä on vielä parantamisen varaa. Vertailun vuoksi hyvin hoidettu litium-ioniakku kestää 500–1000 latauskertaa.

Prototyypissä käytetyn elektrodimateriaalin energiatiheys oli testeissä 1200 mAh/g, mikä on noin kuusinkertainen nykyisten litium-ioniakkujen vastaavaan arvoon verrattuna.

Mikäli kokeiden pohjalta valmistetaan tulevaisuudessa älypuhelinakkuja, voisivat ne kestää jopa viikon yhdellä latauksella. Tutkijatiimin mukaan keksintöä käytetään todennäköisemmin laitteissa, joita ei tarvitse ladata tiheään tahtiin. Tällaisia voisivat olla esimerkiksi kuulokojeet ja kaukosäätimet sekä satelliitit ja etäluettavat anturit, joissa voidaan käyttää apuna aurinkokennoja

Niin tässä on kysymys siis suola-akuista- natriumin tai litiumin suoloista..
Ellei joku huomannut..

Toivotaan, että tämän 50 vuotta sitten esitellyn akkukeksinnön kehittäminen ei vaadi enää toista 50 vuotta. En silti usko, että monikaan haluaa räjähdysherkkää ja myrkyllistä klooria korvaansa tai taskuunsa. Miksi haluaisikaan, kun kuulokojeen pattereita saa ruokakaupastakin nykyään ison nipun parillakympillä.