Ronald Reagan, amerikkalaisen uusoikeiston hymyilevät kasvot

[Saares]

Muistelen kuinka Reagania nimiteltiin kakkosluokan lännenfilminäyttelijäksi.

[a4]

Näillä "peloilla"on se ero että näimme itse pommitukset ja niiden seuraukset. Ei siis mitään mielikuvitusleikkiä jota jotkut aikuiset propaganistisesti levittivät.

Meinaatko että ensimmäinen televisiosota Vietnamissa oli lavastettuja mattopommituksia ja napalmihyökkäyksiä kyliin ruumiineen?
Entä Hiroshima ja Nagasaki? Tai aseiden tuhovoiman kehitys yleensä?
Propagandaa? Emmekö ole nähneet näitä pommituksia ja niiden seurauksia?

[Lognessa]

Näin painajaisia aikoinaan Tsernobylin räjähdyksestä. Juoksin sitä räjähdystä karkuun useampana yönä. Eli voi vaan arvailla mitä jälkeä tämä ilmastonmuutos saa aikaan nykynuorissa. Korona. Maailma on vaarallinen paikka, jopa aikuisille.

Jos ydinsota olisi maailmalle sydänkohtaus, niin ympäristökatastrofi on sen syöpä. Molemmat kuvaavat mahdollisuutta maailmasta, joka on kuolemansairauteen saakka välinpitämätön itseään kohtaan. Välinpitämättömyys on avainsana -epärationaalinen maailmakin voi pysyä kasassa pelkän primitiivisen tahdon vuoksi, mutta rationaalinen ja emotionaalisesti omiaan kohtaan välinpitämätön maailma on myös inhimillisesti ottaen kuollut, omien premissiensä mukaan. Mielessä pidettävä kieliopillinen seikka edellisessä perustuu siihen, että ihminen kuuluu tähän tosiasioista koostuvaan maailmaan ja on sen puolestapuhuja kuvitelluille ulkopuolisille yhtä aikaa.

Toisaalta kuka hyvänsä voi menettää halunsa elää hirviöiden maailmassa, joten jää epäselväksi, pitäisikö ihmisen haluta elää vai ei. Toisekseen en ole varma, onko sydänkohtaukseen kuoleminen pahempaa kuin jokaisen elimen vähitellen kaluava mutaatio. Sydänkohtaukseen ei voi ryhtyä kehittämään hoitoa sen jo tapahtuessa. Syöpään voi (oikea vastaus on: se on monimutkaista), mutta olisi silti naiivia kuvitella aikaa riittävän määräämättömästi. Asiasta on esitetty erilaisia arvauksia, joista omani mukaan vitamiinien nauttiminen ja toiveajattelu eivät sellaisenaan riitä.

Positiivinen ajattelu päästää helpommalla. Maailman tuskaa on raskas kantaa.

Em. aikoina oli repussani mm. sellainen ydinvoimanvastainen nappi. Tämän hetkinen suurin pelkoni on hammaslääkäri. Pitäisi varata aika, vitkutellen teenkin niin. Kuolema on pelottava juttu, vaikka kun antautuu, vapautuu kaikesta pelosta. Melkein tuntuu, että sitä lopulta pelkää elämää (sairauksia, niiden tuomaa epävarmuutta ja kipua sekä ylipäätään tuntematonta tulevaisuutta), enemmän kuin kuolemaa.

[Toope]

Muistelen kuinka Reagania nimiteltiin kakkosluokan lännenfilminäyttelijäksi.

Nykyään arvostetaan suuresti Presidenttinä...

[Aave]

Jos nyt kysyisi tavalliselta amerikkalaiselta kadunmieheltä liittovaltion suurista presidenteistä, Reagan olisi eräs todennäköinen vastaus. Jos sitten esittäisi vielä jatkokysymyksen, että mitä suuruuksia Reagan sitten oikeastaan sai aikaan, niin voisikin seurata hämmentynyttä pohdintaa... "Niin, en mä nyt tässä muista"...

Kuka tietää, josko 40 vuoden päästä amerikkalaiset muistelevat samalla tavalla Trumpia - että hän oli hieno presidentti, joka laittoi Kiinalle kampoihin ja halusi rakentaa muurin rajalle. Muuri tultaneen vielä jossain vaiheessa joka tapauksessa rakentamaan - jahka ilmastokatastrofi etenee, ja laajat osat eteläistä Amerikkaa muuttuvat elinkelvottomaksi...

Lapsuudessani kylmä sota oli kuumimmillaan, ja pojanaivojamme raskautti ajoittain suuresti tietoisuus siitä, että ydinsota voisi alkaa periaatteessa koska tahansa. Tuolloin pahinta mahdollista lievensi  kuitenkin tieto jo 1960-luvulla muodostetusta MAD-doktriinista. Se muuten alkaa olla sellaisenaan jo menneen ydintalven lumia, ja nyt puhutaan enemmän NUTS-hypoteesista. Yhdysvaltain ydinstrategiset akronyymit ne on hassuja.

Reagan oli tietysti Yhdysvaltain taloudellisen eliitin - sotateollisuus mukaan lukien - sätkynukke. Hirtehishuumorisen hauskaa oli esim.
tämä puhe, jossa Merrill-Lynchin toimitusjohtaja Don Reagan hoputtaa presidentti Ronnie Reagania päättämään mielestään turhan pitkät lätinät. Harmi, että klipissä ei ollut puheen loppuosaa - se päättyy jumalaisiin ilmestyssanoihin "We are gonna let the bull loose"! Härällä Reagan viittasi tietenkin Wall Streetiin, ja jo aiemmin valloillaan riehuneen ryöstökapitalismin maksimointiin. Silti talouseliitti tuolloin tuskin osasi edes unelmoida, millaisia voittoja reaalitaloudesta jo täysin irrallaan olevalla finanssitaloudella saataisiinkaan digitalisaation kautta kupattua. Nyt pörssikursseja säätelevät jo algoritmit ja tietenkin niin, että rikkaat sen avulla entuudestaan rikastuvat.

Reaganin kotimaanpolitiikan voi tiivistää yövartijavaltion ihannointiin. Vuoden 2015 Time-lehdessä on siitä hyvä, lyhyt artikkeli: You're Remembering Reagan Wrong.

Muutamia pikaisia poimintoja harjoittamansa sisäpolitiikan seurauksista:

Ketchup as a vegetable. "The regulations allowed administrators the opportunity to credit items not explicitly listed that met nutritional requirements". Amerikan julkisen sektorin koulujen ruoka on tunnetusti kamalaa. Julkisten koulujen taso siellä on muutenkin pahimmillaan kolmansien maiden luokkaa.
Mulford Act. Aseiden kanniskelusta julkisilla paikoilla... Säädös oli samalla erityisesti Black Panther-järjestöä vastaan suunniteltu.
Mental HEalth Systems Act of 1980. Mielenterveyspalveluiden kehittämisen torppaaminen ja romuttaminen.
War on Drugs. Näin saatiin samalla voittoa tavoittelevat yksityisvankilat, ja vangeista samalla käytännössä orjatyövoimaa. Sitä he ovat Yhdysvalloissa edelleenkin.
Tässä aiheesta vielä vuonna 2013 laaditun dokumentin traileri Kids for cash: "3,000 kids. 1 judge. Millions of dollars. This riveting doc reveals the untold stories of a judicial scandal that rocked America and the chilling aftermath of the lives destroyed in the process".

Nämä nyt ovat vain väläyksiä sisäpolitiikasta, mutta entäs ulkopolitiikka?

-Lahjoitti Saddam Husseinille kemialliset aseet.
-Aseisti Afganistanissa mujahediinit, joista tekeytyi sitten myöhemmin taleban-liike.
-Iran-Contra -skandaali.
-Useiden latinalaisamerikkalaisten sissijärjestöjen rahoitus, aseistaminen ja vallankaappaukset hirmuhallinnoiksi. Panama, Filippiinit, El Salvador, Guatemala...
-Grenadan invaasion lavastus, että saatiin amerikkalaisten huomio pois pahoin sössityistä Lähi-Idän tapahtumista.

AIDS oli Reaganille taivaan lahja ja kuten muutkin samanhenkiset tuolloin, hän piti sitä homojen vitsauksena. Sen vuoksi sairauden hoitamista ja lääkkeiden kehittämistä laiminlyötiin hänen kausillaan. Homojen ohella Reagan vihasi ja halveksui mustia. Seuraava on sitaatti hänen käymästään keskustelusta Richard Nixonin kanssa: "Last night, I tell you, to watch that thing on television as I did. To see those, those monkeys from those African countries— damn them, they're still uncomfortable wearing shoes!" (Nauhoitettu tallenne vuodelta 1971).

Nixonin oli helpohko samaistua, sillä hän vihasi ja halveksui vastaavalla pieteetillä intialaisia, kuten myös jo aiemmin Englannissa Winston Churchill.

Paralleelit tähän päivään ovat sekä ilmeisiä, että vähemmän ilmeisiä.

[Aave]

Pari ketjun teemaan liittyvää biisiä niin noilta ajoilta, kuin uudempaakin. Ensimmäisenä suomalainen kupletti, leppoisasti kylmän sodan kiemuroihin. Jonnet ei muista!


Erkki Liikanen - Reikani, Reikani

Mucky Pup - Reagan Knew

Killer Mike - Reagan

Margaret Thatcherin kuollessa kappale Ding Dong, the witch is dead oli Englannissa listaykkösenä hyvän tovin. Elvis Costellon kappale
Tramp the dirt down kertoo sekin Thacherista, mutta yhtä hyvin se voisi kertoa Ronald Reaganista.

[urogallus]

Jos nyt kysyisi tavalliselta amerikkalaiselta kadunmieheltä liittovaltion suurista presidenteistä, Reagan olisi eräs todennäköinen vastaus. Jos sitten esittäisi vielä jatkokysymyksen, että mitä suuruuksia Reagan sitten oikeastaan sai aikaan, niin voisikin seurata hämmentynyttä pohdintaa... "Niin, en mä nyt tässä muista"...

Obamakiiman ollessa kovimmillaan kesällä 2008 juttelin yhden Suomessa töissä olevan jenkin kanssa hänestä. Tyyppi oli kovasti innoissaan O:sta, ja yllättäen hän vertasi tätä Reaganiin. Vihdoinkin kunnon presidentinvaalishow! Välissä oli ollut värittömiä Busheja ja niljakas Clinton.

[Aave]

Obamakiiman ollessa kovimmillaan kesällä 2008 juttelin yhden Suomessa töissä olevan jenkin kanssa hänestä. Tyyppi oli kovasti innoissaan O:sta, ja yllättäen hän vertasi tätä Reaganiin. Vihdoinkin kunnon presidentinvaalishow! Välissä oli ollut värittömiä Busheja ja niljakas Clinton.

Kaiken mahdollisen karnevalisointi on Yhdysvalloissa A ja O, ja presidenttiehdokkaiden vaalikampanjat ovat sitä riemua korneimmillaan. Ilmiö ei koske vain vaalikarjoille suunnattuja sirkushuveja - esim. Wikileaksin julkaisemia diplomaattiposteja lukiessa silmiinpistävää oli ja on, että diplomaatit kuvasivat kertomiaan henkilöitä suorastaan kilpaa erilaisina karikatyyrisinä hahmoina. "Mitä sarjakuvamaisempaa, sen herkullisempaa" vaikuttaa olevan jumalauta diplomaattienkin viestintä.

Olen ajoittain jo kurkkuani myöten täynnä Yhdysvaltoja. Haistakoot pitkän vitun koko roska.