Kirjoittaja Aihe: Kirkosta ja siitä eroamisesta  (Luettu 4172 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #300 : Heinäkuu 21, 2019, 16:17:24 »
^

No kai Räsäsellä joku ajatus oli siitä, mitä pitäisi mielestään tapahtua, kun taas ulos tuli ajatuksineen. Kyllä hän käsittääkseni nimenomaan vaati, että kirkon ei pitäisi osallistua pride-tapahtumaan.

Eli kyllä, Räsänen jos joku vaatii muita toteuttamaan näkemyksiään.

T: Xante


Räsänen ei varmaankaan poikea siinä mitenkään muista vaatioista ja vaatimusten toteuttajista.
Toiset vaativat kirkon avautumista ja räsänen ilmeisesti sen pitämistä "hänen mielestään" kristillisenä Jumalan sanan toteuttajana, jota se ei luoja paratkoon ole ikuna ollut.

Räsäsen vaatimukset itse asiassa ja nimenomaan poikkeavat muista vaatimuksista juuri siksi, että ne koskevat sitä, miten muiden pitäisi omaa elämäänsä elää ja esim. valita elämänkumppaninsa. On hyvin, hyvin eri asia vaatia, että jokaisen pitää saada päättää sellaisista asioista itse ilman muiden siihen puuttumista, kuin vaatia oikeutta julistaa muiden valinnat kuolemansynniksi. On myös hyvin eri asia vaatia, että jokainen saa uskoa tavallaan kuin vaatia kaikkia uskomaan täsmälleen siihen tapaan kuin itse. Todellakaan tässä ei ole kyse millään muotoa symmetrisistä vaatimuksista. Olennainen ero on siinä, että kukaan niistä ”muista” ei esitä Räsäselle vaatimuksia muuttua homoksi tai naispapiksi. Mutta Räsänen ei tyydy tähän omaan vapauteensa tehdä kuten oikeaksi tuntee, vaan hän haluaa oikeuden puuttua muiden tekemisiin. Vaikka toki ns. jumalan nimissä, mutta sehän on väite, jonka voisi esittää kuka tahansa. Jumalaa Räsänen ei taida saada kutsuttua paikalle kertomaan, kuka häntä oikein tässä tulkitsee.


Poissa Karikko

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 1279
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #301 : Heinäkuu 22, 2019, 10:18:09 »
^

Kirkon avautumista vaativat haluavat muuttaa kristillisen "totuuden" historiallista suuntaa. Joten vaatimus kaiketi sekin.

Pitäisikö sitten pysyä vanhoillisena kuten monet herätysliikkeet haluavat, vai toimia nykyajan vaatimusten mukaisesti,, niin siitähän kaiketi kiistellään.

Mutta jumatontahan touhua se tietenkin on, jos jumalan sanaa ihmisten päätöksillä tulkitaan.

Poissa Hiha

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 217
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #302 : Heinäkuu 22, 2019, 16:09:49 »
Ennen kirkon idea oli puuttua kaikkeen ihmisen elämässä. Ei ole enää. Olla puuttumatta mihinkään kuulostaa vähän tarpeettomalta missiolta. Joten pitäisi nimetä joku tarkoitus ja syy olemassaololle, mutta niin kauan kuin sellaista ei sovita ja saada rajattua käytännöllisesti, odotettavissa on jatkuvaa tuskailua ja sekoilua.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #303 : Heinäkuu 23, 2019, 10:45:21 »
Ennen kirkon idea oli puuttua kaikkeen ihmisen elämässä. Ei ole enää. Olla puuttumatta mihinkään kuulostaa vähän tarpeettomalta missiolta. Joten pitäisi nimetä joku tarkoitus ja syy olemassaololle, mutta niin kauan kuin sellaista ei sovita ja saada rajattua käytännöllisesti, odotettavissa on jatkuvaa tuskailua ja sekoilua.

Voidaan myös ajatella, että jos sattuu uskomaan jonkinlaisen jumalan olemasaoloon, voi hyvin myös jättää puuttumisen ja varsinkin sen puuttumisen vaikutusten murehtimisen tälle olennolle. Eli että on riittävää antaa sen uskomisen vaikuttaa jokaisessa yksilössä huolehtimatta siitä, mitä se tässä ihmisessä aiheuttaa, jolloin riittää, että ns. levitetään Sanaa, mutta jätetään siihen suhtautuminen jokaisen omaksi tehtäväksi.

Tällaiseen ajattelutapaan on nykyinen ihmiskäsitys ohjaamassa jo muutoinkin, eikä oikein pidetä toimivana tapana käskemällä, komentamalla, määräämällä tottelemiseen tukeutumista. Sellaista ”oppimista” ei oikein kunnollisena oppimisena oikein edes pidetä.

Poissa Hiha

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 217
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #304 : Heinäkuu 23, 2019, 14:08:17 »
Voidaan myös ajatella, että jos sattuu uskomaan jonkinlaisen jumalan olemasaoloon, voi hyvin myös jättää puuttumisen ja varsinkin sen puuttumisen vaikutusten murehtimisen tälle olennolle. Eli että on riittävää antaa sen uskomisen vaikuttaa jokaisessa yksilössä huolehtimatta siitä, mitä se tässä ihmisessä aiheuttaa, jolloin riittää, että ns. levitetään Sanaa, mutta jätetään siihen suhtautuminen jokaisen omaksi tehtäväksi.

Tällaiseen ajattelutapaan on nykyinen ihmiskäsitys ohjaamassa jo muutoinkin, eikä oikein pidetä toimivana tapana käskemällä, komentamalla, määräämällä tottelemiseen tukeutumista. Sellaista ”oppimista” ei oikein kunnollisena oppimisena oikein edes pidetä.

Nykyinen ihmiskäsitys kuulostaa ylihienolta. Tämän hetkinen ihmiskäsitys tällä alueella olisi ehkä tarkempi määre.

Historiallisesti on jossain mielessä huvittavaa, että kuvaamasi tapa jättää Jumalalle mikä Jumalan on, määritti islamilaisen maailman suhtautumista kysymykseen tuhannen vuoden ajan. Vasta wahhabismi 1700-luvulta alkaen oli kiinnostunut kyseenalaistamaan toisten muslimien uskon ja määrittelemään kuka uskoo oikein ja kuka väärin. Siihen asti Allahin oli ajateltu kykenevän pitämään lukua moisesta. Nykyisin toisten ihmisten ja Jumalan väliin tunkeminen omine mielipiteineen on islamilaisessa kulttuurissa jo varsin tyypillistä.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #305 : Heinäkuu 23, 2019, 15:23:48 »
Voidaan myös ajatella, että jos sattuu uskomaan jonkinlaisen jumalan olemasaoloon, voi hyvin myös jättää puuttumisen ja varsinkin sen puuttumisen vaikutusten murehtimisen tälle olennolle. Eli että on riittävää antaa sen uskomisen vaikuttaa jokaisessa yksilössä huolehtimatta siitä, mitä se tässä ihmisessä aiheuttaa, jolloin riittää, että ns. levitetään Sanaa, mutta jätetään siihen suhtautuminen jokaisen omaksi tehtäväksi.

Tällaiseen ajattelutapaan on nykyinen ihmiskäsitys ohjaamassa jo muutoinkin, eikä oikein pidetä toimivana tapana käskemällä, komentamalla, määräämällä tottelemiseen tukeutumista. Sellaista ”oppimista” ei oikein kunnollisena oppimisena oikein edes pidetä.

Nykyinen ihmiskäsitys kuulostaa ylihienolta. Tämän hetkinen ihmiskäsitys tällä alueella olisi ehkä tarkempi määre.

Historiallisesti on jossain mielessä huvittavaa, että kuvaamasi tapa jättää Jumalalle mikä Jumalan on, määritti islamilaisen maailman suhtautumista kysymykseen tuhannen vuoden ajan. Vasta wahhabismi 1700-luvulta alkaen oli kiinnostunut kyseenalaistamaan toisten muslimien uskon ja määrittelemään kuka uskoo oikein ja kuka väärin. Siihen asti Allahin oli ajateltu kykenevän pitämään lukua moisesta. Nykyisin toisten ihmisten ja Jumalan väliin tunkeminen omine mielipiteineen on islamilaisessa kulttuurissa jo varsin tyypillistä.

En ihan tavoita sitä merkittävää eroa, jonka näet nykyisen ja tämän hetkisen välillä.

Ei tuossa jumalalle jättämisessä mitään hirveän uutta ole ja perusteluja voi kyllä löytää sille myös Raamatun tekstistä. Mutta sanoisin tämän hetkiseen sopivan paremmin sen oman ajattelun painottamisen kuin tottelevaisuuden painottamisen. Tai no - riippuu toki vähän piireistä, joissa sattuu liikkumaan. Länsimaiseen yksilönvapautta aika tärkeänä pitävään ajatteluun kuitenkin mallaa paremmin se yksilöllisten tulkintojen salliminen sujuvammin kuin tottelevaisuus, oman ajattelun välttäminen ja rangaistuksen pelossa sääntöjen noudattamisen painottaminen (sääntöjen tulkinnan jäädessä auktoriteeteille). Voi toki käydä niin, että kehitys kulkee tästä pois vielä tulevaisuudessa, mutta nykyään / tällä hetkellä länsimaissa individualismi ja yksilön omien valintojen salliminen näyttäis olevan toistaiseksi vallalla enemmän. Kirkko toki on vasta saapumassa tähän kehitysvaiheeseen. Voi tietenkin tapahtua niinkin, että se ei ehdi koskaan kunnolla mukaan, kun maailma ympärillä jo muuttuukin ja painotukset vaihtuvat.

Poissa Hiha

  • Vakiojäsen
  • **
  • Viestejä: 217
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #306 : Heinäkuu 23, 2019, 17:10:46 »
En ihan tavoita sitä merkittävää eroa, jonka näet nykyisen ja tämän hetkisen välillä.

Koetanpa siis selventää.

Sanan nykyinen käytöstä tulee helposti mieleen vastakohtana entinen. Voi olla että ajatus on vain omassa päässäni, mutta se viekoittelee kohti mielikuvaa jossa on tapahtunut peruuttamaton kehitysedistysaskel. Ilmaisu tällä hetkellä ei ota kantaa mielleyhtymätasollakaan siihen mitä seuraavaksi tapahtuu.

Itse asiassa kirjoittamasi jatkossa nappasit hyvin kiinni siitä mitä yritin ilmaista: ”Voi toki käydä niin, että kehitys kulkee tästä pois vielä tulevaisuudessa”. Niin voikin. Tulevaisuus voi vielä heittää meidät individualistit biojätteeseen, vaikka kuinka olemme tottuneet ajatukseen valita itse ja oppineet rakastamaan sitä vapautta.

Poissa safiiri

  • Kantapeikko
  • ****
  • Viestejä: 2652
Vs: Kirkosta ja siitä eroamisesta
« Vastaus #307 : Heinäkuu 23, 2019, 17:56:53 »
En ihan tavoita sitä merkittävää eroa, jonka näet nykyisen ja tämän hetkisen välillä.

Koetanpa siis selventää.

Sanan nykyinen käytöstä tulee helposti mieleen vastakohtana entinen. Voi olla että ajatus on vain omassa päässäni, mutta se viekoittelee kohti mielikuvaa jossa on tapahtunut peruuttamaton kehitysedistysaskel. Ilmaisu tällä hetkellä ei ota kantaa mielleyhtymätasollakaan siihen mitä seuraavaksi tapahtuu.

Itse asiassa kirjoittamasi jatkossa nappasit hyvin kiinni siitä mitä yritin ilmaista: ”Voi toki käydä niin, että kehitys kulkee tästä pois vielä tulevaisuudessa”. Niin voikin. Tulevaisuus voi vielä heittää meidät individualistit biojätteeseen, vaikka kuinka olemme tottuneet ajatukseen valita itse ja oppineet rakastamaan sitä vapautta.

No mulla nyt ei ole mitään ajatusta, jossa maailman kehittyminen tosiaan olisi vääjäämätöntä kulkua kohti parempaa. Tai edes millään tapaa muuttumista alati uuteen suuntaan jollain loogisella ja jälkeenpäin tarkastellen tarkoitukselliselta ja suorastaan suunnitellulta vaikuttavalla tavalla. Päinvastoin kehitys on minun silmissäni vain muuttumista, jolla ei ole mitään päämäärää kohti kulkevaa suuntaa. Myös ikäänkuin takaperin on mahdollista kehittyä ja muuttua kohti jotain mallia, joka on ollut aiemmin vallalla. Esim. näkökyky on evoluutiossa kehittynyt ja myös kadonnut tarpeettomana useampaan kertaan. KOska maailma ja olosuhteet eivät pysy samanlaisina, ei voi myöskään muodostua mitään samaa päämäärää kohti kulkevaa kehitystä, vaan on vai pyrkimystä pärjätä tässä, tänään ja näissä olosuhteissa. Kun olosuhteet muuttuvat, muuttuu myös kehityksen suunta. Ja nehän muuttuvat.