Kirkosta ja siitä eroamisesta

[kertsi]

Disclaimerinä totean varmuudeksi vuoksi tähän sen, että olen arvoliberaali, minulle on ihan sama mitä aikuiset ihmiset ihmiset tekevät makuuhuoneissaan vapaa-ajallaan. Keskustelen vain ja ainoastaan siitä, kummalla puolella näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta olevan johdonmukaisemmat perustelut. Tällä hetkellä Räsänen johtaa.

Tokkopa Raamattuun pohjaavat perustelut edes periaatteessa voivat olla järin johdonmukaista, sillä Raamattuhan itsessään on kelvoton, epäjohdonmukainen ja sisäisesti ristiriitainen tekele ja suurta kusetusta koko kirja. Shit in and shit out niin sanoakseni sellainen perustelu. Lähtien vaikka siitä, että Raamatun kuvaama kammosadistijumala murskaa pikkulasten päät kaliioon, kostaa kolmanteen ja neljänteen polveen isien pahat teot, kiduttaa syntiinlangenneita sieluparkoja ikuisesti helveltissä ja vieläpä synneistä jotka eivät ole tahdonalaisia asioita (eli se, ettei usko johonkin). SAMANAIKAISESTI KUN hänet kuvataan oikeudenmukaiseksi ja hyväksi. Pah.

[-:)lauri]

Räsäsen perusteltu kanta miesten pitkiin hiuksiin ei ehkä ole täysin Raamatun mukainen:

14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/Raamattu1_11.htm

#kirkko on ilmoittanut olevansa #seta n #Pride2019 virallinen partneri. Miten kirkon oppiperusta, #raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?
https://twitter.com/PaiviRasanen/status/1140693636176384011

Räsänen jätti eilen (3.1.2007) hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii toimia pitkien hiusten sallimiseksi myös miessotilaille.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000317919.html

[kertsi]

Avoin kirje arkkipiispa Luomalle

On kysymys Raamatusta. Kirkkomme tunnustaa kirkkolainkin mukaan Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa. Raamattu on kristitylle uskon ja elämän ylin ohje. Raamatun opetus homoseksuaalisuuden harjoittamisesta on johdonmukainen ja selkeä. Ihminen luotiin mieheksi ja naiseksi ja avioliitto säädettiin naisen ja miehen väliseksi. Pride-tapahtuman aatteellisena tavoitteena on ylpeys sellaisista suhteista, joita Raamatussa johdonmukaisesti kuvataan Jumalan tahdon vastaisiksi. Homoseksuaaliset suhteet, samoin kuin muutkin avioliiton ulkopuoliset suhteet kuvataan Raamatussa synniksi ja häpeäksi.

Toivon sydämestäni, että ottaisitte vakavasti apostoli Paavalin varoituksen sanat Roomalaiskirjeen ensimmäisestä luvusta. Siinä apostoli kuvaa niin homoseksuaalisuuteen kuin muihin elämänalueisiin liittyviä syntejä. Lopuksi apostoli suuntaa sanansa niille, jotka "vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."

Jokainen ihminen on Jumalan kuvaksi luotuna arvokas. Jeesus on sovittanut kaikkien ihmisten synnit ristinkuolemallaan. Kirkon tehtävä on pitää esillä armon ja totuuden sanomaa Kristuksesta. Armon sanoma kuuluu meille kaikille syntisille. Kirkko ei syyllisty syrjintään, jos se uskaltaa käyttää sanaa synti niin homosuhteista kuin muista avioliiton ulkopuolisista sukupuolisuhteista. Sen sijaan kirkko syyllistyy homoseksuaalien syrjintään, jos he eivät saa kuulla Jumalan sanan koko totuutta, joka sisältää niin lain kuin evankeliuminkin. Armoa tarvitsevat vain syntinsä tietävät ja tuntevat ihmiset.

Boldaus minun.
Mitäs jos tää ämmä sitten ottaisi Raamatun tosissaan myös omalta osaltaan, mikäli kykenee minkäänlaiseen johdonmukaisuuteen? Paavalin kirjeissä, joihin hän viittaa, sanotaan mm. että nainen vaietkoon seurakunnassa. Itse en ole sitä mieltä, mutta tää ämmä pitää Paavalin julistusta jotenkin totena, joten miksi ei sitten siltä osin, ja elä sen mukaan? Miksi tunkee joka asiaan, ja miksi on ylipäätänsä kansanedustaja? Mahtaakohan ämmä totella miestään, sillä Paavali haastaa, että ""Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon, sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää ... Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon."". Epäilen. Paavali myös mm. tuomitsee avioerot ja vegetaristit. Tuomitseeko Räsänen? Ja tuomitsemisesta puheenollen, Räsänen on tainnut unohtaa aika oleellisen kohdan, "älkää tuomitko, ettei teitä tuomita".

Ja muutenkin jo ihan UT:ssakin sekoillaan oikein olan takaa:
Jeesus kantoi ristinsä itse Golgatalle (Joh.) tai sen kantoi Simon (Matt.). Molemmat ryövärit herjasivat häntä (Matt.) tai vain toinen (Luuk.). Hänet ristiinnaulittiin 3. hetkenä (Mark.) tai 6. hetkenä (Joh.). Kaikki neljä evankeliumia luettelevat eri tekstin (INRI) Jeesuksen ristiin. Eri henkilöt (1-5 kpl, monta eri versiota) huomaavat hänen heränneen kuolleista, ja tällöin kivi oli jo vieritetty haudalta tai sitten ei, enkeli oli haudan sisäpuolella, ulkopuolella tai ei lainkaan paikalla, naiset puhuivat tapahtuneesta kahdelle, kaikille tai eivät kellekään. Pyhä henki tuli opetuslapsiin kuolleista heräämisen tapahtuessa tai vasta ylösnousemuksen jälkeen. Herännyt Jeesus nähtiin ensi kerran kolmessa eri paikassa evankeliumista riippuen ja häneen sai koskea tai ei saanut koskea.  https://vapaasana.net/2007/11/28/raamatun-julmuuksia-ja-ristiriitoja/

[Toope]

Noh - sujuvasti jätetään pois pitkähiuksisuuden kieltäminen miehiltä ja sianlihansyöntikielto. Haluaisin nähdä näiden räsästen uhkailevan kirkosta eroamisella, kun kirkko tarjoaa rippileirillä grillimakkaroita leiriläisille ja sallii miespuoliselle isoselle pitkän tukan.

Ehkä Räsäsellä on perusteltu näkemys myös pitkähiuksisuuteen ja makkaransyöntiin?

^
Voi olla, mutta merkillepantavaa tässä oli se, että Raamatussa - ja varsinkin Vanhassa Testamentissa on liuta määräyksiä, joita ollenkaan yleisesti ei kirkossamme noudateta. Eikä se tunnu olevan Räsäselle - eikä oikeastaan muillekaan mikään - ongelma. Sianlihan syönnin suhteen ennemminkin päinvastoin, sillä erinomaisen monet muutoin Pridea ja muita "syntejä" vastaan kiivailevat ovat yhtä tuohtuneita, jos heidän makkaraoikeuksiinsa puututaan.

Tässä Jaakko Heinimäen vastaus Räsäselle:

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/paatoimittajalta-avoin-kirje-paivi-rasaselle

Ymmärrän sekä Räsäsen, että Heinimäkien näkemyksiä. Tietyllä tavalla haluan arvostaa Räsäsen näkemystä perhekeskeisyydestä ja perinteisestä mallista ihmisyydelle. Pidän itse heteroperhettä aina parempana kuin homoperhettä, koska luo molempien sukupuolten mallia lapsille, mitä mikään vaihtoehtoperhe ei luo. Ydinperhe on positiivinen asia.

En silti voi kieltää sitä, etteikö homoseksuaaleja olisi syrjitty. En pidä homoperheitä ihanteellisina, mutta niitä on. Ihmisillä on vapaus luoda niitä. Periaatteessa yhteiskunta ei saa määrätä siitä, millaisia perheitä ihmiset haluavat luoda, mutta yhteiskunnan toisaalta ei tarvitse myöskään tukea kaikenlaisia perhemalleja. Tällä tarkoitan sitä, että itse jättäisin keinohedelmöitykset ja adoptiot heteroaviopareille, en "vaihtoehtoisille perhemalleille". Homoparit voivat elää kuten haluavat, mutta lasten oikeudet menevät edelle. Perheajatus koostuu mielestäni isän ja äidin luomasta perheestä lapsille.

Itse näkisin mieluiten heteroparit lapsekkaina, en homopareja tms..
Koska perinteinen perhemalli on lasten kehitystä tukevaa.

[Einsten]

Ai niinku miksi pitkätukkaisuus olisi aikalailla eri asia? Tarkoitatko, että kristityllä on jonkinlainen oikeus  (velvollisuus?) arvioida, mitkä Jumalan määräykset ovat tärkeitä ja mitkä silleen vähän vähemmän tärkeitä? Mutta kuitenkin se arvio, että lähimmäisen rakastaminen on tärkein määräys ja toisen tuomitseminen paha synti, ei sitten kuitenkaan VOI mennä sen miehen kanssa makaamiskiellon edelle.

Muuten - nuo homouden kieltämiskohdat Raamatussa ovat myös nähtävissä aika lailla toisinkin. Nyt nielaiset sen homovastaisuuden pureksimatta.

Ihan jo määrällisesti mitattuna, kuten aikaisemmin mainitsin. Avioliitto on aikaisemmin ja on edelleen katolilaisuudessa sakramentti, kaipa se on uskoville aika iso juttu. Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?

Lähtökohta, jonka mukaan raamatussa on paljon muitakin juttuja mitä ei noudateta, ei ole mikään todellinen vasta-argumentti. Toki siitäkin voi tietysti keskustella, mutta sillä ei voi perustella itse asiaa.

Lain mukaan sinulla pitää olla pyörässä ajovalo. Jos nyt huristelet maanteitä pitkin ilman lamppua ja poliisi pysäyttää sinut matkalla, niin sanotko poliisille että Suomessa on paljon lakeja, joita kukaan ei noudata? Pääseekö tällä logiikalla jotenkin irti asian oikeudellisesta vastuusta ja pidätkö tätä itsellesi jollain tapana pätevänä perusteluna toiminnallesi?

Muokkaus: Unohtui yksi asia. Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tää just kiinnostaa, koska ainoo mihin olen oikeastaan törmännyt on vetoaminen lähimmäisenrakkauteen ja kuten Räsänen asian jo toi esille lähimmäisenrakkaus ja raamatun homokäsitys eivät ole toisiaan poissulkevia.

Tähän vielä tiedoksi siis kaikille, että itse olen pakana, erosin kirkossa jo lukioikäisenä.

[Einsten]

Disclaimerinä totean varmuudeksi vuoksi tähän sen, että olen arvoliberaali, minulle on ihan sama mitä aikuiset ihmiset ihmiset tekevät makuuhuoneissaan vapaa-ajallaan. Keskustelen vain ja ainoastaan siitä, kummalla puolella näyttää ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta olevan johdonmukaisemmat perustelut. Tällä hetkellä Räsänen johtaa.

Verrattuani ketjuun linkitettyjen Räsäsen ja Heinimäen kirjeitä, totean Heinimäen kumonneen Räsäsen perustelut epäjohdonmukaisena fundamentalismina, joka ei kykene vastaamaan missä menee perusteltu raamatun kirjaimellisen tulkinnan raja tai mikä uskonnollinen tulkinta on perustellusti muita tulkintoja parempi.
Näyttäisi jopa siltä että moderneimmat raamatun tulkinnat olisivat ajantasaisimpina parhaimpia uskonnollisia tulkintoja.
Johdonmukaisuutta perättäessä vieläkin enemmän, joudumme hylkäämään raamatun ja uskonnolliset perustelut kokonaan.

Tässä vielä johdonmukaisen kirjaimellisesti raamattuaan lukevan fundamentalistin terveiset homoille ja meille homouden hyväksyjille:
"vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät."
Kyllähän tuo tuo Pride-kulkueeseenkin lisäjännitystä. Olisiko jopa uskonnollista vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä?
Näen jo sieluni silmin lööppien luoman "ISÄS-Räsäsen innoittaman Ruumis ja Veri-nimisen terroristisolun" ennakkotapauksena oikeudessa, käsi raamatulla.

Viittaukset fundamentalismiin, populismiin, Räsäsen pyrkimykseen tehdä politiikkaa jne jne. on aika hepposia selityksiä. Jos se helpottaa, niin voidaan todeta keskustelun kannalta, että räsänen on fundamentalisti, populisti ja tekee vain politiikkaa. Tämä ei muuta, eikä selitä itse asiaa.

[Einsten]

Räsäsen perusteltu kanta miesten pitkiin hiuksiin ei ehkä ole täysin Raamatun mukainen:

14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/Raamattu1_11.htm

#kirkko on ilmoittanut olevansa #seta n #Pride2019 virallinen partneri. Miten kirkon oppiperusta, #raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?
https://twitter.com/PaiviRasanen/status/1140693636176384011

Räsänen jätti eilen (3.1.2007) hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii toimia pitkien hiusten sallimiseksi myös miessotilaille.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000317919.html

Lähinnä tää osoittaa mun mielestä sen, että kyse on laadullisesti aivan eri asioista.

[a4]

Ihan jo määrällisesti mitattuna, kuten aikaisemmin mainitsin. Avioliitto on aikaisemmin ja on edelleen katolilaisuudessa sakramentti, kaipa se on uskoville aika iso juttu. Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?

Lähtökohta, jonka mukaan raamatussa on paljon muitakin juttuja mitä ei noudateta, ei ole mikään todellinen vasta-argumentti. Toki siitäkin voi tietysti keskustella, mutta sillä ei voi perustella itse asiaa.

Lain mukaan sinulla pitää olla pyörässä ajovalo. Jos nyt huristelet maanteitä pitkin ilman lamppua ja poliisi pysäyttää sinut matkalla, niin sanotko poliisille että Suomessa on paljon lakeja, joita kukaan ei noudata? Pääseekö tällä logiikalla jotenkin irti asian oikeudellisesta vastuusta ja pidätkö tätä itsellesi jollain tapana pätevänä perusteluna toiminnallesi?

Muokkaus: Unohtui yksi asia. Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tää just kiinnostaa, koska ainoo mihin olen oikeastaan törmännyt on vetoaminen lähimmäisenrakkauteen ja kuten Räsänen asian jo toi esille lähimmäisenrakkaus ja raamatun homokäsitys eivät ole toisiaan poissulkevia.

Tähän vielä tiedoksi siis kaikille, että itse olen pakana, erosin kirkossa jo lukioikäisenä.

Myös ehtoollinen on sakramentti ja asettunee kristittyjen arvioissa isoksi jutuksi avioliiton rinnalle.
Ehtoollinen eli eukaristia (m.kreik. eὐχαριστία, eukharistia) on kristillinen sakramentti. Se on juhla-ateria, jossa leivän ja viinin katsotaan kristinuskon suuntauksesta riippuen joko olevan Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavan niitä.

Toisin kuin kristikunnan isoissa kirkoissa, mormonit eivät usko Jeesuksen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä leivässä ja viinissä tai näiden muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Heille leipä ja viini/vesi ovat selkeästi vertauskuvia Jeesuksen ruumiista ja verestä.
Kirjaimelliset tulkinnat kuoleman ansaitsevista homoista ja homouden hyväksyjistä, avioliiton sakramentin uhkaajina sekä tulkinnat joissa ehtoollisella syödään kirjaimellisesti Jeesuksen ruumista ja verta, kannibalismin tapaan, ovat noidenkin linkkien mukaan vain joidenkin kristittyjen tulkintaa näistä sakramenteista, eivät kaikkien kristittyjen.
Eri kristityillä on samoista sakramenteistakin eri määräykset, tulkintaeroista johtuen.
Voidaan siis sanojesi mukaan kysyä: Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?
Tuo vastaa myös kysymykseesi: Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tulkitsemalla ja arvioimalla kristittynä homouden raamatun pohjalta toisin kuin joku toinen kristitty.
Eli joku toinen uskontopoliisi voisi sakottaa heteroajovalon puuttumisesta polkupyörästä, kun taas joku toinen uskontopoliisi voisi todeta polkupyörästä löytyvän homoajovalonkin ajavan saman asian ja kaiken olevan kunnossa.

Pakanana ymmärrät varmaan että faktapohjaa ja loogisuutta ei uskonnoista ole tarkoituskaan löytää vaan sokeaa uskoa, ja sen mukana tulkinnanvapautta.

[Einsten]

Ihan jo määrällisesti mitattuna, kuten aikaisemmin mainitsin. Avioliitto on aikaisemmin ja on edelleen katolilaisuudessa sakramentti, kaipa se on uskoville aika iso juttu. Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?

Lähtökohta, jonka mukaan raamatussa on paljon muitakin juttuja mitä ei noudateta, ei ole mikään todellinen vasta-argumentti. Toki siitäkin voi tietysti keskustella, mutta sillä ei voi perustella itse asiaa.

Lain mukaan sinulla pitää olla pyörässä ajovalo. Jos nyt huristelet maanteitä pitkin ilman lamppua ja poliisi pysäyttää sinut matkalla, niin sanotko poliisille että Suomessa on paljon lakeja, joita kukaan ei noudata? Pääseekö tällä logiikalla jotenkin irti asian oikeudellisesta vastuusta ja pidätkö tätä itsellesi jollain tapana pätevänä perusteluna toiminnallesi?

Muokkaus: Unohtui yksi asia. Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tää just kiinnostaa, koska ainoo mihin olen oikeastaan törmännyt on vetoaminen lähimmäisenrakkauteen ja kuten Räsänen asian jo toi esille lähimmäisenrakkaus ja raamatun homokäsitys eivät ole toisiaan poissulkevia.

Tähän vielä tiedoksi siis kaikille, että itse olen pakana, erosin kirkossa jo lukioikäisenä.

Myös ehtoollinen on sakramentti ja asettunee kristittyjen arvioissa isoksi jutuksi avioliiton rinnalle.
Ehtoollinen eli eukaristia (m.kreik. eὐχαριστία, eukharistia) on kristillinen sakramentti. Se on juhla-ateria, jossa leivän ja viinin katsotaan kristinuskon suuntauksesta riippuen joko olevan Jeesuksen ruumis ja veri tai edustavan niitä.

Toisin kuin kristikunnan isoissa kirkoissa, mormonit eivät usko Jeesuksen ruumiin ja veren olevan todellisesti läsnä leivässä ja viinissä tai näiden muuttuvan Kristuksen ruumiiksi ja vereksi. Heille leipä ja viini/vesi ovat selkeästi vertauskuvia Jeesuksen ruumiista ja verestä.
Kirjaimelliset tulkinnat kuoleman ansaitsevista homoista ja homouden hyväksyjistä, avioliiton sakramentin uhkaajina sekä tulkinnat joissa ehtoollisella syödään kirjaimellisesti Jeesuksen ruumista ja verta, kannibalismin tapaan, ovat noidenkin linkkien mukaan vain joidenkin kristittyjen tulkintaa näistä sakramenteista, eivät kaikkien kristittyjen.
Eri kristityillä on samoista sakramenteistakin eri määräykset, tulkintaeroista johtuen.
Voidaan siis sanojesi mukaan kysyä: Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?
Tuo vastaa myös kysymykseesi: Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tulkitsemalla ja arvioimalla kristittynä homouden raamatun pohjalta toisin kuin joku toinen kristitty.
Eli joku toinen uskontopoliisi voisi sakottaa heteroajovalon puuttumisesta polkupyörästä, kun taas joku toinen uskontopoliisi voisi todeta polkupyörästä löytyvän homoajovalonkin ajavan saman asian ja kaiken olevan kunnossa.

Pakanana ymmärrät varmaan että faktapohjaa ja loogisuutta ei uskonnoista ole tarkoituskaan löytää vaan sokeaa uskoa, ja sen mukana tulkinnanvapautta.

Kai sen tulkinnankin pitää rakentua johonkin? Jos raamatussa lähinnä dissataan homoja, ilman että siellä missään kohtaa puolletaan homoseksuaalisutta, niin kyllä tämä vaikuttaa olennaisesti asian tulkitsemiseen.

Tulkinnoissa on myös laadullisia eroja, toiset ovat perustellumpia, sisäisesti eheämpiä ja uskottavampia kuin toiset.  Tällä hetkellä näen itse Räsäsen tulkinnan vähemmän hatusta vedetympänä kuin muut tulkinnat, aikaisemmin mainituin perustein.

[a4]

Kai sen tulkinnankin pitää rakentua johonkin? Jos raamatussa lähinnä dissataan homoja, ilman että siellä missään kohtaa puolletaan homoseksuaalisutta, niin kyllä tämä vaikuttaa olennaisesti asian tulkitsemiseen.

Tulkinnoissa on myös laadullisia eroja, toiset ovat perustellumpia, sisäisesti eheämpiä ja uskottavampia kuin toiset.  Tällä hetkellä näen itse Räsäsen tulkinnan vähemmän hatusta vedetympänä kuin muut tulkinnat, aikaisemmin mainituin perustein.

Asian tulkitsemiseen vaikuttaa myös oppineiden teologien erimielisyys raamatun suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.
Viime vuosikymmenien aikana on niin teologien kuin maallikoidenkin keskuudessa entistä enemmän alettu tutkiskelemaan vaihtoehtoisia tapoja tulkita homoseksuaalisuuteen suoraan ja välillisesti viittaavia raamatunkohtia.[3][4] Siinä missä yksikään taho ei vastusta näkemystä, että Raamatussa selkeästi tuomitaan tietyt homoseksuaaliset teot, erimielisyydet koskevat sitä, tuomitseeko Raamattu homoseksuaalisuuden kokonaisuudessaan,[5][6] vai käsittelevätkö kirjoitukset pelkästään homoseksuaalisuuteen liittyvää seksuaalista käyttäytymistä vaiko vain tekoja, joita voidaan pitää syntinä kyseisessä kulttuurikontekstissaan, mutta yleisellä tasolla itse ilmiötä ei.
Esim. Homoseksi raiskauksena tai puolison pettäminen homoseksiä harjoittaen voisivat olla yhä nykyäänkin melko yleisesti tuomittuja homoseksuaalisia tekoja.

Raamattu tulkintojen lähteenäkin on hyvin hatara pohja:
Raamattua yhtenäisenä kirjakokoelmana ei ole olemassa, vaan alussa oli suuri määrä erilaisia tekstejä, jotka ovat kehittyneet itsenäisesti ja myöhemmin kanonisoitiin eli liitettiin osaksi Raamattua.[1]
Mm.:
Edellä mainituista seikoista johtuen liberaalin ja konservatiivisen raamattunäkemyksen kannattajien välillä on ollut kiistoja Raamatun tulkitsemisesta. Suomessakin raamatuntutkijat ovat kiistelleet muun muassa siitä, tulisiko Raamattua pitää Jumalan sanana vai ei.
Tai:
Nykyään esimerkiksi evankelisluterilaista uskoa opettavissa oppikirjoissa voidaan todeta, että Raamatun tekstit sisältävät keskinäisiä ristiriitoja. Fundamentalistisen raamatuntulkinnan edustajat sen sijaan kiistävät ristiriitojen olemassaolon ja pyrkivät selittämään ristiriitaisiksi katsotut kohdat keskenään yhteensopiviksi.
Eli:
Kaikki kristityt kunnioittavat Raamattua ja erityisesti Uutta testamenttia, mutta mielipiteet kirjoitusten luonteesta ja auktoriteetista vaihtelevat. Erityisesti suhtautuminen Raamatun ilmoituksellisuuteen eli siihen, missä määrin Jumala on ollut osallinen kirjoitusten synnyssä, vaihtelee.

Tai raamatun eri käännösversioista:
Monet konservatiiviset piirit syyttävät uutta käännöstä liberaaliteologisista tulkinnoista. Heidän mukaansa uudessa käännöksessä on haluttu romuttaa Raamatun asemaa Jumalan sanelemana ilmoituksena. Tällaiset tahot käyttävät yleensä vanhempia käännöksiä. Vanhoillislestadiolaiset käyttävät vuoden 1776 käännöstä seuroissa[10], mutta sallivat myös uudempien kirkkoraamattujen käytön. Tätä raamatunkäännöstä käytetään myös esikoislestadiolaisuudessa ja rukoilevaisuudessa, sillä sen katsotaan erityisen hyvin tuovan esille näiden suuntauksien uskonkäsityksen.

Itse näen Räsäsen ja Heinimäen tulkinnat yhtä hatusta vedettyinä, yhtä laadullisena, yhtä perusteltuina, sisäisesti yhtä eheinä ja uskottavina kuin mikä tahansa muukin uskonnollinen tulkinta.
Samoin jätän muidenkin uskontojen oppiriidat sisäisesti saman arvoisiksi, arvioiden niitä esittämilläsi perusteluilla vain sen suhteen miten ne vaikuttavat tieteellisen maailmankuvan varassa kahittyvään yhteiskuntaan ja sen arvoihin.
Nyt vanhoilliset ja modernit uskovaiset vain valitsemaan itselleen sopivimmat tulkinnat ja niiden mukaiset yhteisöt.

Loppukevennys

[Karikko]

Pakanana ymmärrät varmaan että faktapohjaa ja loogisuutta ei uskonnoista ole tarkoituskaan löytää vaan sokeaa uskoa, ja sen mukana tulkinnanvapautta.

Sopiiko tulkinnanvaraisuus (vapaus) sokeaan uskoon.?

Mihin oikeastaan pitäisi uskoa, itseensä (minuunteen) joka on se uskoja vain kohteeseen, joka lienee aina mielikuva- mielipide.?

Pelastukseen ei voi uskoa, ellei usko olevansa jokin mikä, mitä pitäisi pelastaa. Monilla on jokseenkin omituinen käsitys ihmisestä, jota luoja tarvitsisi johonkin, tai hän vain piruuttaan laittaa kaikenlaisia ansoja ihmiseksi kutsutun elukan poluille., että tämä otus kauhiasti ponnisteli uskoakseen omiin ajatuksiinsa. Aatteisiin.

Kirkollahan on tietenkin paikkansa ihmistenkin yhteisöissä, yleensä se on ollut keskellä kyllää ja sitä keskusta Päivi varmaan haluaa ylläpitää omilla lausunnoillaan. Hän aivan ilmeisesti ottaa lähtökohdikseen raamatun höpinät ja (suojelee) omalla tavallaan sitä sanomaa minkä tuntee omakseen, omalla kohdallaan.
Kirkko on siis tärkeämpi hänelle instituutiona, kuin ihmiset joita hänkin kristillisesti edustaa.

[-:)lauri]

Räsäsen perusteltu kanta miesten pitkiin hiuksiin ei ehkä ole täysin Raamatun mukainen:

14 Eikö itse luontokin opeta teille, että jos miehellä on pitkät hiukset, se on hänelle häpeäksi;
http://www.finbible.fi/UT/1Korintto/Raamattu1_11.htm

#kirkko on ilmoittanut olevansa #seta n #Pride2019 virallinen partneri. Miten kirkon oppiperusta, #raamattu sopii yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi?
https://twitter.com/PaiviRasanen/status/1140693636176384011

Räsänen jätti eilen (3.1.2007) hallitukselle kirjallisen kysymyksen, jossa hän vaatii toimia pitkien hiusten sallimiseksi myös miessotilaille.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000317919.html

Lähinnä tää osoittaa mun mielestä sen, että kyse on laadullisesti aivan eri asioista.

Siis Räsäselle nuo ovat selvästi eri asioita. Ei kenellekään aidolle kristitylle.

Heh mutta vakavasti puhuen, Räsänen ei tulkitsekaan Raamattua oikein, jos homoilta kritisityiltä kysytään. Sitä kirjaa kun jokainen tulkitsee tavallaan ja siitä ei siksi ole olemassa mitään yhteistä kaikkien hyväksymää tulkintaa.

[Toope]

Kirkko on menettänyt asemaansa, itse kaipaisin konservatiivisempaa kirkkoa.
En välttämättä siihen liittyisi, mutta tunnistan tuon tarpeen olemassaolon.

Liberalisoitunut kirkko on enää vain huono vitsi. Kristinuskon irvikuva.

[safiiri]

Ai niinku miksi pitkätukkaisuus olisi aikalailla eri asia? Tarkoitatko, että kristityllä on jonkinlainen oikeus  (velvollisuus?) arvioida, mitkä Jumalan määräykset ovat tärkeitä ja mitkä silleen vähän vähemmän tärkeitä? Mutta kuitenkin se arvio, että lähimmäisen rakastaminen on tärkein määräys ja toisen tuomitseminen paha synti, ei sitten kuitenkaan VOI mennä sen miehen kanssa makaamiskiellon edelle.

Muuten - nuo homouden kieltämiskohdat Raamatussa ovat myös nähtävissä aika lailla toisinkin. Nyt nielaiset sen homovastaisuuden pureksimatta.

Ihan jo määrällisesti mitattuna, kuten aikaisemmin mainitsin. Avioliitto on aikaisemmin ja on edelleen katolilaisuudessa sakramentti, kaipa se on uskoville aika iso juttu. Jos kristityillä ei ole oikeutta arvioida mitkä määräykset ovat tärkeitä ja mitkä eivät, niin kenellä sitten tämä oikeus on?

Mutta juuri kirkossa vaikuttavat kristitythän ovat tehneet päätöksen osallistua Prideen. He nimenomaan ovat siis käyttäneet tätä oikeuttaan arvioida, mitkä määräykset Raamatussa ovat tärkeitä ja miten sen sanomaa tulkitaan tässä. Ongelma ei siis ole se, että joku ei-kristitty olisi määrännyt kirkon osallistumaan, vaan meillä on nyt käsissämme Räsänen, joka ei diggaa toisten kristittyjen tulkintoja ja haluaisi pakottaa kirkon toimimaan hänen tulkintatapansa mukaisesti. Miksi Räsäsen oikeus olisi tässä tärkeämpi kuin niiden toisten kristittyjen? Räsäsellä on sekä oikeus pyrkiä vaikuttamaan kirkon sisällä että - jos se oma linja on kirkon linjausten kanssa ristiriidassa - päättää irrottautua kirkosta ja tyytyä siihen omaan lahkoonsa (Kansanlähetys). Nyt hän yrittää lyödä toisia kristittyä Raamatulla ja kieltää heiltä oikeuden tulkintoihin. Samalla hän itse oikeuttaa itselleen tulkintojen tekemisen, mutta kuitenkin kutsuu sitä harahaanjohtavasti Raamatun mukaan toimimiseksi.

Lähtökohta, jonka mukaan raamatussa on paljon muitakin juttuja mitä ei noudateta, ei ole mikään todellinen vasta-argumentti. Toki siitäkin voi tietysti keskustella, mutta sillä ei voi perustella itse asiaa.

Kyllä se on varsin pätevä argumentti, JOS Räsäsen vaatimuksen peruste on raamatunmukaisuus, mutta hän ei itsekään sitä muissa asioissa toteuta. Silloin nimittäin tietenkin kumoutuu ajatus, että raamatunmukaisuus olisi kriteeri, joka riittää. Päinvastoin tilanne todistaa, että raamatunmukaisuus on tulkinnallista, muuttuvaa, keskustelua vaativaa ja voi johtaa näkemyseroihin. Perustella voi itse asiaa, mutta JOS perusteena on "Raamatussa sanotaan" pitää perusteluun sitten myös sisältyä perustelut sille, miksi tämä kohta velvoittaa, mutta jokin toinen kohta voidaan ohittaa. Siihen ei riitä Raamatun yhden kohdan siteeraaminen ollenkaan. 

Lain mukaan sinulla pitää olla pyörässä ajovalo. Jos nyt huristelet maanteitä pitkin ilman lamppua ja poliisi pysäyttää sinut matkalla, niin sanotko poliisille että Suomessa on paljon lakeja, joita kukaan ei noudata? Pääseekö tällä logiikalla jotenkin irti asian oikeudellisesta vastuusta ja pidätkö tätä itsellesi jollain tapana pätevänä perusteluna toiminnallesi?

Ei, mutta Räsänen tässä esittää, että on tosiaan lakeja, joita pitää noudattaa ja sitten lakeja, joiden noudattaminen on suorastaan vanhanaikaista ja turhaa. Se siis vastaa tilannetta, että poliisi itse noudattaa vain osaa laeista, mutta silti vetoaa lakiin vaatimuksissaan. Onneksi Suomessa tämä olisi ihan ennen kuulumatonta 

Muokkaus: Unohtui yksi asia. Miten homouden voi nähdä raamatussa toisin? Tää just kiinnostaa, koska ainoo mihin olen oikeastaan törmännyt on vetoaminen lähimmäisenrakkauteen ja kuten Räsänen asian jo toi esille lähimmäisenrakkaus ja raamatun homokäsitys eivät ole toisiaan poissulkevia.

Tähän vielä tiedoksi siis kaikille, että itse olen pakana, erosin kirkossa jo lukioikäisenä.

Tällä sivulla on asiasta jonkin verran tietoa. https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raamattu_ja_homoseksuaalisuus

Jo pelkästään se, miten Raamattu on käännetty, on tulkinnanvaraista. Koska homoseksuaalisuutta (tai heteroseksuaalisuutta) ei termeinä Raamatussa ole olemassa, on aina kyse kuvausten tulkinnasta. Kun soppaan vielä lisätään käännökset - jotka nekin vaativat tulkintaa ja joissa valinnat perustuvat aina myös kontekstiin ja kokonaisuuden kautta lukemiseen - käyttäisin oikeastaan kaikessa pientä sordiinoa, kun lähdetään puhumaan Raamatun käskyistä. Käännöksiin vaikuttaa alkutekstin lisäksi aina myös sekä aikakauden että kääntäjän oma ajattelu. Eikä vertauskuvia viljelevä Raamatun kieli ole eksaktia ja lakitekstinomaisen tarkkaa - ei edes pyri sellaiseen.

Vaikka uskoisi, että Raamattu tosiaan on Jumalan ilmoitus, niin ihan ensimmäiseksi pitäisi muistaa, että itse kuitenkin sen lukijana ja ymmärtäjänä on vain vajavainen ihminen. Siksikään en oikein ymmärrä sitä varmuutta, jolla oman ymmärryksen pohjalta ollaan noin suurella varmuudella julistamassa toisia ihmisiä kuolemansynnin harjoittajiksi. Itselleni (vaikka en kuulu kirkkoon enkä usko jumaliin) särähtää korvaan juuri tuo armottomuus, anteeksiantamattomuus, tuomitsevuus ja totuudeksi julistaminen, joka vaikuttaa olevan hyvin kristillisen sanoman vastainen tapa toimia. Kun oma käsitykseni on, että Raamatun ja varsinkin Uuden Testamentin sanoma on ennemminkin pyrkiä omassa elämässään parempaa kohti synnillisyydestä ja vajavaisuudesta huolimatta. Muiden kurmuuttamisen pitäis jäädä huomattavasti vähemmälle.

[Toope]

Kirkkoja on erilaisia. Jokaiselle jotakin. Itse pitäisin konservatiivisemmasta kirkosta, enkä tuosta arvojaanmyyvästä kirkosta.
Ihmiset voivat valita, mihin yhteisöön haluavat kuulua.