Britannian johtajat eivät ole aina pitäneet siitä pidättyväisyydestä, millä Yhdysvaltojen johtajat ovat asennoituneet Pohjois-Irlannin kysymykseen.
Briteille separatistinen aseellinen järjestö IRA on ollut pelkkä terroristijärjestö, johon tulee suhtautua niin kuin terroristijärjestöihin tulee suhtautua. Yhdysvaltojen johto ei tietysti sekään ole ilmaissut hyväksyntäänsä terroriteoille, mutta se ei ole kuitenkaan tuominnut separatistisia pyrkimyksiä niin ehdottomasti kuin Britannian johto olisi halunnut. Tämä on ollut mielenkiintoinen ilmiö.
Syy on ilmeisesti se, että Yhdysvalloissa asuu 33-39 miljoonaa irlantilaistaustaiseksi identifioituvaa ihmistä, ja he muodostavat tärkeän osan äänestäjäkunnasta. Yhdysvaltojen irlantilaistaustaisessa väestössä on paljon niitä, joiden mielestä Irlannin tulisi yhdistyä, ja brittien tulisi lopettaa saaren pohjoisosan miehitys.
Yhdysvaltojen presidentti ei olisi poliittisesti kovin paljon hyötynyt siitä, jos hän olisi seisonut Britannian pääministerin rinnalla ja tuominnut separatistisen toiminnan Pohjois-Irlannissa ja luvannut tukea Pohjois-Irlannin pitämistä osana Britanniaa hinnalla millä hyvänsä. Sen sijaan tällaisen asennoitumisen haitta omalle kannatukselle ja vaalimenestykselle Yhdysvalloissa olisi ollut ilmeinen. Presidentin, kuka hän sitten olikin, kannatti siis olla sanoissaan varovainen.
Irsishtimes -julkaisussa on artikkeli, jossa irlantilainen toimittaja selvittelee Amerikan irlantilaisten tuntoja Irlantia kohtaan. Muutama haastateltu ihminen ei tietenkään voi antaa kokonaiskuvaa siitä, mitä yli 30 miljoonaa ihmistä ajattelee, mutta ehkä jonkinlainen idea kuitenkin käy ilmi.
Amerikan irlantilaisten mielipiteitä Pohjois-Irlannin kysymyksestä:
Patty Sullivan: “When we were growing up we had the idea that England was a horrible place and that Protestants in Northern Ireland were really bad. They were rich and had all the money and land, and Catholics were poor. I thought the war was about land, that the Protestants in Northern Ireland had taken over the rightful land of the Catholics. In Boston we thought Protestants were devils.
Rob Walsh: “There was no lack of support here in Boston for the IRA when I was growing up. There was a tin on the counter of our local pizza place that collected money for Noraid. There were a lot of them around. There were pins for sale that would say ‘Sinn Fein Provisionals’, and people had Bobby Sands shirts; ‘26 + 6 = 1’ – you’d see that on stickers a lot, and now and then you still see it. I think if you were to ask most Irish-Americans what they think of Northern Ireland they’d say they are in favour of an united Ireland.
Bob Brooks: I don’t know why Great Britain are still governing Northern Ireland. I don’t see the value of them being there for that little chunk of land. What’s the purpose? Are they making a lot of money out of Northern Ireland?”
Tietynlainen hyväksyntä tai ainakin ymmärrys Pohjois-Irlannin irrottautumispyrkimyksiä kohtaan on näkynyt myös amerikkalaisissa elokuvissa ja TV-sarjoissa. Muistelen lukeneeni, että jostakin elokuvasta piti leikata osa pois, jotta se voitiin esittää Englannissa. Englannin terrorisminvastaiset lait eivät sallineet propagandaa terroristien puolesta, jollaisiksi elokuvan jotkut kohdat katsottiin.
https://www.irishtimes.com/life-and-style/abroad/generation-emigration/how-irish-america-sees-ireland-1.2834033
