Havaintoja ihmisistä

[Hayabusa]

En tiedä, miten nykymaailmassa pukeutumisella oikeastaan edes voisi osoittaa menestystä, kun kaikkien saatavilla on vaikka mitä releitä netin kautta.

Räppiskenessähän esitellään naurettavan kalliita rytkyjä. Nuoriso sitten apinoi esikuviaan ryöstelemällä toinen toisiltaan samanlaisia merkkivaatteita.

[Karikko]

Räppiskenessähän esitellään naurettavan kalliita rytkyjä. Nuoriso sitten apinoi esikuviaan ryöstelemällä toinen toisiltaan samanlaisia merkkivaatteita.

On monenlaista genreä jotkut kulkevat revityissä farkuissa ja toisena aikana oli lökäpöksyt muodissa. Eihän sillä oikeastaan ole mitään rajaa mitä ei voisi pitää muodikkaana, kuten vaikka jotain outoa kravattia riipumassa kaulassa.

Nuoriso varsinkin on altis omaksumaan frenrejä joita heille syötetään.

[Hayabusa]

Nuoriso varsinkin on altis omaksumaan frenrejä joita heille syötetään.

Ja markkinoijat hierovat karvaisia kämmeniään. 

En nuorenakaan ollut mitenkään kiinnostunut oudoista trendivillityksistä. Näin seesteisen iän ihmisenä vielä vähemmän. Käytännöllisyys ajaa kaiken muun ohitse. Paitsi muodollisissa tapahtumissa, jolloin noudatetaan etikettiä.

[Socrates]

Kun tässä on invaliditeetin takia ollut paljon kotonaoloa ja tyhjää aikaa, olen täyttänyt sitä mm katsomalla satoja pieraisuvideoita. Siis satunnaiset paikallaolijat yllätetään erittäin voimakkaalla ja vivahteikkaalla ja erilaisista asennoista tehdyillä pieruilla.

Havaintoja:

Pieru naurattaa ihmisiä globaalisti. Se huvittaa yhtä lailla valkoisia, mustia, aasialaisia ja kaikkien kulttuurien edustajia. Ikäkin alkaa vaikuttaa vasta kun mennään huomattavan vanhoihin ihmisiin, jotka eivät enää jaksa riemastua pierusta kovin paljon.

Pieru vaikuttaa eri tavalla tilassa,jossa ei ole muita aivan lähellä tai laajassa julkisessa tilassa kuten vilkasliikenteisellä kadulla. Ensin mainitussa se saattaa aiheuttaa lievää pelkoa josko pieraisija olisi muunkinlainen uhka.

Huomattavin ero on sukupuolesta. Naiset joutuvat täysin hervottomaan tilaan silloin tällöin, miehet eivät juuri koskaan. Miesporukoihin kohdustetuista pieruista on vähemmän videoita, mutta oletan sen johtuvan siitä, että reaktiot ovat niin laimeita, ettei niissä ole mitään näyttämistä.

Ensimmäisen kerran alan oikeasti ymmärtää naisia. He tulevat onnellisiksi siitä, että joku pieraisee. Naisille valitettavan tyypillinen nalkuttaminen ja yleinen negatiivisuus johtuu siitä, että pieraiseminen julkisesti on niin harvinaista.

[Kopek]

Socrateen filosofiseen pohdiskeluun en ota kantaa. Sen sijaan esitän mietteitäni kirjailija Sofi Oksasesta, jonka haastattelua katsoin ja kuuntelin eilen Ilta-Sanomien nettisivulta.

En heti muistanut, katsoinko Oksasen haastattelua Iltalehden vai Ilta-Sanomien sivulta, joten etsin tietoa Googlesta. Ehdin kirjoittaa "Sofi Oksanen il...", kun Google ehdotti jatkoa..."man meikkiä".

Ilmeisesti Googlen käyttäjät olivat halunneet nähdä Sofi Oksasen ilman meikkiä, koska tuollaista oli kysytty.

Katsoin haastattelun poikkeuksellisesti kännykällä, joten yksityiskohdat näki huonosti. Videokuva ei kääntynyt vaakatasoon niin kuin sen joskus saa kääntymään.

Havaintoni ihmisestä ei Sofi Oksasesta liittyvät edellä mainittuun aiheeseen, josta meikki on kuitenkin vain yksi osa.

Havaintojeni mukaan - voin olla väärässäkin - Sofi Oksaselle on kehittynyt vanhemmista amerikkalaisista elokuvista ja TV-sarjoista tuttu tupakoivan naisen ääni (Lucille Ball etc.), jota on vähän vaikea sanoilla kuvata. Se on matalampi kuin tupakoimattomien naisten ääni.

Toinen asia, mihin väistämättä kiinnittyy huomio, on Sofi Oksasen ulkonäkö. Siinä jotain Lenita Airistoa, eli henkilö esiintyy ikään kuin naamioituneena paljastamatta todellista itseään. Väritetty tukkalaite ja muotoillusti maalatut huulet kuuluvat tuotemerkkiin.

Kuinkahan paljon aikaa Sofi Oksanen käyttää vuoden mittaan julkkiskuvansa ylläpitämiseen. Luulen, että yhteen laskettuna meikkipeilin edessä vietetty aika on useita työviikkoja vuoden aikana. Onko lopputulos vaivannäön arvoinen? Tarvitseeko kirjailijan, jonka varsinainen tuote on teksti, näyttää erikoiselta? Onko tekstin julkinen markkinointi niin oleellinen osa kirjailijan työtä, että tietty ulkonäkö pitää rakentaa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011190499.html

[TSS]

Toinen asia, mihin väistämättä kiinnittyy huomio, on Sofi Oksasen ulkonäkö. Siinä jotain Lenita Airistoa, eli henkilö esiintyy ikään kuin naamioituneena paljastamatta todellista itseään. Väritetty tukkalaite ja muotoillusti maalatut huulet kuuluvat tuotemerkkiin.

Kuinkahan paljon aikaa Sofi Oksanen käyttää vuoden mittaan julkkiskuvansa ylläpitämiseen. Luulen, että yhteen laskettuna meikkipeilin edessä vietetty aika on useita työviikkoja vuoden aikana. Onko lopputulos vaivannäön arvoinen? Tarvitseeko kirjailijan, jonka varsinainen tuote on teksti, näyttää erikoiselta? Onko tekstin julkinen markkinointi niin oleellinen osa kirjailijan työtä, että tietty ulkonäkö pitää rakentaa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011190499.html

En tiedä Sofi Oksasesta henkilönä juuri mitään, mutta ensimmäisen mielikuvani mukaan ulkonäkö ja sen "rakentaminen" liittyvät hänen persoonaansa, eivät markkinointiin 

[Xantippa]

n tiedä Sofi Oksasesta henkilönä juuri mitään, mutta ensimmäisen mielikuvani mukaan ulkonäkö ja sen "rakentaminen" liittyvät hänen persoonaansa, eivät markkinointiin 

Olen samaa mieltä, enkä oikeastaan pidä sitä mitenkään erityisen räväkkänä edes ihmiselle, joka on esittänyt voimakkaita mielipiteitä yksilön vapaudesta, yksilöllisyydestä, jne.

Mutta itse kysymykseen, kyllähän kirjailijat nykyään itse valittavat sitä, että markkinoilla on iso rooli. Pitää tehdä kiertueita maakunnissa ja kirjamessuilla, antaa haastatteluja vaatekaapista, ottaa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kustantamo onkin nykyään manageri.

Kirjoja julkaistaan älyttömiä määriä nykyään ja lukijoita yhä vähemmän. On kova kilpailu siitä, kuka saa "äänensä" kuuluviin.

T: Xante

[Karikko]

En tiedä Sofi Oksasesta henkilönä juuri mitään, mutta ensimmäisen mielikuvani mukaan ulkonäkö ja sen "rakentaminen" liittyvät hänen persoonaansa, eivät markkinointiin 

Molemmat varmaan toimivat osaltaan samassa suhteessa.

Maskattu tuntee ehkä itseluottamusta ja naamionsa tuo hänelle turvallisuuden tunnetta. Vaikka tuota goottilaisuutta pidetään kait jonkinlaisena uskontonakin.

[a4]

Ensimmäisen kerran alan oikeasti ymmärtää naisia. He tulevat onnellisiksi siitä, että joku pieraisee. Naisille valitettavan tyypillinen nalkuttaminen ja yleinen negatiivisuus johtuu siitä, että pieraiseminen julkisesti on niin harvinaista.

Vanhassa naisen roolissa piereskely on ollut tabu.
Eli nauru kumpuaa häpeästä.

[Hippi]

^
Vähän samansuuntaista yritin aiheesta tarjota huumoriketjussa

^
Eikös sitä väitetä, että hieno nainen ei piereskele? Naisten naureskelu saattaa johtua enemmän hämmennyksestä kuin  pieruhuumorintajusta. Miehet ottavat ehkä tilanteen vähän rennommin. Näin sanoisin ihan vankalla mutulla

Niitä pieruvideoita on minullekin tyrkytetty FB:ssä ja jonkun katsonut, niin onhan se töräykset niin epäaitoja, ettei ne todesta mene. Eihän se ääni oikeasti ulkoilmassa kanna monen metrin päähän ilman, että se on jollain kovaäänisellä kajautettu ilmoille.

[Socrates]

^ Googlettamalla vaikka "fart machine" löytyy valikoima pierulaitteita. Ääni on voimakas, mutta niin aidon tuntuinen, että kohteet ottavat sen yleensä tosissaan.

[Socrates]

Olen muuten kuullut hyvin kovaäänisiä pieruja. Bodarit kerran pierivät baarissa niin , että se kuulosti perämoottorilta. Sitten kerran olin katsomassa jotain urheilutapahtumaa ja aitaa vasten nojaili kaksi miestä. Mustapartainen varoitti, että kohta tulee pieru ja toinen sanoi että anna tulla. Aikamoinen töräys ja vierustoveri tähyili taivaalle ja totesi, että onpas ukkosta ilmassa...

[Hippi]

Jos @MrKAT omistaa homotutkan, niin minulla on mormonitutka

Olin palailemassa reissusta kotiin päin, kun huomasin vastaan kävelevän pari siistiä nuorta miestä. Hakematta tuli mieleen ihmetys, että mitenkäs Herran lähettiläät täältä kautta kulkee. Kun pääsin jo aika lähelle, niin kuului iloinen tervehdys "Hello!". En siinä hämmennyksissäni ehtinyt vastata, kun olin jo sivuuttanut heidät. Varmaan tervehtivät kaikkia vastaantulijoita, sillä tuskin he olivat huomanneet, että olin pannut heidät merkille jo aika kaukaa ja silmänikin olivat aurinkolasien takana suojassa. Mukavasti siinä täyttyi päivän sosiaalinen  kiintiöni.


Ihmisistä lisää. Viime aikoina olen oppinut, mitä tarkoittaa "kuormittava ihminen". Näihin päiviin asti olen  ajatellut "kuormittavan" olevan vain muotisana, jolla leimataan milloin mitäkin. Mutta nyt olen valmis käyttämään sanaa eräästä henkilöstä, jonka kanssa joudun tekemisiin puolivirallisia asioita hoitaessamme.

Pitkän aikaa meni hyvin, kunnes nyt kevään mittaan häneltä on päässyt mopo karkuun. Yksi syy varmaan on siinä, että yhteydenpito ryhmässämme tiivistyi Whatsappin käyttöönoton jälkeen. Ennenkin henkilöllä on ollut tapana kiihtyä nollasta sataan uskomattoman nopeasti ja uskomattoman pienistä asioista. Hän on kuitenkin lauhtunut aina s-postin hitauden vuoksi. Mutta nyt pikaviestimen äärellä tuntuu, että ei ole mitään pidäkkeitä. Vähän väliä hän pullahtaa WA:sta ja alkaa ihmetellä asioita, jotka olisi selvinnyt ihan sillä, että hän olisi ajatuksella lukenut vaikkapa saamamme s-postin kokonaan eikä vain otsikon. Esimerkkejä olisi vaikka miten paljon. Mutta idea kai tuli selväksi, että minun tehtäväksi on tullut pureksia hänelle asioita auki ja pahimmillaan etsiä asiasta vielä lisätietoja, jotta hän voi vakuuttua asiasta.

Miten hän on osannutkin osuttaa viestinsä juuri, kun olen ollut lähdössä tekemään lounasta itselleni. Joo, tiedän, että ei ole pakko vastata aina heti. Mutta, jos huomaan, että on vain pieni selvä kysymys, niin ajattelen hoitaa sen pois. Siinä sitten meni pirulle pikkusormi ja nökötän vielä toista tuntia koneen äärellä selittämässä jotain, joka viikko sitten oli jo selvitetty.

En tiedä, onko minun vastauksissani ollut vika, ehkä lievä tylyys jo, vai onko hän muuten saanut hommasta tarpeekseen, mutta eilen hän ilmoitti poistuvansa ryhmästämme kuukauden lopulla.

Ensin melkein riemastuin, mutta nyt on melkein syyllinen olo. Minunko vuoksi? Enkö minä osannut hänen mielestään olla ryhmän vetäjänä oikealla tavalla ryhmän selkärankana? Toisaalta kukaan muu ryhmässä ei ole ollut noin vaativa paapottava ja heidän kanssaan asiat on sujuneet vähemmälläkin yhteydenpidolla. No, tuollainen nyt on minun mielestäni "kuormittava ihminen".