Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

R.I.P.

Aloittaja Brutto, tammikuu 15, 2019, 12:47:17

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Lenny

Lainaus käyttäjältä: Amore - helmikuu 04, 2019, 22:40:57
Yhdeksi viimeisimmistä muistoista Mattia koskien minulle jäi tämä mainos.

Näitä mainoksia tosiaan pyöri kuukausia radiossakin. Saapa nähdä miten niiden nyt käy. "Älä päästä Mattia kukkarolle", "Varaudu jokaiseen päivään. Huomiseenkin.", "En ole koskaan lainannut rahaa norjalaisilta", jne.

En itse osaa nähdä tällaista ilmiötä kuin Matti Nykänen yhtenä, holistisena könttinä. Matista on moneksi. Nostalgisia muistoja 80-luvulta, noloja juttuja 90-luvulta, ja sitten näitä aika synkkiä juttuja aivan viime vuosiin asti.
Lainsäädäntö ennen luontoa (Immanuel Kant)

Brutto

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 05, 2019, 08:40:02
Matti tosiaankin hakkasi kaikkia vaimojaan ja istui vankilassa puukotettuaan kaveriaan.

Muista vaimoista en tiedä, mutta yleisen tietämyksen mukaan Mervi hakkasi Mattia. Ja Matti sai syyt joutuessaan puolustautumaan.
"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."

Renttu

#32
Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 05, 2019, 00:43:18
On yllättävää, miten paljon Nykäsestä on uutisissa ottaen huomioon sen, että hänen suuruuden päivistään on jo vuosikymmeniä, ja mäkihyppy on kaiken lisäksi maalman mittakaavassa marginaalinen laji. Nykäsen julkisuuskuva on ollut negatiivissävyinen niin kauan kuin alle 35-vuotiaat ylipäätään muistavat. On ollut alkoholismia, väkivaltaa, rikostuomioita ja ties mitä. Kaiken tämän jälkeen olisi voinut luulla, että Nykäsen kuolema kuitataan yhden palstan pikku-uutisella.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi urheilu ja urheilijat merkitsevät ihmisille niin paljon. Minulle sanomalehden urheilusivut ovat ikään kuin tyhjiä arkkeja, jotka käännän pois silmistä, jotta voin sulkea lehden, tai jotta näen mitä lehden lopussa lukee. Urheilu-uutiset ovat täysin merkityksettömiä.

P.S. Ei minulla mitään Nykästä ja hänen muisteluaan vastaan ole. Kunhan ihmettelen.
En minäkään urheilua seuraa, mutta ei tämä Nykäsen ruumiin viimeisenkin ruston ja jänteen loppuun kaluaminen yllätä lainkaan. Keltaisen lehdistön lisäksi nyt on kaiken maailman Maria Veitolatkin muka suremassa. Kaikki huoraamassa Nykäsen kuolemalla. Aiemmin julkaisemattomia kappaleitakin odotellessa.

Hän oli joka tapauksessa lajinsa ylivoimainen ja legendaarinen huippu ja veikkaanpa, että useimmat haluavat (Varsinkin ulkomailla) muistaa hänet siitä. Voisi laittaa vaikkapa Hassisen Koneen Jurot nuorisojulkkikset tässä samalla soimaan...

Matti oli suomalaisille myös lohtujulkkis. Sekoilipa itse mitä hyvänsä, Nykänen oli jo laittanut paremmaksi. "Ei sentään mene niin huonosti, kuin Nykäsellä". Häntä rakastettiin kännisekoilujensa ja hölmöilyjensä vuoksi, mutta ei tämä nyt mikään kansallinen erityispiirre ole - eiköhän kaikissa länsimaissa löydy vastaavia julkkiksia. Urheilijoille annetaan muutenkin paljon anteeksi, ja Nykästä käytettiin myös ihan helvetisti hyväksi. Alkaen niistä urheilupomoista, kun oli urheilu-uransa huipulla. Ei tuolloin ollut myöskään mitään valmennusta tai ohjausta siihen, miten handlata suursuosiota ja jatkuvaa julkisuudessa olemista. Ei se ihme ole, että menee nuorella ja kokemattomalla ihmisellä pää sekaisin. Menisi kellä hyvänsä.

Eivät ne Nykäsen naisetkaan mitään viattomia ja puhtoisia impyeitä olleet, tiedäthän mitä vakoista ja kansista sanotaan. Matti sai itsekin puukosta ja paistinpannuista ja mitä perusrelettä sitä nyt suomalaisessa kyökissä kännissä olevalle hysteeriselle ämmälle käteen osuukaan... Elämä oli laiffii.

Nykänen oli kuitenkin myös herkkä ja hauras, ja syystäkin epäluuloinen muita kohtaan. Mutta peijaiset jatkuvat, vielä ei ole luita kaluttu puhtaaksi. Ei sinne päinkään!   

Hippi

Renttu tuossa jo sanoikin sen, minkä olin aikeissa sanoa, joten sanonpa jotain muuta.

Radiossa on ollut joitain aikoja sitten sarja "kiveen hakatut", joka yllättäen näyttäisi olevan edelleen kuunteltavissa Areenassa.
Yle Urheilun tuottamassa suositussa Kiveen hakatut -sarjassa Arto Teronen ja Jouko Vuolle pohtivat suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien hautakivien äärellä heidän elämäänsä ja uraansa.

Sarjassa on käsitelty niin "suursankareita" kuin hiukan tuntemattomampiakin hyvin empaattisella otteella, mutta sitä elämän varjopuolta unohtamatta. Yllättävän monen urheiljan julkisen elämän takaa löytyy myös se toisenlainen puoli elämästä. Monet noista elivat vaan paljon armollisempaan aikaan, jolloin urheilijan huippu-uran jälkeinen elämä ei päätynyt lehtien sivuille kaikkien ihmeteltäväksi ja se saivat päättää elämänsä sankarimaineen suuremmin tahriintumatta. Tosin aika tuolloin oli armottomampaa siinä, että saivat tulla omillaan toimeen miten lystäsivät tyhjän päälle pudottuaan, kun ei ketään enää kiinnostanut.


Surulliset tapahtumat Matin urheilu-uran jälkeen ei pyyhi pois sitä, mitä hän urallaan sai aikaan ja josta ainakin me urheilusta innostuneet edelleen voidaan tuntea me-henkistä ylpeyttä, ikään kuin itse olisimme asian eteen jotain tehneet ja saavuttaneet.

Nykänen sentään suoraselkäisesti tunnusti mokansa niiden tapahduttua, mitä ei voi sanoa kaikista kansakunnan kaapin päällä kököttvistä. Juuri se tekee Nykäsestä rahvaan keskuudessa arvostetun virheistään huolimatta.
If you see your glass as half empty, pour it in a smaller glass and stop complaining. ❤️

Xantippa

#34
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 05, 2019, 08:56:42
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 05, 2019, 08:40:02
Matti tosiaankin hakkasi kaikkia vaimojaan ja istui vankilassa puukotettuaan kaveriaan.

Muista vaimoista en tiedä, mutta yleisen tietämyksen mukaan Mervi hakkasi Mattia. Ja Matti sai syyt joutuessaan puolustautumaan.

Yleisen tietämyksen mukaan hakkasi kaikkia. Mervi antoi takaisin. Ensimmäinen vaimo Pia (vai Piia) tuli häämatkalta naama auki.

T: Xante

Muoksis: muistan, miten juttu minua järkytti. Kuten järkytti se, että asia uutisoitiin (noh, roskalehditettiin) niin reippaasti. Kun säälitään Mattia median pyörityksestä, muistetaan nyt rehellisyyden nimissä, että hän itse soitteli lehtiin aika aktiivisesti.

Xantippa

Itseäni kuohutti kieltämättä eniten muualla (ei täällä) esitetyt syytökset Matin lapsille, jotka törkeästi ovat pettäneet isänsä, kun eivät Matin antaneet tavata lapsenlapsia. Siis nämä samat lapset, joita Matti itse ei ollut tapaillut ja joista yhdestä väitti, että hän ei ole edes lapsen isä.

Minä en ole ikinä ymmärtänytkään juuri tätä taiteilijoiden ja urheilijoiden kaikenlaisen itsetuhoisen käytöksen emppaamista ja symppaamista. Aivan kuin voisi olla mahdollista, että tämä suhtautuminen "hehhee siinä se otti ja mokasi, mut ei se mitään, kuuluu taiteilijaluonteeseen" voisi olla vaikuttamatta näiden ihmisten itsetuhoon.

Toisaalta, en ole ikinä saavuttanut sitä me-tunnetta, joka tulee jonkun itselleni ventovieraan ihmisen suorituksesta. Minkä lisäksi pidänkin ns. huippu-urheilua rahoituskuvioneen, urheilupomoineen ja mediamässäilyineen aika inhottavana ilmiönä.

T: Xante

Renttu

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 05, 2019, 09:42:58
Monet noista elivat vaan paljon armollisempaan aikaan, jolloin urheilijan huippu-uran jälkeinen elämä ei päätynyt lehtien sivuille kaikkien ihmeteltäväksi ja se saivat päättää elämänsä sankarimaineen suuremmin tahriintumatta. Tosin aika tuolloin oli armottomampaa siinä, että saivat tulla omillaan toimeen miten lystäsivät tyhjän päälle pudottuaan, kun ei ketään enää kiinnostanut.
Urheilu on koukuttavaa, ja huippu-urheilijat endorfiininarkkareita. Totta kai suosio ja palkintopalleilla seisominen tarjoaa huippuelämyksiä ja -kokemuksia, ja uran päättyessä monilla on suuria vaikeuksia sopeutua tavalliseen arkeen. Erilaiset päihteet tuottavat vastaavia nousuja ja laskuja, joten aiempi, yleisesti hyväksytty ja "terve" addiktio urheiluun ja huippuelämyksiin vaihtuu helposti niihin vähemmän terveellisiin. Päihteiden käytössä on samalla myös sosiaalinen ulottuvuus.

Muistelen, että Jenkeissä jotain 70% amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisista on henkilökohtaisessa konkurssissa viidessä vuodessa siitä, kun aktiiviura päättyy. Rahaa ei tule enää samaan tahtiin, mutta huikenteleva elämä jatkuu - mukaan lukien erilaiset päihteet. Kokaiinia ei saa ihan niin halvalla, kuin viinaa. Kaikki ovat kavereita eikä kukaan puutu tilanteeseen niin kauan, kun on rahaa. Rahojen loppuessa katoavat myös naiset ja kaverit.

Jenkkifutiksen huippuammattilaiseksi on käsittämättömän vaikea päästä, kilpailu niistä paikoista on niin kovaa. Tuskinpa vähättelen kun heitän, että astronautiksi pääseminen on suhteessa helpompaa. En kyllä itse pahemmin piittaa koko lajista, mutta tiedän kuinka vaikea ja kivinen tie sinne huipulle pääseminen on. Seuraavaksi vaikein laji päästä ammattilaiseksi oli muistaakseni koripallo ja baseball.

Kopek

Lainaus käyttäjältä: Renttu - helmikuu 05, 2019, 09:05:57
En minäkään urheilua seuraa, mutta ei tämä Nykäsen ruumiin viimeisenkin ruston ja jänteen loppuun kaluaminen yllätä lainkaan. Keltaisen lehdistön lisäksi nyt on kaiken maailman Maria Veitolatkin muka suremassa. Kaikki huoraamassa Nykäsen kuolemalla. Aiemmin julkaisemattomia kappaleitakin odotellessa.

Katselin sattumalta eilen Helsingin Sanomien Aikakoneesta, kuinka suuri uutinen ihmisten ensimmäinen laskeutuminen kuuhun kesällä 1969 on ollut. Olihan se iso uutinen, mutta ei palstamillimetreinä mitattuna läheskään niin iso kuin Matti Nykäsen kuolema, minkä tämän päivän Hesari todistaa.

Mieleeni muistuu 1990-luvun alku, jolloin olin vanhainkodissa töissä. Selasin aikani kuluksi vierashuoneessa olleita uudempia ja vanhempia Seura-lehtiä, joissa eräs toimittaja - en muista nimeä - kirjoitti Matti Nykäsestä. Hän oli kirjoittanut Nykäsen elämästä jo vuosien ajan. Jossakin vaiheessa hän kuitenkin ilmoitti, että nyt leikki loppuu. Hän oli suuttunut Nykäsen temppuihin. Mikäli oikein muistan, ei leikki kuitenkaan loppunut, vaan toimittaja oli taas Nykäsen "kaveri", kun tarve vaati.

Nykäsen tarinaa Seura-lehdistä ja muistakin lukiessani käsitykseni toimittajista muuttui negatiivisemmaksi. Aloin pitää heitä haaskalintuina, jotka tekevät mitä vain lehtijutun saadakseen. Tulin siihen tulokseen, että ihmiset ovat heille pelkkiä kohteita, joilla ei ole muuta arvoa kuin hyödyn saamisen arvo. Tämän huomasi erityisen hyvin Matti Nykäsen kohdalla. Kun hänellä meni hyvin, lehdet ylistivät häntä maasta taivaaseen. Kun hänellä meni huonosti, lehdet kirjoittivat hänestä hyvin loukkaavasti. Kun hän taas yllättäen voitti mitaleja, lehdet nostivat hänet uudelleen puolijumalaksi.

Sain sen opetuksen, että toimittajiin ei kannata luottaa. Kun menestyt, he ylistävät sinua ja teeskentelevät olevansa ystäviä päästäkseen tekemään juttuja yksinoikeudella. Kun sinulla menee huonosti, "toimittajaystäväsi" paljastuvat pelkiksi hyödyntavoittelijoiksi. Käy ilmi, etteivät he olleetkaan todellisia ystäviäsi vaan juonikkaita hyväksikäyttäjiä. He käyttävät sinua hyväksi, kun sinulla menee hyvin, ja he käyttävät sinua hyväksi, kun sinulla menee huonosti. Olet heille pelkkää riistaa.

Tuollainen käsitys minulle tuli, kun 1990-luvun alussa selasin lehtiä useiden vuosien ajalta ja seurasin, mitä toimittajat Matti Nykäsestä kirjoittivat. Olen tuosta ajasta lähtien ja jo ennen sitä ollut hyvin epäluuloinen toimittajia kohtaan. Kun toimittaja ottaa yhteyttä ja haluaa haastatella, ei hän ole ystäväsi eikä edes hyvä tuttavasti, vaikka sellaisena esiintyykin. Kyseessä on pelkkä hyväksikäyttöpeli. Toimittaja haluaa sinun tuntevan, että hän on luottoystäväsi, joka arvostaa sinua, jotta tulisit kertoneeksi hänelle asioita niin kuin luotettavalle ystävälle kerrotaan, ja jotta hän saisi hyvän jutun. Tämä kannattaa pitää mielessä. Jos olet tarpeeksi ovela ja fiksu, voit kääntää asetelman päinvastaiseksi ja käyttää toimittajaa hyväksi. Poliitikot osaavat tämän, ja heidän suhteensa toimittajiin on kissa ja hiiri -leikkiä, jossa kumpikin yrittää olla kissa.

Unforgiven

Näinköhän lienee Nykänen syntinsä oikeuslaitokselle kuitenkin viimeistään nyt sovittanut. Kaikkien aikojen huikeimpia suomalaisia urheiljoita. Lepää rauhassa.
I'm just a soul whose intentions are good

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - helmikuu 05, 2019, 11:40:37
Näinköhän lienee Nykänen syntinsä oikeuslaitokselle kuitenkin viimeistään nyt sovittanut. Kaikkien aikojen huikeimpia suomalaisia urheiljoita. Lepää rauhassa.

Oikeuslaitokselle varmaan. Läheiset sitten voivat olla vieläkin arpisissa fiiliksissä.

Toisin sanoen: olisi itselleni ok, enkä tuntisi tarvetta puuttua koko asiaan, jos keskityttäisiin hehkuttamaan Matin huikeaa urheilu-uraa. Mutta kun aletaan puhua legendasta, koko kansan Matista, kaikkien kaverista ja herkästä tyypistä, jota koko muu maailma käytti hyväkseen, en voi olla huomauttamatta, että olihan siellä Mattikin muussakin mielessä kuin legendana ja huikeana. 

T: Xante

Renttu

Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - helmikuu 05, 2019, 11:40:37
Näinköhän lienee Nykänen syntinsä oikeuslaitokselle kuitenkin viimeistään nyt sovittanut. Kaikkien aikojen huikeimpia suomalaisia urheiljoita. Lepää rauhassa.
Hippikin tuossa mainitsi, että tunnusti sentään mokansa. Sen lisäksi hän on pyytänyt tekojaan moneen kertaan anteeksi - sekä läheisiltään, että julkisuudessa. Yritti aina välillä vilpittömästi ryhdistäytyäkin, mutta vaikeaa oli semminkin, että hän elätti toimittajia ja toimittajat häntä. Tasaisesta ja raittista arjesta ei oikein revitä tuottoisia kohuotsikoita.

Nyt ei voi kuin säälitellen nauraa, että joku suomalaisen tahdikkuuden perikuva (Heh heh!) kuten Pihla Viitala haukkuu Nykästä somessa tuhannen paskaksi. Pihla Viitalan mielipiteiden varassa se Nykäsen suosio tai perikato olikin! Tämän maan pihlaviitaloita tulee uusia ja heidät unohdetaan, mutta voisin lyödä vaikka vetoa, että Nykänen muistetaan vielä kauan. Sekä hyvässä, että pahassa.

Hautajaisistaan tulee varmaan saatanalliset haaskajuhlat. Olen ollut muutamissa hautajaisissa, joissa on myös tiettyjen lehtien edustajia paikalla. Teki kovasti mieli vetää joka iikkaa turpaan. Hyvä, etteivät kuvaajatkin hypi hautamonttuun kesken seremonian, että saisivat haluamiaan kuvia. En yllättyisi enää siitäkään, että siellä on joku degeneroitunut feministiryhmä tekemässä jotain protestiperformanssia.

urogallus

Lainaus käyttäjältä: Renttu - helmikuu 05, 2019, 12:15:43
En yllättyisi enää siitäkään, että siellä on joku degeneroitunut feministiryhmä tekemässä jotain protestiperformanssia.


Mä luulen, että vainajalle itselleen saattaisi hyvinkin sopia FEMENin kommandoryhmän vierailu.

Renttu

Lainaus käyttäjältä: Kopek - helmikuu 05, 2019, 10:59:10
Tuollainen käsitys minulle tuli, kun 1990-luvun alussa selasin lehtiä useiden vuosien ajalta ja seurasin, mitä toimittajat Matti Nykäsestä kirjoittivat. Olen tuosta ajasta lähtien ja jo ennen sitä ollut hyvin epäluuloinen toimittajia kohtaan. Kun toimittaja ottaa yhteyttä ja haluaa haastatella, ei hän ole ystäväsi eikä edes hyvä tuttavasti, vaikka sellaisena esiintyykin. Kyseessä on pelkkä hyväksikäyttöpeli. Toimittaja haluaa sinun tuntevan, että hän on luottoystäväsi, joka arvostaa sinua, jotta tulisit kertoneeksi hänelle asioita niin kuin luotettavalle ystävälle kerrotaan, ja jotta hän saisi hyvän jutun. Tämä kannattaa pitää mielessä. Jos olet tarpeeksi ovela ja fiksu, voit kääntää asetelman päinvastaiseksi ja käyttää toimittajaa hyväksi. Poliitikot osaavat tämän, ja heidän suhteensa toimittajiin on kissa ja hiiri -leikkiä, jossa kumpikin yrittää olla kissa.
Erittäin pitkälle näin, mutta Nykäsen tapauksessa oli niinkin, että hän itsekin tarvitsi ja halusi juuri tämän tyyppistä julkisuutta. Se oli varmasti välillä täyttä helvettiä, mutta siitä maksettiin hyvin.

Renttu

Lainaus käyttäjältä: urogallus - helmikuu 05, 2019, 12:19:30
Mä luulen, että vainajalle itselleen saattaisi hyvinkin sopia FEMENin kommandoryhmän vierailu.
Voi olla! Tuottajien kovalevyiltä saattaa myös löytyä Matin toistaiseksi julkaisemattomia biisejä, joissa näitäkin aiheita sivutaan.

Ehdin nähdä Nykäsen keikalla, vaikka samaan paikkaan osuminen varsinkin juuri sillä hetkellä oli puolivahinko. Ei se silloin niin kännissä ollut kuin Irwin, joka tuli nähtyä keikalla vähän ennen, ennen kuin kuoli. Irwin tosin osasi laulaakin, ja Vexi teki sille hyviä biisejä.

a4

#44
Pihla Viitala ja lainaamansa bloggaaja tekivät rohkean teon kun asiallisesti muistuttivat juuri kuolleen kansallissankarin toistuvasta läheisväkivallasta.
Ja juuri nyt kun aihe on esillä mediassa ja somessa.
Veikkaan että Matti Nykänenkin olisi arvostanut suoraa ja rehellistä puhetta.
Ehkä hautajaisissa pappikin muistaa tämän.