Kuka on köyhä?

[Hippi]

^
On ainakin siinä, että rajuilla hinnankorotuksilla on saatu ainakin osa ihmisistä lopettamaan tupakointi, kun ei ole terveysvalistus mennyt perille.

[Toope]

^
On ainakin siinä, että rajuilla hinnankorotuksilla on saatu ainakin osa ihmisistä lopettamaan tupakointi, kun ei ole terveysvalistus mennyt perille.

Silti vapaan valinnan ohjausta yhteiskunnan taholta. Ymmärrän joskus, mutta on riski.

[Kopek]

* tämä merkki on muistuttamassa eräästä asiasta, johon vielä palaan.

Mistä tässä oli kyse?

Vastasin Kertsin kommenttiin "kuulostaa sellaisen ihmisen puheelta" seuraavasti.

Moneen asiaan voi vaikuttaa, mutta ei siihen, millaisiin olosuhteisiin syntyy.

Joillakin on onni syntyä ympäristöön, jossa voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Kaikille ei tällaista mahdollisuutta suoda, vaan matto vetäistään alta jo syntymässä. Joitakin kunnioitetaan, joitakin halveksitaan.

Elämä ei ole reilu.

Tarkoitin onnellisella vaihtoehdolla köyhään perheeseen ja vaatimattomiin oloihin syntymistä.

Köyhässä perheessä voi menestyä ja saada arvostusta ja ihailua ja kunniaa osakseen. Jos on huono tuuri, ja syntyy rikkaaseen perheeseen, tällaista mahdollisuutta ei ole. Sen sijaan on tuomittu olemaan halveksittu ja inhottu koko ikänsä. Pienestä pitäen joutuu olemaan kiusanteon ja ilkivallan ja väkivallan kohteena tyyliin "nyt rikkaiden pennulle turpiin". Hän joutuu peittelemään taustaansa.

Miten rikkaaseen perheeseen syntyvä voisi erityisemmin menestyä. Tekipä hän mitä tahansa, sen ei katsota johtuvan hänen ahkeruudestaan ja sinnikkyydestään vaan rikkaasta taustastaan. Hyväosaisuus periytyy, korkea koulutus periytyy, näinhän me saamme uutisista lukea. Mikään ei ole rikkaan perheen lapsen omaa ansiota vaan suvun rahojen.

Jos köyhän perheen lapsi menestyy opinnoissaan ja etenee pitkälle ja päätyy korkeaan asemaan, se on sankaritarina, joka todistaa hänen olevan sinnikäs ja lahjakas ja ahkera. Jos rikkaan perheen lapsi etenee samalla tavalla, niin mitä sitten. Se ei todista muuta kuin, että papalla on ollut rahaa ja suhteita ja vaikutusvaltaa.

Köyhän perheen lapsi voi toteuttaa klassisen "ryysyistä rikkauksiin" sankaritarinan. Rikkaan perheen lapsen tarina voi olla korkeintaan päinvastainen eli rikkauksista ryysyihin, mistä on seurauksena loputonta naurua ja vahingoniloa.

Köyhän perheen lapsen sankariura alkaa koulumenestyksellä ja kesätöillä, joilla hän hankkii rahaa köyhälle perheelleen.

Jos paikkakunnan suurimman työnantajayrityksen omistajan lapsi menee pyrkimään kesätöihin, sitä paheksutaan ahneutena, koska eihän hänen ajatella tarvitsevan kesätyöstä saatavaa palkkarahaa. Hänen perheensähän on rikas. Jos hänet palkataan, hän vie työpaikan ja työstä maksettavan palkan jonkun köyhän perheen lapselta, joka oikeasti tarvitsisi kesätyötä. Työnantajallekin hänen palkkaamisensa olisi huonoa PR:ään.

Suvun omaan firmaan kesätöihin meneminen olisi kiusallista samasta syystä, koska sinnekin pyrkii vähävaraisia kesätöihin. Omistajan lapsi palkkatyöläisten keskellä on muutenkin asetelmana epämukava, koska muut tekevät työtä elääksen, mutta tuo yksi... mitä se tekee. Kyttäämässäkö se on?

Kun varakkaan perheen lapsi ei mene kesätöihin, hän on halveksittu laiska luuseri, jonka katsotaan elävän rikkaan sukunsa rahoilla.

Kaikki kuvittelevat, että rikkaan perheen lapsella on rahaa vaikka miten paljon, vaikka sitä ei olisikaan.

Jos köyhän perheen lapsi menee ostamaan käytettyä autoa, hän saa hyvällä tuurilla alennusta. Jos rikkaan perheen lapsi menee ostamaan autoa, sen hinta kaksinkertaistuu, kun ostajan sukunimi käy ilmi. Ostamisessa on käytettävä bulvaania.

Riippuu täysin vanhemmista, mitä rikkaan perheen lapsella on tai ei ole. Jos vanhemmat ovat avokätisiä, lapsi saa kaiken, mitä haluaa. Hänellä on mopoauto ja moottoripyörä ja vesijetti ja mitä hän vain toivoo. Hän pääsee ulkomaanmatkoille kaukaisiin maihin. Mutta jos rikkaan perheen lapsen vanhemmat eivät ole avokätisiä (mille voi olla syynä se, että lapselle annettavat kalliit esineet voisivat herättää muutenkin kateellisessa ympäristössä pahaa verta), lapsella ei ole mopoautoa eikä moottoripyörää eikä vesijettiä vaan viiden kympin rihkamakamera. Ja ulkomailla käyvät vain hänen vanhempansa.

Vähävaraisen perheiden lapset ajelevat kesätöillä hankkimillaan moottoripyörillä ja tekevät Interrail-reissuja. Varakkaan perheen lapsi, jolle kesätyöt eivät ole olleet realistinen vaihtoehto, eikä vanhemmiltakaan suuremmin rahaa ole herunut, ajelee polkupyörällä.

[Hippi]

^
Etköhän jälleen kerran yleistä oman tarinasi koskemaan kaikkia rikkaisiin perheisiin syntyneitä.

Eihän se noin mene. Omasta kokemuksesta taas voin kertoa ihan päinvastaisia tapauksia, joissa hyväosaiset ovat olleet suosittuja luokkakavereiden keskuudessa ja joukossa on erittäin hyvin koulussa ja myöhemmin elämässään menestyneitä sekä sitten hiukan tavallisemmin menestyneitä. Ei raha tässäkään kaikkea ratkaise ja aja ihmisiä johonkin tiettyyn putkeen elämässään.

[Kopek]

^
Etköhän jälleen kerran yleistä oman tarinasi koskemaan kaikkia rikkaisiin perheisiin syntyneitä.

Eihän se noin mene. Omasta kokemuksesta taas voin kertoa ihan päinvastaisia tapauksia, joissa hyväosaiset ovat olleet suosittuja luokkakavereiden keskuudessa ja joukossa on erittäin hyvin koulussa ja myöhemmin elämässään menestyneitä sekä sitten hiukan tavallisemmin menestyneitä. Ei raha tässäkään kaikkea ratkaise ja aja ihmisiä johonkin tiettyyn putkeen elämässään.

Ehkä omat kokemukseni painoivat liikaakin taustalla, joten kirjoituksestani jäi yleistämisen tunne - taas kerran. 

Tapaukset, joissa on joutunut hakatuksi ja vangituksi (perunakellariin, ulkorakennuksen vintille, ankkuriketjuboksiin, puuhun sidotuksi jne.) ja kidutetuksi siksi, että on kuka on, jättävät aika syvät jäljet. Jos väkivallan ja vainon ja tuhotöiden syy olisi ollut erilainen ihonväri, puhuttaisiin sen tason rasismista, ettei sellaista Suomen oloissa voi edes kuvitella. Kokemusta pahentaa tunne siitä, että osa ihmisistä mahdollisesti hyväksyy tapahtumat esimerkiksi ikään kuin vuoden 1918 kostotoimiin kuuluvana. Tapahtumiin tulee luokkasodan henkeä. 

Ajat ovat tietenkin muuttuneet. Riippuu tilanteesta ja paikkakunnasta ja ajankohdasta ja ihmisten naamakertoimesta ja kaikesta mahdollisesta, miten itse kutakin missäkin kohdellaan. Sellaisellakin asialla on merkitystä kuten suhteeellinen varakkuus ja köyhyys. Joku voi olla rikas tai köyhä omassa ympäristössään, mutta ei laajemmin katsottuna.

Jos ihminen omistaa 1,5 miljoonan arvoisen asunnon Helsingin keskustassa, hän on todennäköisesti aika varakas. Tuollainen asunto on kuitenkin aika vaatimaton luukku hintaansa nähden. Joku voi omistaa maaseudulla paljon hienomman asunnon, jonka hinta on vain pieni osa kaupunkiasunnon hinnasta. Miten tuon 1,5 miljoonan euron asunnossa asuvan ihmisen varakkuus siis oikeastaan näkyy.

[kertsi]

Jos paikkakunnan suurimman työnantajayrityksen omistajan lapsi menee pyrkimään kesätöihin, sitä paheksutaan ahneutena, koska eihän hänen ajatella tarvitsevan kesätyöstä saatavaa palkkarahaa. Hänen perheensähän on rikas. Jos hänet palkataan, hän vie työpaikan ja työstä maksettavan palkan jonkun köyhän perheen lapselta, joka oikeasti tarvitsisi kesätyötä. Työnantajallekin hänen palkkaamisensa olisi huonoa PR:ään.

Kuinka paljon tästä ja muusta pitkässä kirjoituksessasi on omia kokemuksiasi, ja kuinka paljon on mielikuvituksesi tuotetta? Yrititkö saada ja tehdä kesätöitä, tai töitä lukukauden aikana, eli puhutko omista kokemuksistasi jokaisessa kohdassa?

[Socrates]

Jos ihminen omistaa 1,5 miljoonan arvoisen asunnon Helsingin keskustassa, hän on todennäköisesti aika varakas. Tuollainen asunto on kuitenkin aika vaatimaton luukku hintaansa nähden. Joku voi omistaa maaseudulla paljon hienomman asunnon, jonka hinta on vain pieni osa kaupunkiasunnon hinnasta. Miten tuon 1,5 miljoonan euron asunnossa asuvan ihmisen varakkuus siis oikeastaan näkyy.

Puolentoista miljoonan asunto keskustassakin on kunnosta riippuen 100-200 neliötä, yleensä lähempänä jälkimmäistä.

Arvoasunnoissa asuu ääripäitä, vauhdikasta elämää viettäviä uraohjuksia ja toisaalta passiivista ja muuten vaatimattomasti eleleviä iäkkäämpiä ihmisiä.

Jälkimmäisillä on usein voimakas tunneside asuntoonsa, mutta ei heillä myöskään ole tarvetta tuhlailla muuten. Sitä asuntoa sitten pakon edessä "syödään" irrottamalla ja myymällä osia tai käänteisellä asuntolainalla. Tuollaisessa tilanteessa elävä on tavallaan rikas ja yhtäaikaa pirun köyhä, jos muuta omaisuutta ei ole  tulot ovat niukat eikä asunnosta pysty luopumaan. Jokainen tilanne on omanlaisensa eikä se niin yksinkertaista ole, että muuta Peräseinäjoelle ja elele siellä herroiksi.

[kertsi]

Ehkä omat kokemukseni painoivat liikaakin taustalla, joten kirjoituksestani jäi yleistämisen tunne - taas kerran. 

Tapaukset, joissa on joutunut hakatuksi ja vangituksi (perunakellariin, ulkorakennuksen vintille, ankkuriketjuboksiin, puuhun sidotuksi jne.) ja kidutetuksi siksi, että on kuka on, jättävät aika syvät jäljet. Jos väkivallan ja vainon ja tuhotöiden syy olisi ollut erilainen ihonväri, puhuttaisiin sen tason rasismista, ettei sellaista Suomen oloissa voi edes kuvitella. Kokemusta pahentaa tunne siitä, että osa ihmisistä mahdollisesti hyväksyy tapahtumat esimerkiksi ikään kuin vuoden 1918 kostotoimiin kuuluvana. Tapahtumiin tulee luokkasodan henkeä. 

Kuinka rankasti paikkakunnallasi rankaistiin punakaartilaisia, ja heidän perheitään teloituksin ja nälkään näännyttämisin vankileireillä, ja vuoden 1918 jälkeen? Teloitettiinko paikkakunnallasi lapsiakin, esimerkiksi 8-vuotiaita kirvesmiehiä? Entä millä lailla paikkakunnallasi kohdeltiin sisällissodan jälkeen punaorpoja ja punaleskiä? Jäivätkö molemmat vanhempansa menettäneet punaorvot esim. oman onnensa nojaan, vailla mitään toimeentulon edellytyksiä? Palkattiinko punaorpoja esim. raatamaan peltotöissä nälkäpalkalla? Suljettiinko heidät ulos yhteiskunnasta? Valkoisten lesket ja orvot saivat eläkettä, punaisten ei, mutta kovinkaan tarkasti en ole  perhetynyt sisällissodan jälkeiseen maan tapaan rangaista kapinallisia, heidän perheenjäseniään ja lapsiaan, ja jälkeläisiä ties kuinka monta sukupolvea. Se tiedetään, että punaleskien ja punaorpojen oli vaikeaa saada työpaikkaa. Ja jos punalesket hakivat toimeentulotukea, vietiin lapsetkin ja äänioikeus! "Lapset oli siis otettava turvaan hirviöäideiltä. Vaivashoitolain nojalla lapsia vietiin väkisin lastenkoteihin ja 1.700 lasta sijoitettiin ideologisesti sopiviin, isänmaallisiin perheisiin Pohjanmaalle ja Etelä-Savoon." Köyhäinhoitolehti vuoden 1918 syksyltä on karua luettavaa, Punaorvot. Suosittelen lukemaan. (Etkös maininnut joskus että suvullasi oli perinteitä köyhäinhoidosta...?)

Kauanko näitä lapsia rangaistiin? Koko elämä? Vai oliko paikkakunnalla ehkä sukuja, jota oli rangaistu puoli vuosisataa ja enemmänkin? Pääsikö punaisesta leimasta koskaan eroon? Tietysti jos lapset erotettiin vanhemmistaan ja side sukuun katkaistiin väkisin, ei voine puhua suvusta. Lapsethan usein väkisin otettiin huostaan ja sijoitettiin joko kurjiin lastenkoteihin kaltoinkohdeltavaksi, tai sijoitettiin "hyviin" perheisiin, vaihtelevasti kohdeltavaksi (kohtelun skaala taisi olla suuri, lähtien hyvästä kohtelusta omana lapsena aina kohtelusta peltotöissä tapettavina orjina - lasten uudet "omistajat" saivat sekä yhteiskunnan avustusta että ilmaista työvoimaa). En jostain syystä odota sinulta rehellistä vastausta tähän. Et ehkä edes ole tullut ajatelleeksi koko asiaa. Siis sitä, mistä voisi katkeruus sinua kohtaan kummuta, tai oikeastaan sitä kohtaan, mitä edustat. Mitä edustit kiusaajillesi? Yksittäistä, tyhjöistä pulpahtanutta rikasta henkilöä? Vaiko rikasta sukua, punaisten jälkeläisiä työnotossa syrjivää sukua, peltotöissä punaorpoja työhön tappavaa sukua, työnantajasukua, köyhäinhoitoalalle erityisesti suuntautunutta sukua, sivistyssukua, yläluokkaa, valkoiseen terroriin osallistuneita, Lapuan liikettä, äärioikeistoa, kiihkoisänmaallisia, kiihkouskovaisia? Tai filantrooppisukua, reilua ja punaorpoja ja punaleskiä sorsimatonta työnantajaa, enkelimäistä sukua, jolloin katkeruus siis kohdistui vain sinuun henkilönä?

En myöskään odota sinulta rehellistä tai puolueetonta vastausta siitä, mistä syystä sisällissotaan päädyttiin. Millainen tilanne oli ennen vuotta 1918? Olet kertonut, että sinua kiusattiin, ja että liität sen 1918 tapahtumiin ja katkeruuteen. Liitätkö katkeruuden myös sukusi historiaan, vai ihan syyttäkö sukuasi kohtaan tunnettiin katkeruutta? Vai sinuako kohtaan henkilökohtaisesti tunnettiin katkeruutta?

[Hayabusa]

Se, että jonkun henkilön esi-isät tai -äidit sata vuotta sitten oletetusti tai vaikka todistetustikin olisivat tehneet jollekin pahaa ei oikeuta kiusaamaan kyseistä henkilöä. Ei oikeuttanut 60-70-luvuilla eikä oikeuta tänäkään päivänä. Me olemme vastuussa vain ja ainoastaan omista teoistamme. Varallisuudesta riippumatta.

[kertsi]

Se, että jonkun henkilön esi-isät tai -äidit sata vuotta sitten oletetusti tai vaikka todistetustikin olisivat tehneet jollekin pahaa ei oikeuta kiusaamaan kyseistä henkilöä. Ei oikeuttanut 60-70-luvuilla eikä oikeuta tänäkään päivänä. Me olemme vastuussa vain ja ainoastaan omista teoistamme. Varallisuudesta riippumatta.

Ei oikeuta. Eikä kukaan ole niin väittänytkään. Ilmiöitä voi silti yrittää ymmärtää. Ja ihmisten väitteiden taustoja voi yrittää kysellä. Vastauksen saamisen kanssa voi olla vähän niin ja näin.

Jos Kopekia on kiusattu sukunsa vuoksi, ja jos valkoisten tai punaisten jälkeläisiä on kiusattu (tai tehty pahempaa) sukunsa vuoksi ties kuinka monta sukupolvea, kumpaankaan on kyllä vaikea hyväksyä.

[Hippi]

Jossain keskisuomalaisessa pikkukunnassa, jossa suvut ovat iän ja ajan asuneet, varmaan nuo sukukaunat periytyvät siinä kuin mikä muu tahansa. Penskat kuulevat, mitä aikuiset puhuvat ja oikeuttavat tekonsa omassa sukupolvessaan.

Onko ne sukuriidat sitten aina rahasta kiinni. Rikkaan suvun vesaa kiusataan aina, vai olisiko myös niin päin, että paremman väen penskat pilkkaavat ja kiusaavat niitä köyhempiä?

Ei ainakaan meidän nurkilla täällä PK-seudulla, tai siis lapsuuteni aikaisessa Helsingin kantakaupungissa kuullut mitään sellaista pahaa puhetta, jossa politiikka olisi takana. Jostain 1918 hässäköistä kuulin vasta koulussa. Kyllä joitain kiusattiin silti, mutta kiusattiin vain siksi, että olivat tavalla tai toisella mulkeroita. Veikkaan että siinä sekalaisessa seurakunnassa jossa kasvoin ja kouluni kävin ei edes ollut mitään sukujen yhteistä historiaa.

[Socrates]

Isoissa kaupungeissa ihmisen varallisuus tai varattomuus ei ole yleisesti tiedossa ellei sitä itse kuuluta.

Myöskin sisällissodan aikaisia kaunoja vatvotaan aniharvoin jos koskaan.

[kertsi]

Ehkei meidänkään koulussa vatvottu kenenkään suvun varakkuutta, mutta kyllä yleisesti oli tiedossa, ketkä asuivat ankeissa vuokrataloissa, ketkä omistusasunnossa kerrostalossa ja ketkä omakotitaloissa. Ja missä kaupunginosassa. Ja keillä oli sukunimi, joka kalskahti hienolta. Eräällä esimerkiksi oli sukunimi, jonka perusteella hänet liitettiin erääseen Suomen rikkaimpaan sukuun. Häntä ei kiusattu. Oli tuskallisen ujo poika. Se tiedettiin, ketkä olivat avainlapsia, joilla siis riippui avain kaulassa, eikä kotona ollut ketään vastaanottamassa, kun tuli koulusta. Sitä en muista, oliko jollain koulukaverillani kotona palvelusväkeä. Tuskin oli. Joillakin oli kotiäitejä.

Korjattu typo.

[Xantippa]

No ei meidän pikkukaupungissa kyllä enää minun aikani tiennyt kenen perhe milläkin puolella oli ollut. Lisäksihän sitä nimenomaan pikkukaupunkeihin sijoitettiin niin paljon karjalaisia, että he viimeistään sekoittivat pakan. Ei kukaan puhunut ikinä kotonaan kuulleen mitään kapinajuttuja ja kai ne olisi ollut niin mehukkaita, että niitä olisi toisteltu, jos niistä kakaroina olisi jotain kuultu.

Lisäksi kysymys "palvelusväestä" on kanssa hieman niin näin: oli meilläkin aina minun kouluuni lähtöön saakka joku tyttö/nainen kotona katsomassa perään ja siinä samalla teki jotain kotitöitäkin, ruokaa jne. Se oli ihan yleistä, että jos molemmat vanhemmat kävivät töissä, joku naapuruston kotiäiti/sukulaistyttö tienasi hieman noin. Päiväkotiin oli tuloraja siten, että jos vanhemmat yhteensä  tienasivat jonkun summan, ei lapsi sinne päässyt. Tämähän olikin yhteiskunnallisesti mielenkiintoinen seikka, joka herätti suuresti polemiikkia = yhteiskunta haittasi naisten työssäkäyntiä ja edisti naisten riippuvuutta miehistä.

Mutta ei sentään ollut erikseen lapsenlikkaa, kokkia ja sisäkköä, vaan saman piti tehdä kaikki.

T: Xante

[kertsi]

Kaikkein köyhimmillä perheillä ei ollut varaa palkata edes lapsenlikkaa, vaan sisarukset jätettiin oman onnensa varaan, kun ei ollut muutakaan mahdoliisuutta ennen aikaan. 7-8-vuotias kävi jo lapsenlikasta, jolle hyvin pystyi uskomaan 5-vuotiaan sisaruksensa hoivan muutama tunti päivässä niin kuin eräässä hyvin tuntemassani perheessä.