Joskus kun Koraania plarasin, jäi vaikutelma että kirja on kokonaisuudessaan samanlaista kiukuttelua kuin profeettojen kirjat Raamatussa. Jos ideana on se että suurin osa ihmiskuntaa on läpimätää sakkia ja aikojen lopussa Allah tai Jeesus tulee ja nakkaa helvettiin käristymään kaikki "pahat" ihmiset, niin miksei kunnon uskova voi luottaa jumaluuteensa edes sen vertaa että jättää "koston" tämän hommiksi?
Tämän vuoksi koko islamin uskon konsepti ei aukene millään tavalla minulle, kun se näyttäytyy poliittisena aktivismina jossa hyökätään milloin ketäkin vastaan Allahin tahdon nimissä. Mahtaa se Allah olla tosi pieni ja mitätön, kun tarvitsee miljardi ihmiskäsiparia hoitelemaan hommat puolestaan. Ja millä tavalla Allah hyötyy siitä että hänen luomiaan ihmisiä raiskataan, poltetaan elävältä ja silvotaan hänen nimissään? Järjetöntä. Islamismi on jotain niin kieroutunutta että se pitäisi määritellä ihmisoikeusrikkomukseksi, ellei niin ole jo tehty.
Itämainen passivismi jossa uskonto kääntää ihmisen ennemmin sisäänpäin, eli lähinnä buddhalaisuus, osin myös hinduismi silloin kun sen harjoittaja karkaa metsiin leikkimään "pyhää" miestä (naistenkin pitäisi periaatteessa saada olla pyhiä kun lapsia on tarpeeksi, mutta en ole kuullut kenestäkään pyhästä naisesta - jotain Ammaa lukuunottamatta), tuntuu luontevammalta olemaan ylipäätään edes uskonto. Miksei tietty k-uskontokin jos ihminen vetäytyy vapaaehtoisesti luostariin, eikä tunne tarvista raiskailla pikkupoikia tai ketään muutakaan.
Islamin piirissäkin on sentään toki suufit. Ja voinee olla jotain muutakin, sellaista missä ihminen tyytyy vain kilvoittelemaan itsessään, eikä käy muiden kimppuun. Mutta eiväthän hiljaiset itsestään ääntä pidä.