Tässä yksi aamu katselin töihin kiiruhtavia ihmisiä. Kovin huolestuneen ja tiukan oloisia olivat monet. Mietin kuka tai mikä heitä käskyttää? Kaikuna kuulin ajatusteni vastaavan: Raha. Mitäs luulisit? Raha se on.
Yleisesti ajatellaan, että raha on vaihdannan väline ja mittari eri tavaroiden arvojen vertaamiseen. Määritelmä on taatusti ihan pätevä, mutta ei selitä miksi rahaa kuuluu tavoitella suu mutrussa ja vatsahappoja takaisin nieleskellen. Rahalla täytyy olla myös symboliarvoa. Koska sillä virallisestikin mitataan sinänsä vertailukelvottomia arvoja kuten materiaalien hintaa, työtä, aikaa ja lojaliteettia, raha on takertunut kuin filosofinen jeesusteippi nykyisin jokaiseen arvoon ja liimaa yhteiskunnan yhteen ja samaan möykkyyn.
Kun seuraavan kerran menette rahan perässä tai teette mitä tahansa sen takia, osaatteko sanoa kuinka monta senttiä jokaisesta tavoitellusta eurosta on unelmia, montako senttiä ahneutta, pelkoa, velvollisuutta, tottumusta, ja kuinka iso siivu on rahaa aivan paljaana, omassa jumalallisessa hahmossaan?