Raha ja rahanhimo

[Kopek]

Raha kiinnostaa minua vain välineenä toteuttaa asioita.

Kalliit esineet ovat monille - ellei useimmille - keinoja osoittaa varallisuutensa. Hieno vene ja hieno auto ja hieno talo eivät kerro muuta kuin sen, että jollakin on ollut varaa hankkia sellaisia.

Jos olisin suurituloinen ja rikas, minua ei kiinnostaisi omaisuuden hankkiminen osoittaakseni muille, että minulla on varaa. Miljoonilla muillakin on varaa, eikä siinä ole mielestäni mitään sen kummempaa. Se on tylsää.

Omaisuuden tarkoitus - jos sillä ylipäätään jokin tarkoitus olisi - olisi minun tapauksessani osoittaa, että minulla on näkemystä ja taitoa ja kulttuurillista sivistystä. Suunnittelin ja rakentaisin itse esineitä, jolloin ne kertoisivat taiteellisuudestani ja suunnittelukyvystäni - tai niiden puutteesta. Ottaisin riskin.

Kaikkea en voisi tietenkään itse tehdä enkä suunnitella, joten ostaisin myös valmiita tuotteita, mutta mieluiten joitakin vanhoja "klassikkoja" kuin uusia.

Yksi tarkoitus omaisuudelle olisi päästä kokeilemaan erilaisia asioita. Ostaisin kuorma- auton, jotta saisin ajaa sellaisella. Ostaisin lentokoneen, jotta voisin lentää sillä - tai ainakin kokeilla sitä epävirallisesti. Tällä foorumillahan on alan konkareita. Rakennuttaisin sukellusveneen, jotta voisin sukeltaa sellaisella. Hankkisin purjeveneen, jotta voisin purjehtia sillä. Ja niin edelleen. 

Omaisuuden tarkoitus ei siis olisi julistaa, että katsokaa, minulla on omaisuutta, olen rikas - vaan osoittaa omaisuuden avulla, millainen ihminen muuten olen, sekä hankkia kokemuksia, joita minun kaltaiseni arka ihminen voi saavuttaa vain, jos omistaa itse välineet. "Anteeksi, voisinko ajaa rekka-autollanne" ei oikein suju minulta.

[MrKAT]

Tänään unelmainen ahne rahanhimoni tyrmättiin. Tein pitkähkön nettikyselysiksakin vastaussarjan Veikkauksen sivuilla ja veikkauskortin rekisteröityminen päättyi lopuksi ilmoitukseen: "/!\ Tapahtui virhe."

Always look on the bright side of life. Sentäs virhe. Aattele jos se olis sanonu: "Algoritmimme havaitsi rahapeliriippuvaisuutesi emmekä voi myöntää sinulle asiakkuutta."

Nyt viikolla sain kun sainkin avattua veikkaus"tilin". Ja innokkaana koska 111 miljoonaa egee alkoi himottaa. Ja siinä veikkaussysteemissä on parikin addiktioestettä: päiväkiintiö ja kuukausikiintiö, jotka voi itse asettaa. Muistaakseni panin rajoiksi 2e/d (liian pieni) ja 100e/kk (liian iso). (Noita pitää ehkä muuttaa vielä, jos pystyy (gulps)).

[kertsi]

Raha kiinnostaa minua vain välineenä toteuttaa asioita.

Kalliit esineet ovat monille - ellei useimmille - keinoja osoittaa varallisuutensa. Hieno vene ja hieno auto ja hieno talo eivät kerro muuta kuin sen, että jollakin on ollut varaa hankkia sellaisia.

Jos olisin suurituloinen ja rikas, minua ei kiinnostaisi omaisuuden hankkiminen osoittaakseni muille, että minulla on varaa. Miljoonilla muillakin on varaa, eikä siinä ole mielestäni mitään sen kummempaa. Se on tylsää.

Omaisuuden tarkoitus - jos sillä ylipäätään jokin tarkoitus olisi - olisi minun tapauksessani osoittaa, että minulla on näkemystä ja taitoa ja kulttuurillista sivistystä. Suunnittelin ja rakentaisin itse esineitä, jolloin ne kertoisivat taiteellisuudestani ja suunnittelukyvystäni - tai niiden puutteesta. Ottaisin riskin.

Kaikkea en voisi tietenkään itse tehdä enkä suunnitella, joten ostaisin myös valmiita tuotteita, mutta mieluiten joitakin vanhoja "klassikkoja" kuin uusia.

Yksi tarkoitus omaisuudelle olisi päästä kokeilemaan erilaisia asioita. Ostaisin kuorma- auton, jotta saisin ajaa sellaisella. Ostaisin lentokoneen, jotta voisin lentää sillä - tai ainakin kokeilla sitä epävirallisesti. Tällä foorumillahan on alan konkareita. Rakennuttaisin sukellusveneen, jotta voisin sukeltaa sellaisella. Hankkisin purjeveneen, jotta voisin purjehtia sillä. Ja niin edelleen. 

Omaisuuden tarkoitus ei siis olisi julistaa, että katsokaa, minulla on omaisuutta, olen rikas - vaan osoittaa omaisuuden avulla, millainen ihminen muuten olen, sekä hankkia kokemuksia, joita minun kaltaiseni arka ihminen voi saavuttaa vain, jos omistaa itse välineet. "Anteeksi, voisinko ajaa rekka-autollanne" ei oikein suju minulta.

Tietysti pitäisi yrittää uskoa, mitä ihminen kertoo asioista, jotka ovat hänelle merkityksellisiä, mutta kun tuo kommentti vaan vaikuttaa niin valheelliselta. Mitä Kopekin juttuja olen lukenut, tulee vaikutelma, että raha on Kopekille ennen kaikkea keino asettaa ihmiset arvojärjestykseen, niin että varakkaammat ovat muka parempia, sivistyneempiä, hienompia (vrt. hienosto), yläluokkaisempia, - ja ikään kuin laadukkaampia - ihmisiä, joille etuoikeudet ikään kuin kuuluvat luonnostaan. Raha vaikuttaisi olevan lisäksi hänelle levelyn mahdollistava asia, kun K. haluasi elvistellä esim. ulkomaanmatkoillaan, tyttärensä balettiharrastuksella, pianonsoitollaan, sukupuullaan (lue: varakkaalla suvullaan), ja ties millä.

[Hayabusa]

Jouduin tänään tekemään suunnittelemattoman matkustuksen. Siinä tuli mieleen, että jos olisi oikein paljon rahaa, olisin voinut "ostaa" aikaa vaikkapa helikopterikyydillä. Hieman pidemmälle ajatellessa tulin tulokseen, että Hayabusan lennättäminen olisi tuhlannut ihmiskunnan kokonaisaikaa. Olisi vaadittu lentäjän aikaa, mekaanikkojen aikaa ja mahdollisesti jotain muita poikkeusjärjestelyjä liikenteeseen aiheuttaen aikahävikkiä mahdollisesti kovinkin monelle ihmiselle.

[Toope]

Jos on valintakysymys, haluan rahaa.

[Hippi]

Nyt viikolla sain kun sainkin avattua veikkaus"tilin". Ja innokkaana koska 111 miljoonaa egee alkoi himottaa. Ja siinä veikkaussysteemissä on parikin addiktioestettä: päiväkiintiö ja kuukausikiintiö, jotka voi itse asettaa. Muistaakseni panin rajoiksi 2e/d (liian pieni) ja 100e/kk (liian iso). (Noita pitää ehkä muuttaa vielä, jos pystyy (gulps)).

Vastailit sitten kiltisti kaikkiin kysymyksiin, etkä tykännyt ollenkaan niistä huonoa niin kuin Toope?

Minulla oli ikivanha ja käyttämätön Veikkauksen tili, kun joskus pidin Lotossa vakioriviä sisällä. Sen tuotto ei missään vaiheessa edes yrittänyt lähentyä sijoitusta, joten kaiken uhallakin jätin kupongin uusimatta jo vuosia sitten. Se on myös vaatinut, että varon osumasta Lottoarvontaa näkemään, koska numerot ovat edelleenkin muistissa. Onneksi Maikkari nappasi Loton, joten arvonnan näkeminen tuli näin ollen mahdottomaksi. Enää tarvitsi vain vältellä voittorivistä kirjoitettuja lehtijuttuja. Onnekseni nekin on vähentyneet aiemmista vuosista.

Toopen kirjoituksen herättelemänä ajattelin parisen viikkoa sitten käydä deletoimassa asiakkuuden tarpeettomana, mutta en löytänyt nopeasti paikkaa, josta tämän olisi voinut tehdä, joten luovuin perusteellisemmasta etsinnästä. Parisen päivää sitten Veikkaus lähestyi minua s-postilla ja pyysi käydä täydentämässä tietoni. Ilmeisesti äskettäinen käyntini aktivoi kirjeen lähetyksen.

Tosiaankin, Veikkaus nyt haluaa tietää, mistä pelaamiseen käyttämäni rahat ovat peräisin ja on kiinnostunut siinä, onko minulla tai läheisilläni poliittista vaikutusvaltaa. Jos mahdollisuus poliittisen vallankäyttöön on päättynyt yli vuosi sitten tai sitä ei olisi ollut lainkaan vuoden sisällä, olisi voinut ruksata "ei". Lisäksi olisi pitänyt arvioida veikkauksen peleihin käyttämänsä rahamäärä.

En edelleenkään löytänyt asiakkuuden poistamismahdollisuutta, joten heitin kysymyksen chättirobolle. Tämä ensin kahteen kertaan varmisti, että haluanko tosiaan irtisanoa asiakkuuteni ja kun vastailin myöntävästi, robo huhuili ihmisen paikalle. Ihminenkin varmisti vielä haluanko ja kun vieläkin halusin, niin hän teki asiakkuuden irtisanomisen ja lähetti vahvistuksen s-postiini.

Vähän harmittaa, ettei syytä kysytty, sillä olisin halunnut sanoa, etten pitänyt noista tungettelevista kysymyksistä. Kun tuossa jo pankkitunniste on takana ja pankki on samat kysymykset tehnyt ja pankkitoimintaan rahavirtojen tunnistaminen kaiketi vielä kuuluukin, niin sen jotenkin vielä sietää tai lähinnä on pakko sietää. Se, mihin rahani pankkitililtä käytän, ei pitäisi kuulu kenellekään.

[Hayabusa]

Vähän harmittaa, ettei syytä kysytty, sillä olisin halunnut sanoa, etten pitänyt noista tungettelevista kysymyksistä. Kun tuossa jo pankkitunniste on takana ja pankki on samat kysymykset tehnyt ja pankkitoimintaan rahavirtojen tunnistaminen kaiketi vielä kuuluukin, niin sen jotenkin vielä sietää tai lähinnä on pakko sietää. Se, mihin rahani pankkitililtä käytän, ei pitäisi kuulu kenellekään.

Uteluun rahojen käytöstä voi vastata linkillä klassikkohaastatteluun. (linkki suoraan aikaan 4min 40s)

https://www.youtube.com/watch?v=KYrF2ZWc29E&t=280s

[Karikko]

Raha kiinnostaa minua vain välineenä toteuttaa asioita.

Luulet, että tuo on se rahanahneuden perimmäinen syy jokaisella.

Tosin nummismaatikot ja muut kirjanoppineet voivat väittää jotain muutakin.

[Karikko]

Nyt viikolla sain kun sainkin avattua veikkaus"tilin". Ja innokkaana koska 111 miljoonaa egee alkoi himottaa. Ja siinä veikkaussysteemissä on parikin addiktioestettä: päiväkiintiö ja kuukausikiintiö, jotka voi itse asettaa. Muistaakseni panin rajoiksi 2e/d (liian pieni) ja 100e/kk (liian iso). (Noita pitää ehkä muuttaa vielä, jos pystyy (gulps)).

Vastailit sitten kiltisti kaikkiin kysymyksiin, etkä tykännyt ollenkaan niistä huonoa niin kuin Toope?

Minulla oli ikivanha ja käyttämätön Veikkauksen tili, kun joskus pidin Lotossa vakioriviä sisällä. Sen tuotto ei missään vaiheessa edes yrittänyt lähentyä sijoitusta, joten kaiken uhallakin jätin kupongin uusimatta jo vuosia sitten. Se on myös vaatinut, että varon osumasta Lottoarvontaa näkemään, koska numerot ovat edelleenkin muistissa. Onneksi Maikkari nappasi Loton, joten arvonnan näkeminen tuli näin ollen mahdottomaksi. Enää tarvitsi vain vältellä voittorivistä kirjoitettuja lehtijuttuja. Onnekseni nekin on vähentyneet aiemmista vuosista.

Toopen kirjoituksen herättelemänä ajattelin parisen viikkoa sitten käydä deletoimassa asiakkuuden tarpeettomana, mutta en löytänyt nopeasti paikkaa, josta tämän olisi voinut tehdä, joten luovuin perusteellisemmasta etsinnästä. Parisen päivää sitten Veikkaus lähestyi minua s-postilla ja pyysi käydä täydentämässä tietoni. Ilmeisesti äskettäinen käyntini aktivoi kirjeen lähetyksen.

Tosiaankin, Veikkaus nyt haluaa tietää, mistä pelaamiseen käyttämäni rahat ovat peräisin ja on kiinnostunut siinä, onko minulla tai läheisilläni poliittista vaikutusvaltaa. Jos mahdollisuus poliittisen vallankäyttöön on päättynyt yli vuosi sitten tai sitä ei olisi ollut lainkaan vuoden sisällä, olisi voinut ruksata "ei". Lisäksi olisi pitänyt arvioida veikkauksen peleihin käyttämänsä rahamäärä.

En edelleenkään löytänyt asiakkuuden poistamismahdollisuutta, joten heitin kysymyksen chättirobolle. Tämä ensin kahteen kertaan varmisti, että haluanko tosiaan irtisanoa asiakkuuteni ja kun vastailin myöntävästi, robo huhuili ihmisen paikalle. Ihminenkin varmisti vielä haluanko ja kun vieläkin halusin, niin hän teki asiakkuuden irtisanomisen ja lähetti vahvistuksen s-postiini.

Vähän harmittaa, ettei syytä kysytty, sillä olisin halunnut sanoa, etten pitänyt noista tungettelevista kysymyksistä. Kun tuossa jo pankkitunniste on takana ja pankki on samat kysymykset tehnyt ja pankkitoimintaan rahavirtojen tunnistaminen kaiketi vielä kuuluukin, niin sen jotenkin vielä sietää tai lähinnä on pakko sietää. Se, mihin rahani pankkitililtä käytän, ei pitäisi kuulu kenellekään.

Hyvin selitetty tuo juttu- luulen kyllä etteivät utele "piruuttaan, vaan ilmeisesti heiltä vaaditaan tuo ukaasi tehtäväksi jokaiselle.

Tavallaan se on hyttysen seulomista, kun oikeasti vain isoilla rahavirroilla olisi jotain käytännön merkitystä "rahanpesussa ja politikkojen lahjomisyrityksissä. Mikä taas sivumennen sanoen on hyvin yleistä, heillehän voi lahjoittaa vaalejakin varten.

Pankitkin taitavat kysellä samaa asiaa- ja vaativat todisteta olemassaolosta, ihmisille jotka ovat olleet asiakassuhteessa kymmeniä vuosia samassa puljussa.

[Hippi]

^
Juu, kyllä siinä selitettiin kyselin olen lakiin perustuva ja pykälätkin oli mainittu, eli "Veikkauksen on tunnettava asiakkaansa". Ei noilla kysymyksillä tutuksi kyllä olisi tullut. Reilumpaa olisi ollut sanoa suoraan, että kysymyksillä tähdätään rahanpesun ja muiden laittomuuksien estämiseen.

Pankithan on tarkkoja ja oma vuosikymmeniä käyttämäni pankki tekee noita tarkistuksia on muutaman vuoden välein, vaikka mikään rahankäyttötoiminnassani ei olisikaan muuttunut. Samat kysymykset tehtiin, kun hain S-pankkiin pankkitunnukset, että voin vuosien bonuskertymät siirtää varsinaiseen pankkiini. Vaikka sanoin, että ei S:n tilille ole tulossa mitään muuta rahaa kuin bonukset, niin silti käytiin koko kysymyspatteristo läpi.


Kävihän minulla mielessä täytellä ne "tunnistamiseen liittyvät" kysymykset Veikkaukselle, mutta laittaa vastaukset kuin olisin isolla rahalla pelaava sekopäinen pelihullu, jolla on kytköksiä politiikkaan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä tuleeko valkotakkiset miehet vai Supo kilkuttelemaan ovikelloa.

[Kopek]

Uutisissa kerrotaan tuon tuostakin, miten oikeusjutussa toinen osapuoli on joutunut maksamaan toisen osapuolen oikeudenkäyntikulut. Summat kuvaavat suuruudessaan lakimiesten pohjatonta rahanhimoa.

Olen tullut siihen tulokseen, että jos joudun oikeuteen jutussa, jossa on vaarana joutua maksamaan oikeudenkäyntikuluja, myönnän saman tien syyllisyyteni, vaikka olisin syytönkin. Kurjaahan tällainen on, mutta vielä kurjempaa olisi menettää kaikki omaisuutensa ja elää loppuikä ulosoton suojaosuudella.

Joudun laskemaan kolikoita ja palauttamaan pulloja ja pyytämään muutaman euron lainaksi tyttäreltäni ostaakseni 15 euroa maksavan kameran muistikortin. Minulle tuhansien tai kymmenien tuhansien eurojen oikeuskulut olisivat aivan utopiaa. Vaikka kaikki omaisuuteni myytäisiin, tuollaisia summia ei kertyisi kasaan.

Nämä ajatukset tulivat mieleeni, kun luin uutisen ex-kaupunginjohtajan tekstiviestittelystä.

https://yle.fi/a/74-20055988

En ymmärrä sitä, että jos ihastuu johonkin, käyttäytyy tavalla, joka saa ihastuksen kohteen nostamaan oikeusjutun ja vaatimaan korvauksia henkisistä kärsimyksistä. Ei kai vastaihastusta herätetä kiusaamalla toista ihmistä? Jos sitä ei ole tullakseen, sitä ei tulekaan.

Mitään instituutiota vastaan ei ainakaan kannata käydä oikeutta, koska se vasta kalliiksi tuleekin. Instituutio murskaa tavallisen kansalaisen säälittä varoituksena muille.

Ilta-Sanomat:

"Maksettavaksi tuli myös lähes 10 000 euroa oikeudenkäyntikuluja."

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009934134.html

https://www.minilex.fi/a/kuka-maksaa-oikeudenk%C3%A4yntikulut

Tuloton ja rahaton pummi voisi ehkä käydä oikeutta mitä ja ketä vastaan tahansa, koska hänellä ei ole, mitä ottaa, eikä hänellä siis ole mitään menetettävää. Hän on pummi ennen oikeudenkäyntiä ja pummi sen jälkeenkin. Jos aikoo käydä oikeutta, kannattaa olla varma siitä, että todella haluaa ja aikoo pysyä pummina loppuikänsä.

[Kopek]

Suurituloinen ihminenkin voi olla pihi ja säästäväinen, mutta usein taitaa kuitenkin olla niin, että ne, joilla on isot tulot, tuhlaavat ja törsäävät ja haaskaavat enemmän kuin ne, joilla ei ole varaa tällaiseen.

Jos haluaa luokitella, esimerkiksi tällaisia luokkia voisi keksiä.

1. Suurituloiset säästäväiset -> vaurastuvat hiljalleen

2. Suurituloiset tuhlarit -> kuluttavat sen, minkä hankkivat

3. Suurituloiset ylikuluttajat -> kuluttavat enemmän kuin hankkivat, joten velkaantuvat

4. Pienituloiset säästäväiset -> elävät vaatimattomasti ja yrittävät säästää edes vähän

5. Pienituloiset tuhlarit -> se, mikä tulee, myös menee

6. Pienituloiset ylikuluttajat -> elävät velaksi ja joutuvat velkakurjuuteen ja ulosottoon

Muitakin luokkia varmaan voi keksiä. On kai myös keskituloisia ihmisiä. Jäi määrittelemättä myös se, mikä on tuhlaamista. Voihan jonkun raha mennä pakollisiin menoihin, joille hän ei mahda mitään. Olisi kohtuutonta syyttää tuhlariksi ihmistä, jolla on suuria sairauskuluja tai muita tämän tyyppisiä menoja, jotka on pakko hoitaa, maksoi mitä maksoi. Ehkä tuohon luokitteluun voisi lisätä huono-onnisten luokan. Eli olivatpa tulot millaiset tahansa, ongelmia voi tulla, kun huono tuuri iskee. Hyvätuloisen ongelmat voivat tietysti olla vähän erilaisia kuin pienituloisen ongelmat.

Kenen joukossa seisot?

[Socrates]

Kenen joukossa seisot?

Olen sillä lailla poikkeuksellinen ihminen, että minussa yhdistyvät laiskotteleva ja tuhlaileva elämäntyyli.

[Hippi]

^
Voisi kysyä, miten luokitellaan pienituloinen ja suurituloinen? Mihin on hävinnyt suuri joukko keskituloisia vai kuuluuko se jompaankumpaan noista kahdesta? Noidenkin rajat kai on aika liukuvia sen mukaan, millaiset tulot luokittelijalla on.

Mutta jos tarkemmin miettii, niin eihän noissa luokissa tulon määrä ole oleellinen tekijä ollenkaan. Se pelkästään mahdollistaa suuremman tai pienemmän operoinnin rahalla. Kolmijako riittää ihan hyvin.

1. säästäväiset -> vaurastuvat hiljalleen

2. tuhlarit -> kuluttavat sen, minkä hankkivat

3. ylikuluttajat -> kuluttavat enemmän kuin hankkivat, joten velkaantuvat

Tarkemmin mietittynä tuo 2. tuhlarit on aika epäoikeudenmukainen nimitys niille, jotka todella joutuvat pelaamaan nollasummapeliä pitääkseen tulot ja menot tasapainossa ja usein myös tinkimään tarpeellisesta. Nämähän on usein niitä, jotka joutuvat tinkimään ruuan laadusta tai jättää lääkkeitäkin ostamatta.

Kenenkö joukoissa seison? Tulotasosta riippumatta olen aina seissyt säästäväisten joukossa. Siinäkin alussa joutui tinkimään tarpeellisesta, jotta sai sen riittävän puskurin rakennettua. Näin ei korttitalo romahtanut jonkun pienen vastoinkäymisen vuoksi.

[Hayabusa]

Kenenkö joukoissa seison? Tulotasosta riippumatta olen aina seissyt säästäväisten joukossa. Siinäkin alussa joutui tinkimään tarpeellisesta, jotta sai sen riittävän puskurin rakennettua. Näin ei korttitalo romahtanut jonkun pienen vastoinkäymisen vuoksi.

Olen Hipin tiimissä tässäkin asiassa. 

Andy "kolkyt donaa" McCoyn kenties pienessä tuiskeessa ja vahingossa lausuma viisaus siitä, että on hyvä varautua tarpeeseen pitää edelleen paikkansa. Jos asiaa haluaa viedä pidemmälle kannattaa miettiä Donald Rumsfeldin lausumaa varautumisesta:
There are known knowns; there are things we know we know. We also know there are known unknowns; that is to say we know there are some things we do not know. But there are also unknown unknowns - the ones we don't know we don't know.
Kaikkeen ei tietenkään voi varautua, mutta voi kasata sitä puskuria ja suunnitelmaa jopa siihen miten toimia jos tuntematon tuntematon iskee.