Keskustelua säästä

[kertsi]

Eräs meteorologiaa opiskellut ystäväni suojasi ulkolämpömittarinsa alumiinifoliolla. Ei pääse kai suora lämpösäteily yhtä paljon lämmittämään.

Hipille ehdottaisin toisen mittarin hankkimista toisen puolen ikkunaan.

[Hippi]

^
Juu, on käynyt mielessä, mutta näkee sen todellisen lämpötilan netistä riittävällä tarkkuudella. Pitää vain lopettaa tuo keittiön ikkunan mittarin lukeminen aurinkoisella säällä.

[Hippi]

Onpa taas uusi sääilmiö syntynyt. 

Kuuman kostea virtaus viritti ukkosansan – meteorologi varoittaa: Kohta täällä taivas lyö tulta

Harmi, että artikkelissa ei selitetty tuota ukkosansaa ja kuka on vaarassa ansaan joutua ja miten.

Tuli kuitenkin vaikutelma, että otsikon värkkääjä ei halunnut toistaa omassa otsikossaan jutussa mainitun blogin otsikkoa:

Kuuma kosteus on virittänyt ukkoskentän

Onhan nyt ukkosansa paljon jännittävämpi kuin ukkoskenttä, onhan?

Eikä kyllä kumpikaan jutussa mainittu meteorologi varoittanut, että kohta täällä
Taivas Lyö Tulta 

[Kopek]

Teen kesämökin saunaan kattoremonttia. En jaksanut peittää avointa kattoa "pressuilla", vaikka aamuksi luvattiin sadetta. Katsotaan, miten käy. Ei sitä edes saa kunnolla peitettyä kohtuullisella vaivannäöllä. Savupiippu tekee homman hankalaksi.

[-:)lauri]

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pekka-pouta-paljastaa-kaanteen-saassa-kohta-jytisee-ukkonen-katso-miten-rintama-liikkuu/8186668#gs.5uoc3g

Ukkosia. Ukkosia kaikkialla. Varo Hippi, ettet joudu ukkosansaan.

[Hippi]

^
Kunpa joutuisinkin ja saisi nyt rytistä oikein urakalla ja pitkään. Mutta ukkoset tuntuvat syystä, jota en tiedä, aina kiertävän paikat, jossa pidän matalaa majaani. Muutaman kerran elämässäni olen päässyt sellaiseen ukkosansaan, että siinä on ollut muisteltavaa pidemmäksikin aikaa.

Pikkulikkana maalla, tästä noin 30 km sisämaahan päin, koin ehkä kovimman ukkosen ikinä. Olin ehkä noin kuuden tai seitsemän ikäinen tuolloin. Ukkonen ravisteli pahanpäiväisesti koko Etelä-Suomea ja aiheutti melkoista tuhoakin. Nukuimme äidin kanssa tilan päärakennuksen vintillä ja äiti hätisti minut kanssaan alakertaan tupaan, sillä äiti pelkäsi aivan kamalasti. Minua vain harmitti, kun yläkerran ikkunasta olisi ollut paljon paremmat näkymät.

Viimeisimmästä oikein kunnollisesta ukkosesta onkin jo aikaa melkoisesti siitäkin. Nuorimmat tytöt olivat vielä päiväkoti-ikäisiä ja olivat kesän varapaikassa, johon oli vähän pidempi kävelymatka. Aurinko paistoi vielä, kun lähdimme päiväkodilta iltapäivällä kotia kohti. Aivan tyhjästä ilmestyivät sadepilvet ja järkyttävä rankkasade alkoi hakata meitä. Tyttöjen piti nostaa reput päänsä suojaksi, sillä sade tosiaan sattui. Samassa alkoi salamoida ja jyristä niin, että repivät räsähdykset kuuluivat samaan aikaan kuin salamat leimahtelivat. Tuossa kyllä pistettiin jo juoksuksi. Jos nyt oikein muistan, niin tuokin oli pitkän hellejakson loppunäytös. Kerrassaan upeaa

Mutta tosiaan, kun asuin Helsingin kantakaupungissa, niin parhaat ukkoset olivat aina Itä-Helsingissä. Kun muutin Kontulaan, niin sieltä ukkoset kaikkosivat tai loivenivat. Nyt Tiksissä ei ole tämän liki seitsemän vuoden aikana ollut kuin pari vähän ärhäkkäämpää ukkosta ja nekin on menneet nopeasti ohi.

[-:)lauri]

^
Salamoissa ei ole paljoa nauttimista, kun ovat ohi niin nopeasi, mutta jyrähykset ovat sen verta komeita, että ukkosia itsekin mielelläni todistaisin.

[Hippi]

^
On ne salamat aika jänniä, kun iskee niin lähelle, että sen sähkön voi haistaa

[kertsi]

Mökillä ukkoset ovat aina vähän pelottavia.

[Aave]

Kunpa joutuisinkin ja saisi nyt rytistä oikein urakalla ja pitkään. Mutta ukkoset tuntuvat syystä, jota en tiedä, aina kiertävän paikat, jossa pidän matalaa majaani. Muutaman kerran elämässäni olen päässyt sellaiseen ukkosansaan, että siinä on ollut muisteltavaa pidemmäksikin aikaa.

Sama.

Ensimmäisen kerran näin kävi kakarana, kun olimme perheen kanssa matkoilla Sotšissa. Siellä päin on suuri ja upea tippukiviluola, jonne kuljetaan viimeiset sadat metrit kävellen, vuorenrinnettä pitkin ylös. Ukkosmyrsky oli ollut tekeytymässä jo hyvän aikaa, mutta puhkesi täyteen loistoonsa juuri sen kävelymatkan aikana. Niillä leveysasteilla salamatkin ovat kunnon haravasalamoita, eivätkä näitä Suomen leveyspiirin kertalaakisalamoita.

Voi että, kun olin naama messingillä koko matkan! Synkkyys, jyty ja jylinä! Se ukkosmyrskyssä eeppiseen tippukiviluolaan meno löi laudalta kaikki tivolien kummitustalot ja -junat, parasta pikkupojalle ikinä!

Toisen kerran sattui ja tapahtui täällä Suomessa, Nokian lähellä olevalla järvellä. Olimme vuokranneet sieltä viime tingassa kaveriporukan kanssa juhannukseksi mökin. Mökki oli pieni ja piskuinen mummonmökki, lähes yhtä pienessä ja piskuisessa saaressa keskellä sitä järveä. Meitä oli jotain 10+ henkilöä, jolloin majoitus oli todella kimppaan. Siitä saaren vierestä kulki vielä voimalinja järven yli.

Valtava ukkosmyrsky tuli suoraan päälle, ja se oli lyhyt mutta raivokas myrsky! Silloista heilaa pelotti niin pirusti, mutta minulla oli mahtavaa! Ilman sähköistymisen voi haistaa ja maistaa; tiesin kertoa muille että jos ihokarvat saati hiukset alkavat nousta sähköistymisestä pystyyn, niin silloin pitää juosta paikalta pois ja lujaa. Vaikka sitten veneeseen ja veteen, mutta salaman iskeminen juuri niille sijoille on siinä tapauksessa varma.

Salama ei iskenyt kertaakaan itse saareen eikä voimalinjaankaan, mutta siinä meni useampi minuutti, että salamoi suoraan yläpuolella. Salamoi ja myrskysi niin kovaa että kaikki keskustelu piti käydä huutaen, eikä iskujen ja jyrähdysten välillä ollut lainkaan viivettä. Myöhemmin kuultiin rannalla olleelta kioskinpitäjältä, että Nokialla oli menneet myrskyssä sähköt poikki.

Ai niin, sinne saareen tuli myrskyltä suojaan myös sorsaemo poikastensa kanssa. Kuvaavaa, että sekin piti myrskyä suurempana hätänä, kuin saaressa olleita ihmisiä. Se oli mahtava ukkosmyrsky!

Ilman sähköistymisestä edellä kuvattuun pisteeseen on olemassa surullisenkuuluisa valokuvakin, kahdesta veljeksestä. Kuva jäi heidän viimeisekseen, kun eivät ymmärtäneet olevansa hengenvaarassa. Kuva, ja tapausta koskeva artikkeli (nbcnews.com).

"At the time, we thought this was humorous," McQuilken recalled. "I took a photo of Mary and Mary took a photo of Sean and me. I raised my right hand into the air and the ring I had on began to buzz so loudly that everyone could hear it".

[Xantippa]

Siis herranjumala veteen ja veneeseen?? Kaksi erittäin vältettävää paikkaa ukkosilmalla, ei missään tapauksessa pidä mennä!

Pahalla ukkosella mennään sisälle, suljetaan ovet ja ikkunat, vältetään takkoja, pistorasioita ja vesihanoja. Ainakin itselle on tämä opetettu jo alakouluikäisenä, ellei sitä ennen.

Itse olen ollut muutamassa aikamoisessa myräkässä niin Suomessa kuin ulkomailla, mutta en ole fani, en toisaalta kyllä pelkääkään ukkosta, vaikka lähellekin on pariin otteeseen jysähtänyt. Ainoa, mitä näin aikuiselämässä harmittelee, on todennäköiset vahingot, aina jossakin päin ja jollekin.

T: Xante

[kertsi]

Sorsaemollakin ^^ oli enemmän järkeä päässään, tai ainakin vaistot kohillaan, kun nimenomaan tuli pois vedestä ukkosenilmalla.

[Hippi]

Joskus sitä joutuu tahtomattaankin melkoisiin tilanteisiin. Varmaan olen jollain foorumilla ennenkin tämän kertonut, mutta kerronpa uudelleen.

Sinä kesänä olin viidentoista tai kuudentoista ja poikakaverini oli kaksi vuotta vanhempi. Olimme hänen äidinäitinsä luona Vääksyssä lomalla. Oli ihan tavallinen kaunis ja kuuma kesäpäivä, kun lähdimme "selkäsaarille" veneellä. Yritin tutkailla karttaa äsken ja uskoisin, niiden pienten saarien olleen Asikkalan selällä. Ne kyllä olivat enemmänkin vedestä pistäviä kivikoita, joilla oli jotain pieniä puita, mutta ei oikeastaan mitään suojaa. Vene oli tavallinen lasikuituinen soutuveneen näköinen, jossa oli pieni perämoottori. Kaverini oli kyllä lapsesta asti pöristellyt pitkin järveä, joten sen puoleen kaikki oli ok.

Vietimme aikaa saarilla ja pyydystimme mutuja kaverin isän liikkeeseen. Jossain vaiheessa tajusimme, että tuuli oli yltynyt ja aallokko oli voimistunut. Jostain pohjoisen suunnasta kuului kaukaista ukkosta. Ennen kuin oli kamat kasassa ja pääsimme matkaan, maailma oli synkistynyt ja järvi jo myrskysi. En vieläkään ymmärrä, miten aallokko voimistui niin äkisti.

Kevyt vene poukkoili mielestäni jokseenkin holtittomasti ja silloin pelkäsin oikeasti. Välillä jouduimme poikittain kahden aallon väliin, mutta jotenkin kaverini sai pidettyä veneen pinnalla. Jätkä vielä nauroi, kun minä taisin hiukan huutaa. Saattaapa olla, että henkikulta oli hiuskarvan varassa tuolla reissulla, mutta pääsimme perille. Loppumatkasta osa meni jo leppeämmin, sillä mökkirannan ja ison selän välissä oli saari, joka hiukan suojasi pahimmalta aallokolta.

Oli ollut mummoparka peloissaan, kun ikänsä tuolla asuneena tiesi millaisissa oloissa olimme joutuneet olemaan. Saarille jääminenkään ei olisi ollut kovin viisas veto, sillä jos oikein käsitin, niin pahimmillaan aallot olisivat lyöneet matalan kivikon yli ja mahdolliselle ukkoselle olisimme olleet hyvä kohde.

Ukkonen tuli vasta, kun olimme päässeet turvaan, joten siinä olimme todella onnekkaita. Kauhea päivä jatkui vielä kauheampana yönä, sillä tuo oli ainoa kerta, kun olin polttanut auringossa lähes koko kehoni. Pienet bikinit suojasivat sen mitä suojasivat. Tuska alkoi nukkumaan mennessä, kun ei voinut oikein mitenkään päin saada kivutonta asentoa. Paranihan se nahka aikanaan, tai oikeammin päällimmäinen kerros rullautui pois ja uusi kasvoi tilalle.

Tuossa nyt voisi sanoa, että nuoripari joutui sääansaan.

[Aave]

^
Vastaava on käynyt minullekin, jälleen kerran lapsukaisena kesäleirillä. Olimme venostelemassa ja leirin rannasta kaaaaukana, siellä juuri tutustumani uuden kaverin kanssa. Ukkosmyrsky yllätti ja tosiaan, aallot saattavat silloin järvimaisemissakin äityä koviksi, lapsosille semminkin. En tuolloinkaan silti varsinaisesti pelännyt, vaan muistan edelleen kun ryhdyin siellä ukkosessa ja aallokossa tilannesukkelana laulamaan: "Juokse sinä mumma kun taivas on niin tumma ja taival niin pitkänlainen"*... Ja sitten naurettiin samalla hysteeristä naurua, kun kaveri souti minkä airoista lähti!

Kastuttiin läpimäriksi ja kylmäkin tuli, mutta päästiin kuin päästiinkin pois vedestä, ja takaisin leirikeskuksen lämpöön.


*Tapio Rautavaara: Hummani hei

[Xantippa]

Järvenselät tekee tuota, aallokko on pientä ja terävää ja tuntuu, että tuulee joka suunnasta. Eilenkin meidän veneillessä pikku venhollamme oli parasta lähteä tulemaan rantoja pitkin, joskaan sekään ei ole hyvä, kun vene puskeutuu liian rantaan, joka myös sitten lähes aina on karikkoinen.

Samaa mieltä siinä, että aina jos vesiltä pääsee pois, pitää lähteä pois, olisi siellä saarilla myrskyssä ankeaa ollut vähintään ja vaarallista.

Palaminen on kyllä vielä kurjempi juttu, itse en ole polttanut kuin jalan päälliset kerran (en vaan tajunnut suojata) ja kyllä oli pari päivää kipu. Onneksi en ole kesäisin kenkäihmisiä muutoinkaan, niin sikäli pääsin helpommalla.

T: Xante