Ei ole tosiaan marraskuut veljiä keskenään.
Viisitoista vuotta sitten oli varsin erilainen marraskuu. Kuun alussa, ensimmäisellä viikolla, oli pakkasta ja hiukan luntakin. Tämä jäi mieleen päivästä, jolloin kuulin kahden nuoremman tyttäreni isän kuolleen. Olin matkalla töistä kotiin ja treffasimme keskimmäiseni kanssa ostarilla ja mieleen on painunut palelevan itkuisen tytön olemus, kun hänet tapasin. Silloin satoi ohuelti lunta.
Miehen asunto piti saada kuukauden loppuun mennessä tyhjennetyksi, joten siihen puuhaan tartuimme kohtalaisen pian, sillä kaksio oli melkoisen täynnä "kaikenlaista". Useampana päivänä kävimme asunnolla ja kaiken aikaa satoi sakeanaan lunta. Kun lopulta pääsimme tilanteeseen, että tilaamamme roinan poisviejän piti saapua, se tuli vasta pahasti myöhässä sovitusta ajasta. Kuski ja apumies olivat kiukkuisia kuin ampaiset, kun olivat olleet päivän aikana moneen kertaan jumissa lumien vuoksi ja nytkään eivät päässeet ihan oveen kiinni ajamaan autoaan, vaan jäi kantamismatkaa.
Lunta oli tuolloin tosiaan isot kinokset marraskuun puolivälin tienoolta eteenpäin. Siihen tuskin tullaan tänä vuonna pääsemään, vaikka parin viikon ennusteessa aika vakaasti ennustetaan pientä pakkasta ja ehkä jopa pientä lumenhuituvaakin, mutta kinoksiksi tuskin riittää.
