Erilaisista perhemalleista ja sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta

[TSS]

Tällä foorumilla on yksi jos toinenkin kirjoittanut, että biologisella sukulaisuudella ei ole suurta merkitystä tai lainkaan merkitystä. Tärkeintä on emotionaalinen sukulaisuus.

En nyt jaksa etsiä esimerkkejä tällaisista mielipiteistä, vaikka muutama kirjoittaja tulee mieleen, joiden teksteistä kyseisen ajatuksen jossakin muodossaan löytäisi.

Esitän kysymyksen.

Jos biologinen sukulaisuus on yhdentekevä, miksi ihmiset etsivät tuntemattomia biologisia sukulaisiaan kuten äitejään ja isiään ja sisaruksiaan?

Ajatus tuli mieleeni lukiessani tätä juttua:

"I'm 42 years old and I'm meeting her and hugging her and holding her for the very first time. That's so unnatural!" Thyden said later, reflecting on the moment. "It kind of brought me to grips with the wrong that had been done. And then, to know her is to love her."

https://edition.cnn.com/2023/09/09/americas/chile-adoption-reunited/index.html

Riippuu puhutaanko lähisukulaisista vai etäisemmistä. Sisarusteni lapset ovat perimältään enää puoliksi sukuani ja sitä etäisemmät vieläkin vähemmän.

Viime kesänä kävin moikkaamassa serkkuani ja olihan se aika masentava kokemus, kun ei ollut oikein mitään yhteistä. Kai tuolla itärajan takana on sukulaisia, mutta eipä taida kannattaa etsiä.

Lähisukulaiset ovat sitten toinen juttu. Varmasti olisi viisampaa käydä useammin vaikka siskon luona kuin höpöttää täällä saati jossain facessa sen harhan vallassa, että on jotenkin hengenheimolainen ja tärkeä heille.

Suhdetta lähisukulaisiin pitäisi vaalia paremmin, mutta se on usein vaikeaa suvun laajetessa ja hajaantuessa.

Sukurakkaus voi olla osaltaan ikäkysymyskin. Vaikka itse olen aina ollut aika perhekeskeinen ja sukurakaskin, niin nuorempana ystävyyssuhteiden arvostus korostui. Sitten taas tässä elämänvaiheessa tuntuu, että suhteet lähisukulaisiin ovat tärkeysjärjestyksessä kärkipäässä. Lähisukulaisten, erityisesti omien sisarusten kanssa myös jaetaan samaa geeni- ja ympäristöperimää, mikä vaikkapa noiden temperamenttikeskustelujenkin valossa lisää yhteisen jakamisen pohjaa. Aika suurella todennäköisyydellä oma sisarus jakaa monia samoja elämään vaikuttavia ominaisuuksia, jonka pohjalta keskinäinen ymmärrys voi olla suurempaa kuin jonkun muun kanssa. Toisaalta lähisukulaisuus ei tietenkään ole tae mistään sielujen sympatiasta.

[Toope]

Geneettinen sukulaisuus luo helpommin syvää sukulaissuhdetta. Tuo on kai itsestäänselvää?

[Toope]

Vanhempien ja perheen merkityksestä, kuunnellaanko John Lennonia (Mother)?:

https://www.youtube.com/watch?v=3D0nMzHjMR8

Mother, you had me
But I never had you
I, I wanted you
You didn't want me
So, I
I just got to tell you
Goodbye
Goodbye

Father, you left me
But I never left you
I needed you
You didn't need me
So, I
I just got to tell you, mm
Goodbye
Goodbye

Children, don't do
What I have done
I couldn't walk
And I tried to run
So, I
I just got to tell you
Goodbye
Goodbye

Mama don't go
Daddy come home
Mama don't go
...

Lapsi tarvitsee isää ja äitiä!

[Norma Bates]

Yksi perhemalli on uskovainen perhe. Katselin lopulta viimeisenkin osan neliosaisesta sarjasta jossa jehovien keskuudessa on raiskattu lapsia ja sitten on kielletty perheitä ottamasta yhteyttä poliisiin sun muihin viranomaisiin, koska yhteiskunta on Saatanan vallassa. Tavallaan nämä raiskatut lapset on siis raiskattu henkisesti vielä uudestaan tämän paskapääjärjestön taholta. Lapset on pakotettu kuvailemaan jonkun ukkoraadin edessä mitä heille on tehty, sitten on jäkätetty että todistajat puuttuu, ja tapauksista uskonveljien kesken laaditut raportit on paiskattu arkistoon homehtumaan. USA:ssa sarjan mukaan tuli sellainen laki että vuoden sisällä jo vanhentuneiksikin merkatut raiskuut pitää ottaa käsittelyyn. Ja yritetään saada jehovilta niitä raportteja, mutta eivät vaan suostu antamaan. On se jännä että saa jopa rikkoa laki, kun ollaan uskovaisia.

Viimeisessä osassa oli sentään jo yksi mies joka edes pikkaisen piittasi siitä mitä hänen tyttärelleen oli tapahtunut. Tämä isukki sitten suistui alkoholismiin, kun meni niin sekaisin siitä että kun hän ehti ilmoittaa poliisille, niin pakotettiin luopumaan syytteistä pelottelemalla että suljetaan uskonyhteisöstä pois.

Minulle on kyllä täysin käsittämätöntä että miten kukaan voi asettaa uskonnon itselleen omia lapsiaan tärkeämmäksi. Jos minä olisin tehnyt lapsia, niin todennäköisesti olisin pölöttänyt omasta uskostani, mutta en sitä kyllä olisi alkanut lasten päihin runttaamaan. Ei minullekaan niin tehty omassa lapsuudenkodissani. Tai ehkä nyt sitten olen vaan niin autistinen, etten käsitä minkä takia pitäisi käännyttää joku toinen samaan uskoon mikä itsellä on. Kun se on minun juttuni, niin miksi sen pitäisi olla kenenkään toisen juttu?

[Toope]

Yksi perhemalli on uskovainen perhe...

Uskovainen maltillisen konservatiivinen perhemalli saattaa ehkä olla tervein malli, tuottaen terveimpiä jälkeläisiä?!

[Norma Bates]

Yksi perhemalli on uskovainen perhe...

Uskovainen maltillisen konservatiivinen perhemalli saattaa ehkä olla tervein malli, tuottaen terveimpiä jälkeläisiä?!

Onko se nyt sitten järin terve perhe jossa lapset on raiskattu isän, veljen, naapurin ukon tai uskonyhteisön "vanhimpien" toimesta... Näitä hyväksikäyttötapauksia paukkuu niin perkeleesti kaikista mahdollisista uskonyhteisöistä, että alkaa mietityttää että uskovaisuus perversoi ihmisen. On se sitten jännä etteivät saa heitettyä näitä lapseenkoskijoita keskuudestaan veks. Ennemmin sieltä sitten lentää se joka alkaa puhumaan isoon ääneen että koskettu on.

Muistuu aina mieleen nettiaikojeni alkuvuosilta miten nuori nainen ilmoitti että on ryhtynyt ateistiksi tultuaan uskovaisen perheenjäsenen hyväksikäyttämäksi. Eikös siinä ollut heti joku saarnamies huutamassa että valehtelet.

[Hippi]

Geneettinen sukulaisuus luo helpommin syvää sukulaissuhdetta. Tuo on kai itsestäänselvää?

Ei ole mitenkään itsestään selvää. Kyllähän biologisissa sukulaisissa voi olla täysiä kusipäitä ihan samalla tavalla kuin muissakin ihmisissä.

Parisuhdekin on sukulaisuussuhde ja emmehän toki suosi geneettisten sukulaisten parisuhteita, emmehän? Parisuhde voi olla erittäin syvä sukulaissuhde ilman geneettistä sukulaisuutta.

Monesti myös adoptiolapset ovat hyvin syvästi rakastettuja eikä näissäkään suhteissa ole kyse geneettisestä sukulaisuudesta. Tosin voi olla, jos sukulaislapsi on jäänyt orvoksi ja sen sitten joku sukulainen adoptoi.

Kyllähän ihmissuhteiden syvyys ja lämpimyys on riippuvainen monesta muustakin asiasta. Välttämättä edes lapsen ja biologisen vanhemman suhde ei ole lämmin, vaikka sen voisi kuvitella aina olevan syvä, "ikuinen" ja kaiken kestävä, Mutta näin ei todellakaan aina ole.

[Jaska]

Samaa mieltä, turha sanoakaan. Ei ole mitenkään itsestään selvää, että pikkuserkkuun muodostuu lähempi (sukulais)suhde kuin lapsen aviopuolisoon. Tai omaan.

[Hippi]

^
No joo, ex-vävystäni olen sanonut, että hän on se poika, joka minulta on jäänyt saamatta. Pidämme edelleen tiiviisti yhteyttä, vaikka hänellä on jo uusi tyttöystävä, johon olen myös tutustunut. Samoin tiivis yhteys on nuorimmaiseni puolisoon. Molemmat ovat hyvin rakkaita minulle.

[Karikko]

Ihmissuhteet ovat antamista ja saamista, siis vuorovaikuttavia. Toisten kanssa tulee hyvin toimeen ja joidenkin kanssa koettaa välttää  kanssakäymistä. Varmaan luonteenlaadut ja elämäntilanteet sekä kaikki siihen liittyvä on oleellista. Keskusteleminenkin joidenkin kanssa on helppoa, jos ollaan hieman samoilla aallonpituuksilla.

Jotain miellyttävää suhteissa on ilmeisesti silloin, kun niitä ylläpidetään vielä muutosten jälkeenkin. Voi olla myös yhteisiä asioita kuten ehkä lapsia lapsenlapsia tai jokin muu side joka vaikuttaa.
Erotkin ovat helpompia, jos ne ovat sopuisia, vaikka erotessa olisikin hieman pettymystä.

[Toope]

Geneettinen sukulaisuus luo helpommin syvää sukulaissuhdetta. Tuo on kai itsestäänselvää?

Ei ole mitenkään itsestään selvää.

En sanonutkaan, että väistämätttä, vaan helpommin.