Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Koulu-uudistus, uusi oppimiskäsitys, inkluusio ja mitä siitä seuraa

Aloittaja Edward, toukokuu 26, 2020, 15:11:19

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Edward

Lisätty aloitusviesti.
Ketjun aloittaja vaihtui viestien siirron seurauksena

Aave

Kouluväkivalta on ollut nyt hyvin tapetilla, mutta tuskinpa mediahuomiosta mitään suurta muutosta seuraa. Varsinkin, kun ongelma on nykyisin suoraan itse koulujärjestelmän rakenteissa. Seuraava artikkeli on vuoden vanha; se valottaa tätä laajempaa ongelmaa: Inkluusio romuttaa koulutusjärjestelmämme perustan – yhteiskunta menettää huippulahjakkaat ja samalla erityistä tukea vaativat oppilaat eivät saa tarpeeksi apua (Satakunnan kansa).

Uusi uljas inkluusio tulee YK:n vaatimuksesta ja toimesta, Inclusion in education (Unesco). Vaikka jokainen vielä täysjärkinen opettaja on tykönään näitä asioita vastaan, siinä ei sana paina, kun tätä tärvelystä pusketaan korkeimmilta mahdollisilta tahoilta. Homma lirittää samalla jo varhaispedagogiikan ja lastentarhojenkin suhteen. Tämän seurauksista ja käytännön totetumisessa olisi tutkivan journalismin paikka, jos missä. Täytynee jossain vaiheessa kirjoittaa tästä laajan skaalan elävä esimerkki.

Pari päivää sitten lapsiasiavaltuutettua haastateltiin A-Studiossa. Lapsiasiavaltuutettuna toimivalta Elina Pekkariselta kysyttiin mitä tulisi tehdä, jotta peruskouluissa vältyttäisiin oppilaiden välisiltä vakavilta väkivaltarikoksilta. Uhreista ei ollut puhettakaan, vaan sama ulkomuistista ladeltu monologi toistui usein: täytyy ymmärtää kiusaajien taustaa, ja miksi he päätyvät tekoihinsa. Luonnollisesti tämä on tärkeää, mutta kuinka se auttaa tapausten uhreja millään tavalla? Kuinka se estää väkivallan tulevaisuudessa (Vinkki: ei auta, eikä estä)? Hän totesi myös, kuinka olisi hienoa, jos oppilaitokset kykenisivät puuttumaan ongelmiin!

Kysyttäessä tarkempia keinoja puuttumiseen (esim. muita kohtaan väkivaltaisten oppilaiden sijoittaminen erillisiin oppilaitoksiin), hän totesi ettei näin voida toimia, koska tällöin väkivaltaiset nuoret integroituisivat jengeihin. Eikä taaskaan sanaakaan uhreista.

Lapsiasiavaltuutettu ajaa suurempaa yhteistä hyvää välittämättä muutamista uhreista, joita tämä (täysin järjetön) inkluusiopolitiikka aiheuttaa. Muisti tosiaan myös ihmetellä ääneen, kuinka opettajilla on niin vähän resursseja, ja vastuullaan valtavat ryhmäkoot nykyään. Kyseistä muutostahan perusteltiin täysin samoilla korulauseilla - kuinka näin varmistetaan, ettei kukaan syrjäydy. Tai siis kukaan muu, kuin ne vakavasta kiusaamisesta rikki menevät nuoret, jotka eivät pääse sen vuoksi pahimmillaan koskaan yhteiskuntaan ja työelämään kiinni.

Joka tavalla munaton ämmä tämä Elina. Voitte halutessanne tarkistaa asian itse, kyseessä oleva A-Studion jakso.

"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Omassa lapsuudessani ja nuoruudessani oli mahdollista jäädä luokalle. Tavanomaisen peruskoulun lisäksi olivat erillinen tarkkailuluokka, ja vajaaälyisille/lievästi kehitysvammaisille oma koulunsa.

Moderni, inklusiivinen tilanne: pidetään ensin kynsin hampain kiinni siitä, että vakavan tason häirikköoppilaat/vajaaälyiset/kehitysvammaiset pysyisivät normaalissa peruskoulussa. Mikäli tässä epäonnistutaan tarjolla onkin erityiskoulu, jossa kaikki edellä mainitut niputetaan samaan kastiin.

Esimerkkinä muuan suomalainen, keskisuuri rannikkokaupunki. Siellä on erityiskoulu, jonka oppilaskunta muodostuu lastenkotilaisista, lievästi kehitysvammaisista, vakavan tason häirikköoppilaista, maahantulotaustaisista (Vastaanottokeskuksen lapsia ja nuoria, joilla ei ole kielitaitoa ja/tai luku- ja laskutaitoa) ja niin edelleen. Jokainen arkijärjellä varustettu voinee kuvitella, millainen sirkus koulu tällöin on.

Eikä tässä vielä kaikki: koulu ei ole vain kaupungissa asuville, vaan sitä samaa käyvät keskitetysti myös kaikkien kaupungin lähikuntien erityisoppilaat.

Poliisit joutuvat vierailemaan koulussa harva se päivä. Opettajakunnan taso on mitä on, koska kukaan todella pätevä, järkevä ja lahjakas opettaja ei sellaiseen hullunmyllyyn halua mennä töihin. Passiivis-aggressiivisuuden ja myös väkivallan ilmapiiri on arkea, meno on ajoittain todella kaoottista.

Ihanan inklusiivista. Olen ajatellut mainita aiheesta muutamalle toimittajakaverilleni, josko kannattaisi tutustua koulun arkeen ja mikäli eivät itse ota tutustumista hoitaakseen, ehkäpä joku kollega ehtisi.

En itse asu ko. paikkakunnalla, eikä asia kosketa minua tai lähipiiriäni. Muuan tuttavani tiesi kertoa menosta, koska hänen lievästi kehitysvammainen lapsensa pääsi osalliseksi tähän inklusiiviseen riemuun.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

^
Liisa Keltikangas-Järvinen on niitä harvoja ammattilaisia, jotka rohkenevat puhua näistäkin asioista suunsa puhtaaksi. Hän on urallaan niin meritoitunut ja maailmalla arvostettu, että hänellä on siihen varaa. Hän on puhunut myös poikien ja nuorten miesten puolesta systemaattisesti, ja haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät. Viimemainituthan eivät todellisuudessa edes ole mitään ammattitutkijoita ja lasten- ja nuortenpsykologian tuntijoita, vaan poliittis-ideologisia pseudotieteilijöitä, moderneja puoskareita.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

kertsi

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 01, 2020, 13:46:39
^
Liisa Keltikangas-Järvinen on niitä harvoja ammattilaisia, jotka rohkenevat puhua näistäkin asioista suunsa puhtaaksi. Hän on urallaan niin meritoitunut ja maailmalla arvostettu, että hänellä on siihen varaa. Hän on puhunut myös poikien ja nuorten miesten puolesta systemaattisesti, ja haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät. Viimemainituthan eivät todellisuudessa edes ole mitään ammattitutkijoita ja lasten- ja nuortenpsykologian tuntijoita, vaan poliittis-ideologisia pseudotieteilijöitä, moderneja puoskareita.
Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Peruskoulun tasa-arvoisuus on nyt karkaamassa (Maaseudun tulevaisuus, Keltinkangas-Järvinen Veraskolumni)

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Xantippa

Ja aikuisillahan tässä ei ole mitään roolia. Se, että eduskunnassa huudetaan suunnilleen vttua ei ole mikään esimerkki, eikä siihen huomiota kannata kiinnittää.

Tai muutoinkaan käytökseen, jota lapsi vierestä seuraa.

T: Xante

Melodious Oaf

#6
Löytääkö kukaan hyvää taustamateriaalia siitä, milloin tarkkailuluokat lakkautettiin ja mitä siinä yhteydessä täsmälleen tapahtui?

Nopea googletus tuotti tällaisen, mutta jäin kaipaamaan jotain yleistajuista historiikkia:


https://verneri.net/yleis/erityisopetus

Vuoden 1998 relevantti ja sittemin uudistettu lakipykälä näyttää tältä:




En ole ihan varma, miltä vastaava laki on näyttänyt ennen vuotta 1998 ja mistä se löytyy. Löytääkö joku?

Ajantasaisessa laissa on pykälässä 16 a selostettu, että jo tehostetusta tuesta päätettäessä on tehtävä pedagoginen arvio ja päätös aloittamisesta tehdään pedagogisen arvion perusteella "moniammatillisesti yhteistyössä oppilashuollon ammattihenkilöiden kanssa." Tehostettua tukea varten laaditaan oppimissuunnitelma yhdessä oppilaan ja huoltajien kanssa.

Nykyisen lain erityistä tukea koskevassa pykälässä 17 erikseen korostetaan, että ennen sitä päätöstä on kuultava asianosaisia (lasta ja huoltajia) ja vedotaan siihen, mitä hallintolaissa sanotaan asianosaisten kuulemisesta. En viitsi tähän enää enempää tunkea kuvia tai lainauksia, kun koko pykälä on hieman vanhaa pidempi. Ajantasainen pykälä erityisesestä tuesta löytyy  täältä.

Mulla on tässä tausta-ajatuksena sellainen, että näissä lakimuutoksissa on ihan kauniita ja hyviä ajatuksia taustalla. En katso, että kyse olisi suoranaisesti tai pelkästään feminismin sukuisten ideologioiden ponnesta ja niiden tuomasta inkluusioajattelusta. Vaan siis tässä on muuttunut moni pieni ja vähän isompikin asia siitä, miten tarkkailuluokkien aikana ja ennen vuotta 1998 on toimittu.

Mut paasaamisesta viis. Mä haluaisin nähdä ennen vuotta 1998 voimassa olleen perusopetuslain tai sitä vastaavan lain. Löytääkö joku sen jostain?

Melodious Oaf

Pakko lämätä tähän vielä se tarkkailuokkien aikainen vastaava pykälä, että saadaan kaikkien näkyville näitä muutoksia.

Ennen oli peruskoululaki (1983), ja siihen liittyvässä peruskouluasetuksessa (1984) säädetään tarkemmin erityisopetuksesta:


kertsi

#8
Ajantasainen perusopetuslaki: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1998/19980628

Vanhentuneet ajantasaiset: https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/kumotut/
(tuosta ei oikein saa yhtenäistä esitysta siitä, millainen oli perusopetuslaki ennen vuotta 1998.)

Onkohan lain nimi muuttunut? Olisikohan aiemmin ollut esim peruskoululaki tjst.?
Tyrkyllä merkkejä kopioitavaksi: ❤️😀🙂🐵🐒🦄🕊️☘️🌿😍🤪🤕🥴😵 👍✌️

Melodious Oaf

^ Ton voi nähdä silleen että ennen oli "muu opetus", "tukiopetus" ja "erityisopetus". Jos vapaamuotoisesti opettajien ja koulun harkinnan mukaan järjestetty tukiopetus, jota "voidaan tarjota", ei riitä tai niitä ei vaan kiinnosta sitä järjestää ja oppilas ei pärjää, niin sitten vaan tulee se erityisopetus joka useimmiten tarkoittaa erityisluokkkaa.

Kun lakia ja säädöksiä on uudistettu, on enemmän menty siihen suuntaan, että tukea pitää saada heti kun sille on tarve, ja tästä tulee tää että kaikissa kouluissa on erityisopettajia. Nykyinen "yleinen tuki", "tehostettu tuki" ja "erityinen tuki" -portaikko käytännössä tarkoittaa sitä, että erityisluokat on aika erilaisia kuin ennen. Ne on yleensä pienryhmiä, ja se on vaan tehty sellaseks että niitä paikkoja on paljon vähemmän ja koko se prosessi ohjata joku erityisluokalle on aika pitkä ja kalliskin, ja samoin kustannukset per nuppi on varmaan isommat kuin tarkkailuluokilla.

Mä nään siinä kyllä myös hyvää, mutta ehkä siinä sit tulee sellanen resurssiongelma että... ajatellaan että pystyttäis antamaan riittävän tehokasta tukea pitkäkestoisesti heti kun tarvitaan, ja oikeasti se ei mene niin, vaan se prosessi on hidas ja kaikki tää selvitysten tekeminen ja asian käsittely vie sekin aikaa ja rahaa, joka voitais käyttää siihen ihan perus duuniin. Erityisopettajat joutuu jakamaan aikaansa monen oppilaan kesken, ja ehkä se voi olla sellasta nykyään, että jonkun vaikeuksissa olevan oppilaan ympärillä ihmiset vaihtuu. Vähän aikaa voi mennä jollain intensiivisellä tukijaksolla tietyn erityisopettajan tai muun henkilön kanssa paremmin, mutta ei niitä erityisopettajia niin paljon ole, että joku ihan vain kovapäinen ja käytökseltään haastava oppilas voitaisiin kiinnittää pysyvästi erityisopettajan paidanhelmaan ja mennä sillä. Ihannetapauksessa varmaan se näin menis, mutta ei siihen vaan riitä raha eikä resurssit.

Ennen Wanhaan varmasti oli niin, että erityisluokalle vaan passitettiin kun joku ei pärjännyt, ja ei sitä nykypäivän mittareilla varmaan edes yritetty ihan hirveän tarkkaan selvittää, miksi joku oppilas on vaikeuksissa ja miksi se ei pärjää.

Tässä mielessä kaikki tää mikä liittyy erityisopetuksen järjestelyjen muutoksiin ja inkluusioon ei ole pelkästään paskaa. Eikä mun mielestä edes se inkluusio ole paskaa jos siihen on riittävät resurssit ja osaava ja tosi motivoitunut henkilöstö.

Se osuus joka siinä on paskaa on ehkä tietty idealismi ja raadollisemman käytännöllisyyden puute. Ilmaistaan sellaisia kauniita tavoitteita, joihin pääsemiseen ei kuitenkaan ole riittäviä resursseja, ja sit vastuu sen vision toteuttamisesta kaatuu opetushenkilöstön niskaan, jonka pitäis sit olla valmis paikkaamaan puutteet ihan raa'alla duunilla, venymällä yhtäaikaa moneen paikkaan ja olemalla motivoituneita ja ties mitä.

Vanhassa laissa taas toi erityisopetus tais olla vähän sellanen joka myös päästi perusopetuksen henkilöstöä pälkähästä. Jos jonkun kanssa ei pärjätä, se laitetaan tarkkikselle ja that's it.

Aave

Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2020, 15:13:40
Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?
Onko sinulla mahdollisesti kognitiivisia vaikeuksia ymmärtää erilaisia kielikuvia?

Akateeminen haistattelu on sofistikoitunutta ja toisinaan diplomaattiseen retoriikkaan kiedottua, eikä rahvaanomaista avointa haistattelua.

Löydät aiheesta linkkejä varmasti itsekin, Keltikangas-Järvinen kun on jaksanut kritisoida erinäisiä opetus- ja koulu-uudistuksia (Todellisuudessa koululaitoksen romuttamista) jo kauan.

Hänen ei tarvitse mainita mitään tiettyä tahoa erikseen, koska jokainen näitä asioita seuraava tietää ihan ilmankin, millaisia ideologeja näitä uudistuksia on ollut, ja on edelleenkin laatimassa. Myös jyrkän ja suorasanaisen kritiikin kohteet tietävät sen aivan erityisen hyvin ilman, että heidän nimiään tarvitsee joka käänteessä mainita.

Vuoden takaisessa SK:ssä on ihan hyvä retrospektiivi: Oliko ennen kaikki paremmin?. Alaotsikkona: "Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tolkuttanut vuosikymmeniä, että hirveää tämä nykymeno. Ehkä se onkin".
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - lokakuu 01, 2020, 20:48:26
Ennen Wanhaan varmasti oli niin, että erityisluokalle vaan passitettiin kun joku ei pärjännyt, ja ei sitä nykypäivän mittareilla varmaan edes yritetty ihan hirveän tarkkaan selvittää, miksi joku oppilas on vaikeuksissa ja miksi se ei pärjää.

Tässä mielessä kaikki tää mikä liittyy erityisopetuksen järjestelyjen muutoksiin ja inkluusioon ei ole pelkästään paskaa. Eikä mun mielestä edes se inkluusio ole paskaa jos siihen on riittävät resurssit ja osaava ja tosi motivoitunut henkilöstö.

Se osuus joka siinä on paskaa on ehkä tietty idealismi ja raadollisemman käytännöllisyyden puute. Ilmaistaan sellaisia kauniita tavoitteita, joihin pääsemiseen ei kuitenkaan ole riittäviä resursseja, ja sit vastuu sen vision toteuttamisesta kaatuu opetushenkilöstön niskaan, jonka pitäis sit olla valmis paikkaamaan puutteet ihan raa'alla duunilla, venymällä yhtäaikaa moneen paikkaan ja olemalla motivoituneita ja ties mitä.

Vanhassa laissa taas toi erityisopetus tais olla vähän sellanen joka myös päästi perusopetuksen henkilöstöä pälkähästä. Jos jonkun kanssa ei pärjätä, se laitetaan tarkkikselle ja that's it.
Onhan sitä lakkautettu musiikkiluokatkin, eipä sillä. Sekään ei mielestäni ole mikään hyvä asia.

En myöskään allekirjoita sitä, että tyypit nyt vain joutuivat tarkkikselle, ja se siitä. Ei sinne päinkään, kyllä sinne joutuminen edellytti teinivuosinani jopa yli vuoden reipasta perseilyä, väkivaltaisuutta ja häiriköintiä. Olin itsekin niihin aikoihin takapulpetin poika, eli kyllä minä lajini tiedän ja tunnen. Sitä paitsi, yläaste-aikainen tarkkiksen opettaja oli poikkeuksellisen hieno mies - pidetty ja kunnioitettu myös oppilaidensa keskuudessa.

Tämäkin linkki on nyt maksumuurin takana, mutta: Kiroilua, päälle huutamista ja pelleilyä: Opettajat kertovat, miten "inkluusio" tuhoaa suomalaislasten oppimistuloksia - suurimmat puolueet lupaavat muutosta (IL).

"OAJ pitää katastrofaalisena seurauksia, joita vuoden 2010 perusopetuslain muutoksella on ollut".

Tämän perusteella kyseinen lakimuutos on tehty 2010. En ryhdy pleraamaan pykäliä, koska sillä ei nyt vallitsevan tilanteen tai edes näiden keskustelujen kannalta ole juurikaan merkitystä. Tehty, mikä tehty.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Aave

Ongelma on siinäkin, että lainsäädännöllä opettajista on tehty sukupuolestaan riippumatta munattomia, eikä ala ole muutenkaan houkutellut riittävästi miehiä enää pitkään aikaan.
"...Did they get you to trade your heroes for ghosts?" - David Gilmour
Stasik - Lullaby For The
Enemy

Melodious Oaf

Lainaus käyttäjältä: Aave - lokakuu 01, 2020, 23:51:24
En myöskään allekirjoita sitä, että tyypit nyt vain joutuivat tarkkikselle, ja se siitä. . . ..

Tässä taidat olla aika lailla oikeassa. Oppilasmäärissä ja luokille siirtämisen prosesseissa on kaiketi tapahtunut muutoksia useaan otteeseen, ja itse asiassa tätä vielä hämärsi se, kun olin alkuun kujalla terminologiasta. Entiset tarkkailuoppilaat ja -luokat olivat myöhemmin virallisesti "esy-opetusta" ja "esy-luokkia" (erityisopetus sopeutumattomille yleisen opetussuunnitelman mukaan).

1970-luvulla tarkkiksilla oli 1% kaikista oppilaista. Ysärin lopulla pysyvään erityisopetukseen siirrettiin vuositasolla jopa 22 000 oppilasta, eli määrät aika paljon kasvoivat (mutta en tiedä, mikä osa tästä oli esy-opetusta). Sitäkään en ihan ymmärtänyt, minkälaiset kriteerit sille sopeutumattomuudelle oli, vaatiko se silloin jotain diagnooseja tai muuta, pitikö siirrosta neuvotella vanhempien kanssa ja niin edelleen. Mutta oli miten oli, se on varmaa, että sopeutumattomuuden piti olla pitkäaikaista ja näkyä useissa tilanteissa.

Inkluusiosta on totta kai myös sitä tukevaa näyttöä ja hyviä kokemuksia. Ongelmallisin ryhmä kuitenkin ovat juuri nämä "sopeutumattomat". Lisäksi siinä vaikuttaa keskeisesti se, onko resursseja oikeasti riittävästi ja minkälainen asenne opettajalla on inkluusiota kohtaan.

En nyt puhu suoraan munakkuudesta, mutta jos nyt vaikka sanotaan, että opettajalla on sellainen jykevä persononallisuus ja se suhtautuu positiivisesti vaikka nyt sopeutumattomien integroimiseen omaan yleisopetukseensa, totta kai sillä on paremmat edellykset onnistua kuin olisi, jos tällainen ei vain sovi jonkun opettajan tyyliin tai persoonaan.

Kai se inkluusion ihannekuva on sellainen, että siitä hyötyisivät sekä yleisopetuksen oppilaat että erityisoppilaat. Kun opettajan pitää ottaa erityisoppilaita huomioon, se voi monipuolistaa opetusta, opetusvälineiden käyttöä jne.

Mutta oikeasti aineenopettajia, luokanopettajia sun muita ei varmaan ole koulutettu tällaiseen eikä valikoitu sen perusteella, että he pärjäisivät myös tai nimenomaan erityisoppilaiden kanssa hyvin. Ehkä jotkut lievät kehitysvammat tai lievät autismin muodot voivat olla sellaisia, että hyvässä lykyssä inkluusio tosiaan toimii, oppilaat tukevat toisiaan, oppivat siinä samalla ja mitä kaikkia näitä hienoja asioita taas olikaan :D  siis vaikkei opettaja olisikaan mikään synnynnäinen haastavasti käyttäyvien kaitsija ja kurinpitäjä.

Toisaalta nää esy-luokat on olleet aikoinaan tosi poikavaltaisia, ja niissä on mun mielestä merkittävää sellainen, että oppilaiden kokemukset niistä on olleet kokonaisuutena katsoen yllättävänkin positiivisia. Ne on koettu oikeudenmukaisiksi ja kaikkea muuta tällaista. Että ilman muuta siinä on menetetty jotain tosi arvokasta, kun ne on ajettu alas.

Lopetan tältä erää tähän, melkein.

Lainaa
Tämäkin linkki on nyt maksumuurin takana, mutta: Kiroilua, päälle huutamista ja pelleilyä: Opettajat kertovat, miten "inkluusio" tuhoaa suomalaislasten oppimistuloksia - suurimmat puolueet lupaavat muutosta (IL).

Antoi kyllä lukea, ehkä niillä on joku ilmaisten lukukertojen kiintiö ei-tilaajille. Ja oli todella hyvä juttu!

safiiri

Enpä tiedä, milloin on ajatellaan vallinneen sen "entisen", jota nyt haikaillaan ja ajatellaan silloin olleen kaiken niin paljon paremmin. Ainakaan asiat eivät olleet paremmin - opettajien sukupuolen suhteen tai oppilaiden kurissa pitämisen suhteen tai työrauhan tai kiusaamisen suhteen - 70-luvun alussa, jolloin itse aloitin koulunkäyntini. Eikä taatusti pitänyt ainakaan silloin paikkaansa, että ne tiukinta kuria pitäneet ja pelottavat opettajat olisivat olleet miehiä ja ne ylikäveltävän lepsut naisia. Mutta ehkä nämä muistot vanhasta hyvästä ajasta tarkoittavat vielä varhaisempia aikoja? Rihvelitaulujen, tyttö- ja poikakoulujen ja karsserirangaistusten aikaa ehkä? Silloin toisaalta ei kyllä voida samaan aikaan kaiholla muistella sitä, kun Suomi loisti PISAssa.