Koulu-uudistus, uusi oppimiskäsitys, inkluusio ja mitä siitä seuraa

[Saares]

Enpä tiedä, milloin on ajatellaan vallinneen sen "entisen", jota nyt haikaillaan ja ajatellaan silloin olleen kaiken niin paljon paremmin. Ainakaan asiat eivät olleet paremmin - opettajien sukupuolen suhteen tai oppilaiden kurissa pitämisen suhteen tai työrauhan tai kiusaamisen suhteen - 70-luvun alussa, jolloin itse aloitin koulunkäyntini. Eikä taatusti pitänyt ainakaan silloin paikkaansa, että ne tiukinta kuria pitäneet ja pelottavat opettajat olisivat olleet miehiä ja ne ylikäveltävän lepsut naisia. Mutta ehkä nämä muistot vanhasta hyvästä ajasta tarkoittavat vielä varhaisempia aikoja? Rihvelitaulujen, tyttö- ja poikakoulujen ja karsserirangaistusten aikaa ehkä? Silloin toisaalta ei kyllä voida samaan aikaan kaiholla muistella sitä, kun Suomi loisti PISAssa.

Pienenä kevennyksenä: 50- luvulla matematiikkaa opetti vanhan oikea ajan lehtori. Kun luokassa (40+ oppilasta) ilmeni levottomuutta hän iski nyrkkinsä pöytään saaden aikaan mahtavan tömäyksen. Myöhemmin huomasimme että hän samanaikaisesti polkaisi lattiaa piilossa pöydän takana josta se ääni enimmäkseen johtui. Joka tapauksessa temppu tehosi.

[Aave]

Inkluusiosta on totta kai myös sitä tukevaa näyttöä ja hyviä kokemuksia. Ongelmallisin ryhmä kuitenkin ovat juuri nämä "sopeutumattomat". Lisäksi siinä vaikuttaa keskeisesti se, onko resursseja oikeasti riittävästi ja minkälainen asenne opettajalla on inkluusiota kohtaan.

Totta kai siitä on myös myönteisiä kokemuksia maailmalta, varsinkin varakkaiden perheiden piirissä. Semmoisia ovat esimerkiksi YK:n ylimmissä viroissa toimivat ihmiset, joiden lapset ovat käyneet kansainväliset eliittikoulut.

Suomessa luokkakoot ovat kasvaneet, ja samalla niin oppilaitosten kuin opettajien resurssit ovat minimissä. Jokaisen luulisi ymmärtävän, että kun luokkakoko on jotain 30 oppilasta, ja sen päälle siellä on pari häirikköä ja yksi, jolla on oppimisvaikeuksia, niin eivät yksittäisen opettajan paukut riitä millään. Ne pari häirikköä saavat opetuksen ja luokkarauhan helposti sekaisin ja opetus laahaa jäljessä, kun yhdelle pitäisi normiopetuksen yhteydessä vielä erikseen ja rauhassa piirtää kaikki.

En  tiedä mutta en yllättyisi, mikäli kunnat ovat suhtautuneet inkluusioon ennen kaikkea säästötoimenpiteenä. Sitähän se käytännössä tavallisissa peruskouluissa onkin.

Yleispätevä sääntö: mitä monimutkaisempi ja erikoistuneempi jokin instituutio on, sitä kalliimpaa sen ylläpitäminen on. On kalliimpaa ylläpitää erikseen erityisluokkia, erillisiä kouluja lievästi kehitysvammaisille ja oppimishäiriöisille, järjestää yksilöllistä tukiopetusta, ja niin edelleen. Kun lyödään kaikki surutta samaan syssyyn, niin säästyypähän rahaa.

En nyt puhu suoraan munakkuudesta, mutta jos nyt vaikka sanotaan, että opettajalla on sellainen jykevä persononallisuus ja se suhtautuu positiivisesti vaikka nyt sopeutumattomien integroimiseen omaan yleisopetukseensa, totta kai sillä on paremmat edellykset onnistua kuin olisi, jos tällainen ei vain sovi jonkun opettajan tyyliin tai persoonaan.

Laitoin toiseen ketjuun uutisen eräästä rehtorista, jonka oheismissio on laittaa koulukiusaaminen kuriin. Siinä esiintuodut tapahtumat ovat karua kertomaa miten käy, kun siihen todellakin puuttuu.

Opettajat pelkäävät valituksia, poliisitutkintoja ja käräjiä syystäkin. Kukaan ei halua sellaisia harmeja kontolleen, ja vaikka todettaisiin että opettaja on toiminut jossain satunnaisessa tilanteessa oikein ja lain mukaan, niin silti näistä selkkauksista voi jäädä ikävä tahra omaan uraan.

Meno on nykään aivan toisenlaista, kuin omassa lapsuudessani ja nuoruudessani. Pedagogisesti on ollut sellainenkin hetki, että opettaja ei saanut edes koskea oppilaaseen - eli pelkkä häirikön luokasta poistaminen fyysisesti oli rangaistavaa. Se virhe nyt sentään on korjattu, mutta ei tilanne ole siltikään kovin kummoisempi. Nyt OAJ esittää, että vakavasti häiriköivä oppilas voitaisiin laittaa kolmeksi päiväksi pois koulusta. Kusipäisen oppilaan reaktio tähän hurjaan sanktioon: "Kolme päivää lomaa koulusta, jee"!

Kai se inkluusion ihannekuva on sellainen, että siitä hyötyisivät sekä yleisopetuksen oppilaat että erityisoppilaat. Kun opettajan pitää ottaa erityisoppilaita huomioon, se voi monipuolistaa opetusta, opetusvälineiden käyttöä jne.

Kamoon, ei missään suurikokoisessa peruskoulussa ole todellisuudessa resursseja ja aikaa tällaiseen.

Suomessa peruskoulua suojaa perustuslaki. Ellei näin olisi, Suomessa olisi jo kauan sitten ollut yksityiskouluja, joissa kaikenlaisesta spesiaalista opetuksesta varakkaiden vanhempien lapset saavat nauttia. Poliittisesti tähän on nyt tehty myyräntyötä - rapautetaan koululaitosta siihen pisteeseen, että paineet yksityiskoulujen perustamiselle kasvavat. Ei se ole sen kummempaa, kuin vaikkapa Postin alasajaminen. Siihen menee vain pitempi aika, mutta bisnesajattelu tässäkin on osaltaan takana. Eikä kunnilla ole rahaa - rahoituspohja sen kuin murenee.

Antoi kyllä lukea, ehkä niillä on joku ilmaisten lukukertojen kiintiö ei-tilaajille. Ja oli todella hyvä juttu!

Hyvä, että varmistit. Minulla kun on foorumille kirjautuessani aina VPN päällä, niin sekin saattaa vaikuttaa linkkien avautumiseen.

[Aave]

Kouluväkivallan lopettamista koskevia onnistumisia tyypillisempi tapaus on joka tapauksessa tämä: Koulussa hakatun lapsen äiti järkyttyi rehtorin suhtautumisesta: "Viimeiseen asti suojellaan sikailijoita" (IL).

Ongelma on siinäkin, että aiemmin väkivalta on rajuuntunut toden teolla vasta yläkoulussa, mutta nyt se on saapunut jo alaluokillekin. On se nyt perkele, että 11-vuotiaalta pojalta potkitaan joukolla taju kankaalle. On se nyt perkele, että Suomessa kouluihin joudutaan palkkaamaan vartijoita. Kun kerran näin on, niin mielestäni silloin on enää turha yrittää selitellä asioita parhain päin. Moni asia on mennyt pahasti pieleen.

[kertsi]

Vaikea uskoa Keltinkangas-Järvisen haistattelevan kenellekään tai millekään. Olen hänet tavannut, ja istunut luennollaan. Ilmeisesti tuo on vain värikästä kielenkäyttöä? Kriittinen hän sen sijaan voi hyvinkin olla, monia asioita kohtaan. Ei sinulla olisi mitään linkkiä heittää, missä hän mielestäsi "haistattaa koululaitoksen ja varhaispedagogiikan feministi-ideologeille pitkät"? Uskon kyllä, jos näen jotain edes sen suuntaista. Löysin etsiessäni vain tällaisia tasapainoisia kirjoituksia, joissa ei mainita sanallakaan feminismiä:

Missä varhaispedagogiikkaa ja koululaitosta pohtivassa kirjoitukseessaan Keltinkangas-Järvinen on maininnut feminismi-ideologian?

Onko sinulla mahdollisesti kognitiivisia vaikeuksia ymmärtää erilaisia kielikuvia?

Akateeminen haistattelu on sofistikoitunutta ja toisinaan diplomaattiseen retoriikkaan kiedottua, eikä rahvaanomaista avointa haistattelua.

Löydät aiheesta linkkejä varmasti itsekin, Keltikangas-Järvinen kun on jaksanut kritisoida erinäisiä opetus- ja koulu-uudistuksia (Todellisuudessa koululaitoksen romuttamista) jo kauan.

Hänen ei tarvitse mainita mitään tiettyä tahoa erikseen, koska jokainen näitä asioita seuraava tietää ihan ilmankin, millaisia ideologeja näitä uudistuksia on ollut, ja on edelleenkin laatimassa. Myös jyrkän ja suorasanaisen kritiikin kohteet tietävät sen aivan erityisen hyvin ilman, että heidän nimiään tarvitsee joka käänteessä mainita.

Vuoden takaisessa SK:ssä on ihan hyvä retrospektiivi: Oliko ennen kaikki paremmin?. Alaotsikkona: "Professori Liisa Keltikangas-Järvinen on tolkuttanut vuosikymmeniä, että hirveää tämä nykymeno. Ehkä se onkin".

Et siis löytänyt ensimmäistäkään Keltinkangas-Järvisen tekstiä, jossa hän sanallakaan mainitsisi feminismin. Jeps, näin arvelinkin. Älähdin siksi, että minusta on tympeää tuollainen arvostetulle proffalle mielikuvittelemasi agenda (olkoonkin vaikka kuinka eteläpohjalainen proffa), joka itse asiassa onkin ilmeisesti vain sinun ihkaoma agendasi. Se, että väität K-J:n haistattelevan (edes metaforisesti) nimenomaan femininismille, tai ylipäätänsä laitat sanoja K-J:n suuhun, on valehtelua, "sala liitto teoria" tai jotain.

Löysit tekstin, jossa hän kritisoi koulu-uudistuksessa sitä, että se on kehityspsykologian vastaista, koska  uusi oppilaskeskeinen oppimiskäsitys vaatii liian varhain lapsilta sellaista, mihin nämä eivät kehitystasonsa takia vielä kykene, eli ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Millä lailla tämä on feminismin kritiikkiä mielestäsi?

Tämä koulu-uudistus mainitaan artikkelissa perustuvan oppilaslähtöiseen oppimiseen, ilmiöoppimiseen, konstruktvisimiin (tiedäthän, sen Jean Piagetin perustaman, ja sen, josta kognitiotieteessäkin taidettiin jossin vaiheessa kohkata, siinä missä vuorovaikutuksestakin). Lisäisin tuohon vielä ns. tutkivan oppimisen, joka on hyvin lähellä edellä mainittuja. Itse luin 4-6 kirjaa ja liudan artikkeleita em. aiheesta joskus vuosituhannen alkuvaiheilla, kun aloin töiden ohella opiskelemaan toista yliopistotutkintoani. Minulla oli aikuisoppijana ensimmäisenä syksynä oma privaattiagenda: oppimaan oppimisen ja opiskelustrategian hiominen, koska aikaa opiskeluun oli vähän. (Opiskelut katkesivat kuin seinään myöhemmin, minusta riippumattomista syistä.) Erityisesti ihastuin tuohon tutkivaan oppimiseen, ja omaan opiskeluuni se vaikutti ratkaisevasti, tehden oppimisesta paljon hauskempaa ja motivoivampaa, ja muistamisesta paljon pitkäkestoisempaa, koska opittavaa materiaalia työstettiin ja muokattiin paljon syvällisemmmin sen sijaan, että olisi opittu mitään ulkoa.

Jos tarkoituksesi on esittää, että tämän uusimman oppilaskeskeisen koulu-uudistuksen pohjana olevat pedagogiset ja oppimisen teoriat ovat nimenomaan feministisiä, tai syyt ottaa käyttöön nämä uudet oppimisteoriat olisivat nimenomaan feministisiä, niin näkisin näistä mielelläni evidenssiä, sillä en ainakaan oppikirjoissa sellaista havainnut silloin, kun mainittuihin uusiin oppimiskäsityksiin itse tutustuin. Oliko esimerkiksi Piaget aikoinaan feministi, oliko Piagetilla ideologia johtotähtenään? Eli mitähän sinä oikein mahdat sönköttää?

Suosittelen lämpimästi tutustumaan konstruktivistiseen oppimisteoriaan (wiki). Muistaakseni luin myös linkin mainitseman Tynjälä, Päivi: Oppiminen tiedon rakentamisena: Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita. ainakin puoliksi. Luullakseni tuo liippaa läheltä myös ns. tutkivaan oppimista, josta on kirjoitettu eräs eräs perin asiapitoinen ja samanaikaisesti helppolukuinen, fiksusti rakennettu ja hauska populaariteos  Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. 2001. Tutkiva oppiminen. Älykkään toiminnan rajat ja niiden ylittäminen. Porvoo, WSOY. Molemmat teokset sattumalta löytyvät käsikirjastostani, ja tuo viimemainittu mainio kirja on hartaasti pariinkin kertaan luettu. Noiden lisäksi on paljon muutakin kirjallisuutta aiheesta, myös kirjahyllyssäni. Minkäänlaista, pienintäkään viittausta feminismiin ei noista teoksista kyllä ole osunut silmääni, joten luulen, että laskettelet ihan luikuria.

Tämä koulu-uudistusasia (ja tarkkailuluokat) liittyy koulukiusaamiseen enää hyvin hataran langan varassa, joten omalta puoleltani koko tämän Keltinkangs-Järvinen-rönsyn voisi siirtää johonkin sopivampaan ketjuun.

[Aave]

^
Sori nyt kertsi, mutta en lähtenyt itse edes etsimään niitä (Uudelleen). Jokainen foorumihistoriaani tunteva - ja heitä on tällä foorumilla useita - tietää, että uutta uljasta koulua, kasvatuspedagogiikkaa ja uusia opetusmetodeja koskeva kritiikkini on yhtä vanhaa kuin foorumihistorianikin, ja asiaan liittyviä linkkejä on tullut viljeltyä vinot pinot. Keltikangas-Järvisen sanomiset ovat olleet niissä säännönmukaisesti esillä.

Henkilökohtainen intressini teeman suhteen liittyy keskeisesti poikien ja ja nuorten miesten koulu-instituution sisällä tapahtuvaan kaltoinkohteluun, oppimistulosten laskuun ja syrjäytymisriskin kasvuun. Lyhyesti niin, että kouluissa on nykyään tyttöjen säännöt (Eikä vain kouluissa, vaan lastentarhoista alkaen). Liisa on saarnannut näitäkin vastaan enemmän, kuin edes tiedän. Arvaa, mikä on saarnan perimmäinen osoite?

Opetuslaitosta koskevat laajan skaalan poliittiset päätökset ovat osittain eri asia, kuin varsinaiset opetussisällöt, tai niiden puitteissa toteutettu pedagogiikka. Minua ei erinäisillä pöhinäsanoilla ja kivapuheilla hämätä, kun käytäntö ja lopputulemat kertovat vastaansanomattomasti karua kieltään.

[Aave]

Foorumin naisvalittajien sopisi etsiä itselleen jostain selkäranka ja miettiä, että entäpä jos mainitut ongelmat koskisivatkin pääsääntöisesti tyttöjä ja nuoria naisia? Asioita pohtiessaan kannattaisi ehkä miettiä myös, miten women are wonderful -efekti vaikuttaa ajatuksiinne.

Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Sopii tarkastella nykyisen pääministerimme vastauksia muutaman vuoden takaa, kun puoluetoverinsa yritti kiinnittää huomiota nuorten miesten syrjäytymiseen: Twitter/Nakkalajarvi. Ketjua pääsee lukemaan klikkaamalla kohtaa "Näytä lisää vastauksia".

Aihe vietiin silmänräpäyksessä naisten oikeuksiin, ja jutun "Valtteria" kurmootettiin oikein olan takaa!

Valtterina lisäisin CV:n suosituksiin ironisesti ja kaiken toivon menettäneenä: "Valtteri vaikuttaa henkilöltä, johon en haluaisi tutustua" -Sanna Marin.

[kertsi]

^
Sori nyt kertsi, mutta en lähtenyt itse edes etsimään niitä (Uudelleen). Jokainen foorumihistoriaani tunteva - ja heitä on tällä foorumilla useita - tietää, että uutta uljasta koulua, kasvatuspedagogiikkaa ja uusia opetusmetodeja koskeva kritiikkini on yhtä vanhaa kuin foorumihistorianikin, ja asiaan liittyviä linkkejä on tullut viljeltyä vinot pinot. Keltikangas-Järvisen sanomiset ovat olleet niissä säännönmukaisesti esillä.

Henkilökohtainen intressini teeman suhteen liittyy keskeisesti poikien ja ja nuorten miesten koulu-instituution sisällä tapahtuvaan kaltoinkohteluun, oppimistulosten laskuun ja syrjäytymisriskin kasvuun. Lyhyesti niin, että kouluissa on nykyään tyttöjen säännöt (Eikä vain kouluissa, vaan lastentarhoista alkaen). Liisa on saarnannut näitäkin vastaan enemmän, kuin edes tiedän. Arvaa, mikä on saarnan perimmäinen osoite?

Opetuslaitosta koskevat laajan skaalan poliittiset päätökset ovat osittain eri asia, kuin varsinaiset opetussisällöt, tai niiden puitteissa toteutettu pedagogiikka. Minua ei erinäisillä pöhinäsanoilla ja kivapuheilla hämätä, kun käytäntö ja lopputulemat kertovat vastaansanomattomasti karua kieltään.

Jos tämä uusi oppimiskäsitys vaatii lasten kehitystasoon nähden liian paljon liian varhain (eli oppilaan omaa kypsää vastuunottoa omasta oppimisestaan) - en kyllä tiedä, vaatiiko - niin sellainen voisi olla haitallista erityisesti pojilla sitä kautta, että pojat kai kehittyvät hitaammin kuin tytöt. Muistanko oikein, että pojat ovat henkisesti 1-2 vuotta kehityksessä jäljessä lapsena ja teini-ikäisenä, eli tytöt ovat poikia varhaiskypsempiä?

Mitä sitten asialle pitäisi tehdä? Luopua tutkittuuun tietoon (pedagogisen ja kognitiivisen psykologian ja konstruktiivisen psykologian tutkittuun tietoon? vaan ei K-J:n mukaan kehityspsykologian?) pohjaavasta pedagogiikasta (korjattu typo)? Palata aiempaan opettamiseen ja oppimiskäsitykseen, jossa opettaja luennoi ja "kaataa tietoa oppilaan päähän", ja tarvittaessa pahoinpitelee oppilaita karttakepillä, jos nämä eivät opi tai jos riehuvat? Eli jossa keskitytään enemmän ulkoaoppimiseen kuin ymmärtämiseen, saatikka tiedon (yhteisölliseen) rakenteluun, metakognitiivisiin taitoihin, ajattelutaitojen kehittämiseen yms.. Laittaa pojat kouluun vuotta myöhemmin, vähän kypsempänä? Järkätä erilaiset opetustavat eri sukupuolille, perustaa poika- ja tyttökouluja? Luopua peruskoulusta? Tai jotain ihan muuta? Mitä?

Jos taas näkee uuden oppimiskäsityksen käyttöönotossa feministisen salaliittoteorian, jonka tarkoitus on ihan tahallaan saada pojat oppimaan huonommin kuin tytöt, ja siten ehkä syrjäytymään, niin aika kummallinen sellainen salaliittoteoria kyllä ainakin omissa silmissäni näyttäytyy. Yhtä kummalliselta kuin Kopekin puheet poliisista tai Rauni-Leena Luukanen-Kilden ufojutut.

[Xantippa]

Onkin aivan selvää, että Aaveen omat, henkilökohtaiset intressit saavat hänet kuvittelemaan osoitteita ja motiiveja myös muille, joiden mielipiteet hiemankaan viistoavat hänen omiaan.

Ajatelkaa nyt itse: mitä ihmeen muuta motiivia K-J:llä voisikaan olla kirjoittaa vaikkapa koulusta kuin feminismille haistattelu! Ei niin yhden yhtä, ei ainakaan yhtä vahvaa.

T: Xante

[kertsi]

Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Et ole tainnut tutustua kyseiseen tasa-arvo-ohjelmaan, jota kritisoit?

SUOMI TASA-ARVON KÄRKIMAAKSI
HALLITUKSEN TASA-ARVO-OHJELMA 2020-2023
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS (Valtioneuvosto)

Tasa-arvo-ohjelmassa kannetaan totta tosiaan erityistä huolta poikien ja nuorten miesten heikommasta menestymisestä koulussa ja myöhemmässä opiskelussa, ja listataan 6 eri toimenpidettä.
Ks. erityisesti kohta alkaen sivulta 11:
4. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa,
Ensimmäinen on "4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.". .

[Aave]

Jos tämä uusi oppimiskäsitys vaatii lasten kehitystasoon nähden liian paljon liian varhain (eli oppilaan omaa kypsää vastuunottoa omasta oppimisestaan) - en kyllä tiedä, vaatiiko - niin sellainen voisi olla haitallista erityisesti pojilla sitä kautta, että pojat kai kehittyvät hitaammin kuin tytöt. Muistanko oikein, että pojat ovat henkisesti 1-2 vuotta kehityksessä jäljessä lapsena ja teini-ikäisenä, eli tytöt ovat poikia varhaiskypsempiä?

Pojat eivät kehity "hitaammin", kuin tytöt. Itse asiassa poikien murrosiän alku osuu edelleen suurin piirtein samoihin aikoihin kuin ennenkin, mutta tyttöjen murrosiän alkaminen on hankkiutunut aikaistumaan länsimaissa yleisemminkin. Se miksi tytöille on alkanut näin tapahtumaan on edelleen osittain mysteeri, mutta luultavasti sillä on tekemistä ainakin ravinnon kanssa; mitään yhtä yksittäistä syytä tuskin on. Kai muuten tiedät, että mitä varhaisemmin tytöillä murrosikä alkaa, sitä varhaisemmin koittavat sitten myös vaihdevuodet, ja vaikeudet lisääntyä? Ei ole hyvä asia, että tyttöjen murrosikä on varhaistunut, ja varhaistuu edelleenkin.

Murrosikään kuuluu myös henkisen taantumisen ja kypsymisen vuorottelua. Pojille nuo vuodet osuvat keskimäärin juuri siihen kriittiseen vaiheeseen, kun opinnoilla on jatkon ja tulevaisuudensuunnitelmien kannalta aidosti merkitystä.

Uskon olevani melko hyvin jyvällä myös poikien lukuinnon vähentymisen syistä, mutta se ei oikeastaan ole tämän ketjun aihe.

Perinteisesti pojat ovat jyränneet luonnontieteissä ja matematiikassa, tytöt kielissä. Historiallisesti tarkasteltuna poikien heikentynyt menestyminen on vielä varsin tuore ilmiö - ja se on kulkenut käsi kädessä opettajakunnan naisvaltaistumisen ja uusien uljaiden pedagogisten pöhinöiden kanssa. Koulun pääpaino on siirtynyt varsinaisesta opettamisesta kasvatukseen, mikä sekin on virhe - semminkin, että kasvatusideologiaa tarjoilevat feministisesti orientoituneet kansankynttilät.

Mitä sitten asialle pitäisi tehdä? Luopua tutkittuuun tietoon (pedagogisen ja kognitiivisen psykologian ja konstruktiivisen psykologian tutkittuun tietoon? vaan ei K-J:n mukaan kehityspsykologian?) pohjaavasta pedagogiikasta)?

Olen käsitellyt asiaa runsaasti jo Näkökulman aikoihin; nimen omaan kehityspsykologian ja sosiaalipsykologian huomioiminen on jäänyt näissä asioissa retuperälle, vaikka niiden(kin) valossa koululaitosta tulisi kehittää - tai pikemminkin palata juurille.

Ystäväperheeni lapset ovat erään naapurimaan kansainvälisessä eliittikoulussa. Opettajien sukupuolijakauma ja koulukulttuuri ovat siellä samaa, mitä Suomessa oli vielä 1980-luvulla, ja 1990-luvun alussa. Pääpaino on opetuksessa, eikä kasvatuksessa. Opettajia kunnioitetaan. Se koskee myös lasten vanhempia.

Palata aiempaan opettamiseen ja oppimiskäsitykseen, jossa opettaja luennoi ja "kaataa tietoa oppilaan päähän", ja tarvittaessa pahoinpitelee oppilaita karttakepillä, jos nämä eivät opi tai jos riehuvat? Eli jossa keskitytään enemmän ulkoaoppimiseen kuin ymmärtämiseen, saatikka tiedon (yhteisölliseen) rakenteluun, metakognitiivisiin taitoihin, ajattelutaitojen kehittämiseen yms.. Laittaa pojat kouluun vuotta myöhemmin, vähän kypsempänä? Järkätä erilaiset opetustavat eri sukupuolille, perustaa poika- ja tyttökouluja? Luopua peruskoulusta? Tai jotain ihan muuta? Mitä?

Lue nyt uudelleen omia juttujasi ja vertaa siihen, mitä on tapahtunut ja tapahtuu todella. Kaikenlaisia kivoja pöhinäjuttuja feminismillä ryyditettynä (Tämä ei ole mikään sala liitto teoria, vaan sopii tutustua esim. yläkoululaisten yhteiskuntaopin materiaaleihin) kyllä kokeillaan; tavoitteena ei ole enää mikään mahdollisuuksien tasa-arvo, vaan lopputulosten tasa-arvo.

Ehdotin jo kauan sitten seuraavaa kokeilua: Otetaan kenttäkokeeseen jokin tyypillinen keskisuuri koulu, ja palkataan sinne nais- ja miesopettajia 50/50. Mitään sukupuolineutraaliudesta tai feminismistä innostuneita opettajia sinne ei kuitenkaan palkata, eivätkä tämmöiset asiat ole siellä muutenkaan tapetilla. Pääpaino on opetuksessa, kasvatus on samalla sen sivutuote. Istutaan pulpeteilla, käytetään kynää ja kumia. Tietokoneluokat on, mutta tunneilla ei käytetä esim. tabletteja. Kännykät kerätään tuntien alussa pois. Luokat ovat sekaluokkia, mutta tietyt opintojaksot miesopettajat opettavat poikia, ja naisopettajat tyttöjä. Yleisellä tasolla poikiin suhtaudutaan kuin poikiin (Kaikessa sen myönteisessä merkityksessä), ja tyttöihin tyttöinä (Kaikessa sen myönteisessä merkityksessä). Tilannetta seurataan esim. kolme vuotta ja sen jälkeen voitaisiin vertailla, miten koekoulun oppilaat ovat menestyneet suhteessa muihin kouluihin. Olen 100% varma, että koekoulu erottautuisi edukseen.

Jos taas näkee uuden oppimiskäsityksen käyttöönotossa feministisen salaliittoteorian, jonka tarkoitus on ihan tahallaan saada pojat oppimaan huonommin kuin tytöt, ja siten ehkä syrjäytymään, niin aika kummallinen sellainen salaliittoteoria kyllä ainakin omissa silmissäni näyttäytyy. Yhtä kummalliselta kuin Kopekin puheet poliisista tai Rauni-Leena Luukanen-Kilden ufojutut.

Ei se ole mikään salaliittoteoria, kyllä kaikki on tapahtunut täysin avoimesti, eikä siinä ole mitään kummallista. Vitsi piilee siinä, että näitäkään asioita harva aikuinen seuraa. Mutta edelleenkin tämä liittyy ketjun aiheeseen vain epäsuorasti.

[Aave]

Suomen hallituksen - niin, Sanna Marinin hallituksen - feministinen tasa-arvo-ohjelma ei tarjoa mitään keinoja poikien ja nuorten miesten tyttöjä ja nuoria naisia huonompiin oppimistuloksiin.

Et ole tainnut tutustua kyseiseen tasa-arvo-ohjelmaan, jota kritisoit?

SUOMI TASA-ARVON KÄRKIMAAKSI
HALLITUKSEN TASA-ARVO-OHJELMA 2020-2023
VALTIONEUVOSTON PERIAATEPÄÄTÖS (Valtioneuvosto)

Tasa-arvo-ohjelmassa kannetaan totta tosiaan erityistä huolta poikien ja nuorten miesten heikommasta menestymisestä koulussa ja myöhemmässä opiskelussa, ja listataan 6 eri toimenpidettä.
Ks. erityisesti kohta alkaen sivulta 11:
4. Sukupuolten tasa-arvon edistäminen varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa,
Ensimmäinen on "4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.". .

Olen nimen omaan lukenut tämän: osoita minulle sieltä periaatepäätösten keskeltä ne konkreettiset toimet, joilla haetaan vaikuttavuutta heti, ja jossa rahoitusta on allokoitu välittömästi näiden poikia koskevien ongelmien korjaamiseen.

Juu, kaikilla on tosi hieno suunnitelma kunnes tuleekin nyrkistä naamaan, sanoisi Mike Tyson.

[kertsi]

No eikös noi aika konkreettisia toimia olleet: tehdään konkreettisia suunnitelmia, pysyviä rahoitusjärjestelyitä, opettajien koulutuksen kehittämishanke jne..:
Varmaan tuo ensimmäinen on se tärkein, jos suunnitelmaan tulee mikä koulutuksessa mättää tasa-arvon osalta, ja mitkä toimet parantaisivat tasa-arvoisuutta. Oli se sitten pedagoginen paradigmamuutos, oppimiskäsityksen muuttaminen tai toimivamman oppimisteorian valitseminen, luokkakokojen muuttaminen, (oppilaiden segregaatio), vai mikä.

4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.
4.2. Oikeus oppia –ohjelman hankkeilla valmistellaan lainsäädäntöä, pysyviä rahoitusjärjestelyitä
sekä yhdenvertaisuutta vahvistavia vaikuttavia käytänteitä ja toimintatapoja. Tavoitteena on mm.
kaventaa ja ennaltaehkäistä sosioekonomisesta taustasta, maahanmuuttajataustasta tai
sukupuolesta johtuvia oppimiseroja. OKM.
4.3 Oikeus oppia –ohjelmassa toteutetaan perusopetuksen opettajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön
ja johdon sekä koulujen johtajien täydennyskoulutuksen kehittämishanke. Tavoitteena on
sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation
lieventäminen. OKM.
4.4 Opetus- ja ohjaushenkilöstön ammatillinen ja pedagoginen osaaminen tulee varmistaa.
Myönnetään rahoitusta ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä
opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Tavoitteena on ehkäistä opintojen keskeyttämistä, tehostaa
koulutuksen läpäisyä, ehkäistä syrjäytymisistä sekä vahvistaa opiskelijoiden tasa-arvoa. OKM.
4.5. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kevään 2020 aikana lyhyen esiselvityksen yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen tilanteesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tutkimus- ja
kehittämistoiminnassa. Selvityksen aineistona hyödynnetään korkeakoulujen tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tuloksia hyödynnetään kevään 2020 korkeakoulujen kanssa
käytävissä tulossopimusneuvotteluissa. Tilannekuvaa syvennetään käynnistämällä laajempi
selvityshanke tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta tutkimus, kehitys- ja
innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) vuoden 2020 aikana. OKM.
4.6. Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Käydään läpi korkeakoulutuksen
sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien
korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin
toimiin. Korkeakoulutuksen sukupuolisegregaation purkamista on tarkoitus tarkastella osana
korkeakoulutuksen saavutettavuutta. OKM.

[Aave]

4.1.Säädetään velvoittavista tasa-arvosuunnitelmista varhaiskasvatuksessa. STM.
4.2. Oikeus oppia –ohjelman hankkeilla valmistellaan lainsäädäntöä, pysyviä rahoitusjärjestelyitä
sekä yhdenvertaisuutta vahvistavia vaikuttavia käytänteitä ja toimintatapoja. Tavoitteena on mm.
kaventaa ja ennaltaehkäistä sosioekonomisesta taustasta, maahanmuuttajataustasta tai
sukupuolesta johtuvia oppimiseroja. OKM.
4.3 Oikeus oppia –ohjelmassa toteutetaan perusopetuksen opettajien, varhaiskasvatuksen henkilöstön
ja johdon sekä koulujen johtajien täydennyskoulutuksen kehittämishanke. Tavoitteena on
sukupuolten tasa-arvon edistäminen ja koulutuksen ja työelämän sukupuolisegregaation
lieventäminen. OKM.
4.4 Opetus- ja ohjaushenkilöstön ammatillinen ja pedagoginen osaaminen tulee varmistaa.
Myönnetään rahoitusta ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä
opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin. Tavoitteena on ehkäistä opintojen keskeyttämistä, tehostaa
koulutuksen läpäisyä, ehkäistä syrjäytymisistä sekä vahvistaa opiskelijoiden tasa-arvoa. OKM.
4.5. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttaa kevään 2020 aikana lyhyen esiselvityksen yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen tilanteesta tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisestä tutkimus- ja
kehittämistoiminnassa. Selvityksen aineistona hyödynnetään korkeakoulujen tasa-arvo- ja
yhdenvertaisuussuunnitelmia. Tuloksia hyödynnetään kevään 2020 korkeakoulujen kanssa
käytävissä tulossopimusneuvotteluissa. Tilannekuvaa syvennetään käynnistämällä laajempi
selvityshanke tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumisesta tutkimus, kehitys- ja
innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) vuoden 2020 aikana. OKM.
4.6. Tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Käydään läpi korkeakoulutuksen
sosiaalisen, alueellisen ja kielellisen tasa-arvon toteutuminen sekä eri vähemmistöryhmien
korkeakoulutukseen hakeutumisen mahdolliset esteet. Ryhdytään selvityksen pohjalta tarvittaviin
toimiin. Korkeakoulutuksen sukupuolisegregaation purkamista on tarkoitus tarkastella osana
korkeakoulutuksen saavutettavuutta. OKM.

Toisin sanoen ei varsinaisesti tehdä mitään, kunhan suunnitellaan. Minäkin voisin tuottaa helposti vastaavia suunnitelmia, ja ajoittaa ne vuoteen 2030 (!). Hallitus ehtii siihen mennessä vaihtua vähintään kahteen kertaan, mutta oli sentään suunnitelmia!

[kertsi]

En ole juurikaan lueskellut hallitusohjelmia, kuin ihan vähän. Mielikuva on, ettei siellä kamalasti niin konkreettisia toimia luetella. Ehkä, koska niitä ei vielä siinä vaiheessa tiedetä. Mielikuva on, että hallitusohjelmat kuvaavat enemmän tahtotilaa, ja suuntaa, mihin päin olisi tarkoitus mennä. Sipilän hallitusohjelmasta muistelen kyllä lukeneeni jotain aivan päätöntä konkreettista skeidaa. Liittyiköhän se piikayhteiskuntaan, yksityisautoiluun, yhteiskuntasopimukseen, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulon tahalliseen heikentämiseen, vain mihin, en muista.

[Aave]

En ole juurikaan lueskellut hallitusohjelmia, kuin ihan vähän. Mielikuva on, ettei siellä kamalasti niin konkreettisia toimia luetella. Ehkä, koska niitä ei vielä siinä vaiheessa tiedetä. Mielikuva on, että hallitusohjelmat kuvaavat enemmän tahtotilaa, ja suuntaa, mihin päin olisi tarkoitus mennä. Sipilän hallitusohjelmasta muistelen kyllä lukeneeni jotain aivan päätöntä konkreettista skeidaa. Liittyiköhän se piikayhteiskuntaan, yksityisautoiluun, yhteiskuntasopimukseen, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulon tahalliseen heikentämiseen, vain mihin, en muista.

Minäkin tunnistan periaatteessa ongelman, että Suomessa on paljon työttömyyttä. Tehdään siis periaatepäätös ja perustetaan työryhmä, jonka tavoitteena on vuoteen 2030 mennessä kertoa tästä hieman lisää, ja ehkä jopa sinä aikana miettiä erilaisia ehdotuksia ongelman ratkaisemiseksi. Siis noin niinku periaatteessa. Tämä on erittäin konkreettinen toimenpide, josta kaikki hallituksessa voivat olla yhtä mieltä! Rahoitus suunnataan paitsi työryhmälle, myös sitä avustamaan palkatuille konsulteille. Näin maailma pelastuu.