Koulu-uudistus, uusi oppimiskäsitys, inkluusio ja mitä siitä seuraa

[kertsi]

Kyläkoulujen lakkauttaminen on todella surullista. Mökkipaikkakuntani pieni suloinen kyläkoulukin lakkautettiin. Taisi se talo olla varaan satakunta vuotta vanha, ja muistaakseni sielläkin oli sisäilmaongelmia. Nyt kyläläisten lapset kärrätään taajamaan isompiin kouluihin. Mutta ei tämä liity koulu-uudistukseen, uuteen oppimiskäsitykseen tai inkluusioon juurikaan.

[Aave]

Kyläkoulujen lakkauttaminen on todella surullista. Mökkipaikkakuntani pieni suloinen kyläkoulukin lakkautettiin. Taisi se talo olla varaan satakunta vuotta vanha, ja muistaakseni sielläkin oli sisäilmaongelmia. Nyt kyläläisten lapset kärrätään taajamaan isompiin kouluihin. Mutta ei tämä liity koulu-uudistukseen, uuteen oppimiskäsitykseen tai inkluusioon juurikaan.

Liittyy se sikäli, että pienempien koulujen lakkauttaminen ja keskittäminen kasvukeskuksiin suurkouluiksi on osa uudistuksia. Laittamassani esimerkissä päätöstä perusteltiin myös pedagogisilla syillä, mitä se sitten tarkemmin ottaen tarkoittakaan.

Mutta juu, sopii minunkin puolestani keskittyä pedagogisiin uudistuksiin, joka puolestaaan alkaa jo lastentarhoista. Monikulttuurisuus on osa pöhinää, sen realisoituminen vähemmän pöhinää.

[safiiri]

^Etäopetukseen siirtymisen käytännöt, joihin keväällä turvauduttiin, tuskin voi mitenkään lukea jonkun digipöhinän syyksi ja tuotokseksi. Kukaan ei valinnut etäopetusta siksi, että se olisi pedagogisesti ajateltu hyväksi ratkaisuksi. Sen sijaan oli kyllä luojan lykky, että edes vähän jonkinlaista "digipöhinää" oli jo harrastettu, sillä pelkästä puhtaasta kynä ja kumi -maailmasta etäopetukseen siirtyminen yhdessä yössä olisi ollut paljon suurempi katastrofi. Oli vaikkapa joillakin jo ne tabletit ja vähän käyttökokemusta niistä.

[kertsi]

^ Hyvä pointti.

Mitä tulee ketjun varsinaiseen aiheeseen, eli pedagogiseen puoleen koulu-uudistusta, niin sattumoisin kolme tuntemaani opettajaa on moittinut uutta oppimiskäsitystä. Veikkaan syyksi sitä, etteivät tiedä asiasta tarpeeksi.

Eräs tuntemani opettaja on hyvä ystäväni, joka opettaa ammattikoulussa (vai oliko se ammattikorkeakoulussa, en muista) sähköoppia, ja puhuu oppilaistaan käyttäen nimitystä lapsukaiset. Hänen pedagoginen osaamisensa ei taida olla kovin häävi (jokin pakollinen kuukauden tms. kurssi?). Hän pitää oppilaitaan enimmäkseen kykenemättöminä ottamaan mitään vastuuta mistään, myöskään oppimisestaan. Ystäväni jopa joutuu keräämään kännykät talteen oppitunnin ajaksi, ja monella tavalla pitämään kädestä "lapsukaisia", ja varsinkin huolehtimaan, etteivät tapa itseään sähköllä tai sytytä tulipaloa.

Toinen on erään toisen hyvän ystäväni dippainsinööri aviomies, joka opettaa ammattikorkeakoulussa, en muista mitä, mutta tekniikkaan liittyvää jotain. Hänelle ilmiöoppiminen tuntuu olevan jonkinlainen kirosana tai ainakin tuhinan aihe, ja hänkin lienee sitä mieltä, etteivät ammattikorkean opiskelijat ole ilmiöoppimiseen kypsiä. Minulla ei ole kunnon käsitystä tämän opettajan pedagogisesta pätevyydestä, mutta hänenkin kohdallaan jotenkin epäilen, ettei se ole kaksinen, vaikka teknistä osaamisessa tuskin mitään puutteita on. Hän valittaa oppilaidensa motivaation puutetta. Uskoakseni tutkiva oppiminen olisi täsmälääke tähän, mutten ole vielä saanut häntä vakuuttuneeksi (hän on ehkä vähän jäärä?). En osaa kyllä itsekään tarpeeksi, pystyäkseni kääntämään hänen päänsä.

Kolmas tuntemani opettaja on varsinaisesti opettajaksi aikoinaan kouluttautunut matematiikan opettaja, erään kolmannen ystäväni mies. Epäilen, ettei hänkään ole uudellenkouluttautunut uuteen oppimiskäsitykseen liittyen, ja hänkin suhtautuu epäillen siihen. Hän suhtautuu kunnianhimoisesti työhönsä, ja hänet on palkittukin kunniamaininnoin siitä, joten hän voisi hyvinkin haluta omaksua uuden oppimiskäsityksen. Ystäväni osti hänelle vinkistäni Tutkiva oppiminen -kirjan, mutta pariskunta erosi pian sen jälkeen, enkä ole sen koomin tavannut häntä, enkä tiedä, miten on omaksunut kirjan oppimiskäsityksen.

Ihan näiden kolmen opettajan perusteella veikkaisin, että uusi oppimiskäsitys vaatinee uudenlaista osaamista, siinä missä mikä tahansa uusi taito, ja opettajan kunnollista kouluttamista.

[safiiri]

^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti. Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

[kertsi]

^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti.

Varmaan noinkin. Mainitsemani ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun opettajat ovat molemmat lisäksi niin erittäin äärimmäisen insinööri-insinöörejä kuin olla ja voi. Vaikka molemmat käsittääkseni pyrkivät tekemään työnsä hyvin (keskittyen kuitenkin vain sen tekniseen puoleen epäilisin), heille kaikki vähänkään humanistisiin aineisiin liittyvä voi olla hyvin epäilyttävää, olkoonkin vaikka kuinka tärkeää, kuten pedagogiaan liittyvää.

Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

Tuo boldaamani on minulle ihan uutta. Mielenkiintoista. Uusi opettajakäsitys vaikuttaisi muistuttavan uutta oppimiskäsitystä hyvin paljon. Tutkiva oppiminen on juurikin tutkijamaista, ja metakognitioon eli mm. oman oppimisen määrän (kuinka paljon tavoitteesta on saavutettu) ja laadun arvioiminen on siinä olennaista.

[kertsi]

Suomi mainittu!

Ilmiöoppiminen on englanniksi phenomenon-based learning, johon littyen wikipedia mainitsee erityisesti Suomen:

Phenomenon-based learning (PhBL or PhenoBL) is a multidisciplinary, constructivist form of learning or pedagogy where students study a topic or concept in a holistic approach instead of in a subject-based approach. PhBL includes both topical learning (also known as topic-based learning or instruction), where the phenomenon studied is a specific topic, event, or fact, and thematic learning (also known as theme-based learning or instruction), where the phenomenon studied is a concept or idea. PhBL emerged as a response to the idea that traditional, subject-based learning is outdated and removed from the real-world and does not offer the optimum approach to development of 21st century skills. It has been used in a wide variety of higher educational institutions and more recently in grade schools.[1]
...
Finland

Main article: Education in Finland
Commencing in the 2016–2017 academic year, Finland will begin implementing educational reform that will mandate that topical learning (phenomenon-based learning) be introduced alongside traditional subject-based instruction. As part of a new National Curriculum Framework, it will apply to all basic schools for students aged 7–16 years old. Finnish schools have used PhBL for several decades, but it was not previously mandatory.[4] It is anticipated that educators around the world will be studying this development as Finland's educational system is considered to be a model of success by many.[4][7][8][3][9] This shift coincides with other changes that are encouraging development of 21st century skills such as collaboration, communication, creativity, and critical thinking.[10]

[safiiri]

^Uusien taitojen opetteleminan ja uuden ymmärryksen tavoitteleminen lienee tyypillisesti aika tervanjuontia, jos jo vuosia työssään urautuneelle sitä ryhdytään tuputtamaan ulkopuolelta. Oma motivaatio on vaikeaa herättää, mutta vastustus kyllä syntyy helposti.

Varmaan noinkin. Mainitsemani ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun opettajat ovat molemmat lisäksi niin erittäin äärimmäisen insinööri-insinöörejä kuin olla ja voi. Vaikka molemmat käsittääkseni pyrkivät tekemään työnsä hyvin (keskittyen kuitenkin vain sen tekniseen puoleen epäilisin), heille kaikki vähänkään humanistisiin aineisiin liittyvä voi olla hyvin epäilyttävää, olkoonkin vaikka kuinka tärkeää, kuten pedagogiaan liittyvää.

Uudempi opettajakäsitys kyllä ehdottaa tutkivaa opettajuutta (teacher as a researcher), jossa näkökulma omaan työhön on tutkijamainen ja uutta kokeileva. Myös tutkijamaisesti kokeilujen tuloksiin suhtautuva eli tutkivaan opettajuuteen kuuluu myös itsekriittisyys ja toiminnan jatkuva arvioiminen.

Tuo boldaamani on minulle ihan uutta. Mielenkiintoista. Uusi opettajakäsitys vaikuttaisi muistuttavan uutta oppimiskäsitystä hyvin paljon. Tutkiva oppiminen on juurikin tutkijamaista, ja metakognitioon eli mm. oman oppimisen määrän (kuinka paljon tavoitteesta on saavutettu) ja laadun arvioiminen on siinä olennaista.

Ei tuo edes ole mitenkään todella uutta.

http://www.helsinki.fi/behav/praktikumikasikirja/luku2/sisalto2.htm

Esim. Tässä aihetta käsittelevät lähteet ovat 2000-luvun alkupuolelta. Siis 10-20 vuotta vanha ajatus vähintään  kyseessä.

[kertsi]

^ Eikä uutta ole ilmiöoppiminenkaan, ks. ed viestini wiki-sitaatti "Finnish schools have used PhBL for several decades, but it was not previously mandatory."[/i (boldaus minun)

[Aave]

Ilta-Sanomissa julkaistaan kuluvalla viikolla useita artikkeleita, joissa ruoditaan koulumaailman nykytilaa. Avauksena oli tämä artikkeli: Karut luvut paljastavat, että jotain on nyt pielessä – mitä tapahtui Suomen kouluille?

Tuskin juttusarjassa minulle henkilökohtaisesti mitään varsinaisesti uutta tulee, mutta seuraan sitä silti ja hyvä, että asiaa nostetaan vihdoin viimein tapetille. Ongelmat ovat olleet jo ajat sitten tiedossa (Ja vanhojen päälle niitä on luotu sittemmin rutkasti lisää), mutta josko niille jopa oikein ryhdyttäisiin tekemäänkin jotain. Esimerkiksi uudistetut opetussuunitelmat, inkluusio ja yleisemminkin opettajan rooli ammatissaan ovat lähes täysin irrallaan vallitsevasta todellisuudesta. Näitä uudistuksia ovat suunnitelleet ja implementoineet henkilöt, jotka vaikuttavat elävän jossain norsuunluutorinin muotoisessa rinnakkaistodellisuudessaan. Erityisesti poikaoppilaita koskien.