Tieteellinen maailmankuva

[safiiri]

Kun taitava kirvesmies käyttää vasaraansa murhaan, saamme lähinnä varmemman kuoleman, emme eettisempää kuolemaa. Nopeampi ja ehkä äkillisen tappavana vähemmän tuskaa aiheuttava se saattaa olla, mutta itse murhan eettiseen oikeutukseen ei parhainkaan vasarankäytön taito auta.

Sen sijaan voimme kysyä, onko järkevää yrittää käyttää tieteen työkalua tarkoitukseen, johon se ei sovellu. Kuten oikeiden arvojen määrittämiseen - tai taiteen tekemiseen. Tai - onko järkevää laittaa tieteen tekijät tehtävään, joka ei ole heidän osaamisensa aluetta.

Kirvesmiehen ammattietiikkaan tuskin kuuluu taitavat murhat.

Täh? Kyse oli siitä, että työkalua - kuten tiedettä - voi käyttää monella tapaa. Itse TYÖKALU (joka siis oli kuten tiede) ei estä sen käyttämistä moraalittomasti. Tarvitaan tosiaan työkalun lisäksi (siis tieteen lisäksi) se etiikka (joka siis tässä vertauksessa ei voi olla tiede, koska tiede oli se työkalu).

Faktoilla saa mitattua oikeimmat arvot maailmasta.
Faktojen mukaan kuvautuvassa ja rakentuvassa ympäristössä taidekin kuvautuu ja rakentuu faktojen mukaiseksi toiminnaksi.
Parhaimmillan siis tieteeksi.

Ei faktoilla voi mitään arvoja mitata. Faktat eivät ole mittaväline. Millä faktalla mitataan pituus, massa tai lämpötila? Mittanauha, vaaka ja lämpömittari toimivat hommassa paremmin.

Ammattimaisella tieteilijällä ja kirvesmiehellä, joiden työkaluilla tuotetaan määrätynlaista toimintaa, on ajan myötä kehittynyt työkalun mukaisen toimintakulttuurin ammattietiikka ja tapasäännöstö, moraali.

Juu, mutta ei tuo vähitellen kehittynyt moraali silti ole edes kirvesmiehen käsissä vasaraksi - eli työkaluksi, josta oli puhe - muuttunut. Kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.

Tieteen tekemisen sisäinen etiikka ja moraali ovat tämän lisäksi vuorovaikutuksessa myös sitä ympäröivään yhteisöön, sen etiikkaan ja moraaliin sekä toimintaympäristöön joka myös ohjaa toimintaa, etiikkaa ja moraalia resursseineen ja rakenteineen.

Eikä tuo tieteen etiikka ole tulosta tieteen löydöksistä, vaan niiden tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä, jotka sitä eettisyyttä tieteeseen tuovat. Tiede on edelleen vain työkalu, vasara.

Tieteen yleispätevien tulosten leviäminen ympäröiviin yhteisöihin ja toimintaympäristöjen rakenteisiin, resursseihin, kulttuureihin, kieliin, etiikoihin, moraaleihin ja niitä määritteleviin maailmankuviin, johtaa yhteinäistyvään tieteelliseen maailmankuvaan, kulttuuriin, toimintaympäristöön, yhteiskuntarakenteeseen, kieleen, ajatteluun, etiikkaan ja moraaliin.

Sanahelinää, jossa ei ole mitään argumenttia siitä, miten se tiede moraalin määrittäisi. Itsekin selitit juuri, että se tieteen tekijä päättää tieteen tekemisensä etiikan. Kuten kirvesmies päättää vasranakäyttönsä etiikasta.

Tiede on faktojen tuottamista ja hyödyntämistä uusien faktojen tuottamiseksi ja hyödyntämiseksi.(Käytännön sovelluksia kuten kaukoputkea, ehkäisypilleriä tai pesukonetta unohtamatta.) Tarkimmillaan kvantitatiivisesti eli matemaattisilla arvoilla operoiden. Mutta muitakin abstrakteja arvoja voidaan hyödyntää tieteessä, myös kvalitatiivisessa tutkimuksessa.
Mittaaminen on tarkkaa arviointia ja faktat ovat arviointiväline mitattavuutta epätarkempinakin arvioina. Kvalitatiivinenkin tiede on tiedettä. Arvokasta tieteellistä arviointia.
Mittanauha, vaaka ja lämpömittari toimivat hommassa koska ne on rakennettu faktojen avulla.
Kärjistetty esimerkki arvojen mittaamisesta pelkillä faktoilla lienee matematiikka.

Mutta mittaamalla ei saada aikaan mitään tietoa siitä, mikä mittaamisen tulos on toista parempi tavoitteena. Saadaan vain mittaustuloksia. Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Mitta-arvo on eri asia kuin moraalinen arvo, eikä sitä mitata millään tieteen tuntemalla mittarilla. Ei moraalille ole edes mittayksikköä. Matematiikka ei todellakaan ratko moraalisia arvoja pelkillä faktoilla. Se pyörittelee numeraalisia "arvoja". Moraalinen arvo on toiminnan päämäärä. Miten matematiikka sen voi määritellä? Millä laskutoimituksella voidaan löytää (elämän) tarkoitus? Kuten kaiketikin tiedät, ei vastauksella 42 ole mitään virkaa, eikä se anna mitään ymmärrystä.

[Karikko]

^
Joo, tolla tapaa.
Onko moraalisilla arvoilla- moraalia?

Monilla se arvo on omakohtaista itsekkyyttä ja sitä puolustetaan muiden arvoja kohtaan. Uskonnolliset arvot ovat henkilökohtaisen uskomusten värittämää,- silloinkin, kun niissä on unversaalisti hyväksyttyjä asioita määritelty.

Uskon asioissa on hyviä tavoitteta, vahinko vain, että pitää (" tappaa") ensin vääräuskoiset jotka hekin omassa uskossaan, ovat tietenkin arvojensa mukaisesti oikeassa.

[safiiri]

^
Joo, tolla tapaa.
Onko moraalisilla arvoilla- moraalia?

Monilla se arvo on omakohtaista itsekkyyttä ja sitä puolustetaan muiden arvoja kohtaan. Uskonnolliset arvot ovat henkilökohtaisen uskomusten värittämää,- silloinkin, kun niissä on unversaalisti hyväksyttyjä asioita määritelty.

Uskon asioissa on hyviä tavoitteta, vahinko vain, että pitää (" tappaa") ensin vääräuskoiset jotka hekin omassa uskossaan, ovat tietenkin arvojensa mukaisesti oikeassa.

Avainsana on tuo 'monille'. Sepä se, että moraalia on monenlaista, jokaisella omaansa, mutta mitään absoluuttista ja objektiivisesti oikeaa ajasta ja paikasta riippumattomasti pätevää moraalia ei kukaan pysty esittämään. Ei edes tiede.

[Toope]

^
Joo, tolla tapaa.
Onko moraalisilla arvoilla- moraalia?

Monilla se arvo on omakohtaista itsekkyyttä ja sitä puolustetaan muiden arvoja kohtaan. Uskonnolliset arvot ovat henkilökohtaisen uskomusten värittämää,- silloinkin, kun niissä on unversaalisti hyväksyttyjä asioita määritelty.

Uskon asioissa on hyviä tavoitteta, vahinko vain, että pitää (" tappaa") ensin vääräuskoiset jotka hekin omassa uskossaan, ovat tietenkin arvojensa mukaisesti oikeassa.

Avainsana on tuo 'monille'. Sepä se, että moraalia on monenlaista, jokaisella omaansa, mutta mitään absoluuttista ja objektiivisesti oikeaa ajasta ja paikasta riippumattomasti pätevää moraalia ei kukaan pysty esittämään. Ei edes tiede.

Siksi moraaliarvoja ei pitäisi sekoittaa tieteellisiin näkemyksiin, mistä olen itsekin puhunut.

[a4]

Juu, mutta ei tuo vähitellen kehittynyt moraali silti ole edes kirvesmiehen käsissä vasaraksi - eli työkaluksi, josta oli puhe - muuttunut. Kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.

Eikä tuo tieteen etiikka ole tulosta tieteen löydöksistä, vaan niiden tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä, jotka sitä eettisyyttä tieteeseen tuovat. Tiede on edelleen vain työkalu, vasara.

Sanahelinää, jossa ei ole mitään argumenttia siitä, miten se tiede moraalin määrittäisi. Itsekin selitit juuri, että se tieteen tekijä päättää tieteen tekemisensä etiikan. Kuten kirvesmies päättää vasranakäyttönsä etiikasta.

Mutta mittaamalla ei saada aikaan mitään tietoa siitä, mikä mittaamisen tulos on toista parempi tavoitteena. Saadaan vain mittaustuloksia. Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Mitta-arvo on eri asia kuin moraalinen arvo, eikä sitä mitata millään tieteen tuntemalla mittarilla. Ei moraalille ole edes mittayksikköä. Matematiikka ei todellakaan ratko moraalisia arvoja pelkillä faktoilla. Se pyörittelee numeraalisia "arvoja". Moraalinen arvo on toiminnan päämäärä. Miten matematiikka sen voi määritellä? Millä laskutoimituksella voidaan löytää (elämän) tarkoitus? Kuten kaiketikin tiedät, ei vastauksella 42 ole mitään virkaa, eikä se anna mitään ymmärrystä.

Työkalun mukaisen toimintakulttuurin ammattietiikka ja tapasäännöstö, moraali ei tarkoita itse työkalua vaan työkaluun sidoksissa olevaa, joten kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.
Hyvä käsihygienia kirurgin työssä ei tarkoita kirurgin veistä.

Etiikka on yleiskäsite jota voidaan käsitteellisen tarkkuuden rajoissa tarkentaa lisäkäsitteillä kuten kristillinen etiikka, tieteen etiikka, yhteiskuntaetiikka, ympäristöetiikka tai lääkärin etiikka. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Tieteen etiikka ymmärrettynä ammattietiikkana tai tieteenteon etiikkana pohjautunee esitieteellisiin ja filosofisiin löydöksiin tieteellisen metodin luonteesta, rajoituksista ja toimivuudesta.
https://opas.peppi.utu.fi/fi/opintojakso/FILY1204/10430
Se on tieteen harjoittamisen ja tieteellisen tiedon karttuessa sekä ympäristöönsä vaikuttaessaan palautekytkennöin, yhä jatkuvassa muutoksessa itsekin.
Samalla tavalla siis myös tiedeyhteisön ulkopuolella vaikuttavat etiikat ja moraalit vaikuttavat tieteeseen ja saavat vaikutteita tieteestä.
Tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä siis muodostuu toisiinsa vaikuttava kokonaisuus.
Mutta hyödyllisenä tietotyökaluna tiede vaikuttaa kasvavasti yhteiskuntaan ja näin tieteellistyvä yhteiskunta vaikuttaa tieteeseenkin kasvavasti tieteen itsensä faktojen ja sovellusten muodossa, joten kokonaiskehitys on luonteeltaan laajentuvaa tieteellistä kehitystä.

Yksittäinen tieteen tekijä tai kirvesmies ei päätä alansa tai ammattinsa etiikkaa. Toki yksilö voi joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihenkin suuresti.
Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin yhteisöllisestä ja historiallisesta kehitysprosessista.
Toistan itseäni: Tiede moraalin tuottajana ja määrittäjänä seuraa siitä kehitysprosessista jossa tiede kasvavasti tuottaa tietoa ja muokkaa ympäröivää maailmaa, luoden samalla kasvavasti globaalia tieteellistä ympäristövaikutusta, infraa, maailmankuvaa ja sen mukaista etiikkaa ja moraalia, tapakulttuuria.
Moraalia tieteet voivat toki tutkimusaiheenakin määrittää siinä missä mitä tahansa muutakin tutkimusaihetta, tieteen keinoin.

Mittaaminen on olennainen osa tieteen toimivuutta mutta tieteeseen kuuluu muutakin. Teoretisointia, testaamista, avointa kriittistä arviointia.
Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Missä kontekstissa, missä suhteessa, missä mitassa?
Tieteellisillä teorioilla ja testeillä mille tahansa voidaan yrittää kehittää ja tarkentaa mitta-arvoja. Tieteen teoriat ja mittausvälineet ovat kehittyneet jatkuvasti.
Moraalillekin voi ilmetä eri tieteissä erilaisia mittayksikköjä. Matematiikkakin voisi mahdollisesti tulevaisuudessa ratkoa myös moraalisia arvoja pelkillä faktoilla esim. moraaliin liittyvissä tai moraalisia agentteja sisältävissä simulaatiomallinnuksissa, tietokoneiden laskukoneina pyöritellessä numeraalisia arvoja. Digikuvakin koostuu numeroista.
Muutamia moraali-ja arvomittareita:
https://www.researchgate.net/publication/241029338_Review_and_Appraisal_of_the_Moral_Judgment_Test_MJT
https://en.wikipedia.org/wiki/Rokeach_Value_Survey
http://www.protsv.fi/lfs/luennot/2012_Puohiniemi.pdf
Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen suhteesta: Laadullinen tutkimus kehittää muutaman yksittäistapauksen perusteella hypoteeseja (valistuneita arvauksia) muista tapauksista ("yleisestä"). Näiden hypoteesien todistaminen oikeaksi tai vääräksi vaatii määrällisiä menetelmiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Määrällinen_tutkimus
Matematiikka on tieteessä käytetty vain yksi mutta erittäin tärkeä apuväline määrälliseen tutkimukseen.
Jos tietokone tai tekoäly antaa vastauksen jota tutkija ei ymmärrä, kuten kaunokirjallisuudessa tunnetun esimerkin mukaisen numeron 42, tutkijalla on käsillä uusi ongelma joka pitää yrittää analysoida ja ratkaista.

[Juha]

Muistan hauskan episodin taloustieten tilasta ainakin Suomessa. Muutama vuosi sitten fyysikko Syksy Räsänen kritisoi talousteiteitä Tieteessä Tapahtuu -lehdessä siitä, että taloustieteelliset ennusteet eivät tuota kuin sutta ja sekundaa ja silti ennusteihin uskotaan kuin vuoreen. Kreikan talous onnistuttiin velkakriisin yhteydessä tuhomaan lähes täysin päästä keksityillä ennusteilla. Suomen johtavat taloustieteilijät ilkkuivat Räsässelle siitä, että talouden mallintaminen matemaattisesti on täysi mahdottomuus koska taloudessa on takaisinkytkentöjä, eli että jos muuttaa alkuarvoja kesken matkan, ei voi tietää mikä on lopputulos, että eipä ole infantiili fyysikko koskaan ilmeisesti tullut ajatelleeksi fysiikan helppoja laskuja laskiessaan, että luonossa voisi olla takaisinkytkentöjä. Syksy hämmästeli, että koko fysiikkahan perustuu ennusteiden osalta nimenomaan takaisinkytkennät huomioivaan matematiikkaan lähtien nyt esimerkiksi vaikkapa sään tai ilmaston ennustamisesta. Taloustieteilijät eivät jatkaneet keskustelua. Voi siis olla että ihan lähiaikoina taloustieteen taso ainakaan Suomessa ei ole nousemassa.

Samaa mieltä, mahdollisuudesta mallintaa taloutta osuvasti. Jotain yleistä voi löytää, jotain linjoja, tosin nämä löydettävät, eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia monellekaan, yleisluontoisuuden takia. Voisi arvella.

Luonto tietyltä osin on enemmän sellainen kuin on. Ihmisen toiminnot heittävät kuperkeikkaa, eikä vain tätä, vaan ovat pyöreämpiä kuin pallo ikinä voisi olla.

Kun luonto on samalla tapaa ihmisen viemää, käy sen ennustaminen samalla tapaa vaikeaksi. Luonnon prosesseja varten tarvitaan yhä enemmän tietoa ihmisen toiminnasta, joka säätäytyy aiemmalle, miten tekeekin.

Kyseessä on mittaluokan haaste, jonka vaikeus on elämän rakentumisessa. Toki luonto laajanakin on elämää, ja hidasta osuuttakin on, mutta moni ihmiselle vaikutuksellinen ottaa muotoaan rivakasti, ja samaan on sopeutuminen osalla luontoa, ihmisen jatkaessa hiillostamista.


BTW  Voi olla väärin sanoa taloutta välineeksi. Välineellä tarkoitetaan yleensä sitä, että käyttäminen on jotenkin hallinnassa. Tiedetään, mitä ollaan tekemässä, voidaan muuttaa välinettä, ja välineen käyttötapaa. Voisi sanoa melkein, että ihminen on talouden väline. Ihmiskunnalla on paha virus-pöpö.

[safiiri]

Juu, mutta ei tuo vähitellen kehittynyt moraali silti ole edes kirvesmiehen käsissä vasaraksi - eli työkaluksi, josta oli puhe - muuttunut. Kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.

Eikä tuo tieteen etiikka ole tulosta tieteen löydöksistä, vaan niiden tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä, jotka sitä eettisyyttä tieteeseen tuovat. Tiede on edelleen vain työkalu, vasara.

Sanahelinää, jossa ei ole mitään argumenttia siitä, miten se tiede moraalin määrittäisi. Itsekin selitit juuri, että se tieteen tekijä päättää tieteen tekemisensä etiikan. Kuten kirvesmies päättää vasranakäyttönsä etiikasta.

Mutta mittaamalla ei saada aikaan mitään tietoa siitä, mikä mittaamisen tulos on toista parempi tavoitteena. Saadaan vain mittaustuloksia. Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Mitta-arvo on eri asia kuin moraalinen arvo, eikä sitä mitata millään tieteen tuntemalla mittarilla. Ei moraalille ole edes mittayksikköä. Matematiikka ei todellakaan ratko moraalisia arvoja pelkillä faktoilla. Se pyörittelee numeraalisia "arvoja". Moraalinen arvo on toiminnan päämäärä. Miten matematiikka sen voi määritellä? Millä laskutoimituksella voidaan löytää (elämän) tarkoitus? Kuten kaiketikin tiedät, ei vastauksella 42 ole mitään virkaa, eikä se anna mitään ymmärrystä.

Työkalun mukaisen toimintakulttuurin ammattietiikka ja tapasäännöstö, moraali ei tarkoita itse työkalua vaan työkaluun sidoksissa olevaa, joten kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.
Hyvä käsihygienia kirurgin työssä ei tarkoita kirurgin veistä.

Etiikka on yleiskäsite jota voidaan käsitteellisen tarkkuuden rajoissa tarkentaa lisäkäsitteillä kuten kristillinen etiikka, tieteen etiikka, yhteiskuntaetiikka, ympäristöetiikka tai lääkärin etiikka. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Tieteen etiikka ymmärrettynä ammattietiikkana tai tieteenteon etiikkana pohjautunee esitieteellisiin ja filosofisiin löydöksiin tieteellisen metodin luonteesta, rajoituksista ja toimivuudesta.
https://opas.peppi.utu.fi/fi/opintojakso/FILY1204/10430
Se on tieteen harjoittamisen ja tieteellisen tiedon karttuessa sekä ympäristöönsä vaikuttaessaan palautekytkennöin, yhä jatkuvassa muutoksessa itsekin.
Samalla tavalla siis myös tiedeyhteisön ulkopuolella vaikuttavat etiikat ja moraalit vaikuttavat tieteeseen ja saavat vaikutteita tieteestä.
Tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä siis muodostuu toisiinsa vaikuttava kokonaisuus.
Mutta hyödyllisenä tietotyökaluna tiede vaikuttaa kasvavasti yhteiskuntaan ja näin tieteellistyvä yhteiskunta vaikuttaa tieteeseenkin kasvavasti tieteen itsensä faktojen ja sovellusten muodossa, joten kokonaiskehitys on luonteeltaan laajentuvaa tieteellistä kehitystä.

Yksittäinen tieteen tekijä tai kirvesmies ei päätä alansa tai ammattinsa etiikkaa. Toki yksilö voi joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihenkin suuresti.
Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin yhteisöllisestä ja historiallisesta kehitysprosessista.
Toistan itseäni: Tiede moraalin tuottajana ja määrittäjänä seuraa siitä kehitysprosessista jossa tiede kasvavasti tuottaa tietoa ja muokkaa ympäröivää maailmaa, luoden samalla kasvavasti globaalia tieteellistä ympäristövaikutusta, infraa, maailmankuvaa ja sen mukaista etiikkaa ja moraalia, tapakulttuuria.
Moraalia tieteet voivat toki tutkimusaiheenakin määrittää siinä missä mitä tahansa muutakin tutkimusaihetta, tieteen keinoin.

Mittaaminen on olennainen osa tieteen toimivuutta mutta tieteeseen kuuluu muutakin. Teoretisointia, testaamista, avointa kriittistä arviointia.
Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Missä kontekstissa, missä suhteessa, missä mitassa?
Tieteellisillä teorioilla ja testeillä mille tahansa voidaan yrittää kehittää ja tarkentaa mitta-arvoja. Tieteen teoriat ja mittausvälineet ovat kehittyneet jatkuvasti.
Moraalillekin voi ilmetä eri tieteissä erilaisia mittayksikköjä. Matematiikkakin voisi mahdollisesti tulevaisuudessa ratkoa myös moraalisia arvoja pelkillä faktoilla esim. moraaliin liittyvissä tai moraalisia agentteja sisältävissä simulaatiomallinnuksissa, tietokoneiden laskukoneina pyöritellessä numeraalisia arvoja. Digikuvakin koostuu numeroista.
Muutamia moraali-ja arvomittareita:
https://www.researchgate.net/publication/241029338_Review_and_Appraisal_of_the_Moral_Judgment_Test_MJT
https://en.wikipedia.org/wiki/Rokeach_Value_Survey
http://www.protsv.fi/lfs/luennot/2012_Puohiniemi.pdf
Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen suhteesta: Laadullinen tutkimus kehittää muutaman yksittäistapauksen perusteella hypoteeseja (valistuneita arvauksia) muista tapauksista ("yleisestä"). Näiden hypoteesien todistaminen oikeaksi tai vääräksi vaatii määrällisiä menetelmiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Määrällinen_tutkimus
Matematiikka on tieteessä käytetty vain yksi mutta erittäin tärkeä apuväline määrälliseen tutkimukseen.
Jos tietokone tai tekoäly antaa vastauksen jota tutkija ei ymmärrä, kuten kaunokirjallisuudessa tunnetun esimerkin mukaisen numeron 42, tutkijalla on käsillä uusi ongelma joka pitää yrittää analysoida ja ratkaista.

Juu, mutta ei tuo vähitellen kehittynyt moraali silti ole edes kirvesmiehen käsissä vasaraksi - eli työkaluksi, josta oli puhe - muuttunut. Kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.

Eikä tuo tieteen etiikka ole tulosta tieteen löydöksistä, vaan niiden tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä, jotka sitä eettisyyttä tieteeseen tuovat. Tiede on edelleen vain työkalu, vasara.

Sanahelinää, jossa ei ole mitään argumenttia siitä, miten se tiede moraalin määrittäisi. Itsekin selitit juuri, että se tieteen tekijä päättää tieteen tekemisensä etiikan. Kuten kirvesmies päättää vasranakäyttönsä etiikasta.

Mutta mittaamalla ei saada aikaan mitään tietoa siitä, mikä mittaamisen tulos on toista parempi tavoitteena. Saadaan vain mittaustuloksia. Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Mitta-arvo on eri asia kuin moraalinen arvo, eikä sitä mitata millään tieteen tuntemalla mittarilla. Ei moraalille ole edes mittayksikköä. Matematiikka ei todellakaan ratko moraalisia arvoja pelkillä faktoilla. Se pyörittelee numeraalisia "arvoja". Moraalinen arvo on toiminnan päämäärä. Miten matematiikka sen voi määritellä? Millä laskutoimituksella voidaan löytää (elämän) tarkoitus? Kuten kaiketikin tiedät, ei vastauksella 42 ole mitään virkaa, eikä se anna mitään ymmärrystä.

Työkalun mukaisen toimintakulttuurin ammattietiikka ja tapasäännöstö, moraali ei tarkoita itse työkalua vaan työkaluun sidoksissa olevaa, joten kirvesmiehen vasara on edelleen vain vasara, ei moraali.
Hyvä käsihygienia kirurgin työssä ei tarkoita kirurgin veistä.

Etiikka on yleiskäsite jota voidaan käsitteellisen tarkkuuden rajoissa tarkentaa lisäkäsitteillä kuten kristillinen etiikka, tieteen etiikka, yhteiskuntaetiikka, ympäristöetiikka tai lääkärin etiikka. Niitä ei pidä sekoittaa toisiinsa.
Tieteen etiikka ymmärrettynä ammattietiikkana tai tieteenteon etiikkana pohjautunee esitieteellisiin ja filosofisiin löydöksiin tieteellisen metodin luonteesta, rajoituksista ja toimivuudesta.
https://opas.peppi.utu.fi/fi/opintojakso/FILY1204/10430
Se on tieteen harjoittamisen ja tieteellisen tiedon karttuessa sekä ympäristöönsä vaikuttaessaan palautekytkennöin, yhä jatkuvassa muutoksessa itsekin.
Samalla tavalla siis myös tiedeyhteisön ulkopuolella vaikuttavat etiikat ja moraalit vaikuttavat tieteeseen ja saavat vaikutteita tieteestä.
Tieteen tekijöiden ja yhteisön ja yhteiskunnan näkemyksistä siis muodostuu toisiinsa vaikuttava kokonaisuus.
Mutta hyödyllisenä tietotyökaluna tiede vaikuttaa kasvavasti yhteiskuntaan ja näin tieteellistyvä yhteiskunta vaikuttaa tieteeseenkin kasvavasti tieteen itsensä faktojen ja sovellusten muodossa, joten kokonaiskehitys on luonteeltaan laajentuvaa tieteellistä kehitystä.

Yksittäinen tieteen tekijä tai kirvesmies ei päätä alansa tai ammattinsa etiikkaa. Toki yksilö voi joskus omalla toiminnallaan vaikuttaa siihenkin suuresti.
Kyse on enemmänkin toimintakulttuurin yhteisöllisestä ja historiallisesta kehitysprosessista.
Toistan itseäni: Tiede moraalin tuottajana ja määrittäjänä seuraa siitä kehitysprosessista jossa tiede kasvavasti tuottaa tietoa ja muokkaa ympäröivää maailmaa, luoden samalla kasvavasti globaalia tieteellistä ympäristövaikutusta, infraa, maailmankuvaa ja sen mukaista etiikkaa ja moraalia, tapakulttuuria.
Moraalia tieteet voivat toki tutkimusaiheenakin määrittää siinä missä mitä tahansa muutakin tutkimusaihetta, tieteen keinoin.

Mittaaminen on olennainen osa tieteen toimivuutta mutta tieteeseen kuuluu muutakin. Teoretisointia, testaamista, avointa kriittistä arviointia.
Onko metri parempi kuin metri ja 20 senttiä? Vai huonompi? Missä kontekstissa, missä suhteessa, missä mitassa?
Tieteellisillä teorioilla ja testeillä mille tahansa voidaan yrittää kehittää ja tarkentaa mitta-arvoja. Tieteen teoriat ja mittausvälineet ovat kehittyneet jatkuvasti.
Moraalillekin voi ilmetä eri tieteissä erilaisia mittayksikköjä. Matematiikkakin voisi mahdollisesti tulevaisuudessa ratkoa myös moraalisia arvoja pelkillä faktoilla esim. moraaliin liittyvissä tai moraalisia agentteja sisältävissä simulaatiomallinnuksissa, tietokoneiden laskukoneina pyöritellessä numeraalisia arvoja. Digikuvakin koostuu numeroista.
Muutamia moraali-ja arvomittareita:
https://www.researchgate.net/publication/241029338_Review_and_Appraisal_of_the_Moral_Judgment_Test_MJT
https://en.wikipedia.org/wiki/Rokeach_Value_Survey
http://www.protsv.fi/lfs/luennot/2012_Puohiniemi.pdf
Laadullisen ja määrällisen tutkimuksen suhteesta: Laadullinen tutkimus kehittää muutaman yksittäistapauksen perusteella hypoteeseja (valistuneita arvauksia) muista tapauksista ("yleisestä"). Näiden hypoteesien todistaminen oikeaksi tai vääräksi vaatii määrällisiä menetelmiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Määrällinen_tutkimus
Matematiikka on tieteessä käytetty vain yksi mutta erittäin tärkeä apuväline määrälliseen tutkimukseen.
Jos tietokone tai tekoäly antaa vastauksen jota tutkija ei ymmärrä, kuten kaunokirjallisuudessa tunnetun esimerkin mukaisen numeron 42, tutkijalla on käsillä uusi ongelma joka pitää yrittää analysoida ja ratkaista.

Pitkästi kirjoitit täysin asian vierestä. Onnistuit lähinnä kertomaan, että tieteen tekemisessä on syytä käyttää myös etiikkaa ja tieteen ulkopuolelta löytyviä arvoja, joiden avulla tieteelle voidaan löytää päämääriä ja tavoitteita. Tieteellisesti niitä ei pystytä luomaan, vaan tarvitaan se tieteen tekijöiden yhteisö luomaan tieteen tekemisen eettiset periaatteet (tieteen etiikan). Tiede ei synnytä omaa tarkoitustaan, vaan tiede on se työkalu, jonka ihmiset ovat luoneet tarvetta varten, joka oli ENNEN tiedettä. Hyvä käsihygienia on vain lopulta täsmälleen saman moraalin Eräs ilmentymä, joka alunperin on koko lääketieteen taustalla: pyrkimys parantaa. Tiede ei ole luonut tätä päämäärää. Myös kansanparantajat ja shamaanit pyrkivät samaan ja heitä ohjaa ihan sama etiikka. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään eettinen teko. Sen etiikka syntyy vain tavoitteesta parantaa. Itse peseminen on pelkästään "työkalun" asemassa. Jos etiikka muutettaisin päinvastaiseksi, se sama tiede opastaisi jättämään kädet pesemättä. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään moraalin mittari. Sen tarpeellisuus (moraali) syntyy vain sen tavoitteen kautta, että pyrimme estämään sairastuttavien mikrobien leviämistä. Tieteen osuus tässä on vasta tuon moraalin asettamisen jälkeistä. OIkeastaan voidaan yksinkertaistaa asia siten, että mitään tieteen etiikkaa ei tarvittaisi, jos tiedettä tekemällä voitaisiin tutkimuksen avulla tunnistaa oikeat moraaliarvot. Silloin etiikka olisi tulos tieteen tekemisestä, ei tieteen tekemiselle rajoja ja oikeita toimintatapoja asettava ohjeisto.

Tieteen ja etiikan suhde on lähnnä "tieto lisää tuskaa" -tasoa. Kun tietää enemmän, on edessä enemmän niitä vaikutuksia ja ristiinkytkentöjä ja toiminnan aiheuttamien seuraamuksia, jotka eettisesti oikean valinnan tekijän pitäisi ottaa lukuun. Mitä enemmän tiedämme ja ymmärrämme, sitä monimutkaisemmiksi muuttuvat erilaiset eettistä kannanottoa edellyttävät ratkaisut. Itse moraali ei kuitenkaan tiedon lisääntymisestä synny., vain tietoisuus kaikesta, mikä asiassa olisi sen kannalta arvioitavaa, kasvaa. On hyvin yksinkertaista tehdä moraalinen valinta, jos ainoa tieto, jonka siihen tarvitsee, on uskonnollisen auktoriteetin näkemys. Mutta kun ensin pitää arvioida tuon uskonnollisen auktoriteetin luotettavuus ja pätevyys, menee valinta huomattavasti monimutkaisemmaksi. On kylläkin hyvin inhimillistä pyrkiä siirtämään moraalisten valintojen taakka (ja vastuu) itsen ulkopuolelle: papille, lakitekstille tai tapakulttuurille. Mutta se on laiska ja käytännöllinen ratkaisu, ei osoitus korkeasta moraalista.

PS. Sillä tutkijalla oli käsissään vastauksen 42 saatuaan ihan sama ongelma kuin ennen tietokoneen laskelmia. Ongelma oli osata kysyä se oikea kysymys (elämän tarkoituksesta). 42 ei luonut tätä tarvetta, eikä uutta ongelmaakaan. Juuri sehän oli koko vitsin pointti. 42 ei ollut millään tapaa tieto, joka olisi mitenkään edistänyt ongelman ratkaisemista.

[a4]

Pitkästi kirjoitit täysin asian vierestä. Onnistuit lähinnä kertomaan, että tieteen tekemisessä on syytä käyttää myös etiikkaa ja tieteen ulkopuolelta löytyviä arvoja, joiden avulla tieteelle voidaan löytää päämääriä ja tavoitteita. Tieteellisesti niitä ei pystytä luomaan, vaan tarvitaan se tieteen tekijöiden yhteisö luomaan tieteen tekemisen eettiset periaatteet (tieteen etiikan). Tiede ei synnytä omaa tarkoitustaan, vaan tiede on se työkalu, jonka ihmiset ovat luoneet tarvetta varten, joka oli ENNEN tiedettä. Hyvä käsihygienia on vain lopulta täsmälleen saman moraalin Eräs ilmentymä, joka alunperin on koko lääketieteen taustalla: pyrkimys parantaa. Tiede ei ole luonut tätä päämäärää. Myös kansanparantajat ja shamaanit pyrkivät samaan ja heitä ohjaa ihan sama etiikka. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään eettinen teko. Sen etiikka syntyy vain tavoitteesta parantaa. Itse peseminen on pelkästään "työkalun" asemassa. Jos etiikka muutettaisin päinvastaiseksi, se sama tiede opastaisi jättämään kädet pesemättä. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään moraalin mittari. Sen tarpeellisuus (moraali) syntyy vain sen tavoitteen kautta, että pyrimme estämään sairastuttavien mikrobien leviämistä. Tieteen osuus tässä on vasta tuon moraalin asettamisen jälkeistä. OIkeastaan voidaan yksinkertaistaa asia siten, että mitään tieteen etiikkaa ei tarvittaisi, jos tiedettä tekemällä voitaisiin tutkimuksen avulla tunnistaa oikeat moraaliarvot. Silloin etiikka olisi tulos tieteen tekemisestä, ei tieteen tekemiselle rajoja ja oikeita toimintatapoja asettava ohjeisto.

Tieteen ja etiikan suhde on lähnnä "tieto lisää tuskaa" -tasoa. Kun tietää enemmän, on edessä enemmän niitä vaikutuksia ja ristiinkytkentöjä ja toiminnan aiheuttamien seuraamuksia, jotka eettisesti oikean valinnan tekijän pitäisi ottaa lukuun. Mitä enemmän tiedämme ja ymmärrämme, sitä monimutkaisemmiksi muuttuvat erilaiset eettistä kannanottoa edellyttävät ratkaisut. Itse moraali ei kuitenkaan tiedon lisääntymisestä synny., vain tietoisuus kaikesta, mikä asiassa olisi sen kannalta arvioitavaa, kasvaa. On hyvin yksinkertaista tehdä moraalinen valinta, jos ainoa tieto, jonka siihen tarvitsee, on uskonnollisen auktoriteetin näkemys. Mutta kun ensin pitää arvioida tuon uskonnollisen auktoriteetin luotettavuus ja pätevyys, menee valinta huomattavasti monimutkaisemmaksi. On kylläkin hyvin inhimillistä pyrkiä siirtämään moraalisten valintojen taakka (ja vastuu) itsen ulkopuolelle: papille, lakitekstille tai tapakulttuurille. Mutta se on laiska ja käytännöllinen ratkaisu, ei osoitus korkeasta moraalista.

PS. Sillä tutkijalla oli käsissään vastauksen 42 saatuaan ihan sama ongelma kuin ennen tietokoneen laskelmia. Ongelma oli osata kysyä se oikea kysymys (elämän tarkoituksesta). 42 ei luonut tätä tarvetta, eikä uutta ongelmaakaan. Juuri sehän oli koko vitsin pointti. 42 ei ollut millään tapaa tieto, joka olisi mitenkään edistänyt ongelman ratkaisemista.

Etiikka ja moraali joudutaan aina määrittelemään jonkin varassa, jostain käsin. Myös eettisyys ja moraalinen toiminta eri tilanteissa tai tuotteissa.
Kyse ei tiedollisesti enää ole myöskään etiikan ja moraalin suhteen mistään luomisopeista tai ideologisista "moraalin asettamisista", vaikka sellaisetkin vielä vaikuttavat kehittyneimmissäkin yhteiskunnissa, vaan faktoilla hahmotetuista kehitysprosesseista, eli tieteellisistä kuvauksista. Ennen kanoja ja niiden munia oli dinosaurusten munia.
Jos halutaan tarkastella etiikan ja moraalin syntyä, kehitystä tai luonnetta, joudutaan turvautumaan faktoihin eli tieteelliseen tietoon ja tieteelliseen maailmankuvaan. Tieteen etiikkakin löytyy tieteellisenä tutkimuskohteena nykyään.
Historiatiede viittaa etiikan eli moraaliopin syntyneen ihmiskunnassa kehittyneiden yhteiskuntien filosofisen toiminnan mukana, kuten esim. Kiinassa Kungfutselaisuus tai ainakin antiikin ajan filosofia ja ehkä joa aiemminkin jossain muodossa.
Moraali taas sosiaalisena tapasäännöstönä on jo tunnistettavissa kauempakin historiasta ihmisapinoilla ja miksei joillain muillakin eläimillä, määritelmästä riippuen.
Mutta tähän kaikkeen kuvailuun tarvitaan tieteellistä tietoa. Vain sillä voidaan johtaa etiikan ja moraalin ilmeneminen sekä kehitys aina evoluution alkuun maapallolla. Kyseessä on jatkuva prosessi, jota tällä hetkellä kuvaamme tämän hetken parhaalla tiedolla. Aiemmin etiikkaa ja moraalia on kuvailtu jumalallisissa luomistarinoissa joillain muilla tavoin tai ei ollenkaan, jolloin niitä ei ole ollut olemassa näissä maailmankuvissa.
Toki mitään tieteen etiikkaa tai tiedettä ei enää tarvittaisi, jos tiedettä tekemällä voitaisiin tutkimuksen avulla tunnistaa absoluuttisen oikeat ja muuttumattomat moraaliarvot, mutta tiede näyttäisi kykenevän ajallisenakin vain rajallisesti tarkentamaan tutkimuskohteitaan ja kehittämään sovelluksiaan. Myös niitä tieteellisen maailmankuvan mukaisia moraaliarvojaan. Tieteeltä ei kannata siis vaatia uskonnollisia ihmetekoja.

Tieteen tekemisen sisäiset arvot ovat tieteen kehittyessä muotoutuneet ympäristöstä ja yhteisöstä tulevista arvoista samalla tavalla kuin itse tiede on muotoutunut esitieteellisestä, kulttuurisesta, teknisestä, uskonnollisesta ja muusta ihmiskunnan kehityksestä asteittain omaksi tunnistettavaksi kasvavaksi ilmiökseen ja rakenteellistuvaksi toimintamuodoksi joka silti on luonnon osana täysin sidoksissa ympäristöönsä ja yhteisöönsä. siinä ei ole mitään yliluonnollista.
Samalla tavalla kuin ihmisyksilö on erilliseksi hahmotettava mutta silti kiinteä osa kokonaisuutta, monella eri tavalla sekä pitkällisen kehityksen tuloksena joka yhä jatkuu maailman muutosten mukana.
Olennaista tässä on ymmärtää tieteen kasvavasti vaikuttavan myös ympäristöönsä ja yhteisöönsä, jonka sisällä ja osana se elää ja kasvaa ja jolta se arvonsa saa. Jolloin se alkaa vaikuttaa myös niihin arvoihin joita se saa. Ympäristön ja yhteisön tiedollisesti ja teknisesti tieteellistyessä, sen rakentuessa tieteellisen maailmankuvan mukaiseksi toimijaksi, samalla sen tieteelleen antamat arvot tieteellistyvät. Takaisinkytkentänä.
Kyseessä on tiedon avulla kehittyvä palautesilmukka. Sitä kumulatiivinen tiede pohjimmiltaan on ja sitä se tekee. Valloittaa maailmankuvallaan toimintaympäristöään itsensä näköiseksi. Sen pysäyttämiseksi vaaditaan tiedettä tehokkaampaa, yleispätevämpää, toimivampaa metodia ja maailmankuvaa.
Tiede "pelkästään työkaluna" on kuitenkin kuin "vasara jolla maailma näyttäytyy nauloina".
Käytetyn maailmankuvan, ideologian, uskonnon mukainen etiikka on itsensä mukainen, eli itselleen rajoja ja oikeita toimintatapoja asettava ohjeisto. Kupla. Jep.

Kummasti "tieto lisää tuskaa" ei ole kuitenkaan estänyt ihmiskuntaa kilvan hamuamasta tieteellistä tietoa ja teknologiaa avukseen tai että se tuskan kasvu näkyisi tiedon kanssa kumulatiivisena kasvuna globaalia ihmiskunnan hyvinvointia mittaavissa tilastoissa.
https://www.areiopagi.fi/2019/01/onko-vakivaltaisuus-vahenemassa-steven-pinker-ja-ihmisluonnon-paremmat-enkelit/
Toiseksi (2) lisääntynyt kaupankäynti antaa kannustimen elää rauhassa, sillä tämä hyödyttää kaikkia osapuolia.
Lainasin tämän kohdan siksi koska siitä tuli mieleeni vahva ajankohtainen kytkentä sensitiivisyyden kukkeaan nykykehitykseen.
Metoon laineissa miehet yhä parkuvat voiko naisia enää puhutella tai edes katsoa. Mutta joissain globaaleissakin firmoissa jo  vasta pelätäänkin arvokkaan brändinsä puolesta paljon enemmän esim. kilpailijoidensa kanssa pienintäkin kanssakäymistä, herättämättä kilpailuviranomaisten epäilyksiä, tai monikulttuuristen alaistensa valituksia häirinnästä saati syrjinnästä.
Myös tietoa esim. uuden GPDR:n vaikutuksista pelätään, millä on tavoitteensa mukaisia käytännön eettisiä ja moraalisia vaikutuksia tietosuojakäytänteihin firmoissa.
Eläköön markkinatalous!
Toki maailma ja sen mukana moraali monimutkaistuvat tieteellisen tedon mukana, mutta se ei ole mikään syy jättäytyä yksinkertaisempien maailmankuvien ja niiden moraalin varaan, ellei halua vaihtaa maailmaa valloittavaa tietoa sen tieltä kuihtuvaan uskoon vain sen helppouden takia. Paeta faktoja fiktioon.
Onneksi myös modernissa faktapohjaisemmassa yhteiskunnassa pyritään jakamaan tietämisen, toiminnan, vastuullisuuden ja moraalisuuden raskasta taakkaa, entistä itsenäisemmäksi yhteisöllisesti kasvatetun yksilön lisäksi, koko yhteiskunnalle ja sen pitkälle erikoituneille osaajille. Esim. firmoissa yksilöitä auttavat ja jakavat vastuuta moraalisissakin valinnoissa ammattiliittojen edustajat, esimiehet, lääkärit, lakimiehet, jne.

PS. Olin samaa mieltä numeron 42 ymmärtämisen ongelmasta, toki eri sanoin.

[safiiri]

Pitkästi kirjoitit täysin asian vierestä. Onnistuit lähinnä kertomaan, että tieteen tekemisessä on syytä käyttää myös etiikkaa ja tieteen ulkopuolelta löytyviä arvoja, joiden avulla tieteelle voidaan löytää päämääriä ja tavoitteita. Tieteellisesti niitä ei pystytä luomaan, vaan tarvitaan se tieteen tekijöiden yhteisö luomaan tieteen tekemisen eettiset periaatteet (tieteen etiikan). Tiede ei synnytä omaa tarkoitustaan, vaan tiede on se työkalu, jonka ihmiset ovat luoneet tarvetta varten, joka oli ENNEN tiedettä. Hyvä käsihygienia on vain lopulta täsmälleen saman moraalin Eräs ilmentymä, joka alunperin on koko lääketieteen taustalla: pyrkimys parantaa. Tiede ei ole luonut tätä päämäärää. Myös kansanparantajat ja shamaanit pyrkivät samaan ja heitä ohjaa ihan sama etiikka. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään eettinen teko. Sen etiikka syntyy vain tavoitteesta parantaa. Itse peseminen on pelkästään "työkalun" asemassa. Jos etiikka muutettaisin päinvastaiseksi, se sama tiede opastaisi jättämään kädet pesemättä. Käsien peseminen sinänsä ei ole mikään moraalin mittari. Sen tarpeellisuus (moraali) syntyy vain sen tavoitteen kautta, että pyrimme estämään sairastuttavien mikrobien leviämistä. Tieteen osuus tässä on vasta tuon moraalin asettamisen jälkeistä. OIkeastaan voidaan yksinkertaistaa asia siten, että mitään tieteen etiikkaa ei tarvittaisi, jos tiedettä tekemällä voitaisiin tutkimuksen avulla tunnistaa oikeat moraaliarvot. Silloin etiikka olisi tulos tieteen tekemisestä, ei tieteen tekemiselle rajoja ja oikeita toimintatapoja asettava ohjeisto.

Tieteen ja etiikan suhde on lähnnä "tieto lisää tuskaa" -tasoa. Kun tietää enemmän, on edessä enemmän niitä vaikutuksia ja ristiinkytkentöjä ja toiminnan aiheuttamien seuraamuksia, jotka eettisesti oikean valinnan tekijän pitäisi ottaa lukuun. Mitä enemmän tiedämme ja ymmärrämme, sitä monimutkaisemmiksi muuttuvat erilaiset eettistä kannanottoa edellyttävät ratkaisut. Itse moraali ei kuitenkaan tiedon lisääntymisestä synny., vain tietoisuus kaikesta, mikä asiassa olisi sen kannalta arvioitavaa, kasvaa. On hyvin yksinkertaista tehdä moraalinen valinta, jos ainoa tieto, jonka siihen tarvitsee, on uskonnollisen auktoriteetin näkemys. Mutta kun ensin pitää arvioida tuon uskonnollisen auktoriteetin luotettavuus ja pätevyys, menee valinta huomattavasti monimutkaisemmaksi. On kylläkin hyvin inhimillistä pyrkiä siirtämään moraalisten valintojen taakka (ja vastuu) itsen ulkopuolelle: papille, lakitekstille tai tapakulttuurille. Mutta se on laiska ja käytännöllinen ratkaisu, ei osoitus korkeasta moraalista.

PS. Sillä tutkijalla oli käsissään vastauksen 42 saatuaan ihan sama ongelma kuin ennen tietokoneen laskelmia. Ongelma oli osata kysyä se oikea kysymys (elämän tarkoituksesta). 42 ei luonut tätä tarvetta, eikä uutta ongelmaakaan. Juuri sehän oli koko vitsin pointti. 42 ei ollut millään tapaa tieto, joka olisi mitenkään edistänyt ongelman ratkaisemista.

Etiikka ja moraali joudutaan aina määrittelemään jonkin varassa, jostain käsin. Myös eettisyys ja moraalinen toiminta eri tilanteissa tai tuotteissa.

Tiede vain ei pysty havaintoja tekemällä ja todellisuutta tutkimalla löytämään etiikan ja moraalin perusteita.

[quote9
Kyse ei tiedollisesti enää ole myöskään etiikan ja moraalin suhteen mistään luomisopeista tai ideologisista "moraalin asettamisista", vaikka sellaisetkin vielä vaikuttavat kehittyneimmissäkin yhteiskunnissa, vaan faktoilla hahmotetuista kehitysprosesseista, eli tieteellisistä kuvauksista. Ennen kanoja ja niiden munia oli dinosaurusten munia.
Jos halutaan tarkastella etiikan ja moraalin syntyä, kehitystä tai luonnetta, joudutaan turvautumaan faktoihin eli tieteelliseen tietoon ja tieteelliseen maailmankuvaan. Tieteen etiikkakin löytyy tieteellisenä tutkimuskohteena nykyään.[/quote]

On ihan eri asia tutkia etiikan ja moraalin syntyä kuin yrittää löytää jollekin tietylle eettiselle periaatteelle perusteet. Yritä pysyä asiassa. Tietenkin voidaan myös tutkia tieteen etiikkaa. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin tutkimalla löytää oikea tieteen etiikka ilman, että sille etukäteen jo asetetaan jokin tavoite tai tarkoitus.

[wuote]
Historiatiede viittaa etiikan eli moraaliopin syntyneen ihmiskunnassa kehittyneiden yhteiskuntien filosofisen toiminnan mukana, kuten esim. Kiinassa Kungfutselaisuus tai ainakin antiikin ajan filosofia ja ehkä joa aiemminkin jossain muodossa.
Moraali taas sosiaalisena tapasäännöstönä on jo tunnistettavissa kauempakin historiasta ihmisapinoilla ja miksei joillain muillakin eläimillä, määritelmästä riippuen.
Mutta tähän kaikkeen kuvailuun tarvitaan tieteellistä tietoa. Vain sillä voidaan johtaa etiikan ja moraalin ilmeneminen sekä kehitys aina evoluution alkuun maapallolla. Kyseessä on jatkuva prosessi, jota tällä hetkellä kuvaamme tämän hetken parhaalla tiedolla. Aiemmin etiikkaa ja moraalia on kuvailtu jumalallisissa luomistarinoissa joillain muilla tavoin tai ei ollenkaan, jolloin niitä ei ole ollut olemassa näissä maailmankuvissa.[/quote]

Kuvailua ilman muuta tieteessä tehdään, mutta sekään ei nyt vastaa siihen kysymykseen, millä perusteilla jokin historiatieteen toteama etiikka olisi oikeampi kuin joku toinen.

Toki mitään tieteen etiikkaa tai tiedettä ei enää tarvittaisi, jos tiedettä tekemällä voitaisiin tutkimuksen avulla tunnistaa absoluuttisen oikeat ja muuttumattomat moraaliarvot, mutta tiede näyttäisi kykenevän ajallisenakin vain rajallisesti tarkentamaan tutkimuskohteitaan ja kehittämään sovelluksiaan. Myös niitä tieteellisen maailmankuvan mukaisia moraaliarvojaan. Tieteeltä ei kannata siis vaatia uskonnollisia ihmetekoja.

Öö...juuri sitähän tässä olen yrittänyt koko ajan sanoa, ettei ieteeltä tosiaankaan kannattaisi tuollaisia uskonnollisia ihmetekoja odotella - kuten että se voisi kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Olemme siis ilmeisesti ihan samaa mieltä siitä, että tiede kaikessa mahtavuudessaan ja kyvyssään tiedon lisäämiseen on sittenkin rajallinen mahdollisuuksiltaan.

Tieteen tekemisen sisäiset arvot ovat tieteen kehittyessä muotoutuneet ympäristöstä ja yhteisöstä tulevista arvoista

BINGO! Tosiaankin - ne arvot ovat tulleet tieteen ULKOPUOLELTA. Tiede ei niitä ole tutkimuksillaan löytänyt.

siinä ei ole mitään yliluonnollista.

Onko joku yrittänyt väittää, että olisi kyse jostakin yliluonnollisesta?

Sen pysäyttämiseksi vaaditaan tiedettä tehokkaampaa, yleispätevämpää, toimivampaa metodia ja maailmankuvaa.

Onko joku ennustanut tieteen pysäyttämistä?

Tiede "pelkästään työkaluna" on kuitenkin kuin "vasara jolla maailma näyttäytyy nauloina".
Käytetyn maailmankuvan, ideologian, uskonnon mukainen etiikka on itsensä mukainen, eli itselleen rajoja ja oikeita toimintatapoja asettava ohjeisto. Kupla. Jep.

Kyllä. Se nimenomaan on tieteen rajallisuutta, että se kutistaa maailman pelkiksi nauloiksi. T'mä kuitenkaan ei ole ooikea ja täysi maailman kuvaus, vaan tarkoitushakuinen vasaralla ratkaistaviksi ajateltujen ongelmien kokoelma, josta on siirretty sivuun ne ongelmat, joihin saha tai pora tai lapio ovat paljon pätevämpiä työkaluja.

Toki maailma ja sen mukana moraali monimutkaistuvat tieteellisen tedon mukana, mutta se ei ole mikään syy jättäytyä yksinkertaisempien maailmankuvien ja niiden moraalin varaan,

Onko joku nyt ehdottanut tällaista yksinkertaisempien maailmankuvien varaan jättäytymistä? Minusta sinä itse tässä yrität ehdotella, että maailmaksi meille kelpaavat pelkät naulat, koska meillä sattuu olemaan niin samperin hieno vasara. Itse olisin vähän monipuolisemman työkalupakin kannalla.

Onneksi myös modernissa faktapohjaisemmassa yhteiskunnassa pyritään jakamaan tietämisen, toiminnan, vastuullisuuden ja moraalisuuden raskasta taakkaa, entistä itsenäisemmäksi yhteisöllisesti kasvatetun yksilön lisäksi, koko yhteiskunnalle ja sen pitkälle erikoituneille osaajille. Esim. firmoissa yksilöitä auttavat ja jakavat vastuuta moraalisissakin valinnoissa ammattiliittojen edustajat, esimiehet, lääkärit, lakimiehet, jne.

Mitä helvattua? Tarvitaanko ihmisiä? OIkein ihmisten yhteisö? Luulis, että laskukone riittää, jos etiikka on pelkkä laskutoimitus (kunhan vain keksitään sen kaava). Olet lupaillut liikoja.

[a4]

Tiede vain ei pysty havaintoja tekemällä ja todellisuutta tutkimalla löytämään etiikan ja moraalin perusteita.

On ihan eri asia tutkia etiikan ja moraalin syntyä kuin yrittää löytää jollekin tietylle eettiselle periaatteelle perusteet. Yritä pysyä asiassa. Tietenkin voidaan myös tutkia tieteen etiikkaa. Se on kuitenkin ihan eri asia kuin tutkimalla löytää oikea tieteen etiikka ilman, että sille etukäteen jo asetetaan jokin tavoite tai tarkoitus.


Kuvailua ilman muuta tieteessä tehdään, mutta sekään ei nyt vastaa siihen kysymykseen, millä perusteilla jokin historiatieteen toteama etiikka olisi oikeampi kuin joku toinen.


Öö...juuri sitähän tässä olen yrittänyt koko ajan sanoa, ettei ieteeltä tosiaankaan kannattaisi tuollaisia uskonnollisia ihmetekoja odotella - kuten että se voisi kertoa, mikä on oikein ja mikä väärin. Olemme siis ilmeisesti ihan samaa mieltä siitä, että tiede kaikessa mahtavuudessaan ja kyvyssään tiedon lisäämiseen on sittenkin rajallinen mahdollisuuksiltaan.




BINGO! Tosiaankin - ne arvot ovat tulleet tieteen ULKOPUOLELTA. Tiede ei niitä ole tutkimuksillaan löytänyt.



Onko joku yrittänyt väittää, että olisi kyse jostakin yliluonnollisesta?



Onko joku ennustanut tieteen pysäyttämistä?



Kyllä. Se nimenomaan on tieteen rajallisuutta, että se kutistaa maailman pelkiksi nauloiksi. T'mä kuitenkaan ei ole ooikea ja täysi maailman kuvaus, vaan tarkoitushakuinen vasaralla ratkaistaviksi ajateltujen ongelmien kokoelma, josta on siirretty sivuun ne ongelmat, joihin saha tai pora tai lapio ovat paljon pätevämpiä työkaluja.



Onko joku nyt ehdottanut tällaista yksinkertaisempien maailmankuvien varaan jättäytymistä? Minusta sinä itse tässä yrität ehdotella, että maailmaksi meille kelpaavat pelkät naulat, koska meillä sattuu olemaan niin samperin hieno vasara. Itse olisin vähän monipuolisemman työkalupakin kannalla.



Mitä helvattua? Tarvitaanko ihmisiä? OIkein ihmisten yhteisö? Luulis, että laskukone riittää, jos etiikka on pelkkä laskutoimitus (kunhan vain keksitään sen kaava). Olet lupaillut liikoja.

Tiede vain ei pysty havaintoja tekemällä ja todellisuutta tutkimalla löytämään etiikan ja moraalin perusteita on kova väite jonka tueksi mielelläni kuulisin perustelut.

Puhuin etiikan ja moraalin synnyn lisäksi myös niiden kehityksen ja luonteen tutkimisesta eli niiden perusteiden ja ajallisten ilmenemismuotojen tutkimisesta. Paino sanalla myös.
Tieteellinen tutkimus on kuvannut meille myös tiedettä harjoittavan ihmisen intentionaalisena toimijana, tavoitteellisena eläimenä joka on kehittänyt aiemman toimintansa pohjalta tieteenkin.

Tiede on perustellut toimivuudellaan kasvavan valtansa etuoikeutettuna tiedonhankinta-ja toiminnanohjaustapana ihmiskunnassa.
Historiatiede tarkentaa kuvaamme maailmasta toki yhdessä muiden tieteiden kanssa, yhteisvoimin.
Näillä perusteilla monitieteellinen etiikan ja moraalin kuvaus sekä muokkaus on perusteltua.

Tiede on tutkimuksillaan löytänyt tieteellisiä kuvauksia inhimillisistä arvoista jotka ovat synnyttäneet myös tieteellistä toimintaa, jotka ovat tulleet tieteellisen toiminnan ulkopuolelta ja joita tiede on kasvavasti muokannut myös tieteen ulkopuolisiksi arvoiksi. Ihmiskunnan kehityshistoriana hahmottaen esim. ..valistusaikana, teollisena aikakautena, jälkiteollisena aikakautena,..

Tiede ei usko uskontojen tavoin olevansa oikea ja täysi maailman kuvaus vaan tietää olevansa ainoastaan mahdollisimman oikeaa etsivä ja perustavasti keskeneräinen maailmankuva. Muodikkaammin sanottuna kupla sekin.
Filosofisesti ja loogisesti kuva on kuva. Ei oikea tai täysi kuvauksensa kohde.

Tieteellinen maailmankuva saa voimansa yleispätevästä testattavuudesta ja selitysvoimasta joka tarkoittaa mahdollisimman yksinkertaistavaa ja yhtenäistävää kuvaustapaa.
Maailmankuvat ovat lähtökohtaisesti sellaisia.
Trump on viimeisin varoittava esimerkki vähän monipuolisemman työkalupakin käyttäjästä vaihtoehtoisine faktoineen.
Vatikaanin nykyiselläkin Paavilla on vähintäänkin lieviä vaikeuksia oman työkalupakkinsa kanssa, ja monilla muilla.
Useimmilla meistä. Ihmiskunnan kehitys on vielä kovin nuorta.

Tieteen tekemiseen, sen mielekkääksi kokemiseen ja ylläpitämiseen tarvitaan intentionaalisia älykkäitä olentoja ja tällä hetkellä niitä ovat ihmiset. Tulevaisuudessa ehkä jonkin muun nimiset ja muotoiset oliot. Ehkä tarpeeksi älykkäät laskukoneet, nykykäsitteillä ilmaistuina tulevaisuuden rautahepo/peltilintu-oliona.

[Toope]

Tieteen tarkoitushan on vain selvittää faktoja. Yhteiskuntavaikuttajien tehtävä on luoda faktoista toimivaa teoriaa yhteiskunnalle.

[a4]

Tieteen tarkoitushan on vain selvittää faktoja. Yhteiskuntavaikuttajien tehtävä on luoda faktoista toimivaa teoriaa yhteiskunnalle.

Samalla luodaan myös tutkimusvälineteknologiaa joka auttaa tiedettä.
Lisäksi tieteen teon ulkopuolellakin hyödynnetyt tieteelliset faktat ja niiden avulla luotu teknologia ja yhteiskunnat koulutettuine yksilöineen luovat tieteellisen maailmankuvan yleistymistä ja sen mukaisesti hahmotettuja sekä rakennettuja yhteiskuntia.
Näin myös etiikka ja moraali muuttuvat yhä tieteellisemmäksi.

Tieteellinen toiminta on ihan samalla tavalla sidoksissa yhteiskuntiin kuin on markkinatalouskin.
Senkin on huomattu vaikuttaneen yhteiskuntien rakenteisiin, kulttuureihin ja kaikkeen muuhunkin.
Tällä hetkellä puhutaan jopa ongelmalliseksi muodostuneesta kuluttaja-kansalaisuudesta, markkinoiden keskittyessä kehittämään jatkuvaa kasvua kuluttamisen avulla.
Kuluttamisen etiikkaa ja moraalia on kyseenalaistettu ilmastonmuutoksen uhatessa rikkaimpiakin maita.

[safiiri]

Jotta voi puhua tieteen toimivuudesta, pitää ENSIN määritellä sille jokin tavoite. Jotta voidaan asettaa tavoite, pitää pystyä valitsemaan paremman ja huonomman tulevaisuuden ja tuloksen välillä. Miten se valitaan? Mitkä ovat perusteet, joiden mukaan se voidaan valita? Tiede voi olla toimiva vain suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Ilman sitä ei voida todeta, milloin tiede on toimivaa ja milloin ei.

[a4]

Jotta voi puhua tieteen toimivuudesta, pitää ENSIN määritellä sille jokin tavoite. Jotta voidaan asettaa tavoite, pitää pystyä valitsemaan paremman ja huonomman tulevaisuuden ja tuloksen välillä. Miten se valitaan? Mitkä ovat perusteet, joiden mukaan se voidaan valita? Tiede voi olla toimiva vain suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Ilman sitä ei voida todeta, milloin tiede on toimivaa ja milloin ei.

Ihmisinä voimme tämän hetkisen tiedon valossa puhua tieteen toimivuudesta, havainnoimalla tieteen lisääntyvää valtaa ja tarvetta ihmisten parissa, koska ihmisinä teemme tiedettä ja koska tiede kertoo ihmisten olevan valintoja tekeviä tavoitteellisia toimijoita, myös tieteen tekemisessä.
Tieteellä pyritään myös selvittämään vastauksia muihinkin yllä esittämiisi kysymyksiin. Inhimillisen tavoitteellisesti.
Tieteen tekeminen samalla myös ohjaa ja rajaa valintojamme kasvavasti tieteellisen tiedon ja teknologian suuntaisiksi.
Etiikan ja moraalin kannalta pointtini oli kiinnittää huomiota siihen että tieteen tekeminen muuttaa myös niitä määrittävää maailmaa, maailmankuvaamme ja elinympäristöämme. Tieteellisemmäksi.
Samalla tavalla kuin tiede on muuttamassa ateistisella maailmankuvallaan maailmaamme, jossa yhä vaikuttaa uskonnollisen ajatteluperinteen ja toimintakulttuurin muotoja, yhä jumalattomammaksi.

[Toope]

Jotta voi puhua tieteen toimivuudesta, pitää ENSIN määritellä sille jokin tavoite. Jotta voidaan asettaa tavoite, pitää pystyä valitsemaan paremman ja huonomman tulevaisuuden ja tuloksen välillä. Miten se valitaan? Mitkä ovat perusteet, joiden mukaan se voidaan valita? Tiede voi olla toimiva vain suhteessa asetettuun tavoitteeseen. Ilman sitä ei voida todeta, milloin tiede on toimivaa ja milloin ei.

Tieteellä ei ole tavoitteita (yhteiskunnallisessa mielessä, vain suuremman tieteellisen tietämyksen mielessä), tässä ymmärrät juuri tieteen tarkoituksen väärin. Tiede hakee faktoja. On yhteiskuntatieteilijöiden tms. lusmujen asia tehdä politiikkaa faktoista.
Tiede ei luo politiikkaa, ainoastaan faktoja.