Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 15, 2019, 17:06:42
No ihan varmasti - jos sinun mallisi mukaan tieteellistymiseksi luetaan melkeinpä mikä tahansa. Kyllä tosiaan kaikki on hirveän tieteellistyvää, jos tieteelliseksi muuttuu hengittäminenkin vain sillä, että joku sen fysiologian vallan tieteellisesti selvittää. Sen jälkeen sitten simsalabim jokainen hengittävä eliö on "tieteellistynyt". Sitten meillä on tieteellistyneitä nisäkkäitä, joiden koko eläimellinen elämä on tieteellistynyt ja tiedettä jokaisella hengenvedolla.

Sen sijaan ensimmäistäkään merkkiä siitä, että taide olisi muuttumassa tieteeksi ja jollain tapaa tieteen kriteerejä tai menetelmiä noudattavaksi, ei ole. Akateemisuus ei sitä tarkoita, eikä sekään, että taiteellista tutkimusta tehdään ja taiteilijat kouluttautuvat (taide-)yliopistossa. Sekään ei tee taidetta tieteellisemmäksi, että tiedeyliopistossa opiskellaan teatteritiedettä, musiikkitiedettä, estetiikkaa tai kulttuuriantropologiaa, ei tieteellisttä taidetta, sillä niiden osaajat tarkastelevat taidetta taiteen ulkopuolelta. Taiteilijoita he eivät (opintojensa perusteella) ole, vaikka toki taidetta voi tehdä riipumatta koulutuksestaan tai ammattialastaan kuka tahansa siinä muun työnsä ohessa.
Ei taida olla minun mallini vaan tieteellistä maailmankuvaa ja sen faktoja se, että aistit antavat suppeaa kuvaa maailmasta ja aivot muodostavat aistien kuvauksista yhtenäiskuvaa tunteineen, muistoineen, tulkintoineen ja käsitteineen.
Eli muistuttaa karkeasti kärjistäen photoshopattujen valokuvien suhdetta itse kuvauksen kohteeseen.
Tieteellistyminen siis tarkoittaa maailmankuvauksen tieteellistymistä. Sekä itse maailman tieteellistymistä tieteellisen toiminnan ja teknologian lisääntymisen kautta.
Taidekin aistimuksellisena operoi siis aistien eli kapean aistitiedon varassa, aivojen muokkaamana kuvauksena ja toimintana.

Eli taidekin muuttuu maailmallisena ilmiönä tieteellistyväksi kun tieteellinen maailmankuva yleistyy.
Taiteilijan aivojen muokatessa aistimuksiaan tieteellistyvästä ympäristöstä ja tieteellistyvää maailmankuvaansa toisiinsa liittyväksi.
Taidekentän kehittyessä järjestäytyneemmäksi koulutus-, tutkimus-ja sovellustoiminnaksi, lähentyen tieteellistä toimintatapaa tieteellistyvän ympäristönsä ja yhteisönsä tavoin.
Tiedekentän taidetutkimuksen tuodessa taiteiijoiden aivojen tieteellistyvään maailmankuvaan kasvavasti tieteellistä tietoa ja tulkintaa myös itse taiteesta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 17, 2019, 01:29:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 15, 2019, 17:06:42
No ihan varmasti - jos sinun mallisi mukaan tieteellistymiseksi luetaan melkeinpä mikä tahansa. Kyllä tosiaan kaikki on hirveän tieteellistyvää, jos tieteelliseksi muuttuu hengittäminenkin vain sillä, että joku sen fysiologian vallan tieteellisesti selvittää. Sen jälkeen sitten simsalabim jokainen hengittävä eliö on "tieteellistynyt". Sitten meillä on tieteellistyneitä nisäkkäitä, joiden koko eläimellinen elämä on tieteellistynyt ja tiedettä jokaisella hengenvedolla.

Sen sijaan ensimmäistäkään merkkiä siitä, että taide olisi muuttumassa tieteeksi ja jollain tapaa tieteen kriteerejä tai menetelmiä noudattavaksi, ei ole. Akateemisuus ei sitä tarkoita, eikä sekään, että taiteellista tutkimusta tehdään ja taiteilijat kouluttautuvat (taide-)yliopistossa. Sekään ei tee taidetta tieteellisemmäksi, että tiedeyliopistossa opiskellaan teatteritiedettä, musiikkitiedettä, estetiikkaa tai kulttuuriantropologiaa, ei tieteellisttä taidetta, sillä niiden osaajat tarkastelevat taidetta taiteen ulkopuolelta. Taiteilijoita he eivät (opintojensa perusteella) ole, vaikka toki taidetta voi tehdä riipumatta koulutuksestaan tai ammattialastaan kuka tahansa siinä muun työnsä ohessa.
Ei taida olla minun mallini vaan tieteellistä maailmankuvaa ja sen faktoja se, että aistit antavat suppeaa kuvaa maailmasta ja aivot muodostavat aistien kuvauksista yhtenäiskuvaa tunteineen, muistoineen, tulkintoineen ja käsitteineen.

Tuo vain ei vastaa millään tapaa sitä käsitystä tieteellisyydestä, jota noin yleensä tieteellisyydeksi ajatellaa. Eikä tuo selitä, miksi maailmaa juuri tieteellistyisi, koska onhan kokonaiskuvassa ihan kaikki muukin., mitä on. Tuollainen "tieteellisyys" ei oikein tarkoita enää mitään. Eikä ole ainakaan sellaista tieteellsiyyttä, jolla vaikkapa kuitenkin sinäkin pyrit erottelemaan uskonnollisuuden ja tieteellisyyden toisistaan. Kokonaiskuvaan ne kuitenkin sopivat sujuvasti molemmat ja jopa yhtä aikaa, eikä aivojen muodostamalle kokonaiskuvalle ole millään tapaa ongelmallista sekä ymmärtää pilvet vesihöyryksi että kuvitella parit jumalat kurkistelemaan niiden reunalle. Kokonaiskuva on sitäpaitsi siinä myös täysin OIKEASSA, että tunteiden ja muistojen, tulkintojen ja käsitteiden kokonaisuudessa ei synny edes mitään ristiriitaa siitä, että pilvet sekä ovat kuin kermavaahtoa että sitä tylsää vesihöyryä.

LainaaEli muistuttaa karkeasti kärjistäen photoshopattujen valokuvien suhdetta itse kuvauksen kohteeseen.
Tieteellistyminen siis tarkoittaa maailmankuvauksen tieteellistymistä. Sekä itse maailman tieteellistymistä tieteellisen toiminnan ja teknologian lisääntymisen kautta.
Taidekin aistimuksellisena operoi siis aistien eli kapean aistitiedon varassa, aivojen muokkaamana kuvauksena ja toimintana.

Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa. Taide ei todellakaan tarkoita ajattelusta luopumista tai käsitteiden hylkäämistä. Se vain ei - kuten länsimainen tiede tekee - pidä aistista subjektiivisuutensa takia epäluotettavana ja jonkinlaisena tiedon esialueena, joka sitten objektivvisuudella ja tieteellisen menetelmän avulla puhdistetaan tuosta harhaanjohtavasta aistisuudesta luotettavaksi (Descartes!) ajatteluksi. Toki myös filosofiassa on vahva vastaliike jo tapahtunut, eikä enää uskota tuohon "puhtaan älyn" ideologiaan. Mutta ei tämä sitä rakoita, etteikö se tieteellinen, joka syntyy noudattamalla tieteellistä menetelmää - siten kuin se tiedemaailmassa ymmärretään - edelleen pitäisi monia objektiivisuuden ja yleistettävyyden  kriteerejä tieteen periaatteina.

Tiede todellakin pitää tieteellisenä tietona asioita, jotka pätevät yleisesti. Tieteellisen tutkimuksen yksi tärkeä ja vaadittu periaate on, että tutkimus pitää voida toistaa ja saada samat tulokset, jos joku muu tekee saman. Tämä on toki lopulta pelkkä harha, sillä eihän maailmassa mikään oikeastaan toistu, mutta silti toistettavuus on edelleen tieteellisessä menetelmässä erittäin olennainen kriteeri.

Lainaa
Eli taidekin muuttuu maailmallisena ilmiönä tieteellistyväksi kun tieteellinen maailmankuva yleistyy.
Taiteilijan aivojen muokatessa aistimuksiaan tieteellistyvästä ympäristöstä ja tieteellistyvää maailmankuvaansa toisiinsa liittyväksi.

Tuollaisena koko tieteellistyminen ei minusta tarkoita enää mitään. Sen ainoa sisältö on: kappas, ihmiset tekee tiedettä ja innovaatioiden tulokset kerrotaan kaikille.

Lainaa
Taidekentän kehittyessä järjestäytyneemmäksi koulutus-, tutkimus-ja sovellustoiminnaksi, lähentyen tieteellistä toimintatapaa tieteellistyvän ympäristönsä ja yhteisönsä tavoin.
Tiedekentän taidetutkimuksen tuodessa taiteiijoiden aivojen tieteellistyvään maailmankuvaan kasvavasti tieteellistä tietoa ja tulkintaa myös itse taiteesta.

Ja taas kerran luulottelet itsellesi, että taiteellinen tutkimus on taiteen tutkimista ja taiteesta teoreettista tietoa tuottavaa tutkimusta. Vaan kun sitähän se ei ole. Lisäksi jälleen piirrät yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja tieteellisyyden välille. Järjestäytyneisyys, systemaattisuus, kouluttautuneisuus eivät ole tieteen yksinoikeus, eivätkä sinänsä riitä tekemään jostakin tiedettä. Jos olisivat, niin uskontohan olisi ollut tiedettä jo vuosisatojen ajan.

Vaaraton Norsu

#527
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Tiede todellakin pitää tieteellisenä tietona asioita, jotka pätevät yleisesti. Tieteellisen tutkimuksen yksi tärkeä ja vaadittu periaate on, että tutkimus pitää voida toistaa ja saada samat tulokset, jos joku muu tekee saman. Tämä on toki lopulta pelkkä harha, sillä eihän maailmassa mikään oikeastaan toistu, mutta silti toistettavuus on edelleen tieteellisessä menetelmässä erittäin olennainen kriteeri.

TIeteelliseen maailmankuvaanhan kylläkin oikein hyvin mahtuu, että elävässä elämässä täsmälleen samanlaisina toistuvia tapahtumaketjuja ei välttämättä esiinny, ainakaan jos riittävän laajasti katsotaan.

Minun käsitykseni on, että tiede ei ole ollut menestyksekäs yrityksissään tutkia esim. ihmistä kontekstissaan. Esim. aivotutkimus, jossa ärsykkeet eivät ole useammalle osanottajalle täsmälleen samalla tavalla (pienin variaatioin) esitettynä, ei pystyne tekemään yleistyksiä. Tämä on ongelma, jonka olemassaolosta on kyllä tietoisuutta. SIlle ei (tietääksenI) oikein ole ratkaisua. En tiedä, mitä kaiken maailman koneoppimiset tulevat tälle asialle tekemään.

Tieteelliseen  maailmankuvaan kyllä mahtuu kokemusten ainutkertaisuus jne.

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa.

No miten tämä nyt olisi mahdollista?

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 17, 2019, 14:23:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Tiede todellakin pitää tieteellisenä tietona asioita, jotka pätevät yleisesti. Tieteellisen tutkimuksen yksi tärkeä ja vaadittu periaate on, että tutkimus pitää voida toistaa ja saada samat tulokset, jos joku muu tekee saman. Tämä on toki lopulta pelkkä harha, sillä eihän maailmassa mikään oikeastaan toistu, mutta silti toistettavuus on edelleen tieteellisessä menetelmässä erittäin olennainen kriteeri.

TIeteelliseen maailmankuvaanhan kylläkin oikein hyvin mahtuu, että elävässä elämässä täsmälleen samanlaisina toistuvia tapahtumaketjuja ei välttämättä esiinny, ainakaan jos riittävän laajasti katsotaan.


Juu mutta puhuinkin tieteellisestä menetelmästä ja tutkimuksesta. Niissä kyllä edelleen tiedoksi ei oikein luokitella Sellaista satunnaista tulosta tutkimuksessa, jota kukaan ei pysty enää uudelleen toistamaan.


Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa.

No miten tämä nyt olisi mahdollista?
[/quote]

Tässä menee suloisesti sekaisin nyt taiteen käyttämät aiheet ja taiteen käsittelemät asiat, taiteen tapa viestiä, taiteen menetelmät, taiteilijan tiedot ja taidot jne. Taiteen aiheena voi olla mikä tahansa maailman asia tai ilmiö, Siten taide ilman muuta operoi koko kokonaisuuden kanssa. Taiteen viestintä on aistimuksellista ja se vaikuttaa aistisesti (ei esim. vain kognition kautta). Taiteilija toki aistii, mutta myös ihan lukee ja kirjoittaa ja kykenee käsitteelliseen ajatteluun. Tiede on yhdenlainen tapa tutkia maailmaa ja taide toisenlainen. En oikein ymmärrä, miksi näistä toisesta olisi syytä pyrkiä eroon ja yrittää kapeuttaa suhde maailmaan vain ja ainoastaan tieteen menetelmillä tapahtuvaksi.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 17:49:39
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 17, 2019, 14:23:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa.

No miten tämä nyt olisi mahdollista?

Tässä menee suloisesti sekaisin nyt taiteen käyttämät aiheet ja taiteen käsittelemät asiat, taiteen tapa viestiä, taiteen menetelmät, taiteilijan tiedot ja taidot jne.

No en tiedä, mistä sait tiedon, että juuri nämä asiat menivät sekaisin.  :P Saivartelin vain. Ilmaisit itseäsi 'koko kokonaisuus'. 'The kokonaisuus'. 'Eräs tietty kokonaisuus'.  :-*

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 17, 2019, 18:54:56
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 17:49:39
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 17, 2019, 14:23:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa.

No miten tämä nyt olisi mahdollista?

Tässä menee suloisesti sekaisin nyt taiteen käyttämät aiheet ja taiteen käsittelemät asiat, taiteen tapa viestiä, taiteen menetelmät, taiteilijan tiedot ja taidot jne.

No en tiedä, mistä sait tiedon, että juuri nämä asiat menivät sekaisin.  :P Saivartelin vain. Ilmaisit itseäsi 'koko kokonaisuus'. 'The kokonaisuus'. 'Eräs tietty kokonaisuus'.  :-*

No tuo on minun tulkintani siitä, mitä tässä on jo pitkään ja hartaasti a4:n kanssa tässä turistu. Voit lukea nuo kaikki viestit, mutta en kyllä ala niiden sisältöä edes referoimaan. Tässä sanalla viittaan tähän keskusteluun, jota on käyty, en vain sinun kommenttiisi.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Tuo vain ei vastaa millään tapaa sitä käsitystä tieteellisyydestä, jota noin yleensä tieteellisyydeksi ajatellaa. Eikä tuo selitä, miksi maailmaa juuri tieteellistyisi, koska onhan kokonaiskuvassa ihan kaikki muukin., mitä on. Tuollainen "tieteellisyys" ei oikein tarkoita enää mitään. Eikä ole ainakaan sellaista tieteellsiyyttä, jolla vaikkapa kuitenkin sinäkin pyrit erottelemaan uskonnollisuuden ja tieteellisyyden toisistaan. Kokonaiskuvaan ne kuitenkin sopivat sujuvasti molemmat ja jopa yhtä aikaa, eikä aivojen muodostamalle kokonaiskuvalle ole millään tapaa ongelmallista sekä ymmärtää pilvet vesihöyryksi että kuvitella parit jumalat kurkistelemaan niiden reunalle. Kokonaiskuva on sitäpaitsi siinä myös täysin OIKEASSA, että tunteiden ja muistojen, tulkintojen ja käsitteiden kokonaisuudessa ei synny edes mitään ristiriitaa siitä, että pilvet sekä ovat kuin kermavaahtoa että sitä tylsää vesihöyryä.



Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa. Taide ei todellakaan tarkoita ajattelusta luopumista tai käsitteiden hylkäämistä. Se vain ei - kuten länsimainen tiede tekee - pidä aistista subjektiivisuutensa takia epäluotettavana ja jonkinlaisena tiedon esialueena, joka sitten objektivvisuudella ja tieteellisen menetelmän avulla puhdistetaan tuosta harhaanjohtavasta aistisuudesta luotettavaksi (Descartes!) ajatteluksi. Toki myös filosofiassa on vahva vastaliike jo tapahtunut, eikä enää uskota tuohon "puhtaan älyn" ideologiaan. Mutta ei tämä sitä rakoita, etteikö se tieteellinen, joka syntyy noudattamalla tieteellistä menetelmää - siten kuin se tiedemaailmassa ymmärretään - edelleen pitäisi monia objektiivisuuden ja yleistettävyyden  kriteerejä tieteen periaatteina.

Tiede todellakin pitää tieteellisenä tietona asioita, jotka pätevät yleisesti. Tieteellisen tutkimuksen yksi tärkeä ja vaadittu periaate on, että tutkimus pitää voida toistaa ja saada samat tulokset, jos joku muu tekee saman. Tämä on toki lopulta pelkkä harha, sillä eihän maailmassa mikään oikeastaan toistu, mutta silti toistettavuus on edelleen tieteellisessä menetelmässä erittäin olennainen kriteeri.



Tuollaisena koko tieteellistyminen ei minusta tarkoita enää mitään. Sen ainoa sisältö on: kappas, ihmiset tekee tiedettä ja innovaatioiden tulokset kerrotaan kaikille.



Ja taas kerran luulottelet itsellesi, että taiteellinen tutkimus on taiteen tutkimista ja taiteesta teoreettista tietoa tuottavaa tutkimusta. Vaan kun sitähän se ei ole. Lisäksi jälleen piirrät yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja tieteellisyyden välille. Järjestäytyneisyys, systemaattisuus, kouluttautuneisuus eivät ole tieteen yksinoikeus, eivätkä sinänsä riitä tekemään jostakin tiedettä. Jos olisivat, niin uskontohan olisi ollut tiedettä jo vuosisatojen ajan.
Tieteellisyydessä ja tieteellistymisessä on merkitysero. Tieteellisyys viittaa tieteelliseen toiminta-ja kuvaustapaan ja tieteellistyminen tieteestä riippuvuuteen.
Historian valossa kasvava tieteellistyminen on fakta. Samalla kasvavasti tieteellistyvät ihmisten maailmankuvatkin, eli heidän kokonaiskuvansa maailmasta.
Aivojen muodostamalle tieteelliselle kokonaiskuvalle on ongelmallista tieteellisesti ymmärtää pilvet vesihöyryksi ja samalla epätieteellisesti kuvitella parit jumalat kurkistelemaan niiden reunalle. Ei synny mitään ristiriitaa siitä että pilvet sekä muistuttavat jossain mielessä kermavaahtoa vaikka ovatkin vesihöyryä.
Tieteellistyvässä maailmankuvassa on jäljellä epätieteellisempääkin ainesta, esim. uskonnollisuutta, mutta tieteellisessä maailmankuvassa ei ole.
Newtonkin oli tieteilijänä lisäksi myös ainakin okkultistinen astrologi, alkemisti ja maagikko sekä sen ajan ID-kreationisti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Isaac_Newton%27s_occult_studies

Tiede käyttää nykyään tukenaan myös laadullista tutkimusta, joten en näe ongelmaa laajentaa sitä tieteellis-taiteelliseksi soveltavaksi laadulliseksi tutkimukseksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laadullinen_tutkimus

Taiteen ja tieteen kuvausten epätäydellisyys, aistien ja aivojen rajallisuutena, on moderni fakta. Tieteen korostunut yleispätevyys taas on syy kiihtyvälle tieteellistymiselle. Taide ja uskontokin ovat säilyneet kauan jonkin tasoisen yleispätevyytensä ansiosta ihmislajin ilmiöinä.

Tieteellistymistä voisi verrata kaupallistumiseen. Kaupallistuminenkin vaikuttaa kaikkeen. Ympäristöön, yhteiskuntiin, yksilöihin, maailmankuviin, tieteeseen, taiteeseen..kyllä kaupallistuminenkin jotain tarkoittaa ja vieläpä aika suuressa määrin.

Puhuin tuossa yhteydessä mielestäni tiedekentän taidetutkimuksesta, viitaten mainitsemiisi tiedeyliopistojen taideopintoihin, en taiteellisesta tutkimuksesta taiteen tutkimuksena. Sinänsä näkisin mahdollisena myös senkin. Heti tulee mieleen Duchampin pisuaari.
Akateemisuus lienee olennainen osa pitkälle kehittynyttä tiedettä nykypäivänä.
En kuitenkaan tarkoittanut että akateemisuus on tiedettä tai että kreikkalainen on Socrates.
Tarkoitin taiteen lähentymistä tiedettä kohti, akateemisuuden osalta.
Akateemisina uskonto ja tiede ovat olleet historiassa pitkään läheisiä ja moni oppinut pappi tai munkki on ollut myös tiedemies.
Uskonto ja tiede olivat Euroopassa akateemisina ennen renesanssia hyvinkin läheisiä ja tieteellinen teologia uskonnollista.
Tiede oli akateemisena hermeettistä uskonnon harjoitusta, jumalallisen valaistuneen tiedon henkilökohtaista etsimistä, useita vuosisatoja, ennen tieteen vallankumousta.
Nykyään tieteellinen teologia ja moni koulutettu pappikin ovat maallistuneita ja tieteellistyneitä modernin tieteen mukaisesti.
Näkisin taiteellekin mahdolliseksi taiteena tieteellistyä tulevaisuudessa jopa erityistieteeksi saakka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityistieteet   

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 18, 2019, 00:38:12
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
Tuo vain ei vastaa millään tapaa sitä käsitystä tieteellisyydestä, jota noin yleensä tieteellisyydeksi ajatellaa. Eikä tuo selitä, miksi maailmaa juuri tieteellistyisi, koska onhan kokonaiskuvassa ihan kaikki muukin., mitä on. Tuollainen "tieteellisyys" ei oikein tarkoita enää mitään. Eikä ole ainakaan sellaista tieteellsiyyttä, jolla vaikkapa kuitenkin sinäkin pyrit erottelemaan uskonnollisuuden ja tieteellisyyden toisistaan. Kokonaiskuvaan ne kuitenkin sopivat sujuvasti molemmat ja jopa yhtä aikaa, eikä aivojen muodostamalle kokonaiskuvalle ole millään tapaa ongelmallista sekä ymmärtää pilvet vesihöyryksi että kuvitella parit jumalat kurkistelemaan niiden reunalle. Kokonaiskuva on sitäpaitsi siinä myös täysin OIKEASSA, että tunteiden ja muistojen, tulkintojen ja käsitteiden kokonaisuudessa ei synny edes mitään ristiriitaa siitä, että pilvet sekä ovat kuin kermavaahtoa että sitä tylsää vesihöyryä.



Ei kyllä taide operoi ihan koko kokonaisuuden kanssa. Taide ei todellakaan tarkoita ajattelusta luopumista tai käsitteiden hylkäämistä. Se vain ei - kuten länsimainen tiede tekee - pidä aistista subjektiivisuutensa takia epäluotettavana ja jonkinlaisena tiedon esialueena, joka sitten objektivvisuudella ja tieteellisen menetelmän avulla puhdistetaan tuosta harhaanjohtavasta aistisuudesta luotettavaksi (Descartes!) ajatteluksi. Toki myös filosofiassa on vahva vastaliike jo tapahtunut, eikä enää uskota tuohon "puhtaan älyn" ideologiaan. Mutta ei tämä sitä rakoita, etteikö se tieteellinen, joka syntyy noudattamalla tieteellistä menetelmää - siten kuin se tiedemaailmassa ymmärretään - edelleen pitäisi monia objektiivisuuden ja yleistettävyyden  kriteerejä tieteen periaatteina.

Tiede todellakin pitää tieteellisenä tietona asioita, jotka pätevät yleisesti. Tieteellisen tutkimuksen yksi tärkeä ja vaadittu periaate on, että tutkimus pitää voida toistaa ja saada samat tulokset, jos joku muu tekee saman. Tämä on toki lopulta pelkkä harha, sillä eihän maailmassa mikään oikeastaan toistu, mutta silti toistettavuus on edelleen tieteellisessä menetelmässä erittäin olennainen kriteeri.



Tuollaisena koko tieteellistyminen ei minusta tarkoita enää mitään. Sen ainoa sisältö on: kappas, ihmiset tekee tiedettä ja innovaatioiden tulokset kerrotaan kaikille.



Ja taas kerran luulottelet itsellesi, että taiteellinen tutkimus on taiteen tutkimista ja taiteesta teoreettista tietoa tuottavaa tutkimusta. Vaan kun sitähän se ei ole. Lisäksi jälleen piirrät yhtäläisyysmerkit akateemisuuden ja tieteellisyyden välille. Järjestäytyneisyys, systemaattisuus, kouluttautuneisuus eivät ole tieteen yksinoikeus, eivätkä sinänsä riitä tekemään jostakin tiedettä. Jos olisivat, niin uskontohan olisi ollut tiedettä jo vuosisatojen ajan.
Tieteellisyydessä ja tieteellistymisessä on merkitysero. Tieteellisyys viittaa tieteelliseen toiminta-ja kuvaustapaan ja tieteellistyminen tieteestä riippuvuuteen.

Tuossa merkityksessä mielestäni koko tieteellistyminen on jokseenkin triviaalia. Se ei ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin sitä, että ihmiset tosiaankin tekevät tiedettä ja käyttävät sen tuottamaa tietoa hyväkseen. Sellaisena se on itsestäänselvyys. Mutta se on myös mielestäni tieteellistymiselle antamasi ihan oma merkityssisältösi. Jos tosiaan tuo on ollut ajatuksesi tässä, niin olisit voinut tämän määrittelyn tieteellistymiselle antaa jo paljon aikaisemminkin. Tuo muuten on myös sellaista tieteellistymistä, joka sujuvasti koskee myös uskontoja. OIkeastaan vain nuo oudot jenkkilahkot, joissa ei suostuta käyttämään autoja, vaan turvaudutaan edelleen hevospeliin ovat tällä tavalla ajatellun tieteellistymisen ulkopuolella. Sen sijaan vaikkapa islam sujahtaa siihen mennen tullen. Jopa litteään maahan uskovat ovat tällaisen tieteellistymisen piirissä, sillä he pyrkivät argumentoimaan uskoaan turvautuen ikäänkuin samaan tieteeseen, joka on Maan pyöreäksi todennut.

Sen sijaan edeleenkään en hyväksy väitettäsi, että myös tieteellisen tutkimuksen kohteeksi joutunut tieteellistyy jotenkin automaattisesti.

Lainaa
Historian valossa kasvava tieteellistyminen on fakta. Samalla kasvavasti tieteellistyvät ihmisten maailmankuvatkin, eli heidän kokonaiskuvansa maailmasta.

Maailmankuva on hiukan epäselvä ja kritisoitukin käsite. Se on ehdotettu korvattavaksi todellisuuskäsityksellä - joka onkin mielestäni aika hyvä ja asiaa selventävä käsite. Se myös sallii sen, mikä tyypillisesti on totta todellisuuskäsityksissämme. Eli todellisuus on ennemminkin moninainen ja sitä on mahdollista tarkastella useista näkökulmista, joista tieteellinen näkökulma on vain yksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi pakko valita tai pyrkiä kaventamaan näkökulma vain yhteen ainoaan. Tieteellinen on sikäli hassu ainoaksi valinnaksi, koska se tosiaan niin voimakkaasti pyrkii nostamaan esiin yleisesti pätevät ja yleistettävissä olevat asiat. Sen sijaan ihminen elää elämäänsä painotetusti yksilönä ja subjektina, jonka yhteys toiseen ja ympärillä olevaan on ennemminkin se haaste ja aina jollain lailla vajaaksi ja puutteelliseksi jäävä. Siten itse en näe pyrkimystä tieteen kautta katsomiseen pitäytymiseen kovinkaan toimivana, vaan se tarvitsee rinnalleen muutakin. JOtakin, joka luo siltoja yksilön ja muiden, yksilön ja ympäröivän maailman välille, mutta kuitenkin siten, että kyseessä on silta, eikä vain toisen toteaminen epäpäteväksi näkökulmaksi (pelkäksi ankedootiksi, subjektiivisuudessaan ohitettavaksi, anomaliaksi, sattumaksi joka ei toistu jne). Jotta ihminen ei vieraantuisi itsestään tai sulkeutuisi elämään vain omassa päässään muodostuneessa maailmassa, tarvitaan sellainen tieteellisen yleispätevyyden Lisäksi sellainen todellisuuskäsitys, johon mahtuu ja sisältyy ihmisen ja maailman keskinäinen vuorovaikutus sekä ymmärrys siitä, että vaikutus on myös molempiin suuntiin tapahtuvaa. Eikä kumpikaan osapuoli ole vain kohde tai väline, vaan kyseessä on vuoropuhelu, joka ei lopulta vaatii osallisuutta ja toisen kuuntelemista.

LainaaAivojen muodostamalle tieteelliselle kokonaiskuvalle on ongelmallista tieteellisesti ymmärtää pilvet vesihöyryksi ja samalla epätieteellisesti kuvitella parit jumalat kurkistelemaan niiden reunalle. Ei synny mitään ristiriitaa siitä että pilvet sekä muistuttavat jossain mielessä kermavaahtoa vaikka ovatkin vesihöyryä.
Tieteellistyvässä maailmankuvassa on jäljellä epätieteellisempääkin ainesta, esim. uskonnollisuutta, mutta tieteellisessä maailmankuvassa ei ole.[/quote]

Niin juuri tuollaisen kehitykseen en usko ollenkaan, eikä siitä edes ole mitään merkkejä. Väitän, että sinäkään et itse asiassa pysty irrottautumaan tuosta mielikuvasta, että pilvet ovat kuin kermavaahtoa tai hattaraa tms. Et, vaikka tiedät niiden olevan vesihöyryä. Sen lisäksi pilvet ovat vaikkapa Simpson sarjan alkukuva ja yhdistyvt sen tunnusmusiikkiin tai se suomielokuvan kohta, jolloin kamera siirtyy liian kiihkeästä kohtauksesta häveliäästi kuvaamaan taivasta tai Dorén Raamatun pilvet, joiden välistä jumalallinen valo lankeaa maan päälle jne. Pilvet ovat ja tulevat aina olemaan ihmisille kaikkea tätä sen vesihöyrytiedon lisäksi. Nämä kaikki mielikuvat ja ajatuksen mahtuvat ihan hyvin päähämme ja ne toimivat täysin sujuvasti yhdessä ristiriidatta. Ei ole mitään syytä pyrkiä niistämään niitä pois, koska Simposinein tunnari ei nyt vain millään tapaa uhkaa tieteen tietoa veden olomuodoista ja ilmakehän toimintatavoista.

Esitän myös erittäin vahvasti, että ihmisen hyvinvointi sen paremmin kuin kyky tieteellisiin innovaatiohinkaan ei siitä kasva, jos me tiedeinnossa ryhdymme vaikkapa karttamaan kertomasta lapsille satuja, joissa pilven päälle voi kiivetä. Tiedekin tarvitsee sen mahdottomia kuvitelmia luomaan kykenevän mielikuvituksen, jolle todellisuus ei tuota rajoja ja tee asioita mahdottomiksi faktoilla. Juuri kykymme kuvitella jotakin olematonta, mahdotonta on pohjana myös sille luovuudelle, jota vaaditaan tieteellisissä innovaatioissa. Se taas ei voi kehittyä ja pysyä hengissä, jos tosiaan pyrkimykseksi otetaan poistaa pilven käsitteestä kermavaahto ja Simpsonit, koska "ne eivät ole totta". Eikä muuten kielitiedekään taida allekirjoittaa ajatusta, että käsitteet lopulta olisivat puhtaita näistä mielikuvista ja mielikuvituksellisuudesta. Päinvastoin ns. tieteellisetkin käsitteet ovat aina täynnä tällaista sisältöä. Vieläpä osittain täysin yksilöllistä, mutta riittävästi jaettua ja yhteistä, jotta ajatusten vaihtaminen (!) on mahdollista.

Lainaa
Newtonkin oli tieteilijänä lisäksi myös ainakin okkultistinen astrologi, alkemisti ja maagikko sekä sen ajan ID-kreationisti.
https://en.wikipedia.org/wiki/Isaac_Newton%27s_occult_studies

Mutta koska näin oli, voi olla yhtä lailla totta, että juuri noihin liittyvä kyky kuvitella. Käyttää mielikuvitustaan ja luovuuttaan, onkin se tärkeä elementti hänen persoonassaan, joka teki hänelle mahdolliseksi niiden tieteellisten innovaatioiden tekemisen, joista me nyt hänet muistamme.

LainaaTiede käyttää nykyään tukenaan myös laadullista tutkimusta, joten en näe ongelmaa laajentaa sitä tieteellis-taiteelliseksi soveltavaksi laadulliseksi tutkimukseksi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Laadullinen_tutkimus

Ongelma sinulla on tässä vain se, että yrität nyt kulkea historiaa taaksepäin ja ehdottaa tulevan kehityksen päämääräksi jotakin, jonka ohi on jo ehditty kulkea vuosia sitten. Miksi ihmeessä taiteellinen tutkimus "kehittyisi" laadulliseksi tutkimukseksi, kun ensin kehittyi laadullinen tutkimusperinne, jonka jälkeen on kehittynyt taiteellinen tutkimusperinne, joka kyllä on varsinkin alkutaipaleellaan paljonkin käyttänyt laadullisen tutkimuksen kehittämiä menetelmiä, mutta nykyään on jo painottamassa tällaistenlainamenetelmien sijaan omia ja taiteellisen tutkimuksen piirissä kehittyneitä menetelmiä. Tieteellis-rtaitreellista soveltavaa tutkimustakin tehdään kyllä, mutta se on tieteellis-taiteellista soveltavaa tutkimusta. Sen lisäksi on siis olemassa taiteellista tutkimusta, joka on oma paradigmansa. Vuorovaikutus tieteellisen tutkimuksen (laadullisen tutkimuksen, kokemuksen tutkimuksen ja esim. etnografisen tutkimuksen kanssa) on ihan vireää ja molempiin suuntiin kulkevaa. Eli tiedepuolelta halutaan oppia taiteellisen tutkimuksen tekijöiltä ja hakeudutaan taiteellisen tutkimuksen yhteisöjen piiriin. Siellä kehitetyt tutkimusmenetelmät ja tutkimusperinne tarjoaa jollekin tieteen puolelta tutkimuksen pariin tulleille uusia työmenetelmiä, joita he voivat sitten soveltaa omassa tutkimuksessaan. Tämä on tällä hetkellä olemassa olevaa todellisuutta, joten kyseessä ei ole mikään ennuste.

LainaaTaiteen ja tieteen kuvausten epätäydellisyys, aistien ja aivojen rajallisuutena, on moderni fakta. Tieteen korostunut yleispätevyys taas on syy kiihtyvälle tieteellistymiselle. Taide ja uskontokin ovat säilyneet kauan jonkin tasoisen yleispätevyytensä ansiosta ihmislajin ilmiöinä.

Tieteen korostunut yleispätevyys on todellakin sen tehokkuuden lähde. Mutta samalla se on RAJAUS, joka pakottaa jättämään osan vallitsevasta todellisuudesta pois tieteen piiristä. Tämä on määritelmällinen asia, jonka juuri itse totesit. Siksi kaiken muun poistaminen ja toteaminen turhaksi tekee maailmasta kapeamman ja rajatumman ja unohtaa osan siitä, mitä kuitenkin ON olemassa. Taide ei oikeastaan ole yleispätevää, vaan intersubjektiivista. Näillä kahdella on erittäin olennainen ero, joka olemassaolosta et vaikuta olevan tietoinen.   

LainaaTieteellistymistä voisi verrata kaupallistumiseen. Kaupallistuminenkin vaikuttaa kaikkeen. Ympäristöön, yhteiskuntiin, yksilöihin, maailmankuviin, tieteeseen, taiteeseen..kyllä kaupallistuminenkin jotain tarkoittaa ja vieläpä aika suuressa määrin.

Mutta silti kaupallisuuttakaan ei ole otettu ainoaksi ja vääjämättä tieteen tavoitteet määrittäväksi päämääräksi. Mikset itse nyt kirjoittele siitä, miten tiede on matkalla kohti kattavaa kaupallistumista? Mikset julista parhaaksi tieteellisen tutkimuksen pätevyyden kriteeriksi sen kaupallisuuden tasoa? Päinvastoin luulen, että haluaisit ihahn tieteen kehittymisen nimissä asettaa kaupallisuudelle rajoja ja esteitä, jotta vaikkapa perustutkimusta ei liian hitaasti tuottoa tuottavana lopetettaisi ja yliopistollista tutkimusta ihan kokonaan luovutettaisi yritysten tilaustyötutkimuksien tekemiseksi. Kyllä - kaupallistuminen todellakin tarkoittaa jotakin ja siksi juuri siksi sille yliopistoissa toivotaan asetettavan selkeitä rajoja ja vaaditaan suojaa siltä. Jotta tiede ei kaupallistuisi kokonaan. Kaupallisuuden ehdoilla nimittäin ilman  rajoja tuppaa syntymään tilaustutkimusta, jonka tulokset on ennalta asetettu. Kuten tupakkayhtiöiden tilaamissa tutkimuksissa, joissa vuosikymmenien ajan muka todistettiin tupakan terveysvaarat epäselviksi.

LainaaPuhuin tuossa yhteydessä mielestäni tiedekentän taidetutkimuksesta, viitaten mainitsemiisi tiedeyliopistojen taideopintoihin, en taiteellisesta tutkimuksesta taiteen tutkimuksena. Sinänsä näkisin mahdollisena myös senkin. Heti tulee mieleen Duchampin pisuaari.

Ei, vaan yritit kyllä esittää väitteitä siitä, että teatteritieteen opinnoista valmistuu teatteriohjaajia ja teatteritieteen tutkinnon suorittaneet siirtyvät Taideyliopistoon opettamaan taiteilijoiksi opiskelevia (vhjaten, että taideopinnot eivät siihen oikein valmistaisi). Taiteellinen tutkimus myöskään ei ole vain taiteen tutkimista. Sitäkään et ole mitä ilmeisimmin vielä sisäistänyt, että taiteellisen tutkimuksen tutkimuskohde ei ole vain ja aina taide. Se voi olla, vaan se ei välttämättä, eikä edes tyypillisesti, ole. Taiteellista tutkimusta on tehty nyt sellaiset 20 vuotta, joten olet vähän myöhässä kertomassa, että se "ehkä on mahdollista". Pelkästää Suomessa on jo ihan mukava määrä taiteellisen tutkimuksen piirin väitöksiä ja taiteellisen tutkimuksen post-doc tutkijoitakin. taiteellinen tutkimuse i ole tällä hetkellä vaiheessa, jossa kysellään voiko se olla mahdollista. Olet parikymmentä vuotta myöhässä tuon arvelusi kanssa.

Duchampin pisuaari on taidetta, ei taiteellista tutkimusta. Ilmeisesti et ole selvillä millään tapaa niiden välisestä erosta. Kyllä, taiteella on tutkimuksellinen luonne. Taiteelliseksi tutkimukseksi pelkästään se ei kuitenkaan vielä taiteen tekemistä tee. Se ei RIITÄ taiteelliseksi tutkimukseksi.

Lainaa
Akateemisuus lienee olennainen osa pitkälle kehittynyttä tiedettä nykypäivänä.
En kuitenkaan tarkoittanut että akateemisuus on tiedettä tai että kreikkalainen on Socrates.
Tarkoitin taiteen lähentymistä tiedettä kohti, akateemisuuden osalta.

Akateemisuus ei tarkoita tieteellistymistä, vaan se on tapa järjestäytyä, jota voi käyttää sekä tieteen että taiteen piirissä. Se nyt vain tarkoittaa tutkmuksen ja opetuksen järjestämistä korkeakoulumaiseen / yliopistolliseen malliin ja tietynlaisen mallin luomista siellä tapahtuvalle diskurssille. Se ei tieteellistä eikä taiteellista, vaan kyse on tavasta organisoitua.

Lainaa
Akatemia on korkeasti oppineiden yhteisö, kuvaannollisesti sekä myös kirjaimellisesti, kun puhutaan akateemikkojen ryhmistä.

Lainaa
Näkisin taiteellekin mahdolliseksi taiteena tieteellistyä tulevaisuudessa jopa erityistieteeksi saakka.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Erityistieteet

Ahaa. Nyt siis tämä tieteellistymisen merkitys muuttuikin sinulla, eikä se enää olekaan sitä, mitä se oli viestisi alussa. Muutoinhan taide olisi jo tieteellistynyt, eikä se olis vain tulevaisuuden mahdollisuus ja eräs kehityksellinen näkymä.

Minä väitän, että taiteen päämäränä ei ole tieteellistyä, vaan juurikin mm. taiteellisen tutkimusperinteen kehittäminen ennemminkin viittaa haluun säilyttää taiteen ominaislaatu ja kehittää sen omia menetelmiä. Tieteen suuntaan hamuiltiin hiukan tuon tutkimuksen alkupuolella, mutta nyt ollaan ennemminkin siirrytty luomaan omaa paradigmaa ja omia taiteellisia tutkimusmenetelmiä vain laadullisesta tutkimuksesta lainaamisen ja soveltamisen sijaan. Siitä, että jotakin omaa laatua on myös löydetty ja kehitetty, kertoo mielestäni se, että tieteen puolelta osoitetaan näitä menetelmiä kohtaan kiinnostusta. Miksi, jos taiteellinen tutkimus ainoastaan pyrkisi "tieteeksi"? Miksi se olisi edes tavoite? Sille pitäisi olla jokin sellainen syy, jonka kautta taide voittaisi jotakin. Mitään sellaista et ole kyennyt tarjoamaan - edes kuvitteellisesti. Ihan vain tieteen glooria ei nyt taida riittää. Apurahoillahan nuo tiedetutkijatkin elää ja ovat varsin raadollisessa Kierteessä niiden hakemisen kanssa. Mitäs muuta olisi tarjolla? ja millä hinnalla - eli mitkä taiteen ominaispiirteet pitäisi tuota tavoitellessa tuhota?

Ikävä kyllä mielikuvani on edelleen ja kaiken tämän kirjoittelun jälkeen se, että koska et tunne sen paremmin taidetta kuin taiteellista tutkimustakaan, on ajattelusi tukevasti täysin tyhjän päällä. Onnistut lähinnä palöjastamaan suren tietämättömyytesi aiheesta, kun nyt yrität minulle "opettaa", mitä se taiteellinen tutkimus on ja mihin suuntaan taideyliopisto on menossa. Itse nyt satun tällä hetkellä jälleen opiskelemaan siellä, joten tässä asiassa ehkä luotan siihen tietoon ja ymmärrykseen, jota sieltä koko ajan saan. En sinun täysin ulkopuoliseen ja tiedon puutteeseen perustuvaan selostukseesi.

Vaaraton Norsu

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 18, 2019, 07:54:08
tarvitaan sellainen tieteellisen yleispätevyyden Lisäksi sellainen todellisuuskäsitys, johon mahtuu ja sisältyy ihmisen ja maailman keskinäinen vuorovaikutus sekä ymmärrys siitä, että vaikutus on myös molempiin suuntiin tapahtuvaa. Eikä kumpikaan osapuoli ole vain kohde tai väline, vaan kyseessä on vuoropuhelu, joka ei lopulta vaatii osallisuutta ja toisen kuuntelemista.

Juu, tällaista todellisuuskäsitystä kaivataan kyllä tieteen sisälläkin, eikä sellainen ole millään muotoa epätieteellinen. Ongelma on (ainakin minun käsittääkseni), että kokeelliselle tutkimukselle on haaste lähteä liikkeelle olettaen kuvaamallasi tavalla molempiin suuntiin tapahtuva vuorovaikutus vallitsevaksi tilanteeksi ihmisen ja ympäristön (esim. toiset ihmiset jne.) välillä.  Koska juurikin tulee sitten niitä yleistämisvaikeuksia, kun ei ole selvää, miten yksittäiset tapaukset vertautuvat toisiinsa.

Taide on hyvin tarpeellinen asia. Tiesitkö muuten, että esim. elokuvia käytetään nykyjään aivotutkimusten ärsykeaineistoina (tutkittavat katsovat elokuvaa, ja skannerit 'kuvaavat' aivoja)? Tässkin taustalla se, että kun elokuvapätkä on jokaisella näyttökerralla sama, niin stimulukset ovat sitten vertailukelpoiset (?) kaikille  osanottajille, jolloin yleistäminen mahdollista. Vuorovaikutustilanne, jossa stimulus toinen ihminen, paljon haastavampi juuri sen takia, että ihmisten väliset suhteet ovat luontaisesti 'kaksisuuntaisia', jolloin vertailukelpoisuus katoaa. Ja kuitenkin vuorovaikutus ihmiselossa paljon, paljon tärkeämpi ja tutkimisen arvoisempi asia, kuin elokuvan vaikutus ihmiseen.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 18, 2019, 17:13:51
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 18, 2019, 07:54:08
tarvitaan sellainen tieteellisen yleispätevyyden Lisäksi sellainen todellisuuskäsitys, johon mahtuu ja sisältyy ihmisen ja maailman keskinäinen vuorovaikutus sekä ymmärrys siitä, että vaikutus on myös molempiin suuntiin tapahtuvaa. Eikä kumpikaan osapuoli ole vain kohde tai väline, vaan kyseessä on vuoropuhelu, joka ei lopulta vaatii osallisuutta ja toisen kuuntelemista.

Juu, tällaista todellisuuskäsitystä kaivataan kyllä tieteen sisälläkin, eikä sellainen ole millään muotoa epätieteellinen. Ongelma on (ainakin minun käsittääkseni), että kokeelliselle tutkimukselle on haaste lähteä liikkeelle olettaen kuvaamallasi tavalla molempiin suuntiin tapahtuva vuorovaikutus vallitsevaksi tilanteeksi ihmisen ja ympäristön (esim. toiset ihmiset jne.) välillä.  Koska juurikin tulee sitten niitä yleistämisvaikeuksia, kun ei ole selvää, miten yksittäiset tapaukset vertautuvat toisiinsa.

Siksi juuri - kun tieteessä ON tämä halu pystyä vertauttamaan yksittäisiä tapauksia toisiinsa, on hyvä olla olemassa myös muita tapoja tarkastella maailmaa.

LainaaTaide on hyvin tarpeellinen asia. Tiesitkö muuten, että esim. elokuvia käytetään nykyjään aivotutkimusten ärsykeaineistoina (tutkittavat katsovat elokuvaa, ja skannerit 'kuvaavat' aivoja)? Tässkin taustalla se, että kun elokuvapätkä on jokaisella näyttökerralla sama, niin stimulukset ovat sitten vertailukelpoiset (?) kaikille  osanottajille, jolloin yleistäminen mahdollista. Vuorovaikutustilanne, jossa stimulus toinen ihminen, paljon haastavampi juuri sen takia, että ihmisten väliset suhteet ovat luontaisesti 'kaksisuuntaisia', jolloin vertailukelpoisuus katoaa. Ja kuitenkin vuorovaikutus ihmiselossa paljon, paljon tärkeämpi ja tutkimisen arvoisempi asia, kuin elokuvan vaikutus ihmiseen.

Toki taide voi olla tieteellisen tutkimuksen stimulus. Miksei voisi siinä missä mikä tahansa muukin asia, jonka vaikutuksesta jostain syystä ollaan kiinnostuneita. Tuon tapainen tutkiminen vain ei ole se taiteellisen tutkimuksen aluetta. Miksi olisikaan, kun se on jo olemassa tieteessä. Tutkikoot tiede siten kuin tiede tutkii ja sellaisia asioita, joita se tutkii saaden tuloksia, joita se hakee. Taiteellinen tutkimus kuitenkin on siitä eroavaa tutkimusta ja sen menetelmät ovat erilaisia.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 18, 2019, 07:54:08
Tuossa merkityksessä mielestäni koko tieteellistyminen on jokseenkin triviaalia. Se ei ei oikeastaan tarkoita mitään muuta kuin sitä, että ihmiset tosiaankin tekevät tiedettä ja käyttävät sen tuottamaa tietoa hyväkseen. Sellaisena se on itsestäänselvyys. Mutta se on myös mielestäni tieteellistymiselle antamasi ihan oma merkityssisältösi. Jos tosiaan tuo on ollut ajatuksesi tässä, niin olisit voinut tämän määrittelyn tieteellistymiselle antaa jo paljon aikaisemminkin. Tuo muuten on myös sellaista tieteellistymistä, joka sujuvasti koskee myös uskontoja. OIkeastaan vain nuo oudot jenkkilahkot, joissa ei suostuta käyttämään autoja, vaan turvaudutaan edelleen hevospeliin ovat tällä tavalla ajatellun tieteellistymisen ulkopuolella. Sen sijaan vaikkapa islam sujahtaa siihen mennen tullen. Jopa litteään maahan uskovat ovat tällaisen tieteellistymisen piirissä, sillä he pyrkivät argumentoimaan uskoaan turvautuen ikäänkuin samaan tieteeseen, joka on Maan pyöreäksi todennut.

Sen sijaan edeleenkään en hyväksy väitettäsi, että myös tieteellisen tutkimuksen kohteeksi joutunut tieteellistyy jotenkin automaattisesti.



Maailmankuva on hiukan epäselvä ja kritisoitukin käsite. Se on ehdotettu korvattavaksi todellisuuskäsityksellä - joka onkin mielestäni aika hyvä ja asiaa selventävä käsite. Se myös sallii sen, mikä tyypillisesti on totta todellisuuskäsityksissämme. Eli todellisuus on ennemminkin moninainen ja sitä on mahdollista tarkastella useista näkökulmista, joista tieteellinen näkökulma on vain yksi. Ei ole mitään syytä, miksi olisi pakko valita tai pyrkiä kaventamaan näkökulma vain yhteen ainoaan. Tieteellinen on sikäli hassu ainoaksi valinnaksi, koska se tosiaan niin voimakkaasti pyrkii nostamaan esiin yleisesti pätevät ja yleistettävissä olevat asiat. Sen sijaan ihminen elää elämäänsä painotetusti yksilönä ja subjektina, jonka yhteys toiseen ja ympärillä olevaan on ennemminkin se haaste ja aina jollain lailla vajaaksi ja puutteelliseksi jäävä. Siten itse en näe pyrkimystä tieteen kautta katsomiseen pitäytymiseen kovinkaan toimivana, vaan se tarvitsee rinnalleen muutakin. JOtakin, joka luo siltoja yksilön ja muiden, yksilön ja ympäröivän maailman välille, mutta kuitenkin siten, että kyseessä on silta, eikä vain toisen toteaminen epäpäteväksi näkökulmaksi (pelkäksi ankedootiksi, subjektiivisuudessaan ohitettavaksi, anomaliaksi, sattumaksi joka ei toistu jne). Jotta ihminen ei vieraantuisi itsestään tai sulkeutuisi elämään vain omassa päässään muodostuneessa maailmassa, tarvitaan sellainen tieteellisen yleispätevyyden Lisäksi sellainen todellisuuskäsitys, johon mahtuu ja sisältyy ihmisen ja maailman keskinäinen vuorovaikutus sekä ymmärrys siitä, että vaikutus on myös molempiin suuntiin tapahtuvaa. Eikä kumpikaan osapuoli ole vain kohde tai väline, vaan kyseessä on vuoropuhelu, joka ei lopulta vaatii osallisuutta ja toisen kuuntelemista.



Niin juuri tuollaisen kehitykseen en usko ollenkaan, eikä siitä edes ole mitään merkkejä. Väitän, että sinäkään et itse asiassa pysty irrottautumaan tuosta mielikuvasta, että pilvet ovat kuin kermavaahtoa tai hattaraa tms. Et, vaikka tiedät niiden olevan vesihöyryä. Sen lisäksi pilvet ovat vaikkapa Simpson sarjan alkukuva ja yhdistyvt sen tunnusmusiikkiin tai se suomielokuvan kohta, jolloin kamera siirtyy liian kiihkeästä kohtauksesta häveliäästi kuvaamaan taivasta tai Dorén Raamatun pilvet, joiden välistä jumalallinen valo lankeaa maan päälle jne. Pilvet ovat ja tulevat aina olemaan ihmisille kaikkea tätä sen vesihöyrytiedon lisäksi. Nämä kaikki mielikuvat ja ajatuksen mahtuvat ihan hyvin päähämme ja ne toimivat täysin sujuvasti yhdessä ristiriidatta. Ei ole mitään syytä pyrkiä niistämään niitä pois, koska Simposinein tunnari ei nyt vain millään tapaa uhkaa tieteen tietoa veden olomuodoista ja ilmakehän toimintatavoista.



Ongelma sinulla on tässä vain se, että yrität nyt kulkea historiaa taaksepäin ja ehdottaa tulevan kehityksen päämääräksi jotakin, jonka ohi on jo ehditty kulkea vuosia sitten. Miksi ihmeessä taiteellinen tutkimus "kehittyisi" laadulliseksi tutkimukseksi, kun ensin kehittyi laadullinen tutkimusperinne, jonka jälkeen on kehittynyt taiteellinen tutkimusperinne, joka kyllä on varsinkin alkutaipaleellaan paljonkin käyttänyt laadullisen tutkimuksen kehittämiä menetelmiä, mutta nykyään on jo painottamassa tällaistenlainamenetelmien sijaan omia ja taiteellisen tutkimuksen piirissä kehittyneitä menetelmiä. Tieteellis-rtaitreellista soveltavaa tutkimustakin tehdään kyllä, mutta se on tieteellis-taiteellista soveltavaa tutkimusta. Sen lisäksi on siis olemassa taiteellista tutkimusta, joka on oma paradigmansa. Vuorovaikutus tieteellisen tutkimuksen (laadullisen tutkimuksen, kokemuksen tutkimuksen ja esim. etnografisen tutkimuksen kanssa) on ihan vireää ja molempiin suuntiin kulkevaa. Eli tiedepuolelta halutaan oppia taiteellisen tutkimuksen tekijöiltä ja hakeudutaan taiteellisen tutkimuksen yhteisöjen piiriin. Siellä kehitetyt tutkimusmenetelmät ja tutkimusperinne tarjoaa jollekin tieteen puolelta tutkimuksen pariin tulleille uusia työmenetelmiä, joita he voivat sitten soveltaa omassa tutkimuksessaan. Tämä on tällä hetkellä olemassa olevaa todellisuutta, joten kyseessä ei ole mikään ennuste.



Tieteen korostunut yleispätevyys on todellakin sen tehokkuuden lähde. Mutta samalla se on RAJAUS, joka pakottaa jättämään osan vallitsevasta todellisuudesta pois tieteen piiristä. Tämä on määritelmällinen asia, jonka juuri itse totesit. Siksi kaiken muun poistaminen ja toteaminen turhaksi tekee maailmasta kapeamman ja rajatumman ja unohtaa osan siitä, mitä kuitenkin ON olemassa. Taide ei oikeastaan ole yleispätevää, vaan intersubjektiivista. Näillä kahdella on erittäin olennainen ero, joka olemassaolosta et vaikuta olevan tietoinen.   



Mutta silti kaupallisuuttakaan ei ole otettu ainoaksi ja vääjämättä tieteen tavoitteet määrittäväksi päämääräksi. Mikset itse nyt kirjoittele siitä, miten tiede on matkalla kohti kattavaa kaupallistumista? Mikset julista parhaaksi tieteellisen tutkimuksen pätevyyden kriteeriksi sen kaupallisuuden tasoa? Päinvastoin luulen, että haluaisit ihahn tieteen kehittymisen nimissä asettaa kaupallisuudelle rajoja ja esteitä, jotta vaikkapa perustutkimusta ei liian hitaasti tuottoa tuottavana lopetettaisi ja yliopistollista tutkimusta ihan kokonaan luovutettaisi yritysten tilaustyötutkimuksien tekemiseksi. Kyllä - kaupallistuminen todellakin tarkoittaa jotakin ja siksi juuri siksi sille yliopistoissa toivotaan asetettavan selkeitä rajoja ja vaaditaan suojaa siltä. Jotta tiede ei kaupallistuisi kokonaan. Kaupallisuuden ehdoilla nimittäin ilman  rajoja tuppaa syntymään tilaustutkimusta, jonka tulokset on ennalta asetettu. Kuten tupakkayhtiöiden tilaamissa tutkimuksissa, joissa vuosikymmenien ajan muka todistettiin tupakan terveysvaarat epäselviksi.




Duchampin pisuaari on taidetta, ei taiteellista tutkimusta. Ilmeisesti et ole selvillä millään tapaa niiden välisestä erosta. Kyllä, taiteella on tutkimuksellinen luonne. Taiteelliseksi tutkimukseksi pelkästään se ei kuitenkaan vielä taiteen tekemistä tee. Se ei RIITÄ taiteelliseksi tutkimukseksi.



Akateemisuus ei tarkoita tieteellistymistä, vaan se on tapa järjestäytyä, jota voi käyttää sekä tieteen että taiteen piirissä. Se nyt vain tarkoittaa tutkmuksen ja opetuksen järjestämistä korkeakoulumaiseen / yliopistolliseen malliin ja tietynlaisen mallin luomista siellä tapahtuvalle diskurssille. Se ei tieteellistä eikä taiteellista, vaan kyse on tavasta organisoitua.




Ahaa. Nyt siis tämä tieteellistymisen merkitys muuttuikin sinulla, eikä se enää olekaan sitä, mitä se oli viestisi alussa. Muutoinhan taide olisi jo tieteellistynyt, eikä se olis vain tulevaisuuden mahdollisuus ja eräs kehityksellinen näkymä.

Minä väitän, että taiteen päämäränä ei ole tieteellistyä, vaan juurikin mm. taiteellisen tutkimusperinteen kehittäminen ennemminkin viittaa haluun säilyttää taiteen ominaislaatu ja kehittää sen omia menetelmiä. Tieteen suuntaan hamuiltiin hiukan tuon tutkimuksen alkupuolella, mutta nyt ollaan ennemminkin siirrytty luomaan omaa paradigmaa ja omia taiteellisia tutkimusmenetelmiä vain laadullisesta tutkimuksesta lainaamisen ja soveltamisen sijaan. Siitä, että jotakin omaa laatua on myös löydetty ja kehitetty, kertoo mielestäni se, että tieteen puolelta osoitetaan näitä menetelmiä kohtaan kiinnostusta. Miksi, jos taiteellinen tutkimus ainoastaan pyrkisi "tieteeksi"? Miksi se olisi edes tavoite? Sille pitäisi olla jokin sellainen syy, jonka kautta taide voittaisi jotakin. Mitään sellaista et ole kyennyt tarjoamaan - edes kuvitteellisesti. Ihan vain tieteen glooria ei nyt taida riittää. Apurahoillahan nuo tiedetutkijatkin elää ja ovat varsin raadollisessa Kierteessä niiden hakemisen kanssa. Mitäs muuta olisi tarjolla? ja millä hinnalla - eli mitkä taiteen ominaispiirteet pitäisi tuota tavoitellessa tuhota?

Ikävä kyllä mielikuvani on edelleen ja kaiken tämän kirjoittelun jälkeen se, että koska et tunne sen paremmin taidetta kuin taiteellista tutkimustakaan, on ajattelusi tukevasti täysin tyhjän päällä. Onnistut lähinnä palöjastamaan suren tietämättömyytesi aiheesta, kun nyt yrität minulle "opettaa", mitä se taiteellinen tutkimus on ja mihin suuntaan taideyliopisto on menossa. Itse nyt satun tällä hetkellä jälleen opiskelemaan siellä, joten tässä asiassa ehkä luotan siihen tietoon ja ymmärrykseen, jota sieltä koko ajan saan. En sinun täysin ulkopuoliseen ja tiedon puutteeseen perustuvaan selostukseesi.
Tieteellisen tutkimuksen kohteeksi joutunut tieteellistyy, kun ihmiset tekevät kohteesta tiedettä ja käyttävät sen tuottamaa tietoa hyväkseen. Lisääntyvästi koskien myös uskontoja.

Lisääntyvä automaatioteknologia tekee tieteellistymisestä lisääntyvästi automaattista.


Inhimillisten käsitysten kokonaisuus muodostaa todellisuuskäsityksen.[12] Käsitykset todellisuudesta ovat karkeistuksia ja usein virheellisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankuva#Käsitteen_arvostelua
Tiede tarjoaa pätevillä karkeistuksillaan yleispätevän ja eheän todellisuuskäsityksen ihmisestä osana maailmaa.
Ihmisestä yhteisöllisesti elävänä ja ajattelevana ihmislajin eläinyksilönä.

Historia on täynnä esimerkkejä ihmisen toiminnan ja ajattelun kasvavasta tieteellistymisestä.
Ei siinä ole mitään epätieteellistä jos pilvet hiukan näyttävät kermavaahdolta tai koira omistajaltaan.
Tieteellistä on ymmärtää ne aivojen luomiksi hyödyllisiksi mielikuviksi tai haitallisiksi ajatusvirheiksi.

Riippumatta aiemmista kehityssuunnista, näen kaiken ihmisten toiminnan kehittyvän kohti yhä tieteellisempää toimintatapaa ja todellisuuskäsitystä globalisoituvissa tieteellisen teknologian varaisissa yhteiskunnissa. Myös taiteen.

Tieteen korostunut yleispätevyys on sen tehokkuuden lähde ja rajaus joka jättää epätieteellisinä ristiriitaiset todellisuuskäsitykset pois tieteen todellisuuskäsitysten piiristä. Tuottaen näin yleispäteviä järkeviä käsityksiä maailmasta.
Intersubjektiivinen taidekin on sosiaalisen ihmisapinalajin yleispätevää toimintaa yksilöllisin variaatioin.

Kaupallistuminen todellakin tarkoittaa jotain ja merkitykseltään eroaa hieman kaupallisesta. Siksi käytin sitä esimerkkinä havainnollistamaan tieteellistymisen vallankumouksellista ja yhä kasvavaa merkitystä sekä sen merkityseroa tieteelliseen. kaupallistuminen on silti eri asia kuin tieteellistyminen.

Duchampin pisuaari on taiteellista tutkimusta jos taide on luonteeltaan tutkimuksellista. Mutta se ei kaiketi ollut akateemista taiteellista tutkimusta.


Akateemisuus yhdistää ja lähentää taidetta ja tiedettä toisiinsa.


Taidekin on jo osittain tieteellistynyttä tieteellistyvän ihmisen toimintana ja tieteellistyminen jatkuu, lisääntyy, laajenee, syvenee.

Taiteessakin tiede muuttuu välineelliseksi päämääräksi vasta yhteisöllisen ihmisen ajattelun ja toimintatapojen tieteellistyttyä riittävän pitkälle.
Entä mikä on kasvavan tieteellistymisen syy?

safiiri

#536
a4:
Lainaa
Tieteellisen tutkimuksen kohteeksi joutunut tieteellistyy, kun ihmiset tekevät kohteesta tiedettä ja käyttävät sen tuottamaa tietoa hyväkseen. Lisääntyvästi koskien myös uskontoja.

Mutta jos tuo on sitä tieteellistymistä, jota näet tapahtuvan, kyse ei ole siitä, että tieteellisen tutkimuksen kohde millään tapaa muuttuisi tai rupeaisi toimimaan jotenkin toisin tuon tieteellistymisen seurauksena. Tuollaisena tieteellistyminen tarkoittaa ilmiöitä tarkastelevan ihmisen ajattelun muutosta, ei havainnoinnin kohteen muutosta. Siten vaikkapa nyt tuon taiteen ei tarvitse tieteellistyäkseen muuttua millään tapaa, eikä taiteilijankaan tarvitse kehittää tieteellisempää tapaa toimia tai ymmärtää toimintaansa. Riittää, että taiteen tutkija (joka siis ei tee taidetta, ei ole taiteilija itse) tarkastelee taidetta tieteellisesti ja muodostaa siitä tämän tutkimuksensa kautta informoituneita käsityksiä. Sama koskee uskontoja, eikä niiden tarvitsee muuttua mitenkään tieteen vaikutuksesta, koska ne ovat vain sen tutkimuksen kohde. Muutos tapahtuu niiden ihmisten ymmärryksessä, jotka saavat tutkittua tietoa uskonnosta. Ymmärtänet, että ei ole mitään välttämättömyyttä, että nämä ihmiset ovat myös tuon tutkitun uskonnon harjoittajia. Vaikka olisivatkin, ei tiede määritä sitä, muuttuuko uskonto jollain tapaa ja mihin suuntaan.

LainaaLisääntyvä automaatioteknologia tekee tieteellistymisestä lisääntyvästi automaattista.

Mutta nyt annat tieteellistymiselle jälleen täysin uuden merkityksen. Automatisoitunut tiede ei vaikuta ihmisten ymmärrykseen ja käsityksiin, elleivät ihmiset myös tutustu sen automatisoituneen tieteen tuottamiin havaintoihin ja päätelmiin. Vielä edellisessä kappaleessa tieteellistymistä oli sinulle se, kun ihmiset käyttävät tieteen tuottamaa tietoa hyväkseen. JOS tiede automatisoituu, se määritelmällisesti tapahtuu siten, ettei ihmistä siinä tarvita, eikä ihmisten tarvitse välttämättä tuota tietoa omaksua - jolloin ainoastaan se voisi muuttaa ajatteluamme. Puhut varsin sekavasti ja jälleen koko tieteellistymisen käsitteesi muuntuu ja vaihtuu milloin miksikin. Automaatisoidusti syntyneen tieteen voi ihminen myös ymmärtää vaikkapa Jumalan viestiksi, jos ja kun se siis syntyy ilman, että ihmisen täytyy tapahtumaan aktiivisesti osallistua.

Lainaa
Tiede tarjoaa pätevillä karkeistuksillaan yleispätevän ja eheän todellisuuskäsityksen ihmisestä osana maailmaa.
Ihmisestä yhteisöllisesti elävänä ja ajattelevana ihmislajin eläinyksilönä.

Joka kuitenkaan ja nimenomaan ei ole se todellisuuskäsitys, jota tyypillisesti toteutamme arkielämässämme. Päinvastoin ani harva pystyy jatkuvasti todella ajattelemaan kaiken tiukasti tieteellisen tiedon luoman todellisuuskäsityksen mukaan. Ennemminkin olemme vahvasti kiinni käytännöllis-kokemuksellisessa todellisuuskäsityksessäämme, jonka lisäksi vain ajoittain muistutamme itseämme siitä, minkä tieteellisen tiedon perusteella tiedämme olevan se oikeampi ja täsmällisempi kuvaus. Me emme mm. ajattele esineiden olevan enimmäkseen tyhjää tilaa, vaikka sitähän se on - tyhjää tilaa atomien väleissä ja atomien sisällä. Emme koe ajan olevan suhteellista, vaikka Einstein sen jo tyhjentävästi meille selitti. Meillä ei ole taipumusta olla tietoisia pienen touhuamisemme merkityksettömyydestä, vaikka tieteen mukaan olemme kärpäsenlikaakin pienempi asia maailmankaikkeuden mittakaavassa. Silti jaksamme murehtia kadonnutta kakskymppistä tai bussia, josta myöhästyimme. Tieteellinen todellisuuskäsitys harvoin saa meidät suhteuttamaan asioita siihen, mitä maailmasta itse asiassa hyvin tiedämme. Tiede oikeastaan kertoo meille, että ihminen ei ole kovinkaan taipuvainen käyttäytymään tieteellisen todellisuuskäsityksen mukaan. Toimintamme ei useinkaan ole edes auttavan rationaalista - joka kai pitäisi olla tieteellisen todellisuuskäsityksen mukainen malli.

Tieteellinen maailmankuva, joka olisi tarkentunut Galileo Galilein ansiosta maakeskeisestä aurinkokeskeiseksi, ei lopulta ole se muutos, joka arkiajattelussamme olisi silmiinpistävänä päällimmäisenä. Ennemminkin elämme jatkuvasti sen harhan vallassa, että olemme itse se maailmankaikkeuden keskipiste, jonka ympärillä olemassaoleva pyörii. Toki kysyttäessä osaamme jotakuinkin selittää Auringon ja Maan avaruudellisen asettelun, mutta oma toimintamme ja ajattelumme on heliosentrisen sijaan vakaan egosentristä. Galileon unohtaen tunnustaudumme käytännössä - ainakin länsimaisessa kulttuuripiirissä - Descrates'n hartaiksi seuraajiksi.

LainaaHistoria on täynnä esimerkkejä ihmisen toiminnan ja ajattelun kasvavasta tieteellistymisestä.
Ei siinä ole mitään epätieteellistä jos pilvet hiukan näyttävät kermavaahdolta tai koira omistajaltaan.
Tieteellistä on ymmärtää ne aivojen luomiksi hyödyllisiksi mielikuviksi tai haitallisiksi ajatusvirheiksi.

Se, että tiede havaitsee ihmisen toimivan epätieteellisesti, ei ole sama asia kuin ihmisen toiminnan tieteellistyminen. Yritä pitää erillään tutkimuksen ja havaintojen kohde tutkimuksen ja ahavintojen tekijästä. Kyllä - molemmat voivat olla ihmisiä, mutta itse asiassahan tuossa juuri vakuuttavasti todistat, ettei edes tieteen ihmiskäsitys ole niin kapea, etteikö siihen mahtuisi mielikuvituksen kaltaista epätieteellistä ajattelua. Kompuroit jälleen siinä samassa sotkussa, jossa et osaa erottaa toisistaan tutkimuksen kohdetta ja tutkimuksen tekijää. Ihmisen toiminta ei muutu tieteelliseksi sillä, että tiede sitä tutkii. Muutos tapahtuu tieteen havaintoihin ja päätelmiin tutustuneen ajattelussa, ei siinä tutkittavassa.

Hyödyllisyys ja haitallisuus on vain jonkin tavoitteen määrittämää, mutta jätät mainitsematta, mikä tuo tavoite on. Kuka tai mikä määrittelee sen hyödyllisyyden? Mikä onnistuu, jos mielikuvitusta käytetään hyödyksi tai mitä silloin on tuloksena, jos mielikuvitusta käytetään haitallisesti? Mihin sinusta ihmiskunta on matkalla? Mistä voi tunnistaa sen, että kuljemme oikeaan suuntaan ja tavoitetta kohti?

LainaaRiippumatta aiemmista kehityssuunnista, näen kaiken ihmisten toiminnan kehittyvän kohti yhä tieteellisempää toimintatapaa ja todellisuuskäsitystä globalisoituvissa tieteellisen teknologian varaisissa yhteiskunnissa. Myös taiteen.

Juu, olen kyllä ymmärtänyt, että tämä on sinun tulkintasi. Minä vain en näe maailmaa noin. Etkä onnistu edes selittämään, mitä tuolla tieteellisemmällä tarkoitat. Merkitys vaihtuu jatkuvasti, joten se tarkoittaa vähän kaikkea, eikä oikeastaan yhtään mitään. Siten se muistuttaa lähinnä uskonnoissa esiintyviä käsitteitä, joita kehotetaan tutkiskelemaan hartaudella, mutta joiden kuitenkn todetaan lopulta olevan ihmisen ymmärryksen tavoittamattomissa. Juuri kun luulee tavoittaneensa edes osittain niiden sisällön, jokin kommmentti tai kuvaus toteaakin toisin. Pohtija jää ikuiseen limboon keskeneräisen ymmärryksen suohon. Tämä on vaikutelma siitä, mitä tuo sinun tieteellistymisesi oikeastaan on. Se on kaikkea, eikä kuitenkaan oikein tarkalleen mitään, joten eipä siihen oikein pääse käsiksi. Sen olemassaolo jää uskon varaan.

LainaaTieteen korostunut yleispätevyys on sen tehokkuuden lähde ja rajaus joka jättää epätieteellisinä ristiriitaiset todellisuuskäsitykset pois tieteen todellisuuskäsitysten piiristä. Tuottaen näin yleispäteviä järkeviä käsityksiä maailmasta.
Intersubjektiivinen taidekin on sosiaalisen ihmisapinalajin yleispätevää toimintaa yksilöllisin variaatioin.

Mikä on se tavoite, jota tiede niin tehokkaasti auttaa lähestymään? Vastikään jo itsekin sanoit, että mielikuva  pumpulipilvistä voi olla hyödyllinenkin. Milloin? Järkevähän tämä runollinen tai hauska tapa pilvet hahmottaa ei noin ensisilmäyksellä ole ollenkaan. Missä mielessä siis kuitenkin sinusta se voi tuottaa hyötyä?

Mutta jälleen laitat yhtäläisyysmerkit tieteellisen tutkimuksen kohteen (ihmisapinalajin kaikki erilainen toiminta)  ja tieteen välille (ihmisapinalajin toiminnan yksi erityisalue). MITÄ edes tiede oikein rajaa pois, jos uskonto, mielikuvitus, taide, sosiaalisuus ja yksilölliset variaatiot käyttäytymisessä ovat kaikki tieteen piirissä? Kuitenkin julistat, että tieteen hyöty syntyy siitä, että jotain rajataan pois. Jäljelle jää vain "järkevä". Järkevä ei tarkoita yhtään mitään, ellei ole tavoitetta, joka luo suunnan ja siten vasta antaa järkevälle jonkin merkityksen. Mikä tämä tavoite siis on - ja mikä todistaa sen tavoitteena oikeaksi? Jos tavoite on vaikkapa saada ihmislaji katoamaan, muuttuu järkevien toimintatapojen hahmo huomattavasti siitä, jos tavoite onkin "täyttää maa ihmisillä". Samoin järkevä määrittyy eri tavalla, jos tavoite on jotain (mitä) noiden kahden väliltä.

LainaaKaupallistuminen todellakin tarkoittaa jotain ja merkitykseltään eroaa hieman kaupallisesta. Siksi käytin sitä esimerkkinä havainnollistamaan tieteellistymisen vallankumouksellista ja yhä kasvavaa merkitystä sekä sen merkityseroa tieteelliseen. kaupallistuminen on silti eri asia kuin tieteellistyminen.

Duchampin pisuaari on taiteellista tutkimusta jos taide on luonteeltaan tutkimuksellista. Mutta se ei kaiketi ollut akateemista taiteellista tutkimusta.

Ihmisen toiminta on tutkimuksellista erittäin suuressa määrin. Sitähän on jo vauvan toiminta, kun se tekee havaintoja siitä, miten sen oma toiminta vaikuttaa tapahtumiin. Koko lapsuus on jatkuvaa tutkimuksellisuutta. Taide on tietenkin tutkimuksellisuudessaan jo pitkän perinteen tulosta ja huomattavan monimutkaistunutta. Mutta taide ei ole taiteellisen tutkimuksen synonyymi, vaan taiteellinen tutkimus on nuori, mutta jo kuitenkin jonkinlaisen historian omaava paradigmansa. Se on sellaiset parisenkymmentä vuotta vanha ilmiö.

Akateemisuus on taiteeseen kuitenkin tullut ensin vain siitä, että taiteen opiskelu on järjestetty korkeakouluinstituutioiden malliin. Tämä on tehnyt luontevaksi omaksua samoja organisatorisia piirteitä, joita on käytössä tiedeyliopistoissa. Siinä on eri maissa vaihtelua, onko taiteen opetus järjestetty erilliseksi taideyliopistoiksi tai taidekorkeakouluiksi, vai tapahtuuko taiteen opetus tiedekorkeakoulujen piirissä. Taiteellinen tutkimus on sitten vasta tätä nuorempi ilmiö. Varmasti tuo korkeakouluopetus on omalta osaltaan vaikuttanut siihen, että sitä on lähdetty kehittämään. Tuollainen instituutio kun kokoaa asian osaajat yhteen ja opettaminen omalta osaltaan korkeakoulutasolla luo sille tarvettakin. Kun  sen täytyy olla jotakin muuta kuin pelkkää teknisen osaamisen mestari-kisälli asetelmassa tapahtuvaa kädentaitojen harjoittamista. Vastaavaa samanhenkisten yhteistä keskusteluahan voisi kuvitella tavoitellun myös niissä epävirallisissa taiteilijoiden ryhmissä, joiden piirissä sitten syntyi vaikkapa Duchampin pisuaarin kaltaisia kokeiluja. Yliopistoympäristö on rakenne, jossa pohdinta ja keskustelu saadaan institutionalisoitumisen kautta pysyvämpään muotoon ja syntyy mahdollisuus siirtää syntynyttä ajattelua tuleville sukupolville.

Lopulta akateemisuus on vain muoto, joka rakenteena mahdollistaa toiminnan jatkuvuuden ja asettaa sen tasolle jonkinlaisia muodollisia vaatimuksia. Mutta se ei varsinaisesti tieteellistä tai taiteellista mitään, vaan tieteellisyys ja taiteellisuus tulevat ihan muualta.

On se ja sama, onko jollain titteli dekaani, kunhan hän saa palkkaa siitä, että pyörittää omalta osaltaan toimintaa, jossa on mahdollista opiskella, tutkia ja keskustella.

Lainaa
Taidekin on jo osittain tieteellistynyttä tieteellistyvän ihmisen toimintana ja tieteellistyminen jatkuu, lisääntyy, laajenee, syvenee.

Tuo vain on tyhjää täynnä, kunnes pystyt edes auttavasti määrittelemään, mitä tieteellistyminen on ja mitä se ei ole

Lainaa
Taiteessakin tiede muuttuu välineelliseksi päämääräksi vasta yhteisöllisen ihmisen ajattelun ja toimintatapojen tieteellistyttyä riittävän pitkälle.
Entä mikä on kasvavan tieteellistymisen syy?

Miten olis, jos yrittäisit kertoa sen tavoitteen, jota kohti tieteellistymisen avulla oltais suuntaamassa? Ettei syyksi paljastu vain se, että olet ihastunut tieteeseen ja pidät sitä hienona.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - joulukuu 17, 2019, 14:23:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 17, 2019, 06:53:19
TIeteelliseen maailmankuvaanhan kylläkin oikein hyvin mahtuu, että elävässä elämässä täsmälleen samanlaisina toistuvia tapahtumaketjuja ei välttämättä esiinny, ainakaan jos riittävän laajasti katsotaan.

Minun käsitykseni on, että tiede ei ole ollut menestyksekäs yrityksissään tutkia esim. ihmistä kontekstissaan. Esim. aivotutkimus, jossa ärsykkeet eivät ole useammalle osanottajalle täsmälleen samalla tavalla (pienin variaatioin) esitettynä, ei pystyne tekemään yleistyksiä. Tämä on ongelma, jonka olemassaolosta on kyllä tietoisuutta. SIlle ei (tietääksenI) oikein ole ratkaisua. En tiedä, mitä kaiken maailman koneoppimiset tulevat tälle asialle tekemään.

Tieteelliseen  maailmankuvaan kyllä mahtuu kokemusten ainutkertaisuus jne.
Tiedeuskovaisena itsekin haluaisin käsittää ihmisyyden tuota kautta, mutta en voi, koska ihminen on moniselitteisempi otus. Kaikki ihmisyys ei perustu rationalismiin, järkiajatteluun, ei koskaan. Ihmisessä on aina se toinen puoli, joka hakee tarkoitustaan (ei kaikkien kohdalla) henkisyydestä ja muista sfääreistä. Ihmisyhteisölle, ihmiskunnalle, ei pelkkä rationalismi riitä, se tarvitsee arvo/moraalikäsitystä, jota hyvä uskonto luo. Ihmiset ilman tuota luovat arvotyhjiön, joka täyttyy huonommilla ajatuksilla, kuten meille on käymässä kristillisyyden merkityksen vähetessä.

Juha


Kun kuuntelee useiden hyvinä pidettyjen tutkijoiden puhetta, niin kielen käyttö ei vaikuta kovin systemaattiselta kokonaisuussaan. Enemmän tulee mieleen mutteritaso.

Ehkä esteellisyyttä on, ettei ala puhua out-of-box. Tieteen popularisointi varmaan liittyy tuohon, ja sen iso tarve.

Vaikka tutkijat käyttäisivät selkeämpiä arkivertauksia mukana, niin tämä taas on jotain niin kaukaista hakemista, että voi ajatella kuriositeetiksi, pääomistautumista ajatellen.

Brutto

"I watched a snail crawl along the edge of a straight razor. That's my dream. That's my nightmare: crawling, slithering, along the edge of a straight razor and surviving."