Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 2 Vieraat katselee tätä aihetta.

Juha

Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 25, 2020, 17:48:38Tiede on oopiumia kansalle.

Ehkä "jälki-speksasin" edellä lyhyesti sen, mikä näkyy, kuten sanot. Tai sitten syy tavoittuu toisin, jos noin. Ehkä kuninkaallispalvonnan eräs muoto. Jotain rajaa, sitä mieli kaipaa, eikä ole kaipaamatta, vaikka ei tätä puoltaan tietäisi aina.

Kun tieteestä puhutaan perehtymättömämpien suuntaan, niin mennään tosiaan kauemmas varteenotettavaksi pidetyltä, ammatti-alueelta. Silloin on populaarikertojilla markkina-asemaa, etenkin jos kerrontaan voi liittää tieteen mielikuvapuolta (termit, yhteys, ...), minkä suhteen taas varteenotettavampi tieteilijä on rajatumpi, vertaistensa taholta, ellei irroittele kuin poikkeuksellisesti, mikä sekin voi jää elämään, esim kuten karrikoitu.

Seuraus on, että ilosanomaa virtaa, ja vastaanottajia riittää, kun toivoa tarvitaan, tieteenkin puolelta. Vapaampi tilanne on tuottaa sillä, jota tiede ei niin sido. Ainakin epäsuorasti voi tulla välttämätöntä rahoitusta, eikä varteenotettavuus horju, joten, mikäpä ettei, toisaalta.

Tutkijan auktoriteettikin voi vaatia rajausta sanomisiin. Silloinkin voi sanotusta lähteä arvelemaan ehkä yhtä sun toista, tosin tämä on jo muiden "tuotantoa". Jos sitten kokonaisempaa tutkijan pohjaa tuo esiin, omakohtaisine arveluineen ja ristiriitoineen, niin voi mennä sanottavat pullamössöksi.

Toisaalta, kun kokonaisvaltaisempaa näkemystä tuo ohi tietämysalueen, niin jotain tartuttavaa suuntaa voi tuoda kokonaisuuteen, jolloin tarkemman sanomisen alue ei painotu niin paljon, eikä lähde kummittautumaan, vaan voi tuoda suhteutusta, kun liittyy tosiaan kokonaisempaan, vaikka jotain olisi hötöstelevää, kuten kaikilla tahtoo olla omanlaisena, ellei hokematyypin tapaisesti ilmenevänä, tai nuo molemmat.

En oikeasti tiedä tästä kovin hyvin, tosin ajatella voi noinkin.


Saares

Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 11, 2019, 20:49:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 10, 2019, 13:14:38
Vaarallista, jos tieteen leiman saanutta ryhdytään kuvittelemaan objektiiviseksi ja arvovapaaksi. Tai tieteen menetelmän uskotaan tuottavan parhaita arvoja, tieteellisesti todistettuja arvoja.
Lainaamasi Keltikangas-Järvisen tiedekritiikki vaikuttaa hyvältä itseään korjaavalta tieteeltä.
Olisi epäloogista ajatella ihanteiden olevan realismia. Utopioitakaan ei kutsuta nykytilaksi.
Tieteen menetelmin voidaan vain mitata ja määritellä parhaita arvoja, uskominen on enemmänkin uskontojen menetelmä.
Tiedeusko yhtenä uskon muotona.
Parikymmentä vuotta sitten yritettiin ympätä politiikka taiteeseen. Silloin perustettiin härveli joka antoi arvosanan taiteilijaksi pyrkivän kelvollisuudesta tähän ammattinimen käyttöön. Apurahoja oli turha edes anoa jos ei kuulunut tähän valistuneiden joukkoon. Näyttelyihin ei ollut pääsyä kuin maksamalla pääsylippu.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Saares - tammikuu 26, 2020, 11:04:54
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 11, 2019, 20:49:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 10, 2019, 13:14:38
Vaarallista, jos tieteen leiman saanutta ryhdytään kuvittelemaan objektiiviseksi ja arvovapaaksi. Tai tieteen menetelmän uskotaan tuottavan parhaita arvoja, tieteellisesti todistettuja arvoja.
Lainaamasi Keltikangas-Järvisen tiedekritiikki vaikuttaa hyvältä itseään korjaavalta tieteeltä.
Olisi epäloogista ajatella ihanteiden olevan realismia. Utopioitakaan ei kutsuta nykytilaksi.
Tieteen menetelmin voidaan vain mitata ja määritellä parhaita arvoja, uskominen on enemmänkin uskontojen menetelmä.
Tiedeusko yhtenä uskon muotona.
Parikymmentä vuotta sitten yritettiin ympätä politiikka taiteeseen. Silloin perustettiin härveli joka antoi arvosanan taiteilijaksi pyrkivän kelvollisuudesta tähän ammattinimen käyttöön. Apurahoja oli turha edes anoa jos ei kuulunut tähän valistuneiden joukkoon. Näyttelyihin ei ollut pääsyä kuin maksamalla pääsylippu.

Jännää, että yli kolmekymmentä vuotta sitten kuitenkin kuuntelin ihan samaa virttä taiteilijoiden poliittisesta valikoinnista jyviin ja akanoihin, vaikka sinun mukaasi se keksittiin vasta 20 vuotta sitten.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Saares - tammikuu 26, 2020, 11:04:54
Parikymmentä vuotta sitten yritettiin ympätä politiikka taiteeseen.
Eikös sitä yritetty eritoten 1960-70- luvuilla, kun sosialistit valtasivat kulttuurisektoria!

Saares

#545
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 27, 2020, 08:06:49
Lainaus käyttäjältä: Saares - tammikuu 26, 2020, 11:04:54
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 11, 2019, 20:49:16
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 10, 2019, 13:14:38
Vaarallista, jos tieteen leiman saanutta ryhdytään kuvittelemaan objektiiviseksi ja arvovapaaksi. Tai tieteen menetelmän uskotaan tuottavan parhaita arvoja, tieteellisesti todistettuja arvoja.
Lainaamasi Keltikangas-Järvisen tiedekritiikki vaikuttaa hyvältä itseään korjaavalta tieteeltä.
Olisi epäloogista ajatella ihanteiden olevan realismia. Utopioitakaan ei kutsuta nykytilaksi.
Tieteen menetelmin voidaan vain mitata ja määritellä parhaita arvoja, uskominen on enemmänkin uskontojen menetelmä.

Tiedeusko yhtenä uskon muotona.
Parikymmentä vuotta sitten yritettiin ympätä politiikka taiteeseen. Silloin perustettiin härveli joka antoi arvosanan taiteilijaksi pyrkivän kelvollisuudesta tähän ammattinimen käyttöön. Apurahoja oli turha edes anoa jos ei kuulunut tähän valistuneiden joukkoon. Näyttelyihin ei ollut pääsyä kuin maksamalla pääsylippu.

Jännää, että yli kolmekymmentä vuotta sitten kuitenkin kuuntelin ihan samaa virttä taiteilijoiden poliittisesta valikoinnista jyviin ja akanoihin, vaikka sinun mukaasi se keksittiin vasta 20 vuotta sitten.
70-luvulla siitä tuli virallinen oppi. Taidemaalari ei olisi saanut kutsua itseään taiteilijaksi ilman kuulumista ammattiliittoon. Silloin piti käyttää ammattinimenä esimerkiksi työväennäyttelijä (mm. Halkola)  ym.¨

Korjaan: näyttämötyöntekijä. Tuo loppukaneetti työntekijä oli tärkeä ilmaistessaan henkilön poliittisen kannan.

Toope

70-luvulla piti kuulua johonkin ryhmään, jotta saisi töitä. Miten eroaa nykytilanteesta?
Timo Hännikäinen tai Ari Paulow voisivat kertoa paljonkin syrjinnästä, mm. Kiuas-kustantamon suhteen!

Juha


Ajatukset menevät kokemusten mukaisesti. Meneekö sitten kokemukset, muunmukaisesti?

Ei.

Kokemuksissa on jotain muunmukaista, kivana tai vähemmän, jne, mutta kokemuksiin vaikuttaa myös se, minkä pohjalta muuta tuppaa ajattelemaan, käsittelemään, ...

Muunmukaiselle vastakkaista on siten rakenne, jota aiemmin syntynyt, ja sen "välimatka" suoraan muuhun, on kaikkea muuta kuin suorayhteyksinen.

Ihmisen selviäminen ja kulttuurinen rakenne on ihmisen kokoamaa yhdistettä, jolla muun kanssa pärjäillään. Pärjäilypakki voi olla sujuvuutta takaavaa, siinä missä taisteluvälineitä, viimeistä hiontaa myöten.

Voi vaan kysyä, miten uskollisia todellisuudelle tulisi olla, ns totuudelle. Aivan kuin toisaalta, emme itse olisi osa sitä. Totuuden ulkoistuksenkin voi nähdä hassuna. Siitä tosiaan voi kiistellä, tai sitten muullakaan olemassaolevalla ole erityisemmin kiisteltävää.

No, kerrontaa, miten meneekin.

Konkreettisemmin ottaen, piti kysyä tiedepuolella siitä, miten moni oikeasti uskoo edes fysikaaliseen maailmankuvaan, joka on saatu rakennettua? Jollain tapaa siihin voidaan nojata.

Ymmärryksellisesti ottaen, minusta fysikaalisen maailman teoriat ja mallit eivät oikein istu meikäihmiselle. Koneellistettavuuden kun täytyy olla objektiivista väistämättä, niin ehkä siinä on sellainen puoli, joka otettava todesta. Ei ole sidottu kehenkään. Siitä tulee siten vahva. Talous on myös tällainen, tieteen lisäksi. Samoin etäistetyt jumalat, ja heidän sanomansa, miten ilmenevätkin. Tätä on myös demokratia, enemistön kanta, ja sen pohjalta rakentaminen (vaikka enemmistöä vastaan, jne).

Fysikaalisempaan kun vielä palaa, niin se, että perusvoimat ovat niin erilaisesti otettuja. Tai että on kvanttimaailma, ja tavan maailma, jota ihmiset elävät ja kokevat suoremmin, tai tuntevat olevansa enemmän sen kanssa vuorovaikutusyhteydessä.

Miksi jo pelkkä fysikaalinen maailma on niin vaikea käsitettäväksi? Onko se oikeasti sitä?

Toope

Maailmankaikkeushan on niin monimutkainen, että monet fyysikotkin keskittyvät tutkimuksissaan alkuräjähdyksen mikrosekunteihin. Yritä siinä maallikkona ymmärtää, että se rauta tms. aineet mitä elimistössämme on, on tulosta jonkun supertähden räjähdyksestä 13 miljardia vuotta sitten... ??? Tähtipölyä olemme.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 15, 2020, 01:17:25
Maailmankaikkeushan on niin monimutkainen, että monet fyysikotkin keskittyvät tutkimuksissaan alkuräjähdyksen mikrosekunteihin. Yritä siinä maallikkona ymmärtää, että se rauta tms. aineet mitä elimistössämme on, on tulosta jonkun supertähden räjähdyksestä 13 miljardia vuotta sitten... ??? Tähtipölyä olemme.

Paljon ymmärrettävämpi tuo on kuin ukko pilvenreunalla.

-:)lauri

#550
Bret Weinstein on luonehtinut, että olisi kahdenlaista totuutta. Sitä mikä on oikeasti totta ja sitten sitä, mikä on metaforisesti totta. Oikea totuus on tutkittua tietoa siitä, miten asiat ovat, mutta metaforinen totuus on asia, johon uskominen saa aikaan käyttäytymistä, joka on hyödyllistä, vaikka asia ei totta olisikaan. Esimerkiksi uskominen pahoista teoista rankaisevaan Jumalaan, voi saada aikaan lainkuuliaista käyttäytymistä. Näin ollen Jumala olisi siis metaforisesti totta, vaikka se ei oikeasti totta olekaan.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Eläimen kokoinen möhkäle - huhtikuu 02, 2020, 05:28:00
Bret Weinstein on luonehtinut, että olisi kahdenlaista totuutta. Sitä mikä on oikeasti totta ja sitten sitä, mikä on metaforisesti totta. Oikea totuus on tutkittua tietoa siitä, miten asiat ovat, mutta metaforinen totuus on asia, johon uskominen saa aikaan käyttäytymistä, joka on hyödyllistä, vaikka asia ei totta olisikaan. Esimerkiksi uskominen pahoista teoista rankaisevaan Jumalaan, voi saada aikaan lainkuuliaista käyttäytymistä. Näin ollen Jumala olisi siis metaforisesti totta, vaikka se ei oikeasti totta olekaan.
Jumaluus ja uskonto pitäisikin mielestäni käsittää sosiaalisina ilmiöinä, ei universumia luoneina näkemyksinä. Jätetään jälkimmäinen siis fyysikoille, kun ovat lähimpänä totuutta. Toki en itsekään järin vahvasti usko perinteiseen alkuräjähdysteoriaan, jossa minimaalisesta pisteestä on räjähtänyt noin valtava energia/materiamäärä, mitä universumissamme on. Rinnakkaisuniversumit tms. teoriathan kyseenalaistavat perinteistä alkuräjähdysteoriaa. Luultavasti emme tiedä lopulta paljoakaan vielä universumimme synnystä...?

-:)lauri

#552
^evoluutioteoreetikko ja biologi Bret Weinstein avaa
tässä konseptia ehkä paremmin kuin minä.

Ja tässä translitteroitu asia toisesta debatista vieläkin seikkaperäisemmin: https://www.reddit.com/r/BretWeinstein/comments/7lrg32/literally_false_metaphorically_true/
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

-:)lauri

#553
^Kuten tuossa jälkimmäisessä linkissä se seuraava, joka ensimmäisen kommentoi, tuo esille, Bret Weinsteinin ajatus ei ole varsinaisesti uusi, mutta toisin kuin kommentoija, mielestäni tuo metaforinen totuus kuvaa hyvin kyseisen päätelmän suhdetta todellisuuteen. Se kuvaa todellisuutta kirjaimellisesti tulkittuna tietysti päin prinkkalaa, mutta jos hieman epäterävöittää katsettaan, se kuvaa sitä juuri passelisti.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

Toope

Lainaus käyttäjältä: Eläimen kokoinen möhkäle - huhtikuu 03, 2020, 22:34:31
^Kuten tuossa jälkimmäisessä linkissä se seuraava, joka ensimmäisen kommentoi, tuo esille, Bret Winsteinin ajatus ei ole varsinaisesti uusi, mutta toisin kuin kommentoija, mielestäni tuo metaforinen totuus kuvaa hyvin kyseisen päätelmän suhdetta todellisuuteen. Se kuvaa todellisuutta kirjaimellisesti tulkittuna tietysti päin prinkkalaa, mutta jos hieman epäterävöittää katsettaan, se kuvaa sitä juuri passelisti.
Voisit toki itse laatia pienen lyhennelmän, koska en minäkään viitsi aikaani tuhlata lukiessa/katsoessa jotain hörhökommentteja. Luen hesaria, jos huumoria haluan.