Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

#45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 05, 2019, 08:34:12
Tosin mammografiassa "ravataan" ihan vain siksi, että yhteiskuntamme on todennut järkeväksi tarjota seulontatutkimuksia. Ravaatko itse hammaslääkärintarkastuksissa pelon vuoksi (hirveät hammaspeikot) vai ihan vain järkevänä ajattelet, että siten mahdollisiin alkaviin ongelmiin puuttuminen tapahtuu ajoissa ja hoitaminen on paljon helpompaa parempia tuloksiakin tuottaen? Vietkö lapsesi neuvolan tarkastukseen pelosta, että hänen kehityksessään on ongelmia, vai siksi, että tällainen säännöllinen seuranta on yhteiskunnassa todettu järkeväksi ja tuloksekkaaksi toimintatavaksi?

Kyllä, tieteellinen tieto voi tuottaa tällaisia käytännön järjestelyjä, joilla sitten vaikkapa saadaan lapsikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta laskettua merkittävästi. Se on tosiaan yksi tiedon muoto ja tiedon tuottamisen tapa. Mutta joissain tapauksissa ja tilanteissa se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes paras tapa. Ennen kaikkea on syytä olla tietoinen tieteellisen tiedon luonteesta ja niistä rajoitteista, joita sillä on juuri siksi, että se on hyvin tietynlaista tietoa ja tietyllä metodilla tuotettua tietoa.
Kyllä niissä tarkastuksissa pohjimmiltaan ravataan oman terveyden takia, ei sen takia että yhteiskunta nyt vaan on todennut sen jostain syystä järkeväksi ja hoitaminenkin tulee hoitajille helpommaksi.
Pelko kivusta, sairauksista, kuolemasta ja niiden vaikutuksesta kiireiseen arkeen, kalenteriin, uraputkeen tai täysipainoiseen elämänhallintaan ja facebookiin ikuistettavaan laatuaikaan on pelkona pyllyssä monella. :)

Tieteellisen tiedon kehittymistarve on toki hyvä tiedostaa ja olla luottamasta sokeasti mihinkään.
Itsekin suhtaudun kaksijakoisesti tieteeseen.
"Taas tuli joku tutkimus ja kohta sekin taas kumotaan jollain toisella."
Toisaalta en voi tukeutua parempaakaan. Skeptisen varovainen kyllä voin olla.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 05, 2019, 21:38:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 03, 2019, 10:19:19
Tiede on tosiaan yksi mahdollinen - omalla tavallaan tehokaskin - tapa tiedon hankkimiseen. Mutta koska sillä on tietty metodi, se tuottaa vain tietynlaista tietoa. Jos nyt sitten tämä nostetaan hierarkisesti parhaaksi - ja oikeastaan ainoaksi - tiedon hankkimisen tavaksi, jää ilmiselvän määritelmällisesti osa ihmisen tiedosta ulkopuolelle. Jotta tiede pystyy ymmärtämään, millaista tietoa se kerää ja tuottaa - ja millainen tieto on sille vaikeampaa tavoittaa - sen pitää pohtia tarkaan ja huolellisesti sitä, mitä se tiedolla ymmärtää. Mikä ON tietoa. Olisi turhaa edes puhua nimenomaan tieteellisestä tiedosta, ellei muunlaista tietoa edes olisi olemassa.

Edelleen minulla on vahvasti tunne, ettet oikeastaan laske vaikkapa filosofiaa tieteen piiriin. Pidät tieteenä vain empiirisiä tieteitä. Tämä ei kuitenkaan ole akateemisessa maailmassa yleisesti hyväksytty näkemys. Onko sinusta tieteenfilosofia tarpeellista? Tuottaako se mielestäsi tietoa? Sosiaalinen konstruktivismi esim. kyseenalaistaa tieteen objektiivisuuden ja väittää, että tieteeseen vaikuttavat tiedeyhteisön arvot, ennakkokäsitykset sekä tavoitteet pelkkien teidollisten perusteiden sijaan. Tiedeyhteisössäkin toimivat ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on ihan samaan tapaan kuin muillakin taipumus ajatella kuten he ovat oppineet, tottuneet ajattelemaan, kuten muut heidän viiteyhteisössään ajattelevat. Jos kieltäydytään edes käsittelemästä tätä, koska uskotaan vakaasti empiirisen tutkimuksen metodien aina tuottavan objektiivisuutta, ollaan mielestäni siirrytty nimenomaan uskomuksien alueelle. Kyseenalaistaminen lienee tärkeä tieteellisen tiedon tarkastelussa. Mm. tieteenfilosofiassa tätä kriittisyyttä harjoitetaan tieteellisen metodin taustalla olevia oletuksia kohtaan ja kysytään vaikkapa juuri sitä, mitä tieto on ja miten tietoa saadaan.

Monet kysymyksistä tai pohdinnoista, joita olen nyt tuonut esiin, ovat peräisin tuollaisesta tieteenfilosofisesta diskurssista, vaikkakaan en varmasti ole niitä ehkä osannut erityisen pätevästi artikuloida. JOka tapauksessa varaukseton usko empirismiin on vanhentunut ja siihen on kohdistunut jo pitkään erilaista kriittistä pohdintaa. Tätä tehdään täysin akateemisella tasolla eli kyse ei nyt ole mistään huuhaa-diipadaapa-mustatuntuu -tasoisesta epäilystä. Eikä kyse ole vain taiteen tai teologian piirissä tapahtuvasta keskustelusta (jotka kai tyypillisesti ovat niitä empirian nimiin vannovien mielestä hörhöaloja). Filosofiahan on historiallisesti nimenomaan ollut erittäinkin tärkeä tieteen perusta. Onko mielestäsi tilanne tässä muuttunut vai onko filosofian piirissä tehtävälle ajattelutyölle tarvetta? Olemmeko ajatelleet ymmärryksemme tiedosta ja tieteestä valmiiksi niin hyvin, että kriittisyyttä ei enää perusteita kohtaan tarvita, vaan voimme keskittyä vain laajentamaan tietoa niillä metodeilla, jotka jo on muodostettu? Voiko tämän päivän tieteentekijä kokonaan unohtaa vaikkapa sen kysymyksen kysymisen, mitä tieto oikeastaan on, koska tähän kysymykseen ovat aiemmat sukupuiolvet jo vastauksen löytäneet ja heidän löydöksiinsä on syytä tyytyä - ilman edes tarvetta niiden pohjalla oleviin ajatuksiin tutustumatta?
Tiede on todistanut olevansa saatavilla olevista tavoista tehokkain tapa mallintaa, ennustaa ja hyödyntää maailmaa.

Sitäkö maailma on ihmiselle? JOtakin mallinnettavaa, ennustettavaa ja hyödynnettävää? Mikäs ihmiselle on siiinä katsantokannassa sen oman olemassaolon merkitys? Etkö juuri vapaan tahdon keskustelussa muistuttanut, että holismi esittää meidän olevan vain ympäristön ja aneellisuutemme tuottamaa ilman omaa tahtoa? KUKA siis tässä on se mallintaja ja maailman hyädyntäjä, kun me olemme vain erottamaton osa maailmaa, jota oikeastaan on mahdotonta siitä erilliseksi rajata?

Lainaa
Varaukseton usko empirismiin on pohjimmiltaan epätieteellistä tiedeuskoa ja kritisoinnin arvoista harha-askelta innostuksen vallassa.
Moderni Gödelin ym. epätäydellisyyden tieteeseen tuoneiden jälkeinen tiede kuvautuu sangen hyvin tässä Postpositivismin kuvauksessa:
http://www.xip.fi/tutkija/0213.htm
Tässä taas kuvataan postpositivismia liian relativistiseksi ja siksi on tarjottu kriittistä realismia, postpositivismin ja positivismin järkevänä välimallina ääripäille:
https://tulevaisuus.fi/filosofiset-perusteet/tulevaisuutta-koskevien-toimintapaatosten-ja-arvolauseiden-legitimoiminen/tietoteoreettisesta-ajattelusta-tulevaisuudentutkimuksessa/
Kriittisyyttä, filosofiaa tieteenä ja tieteenfilosfiaa tarvitaan niin kauan kuin niistä on hyötyä eivätkä ole korvattavissa jollain toimivammalla.
Nuoren tieteenhistorian hurja kehitys, mykistävät saavutukset ja eksponentiaaliset tulevaisuudennäkymät antavat odottaa tulevaisuudelta jotain kauhistuttavan pysäyttämätöntä, kaikenkattavaa ja käsittämättömän tehokasta todellisuuden kuvaus-ja ennustevoimaa sekä hallintaa.
Silloin käsitteet nenäkarvatrimmeri, ihmislaji, filosofia tai taide voivat olla enää vain käsitteellisiä fossiileja maaplaneetalta, uusimmille superälykkäille lajeille.

Niin. Siis "totuus" on jossain välimaastossa, ei sen paremmin silkkaa äärimmäistä positivismia kuin postpositivismiakaan. POstpositivismi kuitenkin on mielestäni nimenomaan ymmärrettävä positivistisen uskon kritiikkinä. Kuten yleensäkin ajatukset ja uudet näkökulmat ovat syngtyneet (ja tarkoitettu) laajentamaan aiempaa ajattelua ja näkökulmia, ei kumoamaan niitä ja ottamaan uuden niiden paikkaa uutena doktriinina. Juuri siksi en voi allekirjoittaa ajatusta, että vaikkapa tieteenfilosofia olisi jäämässä sen uuden uljaamman tieteen jalkoihin. Päinvastoin sen kautta on jatkuvasti syytä tarkastella niitä käsityksiä, jotka ovat tieteen tekemisen pohjana. Tämä ajattelutyö ei ole tulemassa valmiiksi, ei päätymässä - sekään - lopulliseen totuuteen.

Myös oma positioni tässä keskustelussa on tarjota toista näkökulmaa, ei kieltää tiedettä ja sen ansioita. Jossain toisessa keskustelussa jonkun toisen kanssa voisin hyvinkin tarjota tieteen voimasta ja toimivuudesta kertovia näkökulmia. Kyseenalaistaminen lienee varsin kiinteästi tieteelliseen metodiin ja ajatteluun liitetty vaatimus tai hyve. Siksi kyseenalaistamista on syytä harjoittaa myös tieteen mahdollisuuksien ihailua kohtaan. Siitä en tiedä, osaanko itse kyseenalaistustani argumentoida ja formuloida erityisen hyvin tai lähestynkö asiaa toimivasta näkökulmasta.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 06, 2019, 08:00:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 05, 2019, 08:34:12
Tosin mammografiassa "ravataan" ihan vain siksi, että yhteiskuntamme on todennut järkeväksi tarjota seulontatutkimuksia. Ravaatko itse hammaslääkärintarkastuksissa pelon vuoksi (hirveät hammaspeikot) vai ihan vain järkevänä ajattelet, että siten mahdollisiin alkaviin ongelmiin puuttuminen tapahtuu ajoissa ja hoitaminen on paljon helpompaa parempia tuloksiakin tuottaen? Vietkö lapsesi neuvolan tarkastukseen pelosta, että hänen kehityksessään on ongelmia, vai siksi, että tällainen säännöllinen seuranta on yhteiskunnassa todettu järkeväksi ja tuloksekkaaksi toimintatavaksi?

Kyllä, tieteellinen tieto voi tuottaa tällaisia käytännön järjestelyjä, joilla sitten vaikkapa saadaan lapsikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta laskettua merkittävästi. Se on tosiaan yksi tiedon muoto ja tiedon tuottamisen tapa. Mutta joissain tapauksissa ja tilanteissa se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes paras tapa. Ennen kaikkea on syytä olla tietoinen tieteellisen tiedon luonteesta ja niistä rajoitteista, joita sillä on juuri siksi, että se on hyvin tietynlaista tietoa ja tietyllä metodilla tuotettua tietoa.
Kyllä niissä tsrkastuksissa pohjimmiltasn tavataan oman terveyden takia, ei sen takia että yhteiskunta nyt vaan on todennut sen jostain syystä järkeväksi ja hoitaminenkin tulee hoitajille helpommaksi.
Pelko kivusta, sairauksista, kuolemasta ja niiden vaikutuksesta kiireiseen arkeen, uraputkeen tai täysipainoiseen elämänhallintaan ja facebookiin ikuistettavaan laatuaikaan on pelko pyllyssä monella. :)

Toki, mutta ei asiaan silti tarvitse pelkoa liittyä. Ei ole syytä yleistää terveystarkastuksia tuollaiseen voimakkaaseen kuvaukseen kokonaisesta elämään asennoitumisesta. Ihmiset tekevät todella paljon kaikenlaisia järkeviä ja yhteiskunnallekin hyötyä tuottavia asioita, vaikka he eivät koko ajan tuntisikaan pelkoa. Itse menen, kun kutsutaan ja ajattelen myös, että seulonnasta yhteiskunta hyötyy sikälikin, että kertyy dataa, joka antaa tietoa rintasyövän esiintyvyydestä. Itse en usko olevani ollenkaan potentiaalinen rintasyöpään sairastuva, enkä mm. koskaan ole saanut tehtyä suositeltuja itse tehtäviä rintojen tunnustelutarkastuksia. Luulis, että niitä harrastaisin säntillisesti, jos todella pelkäisin. Omat motiivini siis ovat nimenomaan järkisyitä ja jopa yhteiskunnan hyötyä pohtivia. Voi tietenkin myös ajatella, että käyttää ilmaisen seulontakutsun, koska sen ilmaiseksi etuutena saa. Jonottaahan ihmiset ilmaisia ämpäreitäkin vain, koska ne on ilmaisia.

Onko sinulla vakuutuksia? Tarkoittaako vakuuttaminen sitä, että pelkäät koko ajan - tulipaloa, vesivahinkoa, puun kaatumista talon päälle, henkesi menettämistä, sairastumista, liikennevahinkoa, matkatavaroiden katoamista jne, jota vastaan olet ehkä hankkinut vakuutuksen?

En usko edes siihen, että nykytekniikan suomin mahdollisuuksin itseään älykelloillaan ym. Yhä enemmän mittaavat ihmiset tekevät tätä pelosta. Ennemminkin taustalla on vaihtelevia syitä sille, miksi tällainen tarkkailu kiinnostaa. Syy voi olla yhtä lailla innostuksessa tekniikkaan, muoti-ilmiön mukana kulkemisessa, epäluottamuksessa omiin tuntemuksiin, laiskuudessa - ties missä. Terveystarkastuksiin ihmiset menevät varmaankin aika usein vain, koska tuntevat sen kuuluvan asiaan. Joko siksi, että saavat sellaiseen kutsun, tai siksi että heille joku terveydenhuollon asiantuntija on niitä suositellut. tai siksi, että heillä tosiaan ON epäilys siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

PS. Minua ihan pikkasen häiritsee tässä se, että esimerkki pelkoon perustuvasta ns. turhaketarkastuksesta oli mammografia. Onko tarkoitus nyt siis piiloviestiä, että naiset pelkonsa takia ravaavat lääkärissä? Miehethän tunnetusti ovat tässä paljon laiskempia - ja usein myös sitten terveydessään kantavat seuraukset siitä, etteivät lääkäriin mene ennen kuin on ihan todella pakko.

Xantippa

Mielenkiintoinen käänne. Tiede tutkii syöpää, tiede tutkii rintasyöpää ja tiede toteaa, että se on syövän laji, joka on paitsi yleinen, myös parhaiten hoidettavissa, mitä nopeammin ja aikaisemmassa vaiheessa se todetaan. Näin ollen siis tieteellisen perustein todetaan, että paras ja tehokkain tapa yhteiskunnallisesti taistella rintasyöpää vastaan on tehdä laajamittaisia mammografia-seulontoja.

Mutta ihmiset, jotka sitten osallistuvat näihin seulontoihin, ovatkin pelokkaita ravaajia.

Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24


Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante


On  hyvä kysyä itseltään yksinkertaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi, millä tavalla itse toimii?


Toimiiko enemmäm fiilispohjaisesti, vai tiukalla anlysoimisen myötävaikutuksella.

Sepe

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24
Mielenkiintoinen käänne. Tiede tutkii syöpää, tiede tutkii rintasyöpää ja tiede toteaa, että se on syövän laji, joka on paitsi yleinen, myös parhaiten hoidettavissa, mitä nopeammin ja aikaisemmassa vaiheessa se todetaan. Näin ollen siis tieteellisen perustein todetaan, että paras ja tehokkain tapa yhteiskunnallisesti taistella rintasyöpää vastaan on tehdä laajamittaisia mammografia-seulontoja.

Mutta ihmiset, jotka sitten osallistuvat näihin seulontoihin, ovatkin pelokkaita ravaajia.

T: Xante

Ja tuo on siis, asiayhteydestä päätellen, tieteellinen väite.

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Sepe - maaliskuu 06, 2019, 10:34:36
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24
Mielenkiintoinen käänne. Tiede tutkii syöpää, tiede tutkii rintasyöpää ja tiede toteaa, että se on syövän laji, joka on paitsi yleinen, myös parhaiten hoidettavissa, mitä nopeammin ja aikaisemmassa vaiheessa se todetaan. Näin ollen siis tieteellisen perustein todetaan, että paras ja tehokkain tapa yhteiskunnallisesti taistella rintasyöpää vastaan on tehdä laajamittaisia mammografia-seulontoja.

Mutta ihmiset, jotka sitten osallistuvat näihin seulontoihin, ovatkin pelokkaita ravaajia.

T: Xante

Ja tuo on siis, asiayhteydestä päätellen, tieteellinen väite.

Kuten varmasti, asiayhteydestä päätellen, tämäkin. Oliko sulla muuta kuin xantippaankäyvää Sepe?

T: Xante

Xantippa

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2019, 10:27:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24


Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante


On  hyvä kysyä itseltään yksinkertaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi, millä tavalla itse toimii?


Toimiiko enemmäm fiilispohjaisesti, vai tiukalla anlysoimisen myötävaikutuksella.

Eipä taida tätä asiaa valaista millään tapaa se, miten minä tai sinä toimimme. Tässähän nyt ei ollut varsinaisesti sillä tavalla ymmärtääkseni tarve mennä yksilöihin, vaan pohtia tieteen merkitystä noin yleisemmin.

T: Xante

Karikko

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:49:57
Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2019, 10:27:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24


Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante


On  hyvä kysyä itseltään yksinkertaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi, millä tavalla itse toimii?


Toimiiko enemmäm fiilispohjaisesti, vai tiukalla anlysoimisen myötävaikutuksella.

Eipä taida tätä asiaa valaista millään tapaa se, miten minä tai sinä toimimme. Tässähän nyt ei ollut varsinaisesti sillä tavalla ymmärtääkseni tarve mennä yksilöihin, vaan pohtia tieteen merkitystä noin yleisemmin.

T: Xante


Okei mikäs siinä sinä,,  Miten luulet "yksilöiden" yleensä toimivan? Varmaan jokainen pohtii mielessään tieteen yleistä merkitystä sairauksien pelossa.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: Karikko - maaliskuu 06, 2019, 10:27:38
Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24


Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante


On  hyvä kysyä itseltään yksinkertaisia kysymyksiä, kuten esimerkiksi, millä tavalla itse toimii?


Toimiiko enemmäm fiilispohjaisesti, vai tiukalla anlysoimisen myötävaikutuksella.

Minua kiinnostaisi ennemminkin pohdinta siitä, onko tuo yhteiskunnan toiminta tässä pelkoon tai muihin fiiliksiin perustuvaa vai onko kyse tiukasta analyyttisyydestä.

Toope

Onko vähän asioita väistävää nollakeskustelua foorumilla?

a4

#56
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 06, 2019, 08:01:18
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 05, 2019, 21:38:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 03, 2019, 10:19:19
Tiede on tosiaan yksi mahdollinen - omalla tavallaan tehokaskin - tapa tiedon hankkimiseen. Mutta koska sillä on tietty metodi, se tuottaa vain tietynlaista tietoa. Jos nyt sitten tämä nostetaan hierarkisesti parhaaksi - ja oikeastaan ainoaksi - tiedon hankkimisen tavaksi, jää ilmiselvän määritelmällisesti osa ihmisen tiedosta ulkopuolelle. Jotta tiede pystyy ymmärtämään, millaista tietoa se kerää ja tuottaa - ja millainen tieto on sille vaikeampaa tavoittaa - sen pitää pohtia tarkaan ja huolellisesti sitä, mitä se tiedolla ymmärtää. Mikä ON tietoa. Olisi turhaa edes puhua nimenomaan tieteellisestä tiedosta, ellei muunlaista tietoa edes olisi olemassa.

Edelleen minulla on vahvasti tunne, ettet oikeastaan laske vaikkapa filosofiaa tieteen piiriin. Pidät tieteenä vain empiirisiä tieteitä. Tämä ei kuitenkaan ole akateemisessa maailmassa yleisesti hyväksytty näkemys. Onko sinusta tieteenfilosofia tarpeellista? Tuottaako se mielestäsi tietoa? Sosiaalinen konstruktivismi esim. kyseenalaistaa tieteen objektiivisuuden ja väittää, että tieteeseen vaikuttavat tiedeyhteisön arvot, ennakkokäsitykset sekä tavoitteet pelkkien teidollisten perusteiden sijaan. Tiedeyhteisössäkin toimivat ovat inhimillisiä ihmisiä, joilla on ihan samaan tapaan kuin muillakin taipumus ajatella kuten he ovat oppineet, tottuneet ajattelemaan, kuten muut heidän viiteyhteisössään ajattelevat. Jos kieltäydytään edes käsittelemästä tätä, koska uskotaan vakaasti empiirisen tutkimuksen metodien aina tuottavan objektiivisuutta, ollaan mielestäni siirrytty nimenomaan uskomuksien alueelle. Kyseenalaistaminen lienee tärkeä tieteellisen tiedon tarkastelussa. Mm. tieteenfilosofiassa tätä kriittisyyttä harjoitetaan tieteellisen metodin taustalla olevia oletuksia kohtaan ja kysytään vaikkapa juuri sitä, mitä tieto on ja miten tietoa saadaan.

Monet kysymyksistä tai pohdinnoista, joita olen nyt tuonut esiin, ovat peräisin tuollaisesta tieteenfilosofisesta diskurssista, vaikkakaan en varmasti ole niitä ehkä osannut erityisen pätevästi artikuloida. JOka tapauksessa varaukseton usko empirismiin on vanhentunut ja siihen on kohdistunut jo pitkään erilaista kriittistä pohdintaa. Tätä tehdään täysin akateemisella tasolla eli kyse ei nyt ole mistään huuhaa-diipadaapa-mustatuntuu -tasoisesta epäilystä. Eikä kyse ole vain taiteen tai teologian piirissä tapahtuvasta keskustelusta (jotka kai tyypillisesti ovat niitä empirian nimiin vannovien mielestä hörhöaloja). Filosofiahan on historiallisesti nimenomaan ollut erittäinkin tärkeä tieteen perusta. Onko mielestäsi tilanne tässä muuttunut vai onko filosofian piirissä tehtävälle ajattelutyölle tarvetta? Olemmeko ajatelleet ymmärryksemme tiedosta ja tieteestä valmiiksi niin hyvin, että kriittisyyttä ei enää perusteita kohtaan tarvita, vaan voimme keskittyä vain laajentamaan tietoa niillä metodeilla, jotka jo on muodostettu? Voiko tämän päivän tieteentekijä kokonaan unohtaa vaikkapa sen kysymyksen kysymisen, mitä tieto oikeastaan on, koska tähän kysymykseen ovat aiemmat sukupuiolvet jo vastauksen löytäneet ja heidän löydöksiinsä on syytä tyytyä - ilman edes tarvetta niiden pohjalla oleviin ajatuksiin tutustumatta?
Tiede on todistanut olevansa saatavilla olevista tavoista tehokkain tapa mallintaa, ennustaa ja hyödyntää maailmaa.

Sitäkö maailma on ihmiselle? JOtakin mallinnettavaa, ennustettavaa ja hyödynnettävää? Mikäs ihmiselle on siiinä katsantokannassa sen oman olemassaolon merkitys? Etkö juuri vapaan tahdon keskustelussa muistuttanut, että holismi esittää meidän olevan vain ympäristön ja aneellisuutemme tuottamaa ilman omaa tahtoa? KUKA siis tässä on se mallintaja ja maailman hyädyntäjä, kun me olemme vain erottamaton osa maailmaa, jota oikeastaan on mahdotonta siitä erilliseksi rajata?

Lainaa
Varaukseton usko empirismiin on pohjimmiltaan epätieteellistä tiedeuskoa ja kritisoinnin arvoista harha-askelta innostuksen vallassa.
Moderni Gödelin ym. epätäydellisyyden tieteeseen tuoneiden jälkeinen tiede kuvautuu sangen hyvin tässä Postpositivismin kuvauksessa:
http://www.xip.fi/tutkija/0213.htm
Tässä taas kuvataan postpositivismia liian relativistiseksi ja siksi on tarjottu kriittistä realismia, postpositivismin ja positivismin järkevänä välimallina ääripäille:
https://tulevaisuus.fi/filosofiset-perusteet/tulevaisuutta-koskevien-toimintapaatosten-ja-arvolauseiden-legitimoiminen/tietoteoreettisesta-ajattelusta-tulevaisuudentutkimuksessa/
Kriittisyyttä, filosofiaa tieteenä ja tieteenfilosfiaa tarvitaan niin kauan kuin niistä on hyötyä eivätkä ole korvattavissa jollain toimivammalla.
Nuoren tieteenhistorian hurja kehitys, mykistävät saavutukset ja eksponentiaaliset tulevaisuudennäkymät antavat odottaa tulevaisuudelta jotain kauhistuttavan pysäyttämätöntä, kaikenkattavaa ja käsittämättömän tehokasta todellisuuden kuvaus-ja ennustevoimaa sekä hallintaa.
Silloin käsitteet nenäkarvatrimmeri, ihmislaji, filosofia tai taide voivat olla enää vain käsitteellisiä fossiileja maaplaneetalta, uusimmille superälykkäille lajeille.

Niin. Siis "totuus" on jossain välimaastossa, ei sen paremmin silkkaa äärimmäistä positivismia kuin postpositivismiakaan. POstpositivismi kuitenkin on mielestäni nimenomaan ymmärrettävä positivistisen uskon kritiikkinä. Kuten yleensäkin ajatukset ja uudet näkökulmat ovat syngtyneet (ja tarkoitettu) laajentamaan aiempaa ajattelua ja näkökulmia, ei kumoamaan niitä ja ottamaan uuden niiden paikkaa uutena doktriinina. Juuri siksi en voi allekirjoittaa ajatusta, että vaikkapa tieteenfilosofia olisi jäämässä sen uuden uljaamman tieteen jalkoihin. Päinvastoin sen kautta on jatkuvasti syytä tarkastella niitä käsityksiä, jotka ovat tieteen tekemisen pohjana. Tämä ajattelutyö ei ole tulemassa valmiiksi, ei päätymässä - sekään - lopulliseen totuuteen.

Myös oma positioni tässä keskustelussa on tarjota toista näkökulmaa, ei kieltää tiedettä ja sen ansioita. Jossain toisessa keskustelussa jonkun toisen kanssa voisin hyvinkin tarjota tieteen voimasta ja toimivuudesta kertovia näkökulmia. Kyseenalaistaminen lienee varsin kiinteästi tieteelliseen metodiin ja ajatteluun liitetty vaatimus tai hyve. Siksi kyseenalaistamista on syytä harjoittaa myös tieteen mahdollisuuksien ihailua kohtaan. Siitä en tiedä, osaanko itse kyseenalaistustani argumentoida ja formuloida erityisen hyvin tai lähestynkö asiaa toimivasta näkökulmasta.
Maailma on ihmiselle, tietona maailmasta, juurikin mallinnettavaa, ennustettavaa ja hyödynnettävää.
Oma tahto ei ole täysin sama asia kuin vapaa tahto, eivätkä kummatkaan sisällä mitään vapautta muuna kuin ehkä jopa liiankin epätarkkana kuvauksena pohjimmiltaan fysikaalisista prosesseista.

Tieteenfilosofialle on käyttöä niin kauan kuin sitä tieteessä tarvitaan.
Tieteessä on ennenkin nähty vanhentuneiden tieteenalojen kuolemisia ja uusien syntymisiä.
Kiihtyvä tietotekninen ja tekoälyllinen lähestymistapa voi hyvinkin pian mullistaa nykyistä tieteentekemistä.
Luonnontieteet voivat tehokkaalla laskennalla yhdistyä ihmistieteisiin ennennäkemättömällä tavalla.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 06, 2019, 08:22:09
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 06, 2019, 08:00:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 05, 2019, 08:34:12
Tosin mammografiassa "ravataan" ihan vain siksi, että yhteiskuntamme on todennut järkeväksi tarjota seulontatutkimuksia. Ravaatko itse hammaslääkärintarkastuksissa pelon vuoksi (hirveät hammaspeikot) vai ihan vain järkevänä ajattelet, että siten mahdollisiin alkaviin ongelmiin puuttuminen tapahtuu ajoissa ja hoitaminen on paljon helpompaa parempia tuloksiakin tuottaen? Vietkö lapsesi neuvolan tarkastukseen pelosta, että hänen kehityksessään on ongelmia, vai siksi, että tällainen säännöllinen seuranta on yhteiskunnassa todettu järkeväksi ja tuloksekkaaksi toimintatavaksi?

Kyllä, tieteellinen tieto voi tuottaa tällaisia käytännön järjestelyjä, joilla sitten vaikkapa saadaan lapsikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta laskettua merkittävästi. Se on tosiaan yksi tiedon muoto ja tiedon tuottamisen tapa. Mutta joissain tapauksissa ja tilanteissa se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes paras tapa. Ennen kaikkea on syytä olla tietoinen tieteellisen tiedon luonteesta ja niistä rajoitteista, joita sillä on juuri siksi, että se on hyvin tietynlaista tietoa ja tietyllä metodilla tuotettua tietoa.
Kyllä niissä tsrkastuksissa pohjimmiltasn tavataan oman terveyden takia, ei sen takia että yhteiskunta nyt vaan on todennut sen jostain syystä järkeväksi ja hoitaminenkin tulee hoitajille helpommaksi.
Pelko kivusta, sairauksista, kuolemasta ja niiden vaikutuksesta kiireiseen arkeen, uraputkeen tai täysipainoiseen elämänhallintaan ja facebookiin ikuistettavaan laatuaikaan on pelko pyllyssä monella. :)

Toki, mutta ei asiaan silti tarvitse pelkoa liittyä. Ei ole syytä yleistää terveystarkastuksia tuollaiseen voimakkaaseen kuvaukseen kokonaisesta elämään asennoitumisesta. Ihmiset tekevät todella paljon kaikenlaisia järkeviä ja yhteiskunnallekin hyötyä tuottavia asioita, vaikka he eivät koko ajan tuntisikaan pelkoa. Itse menen, kun kutsutaan ja ajattelen myös, että seulonnasta yhteiskunta hyötyy sikälikin, että kertyy dataa, joka antaa tietoa rintasyövän esiintyvyydestä. Itse en usko olevani ollenkaan potentiaalinen rintasyöpään sairastuva, enkä mm. koskaan ole saanut tehtyä suositeltuja itse tehtäviä rintojen tunnustelutarkastuksia. Luulis, että niitä harrastaisin säntillisesti, jos todella pelkäisin. Omat motiivini siis ovat nimenomaan järkisyitä ja jopa yhteiskunnan hyötyä pohtivia. Voi tietenkin myös ajatella, että käyttää ilmaisen seulontakutsun, koska sen ilmaiseksi etuutena saa. Jonottaahan ihmiset ilmaisia ämpäreitäkin vain, koska ne on ilmaisia.

Onko sinulla vakuutuksia? Tarkoittaako vakuuttaminen sitä, että pelkäät koko ajan - tulipaloa, vesivahinkoa, puun kaatumista talon päälle, henkesi menettämistä, sairastumista, liikennevahinkoa, matkatavaroiden katoamista jne, jota vastaan olet ehkä hankkinut vakuutuksen?

En usko edes siihen, että nykytekniikan suomin mahdollisuuksin itseään älykelloillaan ym. Yhä enemmän mittaavat ihmiset tekevät tätä pelosta. Ennemminkin taustalla on vaihtelevia syitä sille, miksi tällainen tarkkailu kiinnostaa. Syy voi olla yhtä lailla innostuksessa tekniikkaan, muoti-ilmiön mukana kulkemisessa, epäluottamuksessa omiin tuntemuksiin, laiskuudessa - ties missä. Terveystarkastuksiin ihmiset menevät varmaankin aika usein vain, koska tuntevat sen kuuluvan asiaan. Joko siksi, että saavat sellaiseen kutsun, tai siksi että heille joku terveydenhuollon asiantuntija on niitä suositellut. tai siksi, että heillä tosiaan ON epäilys siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

PS. Minua ihan pikkasen häiritsee tässä se, että esimerkki pelkoon perustuvasta ns. turhaketarkastuksesta oli mammografia. Onko tarkoitus nyt siis piiloviestiä, että naiset pelkonsa takia ravaavat lääkärissä? Miehethän tunnetusti ovat tässä paljon laiskempia - ja usein myös sitten terveydessään kantavat seuraukset siitä, etteivät lääkäriin mene ennen kuin on ihan todella pakko.
Tästä ei mielestäni saa kanssani meetoo-mittelöä, koska en ole puhunut mammografiasta turhakkeena ja koska yleistin syöpäseulannassa käynnit pohjimmiltaan pelon motivoimaksi toiminnaksi yksilöillä.
Miellän kaltaisellemme ihmisapinalle pohjimmiltaan muutamia perustunteita, joista lähtökohtaisesti ihan terve pelko selittää parhaiten aktivoitumistamme syövän torjuntaan ja hengissäsäilymistämme yleisemminkin, yksilöinä ja lajina.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 07, 2019, 14:52:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 06, 2019, 08:22:09
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 06, 2019, 08:00:01
Lainaus käyttäjältä: safiiri - maaliskuu 05, 2019, 08:34:12
Tosin mammografiassa "ravataan" ihan vain siksi, että yhteiskuntamme on todennut järkeväksi tarjota seulontatutkimuksia. Ravaatko itse hammaslääkärintarkastuksissa pelon vuoksi (hirveät hammaspeikot) vai ihan vain järkevänä ajattelet, että siten mahdollisiin alkaviin ongelmiin puuttuminen tapahtuu ajoissa ja hoitaminen on paljon helpompaa parempia tuloksiakin tuottaen? Vietkö lapsesi neuvolan tarkastukseen pelosta, että hänen kehityksessään on ongelmia, vai siksi, että tällainen säännöllinen seuranta on yhteiskunnassa todettu järkeväksi ja tuloksekkaaksi toimintatavaksi?

Kyllä, tieteellinen tieto voi tuottaa tällaisia käytännön järjestelyjä, joilla sitten vaikkapa saadaan lapsikuolleisuutta tai syöpäkuolleisuutta laskettua merkittävästi. Se on tosiaan yksi tiedon muoto ja tiedon tuottamisen tapa. Mutta joissain tapauksissa ja tilanteissa se ei ole ainoa, eikä välttämättä edes paras tapa. Ennen kaikkea on syytä olla tietoinen tieteellisen tiedon luonteesta ja niistä rajoitteista, joita sillä on juuri siksi, että se on hyvin tietynlaista tietoa ja tietyllä metodilla tuotettua tietoa.
Kyllä niissä tsrkastuksissa pohjimmiltasn tavataan oman terveyden takia, ei sen takia että yhteiskunta nyt vaan on todennut sen jostain syystä järkeväksi ja hoitaminenkin tulee hoitajille helpommaksi.
Pelko kivusta, sairauksista, kuolemasta ja niiden vaikutuksesta kiireiseen arkeen, uraputkeen tai täysipainoiseen elämänhallintaan ja facebookiin ikuistettavaan laatuaikaan on pelko pyllyssä monella. :)

Toki, mutta ei asiaan silti tarvitse pelkoa liittyä. Ei ole syytä yleistää terveystarkastuksia tuollaiseen voimakkaaseen kuvaukseen kokonaisesta elämään asennoitumisesta. Ihmiset tekevät todella paljon kaikenlaisia järkeviä ja yhteiskunnallekin hyötyä tuottavia asioita, vaikka he eivät koko ajan tuntisikaan pelkoa. Itse menen, kun kutsutaan ja ajattelen myös, että seulonnasta yhteiskunta hyötyy sikälikin, että kertyy dataa, joka antaa tietoa rintasyövän esiintyvyydestä. Itse en usko olevani ollenkaan potentiaalinen rintasyöpään sairastuva, enkä mm. koskaan ole saanut tehtyä suositeltuja itse tehtäviä rintojen tunnustelutarkastuksia. Luulis, että niitä harrastaisin säntillisesti, jos todella pelkäisin. Omat motiivini siis ovat nimenomaan järkisyitä ja jopa yhteiskunnan hyötyä pohtivia. Voi tietenkin myös ajatella, että käyttää ilmaisen seulontakutsun, koska sen ilmaiseksi etuutena saa. Jonottaahan ihmiset ilmaisia ämpäreitäkin vain, koska ne on ilmaisia.

Onko sinulla vakuutuksia? Tarkoittaako vakuuttaminen sitä, että pelkäät koko ajan - tulipaloa, vesivahinkoa, puun kaatumista talon päälle, henkesi menettämistä, sairastumista, liikennevahinkoa, matkatavaroiden katoamista jne, jota vastaan olet ehkä hankkinut vakuutuksen?

En usko edes siihen, että nykytekniikan suomin mahdollisuuksin itseään älykelloillaan ym. Yhä enemmän mittaavat ihmiset tekevät tätä pelosta. Ennemminkin taustalla on vaihtelevia syitä sille, miksi tällainen tarkkailu kiinnostaa. Syy voi olla yhtä lailla innostuksessa tekniikkaan, muoti-ilmiön mukana kulkemisessa, epäluottamuksessa omiin tuntemuksiin, laiskuudessa - ties missä. Terveystarkastuksiin ihmiset menevät varmaankin aika usein vain, koska tuntevat sen kuuluvan asiaan. Joko siksi, että saavat sellaiseen kutsun, tai siksi että heille joku terveydenhuollon asiantuntija on niitä suositellut. tai siksi, että heillä tosiaan ON epäilys siitä, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

PS. Minua ihan pikkasen häiritsee tässä se, että esimerkki pelkoon perustuvasta ns. turhaketarkastuksesta oli mammografia. Onko tarkoitus nyt siis piiloviestiä, että naiset pelkonsa takia ravaavat lääkärissä? Miehethän tunnetusti ovat tässä paljon laiskempia - ja usein myös sitten terveydessään kantavat seuraukset siitä, etteivät lääkäriin mene ennen kuin on ihan todella pakko.
Tästä ei mielestäni saa kanssani meetoo-mittelöä, koska en ole puhunut mammografiasta turhakkeena ja koska yleistin syöpäseulannassa käynnit pohjimmiltaan pelon motivoimaksi toiminnaksi yksilöillä.
Miellän kaltaisellemme ihmisapinalle pohjimmiltaan muutamia perustunteita, joista lähtökohtaisesti ihan terve pelko selittää parhaiten aktivoitumistamme syövän torjuntaan ja hengissäsäilymistämme yleisemminkin, yksilöinä ja lajina.

Mikä erottaa toisistaan terveen pelon ja järjellä ja analyyttisyydellä ajatellun toimintavalinnan? Yhtä hyvin sen motiivin voisi myös sanoa olevan elämänhalussa kuin kuolemanpelossa. Ensimmäinen vain on vähän positiivisempi tunne kuin toinen. Kuvauksesi tuosta pelosta ei myöskään ollut erityisen terveeltä kuulostava, kun ymppäsit siihen aika kasan nykyajan elämäntapaa ja facepäivitysintoa höysteeksi.

a4

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - maaliskuu 06, 2019, 10:23:24
Mielenkiintoinen käänne. Tiede tutkii syöpää, tiede tutkii rintasyöpää ja tiede toteaa, että se on syövän laji, joka on paitsi yleinen, myös parhaiten hoidettavissa, mitä nopeammin ja aikaisemmassa vaiheessa se todetaan. Näin ollen siis tieteellisen perustein todetaan, että paras ja tehokkain tapa yhteiskunnallisesti taistella rintasyöpää vastaan on tehdä laajamittaisia mammografia-seulontoja.

Mutta ihmiset, jotka sitten osallistuvat näihin seulontoihin, ovatkin pelokkaita ravaajia.

Tästähän voisi kuvitella, että vaikka tiede onkin paras suuntaviitta ja tieteellinen maailmankatsomus parasta laatua, ei ihminen, joka toimii, kuten tiede ehdottaa, kuitenkaan toimi tieteellisesti, vaan fiiliksellä. No voi olla.

T: Xante
En lähtisi kutsumaan ihmisiä pelokkaiksi ravaajiksi, jos ottavat vaarin tieteellisestä tiedosta ja aktiivisesti pyrkivät torjumaan vaarallisen sairauden vaaraa, vaan kutsuisin heitä pohjimmiltaan terveen pelon ansiosta järkevissä syöpätutkimuksissa ahkerasti ravaaviksi järkiolennoiksi.