Uutiset:

Ilmoitustaulu mahdollisten ongelmien varalta (wikimedia.org / Etherpad)

Sähköpostia ylläpidolle: kantapaikanherra (at) gmail.com

Main Menu

Tieteellinen maailmankuva

Aloittaja a4, tammikuu 15, 2019, 22:15:12

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 13, 2019, 21:49:59
Itse asiassa juuri sen tieteen mahdollisuuden selittää taide Noe varsin vakuuttavasti kirjassaan torppaa. Tai siis - tieteen ymmärrettynä vaikkapa neurologiana, aivojen toiminnan tutkimisena ja luonnontieteenä. Lisäksi Noen näkemys siitä, mitä taide oikeastaan on, myös torppaa mahdollisuuden selittää taide. Miksikö? Koska taide ei ole tuote / lopputulos, vaan se on outo työkalu, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla, uusia ajatuksia. Siten oikeastaan selitetty - varsinkin läpiselitetty - taide ei enää taidetta oikeastaan olekaan. Taide on nimittäin kysymyksiä, ei vastauksia.
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

safiiri

#181
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 13, 2019, 21:49:59
Itse asiassa juuri sen tieteen mahdollisuuden selittää taide Noe varsin vakuuttavasti kirjassaan torppaa. Tai siis - tieteen ymmärrettynä vaikkapa neurologiana, aivojen toiminnan tutkimisena ja luonnontieteenä. Lisäksi Noen näkemys siitä, mitä taide oikeastaan on, myös torppaa mahdollisuuden selittää taide. Miksikö? Koska taide ei ole tuote / lopputulos, vaan se on outo työkalu, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla, uusia ajatuksia. Siten oikeastaan selitetty - varsinkin läpiselitetty - taide ei enää taidetta oikeastaan olekaan. Taide on nimittäin kysymyksiä, ei vastauksia.
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.

Ei voi. Nääs - jos taide on selitetty siihen tapaan kuin tiede sen selittää, se ei enää tuota kysymyksiä, eikä edistä uutta ajattelua. Sen jälkeen taidetta ei ole. Ajattelu ei voi tulla valmiiksi. Kuvauksessa ei ole mitään hämärää, vaikka se luonnehdinta on omituinen työkalu. Hämäryydestä tai epäselvyydestä ei ole siinä kuvauksessa ollenkaan kyse.

Lainaa
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

Ei taide ole mikään heijastus. Olet ymmärtänyt taiteen väärin. Hassua on muuten se, että juuri tuon ajatuksen, että taide olisi todellisuuden heijaste, Noë torppaa varsin vakuuttavasti. Voit lukea sen hänen kirjastaan, en viitsi ryhtyä referoimaan.

Hiha

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

Eikö taide nojaa ennen kaikkea tekijänsä fiiliksiin ja teosten kuluttajien tunnereaktioihin? Kieltämättä tunnen aihetta puutteellisesti. Voisitko kuvata tarkemmin kuinka taide on tieteellistynyt tai alkanut heijastella nimenomaan tiedettä vaikka viimeisen sadan vuoden aikana? Mieluiten useamman taiteenalan osalta, niin mukaan saattaa tuurilla sattua joitain ennestään tuttuja esimerkkejä.

-:)lauri

Tuli tuosta taiteesta mieleen tuo hiljattain katsomani Bret Weinsteinin
haastattelu, jossa hän esittää varsin fiksuilta vaikuttavia kommentteja viisaudesta ja sen evolutiivisesta merkityksestä. Siinä korvaani särähti sellainen seikka, että ilmeisesti kaikki tavat päätyä tieteellisiin läpimurtoihin, eivät välttämättä aina kestä tieteellistä päivänvaloa. Eli jos oikein ymmärsin niin mahdollisesti vaikkapa siten, että kaikki innovaatiot eivät ole olemassaolevasta todistusaineistosta vedettäviä päättelmiä vaan tulevat tavallaan puskista. Käyttävät joko kokonaan eri logiikkaa tai samaa logiikkaa mutta epätieteellisillä alkuarvoilla/olettamilla.
Selvin merkki psykoosista on se, että kuvittelee ajattelevansa vain kylmän rationaalisesti ja loogisesti.

a4

#184
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 15, 2019, 16:18:28
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 13, 2019, 21:49:59
Itse asiassa juuri sen tieteen mahdollisuuden selittää taide Noe varsin vakuuttavasti kirjassaan torppaa. Tai siis - tieteen ymmärrettynä vaikkapa neurologiana, aivojen toiminnan tutkimisena ja luonnontieteenä. Lisäksi Noen näkemys siitä, mitä taide oikeastaan on, myös torppaa mahdollisuuden selittää taide. Miksikö? Koska taide ei ole tuote / lopputulos, vaan se on outo työkalu, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla, uusia ajatuksia. Siten oikeastaan selitetty - varsinkin läpiselitetty - taide ei enää taidetta oikeastaan olekaan. Taide on nimittäin kysymyksiä, ei vastauksia.
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.

Ei voi. Nääs - jos taide on selitetty siihen tapaan kuin tiede sen selittää, se ei enää tuota kysymyksiä, eikä edistä uutta ajattelua. Sen jälkeen taidetta ei ole. Ajattelu ei voi tulla valmiiksi. Kuvauksessa ei ole mitään hämärää, vaikka se luonnehdinta on omituinen työkalu. Hämäryydestä tai epäselvyydestä ei ole siinä kuvauksessa ollenkaan kyse.

Lainaa
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

Ei taide ole mikään heijastus. Olet ymmärtänyt taiteen väärin. Hassua on muuten se, että juuri tuon ajatuksen, että taide olisi todellisuuden heijaste, Noë torppaa varsin vakuuttavasti. Voit lukea sen hänen kirjastaan, en viitsi ryhtyä referoimaan.
Tiedehän juuri edistää ajattelua, tuottamalla vanhoihin kysymyksiin vastauksina tietoa ja uusia kysymyksiä, koska tiede ei lähtökohtaisesti ole koskaan valmista.

Outo tai omituinen työkalu voi olla taiteellisen runollinen kuvaus työkalusta mutta ei koskaan lopullisen tarkka kuvaus tieteessä.

Tarkoitin muotoilullani jonka osaksi jää lähinnä heijastella ihan sitä samaa enaktivistista taiteellisen toiminnan suhdetta tieteellistyvään ja teknologistuvaan ympäristöönsä, mitä Noe tarkoitti puhuessaan taiteesta maailmallisena toimintana: Noë's interest in art as a reflective practice within lived experience
http://caareviews.org/reviews/2951#.XS1UeWBuLI4

a4

#185
Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 15, 2019, 16:38:30
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

Eikö taide nojaa ennen kaikkea tekijänsä fiiliksiin ja teosten kuluttajien tunnereaktioihin? Kieltämättä tunnen aihetta puutteellisesti. Voisitko kuvata tarkemmin kuinka taide on tieteellistynyt tai alkanut heijastella nimenomaan tiedettä vaikka viimeisen sadan vuoden aikana? Mieluiten useamman taiteenalan osalta, niin mukaan saattaa tuurilla sattua joitain ennestään tuttuja esimerkkejä.
Maallikkona päättelin että jos taide on ihmisten aikaansa sidottua toimintaa ympäristönsä ehdoilla ja jos ihmiskunta maapallolla on globaalisti siirtymässä tieteellis-tekniseen toimintaympäristöön, niin taidekin tieteellistyy.
Tieteen kumuloituvalla vauhdilla. Sitä en osaa arvioida lähteekö kortti kuivumaan tai jotain pahempaa mutta näillä mennään ja kovaa!
Nykytaide taitaa olla melko teknologistunutta. Kamerat, some, elokuvat, ekirjat, arkkitehtuuri,käsitteistö,..eläintaiteilijoiden lisäksi meillä on kohta robotti-ja tekoälytaiteilijoitakin.

safiiri

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 16, 2019, 08:05:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 15, 2019, 16:18:28
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 13, 2019, 21:49:59
Itse asiassa juuri sen tieteen mahdollisuuden selittää taide Noe varsin vakuuttavasti kirjassaan torppaa. Tai siis - tieteen ymmärrettynä vaikkapa neurologiana, aivojen toiminnan tutkimisena ja luonnontieteenä. Lisäksi Noen näkemys siitä, mitä taide oikeastaan on, myös torppaa mahdollisuuden selittää taide. Miksikö? Koska taide ei ole tuote / lopputulos, vaan se on outo työkalu, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla, uusia ajatuksia. Siten oikeastaan selitetty - varsinkin läpiselitetty - taide ei enää taidetta oikeastaan olekaan. Taide on nimittäin kysymyksiä, ei vastauksia.
Tieteen selitysvoima ja vallankumous ei kysele lupaa vaan tulee selttämään taiteenkin inhimillisenä työkaluna, jonka avulla me voimme ajatella uudella tavalla. Taiteen kuvaaminen oudoksi työkaluksi voi riittää hämäränä kuvauksena taiteelle mutta ei tieteelle.

Ei voi. Nääs - jos taide on selitetty siihen tapaan kuin tiede sen selittää, se ei enää tuota kysymyksiä, eikä edistä uutta ajattelua. Sen jälkeen taidetta ei ole. Ajattelu ei voi tulla valmiiksi. Kuvauksessa ei ole mitään hämärää, vaikka se luonnehdinta on omituinen työkalu. Hämäryydestä tai epäselvyydestä ei ole siinä kuvauksessa ollenkaan kyse.

Lainaa
Tiede selittää itsemme, ympäristömme ja työkalujemme outouksia ja sen avulla muuttaa niitä.
Myös taidetta, jonka osaksi jää lähinnä heijastella tätä muutosta omassa toiminnassaan, kuvaustavoissaan ja kuvausvälineissään. Yhtenä tieteellistettynä  työkaluna. Tähän suuntaan ollaan menossa.

Ei taide ole mikään heijastus. Olet ymmärtänyt taiteen väärin. Hassua on muuten se, että juuri tuon ajatuksen, että taide olisi todellisuuden heijaste, Noë torppaa varsin vakuuttavasti. Voit lukea sen hänen kirjastaan, en viitsi ryhtyä referoimaan.
Tiedehän juuri edistää ajattelua, tuottamalla vanhoihin kysymyksiin vastauksina tietoa ja uusia kysymyksiä, koska tiede ei lähtökohtaisesti ole koskaan valmista.

Tieteen tapa tuottaa tietoa on tieteenomainen. Taide taas puolestaan tuottaa ymmärrystä ihmiselle ihmisestä itsestään taiteelle ominaisella tavalla.

LainaaOuto tai omituinen työkalu voi olla taiteellisen runollinen kuvaus työkalusta mutta ei koskaan lopullisen tarkka kuvaus tieteessä.

Nyt kyllä oletat aika omituisella tavalla, että Noën ajattelu tosiaan olisi pelkkä kirjan otsikko. Mikä tieteellinen teos / tutkimus / teoria sisältää kaiken pelkässä otsikossaan? Lisäksi isket itseäsi jalkaan, sillä Noën ajatus EI ole taidetta, vaan filosofiaa. Siis - jotakin jonka itsekin nimesit tieteeksi. Siten se, että dissaat hänen näkemyksensä ja ajatuksensa pelkäksi runoiluksi, on itse asiassa sen rakkaan tieteesi toteamista pelkäksi runoiluksi. On aika hassua, että kaikessa tieteen ihannoinnissasi siis sotket keskenään sen aiheen tai kohteen, jota tämä tieteentekijä tutkii ja josta hän ajatuksiaan esittää, ja ryhsyt pitämään tuota tutkimusta sen aiheen osana. Taiteenfilosofia ei ole taidetta. Eiklä luonnontiede ole luontoa.

Tarkoitin muotoilullani jonka osaksi jää lähinnä heijastella ihan sitä samaa enaktivistista taiteellisen toiminnan suhdetta tieteellistyvään ja teknologistuvaan ympäristöönsä, mitä Noe tarkoitti puhuessaan taiteesta maailmallisena toimintana: Noë's interest in art as a reflective practice within lived experience
http://caareviews.org/reviews/2951#.XS1UeWBuLI4
[/quote]

Enaktivismissa ei ole kyse vain taiteen ja ympäristön vuorovaikutuksellisesta suhteesta, vaan se väittää ihan samanlaisen vuorovaikutuksellisen suhteen olevan olemassa myös tieteen ja teknologian ja ympäristön välillä. Sillä kuvataan elävien organismien ja niiden ympäristön suhdetta. Enaktivismi ei ole taideteoria, vaan filosofian (eli tieteen!) eräs mallinnus todellisuudesta.

Reflektio on kognitiotieteen käsite, jota en kääntäisi heijasteluksi. Reflektiivinen praktiikka ei oikein tule kuvatuksi, jos sen kääntää heijasteluksi. Lisäksi siis juttu menee tässä niin päin, että taide on yksi reflektoimisen tapa sekä taiteen tekijälle, mutta myös sen yleisölle. Reflektointi sen sijaan on jotakin, mitä teemme tyypillisesti koko ajan - jos nyt vähääkään pyrimme ymmärrystämme kasvattamaan. Taide siis Noëlla on vain yksi reflektoinnin muoto ja reflektointipraktiikka. Kyse ei siis ole siitä, että hän tässä niinkään kertoisi jostakin taiteen erikoisuudesta ja muusta toiminnasta erottavasta piirteestä (kun se on reflektointia). OIkeastaan päinvastoin hän tällä kuvauksella liittää taiteen siihen työkalupakkiin, joka meillä on (jo muuotinkin) reflektoivassa olemisessamme. Reflektoinnissa se olennainen ei ole siinä, todellisuuden heijastelussa, vaan kyse on oman toiminnan ja kokemuksen tarkastelusta (reflektoinnin kohteena ei ole ympäristö, vaan oma kokemus ja toiminta). Tämä johtaa oman toiminnan ja kokemuksen tiedostamiseen, joka mahdollistaa ymmärryksen kehittämisen ja toiminnan suuntaamisen - oppimisen. Kuvaisitko opiskelua ja oppimista  "heijasteluksi"? Oppimisessa on käynnissä tyypillisesti reflektiivinen prosessi.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Reflektio

Hiha

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 16, 2019, 08:20:09
Maallikkona päättelin että jos taide on ihmisten aikaansa sidottua toimintaa ympäristönsä ehdoilla ja jos ihmiskunta maapallolla on globaalisti siirtymässä tieteellis-tekniseen toimintaympäristöön, niin taidekin tieteellistyy.
Tieteen kumuloituvalla vauhdilla. Sitä en osaa arvioida lähteekö kortti kuivumaan tai jotain pahempaa mutta näillä mennään ja kovaa!
Nykytaide taitaa olla melko teknologistunutta. Kamerat, some, elokuvat, ekirjat, arkkitehtuuri,käsitteistö,..eläintaiteilijoiden lisäksi meillä on kohta robotti-ja tekoälytaiteilijoitakin.

Taide hyödyntää niitä teknologioita mitä on käytettävissä. Siinä ei ole mitään uutta. Maali, kiven muotoilu, kirjoitustaito ovat joskus olleet uusinta hottia. Välineistä ja materiaaleista kun puhutaan, teknologian taso toki näkyy.

Sisältö, teemat, ajatukset, tendenssit ovat epäselvempi alue. Tieteellistä maailmankuvaa ja siinä sivussa teknologiaa on lähinnä karnevalisoitu. Tietysti sellaisen voi nähdä valmistamisena vaihtoehdottomuuteen. Meidät imetään valkotakkisten ja robottien maailmaan. Esimerkiksi arkkitehtuuri suosii ratkaisuja, jotka lähinnä julistavat että katsokaa näistäkin materiaaleista saa tällaisia pintoja. Vähät välittäen sellaisten tieteiden kuin psykologia havainnoista ihmisen tarpeista. Epäröisin silti väittää tieteen ja teknologian esittelyn olevan taiteen päävirtaus. Suurin osa muiden alojen teoksista vatkaa edelleen ihmisen ikiaikaisia ongelmia ja muotivirtaukset näkyvät parhaiten siinä ovatko sopeutumisvaikeudet hulluutta, melankoliaa, neuroottisuutta, eksistentiaalista ahdistusta vai kliinistä masennusta.

mikainen

En sanoisi taiteen tieteellistyvän jos vain käyttää uudempaa teknologiaa. Ei kai astrologiakaan mennyt tieteellisenpään suuntaan kun käsin piirretyt kartat vaihtuivat tietokoneella tehtyihin?

safiiri

Noë itse asiassa näkee taiteen eräänlaisena teknologiana (siis - työkaluna).

Luulen, että emme siksi oikein löydä yhteisymmärrystä a4:n kanssa, koska hänen käsityksensä siitä, mikä taiteessa on se taide (mikä vain artefakti, joka on taiteen välineenä), on aika erilainen kuin minulla - tai Noëlla. Vastaavastihan voimme ajatella, että tieteessä sitä varsinaista tiedettä, eivät ole vaikkapa mikroskoopit, spektrometrit tai teleskoopit, vaikka niillä tieteilijä käyttää ja niiden tekemisessäkin on tiedettä taustalla ja jopa aikoinaan niitä on nimenomaan kehitetty tieteellisten tavoitteiden ja ideoiden tarkoituksiin.

Taide ei varsinaisesti muutu siitä, että sen tekemisen keinot muuttuvat, kun keksitään uusia välineitä - valokuva, elokuva tms. Tai - taide aina pyrkii nimenomaan muuttumaan, kun kehitetään erilaisia uusia välineitä - koska tutkiessaan ihmisenä olemista, se käyttää kaikkea ihmisen käytössä olevaa. Kun ihmisenä olemisessa teknologia ja tiede ovat tärkeässä roolissa, niin tietenkin ne ovat myös taiteen aineksia. Mutta se on ilmiönä hyvin eri asia kuin se taiteen funktion ja toimintatavan selittäminen, joka on taiteenfilosofian aluetta. Noën mielestä esim. neuropsykologia ei taiteen olemusta tavoita - ainakaan sellaisin keinoin kuin se sitä nykyään tarkastelee. Ongelma on se lähtökohta, josta tuo tarkastelu lähtee asiaa käsittelemään, eikä siksi ole oletettavaa, että se edes päästessään asiassa eteenpäin voisi onnistua.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 09:06:05

Tieteen tapa tuottaa tietoa on tieteenomainen. Taide taas puolestaan tuottaa ymmärrystä ihmiselle ihmisestä itsestään taiteelle ominaisella tavalla.

Nyt kyllä oletat aika omituisella tavalla, että Noën ajattelu tosiaan olisi pelkkä kirjan otsikko. Mikä tieteellinen teos / tutkimus / teoria sisältää kaiken pelkässä otsikossaan? Lisäksi isket itseäsi jalkaan, sillä Noën ajatus EI ole taidetta, vaan filosofiaa. Siis - jotakin jonka itsekin nimesit tieteeksi. Siten se, että dissaat hänen näkemyksensä ja ajatuksensa pelkäksi runoiluksi, on itse asiassa sen rakkaan tieteesi toteamista pelkäksi runoiluksi. On aika hassua, että kaikessa tieteen ihannoinnissasi siis sotket keskenään sen aiheen tai kohteen, jota tämä tieteentekijä tutkii ja josta hän ajatuksiaan esittää, ja ryhsyt pitämään tuota tutkimusta sen aiheen osana. Taiteenfilosofia ei ole taidetta. Eiklä luonnontiede ole luontoa.


Enaktivismissa ei ole kyse vain taiteen ja ympäristön vuorovaikutuksellisesta suhteesta, vaan se väittää ihan samanlaisen vuorovaikutuksellisen suhteen olevan olemassa myös tieteen ja teknologian ja ympäristön välillä. Sillä kuvataan elävien organismien ja niiden ympäristön suhdetta. Enaktivismi ei ole taideteoria, vaan filosofian (eli tieteen!) eräs mallinnus todellisuudesta.

Reflektio on kognitiotieteen käsite, jota en kääntäisi heijasteluksi. Reflektiivinen praktiikka ei oikein tule kuvatuksi, jos sen kääntää heijasteluksi. Lisäksi siis juttu menee tässä niin päin, että taide on yksi reflektoimisen tapa sekä taiteen tekijälle, mutta myös sen yleisölle. Reflektointi sen sijaan on jotakin, mitä teemme tyypillisesti koko ajan - jos nyt vähääkään pyrimme ymmärrystämme kasvattamaan. Taide siis Noëlla on vain yksi reflektoinnin muoto ja reflektointipraktiikka. Kyse ei siis ole siitä, että hän tässä niinkään kertoisi jostakin taiteen erikoisuudesta ja muusta toiminnasta erottavasta piirteestä (kun se on reflektointia). OIkeastaan päinvastoin hän tällä kuvauksella liittää taiteen siihen työkalupakkiin, joka meillä on (jo muuotinkin) reflektoivassa olemisessamme. Reflektoinnissa se olennainen ei ole siinä, todellisuuden heijastelussa, vaan kyse on oman toiminnan ja kokemuksen tarkastelusta (reflektoinnin kohteena ei ole ympäristö, vaan oma kokemus ja toiminta). Tämä johtaa oman toiminnan ja kokemuksen tiedostamiseen, joka mahdollistaa ymmärryksen kehittämisen ja toiminnan suuntaamisen - oppimisen. Kuvaisitko opiskelua ja oppimista  "heijasteluksi"? Oppimisessa on käynnissä tyypillisesti reflektiivinen prosessi.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Reflektio
Taide on taidetta ja tiede tuottaa faktatietoa taiteesta sekä muuttaa maailman ohella myös taidetta, tekemisen tapoina ja tulkinnallisina sisältöinä.

En oleta että Noën ajattelu tosiaan olisi pelkkä kirjan otsikko. Kritisoin vain hänen käyttämänsä käsitteen outo työkalu hämäryyttä tieteellisessä keskustelussa ja veikkaan hänen saavan tieteellisen kriittisiä vertaisarviointeja tuon suhteen kollegoiltaan.

Olen samaa mieltä siitä että enaktivismissa ei ole kyse vain taiteen ja ympäristön vuorovaikutuksellisesta suhteesta, mutta koska selitysvoimaisempi tiede valtaa taidetta tehokkaammin ympäristöämme niin tieteellistyvän ympäristön suhdetta taiteeseen korostin tuolla tarkastelun rajauksella.

Vaihdettakoon siis heijastelun käsite reflektion käsitteeseen jotta puhuisimme tarkemmin asioista, kuten tieteessä on tapana ja kuten hän tällä kuvauksella liittää taiteen siihen työkalupakkiin, akateemisena filosofina.
Mutta näkisin että enaktivismin mukaan ei ole niin että reflektoinnin kohteena ei ole ympäristö, vaan oma kokemus ja toiminta, vaan reflektoinnin kohteena ovat ympäristön ja yksilön kokonaisuus. Mikä on mielestäni edistyksellinen ja hyvällä tavalla kompleksinen näkemys.

a4

#191
Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 16, 2019, 09:11:31
Taide hyödyntää niitä teknologioita mitä on käytettävissä. Siinä ei ole mitään uutta. Maali, kiven muotoilu, kirjoitustaito ovat joskus olleet uusinta hottia. Välineistä ja materiaaleista kun puhutaan, teknologian taso toki näkyy.

Sisältö, teemat, ajatukset, tendenssit ovat epäselvempi alue. Tieteellistä maailmankuvaa ja siinä sivussa teknologiaa on lähinnä karnevalisoitu. Tietysti sellaisen voi nähdä valmistamisena vaihtoehdottomuuteen. Meidät imetään valkotakkisten ja robottien maailmaan. Esimerkiksi arkkitehtuuri suosii ratkaisuja, jotka lähinnä julistavat että katsokaa näistäkin materiaaleista saa tällaisia pintoja. Vähät välittäen sellaisten tieteiden kuin psykologia havainnoista ihmisen tarpeista. Epäröisin silti väittää tieteen ja teknologian esittelyn olevan taiteen päävirtaus. Suurin osa muiden alojen teoksista vatkaa edelleen ihmisen ikiaikaisia ongelmia ja muotivirtaukset näkyvät parhaiten siinä ovatko sopeutumisvaikeudet hulluutta, melankoliaa, neuroottisuutta, eksistentiaalista ahdistusta vai kliinistä masennusta.
Sisällön, teemojen, ajatusten ja tendenssien suhteenkaan asiassa ei ole mielestäni mitään uutta, että taide hyödyntää ympäröivää kokemustodellisuutta.
Taidehistoria on samalla kulttuurihistoriaa, yhteiskuntien, teknologian, tiedon ja maailmankuvien historiaa.
Nykyajassa taiteella lienee tieteellisen kehityksen ansiosta entistä vapaammat kädet myös karnevalisointiin ja selkeämpäänkin kritiikkiin.
Minäkin epäröisin silti väittää tieteen ja teknologian esittelyn olevan taiteen päävirtaus, jos tarkoitamme esittelyllä jotain tietoista tavoitteellisuutta nostaa tiedettä jalustalle sen kunnioittamiseksi tai myymiseksi.
Näkisin tieteen tulevan aseman taiteessa samana kuin elintärkeä metsästys oli kivikaudella tai uskonnolliset aiheet keskiajalla taiteessa. Nyt vain maalaillaan erilaisia piruja ja pelastajia seinälle. :)
Ihmisen ikiaikaiset ongelmat ja muotivirtaukset tiede on osoittanut evolutiivisesti lyhytaikaisiksi ja teknologisesti muuttuviksi, kiihtyvästi lähestyvässä tulevaisuudessa siintäessä kyborgien ja ihmisettömän kone-elämän maailman.

Muutamia esimerkkejä:
Perspektiivipiirustus, joka perustui geometrisiin sääntöihin tuli kuvataiteen tärkeäksi menetelmäksi. Se ei vaikuttanut ainostaan renessanssin taiteeseen, vaan muutti käänteentekevästi koko länsieurooppalaista taidetta.[3]
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perspektiivi
Neoimpressionismin alkuun panevana voimana oli Georges Seurat ja hänen kiinnostuksensa erilaisiin väriteorioihin.
Neoimpressionistit pyrkivät tieteellisesti edelleen kehittelemään impressionistien tekniikoita.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Neoimpressionismi
Tehdasvalmisteisten öljyvärituubien tulo markkinoille vaikutti ulkoilmamaalauksen yleistymiseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ulkoilmamaalaus
Taide on sidoksissa aikansa elämäntapaan.
Uusi tekniikka on muuttanut taidetta. Valokuva-, video- ja mediataide ovat hakeneet paikkaansa pitkään ja alkavat saada oman asemansa. Nykytaide ei ole tavallisesti puhdasta kuvaan (tai ääneen, tanssiin, näyttämötulkintaan) perustuvaa. Se on usein monialaista, ja teoksissa saattaa yhtyä useita niin perinteisiä kuin uusiakin taiteenaloja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nykytaide

a4

Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 16, 2019, 10:21:35
En sanoisi taiteen tieteellistyvän jos vain käyttää uudempaa teknologiaa. Ei kai astrologiakaan mennyt tieteellisenpään suuntaan kun käsin piirretyt kartat vaihtuivat tietokoneella tehtyihin?
En minäkään. Enkä sanoisi uuden teknologian ilmaantuvan maagisesti.

a4

Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2019, 12:08:00
Noë itse asiassa näkee taiteen eräänlaisena teknologiana (siis - työkaluna).

Luulen, että emme siksi oikein löydä yhteisymmärrystä a4:n kanssa, koska hänen käsityksensä siitä, mikä taiteessa on se taide (mikä vain artefakti, joka on taiteen välineenä), on aika erilainen kuin minulla - tai Noëlla. Vastaavastihan voimme ajatella, että tieteessä sitä varsinaista tiedettä, eivät ole vaikkapa mikroskoopit, spektrometrit tai teleskoopit, vaikka niillä tieteilijä käyttää ja niiden tekemisessäkin on tiedettä taustalla ja jopa aikoinaan niitä on nimenomaan kehitetty tieteellisten tavoitteiden ja ideoiden tarkoituksiin.

Taide ei varsinaisesti muutu siitä, että sen tekemisen keinot muuttuvat, kun keksitään uusia välineitä - valokuva, elokuva tms. Tai - taide aina pyrkii nimenomaan muuttumaan, kun kehitetään erilaisia uusia välineitä - koska tutkiessaan ihmisenä olemista, se käyttää kaikkea ihmisen käytössä olevaa. Kun ihmisenä olemisessa teknologia ja tiede ovat tärkeässä roolissa, niin tietenkin ne ovat myös taiteen aineksia. Mutta se on ilmiönä hyvin eri asia kuin se taiteen funktion ja toimintatavan selittäminen, joka on taiteenfilosofian aluetta. Noën mielestä esim. neuropsykologia ei taiteen olemusta tavoita - ainakaan sellaisin keinoin kuin se sitä nykyään tarkastelee. Ongelma on se lähtökohta, josta tuo tarkastelu lähtee asiaa käsittelemään, eikä siksi ole oletettavaa, että se edes päästessään asiassa eteenpäin voisi onnistua.
Noë itse asiassa näkee taiteen eräänlaisena teknologiana (siis - työkaluna).
taiteen funktion ja toimintatavan selittäminen, joka on taiteenfilosofian aluetta.
Noë katsoo siis asiaa tieteellisesti. Vaikka kirjansa ei olekaan heti ilmestyttyään tieteellisen konsensuksen ylistämää saati ikiaikaista totuutta.
Tieteellisesti juuri päinvastoin ja siksi arvokasta.

Noën mielestä esim. neuropsykologia ei taiteen olemusta tavoita - ainakaan sellaisin keinoin kuin se sitä nykyään tarkastelee.
Onneksi tiede on kehittyvää, muuten noitienkin olemus olisi jäänyt tieteeltä tavoittamatta. :)

mikainen

Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 16, 2019, 21:30:47
Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 16, 2019, 10:21:35
En sanoisi taiteen tieteellistyvän jos vain käyttää uudempaa teknologiaa. Ei kai astrologiakaan mennyt tieteellisenpään suuntaan kun käsin piirretyt kartat vaihtuivat tietokoneella tehtyihin?
En minäkään. Enkä sanoisi uuden teknologian ilmaantuvan maagisesti.

Juuri olit toista mieltä:


Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 15, 2019, 16:00:48

Maallikkona päättelin että jos taide on ihmisten aikaansa sidottua toimintaa ympäristönsä ehdoilla ja jos ihmiskunta maapallolla on globaalisti siirtymässä tieteellis-tekniseen toimintaympäristöön, niin taidekin tieteellistyy.